Lemppariruokaa; Risotto

Yksi lempiruoistani on risotto. Siis ei mikään sellainen perus riisistä keitetty mössö, johon heitetään hemapa (herne-maissi-paprika) sekaan, vaan ehta, hyvästä risottoriisistä, kuten vaikkapa arborio-riisistä tehty risotto, joka syntyy tuoreista raaka-aineista, hyvästä valkoviinistä ja kauha kerrallaan riisin sekaan imeytettävästä liemestä ja isosta kourallisesta raastettua parmesania.

Risoton voi valmistaa kyllä vähän kevyemminkin, kuten me teimme eräänä päivänä. Käytimme siihen lähinnä kaikkea mitä jääkaapista löytyi ja jätimme rasvaisimmat raaka-aineet pois. Kuutioimme shalotti-sipulin, valkosipulin ja puolikkaan chilin, josta poistettiin siemenet. Nypin läjän tuoretta oreganoa ja pesin pienen pienet helmitomaatit. Keitin litran kanalientä ja mittasin arborio-riisiä valmiiksi 400 grammaa. Sitten vain kattila tulille, oliiviöljyä perään ja ruoanvalmistukseen. Tässä resepti siihen risoton ”juhlaversioon” kaikilla mausteilla:

Risotto

1 l kanalientä
1 rkl oliiviöljyä
2 shalottisipulia
1-2 valkosipulin kynttä
400g risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
5 rkl voita
100g parmesanraastetta
suolaa
pippuria

Kuumenna liemi kattilassa
Pehmennä sipuli oliiviöljyssä pannussa ja lisää sitten valkosipuli, kääntele pari minuuttia
Lisää riisi ja nosta lämpöä
Kääntele riisiä koko ajan. Se ei saa saada väriä, mutta muutaman minuutin kuluttua se muuttuu läpikuultavaksi
Lisää viini ja sekoita, anna sen imeytyä riisiin. Alkoholi haihtuu, maku jää
Lisää ensimmäinen kauha lientä ja anna imeytyä riisiin. Pidä riisi liikkeellä koko ajan
Jos kiehuu liikaa, pienennä lämpöä, muuten riisin ulkopinta kypsyy liian nopeasti ja sisus jää raa’aksi
Jatka kauha kerrallaan nesteen lisäämistä, mutta anna aina edellisen ensin imeytyä
Tähän vaiheeseen kuluu n. 15 minuuttia
Riisin kuuluu olla pehmeää, mutta pureskellessa napakkaa
Tarkista suola ja pippuri

Nosta kasari liedeltä, lisää joukkoon voi ja riisi. Sekoita varovasti

Me jätimme kevyemmästä versiosta pois viinin, voin sekä parmesanraasteen. Maussa huomasin välittömästi viinin tuoman hapokkuuden puutteen, joten korvasin sen runsaalla tujauksella sitruunanmehua. Parmesanin ja voin puuttumisen huomasi myös niin rakenteessa kuin maussakin, mutta risotto ilman niitä maistui toki vähän raikkaammalta. Rakastan tuoretta oreganoa ja se sopiikin tomaattien kaveriksi ihan täydellisesti, joten lisäsin tähän versioon molempia runsaasti risoton sekaan. Me lisäsimme vielä erikseen pannulla paistettua broilerin jauhelihaa, kun sitäkin sattui jääkaapissa olemaan, mutta se oli virhe. Broiskun jauhis ei sopinut ihanan pehmeään risottoon rakenteeltaan saati maultaan yhtään! Note to self; älä ikinä enää pilaa täydellistä risottoa!

Risottoonhan voi periaatteessa heittää mukaan mitä vain – tuo resepti onkin siis hyvä perus pohja, jota voi käyttää sellaisenaan tai höystää oman maun mukaan vaikka millä raaka-aineilla. Ja hei, risotto on muuten kelpo kasvisruoka, jos sellaista haluaa tai tarvitsee tarjota. Muista vain tarkistaa, että juusto kuuluu ruokailijan syömiin raaka-aineisiin ja korvaa myös kanaliemi kasvisliemellä.

Mahtia maanantaita!

Kauden ekat

Tapahtuipa kesäiltana kerran…

_MG_1315.jpg

_MG_1313.jpg

Mökkinaapurin ja pihalle yllätys-yövieraaksi pelmahtaneen ystävän kanssa syntyi ex tempore rapujuhlat. Sattui olemaan saksiniekkoja naapurin jääkaapissa ja kauaahan ne ei säily. Ei kun äkkiä kattaus kasaan – vähän punaista, vähän kynttilöitä näihin yllättävän pimeisiin heinäkuisiin iltoihin tunnelmaa luomaan ja tykötarpeet rapuleipien tekoon; sitruunaa, tilliä, voita, paahtoleipää ja tuiki tarpeelliset rapuveitset. Ei se muuta tarvitse…

_MG_1312.jpg

_MG_1318.jpg

_MG_1335.jpg

Sattui vieläpä kaunis kesäilta ja hitaasti mökin taakse hiipuva ilta-aurinko. Sauna odotti kuumana kylpijöitä ja kylmä siideri sammutti löylyjen jälkeisen janon. Ihan parasta!

_MG_1337.jpg

Olen jostain syystä kokenut tosi rankasti nämä kesän huonot kelit. En yleensä anna säiden masentaa, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä inhottavammalta pitkittynyt talven pimeys ilman lunta tai sateinen ja kolea kesä koettelee mielialaa. Vaikka kuinka yrittää, niin kyllä se vaan harmittaa. Siksipä onkin ihanaa, kun yhtäkkiä syntyy tällaisia mukavia hetkiä! Meillä on onneksi vielä liki pari viikkoa lomaa jäljellä, joten pidän toivoa yllä aurinkoisista päivistä ja niille suunnitelluista tekemisistä ja menoista!

Viljaton elämäni

Kaikki ton-päätteiset ruokavaliot paistattelivat jonkin aikaa trendiaallon huipulla, mutta sittemmin selkeästi kärsineet inflaation. Nykyään on paljon coolimpaa sanoa, ettei ruokavalio sisällä mitään ton-päätettä. Näin ne ajat muuttuu.

Oma ruokavalioni on viljaton ja gluteeniton. (Listaan voisi lisätä vielä kalaton, suurelta osin pähkinätön ja aika moni hedelmätön.) En kuitenkaan itse valinnut toneja ruokavaliooni, joista ensimmäiset ilmaantuivat jo lapsuusiässä ja vakavin vasta aikuisiällä. Tämä olikin sitten sellainen, johon elimistöni reagoi niin voimakkaasti, että kun minut kiidätettiin leikkaussaliin umpisuolen takia kovissa tuskissa, luulin vain syöneeni jotain epäsopivaa. Siinä siis vähän mittakaavaa kipuihin, joista kärsin ennen kuin minun todettiin olevan allerginen kotimaiselle viljalle.

Olen kirjoittanut vähän tarkemmin viljattomasta ruokavaliostani kerran aiemmin blogitaipaleeni alussa. Tuolloin ton-elämästä oli kokemusta joitain kuukausia. Olen nyt ollut jo yli neljä vuotta täysin viljattomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla ja vasta hiljattain tajunnut, miten kokonaisvaltaisesti oireita aiheuttaneiden aineiden pois karsiminen ruokavaliostani on vaikuttanut. Jatka siis lukemista, mikäli haluat kuulla lisää. Tarina on pitkä ja kaiken kattava. Lukemista helpottaakseni olen väliotsikoinut tekstejä.

IMG_8537_2.jpg

Mistä kaikki alkoi?

Ensimmäiset oireet, joihin aloin kiinnittämään huomiota systemaattisesti, ilmaantuivat n. 13 vuotta sitten. Ihmettelin iltaa kohden turpoavaa vatsaa; joskus näytin siltä, kuin olisin menossa synnyttämään näillä näppäimillä. Vatsa oli pinkeä ja kipeä ja suolisto mourusi ilmavaivoista puhumattakaan. Vatsa ei toiminut normaalisti. Välillä sai juosta vessaan kymmeniä kertoja päivässä, välillä sai odotella koska tapahtuisi jotain. Tuntui, ettei normaalia päivää ollut koskaan ja joskus joutui miettimään mitä laittaa päälle, ettei iltapäivän turvotus näkyisi niin selvästi. Istumatyö ei helpottanut oireita, vaan päin vastoin pakkasi kaiken turvotuksen housujen kireään vyötärökaistaleeseen. Ainoa helpotusta tuova asia oli liikunta. Sillä sai nesteet liikkeelle ja turvotuksen laantumaan.

En vuosikausiin keksinyt mitään, mikä kaiken aiheutti. Ehkä tämä osittain johtui siitä, ettei lääkäreiden mielestä minussa ollut mitään vikaa. Vatsaoireita yritettiin selvittää laktoositesteillä ja keliakiatesteillä. Loppujen lopuksi niitä taidettiin ottaa kymmenen vuoden aikana aika hiton monta kertaa ja aina ne näytti negatiivista. Minulla diagnosoitiin ärtyneen suolen oireyhtymä – eli ihan haista paska –diagnoosi. Joku jolla vain voitiin kuitata oireet. Toisaalta, sainpahan ainakin jonkun diagnoosin, sillä jossain vaiheessa jutut lääkäreillä kääntyivät siihen suuntaan, että vika saattaisi myös olla korvien välissä. Siis minä vain kuvittelin kivut, krampit, ripulit, ummetukset, turvotukset ja yöt vessan lattialla, kun en tiennyt mistä päästä tavara lentää. Pahoittelut suorasta mielikuvasta, mutta ei tuota nyt oikein voi tässä kaunistellakaan jos rehellisen kuvan tilanteesta haluan antaa.

Yhtäkkiä aloin huomaamaan, että ruisleivän jälkeen tuli aina oireita. Olinhan toki tiennyt, että usein ruis saattaa ärsyttää mahaa, mutta kun minä en ollut aiemmin sitä pystynyt suoraan oireisiin liittämään, en ollut tajunnut edes testata moista. Aika pian huomasin, että myös mysli tuntui pahalta kaurapuurosta puhumattakaan. Oireet tuntuivat vähenevän, mutta silti niitä oli päivittäin. Olin täysin ymmällä. Mutta miten olisinkaan voinut ymmärtää tilannetta, altistuinhan koko ajan eri viljoille, sillä niitä on joka paikassa, ei vaan siinä leivässä tai myslissä jonka suoraan jokainen viljatuotteeksi mieltää. Vaadin päästä erilaisiin allergiatesteihin ja ne toteutettiinkin laajamittaisesti. Minulta testattiin lähes kaikki kasvikset ja juurekset, hedelmiä, pähkinöitä, mausteita sun muita. Muutamia niistä löytyi mitä aiemmin en ollut havainnut, mutta en syö mm. hasselpähkinää joka päivä niin, että sen yliherkkyys olisi selittänyt kaikkia vatsaoireita.

IMG_9751.jpg

Asiat loksahtaa paikalleen – syy löytyy

Vihdoin eräissä vappubileissä alkoivat asiat loksahtelemaan paikalleen. Juttelin erään naisen kanssa, joka kertoi pienen poikansa vilja-allergiasta ja oireista. Yhtäkkiä tajusin yhtäläisyyden ja heti seuraavana maanantaina lampsin työpaikkalääkärille ja pyysin viljatestejä. Lääkäri naurahti. Hän kertoi vilja-allergian olevan imeväisikäisten lasten ohimenevä yliherkkyys ja joka on aikuisilla erittäin harvinainen. Hän ei nähnyt syytä epäillä asiaa kohdallani. Vänkäämisen jälkeen lääkäri kertoi kirjoittavansa minulle labra-lähetteen, jossa testattaisiin ruis ja vehnä. Vasta kun vänkäsin lisää, että onhan niitä viljoja kaksi muutakin, sain lähetteeseen lisättyä myös ohran ja kauran. Siis aivan uskomatonta toimintaa! Ei luulisi olevan lääkärin pussista pois pari ekstra-testiä! Odottelin tuloksia pari viikkoa ja kun lääkäri soitti, hän ihmetteli tuloksia. Minulla oli hänen hämmästyksekseen kaikki vasta-aineet niin koholla, ettei vilja-allergiasta ollut enää pienintäkään epäilystä. Vain kaura näytti normaalia, mutta siitä huolimatta en pysty mitään Elovenaa syömään, se kun valmistetaan samalla linjastolla muiden viljojen kanssa ja saan siitä oireita.

Sain saman tien lähetteen ravintoterapeutille, joka määräsi minut tiukalle fodmap –dieetille 6-8 viikoksi. Mitä pidempään pystyisin sillä olemaan, sitä parempi. Sillä saatiin suolisto puhdistettua kaikesta ja rauhoitettua tulehdustilaa. Voin kertoa, että tuo dieetti teki tiukkaa. En saanut syödä juuri mitään, tai siltä se ainakin tuntui. Menin listan kanssa kauppaan heti ravintoterapeutin vastaanoton jälkeen. Käänsin jokaisen tutun purkin ja purnukan ympäri tavatakseni ainesosaluetteloa ja jokaisen purkin palautin takaisin paikalleen. En voisi syödä niitä. Pyörittyäni tunnin kaupassa, purskahdin itkuun. Olin jo mielessäni hyvästellyt pizzat ja pastat. leivonnaiset kakuista pulliin. Lakun. Mistä ihmeestä nauttisin enää tämän kamalan diagnoosin jälkeen, jollen haluaisi taas olla kipeä?!

Ostin litran maitoa ja lihatiskistä parisataa grammaa suolalihaa. Istuin kaupan parkkihallissa autossa avonainen lihapaketti sylissäni ja itkin. Soitin miehelleni ja huusin itkun läpi hysteerisesti luuriin, etten ikinä enää voisi syödä mitää-äää-ääään….!!! Haha… 😀 Nyt tilanne jo naurattaa, mutta ei silloin. Olin juuri kuullut läjän erilaisia aineyhdistelmiä joita en saisi syödä (glugoosi, glukoosi-fruktoosi, asesulfaami, sakariini, sukraloosi, inuliini, oligo-fruktoosi jne.jne.) ja niitä oli joka ikisessä tuotteessa, johon tartuin. Vähemmästäkin menin paniikkiin.

Dieetti teki tiukkaa, sitä en kiellä, mutta sen jälkeen oli jo helpompaa. Otin ruoka-aine kerrallaan asioita takaisin ruokavaliooni ja sieltä paljastui lisää oireita aiheuttavia, joita en enää tänä päivänä syö, kuten mm. vesimeloni, viinirypäleet tai avokado. Nämä eivät siis sisällä viljaa, mutta sisältävät paljon huonosti imeytyviä hiilihydraatteja, jotka ärsyttävät helposti herkässä tilassa olevaa suolistoani. Jo pieni pala vesimelonia aiheuttaa todella kivuliaan olotilan, joten jätän tällaiset ruoka-aineet mieluusti väliin. Suhtaudun muutenkin todella vakavasti gluteenittomaan ruokavaliooni. En leiki asialla, sillä tiedän todellakin miten kipeäksi väärää ruokaa syödessäni tulen. Kyse ei ole siitä, että maha saattaa olla vähän kipeä illan ajan, vaan parhaimmillaan olen kivuissa seuraavan viikon! Vatsa ei palaudu normaaliin tilaan ihan helposti.

IMG_7904.jpg

Vilja-allergia, keliakia – mitä eroa?

Vilja-allergia on siis eri asia, kuin keliakia. Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa viljan sisältämä proteiini nimeltään gluteeni vaurioittaa suolistonukkaa. Keliaakikko pystyy syömään esim. vehnätärkkelystä, sillä siitä puuttuu gluteeni. Vilja-allergikko on allerginen myös viljan kaikille muille proteiineille kuin vain gluteenille. Tästä syystä johtuen minä vehnäallergikkona en pysty syömään kyseistä vehnätärkkelystäkään. Jollain mittapuulla vilja-allergia on laajempi kuin keliakia, mutta toisaalta vilja-allergia on nimensä mukaisesti vain allergia, yliherkkyys – ei pysyvää tuhoa suolistoon aiheuttava sairaus. Olen pikkuhiljaa itse kuitenkin alkanut altistamaan itseäni vehnätärkkelykselle, sen myötä syötävien ruokien määrä listallani kasvaa, myös herkkujen. Joskus jos vatsa alkaa oirehtia, hylkään tuon vehnätärkkelyksen taas hetkeksi pois, eli tuolla pystyn pikkuisen säätämään olotilaani.

Alkuun vatsa ei kestänyt edes riisiä tai riisijauhoa. Se oli todella ikävää, sillä riisijauhoa on melkein kaikissa gluteenittomissa tuotteissa. Nyt pystyn jo syömään riisiä normaalisti, myös riisijauhoa sisältäviä tuotteita. Olen vuosien saatossa oppinut aika tarkasti mitä kestän ja mitä en. Pystyn maistamaan pienen palan tavallista leivonnaista, jos haluan. Pystyn syömään pari noitapilli-karkkia, jos haluan. Lakua en sellaisenaan ole kuitenkaan syönyt diagnoosin jälkeen, sen pääasiallinen valmistusaine kun on vehnäjauho. En kostu mitään teelusikallisesta tavallista leivonnaista, joten mieluiten jätän nekin syömättä.

Vilja-allergikkona en kärsi myöskään kontaminaatiosta samalla tavalla, kuin keliaakikko. Toisin sanoen jos ruokaani koskettaa vehnäleipä tai heitän gluteenittoman leipäni samaan paahtimeen jossa tavallista on paahdettu, en saa siitä oireita. Minun oireeni syntyvät vain syödystä ruoasta, ei siitä, mikäli nyppäisen krutongit pois salaatistani. Keliaakikko ei siedä edes pienen pientä viljatuotteen kosketusta ruoassansa. Tämän lasken mielelläni allergiani plussapuoliin, vaikka himputin laaja onkin.

teeleiv%C3%A4t.jpg

Oireetonta elämää

Neljä vuotta olen nyt elänyt viljatonta ja gluteenitonta elämää. Mainitsin alussa kokonaisvaltaisen eron, jonka olen vasta hiljattain tajunnut. Olen kärsinyt pienestä pitäen suuhun tulevista aftoista. Rakkuloista, kuten minä niistä puhun. Ne ovat valko-harmaita ikeniin, kieleen tai huulien sisäpinnoille syntyviä haavaumia, jotka ovat usein pyöreitä muodoltaan. Ne kirvelevät rajusti ja voivat olla todella kivuliaita. Kuuman ruoan tai juoman nauttiminen on tuskaa, samoin mausteiden, kuten ketsuppi tai suola. Ai sitä kirvelyä!! Minulla aftat saattoivat kasvaa jopa pikkurillin pään kokoisiksi isoiksi haava-alueiksii! Joskus mehevään paikkaan iskiessään saattoi mm. huuli turvota niin, että se näytti kuin olisin ollut nyrkkeilymatsissa. Aftoja ilmestyi suuhuni yleensä peräjälkeen 1-3. Niitä tuli parin kuukauden välein ja kestivät parantua helposti viikon. Siis erittäin ikävä vaiva.

Toinen ikävä ongelma oli erilaiset iho-oireet, jotka kylläkin rajoittuivat aika tiukasti päänahkaan ja korvien taustoihin. Ihoon ilmestyi rupimaista kertymää, jonka tietysti aina raapaisin auki, sillä ne kutisi ja vaivasi. Ei kovin viisasta, sillä rupi valui märkää ja sitten kirveli. Joskus päänahka ja korvantaukset olivat täynnä paksua ihottumaa, joka saattoi halkeilla kun taivutti korvalehteä johonkin suuntaan. Suihkussa käynti oli kivuliasta, varsinkin, jos olin repäissyt ihon auki, jolloin se loimotti tulipunaisena. En käyttänyt korvakoruja yli kymmeneen vuoteen, koska en voinut työntää niitä rei’istä läpi ilman tuskaa. Kävin ihotautispesialistilla pariinkin otteeseen ja sain milloin minkäkin vahvuisia kortisoniliuoksia päänahkaani ja voiteita ihooni. Ne auttoivat aina hetken, kunnes palasivat. Mikä ikävä kierre!

Vasta vuosi sitten olen tajunnut, että niin aftat kuin tuo ihottumakin on historiaa! En edes muista, koska viimeksi olisin kärsinyt kummastakaan. Päänahkani on täysin kunnossa, samoin korvien taustat. Myöskään aftoja ei enää suuhuni tule. Tällä on kiistättömästi suora yhteys vilja-allergiaan. Tässä samalla vuosien saatossa astmani on myös tullut parempaan kuntoon. Olen luopunut kokonaan kortisoni-sukuisen lääkkeen käytöstä ja kannan nykyään mukanani ainoastaan avaavaa astmalääkettä varmuuden vuoksi. En tosin muista koska viimeksi olisin sitäkään joutunut ottamaan, ehkä joskus fyysisen rasituksen (kova treeni/juoksu) jälkeen. Nämä kaikki oireet ovat pikkuhiljaa kadonneet viljan pudottua pois ruokavaliostani. Olet siis todellakin sitä mitä syöt!

IMG_8539.jpg

Mistä olen luopunut?

En koe, että olisin joutunut luopumaan juuri mistään, vaikka alkuun paniikki oli valtava ja pussasin henkiset hyvästit kaikelle tavalliselle. Ei se ihan niin onneksi mennyt. Aika hyvin varsinkin isojen markettien hyllyiltä löytyy jos jonkinlaista korviketta jos jonkinlaiselle tuotteelle. Suurimmat muutokset koskivat tietysti leipää. Rakastin ennen valkoista tuoretta leipää. Nykyään syön leipää harvakseltaan, arkisin en juuri koskaan. Viikonloppuisin saattaa joskus uunissa käydä esipaistetut gluteenittomat sämpylät. Useimmiten suuhun eksyy riisi/maissikakku tai gluteeniton kauranäkkäri, mutta melkein voi sanoa, että elän melko leivätöntä elämää nykyään.

Pastat pystyy hyvin korvaamaan, kuin myös lasagnelevyt, niitä löytyy isosta kaupasta hyvin. Tavalliset jauhot olen korvannut gluteenittomilla, mutta käytän myös riisijauhoja, perunajauhoja, mantelijauhoa, gluteenittomia kaurajauhoja ja maissitärkkelystä leivonnassa. Vähän riippuu mitä on tekemässä. Suomessa ravintoloissa voi luottaa saavansa aina turvallisesti valmistettua ruokaa. Gluteenitonta löytyy ilokseni useasta paikasta ja gluteenittomuuden vakavuus ymmärretään.

Matkustaessa gluteenittomuus joskus harmittaa, vaikka aika hyvin pienellä etukäteistutkinnalla pääsee jo jyvälle kohteen tarjonnasta. Joskus joudun tyytymään turvallisesti kanaan ja kasviksiin, joskus saa valita mitä syö, jos valinnanvaraa on listalla enemmän. Ulkomailla olen tiukempi ruokaa tilatessa. Muistan aina mainita, että kyseessä on terveydellinen ongelma, tulen kipeäksi, jos syön epäsopivaa ruokaa. Tätä painotan aina, varsinkin jos jonkinasteinen kielimuuri tuntuu olevan käsillä. Suomessakin tosin varmistan tarjoilijan tuodessa lautasta eteeni, että olihan tämä nyt sitten se gluteeniton ateria? Matkustaessa en ikinä odota hyvää gluteenitonta ruokaa, jos sellaista saa, olen iloinen, mutta pääsääntöisesti tyydyn siihen, että joudun aina tyytymään. Samoin on juhlissa, oli ne sitten ristiäiset, synttärit, häät tai hautajaiset – syön jos jotain on erityisesti varalle laitettu, mutta pääsääntöisesti menen sillä mentaliteeilla, että pöydästä ei välttämättö minulle ruokaa juuri löydy. Joskus oman laukun pohjalla ollut protskupatukka on pelastanut tiukasta tilanteesta, joskus kakkupalasta on syöty vain päällä ollut täyte, joskus olen ottanut mukaan omat eväät. Hieman sopeutumista siis välillä vaatii.

Jos jotain hyviä puolia ruokavaliostani etsin, sanoisin, että normaaliin ruokavalioon nähden syön hieman terveellisemmin jo pakotetusti. Miettikää nimittäin kaikki valmiit kaupasta saatavat herkut – jätän väliin melkein jokaisen vehnäpullan, keksit, pizzat, donitsin, kakun, useimmat karkit, munkit, leivät ja lihapiirakat. Eineksiä en syö (muutenkaan) lainkaan ja useimmat take away patongit/sämpylät sun muut jää kohdaltani aina hyllyyn. Kahvilassa pöydässäni on useimmiten vain kuppi, ei lisuketta, koska sopivaa ei saa joka paikasta. Jos leipä/pasta/kakku/pulla tms. on valmistettu jostain muusta kuin vehnästä, sen voi melkein aina todeta olevan parempi vaihtoehto.

Jos taas jotain kaipaan, niin se on laku ja hapankorppu. Ruisleivän voi hyvin korvata tattarileivällä, mutta happaria ei millään!

_MG_9976.jpg

Loppusanat

Olen neljän vuoden aikana oppinut elämään tämän erikoisruokavalioni kanssa hyvin. En enää muista miltä tuore ruisleipä, kova hapankorppu tai tavallinen pizzapohja maistuu. Syömme perheessäni kaikki samaa ruokaa, paitsi silloin, jos voi kätevästi valmistaa esim. kahta eri pastaa. Poikkeuksena lasagne tai makaronilaatikko, jolloin syömme kaikki gluteenitonta. Miehen mielestä gluteeniton pasta on melkeinpä parempaa ja täyttää nopeammin, kuin tavis vehnäpasta.

Leivonnasta gluteenittomuutta ei huomaa maun puolesta lainkaan. Joissain rakenne saattaa olla erilaisempi, mutta sitäkään ei voi miinukseksi laskea. En enää koe vakavaa allergiaani rasitteena, sen kanssa vain eletään, eikä se vaikuta normaali arkipäivän elämääni lainkaan. Kyllä tässä ajassa on jo kerennyt tottumaan. Vaikka vilja-allergiani onkin harvinaisesti diagnosoitu, vastaavanlaisista oireista kärsii lukematon määrä ihmisiä. Suosittelen kaikkia mystisistä iho-, vatsa- tai muista oireista kärsiviä reippaasti kokeilemaan viljatonta elämää pari kuukautta. Lyhyempi aika ei valitettavasti anna tarpeeksi luotettavaa testitulosta, sillä jotkut aineet ottavat useamman viikon aikaa poistuakseen elimistöstä. Vilja-allergiaa todetaan vain noin 2%:lla aikuisia. Olen siinä mielessä onnekas, että vaadin testejä ja pääsin niihin, sillä diagnoosin kanssa on helpompi elää – tiedän tasan tarkkaan mitä EN syö, jotta pysyn terveenä.

IMG_9774.jpg

Heräsikö kysymyksiä? En todellakaan ole lääketieteen ihminen, mutta tunnen oman kehoni ja oireet ja keinot niiden parantamiseen, joten vastailen mielelläni, jos vain pystyn. 🙂

Kuvituksena muuten käytetty vanhoja leivontakuviani – kaikki valmistettu  gluteenittomina, tottakai!

 

Olipahan bileet!

Lauantaina vietettiin valmistujaisiani ja huhheijaa, olipahan bileet! Rakkaita ystäviä alkoi valumaan hieman ennen neljää paikalle ja viiden maissa oltiin jo kohoteltu kaikkien n. 15 vieraan  kanssa malja pienen puheen kera.

juhlat1.jpg

Terassi koristeltiin pallovaloilla ja mustalla viirinauhalla. Pöydälle leikkasin muovisesta pöytäliinasta pienet kaitaliinat ja pöytää koristi myös valkoiset hortensian oksat. Lisätuoleilla löytyi jokaiselle istuinpaikka ja viileää iltaa varten varauduin läjällä vilttejä sekä villasukkia!

Tarjoilut koostuivat näissä juhlissa kylmistä ruoista. Kenenkään juhlat eivät ole kivat niin, että isäntäpari huhkii keittiössä tai grillin ääressä näin suurissa juhlissa tuntitolkulla muille sapuskaa valmistaen. Niinpä katsoimmekin miehen kanssa viisaaksi valmistaa buffet sellaisista ruoista, jotka pystyimme valmistamaan aiemmin valmiiksi ja vain kantamaan ne esille h-hetkellä. Minä tein salaatit ja mies valmisti lihat. Yhdessä sitten värkättiin muut tarjoilut ja jälkkärikin vaan kasattiin ennalta tehdyistä paloista juuri ennen pöytään vientiä valmiiksi. Todella kätevästi kävi näin.

juhlat2.jpg

juhlat4.jpg

juhlat3.jpg

juhlat5.jpg

Ruoat nautittiin kertakäyttöastioista, joten tiskivuoreltakin säästyttiin. En yleensä perusta kertisastioista, ne sotii jotenkin tätä itselleni kovin rakasta kattausharrastusta vastaan, mutta onhan se nyt selvää, että tällaisissa bileissä ne nyt vain on kaikista järkevimmät. Lauantai ei asteiden puolesta kohonnut huippulukemiin, mutta meidän pienellä ja suojaisella pihalla, jossa on korkeat aidat tuulelta suojaten ja johon aurinko porottaa esteettömästi klo 14-20 välisen ajan, oli pihalla hetkittäin suorastaan kuuma! Mieletön sää siis tuli sittenkin juhlien ajaksi, vaikka torstaina vielä satoi rakeita valkaisten koko maan!

Lahjoja ei todellakaan näihin juhliin toivottu, mutta sain aivan ihania kukkia ystäviltäni. Koti täyttyi ruusuista ja kimpuista, upeasta orkideasta ja sainpa mökillekin viemisiä mustikantaimenen muodossa! Rakas ystävä muisti myös kauniilla ja yksinkertaisella Iittalan Vitriinillä. Siihen kelpaa sormukset laittaa yön ajaksi säilöön.

juhlat7.jpg

Sain lisäksi äidiltäni lahjakortin, joka käy kokonaiseen kauppakeskukseen. Käyttökohdetta täytyykin miettiä huolella. Olen pitkään himoinnut uusia korvakoruja tai kosmetiikkalaukkua – ehkä päädyn johonkin tuollaiseen. Miehen kanssa sovimme suoraan, että tätä ”väli-valmistujaista” ei tarvitse muistaa. Ehkä tuoreessa mökkiostossa on ihan tarpeeksi nyt lahjaa meille molemmille ja vähän enemmänkin.

juhlat8.jpg

juhlat6.jpg

Juhlat jatkuivat railakkaina melkein aamuneljään ja pari jäi vielä yöksikin! En muista koska viimeksi olisi itsekin tullut noin reippaasti kallisteltua lasia, joten olo oli kyllä aika rapsakka eilen aamulla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kamalammaksi dagen efterit muodostuu ja niinpä olotila on vielä tänäänkin ollut heikohko. Kärsi ruumis – sillä olethan sinä iloinnutkin! 🙂

Elämässämme on kyllä aivan mahtavia ja ihania ystäviä! Näiden ihmisten kanssa on pidetty yhtä joko jo vauvasta lähtien tai vähintään teinivuosista. Kyllä parinkymmenen vuoden ystävyyden aikana on koettu ihan älyttömän upeita hetkiä ja lauantainen juhla oli yksi niistä. Saamme kyllä olla todella onnekkaita näin ihanasta kaveripiiristä. Olemme sekaisin toistemme lapsien kummeja, kaasoja ja bestmaneja, osa sukua, osa naimakauppojen myötä sukua, osa sydänystäviä jo lapsuudesta saakka. Mikäs tuollaisen porukan kanssa on viettää elämän huippuhetkiä. Näitä tällaisia on sitten ihana muistella joskus kiikkustuolissa.

Ihana juhlapäivä siis takana, mutta nyt suunnataan ajatuksia jo ensi viikonloppuun ja mökkihommiin!

Brunssiruoka – Italialainen Strata

Jos kaipaat lähestyvän vapun suhteen ihanan brunssiruoan reseptiä, tässä olisi oiva ehdotus siihen.

Italialainen Strata on paistos, johon voi heittää jääkaapista vaikka kaikki tähteet. Se kannattaa tehdä edellisenä iltana, antaa muhia yön ylitse ja paistaa seuraavana päivänä uunissa. Herkullinen ruoka, joka maistuu vähän jäähtyneenä raikkaan salaatin kaverina. Itse valmistin ruoan Hesarin reseptiä osin seuraten, osin muokaten paremmin omaan suuhun maistuvaksi.

_MG_0150.jpg

300g vaaleaa leipää
1 iso sipuli
1 pkt pekonia
250g (rasia) kirsikkatomaatteja
80g baby-pinaattia
5 kananmunaa
4 dl maitoa
2dl mustaleima Emmental juustoraastetta
2 tl Dijon-sinappia
suolaa
tuoretta basilikaa
pippuria

Leikkaa leipä kuutioiksi ja laita suureen kulhoon
Pilko sipuli puolirenkaiksi ja pekoni pieniksi kuutioiksi ja paista kypsiksi
Kaada molemmat leivän joukkoon
Lisää kirsikkatomaatit, pinaatit ja juustoraaste leivän joukkoon
Sekoita munista ja maidosta seos ja kaada sekin leipien päälle
Mausta seos sinapilla ja muilla mausteilla
Sekoita koko taikina tasaiseksi ja laita jääkaappiin kelmun alle mielellään yön yli odottamaan paistoa

Paista taikina seuraavana päivänä voidellussa uunivuoassa 175 asteessa n. 1 tunti ja 20 minuuttia. Voit suojata paistoksen foliolla, jos et halua kovin ruskeaa paistopintaa.
Paistos on valmis, kun massa on asettunut ja se on keskeltäkin kypsä.
Anna vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

Minulla kävi pieni äksidentti ja unohdin paistoksen uuniin liian pitkäksi aikaa ilman foliota. Pinta sai vähän liikaakin väriä, mutta ei se onneksi makua pilannut!

Maistuvaa maanantaita!

Pitkäperjantaina – kattaus ja ruoka

Nyt on kupu täynnä! Alkuilta meni herkutellessa pääsiäiskattauksella koristellun ruokapöydän ympärillä.

_MG_9969.jpg

_MG_9983.jpg

Alkuruoaksi olin valmistanut paholaisen munia – pienellä twistillä tosin, sillä kala-allergikkona jäi meikäläisen munista anjovikset pois.

Kylläpä maistuivatkin hyviltä salaattipedillä maustekurkkujen kanssa! Pääsiäiseen kuuluu ehdottomasti kananmunat ja nämä ovat oiva vaihtoehto alkuruoaksi.

_MG_9952.jpg

Pääruoaksi nautimme kanaa ja pastaa valkoviinikastikkeessa. Ihanan sitruunainen kastike, vaikka kermaakin siihen lorautin oikein kunnolla! Kun lasissa oli vielä samaista valkoviiniä kuin ruoassakin, oli makupari aika hyvä.

Tuollaista isoa annosta ruokaa, joka tarjoillaan samasta astiasta, on tosi vaikeaa saada kauniisti esille. Yhden ihmisen annoksen saa aseteltua nätisti lautaselle, mutta koska halusin tällä kertaa rennomman otteen ruokailuun, on minusta kiva tällöin kantaa ruokapadat suoraan pöytään, josta jokainen vuorollaan ottaa. Siitä jos mistä tulee sellainen ”yhdessä tässä perheen kanssa syödessä” -fiilis.

_MG_9990.jpg

Jälkkäriksi kannoin pöytään Chocolate Poke Caken. Tuon leivoin eilen ja herramunjee, kun oli tuhtia kakkua! Ihan pienen pieni pala tätä kakkua riittää tukahduttamaan isommankin makean nälän. Pohjana on suklaakakkua, välissä kondensoidusta maidosta ja sulatetusta suklaasta tehty soosi ja päällä tummasuklaakuorrute – sepelvaltimot meni justiinsa tukkoon pelkästä ajatuksesta! Vähän lohduttaa ajatus, että kävin sentään tekemässä kunnon treenin tänään aamulla salilla. 🙂 Hyvällä omallatunnolla menen juuri santsaamaan vielä palan…

Oikeasti tämä kakku ansaitsee ihan oman postauksensa! Reseptin käänsin jenkkiläiseltä sivustolta ja jaan sen teillekin myöhemmin jahka näistä pyhistä ollaan selvitty.

_MG_9916.jpg

Loppuilta menee vähän kuin jouluaaton iltana. Raukeana, masu täynnä sohvalla köllien. Sytytin kynttilät, katsomme boksista menneiden viikkojen ohjelmia joita ei ole kerennyt vielä katselemaan ja vain olemme. Taidanpa käydä kaatamassa lasiin vielä kylmää valkkaria ja nostamassa juustot huoneenlämpöön. Eiköhän tuonne kupuun vielä sellaisia saa ängettyä…?

_MG_9940.jpg

_MG_9935.jpg

Rentouttavia pääsiäisenpyhiä…

Bikinikunnossa?

On aika vetää 6-viikkoinen projekti yhteen, mutta mitä tulee tuohon otsikon kysymykseen – se lienee katsojan silmässä.

Kuka tahansa voi olla bikinikunnossa missä kunnossa tahansa, sehän on jokaisen oma asia. Ennen projektia en olisi viihtynyt omassa nahassani bikineissä rannalla, eikä vieläkään olla ihan siellä missä haluan, mutta eipä tässä rannallekaan ihan heti kohta olla menossa näillä yöpakkas-keleillä! 🙂 Olen silti kyllä tosi tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että jaksoin puristaa täysillä tuon 6-viikkoisen kertaakaan lipsumatta, kertaakaan jättämättä syömättä mitä piti tai kertaakaan jättänyt treenejä väliin. Vedin tämän setin niin täysillä kun pystyin ja se palkittiin. Opin myös hurjasti asioita ja olen viimein löytänyt itselleni sopivan ruokailutavan ja treenirytmin. Haluankin jakaa nyt teille nämä oppimani asiat. (Kuvituskuvina by the way koko 6-viikkoisen ajan mielessä kummitelleet Macarons-leivokset. Näettekö – pystyin jopa ottamaan kuvat, ennen kuin huitaisin ne kitusiini…!:)

_MG_9855.jpg

Ruokailurytmi

Minulle ennestään jo tuttu ruokailurytmi, jossa syödään 3-4 tunnin välein sopii kuin nyrkki silmään. Se on taivaan tosi, että kun elimistö saa säännöllisin väliajoin tarvittavan määrän ja tarvittavat aineet, se rullaa tehokkaasti eteenpäin. Söin itse koko kuusi-viikkoisen näin: aamupala klo 8:00, lounas klo 12:00, välipala klo 15:00, päivällinen klo 18/19:00 ja iltapala klo 20/21:00. Tästä en aio tinkiä jatkossakaan, mutta nyt tiedän tarkemmin mitä kannattaa syödä noina aikoina. En pystynyt ihan täysillä kolmatta viikkoa treenaamaan pienen kasvoihin tehdyn leikkauksen takia ja niinpä hikisimmät treenit oli skipattava. Huomasin viimeistään tuolloin, että suurin merkitys painonhallinnassa on jääkaapin sisällöllä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että treenit on se 20% ja ruokavalio 80%. Allekirjoitan tuon täysin! Jos siis haluat pudottaa painoa, aloita se lautaseltasi.

Ravinto ja sen laatu

Jos haluaa syödä puhtaasti ja terveellisesti ja pudottaa painoa, voi unohtaa kaiken, johon on tungettu jotain ylimääräistä. Tämä koskee marinadeja, erilaisia kastikkeita, maustettuja jogurtteja ja rahkoja ja kaikkia ”muiden äitien valmistamia” eines-sapuskoja ja muita puolivalmisteita. Ne ovat täynnä piilosokereita, suolaa, keinotekoisia makeutusaineita ja muuta teollista puppua. Kukapa meistä ei olisi vetäissyt mikron kautta Saarioisen roiskeläppää tai maksalaatikkoa, minä ainakin, mutta ei niistä oikeasti ravitsevaksi kunnon ruoaksi ole. Kerran kun valmistaa ison kasan hyvää, itse maustamaansa ruokaa jääkaappiin annosrasioihin, ei terveellisen ruoan valmistukseenkaan kulu niin paljon aikaa. Itse sain projektista omaan kulutukseeni sopivat makroarvot ja tiedän nyt tarkalleen montako grammaa proteiinia, hiilareita ja hyvää rasvaa tulee aterialla olla, että se toimii täydellisesti omaksi parhaakseni. Söin ennen liikaa protskua ja hiilaria ja aivan liian vähän kasviksia. (Tuo lienee perisynti aika monella.) Myös hyvän rasvan saanti ei ollut joka aterialla ihan loppuun saakka ajateltu.Välipalan tarkoitus korostui ja nyt osaan koostaa senkin oikealla tavalla. Myös treenin jälkeen nopeasti nautittu hiilari jeesasi palautumista, jota en ennen ollut osannut ajatella. Yötä vasten ei taas tulisi nauttia juurikaan hiilareita ja niinpä iltapalan tulisi sisältää enimmäkseen proteiinia. Jälleen yksi asia, joka tuli projektin aikana korjattua.

Ehkä tässä kohtaa parhaimpana vinkkinä antaisin kuitenkin sen, että jos et ymmärrä mitä kaikkea kaupasta käsiisi ottamasi tuote sisältää, älä osta sitä. Mitä pidempi tuoteseloste on, sitä käsitellympi tuote on. Älä osta.

Riittävä lepo

Nuku. Ruoan jälkeen tärkein rakennusaine hyvinvoinnisssa on riittävä lepo. En pysty korostamaan tarpeeksi tuon merkitystä. Itse huitelen arkisin vähintään 7-8 tunnin yöunia, en pärjää vähemmällä ja uni on yksi niistä asioista joista ei tulisi tinkiä koskaan. Se kostautuu kyllä myöhemmin. Jos syö oikein ja liikkuu riittävästi, on keho terveellä tavalla väsynyt iltaisin ja se suorastaan vaatii unta. Uni on palautumisen ja lihasten kasvun osalta korvaamatonta. Uni korjaa treenissä syntyneitä pieniä lihasvaurioita, järjestelee päivän aikana tapahtuneet asiat oikeisiin lokeroihin ja vaikuttaa positiivisella tavalla mm. pitkäkestoiseen muistiin.

Parhain neuvoni tähän on, että älä stimuloi aivotoimintaasi kirkkailla valoilla ennen nukkumaan menoa. Jätä tabletit, tietokoneet ja kännykänruudut rauhaan ja tartu sen sijaan kirjaan. Uni tulee paljon paremmin niin ja nukut levollisemmin.

Aerobisen harjoittelun merkitys lihaskuntotreenin rinnalla

Minulla on tämä ollut ennen vähän joko tai. Jos olen käynyt paljon aerobisilla ryhmäliikuntatunneilla, olen katsonut sen korvaavan lihaskuntotreenin. Jos taas olen nostellut puntteja salilla 4 kertaa viikossa, olen skipannut aerobisen puolen. Nyt tiedän, että nuo kaksi on välttämätöntä yhdistää ja hyvä tapa siihen on tehdä lihaskuntotreenin perään lyhyt ja äkäinen hiit-treeni. (High Intensive Interval Training.) Kun vedät hetken täysillä, sitten himmaat välissä, vedät taas täysillä hetken himmaten ja toistat tuon 5-6 kertaa ja jäähdyttelet päälle, tunnet illalla vielä yhdeksältä sohvalla lojutessasi, kuinka rasva jatkaa palamista! Taas yksi opittu asia lisää plakkariin ja samaa neuvon kaikille!

Meistä jokaisen tulisi löytää itselle se parhain tapa syödä ja liikkua. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä ole toisen kuppi teetä, mutta jokaisen tulisi sisällyttää viikkoonsa aerobista liikuntaa sekä lihaksia vahvistavaa liikuntaa. Meistä kaikki vanhenee ja kehoon kohdistuvat muutokset ovat väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin; tasapaino huonontuu, lihasmassa vähenee, rustot ja nikamat heikkenee ja aineenvaihdunta likipitäen pysähtyy mitä vanhemmaksi elää. Lihaksia tulee voimistaa, tasapainoa haastaa, jänteille, nikamille ja luille tarjota liikkuvuutta venytysten ja hyppyjen avulla ja aineenvaihdunnalle sopivia ruokia.

_MG_9860.jpg

Tämä vuosi on oman hyvinvointini vuosi. Kävin viime viikolla kattavassa ikätarkastuksessa työpaikkalääkärillä ja elimistöni on paremmassa kunnossa kuin 5 vuotta sitten samaa tarkastusta tehdessä. Kolestrolini on minimissä, verensokerini priimaluvuissa, maksa-arvot huippua, verenpaine täydellinen ja hemoglobiini erinomainen. Läjä muita arvoja käytiin läpi myös ja kaikki erittäin hyviä. Olen panostanut todella paljon omaan hyvinvointiini ja tämä 6 viikon projekti on ollut yksi niistä ja se näkyi kyllä labratuloksissakin. (Tosin kaikkia ei mitenkään korjata kuudessa viikossa, eli kyllä terveellistä elämää on vietetty pitkälläkin aikavälillä mitattuna.)

Hoidan itseäni käymällä säännöllisesti kiropraktikolla ja akupunktiossa ja olen juuri varaamassa aikaa hierojalle lihasmöykkyjen avaamiseksi. Vyöhyketerapia ei ole vierasta sekään ja aiempaa enemmän kiinnitämme miehen kanssa koko ajan myös ruokaan huomiota. Monipuolinen liikunta sai uutta pontta tästä projektista, enkä ole vuosiin voinut yhtä hyvin kuin nyt!

_MG_9865.jpg

Tätä projektia aloittaessamme moni ihmetteli meille, että ”mistä tekin laihdutatte?” Olemmehan ihan normaalipainoisia, hoikkia ihmisiä. Fakta on kuitenkin se, että myös hoikille ihmisille kertyy rasvaa ja se mihin se kertyy, on hyvin yksilöllistä. Alunperin projektin tarkoituksena ei ollut painonpudotus, mutta kyllähän pudonneet kilot ja lähteneet sentit kertovat, että olihan meilläkin mistä lähteä. Kokonaisuutena sain pudotettua 3,5 kiloa ja mies 6,5 kiloa tämän projektin aikana. Miehen tulos on suorastaan ihan huikaiseva!

Lähteneet sentit laskettuani meinasin pyörtyä nähtyäni, että itse karistin kropastani huikeat 27 senttiä! Pyörittelin 30cm viivotinta kädessäni ja mietin, että onhan se aika hiton paljon… Mieheltäkin lähti 19cm. Minulle ongelmallisimmat kohdat ovat olleet keskivartalon seutu sekä rinnanympärys, tarkalleen selkäpuoli. Sinne kertyneen rasvan sanotaan johtuvan insuliiniherkkyydestä, eli toisinsanoen keho sietää huonosti hiilihydraatteja. Jenkkakahvojen kerrotaan taas johtuvan siitä, että hiilihydraattien määrä on liian suuri kehon sietokykyyn verrattuna. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, etttä hiilarin laatu ja määrä on jatkossa katsottava tarkkaan. Jalat ja takapuoli minulla on ollut aina hyvässä kuosissa, eikä niissä ole rasvankertymäongelmia. Päin vastoin näihin ripakinttuihin tulisi saada lisää lihaa! Ei siis ollut yllätys, että suurin senttimäärä lähtikin nimenomaan rinnanympäryksestä ja vyötäröstä. Rinnanympärys kutistui 11cm. Huikeeta! Ei ihme, että paidat istuu ihan eri tavalla juuri nyt! Mittasin vyötäröstä sekä kapeimman että leveimmän kohdan, eli juurikin jenkat. Vyötärön kapein kohta kutistui neljä senttiä ja jenkkakahvoille heitin hyvästit yhdeksällä miinus-sentillä. Kyllä on niin paljon tiiviimmän näköinen peilikuva nyt! Ostin jo puolessa välissä projektia yhden koon pienemmät farkut ja nappi kiristi silloin hiukan. No, ei kiristä enää! Myöskin kaapissa jonkin aikaa lojuneet paidat pääsevät taas käyttöön kun ne istuvat niin paljon nätimmin ylle. Kesään mennessä toivoisin vielä karistavani jäljelle jääneen 1,5 kiloa ja silloin olisin täydellisessä ihannepainossani pituuteeni (170cm) nähden.

Näillä kiloilla ja senteillä mitattuna projekti oli huikea suksee! Tulevaisuudessa aion pitää neliviikkoisen vastaavan kuntokuurin, jos tuntuu, että sitä tarvitsee. Muutoin jatkan nyt aika lailla samalla mallilla, ainoastaan päivällistä hölläten. Myöskään ruoan punnitsemiseen en enää lähde, mutta nyt näen silmämääräisesti onko annoksessa sopiva määrä kaikkea. Lisäksi pidämme yhden ”herkkupäivän” viikossa, jolloin voi nauttia jotain hyvää, jos siltä tuntuu. Arkena syödään vain terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Näin emme koe, että jostain pitäisi luopua tai että elämä olisi pelkkää kituuttamista jonkun dieetin parissa, sillä se vasta olisi kamalaa! On kuitenkin turha haaveilla pysyvänsä ihannemitoissa, jos joka ikinen päivä antaa periksi himoille ja syö herkkuja tai liikaa ruokaa kulutukseen nähden. Ihan maalaisjärjellä tässäkin pärjää.

Nyt jos jotakuta kiinnostaa millä tämä tulos saavutettiin, suosittelen erittäin lämpimästi näin kuuden viikon kokemuksella kurkkaamaan Fitnet.fi -sivuston. Ohjelmat (niin treeni -kuin ruokavaliokin) on fitness-mimmi Linda Manuellan käsialaa ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä molempiin. Minulla oli Fit for Bikini -ohjelma ja miehellä Fit for Beach. HIeman kutkuttaisi sivustolta löytyvä HIIT -treeniohjelma… ehkä jos sen repäisisi syksyllä? 🙂 Mainittakoon vielä loppuun, että tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan suositus perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseen.

Tässä kaikki kuulumiset tämän projektin osalta. Muut osat tarinoista löydät näistä linkeistä:
Viikko 1
Viikko 2
Viikko 3
Viikko 4
Viikko 5

Energistä uutta viikkoa kaikille! 🙂

Kuntokuuri vko 4

Kuukausi takana bikinikunnon metsästystä! Tässä taas fiiliksiä ja tuloksia menneeltä viikolta.

Viime viikko meni uuden treeniohjelman parissa, se vaihtui neljännen viikon alussa. Ihmetyksekseni minulta lähti yksi salitreeni kokonaan pois ja niitä on tällä hetkellä kolme. Sen sijaan yksi aamuaerobinen tuli lisää ja niitäkin nyt sitten yhteensä kolme. Näiden lisäksi teen kerran viikossa viikonloppuaamuna yhden hikisen, erilaisia hyppyjä ja loikkia sisältävän treenin, joka saa sykkeen nousemaan pilviin, eli treenejä viikolle kertyy yhteensä 7. Tällä tahdilla mennään nämä kaksi viimeistä viikkoa. Tuon 7 treenin päälle menen vapaaehtoisesti vielä yin-joogaan, jossa viikon kolotukset saa vähän lempeämpää käsittelyä ja lihaskalvot kaivattua aukomista. Kehonhuoltoa ei pidä unohtaa tällaisenkaan projektin aikana.

_MG_9629.jpg

Treenit on tuntuneet tosi rankoilta. Kroppa huomaa kyllä heti, kun liikkeet vaihtuu ja lihas saa uutta ärsykettä. Jalkoihin on taas palannut se kokoaikainen outo tuntemus – ei varsinaista leposärkyä, mutta outoa kihelmöintiä. Vaikka koko päivä saa ihan toisenlaisen reippaan alun niinä aamuina, jolloin vuorossa on n. 45 minsan aamuaerobinen, se tuntuu selvästi illalla lisääntyneenä väsymyksenä. Loppuviikolla, torstaista eteenpäin väsymys oli todella voimakasta. Iltapäivisin alkoi suorastaan nukuttamaan ja silmiä oli vaikea pitää auki. Fyysinen väsymys on ollut todella kovaa. Kroppa on iltapäivästä kuin räsynukke ja jo vesilasin nostaminen huulille on tuntunut jumalattoman raskaalta. Treeneihin on kuitenkin jostain kaivettu vielä forcea ja ne on saatu suoritettua hyvin. Kotiin päästyä ei ole energia riittänyt enää mihinkään. Ei ole outoa, että raahaudun viimeisillä voimillani jo puoli kahdeksalta sänkyyn!

Eniten ärsyttää se, että arkipäivinä aika ei riitä mihinkään muuhun kuin treenaamiseen ja ruoanlaittoon. Kämppä on hujanhajan – kukaan ei siivoa viikkoon ja pölypallerot ja koiran tassuissa sisään kulkeutuvat pikkukivet narskuu jaloissa. Keittiö on pysynyt jotenkuten kunnossa, sillä astioita ja eväsrasioita on tällä ruoanlaittotahdilla pakko pyörittää koko ajan tiskikoneessa. Tällä dieetillä ollessamme onkin viikonloppupäivät olleet ainoita, jolloin huusholli keretään hoitamaan kuntoon ja pyykkikone pyöräyttämään. Epäsiisti koti ärsyttää, mutta ei ole oikeasti aikaa eikä todellakaan energiaa tarttua enää imurin- tai mopinvarteen kahdeksalta illalla, kun hampaidenpesukin tuntuu jo täysin ylivoimaiselta teolta.

_MG_9620.jpg

Itsellä ruoka on ollut koko ajan se suurin ongelma. (Kuvituskuvina muuten sapuskoja, joita tällä hetkellä syömme. Näyttävät ihan hyviltä, mutta jos kuukauden ajan syöt joka aterialla tismalleen samaa, alkaa se kyllä tulla korvista…) Tällä viikolla myös miehellä on alkanut tökkiä tämä jatkuva ennakoiminen, eväiden pakkaaminen ja roudaaminen joka paikkaan mukaan, ruoanlaittoon kuluva aika ja raaka-aineiden punnitseminen. Emme iki kuuna päivänä voisi elää jatkuvasti näin.

Onneksi tämänkaltaiset dieetit onkin suunniteltu lyhyeen käyttöön, jolla saa hyvän boostauksen motivaatiolle hyvillä tuloksilla! Ja vaikka aika paljon olen valittanutkin tuosta ruoasta ja ruokailusta, huomaan todellakin missä on itse menty metsään aiemmin. Tämä on ollut todella opettavainen kokemus. Näin orjallista ruokailua emme tämän kuuden viikon jälkeen jatka, mutta varioimme siitä itsellemme paremmin arkeen, elämään ja mieltymyksiimme sopivan setin. Tosi paljon jää tästä käyttöön ihan normaaliin elämään.

_MG_9689.jpg

Kun ryhdyimme tähän projektiin ja ilmoittauduimme valmennukseen, piti ilmoittaa ihan konkreettinen tavoite pudotettavien kilojen suhteen. Ilmoitimme molemmat -5kg. Vaikka tämän projektin suurin motivaattori ei ollutkaan painonpudotus, on se kumma juttu, että ilmoitettu tavoite alkaakin kummittelemaan mielessä niin, että siihen on päästävä! Yhtäkkiä siitä näin projektin loppupuolella onkin muotoutunut se virstanpylväs, johon tähdätään.

Mies saavuttaa omansa, jostain syystä tuo fyysisempi sukupuoli saa helpommin painoa alas ja lihasta esiin, kuin me naiset. Omalla kohdallani olen valitettavasti tullut siihen tulokseen, että tämä kuuden viikon puristus ei tule riittämään itselleni saavuttaakseni halutun lopputuloksen. Aika ei vain riitä, vaikka paino tuleekin tasaisesti alas. Eniten tässä ärsyttääkin se, että en voi oikein tehdä enempää kuin mitä nyt jo teen päästäkseni tuohon.

_MG_9706.jpg

Jostain syystä pomppaaminen vaa’alle näin maanantaiaamuisin aina vähän jännittää. Onneksi tämän aamuinen -500g vaakaluku kuitenkin näytti, että homma etenee edelleen erittäin tasaisesti. Neljän viikon aikana paino on pudonnut yhteensä 2,5 kiloa. Miehellä vaakaluku näytti tänään taas tasaisen -800g ja tässä kohtaa hänen tuloksensa neljältä viikolta on jo 4,6kg.

On ollut kiva huomata, että tämä aherrus ei mene hukkaan. Alkuun ei peilistä nähnyt tuloksia, mutta nyt neljän viikon jälkeen sielläkin jo pikkuhiljaa katsoo keskivartalosta hoikistunut tyyppi, jolta on kaikki ylimääräinen turvotus ja pöhö poissa. Kokoa pienemmät farkut sujahtaa jalkaan tuosta noin ja ne isommat lörpöttää likipitäen käyttökelvottomina. Kello on alkanut pyörimään ranteessa ja vaatteet istuu paremmin. Fiilis on tosi korkealla ja nyt vain täyttä häkää kohti taas tätäkin uutta viikkoa!

Pääsiäinen kuin toinen joulu

Pääsiäinen on meidän perheessä vähän kuin vuoden toinen joulu.

Sitä aletaan fiilistelemään hyvissä ajoin ja sen suunnittelemiseen saa kulumaan aikaa hetken jos toisenkin. Pääsiäinen ei ole samalla lailla kulutusjuhlan riemua kuin joulu, mutta meillä juhlistetaan pääsiäistä kiirastorstaista toiseen pääsiäispäivään asti hyvällä ruoalla ja juomalla, leipomalla ja valmistamalla pääsiäiseen kuuluvia herkkuja sekä nauttimalla yhdessäolosta perheen ja sukulaisten kanssa ystäviä ja hauskanpitoa unohtamatta.

_MG_9692_2.jpg

Ihan samanlaista koristemäärää ei pääsiäiseemme kuulu kuten jouluna, mutta rairuohot kylvetään joka vuosi. Lisäksi erilaisia kevät- ja sipulikukkia on kotona ja aina sieltä löytyy myös pajunkissoja ja jotain pääsiäismunakoristeita. Itse tehtyjä tottakai. Näitä aletaan miettimään hyvissä ajoin, jotta ne saa ajoissa esille fiilistelyä varten. Kovin runsasta ei koristelu ole, mutta jo pienillä jutuilla saa haluttua tunnelmaa kotiin. Pääsiäinen on ehdottomasti joulun tavoin aikaa jolloin levätään, ladataan akkuja ja vietetään aikaa tärkeimpien kanssa.

Meillä tuohon kaikkeen yhdistyy myös tietysti kulinaristiset nautinnot. Miten sopivasti tämä kesäkunto-projekti ajoitettiinkaan, sillä se päättyy palmusunnuntaina. Ihan täydellinen ajoitus, sillä pääsiäistä en olisi suostunut kituuttamaan ilman siihen kuuluvia herkkuja. Makeaan herkkupuoleen meillä kuuluu aina pasha. Sen teen itse ja se on tyttären suurinta herkkua. Koska pääsiäiseen kuuluu myöskin mielestäni suklaa, teen useimmiten jonkun suklaisen kakun pääsiäisherkuksi. Tänä vuonna kokeilen uutta reseptiä, johon törmäsin dieetin ekalla viikolla. Uskokaa tai älkää, mutta se über-suklainen kakku on siitä hetkestä lähtien pyörinyt mielessäni joka päivä! Ei ole helppoa ollut tällä dieetillä, kun verkkokalvoille on palanut kuva sulasta suklaasta ja upottavan pehmeästä kakkutaikinasta! Leivon usein vielä jonkun muunkin herkun pyhien ajaksi ja tänä vuonna ajattelin sen olevan joku kuivakakku pienellä twistillä. Tykkään valtavasti kuivakakuista ja joku sitruunainen herkku maustetulla kuorrutuksella voisi toimia hyvin.

Suolaiselta puolelta pääsiäiseemme kuuluu aina jokin kanaruoka – tämä on jäänyt ihan lapsuudestani perinteeksi, sillä mummini valmisti aina pääsiäisenä kanaruokaa isossa savipadassa. Me vietimme jo silloin pääsiäistä aina suvun kesken. Miehen myötä pääsiäisen menuun on tullut mukaan karitsa. Sen kanssa ihan lyömätön yhdistelmä on kermaiset valkosipuliperunat. Tänä vuonna voisi vielä tehdä lisäksi jonkun aivan ihanan kastikkeen kyytipojaksi!

_MG_9702.jpg

Me kestitämme vieraita koko pääsiäisen ajan. Porukka vaihtuu ruokapöydän ympärillä, mutta lankalauantain ilta on aina pyhitetty ystäville, hauskanpidolle ja tanssimiselle! Olemme viimeiset 10 vuotta ainakin käyneet salsa-festareilla, jotka järjestetään täällä Helsingissä. Salsahan oli aika iso osa elämääni vielä 2010 voitettuani silloisen parini kanssa SM-kultaa. Tätä nykyä salsa on enää satunnainen ilo ja käymme tanssimassa joitain kertoja vuodessa. Kuitenkaan salsa-festareita emme ole missanneet ikinä! Eikä tänäkään vuonna tule poikkeusta siihen. Lauantaina suuntaamme kohti hyvää ravintolaa, jossa nautimme ensin illallisen ystävien kanssa ja siitä sitten romminhuuruisiin tansseihin laittamaan korkkareilla koreasti!

Odotan joka vuosi pääsiäistä melkein yhtä paljon kuin joulua. Pääsiäinen on jollain tapaa rennompi juhla kuin joulu, vaikka meidän perheessä sekin vietetään löysin rantein turhia pingottamatta. Joulu on kuitenkin ihan toisella tapaa koko vuoden kruunu ja siihen ladataan joka tavalla enemmän panoksia ja odotuksia. Siinä missä joulu on rauhoittumisen aikaa ja vähän sellainen arvokas ja lämminhenkinen juhla, tuo pääsiäinen kevään ja auringon ja kaikenlaisen ilonpidon tullessaan. Jos joulu tuo valoa keskelle pimeintä vuodenaikaa, on pääsiäinen vähän kuin se valo itse.   

_MG_9700.jpg

Koska itse rakastan juhlia – isoja tai pieniä – niiden suunnittelua ja järjestelyä, erilaisia illanistujaisia ja kaiken maailman koristeluiden, teemojen, kattausten ja ruokalistojen suunnittelua ja ennen kaikkea toteuttamista, olen aika hyvä paisuttamaan kaikkea juhlimisen arvoista ja viemään sen vähän kuin nextille levelille! En tiedä miten muutoin ihmisen arki eroaisi kaikista niistä juhlanarvoisista hetkistä, jos ei sitä juhlaa ihan oikeasti sitten rakentaisi kunnolla. Palkitsevinta juhlien järjestämisessä on nähdä muiden viihtyminen. Onhan juhlat aina juhlat. Sitä paitsi, en kyllä keksi ketään, joka ei pitäisi juhlista…!

Tänä vuonna meidän pääsiäinen ei revittele raikkailla keväisillä väreillä, eikä myöskään viime vuosien tapaan mustavalkoisilla koristeilla. Tänä vuonna haluan pehmeämpää, luonnonmukaisempaa lookkia ja pääsiäisen kattausta virittelin jo vähän kuvissa näkyvien juttujen ympärille. Vinkkivitonen muuten tulossa pikapuoliin näissäkin kuvissa nähtyihin koristeisiin…

Kuntokuuri vko 3

Puolet takana – puolet edessä!

Kuuden viikon kesäkunnon metsästys -projekti on saavuttanut puolivälin. Muistan ekalla viikolla ajatelleeni, että herranjestas, miten kestän kuusi viikkoa ja nyt mietin, että onpa kolme viikkoa mennyt nopeasti! Tässä kerkeää tapahtua vielä vaikka mitä seuraavan puoliskon aikana! Aloitetaan tunnelmien purku alkuviikosta, jolloin vihdoin aloin rauhoittumaan projektin suhteen niin, etten enää jaksanut pullikoida yksitoikkoista sapuskaa vastaan. Nyt ajattelen, että se tosiaan toimii polttoaineena, jolla tämä kuusiviikkoinen viedään läpi.

_MG_9325.jpg

Omalta osaltani treenaus meni vähän vihkoon, sillä leikkaushaavan takia en saanut hikoilla. Yritä siinä nyt sitten tehdä tehokas treeni! Sain kuin sainkin tehtyä kaikki salitreenit varioiden ja tuntumaa sain ihan perillekin asti lihaksiin. Käytin lähinnä staattisia pitoja aika pitkälti ja sehän tietty ärsyttää lihasta aika nopeastikin, ilman, että syke nousee ja hiki pukkaa iholle. Aamuaerobiset jäi väliin, sillä niiden tarkoitus taas on nimenomaan nostaa se hiki. Odotankin jo innolla tänään käyttöön otettavia uusia salitreenejä, joiden mukaan treenataan loppuaika. Nyt ei enää leikkaushaava pidättele! Motivaation piristäjäksi kävin myös hieman urkkavaateostoksilla ja matkaan lähti aivan ihana kirkkaanpinkki toppi! Kauniit kukkakuvioiset liivit tempaisin mukaan myös ja aika uusi hankinta on myös harmaa, teknisestä materiaalista valmistettu treenitakki, jonka ostin joulun alla Berliinistä.

Alkuviikko sujui meillä molemmilla oikein hyvin. Safka upposi ja treenit kulki. Loppuviikkoa kohden huomasimme kuitenkin molemmat saman ilmiön kiusaavaan – väsymyksen. Joinain päivinä väsymys on tullut niin kovana, että välillä on pitänyt väkisin pitää silmiä auki kesken työpäivän! Iltaisin ei ole jaksanut ilta-yhdeksää pidempään heilua pystyssä ja uni on tullut kuin halolla päähän lyötynä. Välillä kroppa on tuntunut niin vetelältä ja voimattomalta ja lihaksissa, varsinkin jaloissa on ainakin itselläni ilmennyt sellaista jatkuvaa lepotuntemusta – en kutsuisi sitä leposäryksi, ehkä sellaiseksi kihelmöinniksi tms. Miehellä on jonkin verran fyysinen työ ja hänellä väsymys on tuntunut ehkä vielä raskaammalta. Lisäksi hän on tällä viikolla valittanut aika paljon nälkää, jota aiemmin ei ole ilmennyt. Itselläni taas on ollut vähän päinvastoin – seuraava ruoka-aika on tuntunut tulevan aivan liian nopeasti.

_MG_9332.jpg

Mainitsin viimeksi ruokakustannuksiemme nousseen tuntuvasti tämän projektin aikana. Piti ihan kauppakuittia tutkia nähdäkseni mikä sitä loppusummaa hilaa ylös. Ekana silmiin osuu pähkinät. 500g pussi, joka ei montaa päivää meillä kestä, maksaa liki 9 euroa. Seuraavana tulee marjat. Me kulutamme niitä tällä ruokavaliolla puolisen kiloa päivässä. Kesän marjat on syöty omasta pakkasesta ajat sitten ja niinpä turvaudumme kaupan pakastealtaaseen. Kuten kaikki tietää, ulkomaiset marjat ovat nou-nou ilman kypsennystä ja koska me nautimme ne pakkasesta suoraan, ostamme luonnollisesti kotimaisia. Puolen kilon mansikkapussi maksaa yli 4 euroa, sekamarjapussi kolmisen euroa. Mustikoita saa edes vähän edullisemmin, vajaalla parilla eurolla. Marjaostoksemme saattaa helposti siis olla jo sekin yli 10 euroa per kerta. Kananmunia ei nyt vaihtuneella ruokalistalla mene niin paljon, kuin kahdella ekalla viikolla, mutta söimme tuolloin yhteensä 10 kananmunaa päivässä. En halua syödä muita kuin luomumunia, joten siinä nousee äkkiä summa tosi korkeaksi!

Tässä ruokavaliossa määritellyt hedelmät maksaa 2-4 euroa kilo hedelmästä riippuen. Me ostamme niitä helposti 2-3 kiloa per kauppareissu. Koska kulutamme kasviksia paljon myös, ei nekään halpoja ole – bataatti maksaa reilu 2 euroa kilo ja jos koriin heittää kolme-neljä isoa bataattia, ne painaa helposti 1,5 kiloa. Sitten kun siihen lisää erilaisia salaatteja, kiinankaalia, lehtikaalia, parsaa -ja kukkakaalia, porkkanoita ja yrttejä, kurkusta tai tomaatista puhumattakaan, alkaa hevi-osastolla kulumaan helposti 30 euroa yhdellä kauppareissulla. Tässä kohtaa laskuri näyttää yhteensä jo 50-60 euroa ja ostoskärryssä ei ole vielä edes proteiininlähteitä – niitä, jotka oikeasti maksaa.

Pari pakettia broilerin jauhelihaa ja lisäksi naudan vähärasvaista jauhelihaa menee ostoskärryyn joka kerta. Lisäksi broilerin rintafileitä. Ja maitorahkaa ja raejuustoa. Nämä tekevät helposti parikymppiä lisää. Jos vielä pitää täydentää puurovarastoa, täysjyväpastapusseja, riisikakkuja, kalkkunaleikettä, vihreää teetä tai jotain vitamiini/hivenainevalmisteita, alkaa kauppakassien arvo lähentelemään helposti sataa euroa tai yli. Käymme kolme kertaa viikossa kaupassa tällä kuurilla ollessamme. Vaikka normaalisti käymme vain kaksi kertaa, ei jotenkaan pysty tällä dieetillä tuota noudattamaan. Kuitissa komeilee joka kerta n. 100 euron loppusumma. Viikossa meillä menee siis 300 euroa ruokaan. Puhtaaseen, lisäaineettomaan, terveelliseen ruokaan.

_MG_9333.jpg

Meillä on käytännössä noussut ruokakulut puolella. Normaalisti meillä menee sellainen 600 euroa kuussa ruokaan, nyt summa lähentelee 1200 euroa. On se kieltämättä vähän lompakossa tuntunutkin ja meidän perheessä on kuitenkin kaksi työssäkäyvää aikuista. Miten tällaista ruokavaliota noudattaisi yksinhuoltajavanhempi tai matalapalkkaisella alalla työssä olevat? Kyllä Suomessa ruoka on niin pirun kallista, varsinkin juuri se terveellinen, jota joka paikassa toitotetaan syömään; ”Ostakaa luomua!” ”Suosikaa lähiruokaa” ”Syökää kasviksia vähintään puoli kiloa päivässä”… millä rahalla kaikki ihmiset noita ostaa, kun nuo on juuri niitä kaikkein kalleimpia tuotteita?

No, tämän pohdinnan jälkeen taas tulokset. Viime viikolta en odottanut ihmeitä, sillä uskoin iisimpien treenien vähän hidastavan mm. painon putoamista. Vielä mitä. Puolisen kiloa taas oli lähtenyt! 🙂 Miehen tulos -0,8kg, eli todella tasaisella vauhdilla tässä edetään! Yhteensä kolmessa viikossa minulta on lähtenyt tasan 2kg ja mieheltä 3,7kg.

Tänään heräsin klo 05 aamuaerobiselle ja töiden jälkeen kutsuu taas sali. Kuulumisia tältä saralta päivitän jälleen viikon päästä.

Work out – own it!