Olipahan bileet!

Lauantaina vietettiin valmistujaisiani ja huhheijaa, olipahan bileet! Rakkaita ystäviä alkoi valumaan hieman ennen neljää paikalle ja viiden maissa oltiin jo kohoteltu kaikkien n. 15 vieraan  kanssa malja pienen puheen kera.

juhlat1.jpg

Terassi koristeltiin pallovaloilla ja mustalla viirinauhalla. Pöydälle leikkasin muovisesta pöytäliinasta pienet kaitaliinat ja pöytää koristi myös valkoiset hortensian oksat. Lisätuoleilla löytyi jokaiselle istuinpaikka ja viileää iltaa varten varauduin läjällä vilttejä sekä villasukkia!

Tarjoilut koostuivat näissä juhlissa kylmistä ruoista. Kenenkään juhlat eivät ole kivat niin, että isäntäpari huhkii keittiössä tai grillin ääressä näin suurissa juhlissa tuntitolkulla muille sapuskaa valmistaen. Niinpä katsoimmekin miehen kanssa viisaaksi valmistaa buffet sellaisista ruoista, jotka pystyimme valmistamaan aiemmin valmiiksi ja vain kantamaan ne esille h-hetkellä. Minä tein salaatit ja mies valmisti lihat. Yhdessä sitten värkättiin muut tarjoilut ja jälkkärikin vaan kasattiin ennalta tehdyistä paloista juuri ennen pöytään vientiä valmiiksi. Todella kätevästi kävi näin.

juhlat2.jpg

juhlat4.jpg

juhlat3.jpg

juhlat5.jpg

Ruoat nautittiin kertakäyttöastioista, joten tiskivuoreltakin säästyttiin. En yleensä perusta kertisastioista, ne sotii jotenkin tätä itselleni kovin rakasta kattausharrastusta vastaan, mutta onhan se nyt selvää, että tällaisissa bileissä ne nyt vain on kaikista järkevimmät. Lauantai ei asteiden puolesta kohonnut huippulukemiin, mutta meidän pienellä ja suojaisella pihalla, jossa on korkeat aidat tuulelta suojaten ja johon aurinko porottaa esteettömästi klo 14-20 välisen ajan, oli pihalla hetkittäin suorastaan kuuma! Mieletön sää siis tuli sittenkin juhlien ajaksi, vaikka torstaina vielä satoi rakeita valkaisten koko maan!

Lahjoja ei todellakaan näihin juhliin toivottu, mutta sain aivan ihania kukkia ystäviltäni. Koti täyttyi ruusuista ja kimpuista, upeasta orkideasta ja sainpa mökillekin viemisiä mustikantaimenen muodossa! Rakas ystävä muisti myös kauniilla ja yksinkertaisella Iittalan Vitriinillä. Siihen kelpaa sormukset laittaa yön ajaksi säilöön.

juhlat7.jpg

Sain lisäksi äidiltäni lahjakortin, joka käy kokonaiseen kauppakeskukseen. Käyttökohdetta täytyykin miettiä huolella. Olen pitkään himoinnut uusia korvakoruja tai kosmetiikkalaukkua – ehkä päädyn johonkin tuollaiseen. Miehen kanssa sovimme suoraan, että tätä ”väli-valmistujaista” ei tarvitse muistaa. Ehkä tuoreessa mökkiostossa on ihan tarpeeksi nyt lahjaa meille molemmille ja vähän enemmänkin.

juhlat8.jpg

juhlat6.jpg

Juhlat jatkuivat railakkaina melkein aamuneljään ja pari jäi vielä yöksikin! En muista koska viimeksi olisi itsekin tullut noin reippaasti kallisteltua lasia, joten olo oli kyllä aika rapsakka eilen aamulla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kamalammaksi dagen efterit muodostuu ja niinpä olotila on vielä tänäänkin ollut heikohko. Kärsi ruumis – sillä olethan sinä iloinnutkin! 🙂

Elämässämme on kyllä aivan mahtavia ja ihania ystäviä! Näiden ihmisten kanssa on pidetty yhtä joko jo vauvasta lähtien tai vähintään teinivuosista. Kyllä parinkymmenen vuoden ystävyyden aikana on koettu ihan älyttömän upeita hetkiä ja lauantainen juhla oli yksi niistä. Saamme kyllä olla todella onnekkaita näin ihanasta kaveripiiristä. Olemme sekaisin toistemme lapsien kummeja, kaasoja ja bestmaneja, osa sukua, osa naimakauppojen myötä sukua, osa sydänystäviä jo lapsuudesta saakka. Mikäs tuollaisen porukan kanssa on viettää elämän huippuhetkiä. Näitä tällaisia on sitten ihana muistella joskus kiikkustuolissa.

Ihana juhlapäivä siis takana, mutta nyt suunnataan ajatuksia jo ensi viikonloppuun ja mökkihommiin!

Valmistujaisvalmisteluita

Oli syksy 2014. Valmistuin markkinointiviestinnän ammattitutkinnon suorittaneena visualistiksi ja suunnitelmissa oli vaihtaa alaa. Kah, kun elämässä ei aina mene kaikki suunnitelmien mukaan ja hyvä niin. Olen aina uskonut siihen, että asiat menevät juuri niin kuin niiden kuuluukin. Minun ei ilmeisesti kuulunut vaihtaa alaa. Minun kuului jäädä työpaikkaani ja saada mahdollisuus kouluttautua lisää ja tehdä uudenlaisia aluevaltauksia.

Siinä syy, miksi huomenna juhlitaan taas. Valmistujaiset Part II.

1.jpg

Suoritin parissa vuodessa näyttötutkintona painoviestinnän perustutkinnon. Hieno tittelini on ulkoasuntoteuttaja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pari vuotta on tahkottu graafisen suunnittelun perusteita; taitto-ohjelmaa, typografiaa, valokuvausta, kuvien käsittelyä, painomenetelmiä, grafiikkasuunnittelua, vektorigrafiikkaa, animointia, verkkojulkaisuja ja pintaraapaisun verran koodaustakin ihan vain muutamia mainitakseni. Kehityskaari on ollut huikeaa ja olen oppinut ihan älyttömästi parissa vuodessa uusia taitoja! Mutta tämä ei riitä. Nälkä on kasvanut syödessä ja halu kehittyä ja oppia lisää on suuri ja siksipä jatkan opintoja media-alan ammattitutkinnon parissa myöhemmin syksyllä. Ei siis kahta ilman kolmatta!

Onnea on työnantaja, joka näkee tilanteen molempia osapuolia hyödyntävänä ja tukee jatkuvaa kehitystäni suoden mahdollisuuden opiskella vieläkin lisää! Aika harva työnantaja mahdollistaa saman työntekijän suorittaa vuosi toisensa jälkeen tutkintoja liukuhihnalta. Ei tämä aina helppoa ole ollut, vuosikaudet (nyt läjässä 5 vuotta ja vielä lisää tulee!) kestäneen työn ja opiskelun yhdistäminen kysyy joskus voimia, stressinsietokykyä ja hemmetinmoista multitaskaustaitoa, mutta on se tietysti palkinnutkin. Isosti. Ja vaikka tuoreessa muistissa on myös ihan kamalan pitkät päivät, tulipunaisena hakanneet stressikäppyrät, 24/7 ajatuksissa pyörineet asiat ja tuska siitä, kun ei osaa mitään, ei tajua mitään, eikä saa aikaiseksi mitään, homma painuu kuitenkin ehdottomasti kokonaisuutena pelkästään vain plussan puolelle. Jotenkin noista kaikista selvittiin ja palkinto on nyt tässä: tutkintoni meni läpi täysillä kiitettävillä arvosanoilla! Wupii!

3.jpg

Huomenna on virallinen valmistujaispäivä ja vaikka oma todistukseni tuleekin tutkintotoimikunnalta vasta kesäkuun puolivälin jälkeen, on viralliset arvosanat jo annettu ja hyväksytty ja bileet voi pitää! Ihana saada taas ystävät juhlimaan saman katon alle. Piha on puunattu ja terassi on valmiina vastaanottamaan vieraat. Musalistat on koottu ja menuut mietitty. Juomat on kylmässä ja tarjoiltavat likipitäen väsätty. Enää puuttuu kaikki rakkaat ihmiset ja pieni pilkahdus aurinkoa kruunaamaan päivän. Just nyt olo on onnellinen. On kai ihan okei sanoa, että on ylpeä itsestään? Nyt nimittäin tuntuu ihan hemmetin hyvältä..! 🙂

Toivottelen ihanaa ja onnentäyteistä valmistujaispäivää huomenna kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuville. Olkoon kaikki hekin ylpeitä itsestään ja saavutuksistaan! <3 Ei ne nimittäin ilmaiseksi tule.

Kun työstä tulee intohimo

Olen ainakin kerran blogihistoriani aikana omistanut kokonaisen postauksen työlle ja ennen kaikkea työnantajalleni. Olen kertonut, kuinka kiitollinen olen nykyisestä työpaikastani ja pomostani, joka on ihan huikea tyyppi! Työskentelen pienehkössä yksityisomisteisessa yrityksessä, jossa ei ole turhaa byrokratiaa tai jäykkyyttä estämässä yrityksen tai työntekijöiden kehitystä ja kasvamista. Olen nimittäin työskennellyt sellaisissakin, joissa mainitut asiat eivät niin vain onnistu ja välillä se on ollut todella turhauttavaa.

IMG_9422.jpg

Olen saanut vapaasti toteuttaa itseäni nykyisen työnantajani palveluksessa – jopa silloin, kuin kolmisen vuotta sitten olin vakaasti päättänyt jättää rahoitusalan ja siirtyä luovempiin hommiin opiskelemalla uuden ammattitutkinnon. Valmistuin visualistiksi, mutta uutta työtä en oikeastaan edes kerennyt alkaa ihmeemmin katselemaan, kun työpaikallani alkoi ilmetä kovaa tarvetta luovemmasta työntekijästä. Tartuin vapaaehtoisena tuumasta toiseen ja aloin tekemään erilaisia taittotöitä ja pulaamaan nettisivujen kanssa, vaikkei minulla ollut hajuakaan niistä! Aloin työstämään asiakasmateriaalia, joka sinäänsä ei ollut uutta, mutta huomasin pian, ettei minulla ollut riittäviä taitoja tehdä kaikkea itse tarpeeksi ammattitaitoisesti ammattilaisten välineillä.

Kävin pikakurssin sivuntaitosta ja huomasin syttyväni siitä ihan täysillä. Pian kävinkin pomoni kanssa keskustelun, joka sysäsi työurani ihan uusille raiteille! Lähdin jälleen opiskelemaan työn ohessa, tällä kertaa graafista puolta painoviestinnän perustutkinnon muodossa – kuvankäsittelyä, vektorigrafiikkaa, taittamista, nettisivujen koodaamista, valokuvausta sun muuta. Olen ihan liekeissä uusista taidoistani, joita olen vuodessa oppinut! Mitä kaikkea opinkaan vielä toisessa reilu vuodessa, joka on opinnoistani jäljellä!

IMG_9427.jpg

Vuodessa olen ottanut jättiläismäisiä harppauksia taidoissani, saanut suurempaa jalansijaa työpaikallani tänä keväänä sekä ylennyksen että alati haasteellisempien töiden myötä. Koska minulle on annettu suuri mahdollisuus osoittaa, että pystyn kasvamaan ja kehittymään, haluan palavasti näyttää olevani kaiken luottamuksen ja odotusten arvoinen. Mielipiteitäni arvostetaan, saan vapaasti toteuttaa visuaalisia ratkaisuja ja huomaan, että aika moni asia käy nykyään minun työpöytäni kautta ennen kuin se päätyy julkiseen levitykseen, asiakkaille tai yhteistyökumppaneille. Olen tästä niin mielettömän iloinen. Olen myös ylpeä itsestäni ja kaikista ponnisteluistani, joita olen tehnyt yhdistämällä jo liki kolmen vuoden ajan työn ja opinnot ja sen sanon kyllä ihan rehellisesti ääneen.

Uusia ideoita tulvii päähän koko ajan ja töistä ei meinaa malttaa millään lähteä päivän päätteeksi! 🙂 Onneksi harrastukset ja perhe kuitenkin ajaa kotiinkin ihan ajoissa! Työt kyllä odottavat huomiseenkin, vaikka välillä niitä pakkaa päälle niin älytön määrä, ettei meinaa keretä keskittymään kaikkeen kunnolla. Ainoa ongelma tässä taitaa olla se, että luovaa työtä on vaikea kiirehtiä. Inspis hommaan usein löytyy ihan vaan sillä, että alkaa ideoimaan esim. uutta kansilehteä julkaisuun, mutta joskus ne ideat antaa odotuttaa itseään ja useimmiten parasta jälkeä syntyy sillä, että voi jättää idean muhimaan – tehdä ensin jotain ja katsoa sitä seuraavana päivänä tuorein silmin ja visioida sitten lisää. En ikinä päädy siihen ekaan ideaani, vaan jalostan sitä aina vähän toisenlaiseksi matkan varrella.

IMG_9426.jpg

Kuten ehkä huomaatte, olen todella, todella innostunut tästä kaikesta uudesta, mitä työrintamalla tapahtuu! 🙂 Olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, mistä olen aina haaveillut – voin kutsua työtäni melkein siksi unelmatyökseni. Toki omaankin työhöni mahtuu rutiineja, puuduttavia hommia, joita ei aina hotsittaisi tehdä, ei se työ sentään pelkkää juhlaa ole! 🙂 Mutta suurimmaksi osaksi teen mielenkiintoisia ja vaihtelevia projekteja markkinoinnin, viestinnän ja tapahtumasuunnittelun parissa. Eli vaikka alkuperäiselle alalleni jäinkin, pystyin siirtymään kohti paremmin omia vahvuuksiani ja mielenkiintoani vastaaviin tehtäviin. Jäämällä samaan paikkaan, saan jatkaa työntekoa mahtavassa työpaikassa, jossa on tiivis ja yhteen hiileen puhaltava työyhteisö ja joka koostuu huumorintajuisista ja osaavista tyypeistä. Olenkin melkoisen onnekas saadessani olla töissä juuri tuossa työpaikassa.

Intensiivistä

Takana on kolme, tosi intensiivistä koulupäivää. Huh. Koulupäivät osuivat juuri pahimpaan työruuhkaan ja pöydälle jäi vino pino hommia, jotka kasaantuvat edelleen, ennen kuin huomenna pääsen purkamaan niitä. Olenkin oppituntien aikana joutunut kirjoittelemaan sähköposteja ja hoitamaan pakollisia työasioita, jotka eivät vain ole voineet odottaa töihinpaluuta.

Pää on taas opinnoista täynnä ihan uutta tietoa! Onneksi luokalla on mainioita tyyppejä ja tosi monelta eri alalta, opimme varmasti paljon myös ihan toisiltamme!

IMG_1274.jpg

Kevät on ollut jotenkin ihan poikkeuksellisen kiireinen työrintamalla. Tosi monta isoa projektia on ollut koko ajan työn alla ja deadlinet peräjälkeen. Monta palloa on ollut ilmassa yhtä aikaa ja joskus on vähän kauhistuttanut pysyykö ne ilmassa! Odotankin ihan rehellisesti ensi viikkoa, sillä se on lyhyt, kiitos helatorstain. Keskiviikkona meillä on töissä kevään perinteinen työhyvinvointipäivä, johon olen suunnitellut tosi kivaa, luovaa ja rentouttavaa puuhaa. Loppuviikko onkin vapaata, sillä otin helatorstain jälkeisen perjantain lomaa. Pääsemme jälleen kesäkeittiöprojektin kimppuun ja ihan on jo sormet syyhynneet, kun pariin viikkoon ei ole tapahtunut mitään. Ei ole ollut vain aikaa ja energiaa.

Kotona sisustusasiat junnaa paikallaan nekin. Jotain kivaa piristystä olisi kiva saada olkkariin ja se hiton kattovalaisin on edelleen hankkimatta! Yritän ryhdistäytyä hetimiten.

Mitenkäs se maailma makaa teidän torstai-illassa? 🙂

 

Uutta tutkintoa suorittamaan

Nyt sen uskaltaa paljastaa! Tämä tyttö lähtee taas koulun penkille uutta tutkintoa suorittamaan, eihän siitä edellisestä valmistumisesta olekaan kuin 8 kuukautta 🙂

Pidempään blogiani seuranneet muistanevat kertomuksiani työurastani ja koulutuksestani ja mitä haluaisin isona tehdä. Olen koko työurani työskennellyt rahoitusalalla ja aina tuntenut oloni vähän sellaiseksi, ettei ala ole oma. Veri on vetänyt luovemmalle alalle. Aloin opiskelemaan tammikuussa 2013 markkinointiviestintää ja valmistuin visualistiksi viime elokuussa. En ole kuitenkaan lähtenyt hakemaan uutta työtä, sillä vallitseva markkinatalous ja siitä johtuva epävarmuus, nykyinen hyvä työpaikka ja riski siitä, että vaihtaa jollain tavalla huonompaan tai hyvällä tsäkällä vakkarityön johonkin lyhyeksi jäävään, on suuri. Halusin myöskin jäädä nykyisen työnantajani palvelukseen, mutta työtehtävät eivät ole olleet ihan sitä, mitä olen kaivannut. Olen aina uskonut siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Niin nytkin...

IMG_1302.jpg

Minulle on nyt siunaantunut työnantajani toimesta mahdollisuus kehittää tehtäviäni enemmän siihen suuntaan, mistä olen kiinnostunut; eli markkinointi, viestintä, visuaalisuus, graafinen suunnittelu jne. Vielä jokin aika sitten en olisi uskonut sen olevan mahdollista. Tämän sai aikaan omat pienet mietintäni kouluttautumisesta, jotka johtivat keskusteluihin työpaikallani ja vähän kuten arvelin ja toivoin, sain työnantajaltani täyden tuen opiskeluilleni!

Meillä on työpaikalla tarve uudelle osaajalle markkinoinnin ja viestinnän saralla ja minulla on kiinnostusta, motivaatiota ja halua kehittää itseäni edelleen. Niinpä koulutieni alkaa jälleen. Ja itseasiassa se alkaa niinkin pian kuin tämän viikon perjantaina orientaatiopäivällä! Ekat varsinaiset koulupäivät alkavat toukokuun alussa. Lähden suorittamaan painoviestinnän tutkintoa, josta valmistun hienolla tittelillä ”ulkoasuntoteuttaja”. Asensin työkoneelle järisyttävän määrän uusia ohjelmia, joilla alan jatkossa työskentelemään. Suurin osa opiskelusta tapahtuu työpaikallani työtehtävien muodossa ja kerran pari kuussa on lähiopintopäivät koulussa. Tiedossa on suuria projekteja, joissa olen mukana uudistamassa mm. työantajani visuaalista ilmettä niin printti- kuin webbipuolellakin. Tulossa on niin vektorigrafiikan tuottamista, sivuntaittoa, nettisivujen suunnittelua ja jopa koodaustakin, kuvankäsittelyä ja valokuvausta. Tähän päälle tekijänoikeuslakia, raportteja, prosessidokumentointia, kustannuslaskelmia ja, ja ja…:)

IMG_1303.jpg

Olen todella innoissani! Tästä tulee olemaan niin suuri hyöty urakehitykselleni ja olen todella kiitollinen työnantajalleni, että tämäkin koulu onnistuu taas. Eipähän tarvitse miettiä seuraavaan kahteen vuoteen mitä sitä tekisi – töitä, koulua, töitä ja koulua:) Olen todella onnellinen. Tiedän todellakin kuinka tiukassa on ylipäätään hyvät työpaikat tänä päivänä, saati työnantajat, jotka tukevat työntekijöittensä jatkuvaa kehittymistä. Minun työsuhteessani ei muutu mikään muu, paitsi se, että jatkossa saan palkkaa siitä, että opiskelen koulussa ja töissä uusia työtehtäviäni.

IMG_1307.jpg

Nykyään työnteko vaatii jatkuvaa oman osaamisen päivittämistä ja eteenpäin viemistä. Ainakin, jos meinaa pärjätä, edetä, saada uusia haasteita ja pitää itsensä motivoituneena. Työpaikalla vietetään suurin osa hereilläoloajasta. Itse en ainakaan tiedä kamalampaa, kuin että siellä pitäisi istua hampaat irvessä inhoten joka sekuntia. En myöskään halua pudota pois kehityksen pyörästä ja jämähtää paikalleni. Työvuosia on nykytahdilla edessä varmaan 30 vielä. Aika kammo ajatus, että tekisin jotain samaa lopun ikäni.

Kun on löytänyt hyvän duunipaikan, siinä mielellään pysyy ja koska pienen talon hyvät puolet ovat ehdottomasti joustavuus ja nopea muokkautuvuus, on tämäkin koulunkäynti ja minun tehtävieni kehittyminen mahdollista. Tiedän, ettei koulunkäynti ole lastenleikkiä työn ohella, siitä on aika tuore muistikuva, mutta lähden innolla oppimaan sellaisia juttuja, joiden osaamisesta olen vain haaveillut!

Että sellaisia uutisia tässä on pantattu! 🙂 Halusin saada nimet virallisiin sopimuksiin, ennen kuin uskalsin hiiskua tästä, mutta nyt on kaikki kunnossa ja koulutie taas alkamassa…! 🙂

VALMISTUJAISLAHJANI

Materialistinen minä koki lauantaina muutaman riemastuneen hetken saatuani perheeltäni ja ystäviltäni valmistujaislahjat. En odottanut mitään erityistä, vaikka olinhan heitellyt pieniä vihjeita himoitsemistani valaisimista esimerkiksi miehelleni. 🙂 En silti odottanut kalliita lahjoja, lähinnä toivoin, että kaikki kutsutut pääsevat paikalle ja saisin vaikka kukkakimppuja kotia koristamaan. Ja kortteja. Ei pidä unohtaa kortteja. Rakastan kortteja. 🙂

Tyttäremme vanha hoitotäti, joka on jäänyt elämäämme vähän niinkuin ”ekstra-mummina”, saapui ensimmäisenä tuoden upean kukkakimpun! Punainen väri on sellainen, jota itse en kovin helpolla kotiini valitse, mutta voi pojat, kyllä tuo flaminingonkukka on upea! Kimpussa on myös hääkukkaamme eustomaa, tuo valkoinen kellomainen kukka. Tuota kimppua kelpaa pianon päällä katsella.

IMG_5991.jpg

Toinen kukkakimppu tuotiinkin sitten jo maljakossa. Vanhempani muistivat minua kristallisella pallovaasilla, johon oli laitettu ihana syksyinen kimppu. Siinä muuten samaista eustomaa, mutta lilana. Pidän kristallista ja kotoamme löytyykin joka juomaan erilaiset kristalliset lasit. Sen lisäksi minulta löytyy iso kristallinen kulho, jota kyllä liian harvoin tulee hyödynnettyä. Nuo pallovaasithan ovat olleet aika suosittuja tässä hiljattain, nyt minullakin on vihdoin sellainen. Tuohon voi keksiä vaikka mitä asetelmia tai käyttää vaikka lyhtynä! Se on mielestäni todella kaunis!

IMG_5984.jpg

IMG_5989.jpg

Ihanin lahja oli kuitenkin mieheltäni.

IMG_6206.jpg

IMG_6180.jpg

Milk-valaisin. Iiiik! En kestä! Se on niin ihana! 🙂 En voi uskoa, että hän osti sen. Mutta siinä se nyt nököttää kunniapaikalla vanhan kaapin päällä. Valaisimessa on himmennin, jota itse tykkään kovasti käyttää. Milkistä tulee tosi kaunis ja pehmeä valo.

IMG_6179.jpg

Tuota kelpaa katsella ja aika usein se katse siihen on lauantain jälkeen kyllä osunutkin. Niin kaunis ja yksinkertaisen söpö. Himoitsin valaisinta ehdottomasti mustin jaloin puisten sijaan, meillä kun ei tuota puuta ole kotona yhtään. Milk on niin upea, että ansaitsee oman postauksen pikaisesti! 🙂

Ystäviltä sain lahjakortin Akateemiseen kirjakauppaan. Sillä summalla saakin ostettua monen monta kirjaa ja opusta ja pari onkin valmiina mielessä, mitä haluan hankkia. Lähinnä ne kirjat liittyy valokuvaamiseen ja sisustamiseen. Tytär, jolta viimeiseksi odotin yhtään mitään, eikä hänen rahojansa mihinkään vanhempien lahjoihin pitäisikään käyttää, oli ostanut minulle 8 puuttuvaa leipälautasta, joista olin vain ohimennen kerran maininnut, että ne pitäisi hommata. Tytär oli ajellut skootterilla Ikeaan ja käynyt ostamassa minulle lautaset. Voi rakasta…! <3

Kaiken kaikkiaan sain valtavan ihania lahjoja, joista on iloa tulevaisuudessakin. Joskus ihmiset vaan osaa yllättää ihan täysillä! 🙂

Blondi

JUHLAN JÄLKEEN

Pientä väsymystä on ilmassa viikonlopun juhlinnan jälkeen. Valmistujaiset on nyt juhlittu ja voi pojat, olipahan bileet! 🙂

Päivällä kahvittelimme ensin sukulaisten kanssa rauhallisissa merkeissä ja sain pari aivan ihastuttavaa kukkakimppua ja yhden ihanimmista lahjoista ikinä – palaan näihin ihan omalla postauksella! Sukulaisten lähdettyä aloin tekemään viimeisiä valmisteluita iltaa ja ystävien saapumista varten. Kattilat porisi ja uuni kävi täysillä. Lautasia lensi pöytään, kynttilöitä sytyteltiin ja poppikoneet viritettiin valmiiksi.

IMG_6001.jpg

IMG_6003.jpg

Ilta alkoi puoli kuuden aikaan maljan nostolla vieraiden saavuttua. Laseista löytyi aivan ihanaa australialaista rosé kuoharia. Vaaleanpunaista tietty 🙂 Sain ihan mahtavan räp-esityksen, joka sisälsi onnentoivotukset ja vinkin ystävien yhdessa hankkimaan lahjaan! Olin erittäin otettu molemmista – esityksestä sekä lahjasta! 🙂 Tuli hyvin erityinen olo, sellainen, että minua on ajateltu lämmöllä <3

IMG_6170.jpg

Tarjoilimme ensin ruoan sadonkorjuuteemamme mukaisesti; paahdettua kurpitsakeittoa, lempeän mausteista ja samettisen pehmeää. Lisäksi tarjolla oli ranskalaisia mini-quicheja, eli suolaisia pieniä piiraita sekä maalaissalaattia ja patonkia levitteineen. Jälkkäriksi tarjosimme omena-kaurapaistosta vaniljakastikkeen kera sekä päivän kahvikekkereiltä jäänyttä porkkanakakkua. Näistä kaikista muuten tulossa reseptiä vielä myöhemmin jakoon. Porkkanakakun olenkin postannut aiemmin jo täällä.

IMG_5981.jpg

Ilta sai vauhtia baarista. Kärrybaarista 🙂 Heinäkuiselta Tallinnan reissulta haimme juomat tätä tilaisuutta varten ja ne kyllä tekivät kauppansa 🙂 Kottikärryissä tarjolla olleet juomat sopivat hyvin teemamme. Metalliset kärryt ja vakuumipakkauksissa olleet jäät pitivät juomat kylminä loppuun saakka.

IMG_6019.jpg

 Lisäksi juotavana oli super hyvää mojito-boolia.

IMG_6095.jpg

Pihapöydälle katoin valkoisen liinan ja musta-valko-harmaan kaitaliinan. Somisteina valkoiset Venetsian-lyhdyt, viljakimppu ja pihlajanmarjoja. Pehmusteiden lisäksi tuoleilla oli tarjolla läjä lämpimiä vilttejä, johon vieraiden oli mukava kietoutua vilun tullessa. Ne olivatkin ahkerassa käytössä, sillä vaikka sää suosi, auringon laskiessa laski myös lämpötila nopeasti.

6006_2.jpg

Pihavalaistusta olin miettinyt pitkään ja sehän ratkesi sisal-narulla, pilttipurkeilla, mustalla nauhalla ja tuikuilla. Lyhdyt toivat kaivattua juhlafiilistä pihalle valon lisäksi. Olin myös aiemmin viime viikolla hankkinut Annon pallovalosarjan, jonka olin ripustanut markiisin reunaan pyykkipojilla. Pimeän tultua piha loisti kynttilöiden valossa – kaunista!

IMG_5958.jpg

IMG_5960.jpg

Esittelisin mieluusti lisää valokuvia, mutta niissä jokaisessa esiintyy läjä vieraita ja luonnollisesti en sellaisia kuvia voi tänne sen enempää laittaa. Vasemman alareunan ”tyhjä kuva” on edelliseltä illalta, jolloin testailimme pikaisesti miltä valot näyttää.

valokollaasi.jpg

Kannatti ehdottomasti nähdä pientä vaivaa lyhtyjen tekoon. Ne tulivat maksamaan n. 4 euroa ja toivat pihajuhliin sen viimeisen silauksen ja fiiliksen.

Ilta oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut! Kaikilla oli hauskaa, ruokaa ja juomaa riitti. Nauru raikasi moneen otteeseen ja juttua riitti, kun muistelimme vuosien varrelta erilaisia sattumuksia, jotka kirvoittivat naurun parhaillaan kyyneliin asti. Ystäväpiirimme on aika tiivis ja tuoreimmat ystävyydet ovat nekin jo 15 vuoden takaa. Suurin osa kuitenkin nuoruusvuosilta, pari jopa vauvaiästä lähtien. Jokunen muisto siis mahtuu noihin vuosiin…! 🙂 Tällaisinä hetkinä taas muistuu mieleen, miksi ihminen tarvitsee toista ihmistä. Olen onnellisessa asemassa, kun elämässäni on niin monta hyvää ystävää.

Kiitollisena ja onnellisena uuteen viikkoon,

Blondi

TÄNÄ ILTANA

Nyt voi hengähtää, kaikki on valmiiksi saatettu,
on ruoat ja juomat, pöydät koreaksi laitettu.
Kohta vieraista täyttyy kotimme,
tänä iltana todellakin juhlimme!

Sää suosii, on terassi katettu kauniiksi,
Musiikkia Maestro! Baari on täytetty valmiiksi!
Kun pimeä saapuu, saa piha valomeren ylleen,
tänä iltana näen varmasti joka ikisen hymyilleen.

IMG_5956.jpg

Ystävät rakkaat, pitkästä aikaa,
vapaata aikaa, vähän hetken taikaa.
Tällaisiin hetkiin pitää elämässä tarttuu,
tänä iltana niitä muistoja taas karttuu.

Onnellisena, oman elämänsä räp-artisti 

Blondi <3

JUHLASUUNNITTELUA!

Juhlat ovat elämän suola, vai mitä?! Nyt onkin tullut aika järjestää seuraavat, sillä vaikka kouluni loppui jo kesäkuussa, virallista valmistumista on saanut odottaa tänne syksymmälle. Tutkintotodistusten jakotilaisuus on parin viikon päästä ja itse valmistujaisjuhlat olemme siipan kanssa päättäneet viettää syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Keksin jo ajat sitten teeman näille juhlille: sadonkorjuujuhlat puutarhassa! No, puutarha lienee vähän suureellinen ilmaisu meidän piskuiselle takapihallemme, mutta säiden salliessa vietämme juhlia myös pihan puolella.

Rakastan juhlien ja erilaisten illanviettojen suunnittelua ja järjestämistä. Käytän paljon aikaa eri yksityiskohtien miettimiseen ja panostan aina siihen, että ruoka, koristeet ja kattaus tukevat toisiaan. Nämä juhlat vietetään kahdessa osassa; päivällä saapuvat vanhemmat ja muut sukulaiset, illalla ystävät ja tällä kertaa juhlat ovat K-18, eli lapsukaiset jäävät pois näistä kekkereistä! 🙂

Koska suunnittelen juhlia jo aivan höyrypäisenä – nehän ovat jo reilu 3 viikon päästä, perustin juhlille ja kaikille päässä pyöriville ideoille oman Pinterest -kansion, jonne tallettelen ihania fiiliskuvia ja inspiraation lähteitä. Niistä saakin oivan idean, mitä olen ajatellut. Sinne vaan siis kaikki kurkkimaan! 🙂

garden.jpg

Ruokapuoli tarvitsee vielä pientä mietintämyssyä, vaikka senkin raamit on teeman puolesta jo aika hyvin kartoitettu. Juhlajärjestelyjä täytyykin alkaa tässä ihan tosissaan tekemään; rekvisiittaa, koristeita ja somisteita täytyy jo alkaa hankkimaan ja askartelemaan! Pidän kuitenkin samalla mielessä ostolakkoni! Juomat sen sijaan löytyy valmiina, sillä olimme kaukaa viisaita ja ostimme juomavarastot täyteen heinäkuiselta Tallinnan-matkaltamme.

Ai että, täällä juhlajärjestelijä ei meinaa pysyä housuissaan! On niin ihanaa suunnitella tällaisia juhlia, joissa päämääränä on pitää hauskaa, nauttia hyvien ystävien seurasta hyvän ruoan ja juoman parissa. Haaveilen, että ilta on lämmin, mutta syyskuiseen tyyliin pimeä tulee jo aikaisin. Pihan kaikki lamput ja lyhdyt loistaa ja valaisee terassin tunnelmalliseksi. Tuolit ovat täynnä pehmeitä ja lämpimiä huopia, joihin vieraat voivat kääriytyä, jotta iltaa voi jatkaa vielä vähän pidempään ulkosalla. Tunnelma on hilpeä ja puheensorina ja naurunremakat täyttävät syksyisen illan… <3

Minäkö haaveilija…? 🙂

Blondi

VASTAVALMISTUNUT!

Torstaina oli yksi elämäni jännittävimmistä päivistä, kun menin viimeiseen arviointitilaisuuteen ja kolmikantakeskusteluun portfoliota esittelemään. Tilaisuus oli aluksi jotenkin niin virallisen tuntuinen ja niinhän sen tietysti kuuluukin. Sain heti keskustelun päätteeksi kuulla, että työnäytekansioni meni läpi ja valmistumistani tutkintolautakunnalle suositeltaisiin. 🙂

Perjantai taas oli yhtä juhlaa! Päättötilaisuus koululla alkoi klo 14 ja sinne saapui joukko hyväntuulisia ja helpottuneita luokkakavereita hymy huulilla. Pöytä oli katettu koreasti kakuilla, juustoilla ja kuplivalla juomalla. Todistustenjako tuntui kuin palkinnolta! Oli mahtavaa kuulla oma nimi ja saada käteen ojennettu todistus ruusun kera ja sitten istahtaa pöytään nostamaan malja yhteisen saavutuksen kunniaksi!

todistus.jpg

skumpat.jpg

Pahoittelut kännykkäkuvista, tuohon illanviettoon en järkkäriä ruvennut roudaamaan mukana. Ilta ei suinkaan päättynyt koululle, vaan suuntasimme kaupunkiin ja löysimme itsemme pian karaokebaarista drinkit kädessä. Pitihän se yksi biisikin siellä laulaa lurauttaa…! 🙂 Kävimme myöhemmin syömässä Italialaisessa ravintolassa ja lähdimme vielä drinksuille toiseen baariin. Päätimme juhlistaa tilannetta uudestaan elokuussa, kun tutkintotodistukset jaetaan koululla. Sitten se koulu on myös virallisesti ohitse.

Olo on kyllä ihan mahtava! Nyt se 1,5 vuoden rutistus on ohitse ja tutkinto on suoritettu. On aika rentoutua ja lakata hermoilemasta tekemättömiä tehtäviä, tenttiin lukua tai portfolion riittävyyttä. On aika pakata kynät penaaliin ja alkaa odottamaan muutaman viikon päästä koittavaa kesälomaa töistä. Olo on ihan super onnellinen juuri nyt! 🙂

B