Biohakkerin käsikirja

Olen aina lukenut paljon kirjoja, jo pienestä pitäen. En voi kuvitella etelänmatkaa ja uima-allasta ilman, että kädessä olisi kirja. Tai takapihaa aurinkoisena päivänä, jolloin voi lekotella aurinkotuolissa hyvä kirja seurana. Aika harvoin kuvittelen edes nukkumaanmenoa ilman lukuhetkeä. Tosin nyt viime kuukausina olen ollut aika poikki sänkyyn mennessä ja joskus ei ole jaksanut edes kirjankantta kohottaa.

_MG_2043.jpg

Tykkään tätä nykyä lukea eniten kevyttä hömppää tai historiallisia tarinoita. Tuntuu jotenkin, että maailma itsessään pitää sisällään jo tarpeeksi synkkiä ja murheellisia tapahtumia, etten jaksa lukea sellaista enää yötä vasten.

Tällä hetkellä eniten kiehtoo perus chick lit tai 1900-luvun Englanti ja aateliset – lienee Downton Abbeyn syytä tämä:) Jossain välissä kulutin elämänkertoja vinon pinon, kuten Fidel Castro, Madame Mao tai Frida Kahlo. Suomalaisten kirjailijoiden tuotantoa olen lukenut aina kaikista vähiten. Tätä pitäisi ehkä korjata jossain välissä.

_MG_2044.jpg

Tällä hetkellä on menossa tietokirjallisuuskausi. Yöpöydältä löytyy joogakirjaa ja valokuvauskirjaa sekä viimeisimpinä Biohakkerin Käsikirja. Tästä oli pakko vinkata teillekin.

Tästä kirjasta löytyy ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tutkimustulokset. Kirja on mielenkiintoinen opus ja sopii niille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisestä tieteellisesti – mitä tekee haima ja miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Entä uni – montako vaihetta unessa on ja mitkä asiat vaikuttaa uneen ja sen laatuun ja mitä uni itse asiassa tekee ihmisen aivoille. Millä ruoka-aineilla on mikäkin merkitys tai mitä tapahtuu suolistossa syötyäsi.

_MG_2046.jpg

_MG_2048.jpg

Kirjassa on viisi osiota; Uni, ravinto, liikunta, työ ja mieli. Itse olen päässyt osiin uni ja ravinto ja mielenkiinnolla luen kirjaa eteenpäin.

Tällaista visuaalista ihmistä ja työkseen taittohommiakin tekevänä ilahduin suuresti kirjan taitosta ja sen graafisesta ilmeestä. Sivuille olisi mahtunut enemmänkin tavaraa, mutta arvostan väljää ja ilmavaa ilmettä sekä upeita kuvituksia. Teos on massiivinen, yli 500-sivuinen tietopläjäys!

_MG_2052.jpg

Minua kiinnostaa suuresti se, miten omilla jokapäiväisillä valinnoilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Ravintopuoleen olen jo vuosia kiinnittänyt huomiota, vaikka ihan hirmuiseen hifistelyyn en olekaan lähtenyt mukaan. Liikunta on taas ollut osa elämääni aina ja ilman sitä en oikeastaan osaa edes elää. Kymmenen vuotta aikuiselämästä kului tanssin parissa ja siinä kilpaillen, kun taas viime vuosina se on keskittyny eniten salitreenaukseen ja kehon ja mielen tasapainoiseen harjoittelemiseen joogan muodossa. Työ on käynyt yhä mielenkiintoisemmaksi viiden vuoden opiskeluputken yhteydessä ja untakin on tässä viime vuosina oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla.

Jokaisessa tavallisessa päivässä on siis mukana nuo kirjan 5 elementtiä – minua ainakin kiinnostaa miten noita asioita voi ”biohakkeroida” ja ottaa niistä irti työkaluja yhä enemmän yhä vaativampaan elämänrytmiin.

_MG_2051.jpg

Suosittelen kirjaa lämpimästi!

PS: Kirja ostettu itse, tämä ei ole yhteistyöpostaus.

Kutsumaton vieras

Se tuli kylään taas tällä viikolla mitään kyselemättä. Oikeastaan mitään varoittamattakaan. Tai minä ainakaan en ole näin lyhyen, kohta kolmen vuoden tuntemisen jälkeen vielä oppinut lukemaan merkkejä, koska vierailu saattaisi alkaa. Migreeni on todellakin hyvin epätoivottu vieras ja kun se tulee kylään, se ei juuri anna tilaa millekään muulle. Viimeiset neljä päivää olen kärsinyt kaikista klassisimmista auraoireista näköhäiriöineen ja päänsärkyineen.

_MG_1880.jpg

Tiistaina alkoi näköhäiriöt. Ihan kesken kaiken jonkin näkemäsi asian ympärille – se saattaa olla jonkun kasvot tai jokin esine – tulee kirkas rinkula. Et erota ääriviivoja ja katse ei tarkennu. Niitä saattaa tulla pieninä välähdyksinä ja mennä hetken päästä pois. Jo tuolloin ajattelee, että ei kai taas. Saan usein auraoireina näköhäiriöitä, jotka ei johda päänsärkyyn. Tuolloin on aika turha heti mennä kolmiolääkepaketille ja vetää nuppi sekaisin. Jään sen sijaan kuulostelemaan tuleeko päänsärky.

_MG_1836.jpg

Keskiviikkona se sitten lounaalla tapahtui. Silmissä alkoi vilistää oikein kunnolla Rubikin käärmeen näköinen asia. Muistatteko sen sini-valkoisista kolmioista muodustuvan pötkylän, jonka kääntyvät osat pitäisi osata muodostaa palloksi? Näköhäiriö ei kestä kauaa, minuutteja, mutta tuona aikana on toimintakyky täysin lamautunut. Minä istuin tuona hetkenä työpöydän ääressä Picnicistä noudettu uuniperuna edessäni. On mielenkiintoista yrittää kaivella lusikalla perunaa ja laittaa se suuhun näkemättä mitä tekee. En enää nykyään säikähdä noita näköhäiriöitä, sillä tiedän niiden menevän ohi kohta. Ei ne silti kivoja ole ja kauhunsekaisin fiiliksin odottaa, alkaako ohimossa tykyttää. No, alkoihan se. Otin suuren annoksen buranaa, vaikka laukussa on aina varulta ihan oikeat täsmälääkkeet kohtaukseen. En kuitenkaan ihan mielelläni ota vahvaa kolmiolääkettä ja töissä sellaisen vaikutuksen alaisena ei ole mielellään.

Kerkesin toimimaan ajoissa, eikä päänsärky leimahtanut ihan ilmiliekkeihin. Lievällä migreenikohtauksella ja rajulla sellaisella on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä – se olotila, joka jää useaksi päiväksi, kun varsinainen kohtaus on jo ohi. Päähän jää ihmeellinen olo ja pää jää särkemään useaksi päiväksi sellaista ”normaalia” päänsärkyä. Sykkeennousu saa ohimot tykyttämään lisää, joten kaikenlainen urheilu jää moneksi päiväksi väliin. Migreenikohtauksen jälkeen menee monta päivää, että tilanne normalisoituu.

_MG_1843.jpg

Migreeni tulee helposti stressin yhteydessä. Nyt on viimeiset puoli vuotta ollut töissä aika hulabaloota. Töitä on enemmän ja laajemmin kuin koskaan aiemmin ja joka päivä lähden kotiin ajatuksella, etten taaskaan saanut tehtyä kaikkea mitä piti. Kiire ja paine on koko ajan läsnä. Mutta koska työtehtävät ovat mielenkiintoisia, ei stressi tai kiire ole tuntunut negatiiviselta. Määräänsä enempää ei kuitenkaan kukaan meistä voi tehdä ja tuolloin positiivinenkin hype muuttuu enemmän kuluttavammaksi kuin antavammaksi. Migreenille tuollainen tilanne luo hyvät puitteet tulla vierailulle. Silloin pakostikin vähän hidastaa hetkeksi. Työkuvioihin on tulossa muutoksia lähitulevaisuudessa, joten rauhaisin mielin odottelen niitä ja silloin homma helpottuu niiltäkin osin.

Kirkkaat ruudut ovat pahinta mahdollista migreenille ja illat onkin sujuneet sohvalla palellen ja lepäillen, eikä läppärin ruutua tuijotellen. Tälle viikolle oli monta postausaihetta plakkarissa, mutta niin jäi nekin migreenin jalkoihin. Tuo palelu on muuten yksi vahvoista oireistani, siihen ei auta edes paksu fleece-viltti, tuplavillasukat tai kerrospukeutuminen. Aikani sohvalla paleltuani on pakko kömpiä saunaan tai tulikuumaan 20 min suihkuun.

_MG_1881.jpg

Menen tänään kiropraktikolle taas selkää hoidattamaan. Ystäväni käyttää akupunktiota normaalin ”naksautteluhoidon” yhteydessä ja ajattelinkin pyytää, josko hän tuikkaisi pari akuneulaa myös päähäni migreenioireita helpottamaan.:) Helpotusta kiireeseen tuo toki myös ensi torstaina alkava loma! Tätä lomaa on suunniteltu kuin Iisakin kirkkoa soitellen ja järjestellen asioita ympäri Eurooppaa. Kerronkin tästä teille ihan pian lisää…! Toivottavasti viikonlopun aikana saan kaikki rästipostaukset luettavaksenne!

Hyvää viikonlopun alkua kaikille!

Arki-iltana meidän kotona

Normaali ruokahuolto ei ole tällä alkaneella viikolla pelannut. Viikonloppu oli hieman erilainen kaikessa rentoudessaan, eikä normaalia kaupassakäyntiä tulevalle viikolle tehty. Tänään pitikin sännätä töiden jälkeen suoraan kauppaan ihmettelemään. No, ostetaan nyt edes parin päivän safkat. Nälkäisenä on niin viho viimeisintä olla kaupassa. Kasvispasta-ainekset ja huomiseksi kanaa sieltä kuitenkin lisukkeineen irtosi. Ja koirankakkapusseja. Vessapaperikin muistettiin viime tingassa. Sen sijaan palovaroittimen patteri jäi, kukaan ei jaksanut juosta hyper-marketin kakkoskerrokseen…

_MG_1904.jpg

Pastavesi nopeasti kattilaan. Tytär tekee kouluhommia keittiön pöydän äärellä isännän loihtiessa kastiketta. Minä tartun kakkostoimeeni kameran varteen ja yritän epätoivoisesti saada pimeässä ihania tunnelmakuvia kirkkaan pinkeistä tulppaaneista ja kynttilästä. Ne tarttui mukaan kaupasta, oli pakko saada jotain väriterapiaa. Kamerasta ei löydy sopivia asetuksia ja keskittymiskykykin on nollassa. Tuijotin töissä 8 tuntia taitto-ohjelmaa tehdessäni leiskaa uusille esitteille. Silmät harittaa ja nälkä kurnii suolissa. Oi, kiehu jo pastavesi!

_MG_1943.jpg

Koira röhnöttää itsepintaisesti jokaisessa kuvassa kuopsuttaen milloin korviaan, milloin takapuoltaan. Olisi sitten edes paikallaan, jos änkee joka kuvaan. Mamman poika. Sekin tahtoo vain huomiota möllötettyään koko päivän yksin. Ja levitettyään kaikki lelut pitkin huushollia. Pallo sohvan alla on bravuuri. Sitä kun ei yksin sieltä alta saa pois, niin on kiva huudella muita apuun.

_MG_1951.jpg

Kunhan sapuska on kauhottu, tartun joogamattoon ja suuntaan kohti salia. Ihana päästä nollaamaan pää. Ja ne silmät. Ne kun voi vallan mainiosti sulkea joogatunnilla ja kuunnella vain omaa hengitystään. Suihkun jälkeen kotona heitän parit näkkärit iltapalaksi, tuijotan ehkä yhden jakson Good Wifea ja laitan tänään ostetun Espritin paidan henkariin huomista varten. Kiva lähteä töihin uudella paidalla!

_MG_1954.jpg

Ei sen arjen tarvitse olla mitään muuta ihmeellistä kuin juuri tätä. Nyt just on aika hyvä olla…

Hyvää vointia joka tavalla

Tässä on aika kivuttomasti menty reilu parikymmentä päivää ilman sokeria ja herkkuja. Eikä pientä hedaria lukuun ottamatta tee edes tiukkaa.

Mieliteot on pysyneet hyvin poissa raikkailla hedelmillä ja marjoilla, joita on vedetty sellaisenaan tai smoothiena. Tänään tosin joutui turvautumaan puolikkaaseen Puhdistamon raakasuklaapatukkaan, kun meinasi tulla ruokaraivo ja varsinaista ruokaa ei ihan heti ollut tarjolla. Raakasuklaa valmistetaan vain pelkällä hunajalla makeutettuna ja suklaakin on vähintään 70% kaakaopapua. Loistava terveellinen ja kotimainen valinta, jos on jotain hyvää saatava.

_MG_1898.jpg

Vitamiineihin ja hivenaineisiin olen kiinnittänyt myös huomiota. C-vitamiinin otan mielelläni suoraan appelsiineista. Tällä hekellä appelsiinit ovat niin hyviä ja jääkaappikylminä maistuvat niin raikkailta! Ja mikä onkaan herkullisempaa, kuin tuorepuristettu mehu! Moni hedelmä aiheuttaa itselleni allergiaoireita, mutta onneksi appelsiini sopii myös minulle. 

Purkista vedän D- ja B-vitamiinia, sinkkiä sekä magnesiumia ja kromia. Kromipikolinaatti tasapainottaa hyvin sokeri -ja rasva-aineenvaihduntaa, joten se auttaa hyvin ainakin itselläni makeanhimoon. Kannattaa kokeilla, jos sokerihammas ei anna rauhaa!

_MG_1901.jpg

Syömme kotona hyvistä raaka-aineista itse valmistettua ruokaa. Emme käytä eineksiä, emmekä juurikaan puolivalmiita tuotteita ja ostamme kaiken maustamattomana. Pelkästään jo vilja-allergiani rajoittaa kaikkea tuota, mutta koska haluamme tietää mitä syömme, huolehdimme itse mausteista ja muista. Kiinnitämme huomiota proteiinin ja hiilareiden määrään, kasviksiin ja rasvanlähteisiin. Pidämme vähintään yhden kasvisruokapäivän viikossa, useimmiten kaksi. Kuitenkin ruokaan voisi kiinnittää vielä enemmänkin huomiota ja korjaantunee kevään kuluessa.

Heti kun luovuin taas sokerista, on olo niin paljon parempi! Jaksaa töissäkin paremmin, eikä inhottavaa vatsan turpoamista esiinny. Vedenjuonnilla yritän pitää aineenvaihdunnan kunnossa, mutta vielä enemmänkin sitä pitäisi kitata. Hyvä olo lähtee todellakin sisältäpäin ja kliseinen ”olet mitä syöt” -sanonta pitää kyllä kutinsa. Johan sen näkee peilistäkin!

appelsiini.jpg

Kurkusta alaslaitetun sapuskan lisäksi pitää olla myös mielenruokaa. Kolme joogakertaa viikossa on elvyttänyt loppusyksystä/alkutalvesta syöksykierteeseen lähteneen mielenrauhan. Työstä ja opinnoista aiheutunut paine alkoi tuntumaan aika kovalta ja uskon, että osittain siksi sairastuin kovaan kuumeiseen flunssaan joulun alla. Mieli ja keho kun kulkee käsi kädessä. Nyt on kuitenkin taas sisäinen rauha saavutettu ja olen luopunut mm. liiasta suunnittelemisesta. Uskokaa tai älkää, on paljon vapauttavampaa elää näin, kun kalenterinsivut ammottaa tyhjyyttään. Jooga on myös toiminut loistavana kuntouttavana elementtinä selälleni, joka ei edelleenkään ole pahojen fasettilukkojen jäljiltä kunnossa, mutta kuitenkin parempi. Taidankin seuraavaksi turvautua ystävääni, yhteen Suomen parhaimpaan kiropraktikkoon avun saamiseksi.

Salitreenit ovat nyt tauolla, tarvitsen tällä hetkellä enemmän palauttavaa ja lempeämpää liikettä keholle. On tärkeää osata kuunnella omia tarpeita ja omaa kehoa. Se kyllä kertoo mitä tarvitsee. Tässä iässä sitä osaa jo kuunnella ja melkein on pakkokin, sillä ei tästä enää nuorruta… Ihanat talvipäivät ovat omiaan myös ulkona oleiluun. Sekin on mitä mainiointa tuuletusta pääkopalle! Ja mikäs näissä Suomen metsämaisemissa on samoillessa vieressä taapertavan koiraherran kanssa…

_MG_1877.jpg

Tänään oli aivan maksimaalisen ihana päivä! Söimme ensin rauhassa koko perheen voimin maistuvaa aamupalaa ja sitten lähdimme puoleksitoista tunniksi kavereiden kanssa auringonpaisteeseen luistelemaan. Perään harrastettiin vähän retail-terapiaa ja sain hankittua mielenkiintoisen kirjan joululahja-lahjakortilla. (Palaan tähän kirjaan aivan varmasti vielä myöhemmin, se nimittäin ansaitsee ihan oman postauksen!) Illansuussa nautittiin kuusi tuntia uunissa muhinutta karjalanpaistia perunamuussin kanssa ja äsken otettiin vielä kunnon löylyt saunassa vartalokuorinnan kera. Nyt on olo ihan super rentoutunut ja levännyt. Kohta kömminkin vällyjen väliin, sillä unta on saatava riittävästi ja vähintään 8 tuntia yössä. Kokonaisvaltaisella hyvinvointiteemalla on siis mennyt tämä päivä. Ja oikeastaan koko tammikuu tähän asti. Näenkin, että tällä polulla on oikein hyvä jatkaa eteenpäin.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu! 

Maalissa takki tyhjänä

Perjantai valkeni pienen jännityksen kourissa.

Jo kolme viikkoa deadlinesta myöhässä ollut monen kuukauden työprojekti tulisi vihdoin päätökseen. Odottamattomat tekniset haasteet yllättivät loppumatkasta niin meidät kuin yhteistyökumppanin. Pieni turhautuminen sekä mielessä jo kytenyt turnausväsymys koko syksyn kestäneestä samojen asioiden kelaamisesta alkoi melkein tuntumaan jo liian hankalalta. Voittekin uskoa, että kun perjantaina vihdoin kaikki oli ohitse, takki oli melkoisen tyhjä.

Olo oli innostunut ja helpottunut, tuntui kuin jokin paino olisi nostettu hartioilta. Olin ylpeä, sillä suuri osa visuaalisesta ilmeestä on omaa käsialaani, joskaan en unohda taitavia ja tarkkoja kollegoitani ja yhteistyökumppaneita, jotka omalta osaltaan toivat pakettiin niin paljon lisää sellaistakin, johon oma tieto-taito ei riitä.

_MG_1765.jpg

Pientä lisämomenttia valmiiksi hermoja raastavaan perjantai-päivään toi se, että olin menossa konsultaatiokäynnille plastiikkakirurgille tarkastamaan omituista ihonalaista pattia otsassani, kun yhtäkkiä lounastunnilla lekuriin hilpaistuani huomaankin makaavani toimenpidehuoneessa sairaanhoitajan ja kirurgin asetellessa leikkausliinaa kasvoilleni. Voin muuten kertoa, että tällä kipukynnyksellä ei koskaan tulla ottamaan botoxia otsaan – niin hitokseen sattui kolme puudutuspiikkiä! Sitten jo upposikin skalpelli ihoon…

Palasin puolen tunnin kuluttua toimistolle huonovointisena, päänsärkyisenä, otsa muodottomaksi turvonneena ja tikattuna painesiteen painaessa silmäluomea silmän päälle ja puolen päänahan ollessa täysin puutunut. Normioloissa olisin painunut äkkiä kotiin lepäämään ja katseilta piiloon, näytin aika karmealta, voin kertoa sen, mutta iltapäivän deadline oli nähtävä/koettava livenä.

_MG_1763.jpg

Kun homma oli paketissa, lähdin kerrankin ajoissa töistä ja kurvasin kukkakaupan kautta. Olin ansainnut kukkia. Valitsin eucalyptyksen oksia, lemppareitani neilikoita, tähdykettä ja suuria vihreitä peikonlehtiä. Kotona kaadoin itselleni ison lasin valkoviiniä ja heitin ekaa kertaa pitkään aikaan jalat rentoina pöydälle. Uni kutsui sänkyyn jo kymmeneltä. Silmät eivät enää pysyneet auki. Sama meno jatkui lauantaina.

Tänään olen vähän siivoillut, leiponut ja henkisesti valmistautunut tulevaan viikkoon. Edessä on vielä jälkipyykki; raportointia, viimeisiä hienosäätöjä ja loppupalaveria. On oltava tehokas, sillä viikko on taas puolikas. Torstaina ja perjantaina kutsuu koulunpenkki.

_MG_1764.jpg

Tuntuu ihan uskomattoman hienolta juuri nyt! Ihan hetken verran jäin miettimään tuntuuko ”tavallinen” työ nyt enää miltään tämän puristuksen jälkeen. Edessä on kuitenkin taas uusi pariviikkoinen projekti, joten ei tässä ihan laakereille jäädä lepäilemään. Alkuvuosi on töiden puolesta käynnistynyt siis täydellä höyryllä, mutta onneksi olen onnistunut rauhoittamaan vapaa-aikaa juuri niille asioille joita oikeasti haluan tehdä juuri nyt. Illat töiden jälkeen on täyttynyt lähinnä joogasta. Rauhoittavaa vastapainoa kiireisille ja pitkille työpäiville ja hyvää kuntoutusta marraskuussa oireilemaan ryhtyneelle selälleni.

Tänään paistan vielä lihapullat, kaivan varastosta skrinnarit ja lähdetään raikkaaseen talvi-ilmaan vielä luistelemaan miehen kanssa. Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava viikonloppu!

 

En odota yhtään mitään

Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tuntuu välillä siltä, että yhtäkään päivää, viikkoa tai kuukautta koko vuodesta puhumattakaan ei saisi jättää suunnittelematta. Joku pläni pitää koko ajan olla käynnissä, läjä odotuksia ja tehtäviä to do -listalla kalenterin täyttyessä merkinnöistä jo kevääseen asti, ellei pidemmälle.

Pari vuotta tässä on kuitenkin nyt ollut yllätyksiä täynnä, eikä suinkaan pelkästään positiivisessa mielessä. Kaikki tuo on saanut miettimään, ettei elämää pysty, voi tai edes kannata suunnitella liian tarkkaan. Se vie tilan ja mahdollisuuden kaikelta spontaaniudelta, hetken mielijohteessa tehdyiltä päätöksiltä. Joskus nimittäin nuo intuition varassa tehdyt, ennalta suunnittelemattomat teot ovat niitä parhaimpia. Niistäkin on parilta viime vuodelta kokemuksia ja yksi niistä ex tempore -päätöksistä ollut elämäni parhaimpia.

Tajusin pari päivää sitten lukiessani muiden blogeista suunnitelmia ja odotuksia ja toiveita tulevalle vuodelle, että minulla ei todellakaan ole tälle vuodelle mitään odotuksia tai suunnitelmia. Toki jotain mietteitä tulevasta on jo ihan siitäkin syystä, että mm. opintoni tulevat kesään mennessä päätökseen ja niihin liittyen on pakko tehdä jotain päätöksiä. Tai että lomat pukkaa päälle ja niitä täytyy käytännön syistä suunnitella, tai että pian pitää päättää mitä haluaa tänä vuonna harrastaa, jotta voi tehdä jotain varauksia suuntaan jos toiseen.

IMG_3112.jpg

Olen yleensä ollut innoissani vuoden vaihtumisesta ja kokenut sen kuin uutena mahdollisuutena, vaikka konkreettisestihan mikään ei keskiyöllä muutu. Nyt jostain syystä en saa sitä samaa intoa päälle vaikka yrittäisin. Muut hehkuttaa, että tämä on ”menestymisen vuosi” tai ”rakkauden vuosi” tai ”tästä tulee paras vuosi ikinä”. En jotenkaan pysty samaistumaan noihin ajatuksiin ollenkaan. Se vähän ihmetytti, kunnes se kääntyi pelkäksi positiiviseksi asiaksi. Tajusin, että kerrankin olen jättänyt lataamasta järkyttäviä odotuksia tulevalle vuodelle ja aion kohdata sen sellaisena kuin se tulee. Kerrankin olen lopen kyllästynyt jatkuvaan suunnitteluun ja ennakoimiseen. Kerrankin aloitan uuden vuoden ilman painetta suoriutua.

Eli ei, minä en siis ole listannut tälle vuodelle mitään erityistä. En ainakaan mitään tavoitteita, sillä nyt tuntuu, että kaikenlainen erityinen tavoitteleminen ja johonkin tiettyyn päämäärään kynsin ja hampain pyrkiminen tuntuu todella rasittavalta, stressaavalta ja työläältä ajatukselta. Se ei ole ollenkaan tila, johon haluan itseni ajaa. Sen sijaan voisin oikein hyvin ajelehtia tämän alkaneen vuoden kyydissä ja katsoa mihin se vie. Jostain syystä tuo vaihtoehto tuntuu muuten aika helpottavalta ja kivalta. Vapauttavalta. Ihan kuin nyt hyppäisikin jonkin sellaisen kyytiin, jossa ei vielä ole ollut! Huokaan siis helpotuksesta karistaen kaiken suorittamisen selästäni ja avoimin mielin aloitan tämän vuoden. Rennommin ja iisimmällä otteella. Just sellaista olen vailla.

Toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta  – eletään kaikki tämä vuosi just niin kuin parhaalta tuntuu!

Lihaton vegeviikko

Vihjailin eilen, että tällä viikolla meidän keittiössä tullaan tekemään kokeilu, jota ei ole ennen tapahtunut…

Menemättä pohjamutia myöten siihen, miten tärkeää ihmisen olisi vähentää lihansyöntiä, se on asia, jota itsekin on tullut tässä pyöriteltyä jo aika kauan. Tähän liittyy niin terveydelliset, eettiset kuin ympäristöllisetkin seikat.

kurpitsa.jpg

Viime aikoina olen törmännyt monesti erilaisiin artikkeleihin mm. siitä, miten lihansyöntiä vähentämällä voitaisiin vaikuttaa maailman vesipulaan. Lihantuotanto vaatii tutkijoiden mukaan enemmän vettä kuin mikään muu maataloustuote ja vähentämällä tuotantoa, vettä riittäisi maailman kuivimpiinkin osiin. Mitä tulee terveydellisiin asioihin, punaisen lihan syömisen sanotaan altistavan myös erilaisille syöville, suolistosairauksille, kakkostyypin diabetekselle ja lihomiselle ja jo pelkästään rajoittamalla lihansyöntiä, voi saavuttaa useita terveyshyötyjä.

Eettinen puoli taas vaatisi ihan oman postauksensa ja herättää niin paljon negatiivisia tunteita, että sen jätän suosiolla tähän. Sanottakoon kuitenkin, että sekään puoli ei mitenkään puolla omalla kohdallani lihansyöntiä.

Kaikesta huolimatta olen aina syönyt lihaa ja pitänyt siitä. Olen pienestä pitäen ymmärtänyt hyvän pihvin päälle ja nauttinut siitä aina. Se ei ole kadonnut mihinkään. Olen kuitenkin hissukseen pyrkinyt vähentämään lihan määrää lautasellani kaikista yllä mainituista syistä johtuen. Olemme perheen kanssa syöneet vähintään kerran viikossa kasvisruoan, useimmiten kaksi. Nyt kuitenkin heräsi ”kunnianhimoinen” ajatus syödä koko viikon ajan pelkkää kasvisruokaa. Tuumasta siis toimeen ja niinpä laadin viikon ajaksi ruokalistan, joka koostuu pelkästään kasviksista ja juureksista, riisistä, perunasta, juustoista, kananmunista ja pastasta. Tähän kun lisätään yrtit, mausteet, leipä ja maitotaloustuotteet, niin saadaan oikein toimiva, täyttävä, ravintorikas ja terveellinen viikon menuu. No, mitä me sitten ensi viikolla syödään?

IMG_8395.jpg

-Kasvispastaa
(todennäköisesti vähän samantyyppinen kastike kuin spagetti bolognese, mutta ilman jauhelihaa.)

-Uunimunakasta ja fetasalaattia
(helppo juustoinen munakas syntyy uunivuoassa ja kaveriksi riittää raikas salaatti.)

-Pinaattilettuja ja uunijuureksia
(itse tehdyt pinaattiletut on maailman parhaita! Tähän kaveriksi öljyssä ja yrteissä pyöritetyt, uunissa valmistetut juurekset ja vähän majoneesia dipiksi!)

-Halloumisalaattia
(juustoinen salaatti makeilla mansikoilla ja meloneilla sekä paahdetuilla siemenillä ja mantelilastuilla höystettynä.)

-Pestopastaa
(itse tehty pestokastike, kirsikkatomaatteja – nam.)

-Risottoa
(ihan lemppariruokaa – kunnon risottoriisiä valkoviinissä haudutettuna, parmesania ja vähän tomaattia.)

-Bataattikeittoa
(inkiväärillä maustettu sosekeitto, johon nökäre creme fraichea päällä ja pala hyvää leipää kylkeen.)

sipulit%20ja%20muut.jpg

(Jos joku kiinnitti huomiota kalan puutteeseen, mainittakoon, että olen vilja-allergiani ja kaikkien muiden lisäksi vielä kala-allergikko ja se ei kuulu juurikaan perheemme ruokalistoille. Tytär on kalojen suhteen hyvin ronkeli, syö vain joitain kaloja ja mies taas voi nauttia kalaherkkuja töissä tai kotona itselleen niitä erikseen valmistaen.)

Tällä ruokalistalla siis mennään ensi viikko. Eilen kävimme kaupassa tankkaamassa kaapin täyteen raaka-aineita ja muita tykötarpeita viikon varrelle. Eipähän tarvitse ajatella kaupassakäyntiä seuraavan kerran kuin vasta viikon päästä. Ja mikä säästö, kun ei käy kaupassa joka päivä, jolloin ostaa surutta kaiken maailman heräteostoja!

No, miltä kuulostaa? Söisitkö sinä viikon näitä kasvispöperöitä?

Jokseenkin tahmeaa

En tiedä riittääkö tahmea kuvaamaan tätä, mutta mennään sillä. Toinen viikko loman jälkeen on jo puolessa välissä ja toisin kuin viime viikolla tuntui olevan helppo solahtaa jälleen lomien jälkeen arkeen, on tämä viikko puolestaan ollut aika tahmean tuntuista. Aamusta lähtien kaikki kangertelee – mihin ihmeeseen saan kulumaan tunnin niin, että joka ikinen aamu tulee kiire bussiin, vaikka kuinka yritän tehdä aamut helpoksi miettimällä mm. vaatteet valmiiksi ja tehden aamupalan take awayksi jo edellisenä iltana.

Liukuva työaika on toki mukava, ei ole niin justiinsa moneltako siellä toimiston ovella on, mutta mitä myöhempään saapuu töihin, sitä pidempäähän siellä pitää olla. Niinpä tähtään sorvin ääreen jo kahdeksaksi, mielellään ennen, niin jää niitä arvokkaita tunteja sinne vapaa-ajallekin. Aikainen herätyshän tuossa rytmissä on, mutta koska tarvitsen tosi paljon unta, alkaa kroppa vaatia lepoa jo kymmeneltä illalla. Unta pitää saada kahdeksan, vähintään seitsemän tuntia yössä, joten luonnostaan sinne sänkyyn tulee kömmittyä melko aikaisin.

puistossa_.jpg

Arjessa on kaksi puolta. Se ensimmäinen luo elämään rutiinia ja aikatauluja. Jokainen ihminen tarvitsee päiväänsä rytmin, edes jonkinlaisen. Se toinen taas tuntuu joskus tappavan tylsältä – tätäkö elämä on eläkeikään saakka? Aamulla töihin, illalla harrastuksiin ja kymmeneltä nukkumaan. Siis mitä todennäköisimmin menossa on jokin todella paha post-holiday -masennus. Tajuntaan on viikon takaisesti iskeytynyt ajatus, että seuraava kesä ja pitkä, kunnon loma on n.10 kuukauden kuluttua. Jaiks.

Normaalisti elän ihan onnellisesti arkea – sitä työtä, niitä harrastuksia, iän ikuista ruoanlaittoa ja ihanan vapailta tuntuvia viikonloppuja. Normaalisti nautin ajatuksesta syksyn saapumisesta, pimenevistä illoista, rankoista sadekuuroista, jolloin vetäydyn sohvan nurkkaan kynttilöitä poltellen, kun nyt tuntuu, että kesästä on vielä pidettävä kynsin ja hampain kiinni! Nytkö se jo meni? Tahtoisin takaisin aurinkotuoliin makaamaan kirjan kanssa ja tuntea ne ihanat, lämpimät säteet iholla. Tuntea se hykerryttävä fiilis, kun loma on vasta alkamassa, en haistaa syksyä jo ilmassa, kietoa huivia kaulaan aamuisin, unohtaa hellemekot ja shortsit kaapin perukoille. Laskeutuminen arkeen tuntuu ankarammalta vuosi vuodelta.

Mutta niin vaan meni loma ja taisi mennä jo se kesäkin, vaikka kuinka toisin uskottelen. Ja niin vaan vyöryy syksyinen arki päälle, vaikka kuinka pyristelisin. On aika kääntää taas ajatukset eteenpäin, rukaa asennetta uuteen moodiin. Kyllä tähän taas tottuu. Kyllä arki taas puuduttaa rytmiin ja ilon aiheita löytää pienemmistäkin, kuin kuukauden kesälomasta. Kunhan tästä tahmeudesta päästään yli, alkaa taas villasukat, lämmin teekupponen, syksyn pian värjäämät lehdet ja raikas ilma tuntua miellyttäviltä ajatuksilta. Yhtä lailla ne pimenevät illatkin, kauteen sopivat, tukevammat ruoat, kynttilät, paksut viltit, jotka ryöppyävät sohvilta, illanistujaiset ystävien kanssa – kaikki se, joka muodostaa arjen ja sen arjen kohokohdat. Elämän.

Kyllä se tästä.

 

Tyylikästä bio-kierrätystä

Myönnettäköön! Olen tähän päivään saakka ollut saamaton biojätteiden kierrättäjä.

Nämä maatuvat jätteet olen tähän asti kipannut sekajätteiden joukkoon, torukaa pois.Tyttäreni innostui aikoinaan biologia-painotteisen yläasteen myötä ekologisuudesta ja niinpä meilläkin raivattiin roskakaappiin tilaa biojätteille ja kaupasta ostettiin rullatolkulla bioska-pusseja. Nyt sitten tähän kohtaan läjä tekosyitä, miksi biokierrätys jäi kokeiluasteelle; ensinnäkin se haju. Toisekseen ne asiaankuuluvasti hajoavat pussit, jotka jättivät roska-astian pohjalle epämiellyttävät liejut. Kolmannekseen matka tyhjennyspisteelle taloyhtiön roskakatokseen, joka on suunnassa, jonka ohitse ei samalla kävele kuin esim. parkkikselle/bussipysäkille mennessä, että pussin olisi voinut heti miten kätevästi nakkaa roskiin) ja neljännekseen ne hemmetin pussit edelleen, jotka hajosivat; jos eivät heti keittiön lattialle, kun nostin niitä ylös roskasangosta tai eteisessä kengille, niin viimeistään siihen roskakatoksen lattialle. Yhtä kaikki, kyllästyin hajuhaittoihin, lisääntyneeseen siivoamiseen ja laiskuuteeni kipata astia tyhjäksi jokainen päivä, jotta oltaisiin säästytty niiltä hajuilta ja ennen aikojaan hajonneilta pusseilta.

IMG_7749.jpg

IMG_7750.jpg

Kierrätysfriikki-ystäväni sai rumalla, keittiön tasolla nököttäneen vihreän, muovisen bioastiansa kanssa minut tuumaustalkoisiin; mikä tässä biokierrätyksessä siis eniten ahdisti ja miten sen voisi korjata vähemmän ahdistavaksi ja enemmän käytännölliseksi. Ja kauniiksi. Minähän en näkyville mitään vihreitä muovipöniköitä laita! Aloitin helpoimmasta ja mieluisammasta päästä – estetiikasta. Siis ihan alkuperäinen haave oli laittaa oma kompostori pihalle, mutta eihän se idea nyt pienessä rivitalopihassa niin vaan pelitäkään, varsinkin kun taloyhtiö tarjoaa varsin toimivan biokierrätyksen jo valmiiksi.

Kolusin tuon haaveen kuopattuani nettikauppoja etsien nättiä ja jollain hajunesto-systeemillä varustettua siroa bioastiaa. Englantilaisessa putiikissa törmäsin vallan ihanaan vanhanaikaiseen, suodattimella varustettuun astiaan, mutta arvostelut osoittivat purnukan käyttöiän lyhyeksi ruostumalla hyvinkin nopeasti. Vihdoin löysin Mökkihöperöt –sivustolta tämän kauniin, rosterisen astian, jossa on aktiivihiilisuodatin – hajuhaitta eliminoitu siis ainakin.

IMG_7751.jpg

IMG_7754.jpg

Nyt kun tärkein, eli visuaalinen pointti saavutettiin, oli aika miettiä toimivuus. Astian voi siis kiikuttaa roskakatoksen biokierrätykseen ja kipata sisällön sinne. Vaarana oli kuitenkin, että pohjalle jäisi taas ällöttävää liejua ja taas olisi siivoushommat edessä. Niinpä päätin unohtaa bioska-pussit ja heittää astian pohjalle pienen sanomalehtitötterön, joka imisi nesteitä ja tyhjentäisi koko astian kerralla sitä kipatessa. Kaksi kolmesta ratkaistu – enää jäi jäljelle se laiskuus.

No, siihen ei löytynyt lääkettä nettikaupoista, pitää vaan tarttua niskasta kiinni ja lähteä viemään sitä astiaa tyhjennyspisteelle. Mielenrauha on kuitenkin nyt saavutettu edes biojätteiden kierrätyksen osalta.

IMG_7744.jpg

Muutoinhan kierrätys perheessamme toimii; pullot ja tölkit viedään tietenkin pullonpalautukseen (tiesittekö muuten, että Suomi on tässä asiassa ihan maailman kärjessä!) sekä pantittomat tölkit tarpeen mukaan metallinkierrätykseen. Joskus on saattanut joku h y v i n satunnainen ananastölkki lipsahtaa sekajätteeseen, eikä metalliin. Keräyspaperit ja pahvit ja lasin kierrätän myös, samoin patterit ja muun ongelmajätteen. Esim. loisteputkilamput palautan uutta ostaessa myymälään ja vanhat lääkkeet kiikutan apteekkiin hävitettäväksi.

Vaatteet kierrätän joko kirpparilla tai vien UFFiin ja tavarat menee eteenpäin joko ystäville tai sukulaisille, viimeistään kirpparille. Isommat setit hävitetään sortti-asemalla asiaankuuluvat maksut maksaen, kuten vanhat tietokoneet, kodinkoneet, vanha laminaattilattia jne. Mökillä taas poltetaan kaikki siihen kelpaava ja sieltä löytyy toki myös se kompostointimahdollisuus.

IMG_7739.jpg

Näköjään joku roskakin jäänyt yllä olevaan kuvaan lattialle… Oh well… uskokaa tai älkää, on se sisustusbloggarinkin koti välillä imuria vailla!

Tuota kaunista teräksistä astiaa voisi helposti luulla joksikin muuksikin esineeksi – nopealla vilkaisulla vaikkapa cooleriksi sivukahvoineen. Kaukana rumasta, vihreästä muovipöntöstä! Visualisti minussa tykkää tästä enemmän. Teräksinen astia sopii myös täydellisesti jo olemassa oleviin keittiön pienkoneisiinkin.

IMG_7737.jpg

Bioastian hankkiminen on pieni askel yhteiskunnalle, mutta suuri harppaus meikäläisen keittiölle!

Miten on asiat teidän (bio)kierrätyksen suhteen?

Kesälomalta arkeen

Blogi on ollut kesän aikana hieman hiljaisempi ja varsinkin viime viikon pyhitin täysin lomailulle, enkä uhrannut ajatustakaan muulle, kuin olemisen sietämättömälle keveydelle! 🙂 Nyt on kuitenkin tämän kesän osalta lomailut tässä ja paluu työpöydän ääreen koittanut. Ihan hyvillä mielin palasin töihin, onhan takana rentouttava loma, joka tuntui todella paljon pidemmältä, kuin olikaan! Ehkä se johtuu siitä, että emme juuri kotona olleet kolmeen viikkoon.

Alla olevissa kuvissa vähän makupaloja meidän kesän vietosta.

kes%C3%A4%203.jpg

Aloitimme lomailun Itä-Suomesta, palasimme sieltä päiväksi kotiin vain lähteäksemme toiselle mökille. Sieltä suuntasimme kohti Seinäjokea ja Tuuria. Vietimme tuon jälkeen taas pari päivää välissä kotona ennen mökille paluuta. Teimme vielä reissun myös Saimaan rannalle Ristiinaan ystävien luokse ja sieltä palailimme pikkuhiljaa vihdoin kotiin. Tämä kesä olikin siis tällaista kotimaan reissailua ja mikäs sen parempaa! Ja ei toki pidä unohtaa juhannuksena New Yorkissa viettämäämme lomaviikkoa, joten aika kivoja hetkiä on tämän kesän aikana vietetty!

kes%C3%A4%202.jpg

Vaikka kotona ei paljoa oltukaan, kerkesin silti tehdä makuuhuoneelle make overin. Siitä tulossa tällä viikolla juttua lisää. Mustaahan sinne seinään sitten lävähti ja voi vitsi, että tulikin hyvä!! Plakkarissa on lisäksi yksi New York -postaus, keittiöön ja kierrätykseen liittyvä postaus sekä yksi herkullinen kanaruokaresepti, joka pitää jakaa teille myös ehdottomasti!

Elokuun ekan päivän myötä koitti töihinpaluun lisäksi paluu myös normaaliin ruokailuun ja liikkumiseen. Kesä on vedetty aika löysin rantein ja herkkuja on syöty niin, että napa raikaa! Salin ovea ei ole paljoa kolkuteltu, eikä suunnittelemani laituri-joogahetketkään ihan ottaneet tuulta purjeisiin, heh. Oli niin paljon kivempaa makoilla auringossa kirjoja lueskellen, (niitä muuten meni kolme ja neljännen aloitin!) syödä jäätelöä, nähdä kavereita ja grillata ihania kesäherkkuja viinilasillisen kera. Mutta niinhän se kesällä kuuluukin – nauttia elämästä ja ottaa rennosti.

kes%C3%A4%201.jpg

Tänään kuitenkin aamu alkoi terveellisellä aamupalalla marjojen kera ja illalla leväytän mattoni joogasalin lattialle. On ihan mukava palata takaisin arkiseen rytmiin ja sitä helpottaakseni olen itse todennut pari hyvää keinoa – voisinkin jakaa teille pikapuoliin parit vinkit kiireettömämpään arkeen.

Kesää on vielä jäljellä ja ihanat, lämpimät elokuiset illat ja viikonloput edessä! Mahtavaa! Meillä on suunnitteilla vielä vaikka mitä kivaa loppukesäksi; grillijuhlat heti ensi viikonloppuna, illanistujaisia, rapujuhlia mökillä, Lintsi-päivä ja vaikka mitä muuta!

Miten teidän kesä on sujunut?