Yllättävä Zürich

Jostain syystä luulin etukäteen etten välttämättä lämpeäisi Zürichistä. Ehkä mielikuva business-maailman keskuksesta, jossa pyörii raha ja liikemiehet puvuissaan, sai minut jotenkin kuvittelemaan harhaisesti, että kaupunki koostuisi peilimäisistä rakennuksista, kiireisistä ihmistulvista ja kolkosta fiiliksestä. Kuvitelmani ei olisi voinut olla pahemmin metsässä.

z1.jpg

Zürich yllätti positiivisesti pienuudellaan, kauneudellaan ja tunnelmallaan ja herätti minussa jopa pienen etelä-euroopalaisen kiireettömän fiiliksen. Vaikka helmikuussa oltiin, oli kevät hurjan pitkällä ja kaupunki kylpi 14 asteen auringonpaisteessa. Tuli aika kuuma paksussa toppatakissa, jota ilman ei taas olisi parin kilsan korkeudella reissun muissa kohteissa pärjännytkään.

Zürich oli kaunis ja keskusta-alue kivan pieni. Meidän hotelli oli vähän syrjempänä pääkaduista ja se valikoitui ainoastaan hinnan perusteella. Jos olisimme halunneet asua vähänkään keskemmällä kaupunkia, olisimme maksaneet yhdestä yöstä 500 euroa. Nyt hotelliyömme kustansi ”sentään vain” 280 euroa meiltä kolmelta.

z2.jpg

z3.jpg

Hotelli Hottingen oli moderni ja kaunis ja sijainnistaan huolimatta sieltä oli riittävän lyhyt matka pelipaikoille.

Zürichia ei missään nimessä voi suositella budjettimatkakohteeksi, sen verran hintavaa kaupunki oli,  ja kiitinkin hiljaa pientä lentolippumokaani, jonka vuoksi Zürichissa vietetty aikamme lyheni yhteen vuorokauteen. Jos tyyriyttä ei ajattele, suosittelen kaupunkia ehdottomasti. Siellä oli todella mukava tunnelma ja paljon kaunista katseltavaa.

z5.jpg

Keski-Eurooppa ei paljoa pääse merenrannalla mässäilemään, mutta järvenranta on melkeinpä kivempi! Lake Zürich oli ihana! Miten kotoisan fiiliksen luokaan iso vesilätäkkö kaupunkiin, kun varsinkin Helsingissä asuessa meren läheisyyteen on niin tottunut. Oli mukava nähdä kuinka järvellä oli jo purjeveneitäkin kaukana horisontissa.

Oli ihana nauttia lumisten alppimaisemien jälkeen upeasta keväisestä ilmasta ja kaikesta siihen liittyvästä, kuten jo puistoon istutetuista orvokeistakin. Tuolla sai paljon kaivattua aurinkoenergiaa Suomen pimeän talven jälkeen.

z4.jpg

z6.jpg

Emme juurikaan olleet tutustuneet kaupunkiin etukäteen. Meistä oli vikan päivän kunniaksi mukavampi hortoilla kaduilla ilman karttaa, sitä kun oli tullut tuijotettua aika kiitettävästi tällä reissulla jo muutenkin valtioista toiseen hyppiessä. Oli ihana löytää vahingossa paikkoja, joskin ihan tarkoituksella kävelimme Bahnhofstrassen ostoskadulle ihmettelemään. Mitä luksusmerkkiä tuolla olisi ikinä mieli halajanutkaan, sitä sieltä olisi saanut.

z7.jpg

z8.jpg

z9.jpg

Nälkä yllätti nopeammin kuin osasimme odottaa ja ekan kerran reissun aikana turvauduimme Kultaisiin Kaariin, eli Mäkkärin tarjontaan. Meinasin lentää pyrstölleni nähdessäni, että esim. kana-ateria maksoi 14 euroa! Huhheijaa. Tuolla oli hinnat likimain tuplat, joten olipa hyvä, ettei nälän sattuessa osuttu minkään fine dining -kuppilan eteen. Sieltä olisi poistuttu itku silmässä ja luottokortti tapissa! 😀

z10.jpg

Kipusimme Bahnhofsstrasselta mukulakivikatuja yhä ylemmäs ja löysimme upean näköalapaikan josta näki Zürichin ylle. Tuolla oli ihana viettää aikaa, istuskella muurin päällä ja vain katsella maisemia.

Perheet pelasivat shakkia jättimäisillä nappuloilla, nuoriso hengasi t-paitasillaan iltapäivää viettäen ja musaa kuunnellen. Kaikki mahtuivat samalle alueelle mukavasti.

z11.jpg

z12.jpg

z13.jpg

z14.jpg

Kaupunki oli täynnä ihania mukulakivikujia, aukioita ja kirkkoja. Jokin noissa kapeissa kujissa viehättää ja kameran muistikortti täyttyi useista vastaavista kuvista.

z15.jpg

z16.jpg

z17.jpg

Olisin todella mielelläni kokeillut kaupungin erikoisuutta, eli Polybahnia. Se on funikulaari, eli kiskoköysirata. Sitä käytetään jyrkillä rinteillä ja kyllähän se aika jyrkästi lähti asemalta ajotien yli kohti vuorenrinnettä nousemaankin. Emme tienneet, että kaupungissa oli sellainen, joten emme olleet kerenneet tutustumaan siihen etukäteen. Minä olisin suinpäin hypännyt kyytiin tietämättä edes mihin se ajaa, mutta loppuperheen seikkailuinto oli vikana päivänä jo vähän vähissä.

z21.jpg

Jälkikäteen selvisi, että tuo ratikkaa muistuttava vaunu ajaa vain 180 metrin matkan lower stationilta upper stationille ja palaa sitten takaisin. Matkan aikana vaunu kiipeää 41 metriä ylöspäin, eli aika jyrkästi. Mielenkiintoinen! Harmi kun jäi väliin!

z18.jpg

z20.jpg

Reissu alkoi jo painaa aika lailla, mutta saimme nälän voimin itsemme liikkeelle hotellihuoneesta pienen huoneessa vietetyn lepotauon jälkeen. Illastimme ennakkoon katsomassamme Italialaisessa ravintolassa, se oli yksi harvoista, jotka tarjosivat gluteenittoman menuun. Valitsin ruoakseni pizzan, sillä en ollut reissun aikana saanut sitä vielä mistään. Laskussa se paljastui elämäni kalleimmaksi pizzaksi, sillä hinta oli 30 euroa. Jaiks. 🙂 Siinä oli vähän gluteenitonta lisää ja Sveitsin lisää…!

z19.jpg

Zürich oli kyllä todella miellyttävä yllätys ja matkustaisin tuonne mieluusti uudestaankin. Erittäin kaunis kaupunki. Toivottavasti teillekin välittyy kuvien kautta sen mukava tunnelma.

Nyt on reili-reissumme kaikki kohteet niputettu kasaan. Koska haluan ehdottomasti lausua muutaman sanasen reissusta kokonaisuudessaan ja vetää hommaa vähän yhteen, kirjoittelen vielä pikapuoliin yhteenvedon matkajärjestelyistä, budjetista, aikataulun onnistumisasteesta ja siitä miltä tuntui lähteä tekemään tällainen aikuiseen makuun upgreidattu interrail. Ja oliko se kannattava kaikin tavoin.

Aurinkoista kesäpäivää!

Feldkirch – Itävallan rajakaupunki

Ihana lukijani muistutti minua vielä puuttuvien reili-reissumme loppukohteiden esittelyistä ja tunsin kyllä viiltävän piston kyljessäni! Kiitos muistutuksesta – nämä postaukset ovat jääneet minulta mielensopukoihin blogissa julkaisun sijaan! Joitain versioita lojui jo luonnoksissa, joten oli aika korjata tilanne, naputella postaukset loppuun ja käydä kuvat läpi. 

Reili-reissupostausten tokavika osa tuleekin siis tässä!

f1.jpg

2f.jpg

Feldkirch tuli reilietapiksi oman mokani vuoksi; bookkasin paluulennot päivää liian myöhäiseksi jonkun ihmeen aivopierun seurauksena ja koska mm. alppijunaliput oli jo ostettu ja muutama muukin asia lyöty lukkoon peruuttamattomasti, piti säätää matkapäivien sisältöä ihan lopusta. Yksi päivä piti vielä ”tuhlata” jossain ja koska valmiiksi oletimme jokaisen etappimme olevan aika pieni kylä ja tekemisen mahdollisuus sen myötä rajallinen, valitsimme viisaasti lisätä vielä yhden kohteen listaan.

Välimatkojen vuoksi Keski-Euroopassa pystyy vaihtamaan valtiota hyvinkin lyhyiden matkustusaikojen puitteissa ja siksi päätimme lisätä Itävallan ja Feldkirchin vielä reissuumme.

f4.jpg

Matkasimme Liechtensteinista junalla ikään kuin takaisinpäin Sargansiin, josta siis alun perin Liechtensteiniin lähdimmekin ja hyppäsimme sieltä kätevästi bussiin ja eikun kohti Itävaltaa. Matka kesti vajaan tunnin ja pysähtyi Feldkirchin juna-asemalla, josta talsimme kilsan verran hotellille.

En oikein löytänyt montaa mukavaa hotellivaihtoehtoa Feldkirchin vanhan kaupungin liepeiltä, joten tässä kohtaa joutui vähän ottamaan vain jonkun.

f7.jpg

Hotelli Gärni Bären osoittautui erittäin vanhaksi Guest Houseksi, joita saksankielisillä alueilla Euroopassa on runsaasti. Majatalo oli iso ja aulatilat sisustettu runsaalla kädellä vanhoilla ja romanttisilla tavaroilla. Majatalo oli puhdas ja turvallisen tuntuinen, mutta jotenkin spooky. 🙂 Meidän huone oli vähän outo. Ovi huoneeseen oli heti sängyn vierestä niin, että toisen tyyny oli heti oven vieressä. Kävipä mm. niin, että lähtöpäivänä pari tuntia ennen check outia siivooja paukkasi ovesta sisään koputtamatta. Mitä jos olisimme vielä olleet vaikkapa nukkumassa,sillä lähtöhetkeen oli vielä runsaasti aikaa? Itse olisin ainakin saanut ihan kamalan halvauksen, jos yhtäkkiä tyynyn vieressä seisoo tuntematon ihminen!

Huoneen suuret tummat kattopalkit ja massiiviset isot Narnia-kaapit ja huonekalut tekivät huoneesta raskaan ja tunkkaisen. Kirkkaankeltainen väri seinissä ei juuri pelastanut tunnelmaa.

f6.jpg

Tyttären sänky oli huoneen keskellä sijainneen wc-tilan takana. Siellä oli ovi myös kokonaan toiseen hotellihuoneeseen ja se tuntui isoine avaimenreikineen tyttärestä todella epämiellyttävältä. Varsinkin kun isä reilusti vielä vitsillä pelotteli, että joku sieltä avaimenreiästä varmaan salaa luuraa. Haha! 😀 (Tässä kohtaa mainittakoon, jos ei joku muista/tiedä, niin tytär on jo liki parikymppinen, joten ihan pikkulapsia meillä ei sentään pelotella! :D)

Lattioiden narina, täysin pilkkopimeäksi ikkunoiden puuttumisen myötä muuttunut huone oli illalla hieman creepy. Vaikka hotelli oli siisti ja palvelu hyvää ja majatalo turvallisen oloinen, en kyllä ehkä menisi tuonne enää uudelleen… Tunnelma ei vain ollut kohdallaan.

f3.jpg

Feldkirchin vanha kaupunki sen sijaan oli hurmaava! Sen mukulakadut, pastellinväriset talot ja sisäpihoilla pulppuavat pienet suihkulähteet tekivät siitä romanttisen ja pittoreskin. Me lounastimme auringonpaisteessa ja vaeltelimme katuja. Teimme muutamia vaateostoksiakin, sillä heti kun tulimme Itävaltaan, putosi hinnat joka asian suhteen roimasti. Ruoka oli halvempaa, juomat puoli-ilmaisia frangeilla maksettuihin ostoksiin nähden ja vaatteiden hintalappujakin viitsi taas katsoa.

Eniten ehkä fiilisteltiin vain maisemia ja tunnelmaa. Ja kauan kaivattua aurinkoa! Sitä nimittäin riitti tuolla. Oli helmikuun puoliväli ja alppikylissä oli mieletön auringonpaiste joka ikinen päivä! Kuten monissa muissakin alppikylissä, myös Feldkirchiä halkoo pieni joki, jonka vesi tulee suoraan Alpeilta. Vesi on niin uskomattoman kirkasta, että jokaisen kivenmurikan näki pohjalta!

f5.jpg

Feldkirch on todella vanha kaupunki. Siitä löytyy mainintoja jo 1200-luvulta. Jykevä kirkko oli valkoisine rapattune pintoineen todella vaikuttava näky iltapäivän auringonsäteissä.

f8.jpg

_MG_8628.jpg

Illastimme italialaisessa pienessä paikassa ja ruoka oli todella maittavaa. Siitä suoraan me melkein lampsimmekin takaisin majataloomme, sillä pientä turnausväsymystä alkoi jo olemaan ilmassa näin reissun viimemetreillä. Spookystä yleistunnelmasta huolimatta nukuimme hyvin ja söimme runsaan aamiaisen majatalolla.

Pakkasimme kimpsut ja suuntasimme takaisin juna-asemalle ja ostimme liput Zürichiin. Hyvä huomio tässä kohtaa oli se, että kun teimme paluun takaisin frangi-alueelle, nousi junalippujenkin hinnat älyttömästi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että parin tunnin matka Milanosta Tiranoon maksoi meiltä kolmelta 33 euroa. Vastaavan pituinen matka Itävallan puolelta Sveitsiin maksoikin sitten 120 euroa. Huhheijaa.

_MG_8642.jpg

_MG_8644.jpg

Pikajuna oli miellyttävä ja matka sujui oikein hyvin. Harmikseni meidän paikat olivat väärällä puolella junaa ja niinpä missasin todella upeat järvimaisemat juuri ennen Zürichia kamerani kanssa. Onneksi kuvattavaa riitti myös viimeisessä määränpäässämme, joka yllätti minut todella positiivisesti.

Siitä lisää kuitenkin vikassa osassa. Lupaan sen ilmestyvän viikon sisään, niin saan tämän reissun niputettua kunnialla kasaan! 🙂

Pieni irtiotto

Pyrähdimme yhden yön minilomalle Tallinnaan keskiviikon ja helatorstain väliseksi yöksi.

Tarkoituksena oli saada lyhyt irtiotto arjesta ja vähän kahdenkeskistä laatuaikaa miehen kanssa. Mikä parempi kohde, kuin parin tunnin lauttamatkan päässä oleva naapurimaa, jossa on tasokkaat hotellit ja hyvää ruokaa ja paljon mielenkiintoista uutta katseltavaa – Tallinnahan kehittyy ja kasvaa koko ajan ja uusia nousevia kaupunginosia pomppaa kartalle tuon tuostakin.

20170524_155021.jpg

Varasin meille huoneen luksushotelli Swissôtelista. Teen aina kaikki matkavaraukset Booking.comin kautta ja ansainnut sillä erikoisvaraajan statuksen, jolla saa mukavia lisäetuja ja alennuksia majoitushinnoista. Olipa kyllä ihana huone upealla näköalalla!

20170524_182724.jpg

20170524_182752.jpg

20170524_182644.jpg

Huoneemme oli 25. kerroksessa, joten isoista ikkunoista avautui aika hulppea näköala! Ihan päätä huimasi tällä korkeapaikankammoisella seisoa ihan ikkunan vieressä ja katsoa suoraan alas kadulle. Niinpä tyydyinkin lähinnä katselemaan vain horisonttiin…

20170524_182542.jpg

Lautta oli perillä Tallinnassa puoli kuudelta, joten heitimme vain laukut hotelliin ja suuntasimme nälän jo kurniessa illalliselle. Se nautittiin Restoran Spotissa vanhassa kaupungissa.

Ai että miten hyvää ruokaa! Tilasimme alkuun tartar-pihvit. Mies otti lohiversiona ja minä naudanlihalla. Voi että miten se vei kielen mennessään. Lihan seassa oli kaprista ja sipulia ja kermaisesta olemuksesta päätellen myös ranskankermaa tai muuta vastaavaa.

20170524_201310.jpg

Pääruoaksi mies söi kanaa ja minä tilasin naudanposkea palsternakka-selleripyreellä. Liha oli aivan super pehmeää! Nautimme lisäksi tosi hyvää chileläistä valkoviiniä ruoan kanssa, Tallinnassa ei paljoa kirvele tilata koko pullollista.

20170524_204451.jpg

20170524_202852.jpg

Koska emme osanneet päättää mitä jälkkäreitä söisimme, tilamme niitä neljä! Kaikki kuulosti nimittäin niin hyviltä! Pöydässä olikin vadelma-kookos-pannacottaa, creme brúleetä sekä pyytämämme yhdistelmä kahdesta jälkkäristä; mango -ja minttusorbettia marenkihippusilla ja mansikka-culiksella.

20170524_214113.jpg

Koska takana oli työpäivä, parin tunnin lauttamatka ja ihana illallinen, olimme aika lailla valmiita pehkuihin. Emme kuitenkaan malttaneet olla käymättä vielä pikaisesti yömyssyillä hotellin 30. kerroksen baarissa. Vitsi mikä luksuselämys tuokin, eikä maisematkaan olleet pöllömmät…

20170524_222156.jpg

20170524_222219.jpg

20170524_225051.jpg

Seuraavana päivänä suuntasimme suoraan aamiaiselta kaupungin katuja tutkiskelemaan. Kävimme Telliskivessä tsekkaamassa mm. ihanan Home Art -liikkeen, jossa viime Tallinnan reissullakin kävin. Kävelimme Kalamajan alueella ja lounastimme vanhassa kaupungissa. Viru-keskus on koluttavien listalla myös aina, kuten Stockmannkin ja piipahdinpa ekaa kertaa myös Creme de la Creme -liikkeessä, jossa niitä paljon kohistuja Diptyquen kynttilöitäkin myydään. Sieltä kuitenkin poistuin tyhjin käsin, sillä kauaa en tuossa päätä huimaavien tuoksujen täytteisessä myymälässä pystynyt olemaan.

Löysin itselleni pari kivaa siistimpää toppia eri liikkeistä, mutta muutoin shoppailut rajoittuvat laivan tax freehen. Mielessä nimittäin oli viikon päästä juhlittavat valmistujaiseni, joten varauduimme kärryjen kanssa juhlajuomien noutoon.

Meillä oli tällä lyhyellä irtiotolla tarkoitus nauttia luksushotellin ilmapiiristä, syödä hyvää ruokaa ja haistella Tallinnan kauniiden katujen tunnelmaa ja sitä todella saimme.

20170525_112237.jpg

20170525_114411.jpg

20170525_124246.jpg

Hotelli oli kyllä todella tasokas ja nautimme sen upeista tiloista ihan täysillä rentoutuen mm. aulabaarissa lasillisen ja suklaaraakakakun äärellä. Iso suositus Swissôtelille ja ravintola Spotille. Menemme varmasti toistekin!

20170525_161642.jpg

20170525_154602.jpg

Jo vuorokauden miniloma pois kotoa piristää tosi paljon. Tänä aamuna tuntui ihan maanantailta, mutta onpa ihanaa, että nyt mennäänkin kohti viikonloppua taas!

Aurinkoista perjantaita!

Ihastuttava Liechtenstein

Interrail-reissumme helmikuisissa alppimaisemissa oli monin tavoin huikaiseva! Näimme ihan uskomattoman kauniita maisemia ja tunnelmallisia kyliä. Eräs nousi kuitenkin ylitse muiden ainakin itselleni ja se oli yksi maailman pienimmistä valtioista, eli Liechtenstein.

Matka Liechtensteiniin taittui junalla ja bussilla. Lähdimme Sveitsin puolelta viime postauksessani mainitsemastani Churin kaupungista junalla kohti Sargansia. Kyseiseen maahan ei mitä ilmeisimmin kulje enää juna kuin kerran päivässä ja turhaan mekin sitä ensi alkuun asemalla odottelimme tästä tietämättä. Samalta asemalta lähti kuitenkin pienen selvittelyn jälkeen bussi, joka vei meidät reilu vartissa Sveitsin puolelta Liechtensteiniin. Rajanylitys kävi ilmi nähtyäni sattumalta bussin ikkunasta pienen kyltin, jossa ilmoitettiin rajasta. Onpa kätevää tämä nykypäivän reissaaminen Euroopassa!

_MG_8552.jpg

Bussi pudotti meidät pääkaupunki Vaduzin keskustaan. Se muistutti ankeaa betonista lähiöostaria. Mikä pettymys! En oikein tiennyt mitä ajatella. Olin aina kuvitellut tuon varakkaan lilliputtivaltion kylpevän jossain yltäkylläisessä loisteliaisuudessa ja oletin siellä olevan vähän sellaista fiilistä, jota on aistittavissa Monacossa. Onneksi olin lukenut etukäteen, että Vaduziin ei kannata jäädä, vaan lähteä ylemmäs vuorelle, josta olinkin hotellin varannut. Vaduz ei nimittäin yhtä linnaketta ihmeempää tarjoa matkailijalle. Hyppäsimme toiseen bussiin kohti Triesenbergiä ja meno oli aikamoista!

_MG_8483.jpg

Bussi lähti kiipeämään vuorenrinnettä aivan uskomattoman mutkikasta serpentiinitietä pitkin! Välillä tienpätkä oli ainoastaan bussin pituinen ja bussi teki ikäänkuin u-käännöksen joka mutkassa. Vastaan tulleet autot joutuivat jäädä odottamaan pitkälle ennen mutkaa, sillä siinä ei olisi kaksi mahtunut rinnan. Korvat paukkuivat lukkoon, sillä bussi ajeli aikamoista kyytiä koko ajan vain ylemmäs ja ylemmäs.

_MG_8478.jpg

_MG_8474.jpg

Päädyimme lopulta n. 1700metrin korkeuteen jäädessämme hotellilla kyydistä pois. Ja missä kohtaa tuo hotelli olikaan! Ihan vuorenrinteessä!

_MG_8450.jpg

Kirjauduimme sisään ja ryntäsimme huoneen parvekkeelle. Henki salpautui – maisemat olivat aivan h-u-i-k-a-i-s-e-v-a-t!! Vastapäätä törötti lumihuippuiset vuoret. Olimme pilvien yläpuolella, ne olivat jääneet puoliväliin meidän ja alapuolella olevan laakson väliin. Laaksossa kiemurteli Rein-joki ja maisemat jatkuivat aina Sveitsin puolelle. Vedin keuhkot täyteen raikasta alppi-ilmaa auringon porottaessa vasten kasvoja. Olin aika onnellinen juuri tuona hetkenä.

_MG_8459.jpg

Huone oli perinteinen alppikylämäinen huone – puiset kalusteet ja puiset sängyt. Ei sen ihmeempää, mutta ei siltä ihmettä haettukaan. Ainakin se oli tilava, siisti ja isolla kylppärillä varustettu.

_MG_8441.jpg

Jätimme kamat huoneeseen ja lähdimme ruoan etsintään, oli hirveä nälkä! Hetken kuluttua ymmärsimme, että lähellä siinä vuorenrinteessä ei juuri vaihtoehtoja ollut; oli hotellimme ravintola, jonka lounastarjoilu oli juuri päättynyt, pieni kuppila, joka sekin sulki ovensa kirjaimellisesti nenämme edestä ja kahvila, jonne asti emme jaksaneet kävellä jyrkkää, mutkittelevaa ylämäkeä. Niinpä turvauduimme välipalan nimissä hotellimme vieressä olevan kaupan antimiin. Ostimme jogurttia, banaaneita, mehua ja gluteenittomia suklaakeksejä. Lasku oli muutaman kympin, hinnat olivat aivan pilvissä!

Vedimme sapuskat huoneessa napaan ja lähdimme uudelleen liikkeelle. Vaihtoehdot olivat lähteä alas sinnepäin mistä bussilla olimme tulleet (kyseinen tie oli siis ainoa, joka vuorella oli) tai ylös, joka oli vielä ennenäkemätöntä seutua. Katsoimme mukavammaksi lähteä alaspäin ja mikäs siinä oli alamäkeä tallustellessa auringon paistaessa maisemista valokuvia ottaessa. Noita kelpasi katsella…

_MG_8472.jpg

_MG_8465.jpg

_MG_8462.jpg

_MG_8455.jpg

Puoleen väliin rinnettä käveltyämme totesimme kaiken nähtävän arvoisen loppuneen. Loppumatka alas Vaduziin olisi vain nurmikkoa kiemurtelevan tien vieressä. Välistä se muistutti maisemiltaan kuin Teletappien vihreitä kumpuja, kuten ihan ekassa kuvassa näkyi. Hyppäsimmekin hetken päästä vuorenrinnettä ylös jumalatonta vauhtia kiihdyttäneen bussin kyytiin ja ajoimme aina pääteasemalle asti Malbunin hiihtokeskukseen hotellimme ohitse.

Tiesin keskuksen olevan olemassa, en vain tajunnut ennen matkaa tekemässäni taustatutkimuksessani selvittää, että se oli ihan meidän hotellimme yläpuolella parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä. Tuosta olisi voinut napata sulan hattuun, että on skimbannut Liechtensteinissa, ei vain tullut sellaista vaatekertaa mukaan, että olisi rinteeseen voinut mennä, farkut kun olivat ainoat mukana olleet lahkeet. Nautiskelimme kuitenkin laskettelukeskuksen tunnelmasta siellä käppäillen. Laskupäivä oli juuri päättymässä, tuolihissit alkoivat mennä kiinni. Kello lähenteli viittä ja ihmiset tulivat meitä vastaan suoraan rinteistä posket punaisina monot jaloissaan kolistellen kohti alppimajojaan. Ihan pienesti kirpaisi kateudenpoikainen – miten mahtavaa olisi ollut päästä taas suksille Alpeilla!

_MG_8494.jpg

_MG_8501.jpg

Aurinko alkoi laskea. Haaveilin katsovani auringonlaskun hotellihuoneemme parvekkeelta, joten matkasimme takaisin alaspäin lähtevän bussin kyydillä hotellille.

Ehdimme pikaisesti hakea huoneeseen kylmää juomaa kaupasta juuri kun aurinko venytteli viimeisiä säteitään. Siinä se hetken pilkotti vienolla valokeilallaan jylhät vuoret rinnallaan, kunnes putosi ihan silmänräpäyksessä vuorien taakse jättäen laaksoon kalpean sinisen sävyn. Henkeäsalpaavaa.

_MG_8517.jpg

Illallisen nautimme hotellin ravintolassa. Ei ollut mitään paikkaa minne lähteä enää pimeään. Rauhallinen ilta tuli tarpeeseen maittavan aterian jälkeen ja hotellin loistava wifi tarjoili meille kullekin oman ajanvietteen loppuillan viimeisiksi hetkiksi ennen pään painamista tyynyyn.

Liechtenstein – jätit lähtemättömän vaikutuksen.

Alppikyliä ja Bernina-juna

Luitko jo postauksen Milanosta – reilireissumme ekasta etapista?

Nyt siirryn matkareportaasissani seuraaviin kohteisiin, sillä kaikki nämä ansaitsevat tulla esitellyksi. Lähdimme Milanosta paikallisjunalla kohti Tiranoa, pieneen kaupunkiin kylään, joka sijaitsee ihan Pohjois-Italian ja Sveitsin rajalla. Junamatka Milanosta Tiranoon kesti 2,5 tuntia ja sinne saapuessamme olin hihkua riemusta – lumihuippuiset vuoret ympäröivät pientä kylää, jossa oli raikas ilma ja aurinko paistoi täydeltä terältä! Pieni hotellimme sijaitsi 20 metrin päässä juna-asemasta, joten heitimme vain äkkiä kamat huoneeseen ja lähdimme ihastuneina tutkailemaan katuja.

_MG_7730.jpg

_MG_7732.jpg

_MG_7889.jpg

_MG_7853.jpg

_MG_7859.jpg

tiranon%20teatteri.jpg

Tirano oli pienestä koostaan täyden palvelun kylä. En keksi yhtäkään palvelua, jota siellä ei olisi ollut. Oli optikkoa, eläinlääkäriä, suutaria, solariumia, kameraliikettä, tatskamestaa, kahvilaa ja sisustusliikettä. Oli autokorjaamoa, kenkäkauppaa ja savenvalamo. Tiranossa myytiin ilmalämpöpumppuja, autoja ja puhelimia. Siellä oli myös ravintoloita mistä valita.

katu%20tiranossa.jpg

_MG_7899.jpg

patsas%20tiranossa.jpg

talo%20tiranossa.jpg

Tiranossa on Unescon maailmanperintökohde – junarata Tiranon ja Sveitsin Chur -nimisen (lausutaan Khur) kaupungin välillä. Tämä juna lähtee Tiranosta niin, että se lävistää kylän tärkeimmän aukion, Santuario della Beata Vergine -kirkon aukion. Tästä erikoisuudesta saimme napattua kuvat lähtöpäivänämme, kun yksi aiempi juna tuli ja lähti kylästä.

_MG_7919.jpg

IMG_7960.jpg

IMG_7978.jpg

Ja hetken päästä samainen juna lähti asemalta takaisin Sveitsiin.

IMG_8000.jpg

IMG_8005.jpg

Tirano on sen verran pieni paikka, että jos haikailee Bernina -junan reitistä, kannattaa tehdä reissu niin, että tulee aamulla aikaisin Tiranoon, pyörii siellä joitain tunteja ja lähtee iltapäivän junalla jatkamaan matkaa. Me kuitenkin halusimme viettää yönkin tuossa kylässä. Hotelli Bernina oli alppikylämainen ja saa meiltä täyden suosituksen.

_MG_7873.jpg

Bernina -juna, tuo punainen, tosi elämän Tylypahka -juna oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Junalippuja oli tuskaisen vaikea saada, mutta se oli kaiken vaivan arvoista. Ensin niitä ei meinannut mistään löytyä kyseiselle reitille, vaikka joka paikassa reittiä mainostettiin. Sitten kun vihdoin löytyi junaliput italialaiselta yhtiöltä, samainen yhtiö ei myynyt junan paikkalippuja. En tiedä tajutaanko tuolla miten epäloogista moinen on asiakkaan mielestä. Kun vihdoin sain ostettua istumapaikat hollantilaiselta yhtiöltä, kävi ilmi, ettei juna kulje kyseisenä matkapäivänä, vaikka ostin junalipun juuri sille päivälle. Uskomatonta säätöä, jota selvittelimme monta viikkoa!

IMG_8067.jpg

Juna kulki St. Moritzin, tuon kuuluisan hiihtokeskuksen ohitse. Mekin seisoimme tuolla junalaiturilla happea haukkaamassa junan ottaessa lisää vaunuja letkaan. Näimme vilaukselta myös ihanat laskettelurinteet.

Kun juna starttasi Tiranosta, se kerkesi kiipeämään muutaman sata metriä vuorille ylös, kun olimme jo Sveitsin puolella. Heti sen jälkeen olikin vuorossa yksi erikoisimmista kohdista reitillä, kun juna tekee täyden ympyrän sillan päällä.

IMG_8118.jpg

IMG_8124.jpg

Kokonaisuudessaan matka oli huikaiseva reissu Alpeilla ja juna kipusi parhaimmillaan 2,5km korkeuteen merenpinnasta. Huimaa!

IMG_8181.jpg

IMG_8245.jpg

Yhdessä vaiheessa maisemat muuttuivat siniseksi. Edessä näkyi alavaa lumista maata ja horisontissa kiipesi vuoret vieläkin ylemmäksi pilvien jäädessä harsoksi puoleen väliin. Henkäilin ihastuksessani ihan loputtomiin! Juna kulki hitaasti vuoren rinnettä ylös kiiveten. Ihan parhaimpia kokemuksia ikinä!

IMG_8259.jpg

Junan Panorama-vaunusta kelpasi katsella maisemia.

IMG_8299.jpg

Saavuimme pimeän tultua Churiin. Juna-asemalta oli helppo suunnistaa hotellille, sillä olin valinnut sen läheltä asemaa vanhan kaupungin puolelta. Kello lähenteli jo kahdeksaa, joten heitimme vain kamat huoneeseen ja menimme lähimpään ravintolaan syömään. Väsy painoi jo tuossa kohtaa aika paljon, joten ruoan jälkeen me palasimme suosiolla huoneeseen.

Kylppärissä oli amme, minä valutin itselleni vaahtokylvyn ja rentouduin pitkän matkustuspäivän päätteeksi siellä.

IMG_8319.jpg

_MG_8322.jpg

Illalla ei nähnyt ympärilleen yhtään, mutta aamulla kun raotin silmiäni hotellihuoneessa, kohtasin ikkunan takana tämän maiseman – ah, ihanuutta! En lakannut ihastelemasta noita vuoria. Alpeilla ollessa ne ovat koko ajan läsnä. Ne ovat joka paikassa minne vain käännyt ja katsot.

_MG_8324.jpg

Churin vanha kaupunki oli kaunis. Pastelliset rakennukset reunustivat mukulakivikatuja ja ihmisiä ei juurikaan näkynyt arkiaamuna. Saimme rauhassa koluta katuja ja pysähtyä valokuvaamaan.

_MG_8341.jpg

_MG_8350.jpg

_MG_8358.jpg

Korkealla olemisen huomasi. Näitä portaita kavutessa hengästyi ihan tosissaan, ilma on sen verran ohutta.

_MG_8376.jpg

_MG_8371.jpg

_MG_8377.jpg

_MG_8382.jpg

Churissa ei ole mitään erityistä nähtävää vanhan kaupungin lisäksi, joten me kiersimme kylää pari tuntia ja hyppäsimme jälleen junaan kohti seuraavaa etappia, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli lempparini!

Tästä lisää taas seuraavassa osassa! Toivottavasti nautitte näistä kuvista ja tunnelmista!

Muodin mekka Milano

Ei Milanoa turhaan sanota muodin mekaksi. Siellä on kaikki mahdolliset merkit edustettuna muutaman kadun varrella ja varsinkin maan omat huippunimet, kuten Valentino, Gucci, Prada, Salvatore Ferragamo jne. ovat esillä upeine näyteikkunoineen joka kadunkulmassa.

Tästä luksusta tulvivasta kaupungista alkoi meidän interrail -reissumme.

_MG_7509.jpg

_MG_7508.jpg

Shoppailijan unelmaparatiisiksi voi kutsua Galleria Vittorio Emanuele II:sta. Se on upea, katettu (ja millä katolla!!) ja hintava ostospaikka, johon emme viitsineet edes kahville pysähtyä, mutta jokaisen tulee maleksia tuolla huippuliikkeiden edustalla ja aistia tunnelmaa.

_MG_7507_2.jpg

_MG_7506_2.jpg

Piazza del Duomo, tuon ison tuomiokirkon aukio on loistopaikka aloittaa kiertely Milanossa, katsoit sitten nähtävyyksiä tai shoppailupaikkoja.

Duomo di Milano itsessään oli vakuuttava. Vaaleasta marmorista rakennettu goottilaistyylinen kirkko oli henkeäsalpaavan kaunis ja yksityiskohtainen. Kuvasin tuon kirkon joka kulmasta, mutta sisään emme valitettavasti menneet – jonot olivat niin massiiviset ja koska minä taisin olla ainoa, jota kiinnosti nähdä kirkko myös sisältä, jäi se tällä kertaa tekemättä.

duomo%201.jpg

duomo%202.jpg

Aukiosta haluan sanoa sen verran, että luonnollisesti se on täynnä turisteja. Ja puluja. Ja taskuvarkaita. Me emme (onneksi) joutuneet pitkäkyntisten uhreiksi, mutta ehkä osasimme välttää niitä pahimpia sudenkuoppia. Aukiolla oli paljon tummaihoisia miehiä, jotka melkein puoliväkisin halusivat kiinnittää turistin ranteisiin ohuita lankanaruja, vähän kuin jotain rannekoruja. Pari kertaa näimme poliisien puuttuvan tilanteisiin. Nämä ovat mitä todennäköisimmin niitä klassisia harhautuskeinoja – yksi kiinnittää narua ranteeseen, kun toinen vie kaiken mitä irti saa.

Heillä oli myös tapana heitellä siemeniä turistien jalkoihin, jotta tuhannet pulut ryntäisivät lähelle. Minä näin tuonkin taas harhautuksena ja lähdin samantien toiseen suuntaan, kun näin siementen lentävän jalkoihini. Tuo oli todella inhottavaa ja aukiolla ei saanut liikkua tai kuvata rauhassa. Tuntui koko ajan siltä, että jos keskittyminen omaisuutensa läsnäolosta (puhelin taskussa, kamera kaulassa, reppu selässä) herpaantuu hetkeksikin, se katoaa.

katu%201.jpg

Milano oli sateinen koko vierailumme ajan, mutta me silti kiertelimme eri katuja, jotka olivat täynnä ihania liikkeitä. Onneksi koko perhe tykkää shoppailla ja kierrellä kauppoja. Kävisi muutoin miehelläkin aika pitkäksi, kun perheen naiset ravaa kaupasta toiseen! Rahaa ei aina tarvitse käyttää kierrelläkseen liikkeitä, mekin piipahdimme lukuisissa myymälöissä vain katsomassa ja fiilistelemässä.

Muoti- ja merkkitietoisen parhaimpia katuja onkin Via Torino, Via Mazzini tai Corso Vittorio Emanuele II. Näiden varrelta löytää myös ketjuliikkeitä aina Zarasta Mangoon tai Tezeniksestä Alcottiin – eli myös tavallisenkin kuluttajan kukkarolle sopivia kauppoja löytyy, jos tuntuu, ettei Louis Vuittoniin tai Armaniin halua käyttää parin kuun palkkaa.

katu%202.jpg

Mainitsemisen arvoinen paikka on myös La Rinascente -tavaratalo, vähän kuin meidän Stockmann. Nappasin pari valokuvaa myös tuolta, sillä esillepanot olivat aivan huikeita!

rina%201.jpg

rina%202.jpg

rina%203.jpg

Varsinaiset alet olivat Milanossa jo ohitse, parhaimmat alet ovat tammi- ja heinäkuussa, mutta vielä löytyi superhyviä tarjouksia joissain liikkeissä. Mies osti nahkaiset merkkikengät ja itse löysin uuden käsilaukun italiaiselta merkiltä. Esittelen tämän ihanuuden erikseen. Minulle tuntui tärkeältä hankkia paikallisen suunnittelijan laukku, mutta voitte uskoa, ettei sitä ihan Pradalta kyllä ostettu…!

Ystävänpäivä (joka tuolloin oli lähestymässä) näkyi myös ihanasti joillain kaduilla. Via Della Spiga on muutoinkin yksi kauneimmista Milanon kaduista – se on kapea ja täynnä ihania putiikkeja. Myös pienten paikallisten käsityöläisten myymälöitä ja taitelijoiden ateljeita löytyy tältä kadulta.

katu%203.jpg

Milanon lähiympäristössä on outlet -myymälöitä, mutta näihin emme lähteneet tällä reissulla. Muuta Milanosta mainittavaa on toki ruoka – italiaista ihanaa ruokaa piisaa joka kulmassa ja me nautimme niin risottoja, pizzoja ja pastoja. Suosittelen lämpimästi Bebop -nimistä ravintolaa illallispaikaksi! Sinne kannattaa tehdä ehdottomasti pöytävaraus. Ravintola on tasokas ja tunnelmallinen ja palvelu on erinomaista.

Bebopissa tunsi olonsa kuin kuninkaalliseksi! Ravintolassa on myös erikseen gluteeniton ruokalista, joten minäkin sain valita ihan mitä halusin! Kun seuraavan kerran menemme Milanoon, menemme tuonne syömään aivan varmasti. Kameraa en viitsinyt juurikaan kaivaa esiin, sillä se tuntui tuossa paikassa tosi tökeröltä kuvata annoksia. Sisääntullessa jokaista asiakasta pyydettiin myös hiljentämään matkapuhelimet. Olipa ihanaa, kun kenenkään puhelin ei piipannut kertaakaan!

Milanossa yövyimme Hotel Five -nimisessä hotellissa. Se sijaitsi Porta Romanan metroaseman vieressä, josta oli hyvät kulkuyhteydet juurikin esim. Duomolle.

_MG_7540.jpg

_MG_7491.jpg

Metroliikenne on suurkaupunkien tapaan sujuvaa ja helppoa käyttää. Yksi yhdensuuntainen lippu maksoi 1,40. Eli halpaakin vielä. Tosin tuossa lipussa ei ole vaihto-oikeutta, kuten täällä kotimaassa olemme tottuneet.

Milano oli varsinaisen reilireissumme eka etappi. Olimme Milanossa kolme päivää, josta sitten lähdimme junalla eteenpäin.

juna.jpg

Seuraavista kohteista on tulossa reportaasia pikapuoliin! Stay tuned! 🙂

Kotiinpaluu ja kakku

Huhheijaa, mikä reissu! Siis niin yksinkertaisen upea matka takana, ettei oikein sanat edes riitä kertomaan!

Onneksi valokuvia on puolentoistatuhatta, joita pitää alkaa perkamaan ja valitsemaan, jotta saan teille parhaimmat näytille. Näimme niin valtavan kauniita maisemia ja uusia kaupunkeja ja kyliä ja koimme uusia asioita läjäpäin, että riittää taas kiikkustuolissa muisteltavaa! Kuitenkin matkalta kuin matkalta on aina ihana palata kotiin…

_MG_8836.jpg

Kotiinpaluu venähti jälleen kerran, taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kohdallemme osuu aina myöhästymisiä. Vimeiset kolme reissukertaa on mennyt jompaan kumpaan suuntaan lentoja odotellessa.

Tällä kertaa kotiinpaluu oli Riikan kautta, mutta siellä tapahtui eilen aamulla onnettomuus, joka sulki koko kentän. Meidän kone ei lähtenyt ajallaan Zürichista, jonka ansiosta myöhästyimme myös jatkolennolta Riika-Helsinki. Me jouduimme odottelemaan molemmilla kentillä useamman tunnin, joten aika väsyneenä palasimme yhden aikaan yöllä kotiin.

_MG_8813.jpg

Tänään kotiinpaluun ja miehen synttäreiden kunniaksi tein juustokakun. Miehen toiveesta sen kanssa nautitaan myös vaniljakastiketta. Hah, ei ihan tavanomainen yhdistelmä, mutta synttärisankari saakoon mitä haluaa! Poksautellaan myös prosecco-pullo ja fiilistellään vielä loman vikoja päiviä nautiskellen. Lomalla tuli tosiaan nautittua ihanaa ruokaa viinilasillisten kera, kulauteltua skumppaa ja syötyä herkkuja jälkkäriksi ja jäätelöä välipalaksi. Lomalla ei jaksa, eikä tarvitse nillittää sokereista tai kaloreista, lomalla nautitaan elämästä ja muiden valmistamista aterioista ja otetaan ilo irti. Ensi viikolla palataan taas ruotuun arjen koittaessa.

Me täällä vietetään viikonloppua loistavan loman jälkitunnelmissa. Katsellaan telkkarista tallenteita reissun ajalta, löhöillään sohvalla ja rapsutellaan rakasta karvakorvaa. Reissujen nurja puoli on aina kova ikävä koirakaveria…

Ihanaa viikonlopun jatkoa! 

Reilausta aikuiseen makuun Alpeilla

Aika monta viikkoa tätä mietittiin ja venkslattiin, tutkittiin karttoja, hintoja, siirtymiä, vertailtiin mieltymyksiä, kiinnostuksia ja yritettiin löytää täydellinen kombo. Vaikeuksiltakaan järjestelyiden suhteen ei ole säästytty ja pitkin Eurooppaa on tarvinnut soitella ja meilailla kaikkien järjestämiseksi. Vihdoin kaikki saatiin kuntoon ja me lähdemme reilaamaan Alpeille!

_MG_7422.jpg

Tosi-reilaajat tuskin kutsuisivat tätä meidän versiotamme ihan ehdaksi, mutta meille tämä on aika lailla juuri sitä. 9 päivää ja 4 valtiota – kaupunkeja ja kyliä siinä sivussa monen monta. Aika kauan tosiaan hinkattiin reittejä, että saatiin reissusta mahdollisimman toimiva ja päästäisiin näkemään niitä paikkoja, jotka kiinnostivat eniten. Piti myös miettiä, ettei koko matka menisi ravaamiseksi ja että siirtymät olisivat lyhyitä. Keski-Euroopassa se kyllä onnistuukin, sillä pyöriessä tiiviillä alueella pystyy lyhyeenkin reissuun upottaa monta kohdetta.

Valitsimme reissun alkuun muutaman päivän vietettäväksi samassa paikassa, muutoin siirrymme rivakasti uuteen kohteeseen, joskus siis kuitenkin vain vartin siirtymällä, joten kovin rassaavaksi tätä reilausta en kutsuisi! 🙂

_MG_7420.jpg

No, mikä on meidän reittimme?

-Aloitamme Tanskasta! 🙂 Pitkällä välilaskulla lentoliput tulivat 3 kertaa halvemmaksi, kuin suorat, joten me käymme syömässä lentojen välissä brunssin Kööpenhaminassa ja tytär pääsee näkemään samalla myös tuon kaupungin ekaa kertaa. Köpiksen keskustan ostoskatuineen, satamineen ja tivoleineen kiertää nopeasti muutamassa tunnissa oikein hyvin. Varsinainen loma alkaa kuitenkin Italian puolelta.

Lennämme Köpiksestä Milanoon ja vietämme tässä upeassa muodin mekassa kolme päivää nähtävyyksiin tutustuen. Odotan erityisesti Duomoa, sitä suurta kirkkoa. Sen jälkeen aloitamme matkan kohti Alppeja. Alla tarkempi reitti kartalla.

reilireitti.jpg

Milanosta matkaamme junalla Tiranoon Como-järven rantaa sivuten. Odotan kauniita järvimaisemia tältä legiltä. Matka tuohon ihan Pohjois-Italiassa rajan tuntumassa olevaan kaupunkiin kestää reilu pari tuntia. Tiranossa vietämme yhden yön valmistautuen reissumme pisimpään junalegiin, joka sekään ei ajallisesti vastaa matkaa edes Helsingistä Joensuuhun!

Herättyämme Tiranossa hyppäämme siis maisemajunaan, jonka kyydissä kiidämme Alpeilla parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa kapealla radalla ylittäen solia huimia siltoja pitkin tulipunaisella junalla! Oman elämäni Tylypahka -junakokemus! Tuolla matkalla tuskin pystyy irrottautumaan kamerasta!

BERNINA%20.jpg

Matka panoraama-vaunussa, jossa on ikkunat kattoon asti ja vähän ylikin, kestää reilu neljä tuntia. Voipi olla, että tuollaisten kuvissa näkyvien siltojen kohdalla sieppaa vähän sydämestä… hui että!! 🙂 Juna matkaa parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa ohittaen mm. maailmankuulun St. Moritzin hiihtokeskuksineen. Reitin päätteeksi saavumme Sveitsin puolelle Churiin, joka näytti sekin ihanalta paikalta kuvien perusteella!

Churista suuntaamme sitten kohti yhtä maailman pienimmistä valtioista – Liechtensteinia. Tämä oli listallani ihan ehdoton! Milloin muulloin tulisi mentyä tuohon maahan, jos ei nyt?! Useinhan Liechtenstein onkin läpilkulkupaikka Euroopassa liikkuessa. Yövymme pääkaupungin, Vaduzin ulkopuolella vähän ylempänä vuorella. Alhaalla kiemurtelee Rein-joki ja aika huikaisevat olivat näkymät hotellin kuvien mukaan. Liechtensteinin maisemat kiertää suurinpiirtein kävellen, joten yhtä yötä kauempaa emme tässä valtiossa ole. Siirrymme seuraavana päivänä vartin junamatkan verran Itävallan puolelle. Sieltä löytyi mitä söpöin pieni paikka, Feldkirch, perinteisellä alppimajatalolla puisine sänkyineen. Minua houkutteli takka, kylpyamme ja ne lumiset maisemat! Ah!

20150313_124835.jpg

Feldkirchistä matkaamme taas junalla reissumme viimeiseen kohteeseen, Zürichiin. Hyppelemme siis edestakaisin Sveitsin ja parin muun maan väliä. Zürichin suuressa kaupungissa lomailemme viimeisen päivän ennen kotiinpaluuta. Tämä sveitsiläinen kaupunki on tunnettu liikemaailman keskuksena. Ja rahan. Sen kyllä huomasi hotellihinnoissakin ja melkein päätä huimasi maksaa yhdestä yöstä kolmisensataa. Yllättävän monessa zürichläisessä hotellissa, jotka lähenteli meidän hintaluokkaamme, oli kauhukseni jaettava kylpyhuone. Siis what? Ymmärrän hostellit, mutta että ihan kolmen tähden hotelleissa jaettava kylppäri käytävällä. Ei ihan sovi meille, joten maksoimme vähän kylppärilisää saadaksemme oman.

Alunperin meidän piti viettää kaksi päivää Zurichissä, mutta tuon alppijunan takia jouduimme siirtämään kaikkea yhdellä päivällä eteenpäin. Tuon junan lippuhankinta oli oikea farssi ja veisi kaksi postausta kertomaan mitä sekoilua tuon takia näimme ja koimme, joten tyydyn vain sanomaan, että en enää ikinä aio ostaa Suomesta käsin Keski-Eurooppalaista junalippua!

20150314_112316.jpg

Matkasta tulee varmasti ihan huikea! Miettikää noita maisemia, mitä junien kyydistä näkee ja mitä kaikkea kävellen kerkeämme kiertämään. Nämä kaksi alppikuvaa on omalta laskettelureissultani Itävallan Alpeille parin vuoden takaa. Noita maisemia jaksoin ihastella suksien päältä ihan loputtomiin!

Tämä reili-reissusuunnitelma syntyi vähän kuin vahingossa. Alunperin lähdimme miettimään lämmintä allaslomaa, mutta hinnat lyhyen lentomatkan päähän (Kanaria/Dubai) olivat mielestäni pilvissä laatuun nähden, varsinkin ensiksi mainitun kohdalla. Ei tästä reili-reissustakaan ilmaiseksi selvitä, mutta lentoliput, majoitukset ja junaliput tulivat silti edullisemmaksi kuin viikon loma Kanarian altaalla. Ja uskon, että saamme tällä matkalla enemmän kokemuksia plakkariin.

Nyt onkin siis rinkan pakkaus edessä ja sitten ei kun reppu selkään ja kohti seikkailuja!

Koti ja koira jää äitini huomaan, joten levollisin mielin lähdemme reissuun niiltäkin osin. Olen ajastanut muutamia postauksia matkan ajaksi, joten lukuhetkiä tarjoilen teille lomankin aikana. Palataan tarkemmin reissutunnelmiin kotiin palattuamme! 🙂 Ciao! Auf wiedersehen!

Bernina Express -junakuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.

Berliinin joulutorit

Jos joskus olet miettinyt Saksan joulutoreille lähtemistä, niin voin suositella lämpimästi! Kyllä Keski-Euroopassa osataan nämä hommat! Toreille asti ei tarvitse lähteä nähdäkseen upeita valoja ja joulutunnelmaa, Berliinissä kadut ovat täynnä upeita jouluvaloja. Suurimman vaikutuksen näistä teki Sony Centerin sisäpihalle laitettu jättimäinen joulukello.

IMG_0662.jpg

IMG_0661.jpg

IMG_0666.jpg

Me kolusimme viikonlopun aikana kolme joulutoria; Potsdamer Platz, Alexanderplatz ja suurimman Berliinistä, eli Gendarmenmarkt. Esittelen teille nämä nyt järjestyksessään ja heti alkuun todettakoon, että jokaiselle näistä pääsee kätevästi metrolla. Kahteen ensimmäiseen metroasemalta nousee likipitäen heti torille, Gendarmenmarktille on jokunen sata metriä käveltävänä.

Potsdamer Platz

IMG_0680.jpg

Potsdamer Platzin torille saapuessa heti ensimmäiseksi näki valtavan, torille rakennetun pulkkamäen! Näille Keski-Eurooppalaisille toreillehan on hyvin tavanomaista se, että erilaisia huvituksia löytyy karuselleista muihin huvipuistolaitteisiin. En kuitenkaan uskonut näkeväni monen kymmenen metrin korkeaa pulkkamäkeä, jota laskettiin suurilla mustilla renkailla! Toreilla soi jouluinen musiikki ja jos se ei pauhaa kaiuttimista, sitä soittaa livenä yhden tai muutaman henkilön kokoonpano. Ave Maria kuulostaa muuten aika kauniilta kontrabasson ja jonkun puhallinsoittimen yhdistelmänä.

IMG_0679.jpg

Potsdamer Platzin tori oli kadun kulmaus, joten varsinaista suurta aukiota sille ei ollut. Keskeisimmällä paikalla oli juurikin tuo pulkkamäki ja karuselli muutamine ruoka- ja glühwein-kojuineen. Sitten tori lähti etenemään yhtä katua pitkin kojujen reunustamana. Niissä myytiin paikallisia herkkuja, kuten pretzeleitä, tomusokerilla kuorrutettuja churrojen tyyppisiä makeita leivonnaisia, koristeltuja piparkakkuja, suklaalla kuorrutettuja hedelmiä ja marjoja, jättimäisiä tikkareita ja lukuisia erilaisia pähkinöitä, paahdettuja taateleita sun muita! Paikalla oli myös seppä takomassa raudasta esineitä. Ruokien lisäksi kojuista myytiin paperitähtiä, hanskoja ja pipoja tai muita neuletöitä, kynttilöitä, saippuoita, tuikkukippoja ja muita kynttelikköjä ja vaikka mitä!

IMG_0684.jpg

IMG_0703.jpg

IMG_0709.jpg

Katu oli koristeltu mitä kauniimmilla valoilla. Jokaista kojua reunusti valaistut havuköynnökset ja puiden oksilta ihan kuin tippui valonauhoja. Puut oli myös valaistu violetein isoin valoheittimin, jotka loi taianomaisen, satumetsämäisen fiiliksen suurten oksien luodessa kuin katon kadun ylle. Katu päättyi vähän kuin t-risteykseen, jonka päätyyn oltiin rakennettu pieni luistinrata. Tuli ihan jenkkileffat mieleen ihmisten luistellessa rinkiä samaan suuntaan kaikkien kanssa musiikin pauhatessa. Todella kiva tunnelma!

IMG_0697.jpg

IMG_0714.jpg

Kävimme kyseisellä Potsdamer Platzin torilla myös päiväsaikaan, mutta täytyy suoraan sanoa, että suurin taika torille syntyy juurikin valoista ja päivällä tuo taika ei pääse oikeuksiinsa. Suosittelen ehdottomasti torivierailua ilta-aikaan tehtäväksi.

Alexanderplatz

Alexanderplatzin aukiolle oli rakennettu kohtalaisen kokoinen joulutori. Se noudatti yleisilmeeltään samaa linjaa Potsdamer Platzin kanssa ja kojutkin oli jotakuinkin samanlaisia.

_MG_0799.jpg

_MG_0803.jpg

Koska tilaa oli runsaammin, tällä torilla luistinrata oli hyvin keskeisellä paikalla joulukuusien ympäröimänä.

En ole ihan varma mikä on suuren, enkelikelloa muistuttavan rakennelman historia tai merkitys, jossa on uskonnollisia hahmoja ja jossa hahmot pyörii tornimaisen rakennelman ympäri, mutta ilmeisesti se kuuluu näille joulutoreille. Aika vakuuttavan näköinen ilmestyshän se oli ja näkyi pitkälle korkeutensa vuoksi.

_MG_0975.jpg

Joka torilla myydään ihania herkkuja ja täällä maisteltiin mm. suklaalla kuorrutettuja marjoja ja Nutella-vohvelia.

_MG_0797.jpg

Kävimme Alexander Platzin torilla päiväsaikaan, emmekä nähneet sitä iltavalaistuksessaan. Jostain syystä tämä tori jätti jotenkin kylmäksi, vaikka aika samanmoinenhan se oli. Ehkä se oli se, että se sijaitsi tosiaan suurella aukiolla ja siitä puuttui sellainen tietynlainen intiimiys.

Gendarmenmarkt

IMG_0855.jpg

IMG_0858.jpg

Tätä toria mainostettiin suurimpana ja mahtavimpana. Tämä oli oman joulutori-kierrokseni odotetuin kohde ja sinne suosittelen jokaisen joulufanin menemään! Muista poiketen tälle torille jonotettiin päästäkseen sisään ja poikkeuksellisesti tälle torille oli myös pieni, euron sisäänpääsymaksu. Porteilla oli vartijat, jotka fikkarin kanssa tsekkasivat kaikki isommat laukut ja reput.

Tällä torilla oli kaikkea enemmän ja isommin! Tori oli rakennettu aukiolle, jota ympäröi iso kirkko ja mm. konserttitalo. Kumpikin historiallisista ja kauniista rakennuksista oli valaistu kauniisti väriä vaihtaen. Ne loivat aika mahtavat puitteet koko torille, jonka kruunasi aivan valtava, tuhansin ja taas tuhansin valoin koristeltu joulukuusi.

IMG_0885.jpg

IMG_0887.jpg

IMG_0898.jpg

Kojut olivat tällä torilla osin erilaiset, osaan pääsi sisään, olivat sen verran isompia ”myymälöitä” ja osa kahden edellisen torin kaltaisia mökkimäisiä ihania kojuja. Täällä oli myös lasiseinäisiä illallisravintoloita, joissa olisi ollut ihana kyllä käydä syömässä. Toisaalta kaikki muutkin herkut erilaisista makkaroista kuumiin, paahdettuihin kastanjoihin ja syötävän suloisiin pipareihin näyttivät nekin houkuttelevilta.

IMG_0913.jpg

IMG_0914.jpg

Gendarmenmarktin torilla oli keskeisellä paikalla lava, jossa oli meidänkin aikana jokin esitys. Ilmeisen hauska, sillä ihmismassa hörähteli nauruun vähän väliä. Me emme nähneet esitystä väenpaljouden takia, eikä pystytty sitä juurikaan seuraamaan. Jokin humoristinen enkeli-systeemi siellä oli menossa! 🙂

Suuresta väenpaljoudesta huolimatta tunnelma oli iloinen, jouluinen ja mukava. Sopu antoi todellakin sijaa ja oli ihana vain seurata höyryävän kuuman glühwein-mukin äärellä ihmisten seurustelua ja yhdessäoloa. Glühwein maksoi 3 euroa/muki. Tämän lisäksi maksettiin saman suuruinen pantti, jolla joko sai lunastaa mukin itselleen tai sitä palautettaessa sai rahansa takaisin. Tällä varmistettiin, ettei mukit vallan katoa – pantti houkuttaa palauttamaan keraamisen mukin takaisin tiskille tai jos ei jaksa tehdä sitä tai muki hajoaa tai katoaa käsilaukkuun, on siitä maksettu myyjälle muutama euro jo etukäteen. Kätevää.

Suomalaisesta Tuomaan torista poiketen, Saksassa koko tori on anniskelualuetta. Glögimukin kanssa saa vapaasti liikkua ja katsella toria ja kojuja sen sijaan, että joutuu seisomaan pienessä karsinassa…

IMG_0878.jpg

IMG_0921.jpg

Olen aivan ihastunut näihin joulutoreihin! Jos joku ehdottaa ensi jouluna lähtöä toreille, olen aivan varmasti menossa!

IMG_0915.jpg

IMG_0900.jpg

Kyllä tuolla ihana jouluinen fiilis valtasi mielen. <3 Berliinistä on tulossa vielä toinen postaus vähän laajemmalla otannalla nähtävyyksistä ravintolasuosituksiin sekä käytännön asioihin. Meidät nimittäin yllätti eräs arkinen asia todella ikävästi…

Nyt toivottelenkin jo tässä kohtaa hyvää viikonloppua! Meillä on pikkujoulut huomenna kotona ja tupa täyttyy ystävistä, glögintuoksusta ja herkkulautasista. Tämä ilta vierähtää jo osittain niitä järjestellessä ja siivotessa huushollia. Viikonloppuna meille tulee myös kuusi kotiin joten jouluisia sisustuskuviakin on siis tiedossa viimeistään sunnuntaina. Nauttikaahan näistä joulunaluspäivistä – nämä ovat niitä parhaimpia hetkiä.

Joulutoreille Berliiniin

Jo monen vuoden ajan olen tahtonut mennä joulun alla vierailemaan Saksan joulutoreilla ja nyt vihdoin reissu toteutuu!

Lähtö Berliiniin koittaa huomisaamuna ja edessä on viikonloppu koluten nähtävyyksiä ja tunnelmoiden joulutoreja hämärtyvässä illassa. Luvassa lienee myös shoppailua, pari mielenkiintoista outlettiä ja kauppaa on katsottu valmiiksi ja kaupunki tarjonnee myös hyvää ruokaa parin viinilasin kera, torilla nautituista glühweineista puhumattakaan. Tällä kertaa luvassa on tyttöjen reissu. Mies jää kotiin koiraherran kanssa ja me lähdemme tyttären ja äitini kanssa matkaan.

joulutori.jpg

Kameran akku on ladattu ja muistikortti tyhjätty, uskoisin joulutorien tarjoilevan aika kivoja kuvia ja onhan Berliinissä lukematon määrä muitakin historiallisia nähtävyyksiä tallennettavaksi. On ihana päästä fiilistelemään joulua oikein urakalla! Keski-Euroopan torit ovat hieman toista luokkaa kuin täällä, vaikka Tuomaan markkinat onkin nostanut profiiliaan viime vuosina.

Tarjoilen teillekin heti sitten tuoreeltaan jouluisia terveisiä Berliinistä reissusta palattuani. Ja hei – seuraamalla blogiani Facebookissa, pysyt ajan tasalla hieman paremmin. Käynnissä on myös arvonta Facebook-tykkääjien kesken, joka päättyy ensi viikon maanantaina! Jos et siis vielä seuraa blogiani siellä, klikkaa TÄSTÄ ja olet mukana jouluisessa arvonnassa. Paketti ehtii vielä jouluksi kotiin. Ties vaikka sieltä paljastuisi jokin Berliinin tuliainen…! 🙂

 

kuva lainattu täältä