Ihastuttava Liechtenstein

Interrail-reissumme helmikuisissa alppimaisemissa oli monin tavoin huikaiseva! Näimme ihan uskomattoman kauniita maisemia ja tunnelmallisia kyliä. Eräs nousi kuitenkin ylitse muiden ainakin itselleni ja se oli yksi maailman pienimmistä valtioista, eli Liechtenstein.

Matka Liechtensteiniin taittui junalla ja bussilla. Lähdimme Sveitsin puolelta viime postauksessani mainitsemastani Churin kaupungista junalla kohti Sargansia. Kyseiseen maahan ei mitä ilmeisimmin kulje enää juna kuin kerran päivässä ja turhaan mekin sitä ensi alkuun asemalla odottelimme tästä tietämättä. Samalta asemalta lähti kuitenkin pienen selvittelyn jälkeen bussi, joka vei meidät reilu vartissa Sveitsin puolelta Liechtensteiniin. Rajanylitys kävi ilmi nähtyäni sattumalta bussin ikkunasta pienen kyltin, jossa ilmoitettiin rajasta. Onpa kätevää tämä nykypäivän reissaaminen Euroopassa!

_MG_8552.jpg

Bussi pudotti meidät pääkaupunki Vaduzin keskustaan. Se muistutti ankeaa betonista lähiöostaria. Mikä pettymys! En oikein tiennyt mitä ajatella. Olin aina kuvitellut tuon varakkaan lilliputtivaltion kylpevän jossain yltäkylläisessä loisteliaisuudessa ja oletin siellä olevan vähän sellaista fiilistä, jota on aistittavissa Monacossa. Onneksi olin lukenut etukäteen, että Vaduziin ei kannata jäädä, vaan lähteä ylemmäs vuorelle, josta olinkin hotellin varannut. Vaduz ei nimittäin yhtä linnaketta ihmeempää tarjoa matkailijalle. Hyppäsimme toiseen bussiin kohti Triesenbergiä ja meno oli aikamoista!

_MG_8483.jpg

Bussi lähti kiipeämään vuorenrinnettä aivan uskomattoman mutkikasta serpentiinitietä pitkin! Välillä tienpätkä oli ainoastaan bussin pituinen ja bussi teki ikäänkuin u-käännöksen joka mutkassa. Vastaan tulleet autot joutuivat jäädä odottamaan pitkälle ennen mutkaa, sillä siinä ei olisi kaksi mahtunut rinnan. Korvat paukkuivat lukkoon, sillä bussi ajeli aikamoista kyytiä koko ajan vain ylemmäs ja ylemmäs.

_MG_8478.jpg

_MG_8474.jpg

Päädyimme lopulta n. 1700metrin korkeuteen jäädessämme hotellilla kyydistä pois. Ja missä kohtaa tuo hotelli olikaan! Ihan vuorenrinteessä!

_MG_8450.jpg

Kirjauduimme sisään ja ryntäsimme huoneen parvekkeelle. Henki salpautui – maisemat olivat aivan h-u-i-k-a-i-s-e-v-a-t!! Vastapäätä törötti lumihuippuiset vuoret. Olimme pilvien yläpuolella, ne olivat jääneet puoliväliin meidän ja alapuolella olevan laakson väliin. Laaksossa kiemurteli Rein-joki ja maisemat jatkuivat aina Sveitsin puolelle. Vedin keuhkot täyteen raikasta alppi-ilmaa auringon porottaessa vasten kasvoja. Olin aika onnellinen juuri tuona hetkenä.

_MG_8459.jpg

Huone oli perinteinen alppikylämäinen huone – puiset kalusteet ja puiset sängyt. Ei sen ihmeempää, mutta ei siltä ihmettä haettukaan. Ainakin se oli tilava, siisti ja isolla kylppärillä varustettu.

_MG_8441.jpg

Jätimme kamat huoneeseen ja lähdimme ruoan etsintään, oli hirveä nälkä! Hetken kuluttua ymmärsimme, että lähellä siinä vuorenrinteessä ei juuri vaihtoehtoja ollut; oli hotellimme ravintola, jonka lounastarjoilu oli juuri päättynyt, pieni kuppila, joka sekin sulki ovensa kirjaimellisesti nenämme edestä ja kahvila, jonne asti emme jaksaneet kävellä jyrkkää, mutkittelevaa ylämäkeä. Niinpä turvauduimme välipalan nimissä hotellimme vieressä olevan kaupan antimiin. Ostimme jogurttia, banaaneita, mehua ja gluteenittomia suklaakeksejä. Lasku oli muutaman kympin, hinnat olivat aivan pilvissä!

Vedimme sapuskat huoneessa napaan ja lähdimme uudelleen liikkeelle. Vaihtoehdot olivat lähteä alas sinnepäin mistä bussilla olimme tulleet (kyseinen tie oli siis ainoa, joka vuorella oli) tai ylös, joka oli vielä ennenäkemätöntä seutua. Katsoimme mukavammaksi lähteä alaspäin ja mikäs siinä oli alamäkeä tallustellessa auringon paistaessa maisemista valokuvia ottaessa. Noita kelpasi katsella…

_MG_8472.jpg

_MG_8465.jpg

_MG_8462.jpg

_MG_8455.jpg

Puoleen väliin rinnettä käveltyämme totesimme kaiken nähtävän arvoisen loppuneen. Loppumatka alas Vaduziin olisi vain nurmikkoa kiemurtelevan tien vieressä. Välistä se muistutti maisemiltaan kuin Teletappien vihreitä kumpuja, kuten ihan ekassa kuvassa näkyi. Hyppäsimmekin hetken päästä vuorenrinnettä ylös jumalatonta vauhtia kiihdyttäneen bussin kyytiin ja ajoimme aina pääteasemalle asti Malbunin hiihtokeskukseen hotellimme ohitse.

Tiesin keskuksen olevan olemassa, en vain tajunnut ennen matkaa tekemässäni taustatutkimuksessani selvittää, että se oli ihan meidän hotellimme yläpuolella parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä. Tuosta olisi voinut napata sulan hattuun, että on skimbannut Liechtensteinissa, ei vain tullut sellaista vaatekertaa mukaan, että olisi rinteeseen voinut mennä, farkut kun olivat ainoat mukana olleet lahkeet. Nautiskelimme kuitenkin laskettelukeskuksen tunnelmasta siellä käppäillen. Laskupäivä oli juuri päättymässä, tuolihissit alkoivat mennä kiinni. Kello lähenteli viittä ja ihmiset tulivat meitä vastaan suoraan rinteistä posket punaisina monot jaloissaan kolistellen kohti alppimajojaan. Ihan pienesti kirpaisi kateudenpoikainen – miten mahtavaa olisi ollut päästä taas suksille Alpeilla!

_MG_8494.jpg

_MG_8501.jpg

Aurinko alkoi laskea. Haaveilin katsovani auringonlaskun hotellihuoneemme parvekkeelta, joten matkasimme takaisin alaspäin lähtevän bussin kyydillä hotellille.

Ehdimme pikaisesti hakea huoneeseen kylmää juomaa kaupasta juuri kun aurinko venytteli viimeisiä säteitään. Siinä se hetken pilkotti vienolla valokeilallaan jylhät vuoret rinnallaan, kunnes putosi ihan silmänräpäyksessä vuorien taakse jättäen laaksoon kalpean sinisen sävyn. Henkeäsalpaavaa.

_MG_8517.jpg

Illallisen nautimme hotellin ravintolassa. Ei ollut mitään paikkaa minne lähteä enää pimeään. Rauhallinen ilta tuli tarpeeseen maittavan aterian jälkeen ja hotellin loistava wifi tarjoili meille kullekin oman ajanvietteen loppuillan viimeisiksi hetkiksi ennen pään painamista tyynyyn.

Liechtenstein – jätit lähtemättömän vaikutuksen.

Reilausta aikuiseen makuun Alpeilla

Aika monta viikkoa tätä mietittiin ja venkslattiin, tutkittiin karttoja, hintoja, siirtymiä, vertailtiin mieltymyksiä, kiinnostuksia ja yritettiin löytää täydellinen kombo. Vaikeuksiltakaan järjestelyiden suhteen ei ole säästytty ja pitkin Eurooppaa on tarvinnut soitella ja meilailla kaikkien järjestämiseksi. Vihdoin kaikki saatiin kuntoon ja me lähdemme reilaamaan Alpeille!

_MG_7422.jpg

Tosi-reilaajat tuskin kutsuisivat tätä meidän versiotamme ihan ehdaksi, mutta meille tämä on aika lailla juuri sitä. 9 päivää ja 4 valtiota – kaupunkeja ja kyliä siinä sivussa monen monta. Aika kauan tosiaan hinkattiin reittejä, että saatiin reissusta mahdollisimman toimiva ja päästäisiin näkemään niitä paikkoja, jotka kiinnostivat eniten. Piti myös miettiä, ettei koko matka menisi ravaamiseksi ja että siirtymät olisivat lyhyitä. Keski-Euroopassa se kyllä onnistuukin, sillä pyöriessä tiiviillä alueella pystyy lyhyeenkin reissuun upottaa monta kohdetta.

Valitsimme reissun alkuun muutaman päivän vietettäväksi samassa paikassa, muutoin siirrymme rivakasti uuteen kohteeseen, joskus siis kuitenkin vain vartin siirtymällä, joten kovin rassaavaksi tätä reilausta en kutsuisi! 🙂

_MG_7420.jpg

No, mikä on meidän reittimme?

-Aloitamme Tanskasta! 🙂 Pitkällä välilaskulla lentoliput tulivat 3 kertaa halvemmaksi, kuin suorat, joten me käymme syömässä lentojen välissä brunssin Kööpenhaminassa ja tytär pääsee näkemään samalla myös tuon kaupungin ekaa kertaa. Köpiksen keskustan ostoskatuineen, satamineen ja tivoleineen kiertää nopeasti muutamassa tunnissa oikein hyvin. Varsinainen loma alkaa kuitenkin Italian puolelta.

Lennämme Köpiksestä Milanoon ja vietämme tässä upeassa muodin mekassa kolme päivää nähtävyyksiin tutustuen. Odotan erityisesti Duomoa, sitä suurta kirkkoa. Sen jälkeen aloitamme matkan kohti Alppeja. Alla tarkempi reitti kartalla.

reilireitti.jpg

Milanosta matkaamme junalla Tiranoon Como-järven rantaa sivuten. Odotan kauniita järvimaisemia tältä legiltä. Matka tuohon ihan Pohjois-Italiassa rajan tuntumassa olevaan kaupunkiin kestää reilu pari tuntia. Tiranossa vietämme yhden yön valmistautuen reissumme pisimpään junalegiin, joka sekään ei ajallisesti vastaa matkaa edes Helsingistä Joensuuhun!

Herättyämme Tiranossa hyppäämme siis maisemajunaan, jonka kyydissä kiidämme Alpeilla parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa kapealla radalla ylittäen solia huimia siltoja pitkin tulipunaisella junalla! Oman elämäni Tylypahka -junakokemus! Tuolla matkalla tuskin pystyy irrottautumaan kamerasta!

BERNINA%20.jpg

Matka panoraama-vaunussa, jossa on ikkunat kattoon asti ja vähän ylikin, kestää reilu neljä tuntia. Voipi olla, että tuollaisten kuvissa näkyvien siltojen kohdalla sieppaa vähän sydämestä… hui että!! 🙂 Juna matkaa parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa ohittaen mm. maailmankuulun St. Moritzin hiihtokeskuksineen. Reitin päätteeksi saavumme Sveitsin puolelle Churiin, joka näytti sekin ihanalta paikalta kuvien perusteella!

Churista suuntaamme sitten kohti yhtä maailman pienimmistä valtioista – Liechtensteinia. Tämä oli listallani ihan ehdoton! Milloin muulloin tulisi mentyä tuohon maahan, jos ei nyt?! Useinhan Liechtenstein onkin läpilkulkupaikka Euroopassa liikkuessa. Yövymme pääkaupungin, Vaduzin ulkopuolella vähän ylempänä vuorella. Alhaalla kiemurtelee Rein-joki ja aika huikaisevat olivat näkymät hotellin kuvien mukaan. Liechtensteinin maisemat kiertää suurinpiirtein kävellen, joten yhtä yötä kauempaa emme tässä valtiossa ole. Siirrymme seuraavana päivänä vartin junamatkan verran Itävallan puolelle. Sieltä löytyi mitä söpöin pieni paikka, Feldkirch, perinteisellä alppimajatalolla puisine sänkyineen. Minua houkutteli takka, kylpyamme ja ne lumiset maisemat! Ah!

20150313_124835.jpg

Feldkirchistä matkaamme taas junalla reissumme viimeiseen kohteeseen, Zürichiin. Hyppelemme siis edestakaisin Sveitsin ja parin muun maan väliä. Zürichin suuressa kaupungissa lomailemme viimeisen päivän ennen kotiinpaluuta. Tämä sveitsiläinen kaupunki on tunnettu liikemaailman keskuksena. Ja rahan. Sen kyllä huomasi hotellihinnoissakin ja melkein päätä huimasi maksaa yhdestä yöstä kolmisensataa. Yllättävän monessa zürichläisessä hotellissa, jotka lähenteli meidän hintaluokkaamme, oli kauhukseni jaettava kylpyhuone. Siis what? Ymmärrän hostellit, mutta että ihan kolmen tähden hotelleissa jaettava kylppäri käytävällä. Ei ihan sovi meille, joten maksoimme vähän kylppärilisää saadaksemme oman.

Alunperin meidän piti viettää kaksi päivää Zurichissä, mutta tuon alppijunan takia jouduimme siirtämään kaikkea yhdellä päivällä eteenpäin. Tuon junan lippuhankinta oli oikea farssi ja veisi kaksi postausta kertomaan mitä sekoilua tuon takia näimme ja koimme, joten tyydyn vain sanomaan, että en enää ikinä aio ostaa Suomesta käsin Keski-Eurooppalaista junalippua!

20150314_112316.jpg

Matkasta tulee varmasti ihan huikea! Miettikää noita maisemia, mitä junien kyydistä näkee ja mitä kaikkea kävellen kerkeämme kiertämään. Nämä kaksi alppikuvaa on omalta laskettelureissultani Itävallan Alpeille parin vuoden takaa. Noita maisemia jaksoin ihastella suksien päältä ihan loputtomiin!

Tämä reili-reissusuunnitelma syntyi vähän kuin vahingossa. Alunperin lähdimme miettimään lämmintä allaslomaa, mutta hinnat lyhyen lentomatkan päähän (Kanaria/Dubai) olivat mielestäni pilvissä laatuun nähden, varsinkin ensiksi mainitun kohdalla. Ei tästä reili-reissustakaan ilmaiseksi selvitä, mutta lentoliput, majoitukset ja junaliput tulivat silti edullisemmaksi kuin viikon loma Kanarian altaalla. Ja uskon, että saamme tällä matkalla enemmän kokemuksia plakkariin.

Nyt onkin siis rinkan pakkaus edessä ja sitten ei kun reppu selkään ja kohti seikkailuja!

Koti ja koira jää äitini huomaan, joten levollisin mielin lähdemme reissuun niiltäkin osin. Olen ajastanut muutamia postauksia matkan ajaksi, joten lukuhetkiä tarjoilen teille lomankin aikana. Palataan tarkemmin reissutunnelmiin kotiin palattuamme! 🙂 Ciao! Auf wiedersehen!

Bernina Express -junakuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.