Keväistä raikkautta kotiin

En selvästikään viihdy pitkään kovin tummassa elinympäristössä. Mustat tyynyt saivat lähtöpassit yhtä nopeasti kuin sohvalle ilmestyivätkin! 🙂 Valoisat päivät huusivat rinnalleen keveyttä ja raikkautta.

_MG_8985.jpg

_MG_8970.jpg

Löysin Plantagenista aivan uskomattoman kauniita heisi-kukkia, jotka laitoin takan päälle.

Tuo limenvihreys ja ruskeat, paksut runkomaiset oksat vain käskivät kiikuttaa itsensä kassalle. Ja onpa ne kyllä kevyet ja raikkaat, ihan kuin lempparini harsokukkakin. Kukkana melko mitäänsanomaton, mutta sen sirous ja herkkyys on jotenkin niin puoleensavetävää.

_MG_9002.jpg

_MG_9089.jpg

_MG_9090.jpg

Nyt on taas ihana hengittää kotona kaikkea tätä vaaleutta.

Huomenna ekan viikon kuulumisia kuntokuurilta. Nyt toivotan kuitenkin aurinkoista sunnuntaita!

Somista kukilla!

Sisustusrintamalla on tällä hetkellä aika hiljaista. On vaikea repiä aiheita sisustamisesta, kun kotona ei juurikaan tapahdu mitään. Koti on pitkään tuntunut kivalta juuri sellaisena kuin se on – väkisin ei voi alkaa tekemään muutoksia, jos niitä ei kaipaa.

_MG_8915.jpg

_MG_8911.jpg

Haaveilen tosin yhä uudesta sohvapöydästä ja ruokapöydästä, mutta sopivia yksilöitä ei ole tullut vastaan syksynkään tiukasta etsinnästä huolimatta. En jaksa stressata huonekaluasioista(kaan) juuri nyt, ehkä pöydät kävelevät vastaan kun niitä vähiten odotan. Selailen silloin tällöin nettikirppareita, ainakin uuden sohvapöydän haluaisin hankkia kierrätettynä ja mielellään sellaisessa kunnossa, että se tarvitsisi vähän omaa fiksailua ja tuunailua. Siinä olisi sopiva kiva projekti keväälle!

_MG_8906.jpg

Olen ihastellut Instassa upeita, kauniin keväisiä koteja ja sytyin ihan täysillä taas kevätkukista. Sipulikukat ovat parhaimpia piensisustusjuttuja tähän vuoden aikaan.

Jos sohvatyynyjen ja maljakoiden pyörittely tuntuu itsestäni tällä hetkellä turhalta ja tyhjänpäiväiseltä, sormien upottaminen multaan ja erilaisten kukka-asetelmien teko on ollut hyvää vastapainoa. Pikkuhiljaa sisäinen puutarhurini alkaa heräilemään horroksesta ja pihahommat pyörii mielessä. Aamuinen, 20 sentin lumikerros kuitenkin tyrmäsi täysillä haaveet keväisistä puutarhahommista. Onneksi syyhyä pystyy helpottamaan kotona pienillä ruukkupuuhillakin.

_MG_8903.jpg

Ostoskoriin valikoitui keltaisia tete-narsisseja, vaikka ne ei kuulukaan kukkaan puhjenneena lemppareihini räikeän keltaisen sävynsä vuosi. En kuitenkaan kolmesta kukka/puutarhakaupasta huolimatta löytänyt suosikkejani helmililjoa tai krookuksia tai hempeän keltaisia perunanarsisseja. Ehkä myöhemmin on sitten niiden vuoro, nyt nautitaan näistä! 

Ruukuissa on kummassakin kolme narsissia. Lisäsin sipuleiden juureen myös vaaleaa sisal-heinää vähän viimeistellymmän ilmeen aikaansaamiseksi.

_MG_8908.jpg

Nämä kuvat on räpsitty tänään normaalin työpäivän jälkeen – eikö olekin ihanaa, kun valon määrä on lisääntynyt ihan huimasti! Kevät tulee vielä…! 🙂

Pelastunut oliivipuu eteisessä

Ensimmäistä kertaa voin ilokseni todeta, että oliivipuu on selvinnyt hengissä talvesta! Luulen voivani julistaa näin, sillä pimein aika on ohitettu ja puu on alkanut tekemään uusia versoja!

_MG_2031.jpg

_MG_2018.jpg

Pidin syksyllä oliivipuuta ulkona terassilla auringonpaisteessa niin pitkään kuin vain uskalsin ennen kelien kylmenemistä. Nostin sen sitten sisään takaoven viereen, jotta se saisi mahdollisimman paljon valoa ikkunasta. Kun ilmat alkoivat viilenemään kunnolla, siirsin puun pakkasilta turvaan eteiseen, sillä pelkäsin sen saavan ovesta kylmää. Eteinen on ainoa paikka, jossa puu ei joudu myöskään olemaan patterin läheisyydessä.

Siinä se sitten nökötti jouluun saakka, jolloin sijoitin sen hetkeksi makkarin nurkkaan ikkunan eteen. Patterit eivät tuolloin huutaneet täysillä, sillä kuten tiedämme, etelässä joulu oli plussan puolella.

_MG_2033.jpg

_MG_2020.jpg

Muutamia lehtiä se alkoi tiputtamaan makkarissa oltuaan ja hetken jo pelkäsin, että se alkaa taas kuihtumaan kahden edeltäjänsä tavoin. Nyt puu on ollut kuukauden päivät taas eteisessä ja siinä se näyttää viihtyvän. Se saa kaiken sen luonnonvalon, jota tarjolla on.

Kastelun suhteen en osaa antaa mitään neuvoa, sillä olen kastellut oliivipuuta mutu-tuntumalla. Joskus se on ollut viikkoja ilman, joskus olen antanut runsaammin. Olen tutkinut aina lehtiä, en niinkään multaa. Olen kokeillut kuinka tiukasti lehdet ovat puussa kiinni ja tuntuuko ne kuivalta ja käppyröisiltä. Terveet, hyvinvoivat lehdet ovat pehmeitä ja taipuisia. Liian veden sanoisin olevan haitallisempaa, kuin hentoisen janon, joten olen antanut mullan kuivahtaa ihan koppuraksikin.

_MG_2019.jpg

_MG_2022.jpg

Kunhan kevät menee pidemmälle, siirrän puun taas olkkariin takaoven eteen. Siinä se on suoraan ikkunan edessä odottamassa kevätaurinkoa, kunnes viimein sen voi nostaa taas ulos. Onpa mahtavaa nähdä, että puu selvisi, vaikka en pystykään tarjoamaan sille sen ihmeempiä talvehtimisolosuhteita. Vielä hienompaa on nuo vaaleanvihreät uudet versot.

Pidän harvoista viherkasveista, mutta oliivipuu on kyllä ehdottomasti lempparini.

_MG_2031.jpg

Oletteko te onnistuneet oliivipuun talvehtimisen kanssa?

Arki-iltana meidän kotona

Normaali ruokahuolto ei ole tällä alkaneella viikolla pelannut. Viikonloppu oli hieman erilainen kaikessa rentoudessaan, eikä normaalia kaupassakäyntiä tulevalle viikolle tehty. Tänään pitikin sännätä töiden jälkeen suoraan kauppaan ihmettelemään. No, ostetaan nyt edes parin päivän safkat. Nälkäisenä on niin viho viimeisintä olla kaupassa. Kasvispasta-ainekset ja huomiseksi kanaa sieltä kuitenkin lisukkeineen irtosi. Ja koirankakkapusseja. Vessapaperikin muistettiin viime tingassa. Sen sijaan palovaroittimen patteri jäi, kukaan ei jaksanut juosta hyper-marketin kakkoskerrokseen…

_MG_1904.jpg

Pastavesi nopeasti kattilaan. Tytär tekee kouluhommia keittiön pöydän äärellä isännän loihtiessa kastiketta. Minä tartun kakkostoimeeni kameran varteen ja yritän epätoivoisesti saada pimeässä ihania tunnelmakuvia kirkkaan pinkeistä tulppaaneista ja kynttilästä. Ne tarttui mukaan kaupasta, oli pakko saada jotain väriterapiaa. Kamerasta ei löydy sopivia asetuksia ja keskittymiskykykin on nollassa. Tuijotin töissä 8 tuntia taitto-ohjelmaa tehdessäni leiskaa uusille esitteille. Silmät harittaa ja nälkä kurnii suolissa. Oi, kiehu jo pastavesi!

_MG_1943.jpg

Koira röhnöttää itsepintaisesti jokaisessa kuvassa kuopsuttaen milloin korviaan, milloin takapuoltaan. Olisi sitten edes paikallaan, jos änkee joka kuvaan. Mamman poika. Sekin tahtoo vain huomiota möllötettyään koko päivän yksin. Ja levitettyään kaikki lelut pitkin huushollia. Pallo sohvan alla on bravuuri. Sitä kun ei yksin sieltä alta saa pois, niin on kiva huudella muita apuun.

_MG_1951.jpg

Kunhan sapuska on kauhottu, tartun joogamattoon ja suuntaan kohti salia. Ihana päästä nollaamaan pää. Ja ne silmät. Ne kun voi vallan mainiosti sulkea joogatunnilla ja kuunnella vain omaa hengitystään. Suihkun jälkeen kotona heitän parit näkkärit iltapalaksi, tuijotan ehkä yhden jakson Good Wifea ja laitan tänään ostetun Espritin paidan henkariin huomista varten. Kiva lähteä töihin uudella paidalla!

_MG_1954.jpg

Ei sen arjen tarvitse olla mitään muuta ihmeellistä kuin juuri tätä. Nyt just on aika hyvä olla…

Viileän vaalea olkkari

Talven valo on kyllä mystisen sininen ja kylmä. Näihin viikonloppuna napsittuihin kuviin tallentui pakkanen ja kylmyys, kesäauringolla ei tällaisia kuvia vain saa.

_MG_1759.jpg

Jätin pikkusohvalle taljan, ikkunan vieressä on mukavampi köllötellä niin, mutta sohvalta otin jo paksut tekoturkispeitot ja tyynyt pois. Ne alkoi jotenkin tuntumaan tunkkaisilta. Vaaleus ja pehmeys ja paksu talvinen matto viestii silti vielä talvisesta kodista. Iltaisin sytyttelen lisäksi kynttilöitä ympäri huushollia.

Muutoin sisustus on aika riisuttu. Joulun aikaan koettu runsaus on ihanaa, mutta tammikuussa koti suorastaan huutaa keveyttä ja paljaita pintoja. Tilaa hengittää.

_MG_1737.jpg

_MG_1733.jpg

Kukkakimppu esiintyi jo aiemmassa postauksessa, mutta kyllä sitä kelpaa lisää kuvailla. Se on vieläkin ihan freesi.

_MG_1741.jpg

_MG_1731.jpg

Olen jäänyt ihan koukkuun Good Wife -sarjaan. Taidankin siirtyä kuuman kaakaomukin kanssa Netflixin pariin.

Mukavaa iltaa.

Maalissa takki tyhjänä

Perjantai valkeni pienen jännityksen kourissa.

Jo kolme viikkoa deadlinesta myöhässä ollut monen kuukauden työprojekti tulisi vihdoin päätökseen. Odottamattomat tekniset haasteet yllättivät loppumatkasta niin meidät kuin yhteistyökumppanin. Pieni turhautuminen sekä mielessä jo kytenyt turnausväsymys koko syksyn kestäneestä samojen asioiden kelaamisesta alkoi melkein tuntumaan jo liian hankalalta. Voittekin uskoa, että kun perjantaina vihdoin kaikki oli ohitse, takki oli melkoisen tyhjä.

Olo oli innostunut ja helpottunut, tuntui kuin jokin paino olisi nostettu hartioilta. Olin ylpeä, sillä suuri osa visuaalisesta ilmeestä on omaa käsialaani, joskaan en unohda taitavia ja tarkkoja kollegoitani ja yhteistyökumppaneita, jotka omalta osaltaan toivat pakettiin niin paljon lisää sellaistakin, johon oma tieto-taito ei riitä.

_MG_1765.jpg

Pientä lisämomenttia valmiiksi hermoja raastavaan perjantai-päivään toi se, että olin menossa konsultaatiokäynnille plastiikkakirurgille tarkastamaan omituista ihonalaista pattia otsassani, kun yhtäkkiä lounastunnilla lekuriin hilpaistuani huomaankin makaavani toimenpidehuoneessa sairaanhoitajan ja kirurgin asetellessa leikkausliinaa kasvoilleni. Voin muuten kertoa, että tällä kipukynnyksellä ei koskaan tulla ottamaan botoxia otsaan – niin hitokseen sattui kolme puudutuspiikkiä! Sitten jo upposikin skalpelli ihoon…

Palasin puolen tunnin kuluttua toimistolle huonovointisena, päänsärkyisenä, otsa muodottomaksi turvonneena ja tikattuna painesiteen painaessa silmäluomea silmän päälle ja puolen päänahan ollessa täysin puutunut. Normioloissa olisin painunut äkkiä kotiin lepäämään ja katseilta piiloon, näytin aika karmealta, voin kertoa sen, mutta iltapäivän deadline oli nähtävä/koettava livenä.

_MG_1763.jpg

Kun homma oli paketissa, lähdin kerrankin ajoissa töistä ja kurvasin kukkakaupan kautta. Olin ansainnut kukkia. Valitsin eucalyptyksen oksia, lemppareitani neilikoita, tähdykettä ja suuria vihreitä peikonlehtiä. Kotona kaadoin itselleni ison lasin valkoviiniä ja heitin ekaa kertaa pitkään aikaan jalat rentoina pöydälle. Uni kutsui sänkyyn jo kymmeneltä. Silmät eivät enää pysyneet auki. Sama meno jatkui lauantaina.

Tänään olen vähän siivoillut, leiponut ja henkisesti valmistautunut tulevaan viikkoon. Edessä on vielä jälkipyykki; raportointia, viimeisiä hienosäätöjä ja loppupalaveria. On oltava tehokas, sillä viikko on taas puolikas. Torstaina ja perjantaina kutsuu koulunpenkki.

_MG_1764.jpg

Tuntuu ihan uskomattoman hienolta juuri nyt! Ihan hetken verran jäin miettimään tuntuuko ”tavallinen” työ nyt enää miltään tämän puristuksen jälkeen. Edessä on kuitenkin taas uusi pariviikkoinen projekti, joten ei tässä ihan laakereille jäädä lepäilemään. Alkuvuosi on töiden puolesta käynnistynyt siis täydellä höyryllä, mutta onneksi olen onnistunut rauhoittamaan vapaa-aikaa juuri niille asioille joita oikeasti haluan tehdä juuri nyt. Illat töiden jälkeen on täyttynyt lähinnä joogasta. Rauhoittavaa vastapainoa kiireisille ja pitkille työpäiville ja hyvää kuntoutusta marraskuussa oireilemaan ryhtyneelle selälleni.

Tänään paistan vielä lihapullat, kaivan varastosta skrinnarit ja lähdetään raikkaaseen talvi-ilmaan vielä luistelemaan miehen kanssa. Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava viikonloppu!

 

Joulukukilla tunnelmaa

Jouluisten sisustuselementtien (kynttilät, koristeet ja tekstiilit) lisäksi meidän kotiin joulu tulee kukkien muodossa.

Ostin vuoden tauon jälkeen huonekuusen ja tuo hentoisia oksiaan sympaattisesti lurpattava vihreä havukasvi on kyllä omiaan luomaan ihanaa jouluista fiilistä kotiin. Se sopii täydellisesti vanhan kaapin päälle. Mustat joulukuuset löytyi X-mas Garagesta Aleksanterinkadulta ja perinteiden mukaisesti laitoin tuon peurafiguurin telkkarin yläpuolelle ritilään koristeeksi. Tästä kuvasta poiketen olen ripustanut vielä sarviin pienen valosarjan. Se näyttää tosi kivalta iltaisin!

_MG_0407.jpg

_MG_0402_2.jpg

Amaryllis lukeutuu omiin suosikkeihini! Ostan nimenomaan aina valkoisina nuo upeat kukat. Joulu ei tule mitenkään ilman tuota ihanaa kukkaa, jonka kukat kestävät ja kestävät. Takan päälle tekemäni joulukukka-asetelma on kohta parhaimmillaan – ekan vanan kukka alkaa juuri aukeamaan! Amarylliksiä pitää kyllä ostaa vielä toinenkin. Sen voisi hankkia jo valmiiksi osittain auenneena lähempänä joulua tai ostaa vaikka leikkona. Maljakossakin nuo kestävät nimittäin todella kauan.

Jokin vana jää yleensä ennen joulua kukkimatta, onkin kiva, että uusia kauniita kukkia pukkaa vielä pitkään uuden vuoden vaihduttua. Amaryllis on yhtä hurmaava myös joulun jälkeen.

_MG_0386.jpg

_MG_0392.jpg

Jouluruusua olen kokeillut myös, mutta minusta se on ollut hieman tyyris kukka nuupahtamaan heti viikon, parin sisällä. En jotenkaan osaa hoitaa sitä lainkaan, joten sen jätän tänä vuonna väliin. Sen sijaan pari sypressiä löytyy mm. keittiöstä. Viimeisimmän ostin sellaisella ihanalla lumisella huurteella. Aatoksi olen yleensä käynyt ostamassa vielä kimpun tulppaaneita ja lisännyt maljakkoon myös havuja. Tekemäni hyasinttiasetelman kanssa koti onkin sitten kaikkien näiden kukkien kanssa täydellisen jouluinen.

Viimeisen kruunun kotiin kasvien osalta tuo sitten kuusi ja se hankitaan aattoviikon alussa.

Onko teillä tapana ostaa joulukukkia?

 

Täydellä höyryllä joulua kohti!

Viimeksi harmittelin jotenkin puskan takaa yllättäen lähestynyttä joulua ja sitä, että itse kärsi ajanpuutteesta, eikä kerennyt uhrata joululle ajatustakaan. No, nyt on kaukana nuo harmitukset! Tällä viikolla ollaan puskettu täysiä joulua kohti ja saatu raksittua monta päänvaivaa aiheuttanutta asiaa listalta. Siis joululistalta.

_MG_0363.jpg

Selkäongelman vuoksi salitreenit jäi pois tällä viikolla ja olenkin tuon ajan käyttänyt joulujuttuihin; kortteja on askarreltu, kotia on koristeltu, kukkakaupassa käyty ja jouluiset kukka-asetelmat tehty, valot on ekan adventin kunniaksi ripustettu ikkunoihin ja eilen perjantaina tehtiin miehen kanssa melkein suurin osa jouluostoksistakin.

Aikaa on jäänyt tänään valkoviiniglögitestiin ja katsoinpa muuten kauden ekan joululeffankin iltapäivällä! Uunissa paistuu parhaillaan maustekakku ja hörpin toista testissä ollutta valkkariglögiä – tämä tämän hetkinen mukissa höyryävä taitaa muuten viedä voiton…

_MG_0368.jpg

Ah, että voi ihmisellä olla hyvä mieli! Joulukuu on nurkan takana ja meikäläisen joulustressi on jo selätetty! Sitä tuo ajanpuute kuulkaa tekee – nostattaa melko turhaan kierroksia ja stressikäppyröitä sfääreihin, mutta joskus kun siihen kierteeseen joutuu, on siitä vaikea hypätä pois, ellei just sitten satu jotain, joka vähän pakottaa hidastamaan. Onneksi tällä viikolla kalenterissa ei arki-illoille ollut mitään muuta treenien lisäksi, joten sain todellakin ihan rauhassa himmailla kotona ja valmistella mieltä painaneita juttuja. Selkäkin alkaa olemaan parin niksautushoidon jälkeen paremmassa kunnossa ja hoidan sitä itse erilaisilla jumppaohjeilla ja sun muilla. Lääkekuuri jatkuu vielä pari päivää, vaikka sen tehosta olen kyllä hieman eri mieltä lääkäreiden kanssa…

_MG_0365.jpg

Koti alkaa olla aika lailla jouluasussaan. Valoja ja kynttilöitä on joka paikassa ja pari hyasintti -ja amaryllisasetemaa koristaa tasoja huonekuusen lisäksi. Talviset tekoturkistekstiilit ja lampaantaljat on sohvilla, tähdet ripustettu ikkunoihin ja lyhdyissä palaa kynttilät. Enempää en usko kotiin koristeita tulevan – seuraavaksi kannetaan vain kuusi sisään aattoviikolla. Nyt kotona tuntuu tosi kivalta ja tunnelmalliselta.

Minäpä taidan siirtyä tästä keittiön pöydän äärestä, niin tunnnelmallista kuin tässä onkin kynttilän ja ikkunatähden valossa olla, olohuoneen puolelle paketoimaan lahjoja. Tytär on kavereidensa luona, hyvä hetki kääräistä hänen lahjansa tällä välin.

_MG_0378.jpg

_MG_0410.jpg

Amarylliksen istutin tällä kertaa lasiseen sylinterivaasiin. Seuraksi taitoin hopealangasta pari oksaa, samoin leikkokukkakimpusta havuja. Sammaleet ostin Plantagenista. Hyasintit istutan perinteisesti mummin vanhaan kakkuvuokaan.

Nautinnolllista viikonlopun jatkoa kaikille – palailen ensi viikolla meidän jouluisen kodin ilmeen pariin tarkemmin!

Pöytäkattaus Pyhäinpäivään

Kaikkihan jo varmaan tietävät, että rakastan kattauksia. Niitä on niin ihana tehdä! Ruokakin maistuu niin paljon paremmalta kauniisti katetun pöydän ääressä. Se ei maksa yleensä kuin vaivan ja kattauksissa on vain mielikuvitus rajana. Tähän kattaukseen halusin vähän jo joulundototuksen tunnelmaa vihreiden havunoksien myötä.

Tämä kattaus syntyi valmiiksi jo eilisiltana, sillä inspis syntyi silloin.

_MG_0118.jpg

_MG_0117.jpg

Pöydällä on uusi harmaa liina. Tilasin sen HM:ltä joulua silmällä pitäen, mutta haettuani sen eilen postista, silitinkin sen heti käyttöön. Tämän kattauksen kruununa on kuitenkin tuo kaunis vihreä kimppu. Kampin keskuksessa on aivan ihana kukkakauppa, sieltä löytyy paljon yksittäisiä erikoisempia oksia ja lehtiä sun muita. Halusin ehdottomasti vihreän kimpun ja siihen valikoitui aivan upeita havuoksia, eukalyptuksen oksa sekä vihreä isompi lehti. Hintaa kimpulle tuli vaivaiset 5 euroa. Minusta se on talvinen ripauksella joulua ja juhlaa, mutta ei vielä huuda aattoa ja tonttuja.

_MG_0099.jpg

Servieteissä on pieniä valkoisia lumihiutaleita, sopii kuin nenä päähän tähän ihanan valoisaan talvimaisemaan. Kevyitä lumihiutaleita leijailee nytkin parhaillaan ikkunan takana. Onpa kertakaikkisen ihana fiilis!

_MG_0136.jpg

Me lähdemme kohta haudoille, kuten Pyhäinpäivään kuuluu. Viemme sinnekin talvisempaa tunnelmaa havunoksilla.

Käyn sytyttämässä kynttilän isälleni ja vaarilleni, molemmat kun olivat tärkeitä miehiä elämässäni. He lepäävät lähellä toisiaan ja se on jotenkin lohdullinen ajatus jollain tapaa.  Samalla sytytän kynttilän ajatuksissani kaikille muillekin täältä jo poistuneille.

_MG_0106.jpg

_MG_0108.jpg

Illan vietämme ystäväpariskunnan kanssa hyvää ruokaa ja toistemme seurasta nauttien.

Tunnelmallista Pyhäinpäivää.

Vaalea kesäkoti

Hitto vieköön, mikä myrsky oli eilen! Vettä tuli kuin kraanasta ja tuuli puhalsi niin, että sääliksi kävi jokaikistä kasviani, kukkaani ja yrttiäni pihalla! Vesi ja tuuli painoi ne ihan lättänäksi tai vaihtoehtoisesti riepotteli suuria villiviininkin lehtiä niin, että luulin niiden katkeavan ihan kohta! Onneksi puhuri on jo tänään rauhallisempi.

IMG_7600.jpg

Pakkailen täällä matkalaukkuja, karsin vielä suunnitellusta garderobista vaatteita pois, täytin pieniä kosmetiikkapulloja, ettei tarvitse suuria raahata mukaan ja huolehdin, että minulla riittää evästä lentokoneeseen, mikäli gluteeniton ateriatilaukseni ei lennolle mennytkään perille. Rusinoita, pähkinöitä, banaania, protskupatukoita – niillä elän n. 8 tunnin lennon, jos pakko on. Ai juu, suklaata unohtamatta!

Vaikka lähdemme huomenna reissuun, ostin silti perjantaipuskan kotiin, jäähän äitini siitä tänne meille nauttimaan:) Isosta krysanteemikimpusta riitti neljään eri maljakkoon kukkia ja ne säilyvät koko viikon! Olkkarissa on nyt tosi kesäisen vaaleata. Kesällä kaipaa vain kaikkea raikasta ja puhdasta – jääköön tummemmat sävyt ja värit sitten syksyyn.

IMG_7598.jpg

Yksi parhaimpia ostoksia olkkariin on ollut nuo Askosta hommatut Pilvi-muovipunosmatot. Niiltä lähtee kaikki mahdollinen irti; punaviini, koiran oksu ja pissa, pizzanrasva ja suklaa – you name it, melkein kaikki tahrat kokeiltu! 🙂 Matot ovat myös pehmeitä jalan alla ja säilyvät siisteinä ja valkoisina koko ajan, toisin kuin mitkään muut kokeilemani matot.

Olkkarin sisustuksessa ei ole tapahtunut muutoksia pitkään aikaan. Sohvatyynyjä vaihtamalla saa ilmettä niin helposti vaihdettua ja kaikki muu tuntuu tällä hetkellä omalta ja meitä kaikkia miellyttävältä, joten mitään suuria ei tässä kaivatakaan. Yksi DIY-projekti on tässä vähän kuumotellut mielessä, joka toisi olkkariin varmasti ihan uutta ilmettä, mutta sen tekeminen vaatii kyllä hieman aikaa. Toisaalta tässä on kokonainen kesäloma edessä vielä Nykin reissun jälkeen, joten katsotaan jos lomalla saisi projektia eteenpäin. Tuon lisäksi olen haaveillut uudesta sohvapöydästä, mutta katsotaan sitäkin myöhemmin…

IMG_7609.jpg

Tällä haavaa vaaleat sävyt ja tuoreet kukat riittävät kesäisen ilmeen aikaansaamiseksi.

Nyt on pakko lähteä tsekkaamaan matkalaukun sisältöä ja pyöräyttämään vikat pyykit. Palailen huomenissa vielä sanomassa heipat, ennen matkalle lähtöä! 🙂