Syyskukkia sisälle

Oletteko te kokeilleet syksyisten kasvien tuomista sisälle sisustusta piristämään?

Jotkut syyskukat soveltuvat oikein hyvin myös sisätiloihin ja niillä saa helposti tuotua kotiin kuluvaa vuodenaikaa. Kaikki eivät toki kuivassa ja lämpimämmässä sisäilmassa menesty, mutta oikeastaan kaikki, jotka kuivuvat kauniisti menettämättä väriään, ovat oikein passeleita!

Edellisessä postauksessa vilahtikin jo kanervat. Kanervat (tai callunat) sopivat todella hyvin mainittuun tarkoitukseen, sillä ne kuivuvat paikalleen juuri sennäköisiksi, kuin ostaessa olivat. Ne kuivuessaan tietty varistaa jos niihin koskee, mutta harvoin sitä kukkia tai kasveja muutenkaan tulee hipelöityä. Kuivattaminen onnistuu niin näiden vihreiden, vähän havumaisten kanervien kanssa kuin ihan perinteisten puna-lilaa kukkaa tekevienkin kanssa.

Toinen hyvä esimerkki värinsä ja muotonsakin kauniisti kuivuessaan säilyttävästä kasvista on hopealanka. Tämä kuvassa näkyvä yksilö on jo vuoden vanha! Ostin sen viime syksynä, lakkasin samantien kastelemasta ja siihen se ruukkuun kuivui. Olen itse asiassa kuivattanut hopealangan ruukkuun jo monena vuotena ja heittänyt sitten aikanaan pois, yleensä kevään koittaessa (hopealanka soveltuu täydellisesti myös nimittäin talvisisustukseen), mutta tätä kasvia en koskaan hävittänyt. Se, että nostin vuosi sitten kuivatetun kasvin uudelleen esiin, on todellista kausikukkien kierrätystä! 🙂

En malttanut olla ostamasta koristekaalia keittiöön, sillä niiden upeat lilahtavat sävyt vihreiden rinnalla on niin kauniit! Koristekaali sopii muutenkin ilmeeltään todella hyvin keittiöön, siitä kun tulee mieleen ihan oikea kaali ja raaka-aine ruoanlaittoon. Koristekaali ei kuivu nätisti, lehtevänä kasvina lehdet luonnollisesti alkavat lerputtamaan veden puutteesta, mutta kyllä se tuossa ruukussa kasteltuna jonkin tovin elää sisälläkin.

Jos sisällä kodissa on syyskasvit ojennuksessa, niin ulkona on vähän parantamisen varaa. Etuovi huutaa valtavaa pallokrysanteemia, olen sellaisen ostanut joka syksy ovelle, mutta tällä hetkellä siinä asustaa vielä puksipuu. Koitan talvettaa sen takapihalla lumelta suojassa ja harsokankaan alla. Se on vähän fifty-sixty mitä sille tulevan talven aikana käy ja selviääkö se hengissä.

Mieleni tekisi tehdä etuovelle myös jokin syksyinen kranssi, juurikin vaikka kanervista tai nyt puiden oksilla notkuvista pihlajanmarjoista. Pimenevien iltojen iloksi olen jo takapihan terassilla polttanut lyhdyissä kynttilöitä sekä pitänyt terassin poikki viriteltyjä pallovaloja päällä. Niistä tulee ihana tunnelma ihan sisälle saakka. Kohta voi ripustaa lyhdyt jo etuovellekin…

Syksy on minusta ihanaa aikaa, varsinkin näin alkusyksystä! Ilmat ovat vielä kohtuulliset ja aurinkokin näyttäytyy silloin tällöin. On ihana lähteä lenkille työpäivän jälkeen ja tuulettaa aivoja raikkaassa syyssäässä. Mikään ei voita myöskään syksyn tuoksua, se on niin omaleimainen ja saa hyvälle tuulelle!

Aamuauringosta huolimatta puin hiukan paksumman takin nahkatakin sijaan tänään päälle. Työmatkalla päätin myös kaivaa illalla paksumman kaulaliinan esiin, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin suoraan kurkkuun tai niskaan puhaltava kylmä tuuli joka pääsee ohuen huivin läpi! Onneksi pidän todella paljon syyspukeutumisesta, niin paksumpiin tamineisiin verhoutuminen ei haittaa. Aloin tässä jo haaveilemaan uusista ruskeista nilkkureistakin…

Marjapuuroa asusteisiin

Me paistattelemme päivää ensi viikolla loman merkeissä helteisissä lukemissa, mutta paluu kotiin koittaa kuitenkin virallisesti jo syksyn puolella. Syksy on minusta aina mukavaa aikaa. Se tuo tullessaan ihmeellistä uudentuntua, ihania ja inspiroivia tapahtumia, värikkäitä lehtiä jotka kahisee jaloissa ja pimeitä, tunnelmallisia iltoja kynttilöineen. Syksy tuo aina myös tummemmat sävyt niin sisustamisen kuin muodinkin saralla ja jotain sellaista huomaan itsekin nyt etsiväni molempiin. Pidän todella paljon vaaleanpunaisesta väristä. Siitä ei ole pitkä matka marjapuuron sävyyn ja niinpä Lindexin rekillä roikkunut ihana, paksu ja pehmeä, vähän fleecemäinen poncho hellyyttävine tupsuineen oli pakko saada itselle.

Poncho pidentää vähän neuletakista varsinaiseen takkiin siirtymistä, sillä ponchon voi helposti heittää vielä sen neuletakin päälle lämmittämään, eikä vielä tunnu siltä, että nyt se takkikausi taas alkoi. Sillä sehän kestää…

Poncholle täydellinen väripari löytyy super suloisesta Korsin laukusta, jonka ostin itselleni äidiltä saamallani valmistujais-lahjakortilla. Laukun esittelinkin jo aiemmin hankittuani sen kesän alussa Stockan merkkialesta. Aika hyvin olen tottunut pienen laukun kanssa toimimaan – mukaan tulee todellakin vain tarpeellinen ja silloinkin joutuu usein pähkäilemään otanko sittenkään koko nenäliinapakettia mukaan vai riittäisikö pari viikattua sivutaskussa. Pienen laukun etuja on myös kadonneet hartiakivut. Raahasin suurta Korsin kassia olallani koko kevään ja huomasin koko ajan pahenevat hartia- ja yläselkäkivut. Mitä suurempi laukku, sitä enemmän kamaa sinne tulee tungettua!

Reppu olisi tietysti kaikista parhain, mutta siihen ei estetiikkani taivu, paitsi reppureissatessa, mutta se onkin kokonaan toinen asia. Täytyy vain jatkaa messenger -tyyppisten, eli yli olan menevien hihnallisten laukkujen käyttöä, jolloin hartiaan ei kohdistu staattista rasitusta samalla tavalla kuin olalla varsinaisesti pidettävien laukkujen kanssa. Mehän kaikki tiedämme kokemuksesta ja näemme jatkuvasti kadulla ohikulkevia naisia, joilla toinen olkapää on korvassa pitämässä laukkua paikallaan. Yli olan menevä laukku saa vapaasti roikkua, eikä tuollaista ”pitoa” tarvitse tehdä.

Marjapuurosta ihastuneena kipaisin vielä itselleni perjantaipuskan sijaan tavallisen tiistain kukkapuketin. Krysanteemi toistaa tätä ihanaa mieltä nyt niin kovin kutkuttavaa sävyä, ai että! Mutta olipa vaikea valita kukkaa, tarjolla olisi ollut niin huikean värisiä neilikoita, suurensuuria hortensioita ja erilaisia heiniä ja vaikka mitä! Ja kaikki ihanissa syksyisissä sävyissä vaaleanpunaisesta syvään purppuraan ja luumuun. Vautsista! Pakko ehkä hakea viikonlopuksi lisää väriterapiaa!

Neljä viikkoa tästä eteenpäin – Loma!

Ai että, tätä hetkeä on odotettu! Tänään alkaa vihdoin  l o m a !

Kaksi viimeistä viikkoa on olleet aika tuskaisia, kun mieli on halajanut lomalaitumille väkisinkin, mutta on pitänyt yrittää pitää katse pallossa vielä hetken. Tänään painan ajoissa toimiston oven kiinni, enkä avaa sitä seuraavaan neljään viikkoon! Kaikki loma tulee aina tarpeeseen, mutta eritoten nyt koen odottaneeni lomaa ihan erityisesti. Olen pitkään taistellut aika kovaa väsymystä vastaan jota ei ole saanut taltutettua viikonloppujen pitkilläkään yöunilla. Tuntuu, että olen varsinkin loppukevään vetänyt ihan puolivaloin rämpien.

kukka_1.jpg

Lähden lomille hyvillä mielin. Kaikki keväältä työpöydälle roikkumaan jääneet rästihommat on tehty ja pöytä jää oikeasti puhtaana odottamaan syksyä ja lomiltapaluuta. Hyvillä mielin lähden siksikin, että syksystä on tulossa todella mielenkiintoinen! Työrintamalla pyyhkii lujaa ja syksy tuo tullessaan uusia haasteita ja uusia aluevaltauksia. Kevään aikana kuvioita on hiottu töissä ja vihdoin nytkähtää ne kauan odotetut isommat palat liikkeelle, jotka työntävät omankin pikkulauttani jälleen eteenpäin tällä urakehityksen ulapalla. Nyt on kuitenkin aika kerätä voimia ja ladata akkuja kesälomalla, sillä kiirettä tulee syksyllä pitämään. Todella isolla mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää!

Suuntaamme tänään suoraan mökille, vaikka mies on töissä vielä ekan lomaviikkoni aikana. Onneksi lyhyen matkan takia myös mökiltä pystyy käymään töissä. Lomasuunnitelmat ovat melkoisen auki, tiedossa on lähinnä pari sovittua mökkiviikonloppua ystävien seurassa sekä yksi keikka, jota mennään katsomaan. Ja oikeastaan hyvä niin, en kaipaakaan mitään järjetöntä bucket listiä tälle lomalle. Sitä paitsi spontaanisti syntyneet päätökset ja tekemiset tuntuu aina spesiaalimmilta kuin ennakkoon suunnittellut! Pieni haave ex tempore repäisystä jollekin lyhyelle parin päivän kaupunki-visiitille Eurooppaan elää… jos säät jatkuvat yhtä surkeina koko heinäkuun, on lentolipun osto etelämpään enemmänkin realiteetti kuin haave.

kukka__2.jpg

Eniten mieltä lämmittää kuitenkin se, että vaikka kuukauden kesäloma jossain kohtaa loppuu, ei töissä tarvitse huhkia kuin kolme viikkoa ja taas on loma! Siitä jo kerkesin aiemmin mainitakin ja me tosiaan suuntaamme vielä elo-syyskuun vaihteessa suunnitellusti ulkomaille. Suomessa kelit perinteisesti viilenee jo tuolloin ja onkin ihana ajatus, että meillä on luvassa vielä kuumat kesäpäivät Montenegron maisemissa.

Blogia päivittelen lomankin aikana. Luvassa on postauksia ainakin mökkirempasta, sitä jatketaan heti viikonloppuna. Juttua on tulossa myös päämökin sisustuksesta, uudesta sohvapöydästä, sekin nimittäin saapuu kotiin näillä näppäimillä ja muita keveitä kesäkuulumisia! Nautitaan kaikki kesästä, toivottavasti lämpimistä säistä, mansikoista, kylmistä juomista, jätskistä ja grilliherkuista, laiturilla lekottelusta, mökkeilystä ja kaupunkimenoista, ystävistä ja sukulaisista ja kaikesta siitä ihanasta vapauden tunteesta, mitä ihminen lomalla ilman aikatauluja ja aamuheräämisiä voi kokea!

Mökin vehreä puutarha

Meillä on edelleen menossa mökkien ulkomaalaukset. Aikaavievää puuhaa, täytyy todeta. Varsinkin kun lyhyestä mökkimatkasta huolimatta työt painottuvat vain viikonloppuihin. Koska valmista sillä saralla ei vielä ole, esittelen teille mielelläni tonttiamme muutoin – tervetuloa puutarhakierrokselle!

_MG_0777.jpg

Mökkitonttimme on todella vehreä! Siellä on paljon puita vaahteroista tammeen ja koivuista kuusiin ja mäntyihin. Pidän itse todella paljon lehtipuista, vaikka ne aiheuttavatkin harmaita hiuksia haravanvarressa.

Ehkä kauneita tontilla juuri nyt on upea, isoon kukkaan puhjennut rodorendo, eli tutummin alppiruusu. Sen lilahtavan pinkit upeat kukat ovat kyllä koko pihan kruunu.

_MG_0812.jpg

Meillä on myös todella paljon saniaisia tontilla. Ne kasvavat ihan valtaviksi puskiksi ja ovat mielestäni todella kauniita ja luonnonmukaisia. Saniaisia tontilta löytyy varmaan kymmenestä eri kohtaa!

_MG_0785.jpg

Myös vuorenkilpeä on paljon. Ehkä vähän liikaakin tätä nykyä, sillä se on vallannut jo pari isoa kukkapenkkiäkin. Kallioisella tontilla tuo vuorenkilpi on kyllä omiaan – se ei vaadi juurikaan maata, varsinkaan ravintorikasta sellaista rehottaakseen. Myös vuorenkilven vaaleanpunaiset kukat ovat kauniita ja ne kukkivat mukavasti kesäkuun alkupuolella. Nyt ne ovat siis jo menneen talven lumia ja täytyykin napsia kuolleet kukat irti puskista.

_MG_0804.jpg

Kesäkukkia saimme myös vihdoin istutettua sinne tänne isoihin laatikoihin ja muihin. Tänä vuonna värimaailmaksi valikoitui lila eri sävyissään ja täytyykin todeta, että tuo tummanlila petunia on kyllä todella upea! Muiksi kukisi otimme tähtisilmää.

_MG_0802.jpg

_MG_0784.jpg

Kuistin eteen kivetykselle halusin heinäkasvia. Näin, että se olisi täydellinen pari kuvan yläreunassa vilahtavalle sisal-matolle. Viininpunaiselle heinälle löytyi täydellinen pari kukontöyhtöstä, joissa myös aivan mielettömän upeanväriset kukinnot! Tuo kiveys on muuten aika eri näköinen tätä nykyä, odotankin innolla, että pääsen kuvien myötä esittelemään sen heti, kunhan talo on maalattu kokonaan!

_MG_0778.jpg

Ulkohuussin edustalle valikoitui vähän perinteisempää mökkikukkaa, markettaa.

_MG_0810.jpg

_MG_0819.jpg

_MG_0818.jpg

_MG_0821.jpg

Odotan malttamattomana jo torstaita. Silloin nostetaan kytkin taas kohti mökkiä. Tulee niin tarpeeseen ekstra vapaapäivä. Torstaina vielä painetaan hommia illalla maalausten muodossa ja tarkoitus oli vähän levähtää loppujuhannuksen aikana, mutta tokkopa sitä malttaa laakereillaan levätä, kun hommia kuitenkin piisaa aika paljon.

Huomenna onkin muuten luvassa aitan make overin esittely – kannattaa pysyä linjoilla! 🙂

 

Kauniit pionit

Uskokaa tai älkää, mutta taisin ostaa elämäni ekat pionit viime viikkoiselta Tallinnan reissulta.

pioni1.jpg

Tallinnan Vanhan Kaupungin portin liepeillä kukkakiskat pursuilivat toinen toistaan kauniimpia kukkia pilkkahintaan ja päätin heti, että ennen kotiinlähtöä käyn hakemassa tuliaiskukat kotiin. Pioneihin sitten päädyin, sillä ne maksoivat siellä vain kolme euroa kappale, joten viiden kukan kimpun hinnaksi tuli 15 euroa.

pioni2.jpg

Kaunista keskiviikkoa.

Vaaleanpunaisen valtaus

Nyt se tapahtui taas – Pink Invasion!

olkkari%201.jpg

olkkari%202.jpg

Olen pikkutytöstä asti tykännyt vaaleanpunaisesta. Siitä menee melkein kaikki sävyt; vauvan vaaleanpunainen, vanha roosa, puuteri ja muut. Ehkä mieluisin näistä on kuitenkin sävy, joka on hempeän pehmeä ja utuinen, mieluummin aavistuksen kylmä kuin lämmin.

olkkari%203.jpg

Ostin pitkästä aikaa perjantaina kukkia kotiin. Näin vaaleanpunaisen hortensiakimpun ja koska siinä oli kaikki kolme lempikukkaani (hortensia, neilikka ja eustoma), tuo kimppu oli kuin tehty minulle.

kukat%202.jpg

kukat.jpg

Kaunis kimppu innoitti vaihtamaan sohvalle vaaleanpunaiset tyynynpäälliset. Tuli niin ihanan keväinen ja romanttinen tunnelma kotiin.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Epätoivoiset – minä ja oliivipuuni

Talven yli selvinnyt oliivipuuni alkaa taas näyttää huolestuttavan kaljulta. Sekin on jo ihan yhtä epätoivoinen kevään säiden suhteen – lämpöasteet kun ei millään tunnu kipuavan edes siihen asti, että yöpakkasista oltaisiin selvitty jotta puun voisi ostaa ulos raittiiseen ilmaan ja jossa auringonsäteet edes vähän hellisi sen oksia. Juhlin siis todellakin liian aikaisin, kun helmikuussa totesin puuni selvinneen talvesta. Tai juu, se selvisi talvesta, ei tästä marraskuun tapaisesta keväästä…

Tänä aamuna satoi märkää räntää maa valkoisenaan ja olo oli jotenkin niin blaah. En usein anna sään vaikuttaa mielialaan, mutta nyt tuntuu, että tämä kevät ei etene millään. Samat lämpöasteet junnaavat paikallaan kylminä, raakoina ja tuulisina.

_MG_0109.jpg

Puu eli koko pimeän talven mainiosti portaiden toisella puolella eteisessä, jossa se ei saanut vetoa, eikä vuodenajasta riippuen myöskään valoa.

Siirsin puun helmikuusta lähtien takaoven eteen ajatellen, että siinä se saa maksimimäärän luonnonvaloa lähestyvän kevään myötä. Se pudottaa nyt kuitenkin lehtiänsä etenevässä määrin ja jäinkin miettimään, että ehkä talven yli selviytymiseen vaikutti kaikista eniten vedoton tila, vaikka valoa ei saanutkaan. Jospa pilasinkin itse hienon selviytymistarinan asettamalla puun oven eteen vetoa saamaan? Nyt se nököttää tuossa pianon vieressä ja odotan näkeväni pian toipumisen merkkejä.

_MG_0114.jpg

Kyse ei kuitenkaan ole enää vain lehdistä, valitettavasti näen puulle tapahtuvan saman kuin kahdelle entiselle jotka päätyivät biojätteeseen – myös oksat kuivuvat ja muuttuvat käppyröiksi ja katkeileviksi ja niitähän ei enää henkiin herätetä millään.

Mene ja tiedä, ehkä joudun ostamaan vielä tämän kevään/kesän aikana neljännen puun ja kaikista edellisistä viisastuneena saan sen näkemään vielä seuraavankin kesän…

Rennosti pääsiäisenä

Onpa ihana ajatus, että tänään on maanantai, eikä ole tarvinnut mennä töihin! Neljän päivän vapaaputki tuli täydelliseen saumaan.

Olemme saaneet levättyä ja nukuttua niin pitkään kuin unta on riittänyt. Olo tuntuu hyvältä. Iltaisin ollaan istuttu perheen ja sukulaisten kanssa ruokapöydän ääressä, syöty hyvin ja vain nautittu pitkistä pyhistä.

_MG_0004.jpg

Pitkäperjantain aamuna sain hetken mielijohteesta vaihdettua olkkariin matot. Rullasin paksun talvimaton odottamaan ensi talvea ja laitoin tilalle viime keväänä ostetut valkoiset muovipunosmatot. Kyllä raikastui kodin ilme taas tosi paljon! Tuli niin paljon valoisampi fiilis taas!

Pöydällä on iso kimppu mummilta saatuja tulppaaneita. Nuo kerrotut ovat kauneimpia!

_MG_0007.jpg

_MG_0014.jpg

Tänään suuntaamme eilisen lailla mökille vähän siivoamaan ja laittamaan paikkoja kuntoon. Mietin juuri, että pitäisikö käydä ostamassa makkarapaketti mukaan. Ulkotulella grillatut makkarat voisi olla hyvä välipala! Vaikka ulkona onkin ollut kylmä ja eilenkin satoi lunta samaan aikaan kun aurinko paistoi ja me työntelimme kottikärryjä pihamaalla, oli silti ihana olla ulkoilmassa tuulettamassa vähän aivoja. Tänään keli näyttää vielä paremmalta.

Mukavaa toista pääsiäispäivää!

Kevättä rinnassa

Miten haaveilenkaan jo lämpimistä päivistä. Olisi ihanaa laittaa terassille jo puutarhakalusteet, virittää pihavalot aidantolppaan ja kuoria kesäkeittiö pressun alta esiin. Olisi ihana haistaa grillintuoksu, siinä kypsentyvä ruoka ja upottaa hampaansa uusiin perunoihin. Nähdä villiviinien vihreät versot ja upottaa sormet multaan kesäkukkia istutellessa.

Näistä hetkistä haaveillessa nappasin eräänä päivänä kuvia helmililjaistutuksestani, kun koiraherra tuli katsastamaan tilannetta. Miten ihana kuva syntyikään vanhan herran nuuhkiessa yhtä kukkaa. <3 Taitaa olla kevättä rinnassa hauvallakin. Sekin mielellään ojentelisi vanhoja raajojaan auringonsäteissä ja ottaisi pienet nokkaunet tummien terassilautojen lämmittäessä. Ainakin meidän molemmat koirat ovat aina hakeutuneet juurikin kevätaikaan suoraan aurinkoon. Luin jostain, että pohjoismaissa asuvat koirat reagoivat ihan yhtä lailla pimeyteen kuin ihmisetkin. Myös ne saattavat kärsiä kaamosmasennuksesta.

_MG_9725_.jpg

Olisi melkoisen kutkuttavaa nähdä lämpötilojen kipuavan pikkuhiljaa ylöspäin, mutta ainakin muutama päivänä on ollut todella kylmä! Ei millään malttaisi odottaa jo lämpimiä päiviä! On kiva kaivaa aurinkolasit nenälle, painella ilman hanskoja kaupungilla ja vetää ohuempi rotsi niskaan. Voi hyvästellä pipot ja paksut kaulaliinat ja talvisaappaat. Tuntuu, että askelkin on kevyempi pienemmissä tennareissa. On ihana ostaa kotiin raikkaan vihreitä kukkia, vaihtaa vaalempaa tekstiiliä ja rullata paksu matto olkkarista taas varastoon. Ihmiset ovat iloisempia, eivät enää paina päätä kohti maata talven tuiskuessa vasten kasvoja. Katusoittajat palaavat rytinällä kulmille, jätskikiskat avautuvat ja ulkoterassit saa taas tuolit täyttymään.

_MG_9716.jpg

Kyllä valolla on voimakas vaikutus ihmiseen. Nautitaan toivottavasti pian tulevista aurinkoisista hetkistä ja päivistä. Ladataan akut ja elimistö taas täyteen D-vitamiinia. Toimitaan kuin aurinkopaneelit – kerätään itseemme kaikki valo ja energia ja loistetaan sillä ympärillemme. Pidetään kevät rinnassa.

 

Magnolian oksat

Vihdoin löysin kukkakaupasta ihania Magnolian oksia!

_MG_9260.jpg

En ole aiemmin näitä oksia ostanut ja vähän jännitti aukeaako nuput, mutta mitä vielä! Veistin oksiin uudet imupinnat ne ostettuani ja laitoin lämpimään veteen. Kahdessa päivässä nuput aukesivat mitä kauniimpiin kukkiin!

Näistä kuvista on pari päivää aikaa, nyt kukat ovat kaikki aivan auki ja niin jumalaisen kauniit! En tiedä olenko vähään aikaan nähnyt mitään yhtä ihastuttavaa.

_MG_9262.jpg

Näistä jos mistä tulee niin keväinen tunnelma kotiin. Kuviin tulee väkisinkin sellainen ihana japani-fiilis tuon upean värin kautta, joka liukuu terälehdissä haalean vaaleanpunaisesta aniliiniin ja pienissä lehdissä oksan ruskeasta raikkaaseen limeen.

_MG_9267.jpg

Minulla käynnistyy huomenna opiskelemani painoviestinnän tutkinnon viimeiset lähiopetuspäivät. Luvassa on valokuvausopetusta huippuammattilaisen, Pekka Punkarin johdolla. Odotan innolla mitä kaikkea uutta opinkaan rakkaasta kuvausharrastuksesta.

Ihanaa tiistaita!