Uusi ruokapöytä – Ikea Docksta

Nyt meillä on sitten uusi ruokapöytä!

Ennen hankintaa suoritin pitkällisen pohdinnan haluista ja tarpeista ja sen jälkeen syntyi kriteerit: valkoinen väri, pyöreä muoto, ei jatkettava. Halkaisija max. 105 cm, joka vielä mahdollistaisi tiukkaan katetun 6 hengen porukan pöydän ääreen. Ohut kansilevy. Laippajalka, tai muu versio, joka ei rajoittaisi tuolien sijoittelua pöydän ympärille. Ja mistään näistä ei tingittäisi.

Pyörittelin mielessäni todella kauan kahta design-pöytää; italialaisen Calligariksen Planet-pöytää sekä Hayn About A Table 20 -pöytää nelijalkaisena. Molemmat todella kauniita ja siroja, molemmat täyttivät kriteerit. Calligaris olisi saattanut olla vielä budjetin rajoissa, mutta harmikseni 120 cm halkaisija on keittiöömme liian iso. Nyyh. Hayn pöytä olisi ollut unelma, mutta reilu tonnin hintalappu oli liikaa. Olemme kesän aikana tehneet aika isoja investointeja mökkiprojektiin ja maksaneet kaksi tulevaa ulkomaanmatkaa, joten ns. likvidit varat olivat pöydän suhteen vähän niukassa. Oli siis tutkailtava edullisempia vaihtoehtoja. Vierailtuani useassa blogissa katsomassa kuvia ja lukemassa kokemuksia sekä myymälässä paikan päällä koeistumassa ja kattamassa pöytää (voitte uskoa, että herätin kanssa-shoppailijoissa mielenkiintoisia katseita…), päädyimme miehen kanssa Ikean Docksta -pöytään. Se täytti kaikki kriteerit laippajalkaa sekä ohutta kansilevyä myöten!

Se on täydellinen! Tukeva, reilu neljälle hengelle ja tiukasti katettuna sen ääressä voi ruokailla jopa 7 henkeä!

Pyöreä pöytä vie niin paljon vähemmän tilaa kuin entinen 6 hengen suorakaiteen muotoinen pöytämme, että aluksi tuntui, että tilassa jopa kaikui! Samaan aikaan halkaisijaltaan 105 cm pöytä vetää ympärilleen saman määrän ihmisiä. Pyöreän pöydän ehdottomia plussia on myös esteetön näkymä jokaiseen pöydän ääressä istuvaan. Pitkässä pöydässä joutuu aina kurkkimaan jonkun yli, pyöreän pöydän ääressä on paljon intiimimpi tunnelma.

Kattausta ajatellen pyöreä pöytä ei jätä ihan niin paljon tilaa erilaisille kipoille ja kupeille, kuten vaikkapa jouluna pöytään aina tulee, mutta minä päätin, että tästä lähtien ne katetaan sitten keittiön tasolle. Nyt nimittäin tästä pyöreästä pöydästä voi jokainen nousta kätevämmin ylös lautastaan täydentämään ilman, että koko rivi vetää tuolejaan sisään.

Olen todella iloinen tästä uudesta pöydästä! Vielä en ole kerennyt juhlia tai jotain illallista varten kattamaan, mutta voisin tehdä jonkun testikattauksen, jotta itsekin pääsen vähän kokeilemaan miten tuo pöytä taipuu kuuden hengen kattaukseen. Vähän mietityttää olemassa olevat pöytäliinat, pystyykö niitä nyt lainkaan enää käyttämään, mutta sitten täytynee hankkia pyöreitä liinoja…:) Ja onneksi nykyään kattaustrendeissäkin suositaan sieltä täältä roikkuvia liinoja, joten ei ole niin väliksi jos kaikki reunat eivät ole säntillisesti saman mittaisia.

Ja näettekö muuten, kuinka sinistä väriä on hiipinyt myös keittiöön…! Olen tainnut seota!

Mutta mitä tapahtui keittiössä??

Keittiössä on tyhjää. Jäljellä on vain tuoleja vailla pöytää.

Sattuipa nimittäin hassu juttu – seuraan erilaisia sisustusryhmiä Facebookissa ja siellä silmiini osui ilmoitus eräältä nuorelta naiselta, joka etsi mukaan liittämänsä kuvan mukaista korkeakiiltovalkoista ruokapöytää. Skrollasin jo ohitse ilmoituksesta kun hoksasin, että hetkinen – tuohan on kuva minun pöydästäni! Minun keittiöstäni! Minun kotoani! Kuva oli laitettu ilmoitukseen ilman lähdettä, jota ylläpitäjä ansiokkaasi penäsi. Linkki lisättiin ilmoitukseen, vaan sepä ei vienytkään minun blogiini, josta kuva alun perin oli. Sepä veikin jollekin ulkomaiselle saitille, joka oli törkeästi varastanut kuvani ilman lupaani! (Facebook-ilmoituksen laittajahan ei tästä toki voinut tietää, joten ei ole hänen vikansa.)

Tässä siis oiva muistutus ihan kaikille; MITÄÄN kuvaa EI saa ottaa noin vain netistä ilman, että asianmukainen lähde ilmoitetaan sen mukana, vielä parempi, jos kuvan omistajalta sen käyttöön on kysytty lupa. Jokainen kuva on jonkun omistama. Niitä ei voi omia käyttöönsä ”koska sen sai netistä google kuvahaulla” (jota muuten käytetään lähteenä edelleen tänä päivänä!) ja ne ei ole vapaata riistaa kenen tahansa käytettäväksi, vain koska ne ovat netissä. Jokaista kuvaa koskee tekijänoikeus. Myös sitä minun blogissani jakamaa keittiönpöytä -kuvaa, jonka joku ulkkarisivu meni ja pölli luvatta.

No, jätetään tuo selvästi tunteita nostattava aihe sikseen ja palataan alkuperäiseen…!

Nuori nainen siis etsi kuvan kaltaista pöytää, eikä ollut mistään huonekalukaupasta sellaista löytänyt. Koska minä olin taas 1,5 vuotta miettinyt uuden pöydän hankintaa, laitoin kyselijälle viestiä, että jos kiinnostusta on, saattaisi pöytä olla myynnissä. Vajaan viikon päästä hän tuli ja osti pöydän ilman, että meillä oli uutta edes mietitty! Onneksi asuttiin loman ajan mökillä, niin ei tarvinnut elää ilman ruokapöytää.

Alkoikin vimmattu etsintä – minkälainen uusi pöytä voisi olla? Käytetty vai uutena ostettu? Designia vai tusinatuotantoa? Paljonko budjetissa on liikkumavaraa? Pienemmän pöydän halusin, kuitenkin sellaisen, jonka ympärille mahtuisi 6 henkeä. Olisiko se jatkettava? Suorakaiteen muotoista en enää halunnut. Soikio ei tuntunut omalta. Voihan Pinterest, useat sisustusblogit ja täsmähyökkäykset erilaisten kalustevalmistajien sivuille myyntipalstoista puhumattakaan! Viikon kestäneen etsinnän ja erilaisten keittiökuvien katselemisen jälkeen ajatus uudesta pöydästä vihdoin kirkastui ja pitkistä koeistumisista ja -kattauksista rämpien löysimme voittajan!

En malta odottaa, että pääsen näyttämään teillekin sen!

Muuto Around -pöytä kotona

Tuntuu todella oudolta ottaa kamera esiin ja kuvata kotia, kun nelijalkainen ystävä ei enää tulekaan tielle. Koiraherralla oli tapana ihan syvästä unestakin tulla kameran eteen ja kuvaan makoilemaan. Tällaisia ajatuksia tulee mieleen tuon tuosta. Ikävä on kova…

Kuvasin teille olkkarin uutta sohvapöytää ennen mökille lähtöä, tarkkasilmäisimmät ehkä jo huomasivat vilauksen siitä edellisessä postauksessa. Osuiko moni oikeaan? Muuton Around -pöytähän meille sitten valikoitui aiemmin esittelemistäni vaihtoehdoista. Ei siinä tainnut olla kahta puhettakaan, Muuton pöytä vain veti muotokielellään niin paljon enemmän puoleensa kuin mietinnässä ollut Hayn pöytä. Ja ihan oikean valinnan kyllä tein, vai mitä sanotte?

_MG_1157.jpg

_MG_1162.jpg

_MG_1169.jpg

_MG_1179.jpg

Around -pöytä istuu olkkariimme täydellisesti! Se tuo juuri sitä kaivattua pehmeyttä muodollaan ja rikkoo tuon sohvan ja löhöpenkin muodostavan kulman. Olen jo tottunut myös noihin ylöspäin nouseviin reunoihin, vaikka ihan alunperin puolitoista vuotta sitten käynnistellessäni uuden sohvapöydän metsästystä, yhtenä ekana kriteerinä oli suora reuna.

Näin se vaan makustellessa mieli muuttuu ja koska pöydän muotoilu on muutoin ihan täydellisesti mieleeni, olin ihan varma, että oppisin elämään noiden reunojen kanssa myös. Ja hei, tuohan ne nyt tosiaan pöytään juuri sen viimeisen kirsikan kakun päälle. Ilman niitä pöytä menettäisi ulkonäöstään karhunosan!

_MG_1177.jpg

Around -pöytä on pienempi ja vie vähemmän tilaa kuin vanha suorakaiteenmuotoinen. Pöydälle jää aika iso tila olkkariin ja se tuntui minusta jotenkin hieman yksinäiseltä ja pienehköltäkin, joten lisäsin kaveriksi Pentti-jakkaran. Ne ovat mielestäni aivan täydellinen pari, olkoonkin, että Pentti on kulmikas muodoiltaan. Siinä on rinta rinnan tanskalaista muotoilua ja suomalaista käsityötä!

_MG_1173.jpg

_MG_1158.jpg

En ole muutamaan vuoteen tehnyt kotiin isompia hankintoja. Syynä tähän juurikin kolme vuotta sitten kesällä tehty iso remontti, jonka yhteydessä koko alakerta ja sen sisustus laitettiin uuteen uskoon. Vasta nyt on ollut aika kypsä uusille, suuremmille muutoksille. Sohvapöydästä oli hyvä aloittaa. Seuraavaksi pöydän alle tulee uusi matto ja työn alle aion ottaa myös seinän sohvan takana. Jotain muutosta olen kaivannut myös siihen jo pitkään.

_MG_1183.jpg

Sohvalle tilasin myös uusia tyynynpäällisiä. Ne ovat Svaneforsin ja tuovat sinisellä värillään kivan ripauksen kesää kotiin ojanpenkalta poimittujen, limenvihreiden kukkien lisäksi. Päälliset ovat kooltaan 40x40cm, mutta sulloin sisään kaikkiin 50x50cm tyynyt, ovatpahan ainakin ihanan pulleita nyt!

Kausisisustaminen kesään

En omista kesä -tai jouluverhoja tai muitakaan varsinaisia kausitekstiileiksi luokiteltavia, mutta värimaailmalla mukailen mielelläni aina kuluvaa vuodenaikaa.

Syksyllä tummempaa ja maanläheisempää, talvella harmaata ja lumenvalkoista, jota täydennetään runsaammaksi taljoilla ja pehmoisilla materiaaleilla. Keväällä tykkään pastellisävyistä, mutta kesään miellän tietynlaisen vaaleuden ja raikkauden, pienen ripauksen pilvetöntä taivasta tai kuohuvaa merta kuvaavaa sinistä, vaikka lemppareihin ei sävy kuulukaan.

_MG_0838_.jpg

_MG_0851.jpg

Yritin ihan tosissani mallata vaaleansinistä tyynynpäällistä sohvalle, mutta ei se vaan onnistunut. Tuntui aivan liian oudolta. Siniharmaat sävyt sen sijaan tuntuvat omilta ja niinpä sellaista päätyi sohvalle kesäkauteen sopien.

_MG_0834.jpg

_MG_0836.jpg

Kaunis ja kesäinen jättikrysanteemi on raikas lisä, vaikka tällä hetkellä luonto tarjoaa melkeinpä kauneimmat maljakontäytteet. Itsekin kipaisin ojanvarresta lupiineja, niistä tulee ihan huumaava kesäntuoksu kotiin!

Vaaleanpunaisen valtaus

Nyt se tapahtui taas – Pink Invasion!

olkkari%201.jpg

olkkari%202.jpg

Olen pikkutytöstä asti tykännyt vaaleanpunaisesta. Siitä menee melkein kaikki sävyt; vauvan vaaleanpunainen, vanha roosa, puuteri ja muut. Ehkä mieluisin näistä on kuitenkin sävy, joka on hempeän pehmeä ja utuinen, mieluummin aavistuksen kylmä kuin lämmin.

olkkari%203.jpg

Ostin pitkästä aikaa perjantaina kukkia kotiin. Näin vaaleanpunaisen hortensiakimpun ja koska siinä oli kaikki kolme lempikukkaani (hortensia, neilikka ja eustoma), tuo kimppu oli kuin tehty minulle.

kukat%202.jpg

kukat.jpg

Kaunis kimppu innoitti vaihtamaan sohvalle vaaleanpunaiset tyynynpäälliset. Tuli niin ihanan keväinen ja romanttinen tunnelma kotiin.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Valoisa eteinen

Jotenkin tämän sään suoranainen kettuilu ja kevään pihtailu on saanut ihan biblikaaliset mittasuhteet. Meteorologeillakaan ei enää pokka pidä suorissa lähetyksissä! Tuntuuhan se nyt ihan absurdilta, että liki toukokuun puolivälissä herätään yöpakkasten jäljiltä skrabaamaan auton ikkunoita ja liukastelemaan jäisellä terassilla kesäkukkien istutuspuuhien sijaan. Me emme ole edes grillanneet vielä pihallamme! Missä hitossa luuraa lämpöiset päivät, hentoisen vihreät hiirenkorvat, vihertävä luonto ja kukkaan puhkeavat kirsikkapuut! Voiko jonnekin reklamoida?

Kylmistä ja lumisateisista päivistä huolimatta tunnen oloni aamuisin energiseksi. Vaikka taivaalta on satanut säkkituolin sisälmyksiä, on aurinko silti porottanut taivaalta ja on saanut kaivaa arskoja esille. Kyllä siitä keltaisesta mollukasta saa vain virtaa ihan hurjasti ja ihanaa luonnonvaloa riittää pitkälle iltaan. Mikäs tässä on puoli kahdeksalta illalla kaivaa kamera esiin, kun koti kylpee vielä valossa. Jos en väärin muista, tällaista kuvakulmaa ei ole ennen kuvissa esiintynytkään. Tämä on näkymä keittiön pöydän äärestä kohti olohuonetta.

eteisest%C3%A4%20olkkariin.jpg

Sisustuspuuhat ovat selvästi vähentyneet kotona kevään edetessä. Näissä neliöissä ei ole tapahtunut pitkään aikaan mitään, edes uutta koristetyynynpäällistä en ole hankkinut ja se on jo jotain se! Jotenkin sitä odottaa vaan jo kesäkauden kunnollista alkamista ja pihan puolelle kesäkeittiön ja terassin ääreen siirtymistä. Lisäksi tällä hetkellä kaikki sisustuspaukut (ja eurot) on laitettu täysillä mökkiprojektiin ja sillä saralla riittää tekemistä. Taas olisi tarkoitus mennä lauantaina mökille hommiin maalisudin ja haravan varteen. 

Nyt täällä aletaan valmistautumaan Euroviisujen toiseen semifinaaliin. Vaikka Suomi ei ole (taaskaan) mukana, viisujen katselusta nautitaan silti täysillä! Omia suosikkejani kaikista viisuista on Portugali, Italia, Puola ja Moldova, ihan vain sen Epic Sax Guyn takia! 😀 Jostain syystä myös Unkari iski. Ja Ruotsi tietty – länsinaapurit ei petä koskaan!

 

Epätoivoiset – minä ja oliivipuuni

Talven yli selvinnyt oliivipuuni alkaa taas näyttää huolestuttavan kaljulta. Sekin on jo ihan yhtä epätoivoinen kevään säiden suhteen – lämpöasteet kun ei millään tunnu kipuavan edes siihen asti, että yöpakkasista oltaisiin selvitty jotta puun voisi ostaa ulos raittiiseen ilmaan ja jossa auringonsäteet edes vähän hellisi sen oksia. Juhlin siis todellakin liian aikaisin, kun helmikuussa totesin puuni selvinneen talvesta. Tai juu, se selvisi talvesta, ei tästä marraskuun tapaisesta keväästä…

Tänä aamuna satoi märkää räntää maa valkoisenaan ja olo oli jotenkin niin blaah. En usein anna sään vaikuttaa mielialaan, mutta nyt tuntuu, että tämä kevät ei etene millään. Samat lämpöasteet junnaavat paikallaan kylminä, raakoina ja tuulisina.

_MG_0109.jpg

Puu eli koko pimeän talven mainiosti portaiden toisella puolella eteisessä, jossa se ei saanut vetoa, eikä vuodenajasta riippuen myöskään valoa.

Siirsin puun helmikuusta lähtien takaoven eteen ajatellen, että siinä se saa maksimimäärän luonnonvaloa lähestyvän kevään myötä. Se pudottaa nyt kuitenkin lehtiänsä etenevässä määrin ja jäinkin miettimään, että ehkä talven yli selviytymiseen vaikutti kaikista eniten vedoton tila, vaikka valoa ei saanutkaan. Jospa pilasinkin itse hienon selviytymistarinan asettamalla puun oven eteen vetoa saamaan? Nyt se nököttää tuossa pianon vieressä ja odotan näkeväni pian toipumisen merkkejä.

_MG_0114.jpg

Kyse ei kuitenkaan ole enää vain lehdistä, valitettavasti näen puulle tapahtuvan saman kuin kahdelle entiselle jotka päätyivät biojätteeseen – myös oksat kuivuvat ja muuttuvat käppyröiksi ja katkeileviksi ja niitähän ei enää henkiin herätetä millään.

Mene ja tiedä, ehkä joudun ostamaan vielä tämän kevään/kesän aikana neljännen puun ja kaikista edellisistä viisastuneena saan sen näkemään vielä seuraavankin kesän…

Rennosti pääsiäisenä

Onpa ihana ajatus, että tänään on maanantai, eikä ole tarvinnut mennä töihin! Neljän päivän vapaaputki tuli täydelliseen saumaan.

Olemme saaneet levättyä ja nukuttua niin pitkään kuin unta on riittänyt. Olo tuntuu hyvältä. Iltaisin ollaan istuttu perheen ja sukulaisten kanssa ruokapöydän ääressä, syöty hyvin ja vain nautittu pitkistä pyhistä.

_MG_0004.jpg

Pitkäperjantain aamuna sain hetken mielijohteesta vaihdettua olkkariin matot. Rullasin paksun talvimaton odottamaan ensi talvea ja laitoin tilalle viime keväänä ostetut valkoiset muovipunosmatot. Kyllä raikastui kodin ilme taas tosi paljon! Tuli niin paljon valoisampi fiilis taas!

Pöydällä on iso kimppu mummilta saatuja tulppaaneita. Nuo kerrotut ovat kauneimpia!

_MG_0007.jpg

_MG_0014.jpg

Tänään suuntaamme eilisen lailla mökille vähän siivoamaan ja laittamaan paikkoja kuntoon. Mietin juuri, että pitäisikö käydä ostamassa makkarapaketti mukaan. Ulkotulella grillatut makkarat voisi olla hyvä välipala! Vaikka ulkona onkin ollut kylmä ja eilenkin satoi lunta samaan aikaan kun aurinko paistoi ja me työntelimme kottikärryjä pihamaalla, oli silti ihana olla ulkoilmassa tuulettamassa vähän aivoja. Tänään keli näyttää vielä paremmalta.

Mukavaa toista pääsiäispäivää!

Ihana huonetuoksu Millefiorilta

Melkoisen tuoksuherkkänä en käytä tuoksukynttilöitä tai hajuvettä, vaikka tuoksuista pidänkin. En kuitenkaan kestä, jos ne koko ajan leijuvat nenässä ja siksi olen luopunut hajuveden käytöstäkin jo varmaan 7 vuotta sitten.

Huonetuoksun hankintaa olen kuitenkin miettinyt ja kaavailin sellaisen hankintaa alakerran vessaan. Hulluilla Päivillä oli tarjouksessa mm. Millefiorin huonetuoksut ja valikoimasta löytyi minunkin nenääni tarpeeksi rauhallinen tuoksu; Sandalwood.

_MG_9841.jpg

Shampoot ja muut pois huuhtoutuvat tuotteet saa tuoksua reilusti ja niiden suhteen suosinkin mm. TIGiä ihanine hubbabubba-tuoksuineen, mutta pointti onkin juuri tuo poishuuhtoutuvuus. Sen sijaan pitkään iholle jäävien tai elintiloissa leijuvien tuoksujen suhteen olen melkoisen ehdoton. En pidä makeista, enkä kukkaistuoksuista, sillä ne saa pään ihan heti pyörälle ja tunkeutuvat jotenkin jokaiselle limakalvolle. Astmaatikkona koen ne jotenkin juuri pahimpina tuoksuina.

Kaipaan tuoksulta enemmänkin tyylikkyyttä kuin tyttömäisyyttä ja valitsemani santelipuun tuoksu onkin juuri sellainen. Se on metsäinen ja sen sanotaan lisäävän rauhallisuutta ja hengellisiä vaikutuksia. Tuoksu on aika tumma ja miehekäs, mutta ei raskas tai tunkkainen.

_MG_9838.jpg

Santelipuu on ihanan seesteinen ja rauhoittava tuoksu, mutta en uskaltanut laittaa pulloon näin alkuun kuin vain kaksi bambutikkua. Tuoksu leviää tuollakin määrällä jo kivasti alakerran vessaan; riittävästi, että haistat heti miellyttävän tuoksun, mutta ei painostavasti, että se tuntuisi liialta. Tikkuja on helppo lisäillä jos myöhemmin siltä tuntuu.

Paketti on melkein kauniimpi kuin pullo, mutta tuo sopii hyvin vessan String-hyllylle ja tuoksuhan tässä se tärkein onkin.