Ruma portti

Joskus täytyy tehdä uhrauksia yhteisen hyvän vuoksi. Tällä kertaa visuaalinen silmäni kärsi kolauksen, suorastaan sokaistui tuosta hirvittävän rumasta härpäkkeestä, jonka laitoimme portaiden tukkeeksi, mutta viis silmästäni, jos se pitää koira-herramme turvassa.

IMG_5794.jpg

IMG_5796.jpg

Koiran takajalat ovat palautuneet liki normaaleiksi epäillystä aivoverenkierronhäiriöstä, mutta tietyt asiat tuntuvat haasteellisilta. Portaiden alastulo on yksi niistä. Kiipeäminen ylös sujuu, siinä kun ei tarvitse loikkia ja vauhtiakaan ei kerry, kun voi rauhassa kiivetä portaan kerrallaan ylöspäin, kuin pikkulapsi konsanaan. Alaspäin onkin toinen homma ja annoin viikonlopun aikana koiran kokeilla alastuloa ekaa kertaa muutamaan viikkoon. Koira tuli pari porrasta alas melko holtittomasti ja kolmannella näytti jo siltä, että takapää lähtee ihan kohta etupään yli ja jokainen arvaa mikä olisi ollut lopputulema 15 askelmaa sisältävissä kierreportaissa…

Koppasin koiran vauhdista syliini ja päätin, että alaspäin koira ei enää portaita kulje! Ylhäällä meillä on portti, jolla voimme blokata koiran alaspääsyn esim. yön aikana. Alhaalta sen sijaan puuttui este, mutta tuon kokeilun jälkeen se hommattiin heti seuraavana päivänä.

IMG_5792.jpg

Onhan se susiruma ja menee hetki, ennen kuin se muuttuu silmissäni ”näkymättömäksi”, mutta ainakin nyt voimme turvallisin mielin lähteä töihin, jättää koiran päivän ajaksi normaalin tapaan yksin kotiin ja olla varma siitä, ettei se lähde yksin portaisiin kekkuloimaan. Ties mitä voisi tapahtua!

Koira tykkää makoilla tuossa ykkösportaalla ja siihen se pääsee edelleen portista huolimatta. Siitä on myös turvallinen matka lattianrajaan, joten haaveria ei noin pienessä alastulossa pääse tapahtumaan.

IMG_5797.jpg

Iäkäs koira tarvitsee ihan yhtä lailla erityistä huomiota ja apua kotiympyröissä siinä missä ihminenkin vanhetessaan. Jos susirumalla portilla voimme taata koiralle turvallisen asuinympäristön, kyllä siinä sisustus vetää lyhyemmän korren.

Mukavaa pääsiäisviikkoa kaikille – onpa ihanaa, kun on lyhyt viikko ja vuoden toiseksi parhain juhlapyhä edessä! 🙂

Hyvää ja huonoa

Aika kamalat pari viikkoa on takana. Kirjoittelin koira-herramme sairastelusta viikko sitten ja ajattelin päivittää kuulumisia sen suhteen. Meille kuuluu vähän molempia, hyvää, mutta vähän myös huonoa.

Koiran sairastellessa ei päähän tai aikatauluihin ole juuri mahtunut muuta ja kaikki menot ja kotona olemiset on suunniteltu niin, ettei koirulin ole tarvinnut olla yksin kotona. Ei sinäänsä, että sitä olisi yksin voinut kotiin jättääkään. Ekoina päivinä koiran kanssa piti olla siksi, että sen kuntoa piti koko ajan vahtia – pärjätäänkö kotona, vai tarvitseeko lähteä (taas) eläinlääkäriin. Kennelyskä ei todellakaan ole ollut mikään kiva tuttavuus kaikkien muiden vaivojen lisäksi. Koiralla on selvästi ollut ihan kamala olo. Ekat päivät se vain nukkui niin, että välillä piti tarkastaa onko edes hengissä. Toisella hetkellä yskä ja jostain syvältä irtoava lima tuntui tukehduttavan koiran, joskin se vieläkin tekee niin. Kolmannella se tärisi horkassa ja hyperventiloi ja neljännellä siihen sai juuri ja juuri kontaktia. Kerran jo soitin aamu kolmelta pieneläinsairaalan päivystykseen ja kahdesti olen vetänyt farkut jalkaan keskellä yötä, että nyt tarvitaan akuutisti apua. Niin monta unetonta yötä takana, kun ei ole silmäänsä uskaltanut sulkea. Huomasimme, että koira oli levollisin alakerrassa, joten leiriydyimme patjoilla olkkarin lattialle ja nukumme valvomme sen kanssa siinä nyt jo toista viikkoa.

Kun koiran yleiskunto parani ja vireystaso nousi normaalimmaksi tuon ihan akuuteimman vaiheen jälkeen, koiraa ei ole viitsinyt jättää yksin liman takia. Siis oumaigaad, mikä määrä sitä kerrallaan tulee! Iso kiitos talouspaperin keksijälle, olemme reilun 11 päivän aikana käyttäneet varmaan yhden koivumetsän verran talouspaperia limankeräilyyn. Niin inhaa tavaraa, että jos koira olisi kotona ollut yksin, eikä kukaan sitä limaa pois keräämässä, olisi koko kämppä uinut siinä tavarassa! Kodista kuitenkin viis, kamalinta tässä on katsoa tuon karvakorvan yskimistä ja rykimistä. 🙁  Mitään kun ei itse voi tehdä auttaakseen. Niin kova huoli on koko ajan, vaikka tänä maanantaina uudelleen eläinlääkärissä otetut verikokeet eivät edelleenkään (onneksi) paljastaneet mitään tulehdusta tai bakteereita, joten antibiooteistakaan ei ole hyötyä. Yskä ei ole keuhkoissakaan, vaan se ärsyttää eniten kurkussa. Limaa tulee ja niin pitääkin, sillä vain yskimällä tuo koira paranee.

IMG_5641.jpg

Onneksi tyttärellä on ollut ennen uudelleen alkavia ylioppilaskirjoituksia lukuloma. Hänen vastuullaan onkin ollut koiranhoito päivisin meidän ollessa töissä. En tiedä miten tästä oltaisiin ilman tytön lukulomaa selvitty! Päivät menee selvästi rauhallisemmin, mutta iltaa kohden ja oikeastaan juuri silloin, kun pitäisi nukkumaan käydä, alkaa yskä pahenemaan. Olemme käyttäneet koiraa kylpyhuoneessa höyryhengittämässä kosteaa ilmaa meidän käydessä suihkussa ja se on varmasti auttanut. Pahan yskänkohtauksen aikana koira tärisee kovasti ja se liittyy juurikin tuohon loputtomalta tuntuvaan yskänkohtaukseen. Koira selvästi palelee aina välillä ja varsinkin lattialla maatessaan, vaikkakin nelinkerroin olevalla täkillä kölliikin. Peittelen koiran yleensä viltillä ja sen alla se selvästi tykkää olla. Koira on virkeä, ruoka maistuu ja se tassuttelee jo keittiöön katselemaan josko ruoanlaiton yhteydessä irtoaisi jotain herkkuja ja pummaa sohvalle viereen köllimään, mutta tuo yskä ei hitto vie lähde! Olemme miehen kanssa nukkuneet muutamien tuntien katkonaisia yöunia kohta jo kahden viikon ajan. Alkaa olemaan patterit lopussa itse kultakin. Eläinlääkäri ei valehdellut sanoessaan kennelyskän olevan koko perheen tauti…

Tuon yskän kanssa tässä nyt siis vielä eletään huonompia aikoja, mutta onneksi jotain hyvääkin kuuluu!

Tilanne takajalkojen kanssa alkaa normalisoitumaan! Koirahan alkoi yhtäkkiä kärsimään oudosta, hoipertelevasta kävelystä, takajalat tuntuivat heikoilta ja ne eivät kantaneet kunnolla. Pelkäsimme kyseen olevan jostain halvauksesta jne, mutta mitä todennäköisimmin yhdessä takajalkojen kanssa oikeaan silmään ilmestynyt outo iiriksen toimimattomuus johtuvat lievästä aivoverenkierronhäiriöstä. Häiriön aiheuttamien oireiden sanottiin palautuvan 2-3 viikossa ja viikonlopun aikana aloimme havaitsemaan selkeää parannusta. Koiran kävely on selvästi parempaa ja tassut eivät juurikaan enää lähde alta. Koira ottaa reippaampia askeleita ja jaksaa taas pissaa lorottaa toinen jalka kaakossa. Sellainen avuttoman näköinen takajalat supussa käveleminen tai jalkojen yksinkertainen katoaminen alta ja lattialle pyllähtäminen on jo melkein kokonaan poissa. Kennelyskä verottaa voimia, koira ei jaksa muutamaa kymmentä metriä pidemmälle kävellä, mutta senkin matkan kävelee jo liki normaalisti. En missään kohtaa luovuttanut toivosta – olin ihan varma, että koira paranee tästä kyllä, mutta voi hittolainen, kun ihan oikeasti havaitsee, että jalat alkaa palautumaan, ei sitä riemun tai helpotuksen määrää voi oikeastaan edes kuvailla! 🙂

IMG_5692.jpg

Meidän huhtikuussa 14 vuotta täyttävä koira-herra käy kyllä läpi aikamoisia aikoja. Se on ollut kipeämpi kuin elinvuosiensa aikana yhteensä. Ette usko miten kamalaa meilläkin on ollut. Töissä on ollut hirveää olla, kun vatsassa on painanut sellainen kamala möykky kaikesta huolesta ja murheesta. On ollut vaikea keskittyä mihinkään ja kun tytär on soittanut töihin, olen vastannut puhelimeen peläten huonoja uutisia koiran voinnista. Yöt on kohta parin viikon ajan mennyt valvoessa sen vieressä jokaista hengitystä, köhäisyä ja äännähdystä kuunnellen ja vahtien. Olen laskenut sekuntikello kädessä hengitysten määrää per minuutti, pelännyt, kuiskutellut korvaan, silitellyt uneen, kantanut mukanani suihkuhuoneen lattialle tai metsänreunaan tarpeille, syöttänyt sormillani, valellut vettä sen huulille ja ikeniin, itkenyt ja toivonut, käärinyt peittoihin ja viltteihin, sotkenut käteni sitkeään limaan noin tuhat kertaa tai repinyt sormillani sitä suusta, laskenut pissakertojen määrää ja juhlinut parin kakkakikkareen ilmestymistä lumihangelle. 

Tekisin kaiken uudelleen koska tahansa. Niin rakas tuo karvaturri on meille. <3 Nyt toivon enää koko sydämestäni, ettei kennelyskä enää piinaisi kauaa, vaan pääsisimme taas kiinni normaaliin eläkeläishauvan elämään ja ihanan keväisiä aurinkokelejä odottamaan. Ne ovat niin kovin tuon karvaisen herran mieleen. <3

Valvottuja öitä

Olen valvonut kolme yötä nukkumatta silmäystä enempää. Päässä ei liiku juuri muita ajatuksia, kuin huoli ja pelko. Reilu viikko sitten liukastumisesta alkanut koiran vaivakierre on nyt huipussaan. Kun yhdestä ollaan parannuttu, on tullut toinen ja kolmas ja neljäskin. Olemme ravanneet eläinlääkärissä kolme kertaa viikon sisään, viimeisin maanantaina kardiologin vastaanotolla.

Sieltä tuli onneksi hyviä uutisia. Koira on sydänultran ja lukuisten verikokoiden perusteella terve kaikin tavoin, mutta jostain tarttunut kennelyskä verottaa nyt koira-herran voimia oikein kunnolla. Voi sitä köhimisen ja liman määrää ja voi sitä liman sitkeyttä! Ja jos ei siinä kaikki, niin oikeassa silmässä havaittu outo iiriksen toimimattomuus ja valoon reagoimattomuus sekä takajalkoihin ilmestynyt voimattomuus viittaa aivoverenkierronhäiriöön. Elämme tällä hetkellä yhden päivän kerrallaan sydän sykkyrällä limaa köhivän koiran kanssa, että palautuuko jalkojen normaali toimintakyky parin viikon sisällä, oliko tämä vain ohimenevä häiriö, samalla tavalla kuin ihmisilläkin voi käydä. Jos palautumista ei tapahdu tai ongelma jopa pahenee, on neurologi seuraava osoite.

Torstaiksi oli varattu osteopaatti, sillä kaikki kivet ja kannot käännetään parantumisen edistämiseksi, mutta se piti perua kennelyskän takia. Toivottavasti pääsemme kuitenkin jossain kohtaa kokeilemaan, josko sieltä löytyisi jotain apua muutoin edelleen elämänhaluiselle koiralle, joka tänäkin aamuna pisteli poskeensa maksalaatikkoa. Rusinatonta tietenkin.

20160302_075342.jpg

Peilistä tuijotti tänä aamuna melko kalpea ja väsynyt versio minusta. Kuulas talviaamu kuitenkin puhalsi eloa pakkastuulellaan nipistellen korviani. En tajunnut ottaa pipoa mukaan. Ihastelin aseman lasi-ikkunoihin piirtyneitä luonnon taideteoksia.

Vielä ei heitetä hanskoja tiskiin. Vielä tästä noustaan.

Väsynyt, mutta vähän helpottunut

Pari päivää on nyt vietetty rauhallista ja koiran ehdoilla etenevää elämää.

Voimakkaat kipulääkkeet saivat koiran pään kyllä aivan sekaisin ja eläinlääkärin mainitsema outo käytös lääkkeen sivutuotteena on todellakin ollut juuri sitä. Koira on saattanut tassutella johonkin päin, jäänyt yhtäkkiä seisomaan paikalleen ja tuijottanut tyhjyyteen, ihan kuin unohtaen mihin oli menossa tai mitä tekemässä ja sitten lysähtänyt siihen. Koira on ollut omissa maailmoissaan, säpsähdellyt, muka kuullut jotain välillä ja ollut tosi levoton kaikesta lääkemäärästä huolimatta.

Luulisi, että tuossa tilanteessa ”nukkuisi päänsä selväksi”, mutta sen sijaan koira haahuilee ympäri huushollia, myös öisin. Ei tässä pariin yöhön olekaan tullut nukuttua. Makuuhuoneen ovi on pitänyt pitää visusti kiinni, ettei koira lähde yöllä portaisiin itsekseen. Tuolla hoipertelulla siitä ei hyvää seuraisi. Tänään jätin koiran nukkuvan tytön huoneeseen ovi suljettuna lähtiessämme töihin. Aamulla koira nimittäin yritti lähteä kiipeämään ylös ekalle portaalle, mutta vielä ei takajalka kantanutkaan. Kyllä sitä raasua pitää koko ajan vahtia, ainakin toistaiseksi ja nuo portaat on kyllä suuri huolenaihe kotona!

IMG_5621.jpg

Eilen illalla kävely näytti tuota lääkehöyryistä hoipertelua lukuun ottamatta vähän paremmalta, kuten myös tänä aamuna. Yrittipä herra eilen ottaa palloleikitkin, mutta siihen oli visusti sanottava tiukka ei. Olisitte nähneet, miten pallo putosi pettyneenä suusta! 🙂 Kivuton jalka on valheellinen tunne lääkkeiden takia, eikä koira luonnollisesti ymmärrä miksi pitäisi olla paikallaan, eikä juosta pallon perässä, kun ei kerta satukaan mihinkään! Ihmislapselle voi sentään yrittää selittää tilannetta sanoin.

Tänä aamuna kävely ulkona sujui miehen mukaan jo vähän eilistä paremmin. Eihän me mitään lenkkejä tehdä – kannetaan koira metsän reunaan ja siinä tassutellaan hetki, kunnes kannetaan takaisin kotiin. Koira oli selvästi pirteämpi ja katse silmissä alkaa kirkastua. Alkaa pää varmaan vihdoin selviämään lääkkeistä. Kotona suun kautta annettavat tabletit eivät ole niin vahvoja, kuin lääkärissä saadut piikit, joten eiköhän se vinttikin pysy vähän kirkkaampana jatkossa.

IMG_5628.jpg

Summa summarum, omasta väsymyksestä, huonosti nukutuista öistä piittaamatta me porskutellaan eteenpäin pikkuhiljaa tassua parannellen ja päätä selvitellen.

Toivo täydellisestä parantumisesta on, sillä pikkiriikkistä paranemista ja edistymistä on havaittavissa. Nyt täytyy vaan yrittää pitää koira levossa (helpommin sanottu, kuin tehty!)  ja malttaa katsoa tilannetta parikin viikkoa edellyttäen, että parannusta kuitenkin tapahtuu koko ajan. Tämän vamman toipumiseen voi mennä helposti pari-kolme viikkoa. Pieni huojennus tuli sydämeen ja nyt on taas vähän helpompi hengittää. Pitäkää peukkuja pystyssä hauvelille! <3

 

Suuri huoli

Ihmisen paras ystävä, rakas koira-herramme on aiheuttanut suurta huolta meidän perheessä lähipäivinä.

Herra alkaa olemaan kunnioitettavassa iässä, mittariin tulee huhtikuun lopussa jo 14 vuotta. Viime viikon aikana huomasimme, että oikeassa takajalassa on jotain häikkää aina silloin tällöin. Sellaista pientä, että siihen kiinnitti huomiota, mutta ei niin, että se olisi tuntunut ongelmalta koirallekaan. Takajalka tuntui ajoittain voimattomalta, pitkän paikallaolon jälkeen tai koiran ollessa väsynyt. Jalka ei pitänyt kunnolla alla liukkaalla lattiallamme, mutta maton päällä tai ulkona ollessa ongelmaa ei ole ollut. Ulkona käppäiltiin normaalisti ja kotona haluttiin leikkiä entiseen malliin. En huolestunut tilanteesta heti.

IMG_5299.jpg

Viikonlopun aikana takajalka selvästi aiheutti ongelmia nousta ylös oikealta kyljeltä, eli juuri silloin, kuin koiran piti laittaa saman puolen jalan päälle kunnolla painoa ja nostaa itsensä ylös. Portaiden kulkeminen kotona alkoi tuntua vaivalloiselta ja koira käyttäytyi vähän oudosti. Alkoi tuntumaan, että koiralla on myös kipuja. Varsinkin jalkaa tutkiessani sain ainakin sellaisen pienen mulkaisun herralta. Muistelimme tyttären mainintaa, että parisen viikkoa sitten heidän ulkoillessaan koira vinkaisi kovasti. Koira oli tällöin tytön selän takana juuri kotioven edessä, joten tyttökään ei nähnyt mitä tapahtui. Epäilemme koiran liukastuneen tai astuneen pahasti vieressä olleen lumikokkareen päälle, mutta varmuutta ei ole. Tytär tutki koiran jalan heti, mutta ei löytänyt mitään epäilyttävää, varsinkin, kun koira kuitenkin varasi jalan päälle normaalisti.

Tämän tilanteen jälkeen takajalan kanssa alkoi kuitenkin olemaan näitä pieniä, silloin tällöin esiintyneitä, mutta pikkuhiljaa pahenevia oireita ja osasimme oikeastaan vasta sunnuntai-iltana yhdistää nämä tapahtuneet toisiinsa. Tein päätöksen viedä koiran lääkäriin heti seuraavana päivänä.

IMG_5296_2.jpg

Kävimmekin heti tänään töiden jälkeen lääkärillä ja jalka tutkittiin. Todennäköisesti lonkka on muljahtanut hetkellisesti pois paikaltaan. Vaikka koira laittaa painoa jalalle, se selvästi keventää vasemmalle ja astuu keinahdellen. Välillä tassu liukuu alta pois ja tutkimuksien aikana ilmeni, ettei jalkaa pysty taivuttamaan taaksepäin suoraksi juuri lainkaan, se aiheutti kovaa kipua ja ai kuinka pahalta tuntui, kun koira ulvahti kivusta pari kertaa! 🙁  Se oli kuitenkin välttämätöntä, jotta lääkäri löytäisi missä on vika. Onneksi tilanne ei ole tämän pahempi, vaikka tämäkin jo sai huolesta sekaisin. Tilanteen pitäisi hoitua lääkkeillä ja levolla. Koira saikin pari kipupiikkiä, joista toinen opiaattipohjainen ja kaveri onkin ollut ihan vintti pimeänä koko illan. Olen vahtinut koiran jokaista liikettä, sillä se lääkehuuruissaan yrittää nousta ja kävellä, vaikka ei pysy edes pystyssä! Pelkään, että se satuttaa jalkaansa vielä pahemmin jos se hoiperrellessaan kaatuilee, mutta illan kuluessa on pää vähän selvinnyt ja äsken koira jo tassutteli pihalle pissalle. Toivottavasti yö menee rauhassa. Voimakkaista kipulääkkeistä huolimatta koira on vähän levoton.

Saimme viikon ajan kestävän kipulääkekuurin piikkien lisäksi. Lisäksi koiran on pysyttävä levossa muutaman viikon verran – ei riekkumista, eikä leikkejä. Muutaman päivän päästä pitäisi jo parantumista näkyä, mutta vaivan kokonaan parantumiseen saattaa mennä parikin viikkoa. Onneksi miehellä on huomenna vapaapäivä ja nyt kun abimmekin on lukulomalla, on kotona pitkin päivää joku tsekkaamassa haukun perään.

Nyt otammekin siis todella iisisti täällä… Vaikka mieli vähän keventyikin lääkärikäynnin jälkeen, kyllä tuosta rakkaasta ystävästä on sydän huolesta sykkyrällään. Valitettavasti se koirankaan vanhuus ei tule vaivoitta…

Rauhaisa olohuone

Yritin taas värejä hetken aikaa. Ei ne vaan kauaa kotona viivy, vaikka pidänkin väreistä muuten tosi paljon. Rakastan hentoista vaaleanpunaista, raikasta turkoosia, aurinkoista pastellinkeltaista ja viileä mintunvihreää. Silti sisustuksessa ja omassa kodissani väripaletin pitää olla rauhallinen; valkoista, harmaata ja mustaa pienenä ryhdinantajana.

IMG_5205.jpg

Kun mustavalkoistin taas kodin ilmettä, tuli huojentuneempi olo; tämä on kaikista ominta. Tutuinta. Miellyttävintä.

IMG_5218.jpg

Vihreää on pienin ripauksin helmililjojen ja tuon unelmankevyen harsomaisen kukan myötä. Unelma se taitaa olla nimeltäänkin. Kotona on kuitenkin yksi sävypaletistani poikkeava väriläiskä.

Tuo ruskea ja niin rakas karvakasa. <3

IMG_5237.jpg

Olen parissa blogissa törmännyt hiljattain kirjoituksiin siitä, että musta, iso tv-ruutu häiritsee kotona, eikä sitä koeta mitenkään edustavana sisustuselementtinä keskellä olkkaria. Aiemmin täälläkin on koettu se tv:lle rakennettu alttari ärsyttävänä, voisinkin huomenna laittaa pitkästä aikaa kuvia meidän tv-seinästä!

Mukavaa myöhäisiltaa, illan torkuille huomenta…! 🙂

Joulukuplassa

Alan pikkuhiljaa myöntämään, että joulu alkaa olla ohitse.

IMG_4205.jpg

Sulkeuduin joulukuplaani 23. päivä. Suljin kaikki arkiset aherrukset ja asiat sen ulkopuolelle ja kuplassa on vallinnut vain jouluinen fiilis; joululaulut, kynttilät aamusta yömyöhään, hyvin nukutut yöt, jouluiset ruoat ja tuoksut, sukulaiset ja ystävät, lahjat ja jouluiset leffat. Yökkäri päällä on haahuiltu pitkälle päivään, on luettu lahjaksi saatuja kirjoja, syöty suklaata övereihin saakka ja nautittu joutilaisuudesta. Se joulufiilis saapui sittenkin, joskaan ei yhtä voimakkaana kuin ennen. Vielä eilen, synttäripäivänäni satanut hentoinen lumi kruunasi joulunpyhät!

IMG_4229.jpg

Tänään tuon joulukuplan puhkaisee kaupassa käynti. Jääkaapissa on valo, kaikki jouluruoat on syöty tehokkaasti ja paluu arkeen on taas käsillä. Töihinkin pitäisi huomenna mennä.

Tänään silti vielä otetaan iisisti ja nautiskellaan kuusenvaloista ja tästä koko vartalon ja mielen vallanneesta rentoutuneesta tilasta. Koira-herra oli joulusta aivan täpinöissään punaisine rusetteineen! Alkaa tämä monen päivän juhlinta vaan käymään korkeassa iässä olevan herran kunnolle, joten nyt otetaankin monta päivää ihan iisisti rasitusta pois lepäillen.

IMG_4320.jpg

Jouluaattona vietimme mahtavan päivän sukulaisten ympäröimänä. Aattoaamuna vietimme puurojuhlaa miehen puolen suvun kanssa. Meitä taisi olla parikymmentä henkeä reippaasti ja puurokattilalla käytiin vuoron perään. Loppuilta sujui yhtä leppoisasti kotonamme mummojen kanssa paketteja availlen ja nauttien jouluherkuista pitkän kaavan mukaan! Kattaus oli tänä vuonna puna-valkoinen, jonka kruunasi vaarini suvun kynttelikkö, yli 100-vuotias kaunotar! Miettikääpä minkälaisia jouluja tuo onkaan nähnyt!

IMG_4357.jpg

IMG_4353.jpg

IMG_4343.jpg

IMG_4344.jpg

Lahjoja kertyi tänä vuonna aikamoinen läjä! Meistä jokainen oli ilmeisesti ollut todella kiltti kuluneen vuoden aikana! Ehkä rankka vuosi myös sai ajattelemaan, että jokainen on ansainnut vähän jotain ekstraa…

Sain todella tarpeellisia lahjoja, joista osan hankintaa en vaan ollut saanut aikaiseksi, lähinnä saunaan liittyviä. Sain myös pari uutta ihanaa kirjaa, joista toista olen jo innoissani lukenut. Pukki muisti myös lämpimillä sukilla, joita tällä vilukissalla ei ole koskaan liikaa sekä pehmoisilla kotihousuilla, Iiittalan Kastehelmi-tuikulla sekä rentouttavalla vehnätyynyllä. Lisäksi sain myös pari ihan vaan ihanaa juttua, mutta palailen näihin vielä myöhemmin, sillä osa lahjoista ansaitsee ihan oman postauksen! 🙂

lahjat.jpg

Joulupäivä alkoi riisipuurolla, joka miehen puolen suvun mukaan nautitaan tilkalla kermavaahtoa! Oi nami!

IMG_4441.jpg

Loppupäivän vietimme äitini luona jälleen syöden, mitenkäs muutenkaan! Sama kaava jatkui Tapaninpäivänä ja nyt alkaakin jouluruokakiintiö olemaan täynnä!

IMG_4493.jpg

IMG_4494.jpg

IMG_4496.jpg

Tänään meidän keittiössä valmistuukin jouluherkkujen sijaan pizzaa! 🙂

Ulkona on pakkasta ja hentoinen kerros lunta. Tänään otetaan vain rennosti. Tämän päivän ja illan vietän vielä mukavassa, puoli puhjenneessa joulukuplassani…

 

Mattotarina

Olen viimeisen puolen  vuoden aikana käyttänyt enemmän aikaa (mutta en sentään rahaa) matto-ostoksiin, kuin kertaakaan aiemmin elämässäni. Ensin ostin täyden suden Askosta, jonka sain onneksi palautettua reklamaation tehtyäni ja rahat kokonaisuudessaan takaisin. Sitten arvoin ees sun taas erilaisten mattojen kanssa, kunnes mikään ei enää tuntunut miltään ja päätin unohtaa koko homman hetkeksi.

Vähän ajan kuluttua Sotkassa käveli alelapun kanssa vastaan vitivalkoinen puuvillamatto, jonka sitten kannoin kotiin tyytyväisenä. Elimme onnellista yhteiseloa, kunnes toissa lauantaina…päivää ennen suuria 18-vuotisjuhlia…

IMG_3471.jpg

Heräsin aamulla seitsemältä siihen, että kuulen koiran oksentavan. Kaikki koiranomistajat tietävät, että koiralla on tapana mennä aina maton päälle oksentamaan. Luulen tämän johtuvan siitä, ettei koirilla ole samanlaista oksu-refleksiä kuin ihmisillä, meidän tavarahan tulee paineella. Koira sen sijaan ”kerää” sitä ikään kun pumppaamalla ja pelkällä lattialla liukuu tassut. Niinpä koirat usein läväyttävät tavaran sitten matolle.

No, meillä ylhäällä ei ole muuta mattoa, kuin portaissa, joten tajusin saman tien kaverin olevan siellä. Lähden ryntäämään unenpöpperössä ja pilkkopimessä sängystä kohti yläaulaa ja astun ensimmäiseen oksulätäkköön matkalla. Nice! Hypin yhdellä jalalla aulaan ja juuri kun kerkeän kohdalle, on koira jo heittänyt sellaisen sinapinkeltaisen vatsaeritteen mihinkäs muualle, kuin portaiden matolle. Siinähän sitä uni mukavasti kaikkosi, kun puoli tuntia jynssäsi karkealta matolta oksuja pois.

IMG_3446.jpg

Koska olin jo hereillä, lähdin alas valmistelemaan seuraavan päivän juhlia vatkaamalla kakkutaikinaa. Katsoin, että koira voi jo paremmin ja oli mennyt takaisin nukkumaan. Mies paineli suihkuun ja minä laitoin vatkaimen laulamaan. Jonkun aikaa myöhemmin sammutin vatkaimen mitään sen aikana kuulematta ja menin katsomaan missähän koira mahtaa olla. Saman tien verkkokalvoilleni palaa näky vitivalkoisesta olkkarin matosta, jossa on nyrkin kokoisia keltaisia oksulätäköitä ja koristeeksi vielä tipottelua siellä täällä. Ja kun sanon, että matto oli TÄYNNÄ niitä tahroja, todellakin tarkoitan, että se oli TÄYNNÄ niitä tahroja!! Raukka oli saanut porkkanaa eilisiltana, mutta se ei enää näköjään sovellu vanhan herran suolistolle lainkaan! Porkkanahan ei siis sula muutenkaan koiran elimistössä, mutta nyt se aiheutti aika ison pahoinvoinnin.

Ryntäsin maton kimppuun ja jynssäsin sitä vimmatusti tekstiilinpuhdistusaineella ja räteillä ja yritin imeyttää tahroja pois. Päätin, että käännän juhlien ajaksi maton toisinpäin ja vien sen sitten pesulaan, kunnes katsoin maton toiselle puolelle – läpihän se oli mennyt prkl! Jätin jynssäykset sikseen, rullasin maton kellariin ja mietin hetken. Vaihtoehtoja oli kaksi – joko pitäisin oksumaton juhlissa tai hakisin kellarista toisen likaisen maton, joka odottaa pesulaan menoa myös. Päätin ottaa kolmannen vaihtoehdon käyttöön ja hypätä auton rattiin kohti Tammiston Hobby Hallia. Valitsin nopeasti maton, joka näytti nätiltä ja heitin rullan autoon. Hommaan ei ollut paljoa aikaa tuhlattavaksi, sillä tyttären kummitäti perheineen oli tulossa kylään reilu tunnin päästä. Kotiin tultuani läväytin maton lattialle ja sain todeta, että maton luonnonvalkoiset osat näyttivät vitivalkoista, kylmänsävyistä lattiaamme vasten pissankeltaiselta! Aargh!

IMG_3461.jpg

Jos ei olisi naurattanut, niin olisin varmasti kironnut. Tai odotas, niinhän taisinkin. Rullasin maton siis takaisin pussiin ja kiikutin sen autoon. Ei kun nokka kohti Tammistoa uudelleen ja mattoa palauttamaan. Tässä kohtaa otsaan oli kasvaa jokin ylimääräinen uloke… Paikan päällä myymälässä uusi nopeaakin nopeampi valinta mattokasasta ja ei kun kassan kautta takaisin kotiin sovittamaan. Naapurit varmaan mietti, että mitä hittoa tuo nainen oikein tekee – ruumiiitako se rullissa kantaa?!

Onni onnettomuudessa, tämä uusi matto osoittautui ehkä parhaimmaksi matoksi, joka meillä on ikinä ollut! 🙂 Otin normaalia suuremman koon, jolla sain sidottua kalusteita vähän paremmin yhteen ja tuo vaalea hopeanharmaa sävy on täydellinen! Pidän tuollaisesta kylmästä sävystä, se sopii täydellisesti lattian kanssa yhteen. Matto on myös superpehmeä ja lyhyt nukka antaa anteeksi suurimmat kuratassut, toisin kuin se vitivalkoinen matto.

IMG_3455.jpg

Matto keräsi paljon kehuja juhlissakin, joten well done dog! Hyvä, että heitit oksut vanhalle matolle, sinä vanha ihana, rakas höppänä. <3

Portaikossa

Kylmyys ei koskaan hiivi Helsinkiin, se tulee kerralla. Talven lähestymisen voi aistia. Minä kaivoin jo heti Roomasta palattuani villakangastakin esiin, tepastelin saappaissa töihin. Sormikkaatkin puin. Minua ei kylmyys haittaa, se on pukeutumiskysymys. Kotona kylmyys karkotetaan lepattavilla kynttilänliekeillä ja pehmeillä torkkuhuovilla, joihin kääriytyy yks sun toinen.

Portaikon seinällä on suuri perhekuvakollaasi. Siinä on kaikista rakkaimmat. Kaikista tärkeimmät. Leveimmällä nurkkaportaalla pidän lyhtyä, jota uskaltaa polttaa kotona ollessa.Yhtäkkiä kuvaan kiipeää karvainen ystävä tuijottaen hetken seinällä tanssivaa liekkiä. Ehkä hänestäkin on kiva torkkua lempeässä tunnelmavalossa. Nukkua koiranunta. Vahtia talon tapahtumia.

R%20kollaasi.jpg

Mukavaa päivää teille <3

Korin täydeltä pehmeää

Olen ihastellut jo pari vuotta rennosti lattialle heitettyjä korikasseja, joista pursuaa pehmeitä vilttejä ja huopia tyynyineen. Siinä on jotain tosi kodikasta sinnepäin meininkiä.  

IMG_2472.jpg

Korikassit itsessään ei ole kuitenkaan oma juttu, en käyttäisi sellaista ehkä muuten alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, eli kassina ja sen käyttöaika on kuitenkin mielestäni vain ja ainoastaan kesällä. Niinpä päädyin ihan koriin, jonka käyttöä mietin pariinkin eri tarkoitukseen, jos tekstiilisäilyttäminen kävisi tökkimään. Menisihän tuo vaikkapa lehtikorina tai pyykkikorinakin tai se voisi seistä vaatekaapin pohjalla pieniä laukkuja tai vöitä tai muita asusteita sisällään pitäen. Eli siis harkittu ostos, vai mitä? 🙂

IMG_2463.jpg

Nyt tuo kori on olkkarissa terassinoven nurkassa. Siitä on helppo napata lämmin viltti ulos kaveriksi, jos vilu iskee. Värisävyä mietin hetken, tuo ihastumiseni pieniin ripauksiin puunväriä ei todennäköisesti ole kovin pitkäkestoista, mutta ainakin toistaiseksi se on tuonut kivaa lämpöä muutoin musta-valko-harmaaseen kotiin. Tuota samaista vesihyasinttia meillä onkin jo tablettien muodossa, joten valmis pari materiaalipuoleltakin siis löytyi.

IMG_2467.jpg

IMG_2476.jpg

Kori löytyi HM Home myymälästä. Katselin koria jo viimeksi sillä silmällä, mutta jäi ostamatta. Se jäi kuitenkin vaivaamaan ja päätin sittenkin mennä ostamaan sen ja onneksi menin tänään, sillä vein myymälästä viimeisen kappaleen, joka toimi osana esillepanoa.

Meidän kodissa on pehmoista ja pörröistä muuallakin, kuin korissa. Suorastaan naurattaa aina tuo meidän vanha herra. 🙂 Aina kamala valitus, kun otan kameran esiin ja saa komentaa pois kuvista, jos ei halua kuvata vain pelkkää hauvelia. Hän siis tulee eteen joka kuvaan valittamaan, että pane pois se kamera! Harvoin herrasta saa kuvia, jossa ei ole suu auki valittamisesta, mutta tällä kertaa suostui ihan poseeraamaan. <3

IMG_2480.jpg

Pehmoista ja pörröistä iltaa siis kaikille teille muillekin 🙂