Taljojen paluu sisustukseen

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että taljat kuuluvat talvisisustamiseen. En hirveästi harrasta kausi-sisustamista, pyrin hankkimaan ja omistamaan ajattomia ja ympärivuoden käytössä olevia tavaroita ja tekstiileitä, mutta kyllähän jotkut tavarat vain kuuluvat tiettyihin vuodenaikoihin tai juhlapyhiin. Taljat ovat mielestäni hyvin vahvasti kylmien vuodenaikojen sisustustekstiileitä, harva kai kesäkuumalla istuu taljan päällä…

Olenkin usein ottanut taljoja esiin vasta marras-joulukuun vaihteessa, kun kotiin on halunnut alkaa päivittämään jo vähän jouluista fiilistä. (Hep! Joulu mainittu!!:)

Kesällä hankitut Neu-tuolit ovat ruiskupuristettua polypropeenia, eli muovia ja tuntuvat todella kylmiltä istua tänä muutenkin kosteana ja viileänä vuodenaikana. Tuolit eivät kesällä tuntuneet ollenkaan kylmiltä, mutta nyt huomasin kaipaavani niihin jotain pehmeää ja lämpöistä alustaa. Ei siis auttanut muu, kuin kaivaa ne talviseksi mieltämäni tekstiilit esiin ja vuoraa tuolit tekotaljoilla. Miten ihanan pehmeitä ja lämpöisiä pesiä niistä tulikaan!

Taljoja on kahdenvärisiä; valkoisia ja siniharmaita ja ne ovat kaikki Hemtexistä hankittuja. Olen jopa käyttänyt nuo siniharmaat kertaalleen pesukoneessa ja ovat ihan uudenveroisia, eivätkä kärsineet pesukoneesta lainkaan. Keittiöön tuli tosi kiva ilme ei pelkästään karvaisten taljojen vuoksi, vaan myös siniharmaan värin myötä. Myönnän rehellisesti, että vähän alkoi jouluttaa taljojen vuoksi, ne toivat heti vähän sellaista joulunsekaista fiilistä kotiin ja uskokaa tai älkää, jokin joululaulukin alkoi päässäni soimaan! 🙂

Vaikka mielessä onkin jo muhinut idea tämänvuotisista joulukorteista – minähän askartelen ne itse joka ikinen vuosi – ja omatekoisista joululahjoista, ihan vielä en ala blogissa hehkuttaa lempi juhlaani. Itselläni on vahvasti liittynyt jouluun kuuluvat valmistelut tyttären syntymäpäivän jälkeiseen aikaan, sillä kun tytär oli pieni ja erilaisia synttärijuhlia piti järjestää useampiakin sukulaisille ja sitten kavereille erikseen, keskityin aina ensin niiden juhlien järjestelyyn lokakuun loppupuolella ja vasta sitten aloin suuntaamaan katsetta joulun suuntaan. Tytär on nyt jo aikuinen ja juhlien järjestelyt ovat sellaisenaan taaksejäänyttä elämää, mutta edelleen vasta hänen syntymäpäivänsä jälkeen alan miettimään vuodenlopun juhlia. Tapa on siis jäänyt, mutta kyllähän elämässä pitää olla perinteitä ja vanhoja pinttyneitä tapoja.

Yritän jossain kohtaa nappailla vähän laajempaa kuvakulmaa keittiöstä. Nyt toivottelen reipasta uutta viikkoa kaikille!

Ikkunalaudan lisäys keittiöön

Pari oikeaa veikkausta tuli teiltä aiemmin – ikkunalautahan siitä laudanpätkästä tehtiin!

Ruokapöydän vaihtuessa pyöreään ja sen sijoituttua keskemmälle keittiötä, meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus hyödyntää ikkunanedusta nyt kun ruokapöytä ei ole siinä kiinni.

Vaikka pyöreän pöydän ympärille mahtuu likipitäen saman verran ihmisiä ruokailemaan kuin vanhan suorakaiteen muotoisen, on kattaustilaa vähemmän. Sitä minä kyllä kaipaan, sillä pidän todella paljon kattauksien tekemisestä ja arkiruokailua lukuun ottamatta pidän siitä, että myös pöytään mahtuu kantamaan ruokaa. Esimerkiksi jouluna pöytään tulee helposti kymmenittäin kippoja ja kuppeja erilaisia ruokia varten. Ikkunalautaa voi hyödyntää kattauksiin ja ruoan esillelaittoon todella kätevästi.

Lauta on tavallista, männystä valmistettua liimapuulevyä. Se kiinnitettiin seinään kolmella kannattimella, sillä halusimme varmistaa ettei se ala rotkottamaan ja sen päälle uskaltaisi laittaa myös painoa ruokatarvikkeista ruukkuihin. Ikkuna on pienessä, viiden sentin syvennyksessä ja lauta kiinnitettiin suoraan syvennyksen päälle. Maalasin sen valkoiseksi ja se maastoutuu mielestäni todella hyvin keittiöön – ihan kuin se olisi aina ollut siinä!

Ikkunalauta on pieni lisäys keittiöömme, mutta tuo siihen heti ihan toisenlaista ilmettä ja käyttömahdollisuuksia! Se toi mielestäni myös kodikkuutta lisää ja nyt laitoinkin laudalle ison lyhdyn, lemppariruokakirjoja ja mm. timjamin luonnonvaloa saamaan. Olen harkinnut kunnon yrttiruukkujen hankkimista, olisi kivaa saada niitä muutama riviin ikkunalle. Kaiken kaikkiaan monikäyttöinen ja kaivattu lisä keittiöömme!

Ja ah, nuo tuolit… ♡ Jos jostain huonekaluostosta voi olla onnellinen, niin noista! Niin täydelliset!

Keittiössä tapahtuu

Keittiöön on tulossa pieni-suuri lisäys.

Siihen tarvittiin ensin idea, sitten idean hauduttelu, sitten idean myynti miehelle, sillä hänelle lankeaisi toteutuspuoli. Sitten päästiinkin jo käymään rautakaupassa hankkimassa vähän liimapuulevyä ja muita tykötarpeita ja kohta on jo aika päiviä sitten nykyhuusholleista kadonnut 80-luvun hitti meidän keittiössä! En ihan heti olisi ajatellut sen meillekään takaisin tulevan, mutta homma on kuitenkin niin, että kun tarpeita on tilaa enemmän, on oltava kekseliäs ja tehdä tilaa sinne minne on mahdollista.

Ihanan ympäripyöreää – kekkaatko sinä mikä meille on tulossa? Jos et, niin pysy kuulolla, eiköhän tuo viikonloppuun mennessä selviä!

 

Keittiön uudet tuolit

Lomamatkan aikana kypsyttelin ideaa uusista ruokapöydän tuoleista ja niin alkuperäinen ajatus vahvistui päätökseksi asti. Viime torstaina posti toi isot paketit kotiimme ja käärimme niistä esiin Hayn Neu -tuolit.

Alunperin olin jo hyvin vahvasti Neu -tuolien kannalla, niiden istumamukavuus oli parhain ja jalkojen väri kaunein kolmesta vaihtoehdosta, joita mielessäni olin pyöritellyt. Eniten jännitti miten Neu -tuolien istuinosan väri, Soft Cream, sulautuisi vitivalkoisen lattian ja pöydän pariksi, mutta turha oli pelko likaisen näköisistä tuoleista – Soft Cream on melkein kirkkaanvalkoinen ja näyttää ihan yhtä puhtaalta muiden valkoisten sävyjen rinnalla. Saarnijalka on taas liki täydellisesti samansävyinen keittiön tasojen kanssa, joten sain kauan kaipaamani lämpimän väriparin myös tasoille.

Istuimme miehen ja tyttären kanssa tuoleissa pitkin iltaa ja makustelimme ovatko ne kaikkien mielestä mukavat, kauniit ja meidän kotiimme sopivat. Pohdinnan jälkeen päätimme koko perheen voimin, että tässä on meidän uudet ruokatuolit. Ja onhan ne nyt ihan superkauniit! Pidän valtavasti tuolien istuinosien pyöristetystä reunasta, se antaa viimeistellyn ilmeen tuoleille. Keittiön ilme yhtenäistyi nyt kun tuolit ovat taas kaikki samanlaisia keskenään. Myös koko huoneen ilme pehmeni vaalean ja lämpimän puunsävyn myötä. Vaikka pidin eriparituoleistani, eniten niissä häiritsi selkänojien korkuuserot. Uusien tuolien myötä koko ruokailuryhmästä tuli paljon siromman näköinen ja nyt se on mittasuhteiltaankin sopivampi kaikin puolin. Olen kyllä todella iloinen tästä onnistuneesta hankinnasta! Viimeisen silauksen keittiömme uudelle ilmeelle antaa nurkkaan sijoitettu oliivipuu. Se lisää kotoisuutta ja viihtyisyyttä, mutta siihen on kyllä suunnitteilla eräs toinenkin lisäys. Tuo nurkka oli ennen koiraherramme valtakuntaa ja hänen petinsä ja vakiopaikkansa oli siellä. Nurkka onkin tuntunut sydäntäriipaisevan tyhjältä… <3 Pientä karvaisen ystävän halipulaa helpottamaan saamme tuttavan koiran hoitoomme viikonlopuksi, kivaa!

Keittiömme on kompakti, se on aina vähän vaivannut, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että kalusteet on vihdoin oikeissa mittasuhteissa ja sisustus spot on! Keittiössä on nyt tosi paljon sitä hakemaani raikasta ja yksinkertaista skandinaavista ilmettä ja kotoisuutta. Mustaa on pienin ripauksin siellä täällä taulunkehyksissä, kattovalaisimessa ja lyhdyssä ja ne rytmittää yhdessä eteisen kenkäkaapin kanssa koko tilaa. Ilman mustan antamaan ryhtiä tila saattaisi jäädä kokonaisuutena pliisuksi.

Materialistinen minä on niin onnellinen uudesta ruokailuryhmästä ja keittiön ilmeestä, että ihan sydämessä aina läikähtää katseen osuessa sinne! Todella onnistunut hankinta ja aivan varmasti myös pitkäikäinen!

 

Uudet ruokatuolit mietinnässä

Kuuluisa lumipallo-efekti on tainnut käynnistyä. Mieheni ylitsepääsemättömäksi riemuksi.

Nyt kun keittiössä on uusi pöytä, se on mielestäni tuonut ihan uuden tyyppisen ilmeen keittiöön. En ihan osaa kuvailla sitä fiilistä joka siitä syntyy itselleni – ehkä modernimpi, mutta myös yksinkertaisempi ja kevyempi. Jollain tapaa ilme ei ole enää niin ”tavallinen”. Ruokapöydän tuolit näkyvät ihan eri tavalla ja ovat paljon enemmän esillä nyt kuin suorakaiteen mallisen pöydän kanssa. Vaikka pidän ihan valtavasti mustista TON Dejavu 378 -tuoleista sekä noista isovanhempieni vanhoista ruokatuoleista jotka vielä itse äitini kanssa restauroin, on varsinkin nuo mustat alkaneet tuntumaan epäsopivilta.

Niin, se on kai se sana. Ne ovat jotenkin mielestäni kovin irrallisen oloiset, kuin eriparia uuden pöydän kanssa. Tuntuvat myös värinä tosi kovilta ja pomppaavat silmään. Olen ehkä myös alkanut kaipaamaan keittiön puutasoille kaveria ja vaaleaa puuta voisi esiintyä mm. tuolien jaloissa. Kun varsinkin TON:it vielä edustavat ehkä enemmän sellaista sisustuksen klassisempaa linjaa jota muutoin en koe kovin omaksi, olen kallistumassa siihen, että ne lähtee eteenpäin.

Koska olen todella viehättynyt tanskalaisesta muotoilusta, olenkin pyöritellyt mielessäni lähinnä tanskalaisilta merkeiltä tuoleja uuden pöydän pariksi. Ne miellyttävät modernin ja yksinkertaisen muotokielelensä vuoksi ja ovat mielestäni rentoja ja nuorekkaitakin. Toisivat keittiöön kaipaamaani vibaa; lämpöä ja kotoisuutta.

Olen jo pystynyt kartoittamaan muutaman kerran koeistumisella ja tuolien hiplailulla kolmen kärjen, vaikka näistäkään kaikki ei ole ihan täydellisesti mieleeni. Useiden satojen eurojen hintaiset tuolit ovat poissuljettu ihan vain budjettisyistä, onneksi kuitenkin vähän edullisempiakin design-kalusteita löytyy. Ja ehkäpä yhtä lukuun ottamatta nämä oman Top 3:sen tuolit eivät ole edes niitä ”nähdyimpiä” tai jopa ”blogi-tuolin” leiman saaneita. Kaikille kolmelle tuolille yhteistä on aika samankaltainen ilme; hieman tuollainen kuppimainen istuinosa pyöristetyillä kulmillla ja vaalea puunvärinen jalka.

Ensimmäinen on Hayn Neu -tuoli. (Lausutaan ”noi”) Valkoinen polypropeliini-muovi ja vaalea saarnijalka ovat kaunis yhdistelmä. Jalka on livenä lämpimämpi ja hieman tummempi kuin tässä esimerkkikuvassa. Ne ovat aavistuksen pökkelömäiset, muttei ole mikään häiritsevä tekijä. Istuinosaa kiertävä reuna tuo kivan, viimeistellyn ilmeen tuolille.  Harmittavasti Hay ei valmista kyseistä tuolia enää vitivalkoisella istuinosalla, vaan sävy on Soft Cream. Se on puhtaan valkoista pehmeämpi, hieman beigeen taittava sävy, kuten nimikin kertoo. En tiedä miten paljon tuo riitelisi kylmänsävyisen, vitivalkoisen lattiamme ja uuden puhtaanvalkoisen pöydän kanssa…

Muuton Visu -tuoli ei istuinosaltaan kamalasti poikkea Haysta, se on tasaisempi ja ehkä aavistuksen ”lättänämpi”, joka osuu omaan silmään jotenkin. Visussa on kaunis pyöristetty jalan yläosa, josta tykkään tosi paljon. Jalan väri on sen sijaan aavistuksen keltainen makuuni ja tässäkin istuinosassa sama kuin Neu-tuolissa, väri ei ole puhdas valkoinen, enemmänkin luonnonvalkoinen.

Normann Copenhagenin Form -tuoli jatkaa samaa linjaa. Istuinosaltaan Visu ja Form ovat tosi samankaltaisia. Jalka on kaunis ja moniulotteinen, hieman kellertävä sekin, ja en voi oikein olla miettimättä tapahtuuko siinä jotenkin liikaa kaikkine poikkipuineen? Formin ansioksi on sen sijaan mainittava puhdas valkoinen väri, josta iso iso plussa.

Tätä tuoli-asiaa pitää kyllä vielä pohtia, mutta valinta osunee johonkin näistä kolmesta. Hayn About a Chair on aivan ihana, mutta valitettavasti liian massiivinen pieneen keittiöömme ja pienen pöydän ympärille. En myöskään usko miehen pitävän tuolin kuppimaisesta ja sitä myöten melko raskaasta ilmeestä. Mitä tulee luonnonvalkoiseen väriin noissa istuinosissa, värissä ei niinkään ole mitään vikaa, se on tosiaan pehmeämpi ja kotoisampi sävy kuin puhdas valkoinen, eniten tässä mietityttääkin riiteleekö se muiden vitivalkoisten materiaalien kanssa ja näyttääkö sävy likaiselta niiden rinnalla? Ulkonäköseikkojen lisäksi ei pidä tietenkään unohtaa istumamukavuutta ja kauan näissä tuoleissa istuttuani on yksi noussut ylitse muiden. Siinä on vain yksinkertaisesti mukavampi istua hieman joustavan selkänojansa takia.

Jätän asian hautumaan lomareissumme ajaksi ja täytyyhän kai tuolta perheen kaksilahkeiseltakin jokin mielipide kysyä. Yleensä hän kyllä luottaa makuuni ja saan vapaasti sisustaa kotia ja toteuttaa omaa näkemystäni. Joskus kuitenkin tulee joku yllättävä reaktio, kuten vaikkapa tiukka ei BeDesignin Deer -hyllylle! Siis täh? Tuotako en siis saa koskaan…?

Löytyykö muuten blogin lukijoista TON Dejavu 378 -tuoleista kiinnostunutta…? Ne laitan myyntiin jahka uusista tuoleista tehdään päätös. Isovanhempieni tuolit säästän sen sijaan varatuoleiksi viidenneksi ja kuudenneksi tuoliksi.

Uusi ruokapöytä – Ikea Docksta

Nyt meillä on sitten uusi ruokapöytä!

Ennen hankintaa suoritin pitkällisen pohdinnan haluista ja tarpeista ja sen jälkeen syntyi kriteerit: valkoinen väri, pyöreä muoto, ei jatkettava. Halkaisija max. 105 cm, joka vielä mahdollistaisi tiukkaan katetun 6 hengen porukan pöydän ääreen. Ohut kansilevy. Laippajalka, tai muu versio, joka ei rajoittaisi tuolien sijoittelua pöydän ympärille. Ja mistään näistä ei tingittäisi.

Pyörittelin mielessäni todella kauan kahta design-pöytää; italialaisen Calligariksen Planet-pöytää sekä Hayn About A Table 20 -pöytää nelijalkaisena. Molemmat todella kauniita ja siroja, molemmat täyttivät kriteerit. Calligaris olisi saattanut olla vielä budjetin rajoissa, mutta harmikseni 120 cm halkaisija on keittiöömme liian iso. Nyyh. Hayn pöytä olisi ollut unelma, mutta reilu tonnin hintalappu oli liikaa. Olemme kesän aikana tehneet aika isoja investointeja mökkiprojektiin ja maksaneet kaksi tulevaa ulkomaanmatkaa, joten ns. likvidit varat olivat pöydän suhteen vähän niukassa. Oli siis tutkailtava edullisempia vaihtoehtoja. Vierailtuani useassa blogissa katsomassa kuvia ja lukemassa kokemuksia sekä myymälässä paikan päällä koeistumassa ja kattamassa pöytää (voitte uskoa, että herätin kanssa-shoppailijoissa mielenkiintoisia katseita…), päädyimme miehen kanssa Ikean Docksta -pöytään. Se täytti kaikki kriteerit laippajalkaa sekä ohutta kansilevyä myöten!

Se on täydellinen! Tukeva, reilu neljälle hengelle ja tiukasti katettuna sen ääressä voi ruokailla jopa 7 henkeä!

Pyöreä pöytä vie niin paljon vähemmän tilaa kuin entinen 6 hengen suorakaiteen muotoinen pöytämme, että aluksi tuntui, että tilassa jopa kaikui! Samaan aikaan halkaisijaltaan 105 cm pöytä vetää ympärilleen saman määrän ihmisiä. Pyöreän pöydän ehdottomia plussia on myös esteetön näkymä jokaiseen pöydän ääressä istuvaan. Pitkässä pöydässä joutuu aina kurkkimaan jonkun yli, pyöreän pöydän ääressä on paljon intiimimpi tunnelma.

Kattausta ajatellen pyöreä pöytä ei jätä ihan niin paljon tilaa erilaisille kipoille ja kupeille, kuten vaikkapa jouluna pöytään aina tulee, mutta minä päätin, että tästä lähtien ne katetaan sitten keittiön tasolle. Nyt nimittäin tästä pyöreästä pöydästä voi jokainen nousta kätevämmin ylös lautastaan täydentämään ilman, että koko rivi vetää tuolejaan sisään.

Olen todella iloinen tästä uudesta pöydästä! Vielä en ole kerennyt juhlia tai jotain illallista varten kattamaan, mutta voisin tehdä jonkun testikattauksen, jotta itsekin pääsen vähän kokeilemaan miten tuo pöytä taipuu kuuden hengen kattaukseen. Vähän mietityttää olemassa olevat pöytäliinat, pystyykö niitä nyt lainkaan enää käyttämään, mutta sitten täytynee hankkia pyöreitä liinoja…:) Ja onneksi nykyään kattaustrendeissäkin suositaan sieltä täältä roikkuvia liinoja, joten ei ole niin väliksi jos kaikki reunat eivät ole säntillisesti saman mittaisia.

Ja näettekö muuten, kuinka sinistä väriä on hiipinyt myös keittiöön…! Olen tainnut seota!

Mutta mitä tapahtui keittiössä??

Keittiössä on tyhjää. Jäljellä on vain tuoleja vailla pöytää.

Sattuipa nimittäin hassu juttu – seuraan erilaisia sisustusryhmiä Facebookissa ja siellä silmiini osui ilmoitus eräältä nuorelta naiselta, joka etsi mukaan liittämänsä kuvan mukaista korkeakiiltovalkoista ruokapöytää. Skrollasin jo ohitse ilmoituksesta kun hoksasin, että hetkinen – tuohan on kuva minun pöydästäni! Minun keittiöstäni! Minun kotoani! Kuva oli laitettu ilmoitukseen ilman lähdettä, jota ylläpitäjä ansiokkaasi penäsi. Linkki lisättiin ilmoitukseen, vaan sepä ei vienytkään minun blogiini, josta kuva alun perin oli. Sepä veikin jollekin ulkomaiselle saitille, joka oli törkeästi varastanut kuvani ilman lupaani! (Facebook-ilmoituksen laittajahan ei tästä toki voinut tietää, joten ei ole hänen vikansa.)

Tässä siis oiva muistutus ihan kaikille; MITÄÄN kuvaa EI saa ottaa noin vain netistä ilman, että asianmukainen lähde ilmoitetaan sen mukana, vielä parempi, jos kuvan omistajalta sen käyttöön on kysytty lupa. Jokainen kuva on jonkun omistama. Niitä ei voi omia käyttöönsä ”koska sen sai netistä google kuvahaulla” (jota muuten käytetään lähteenä edelleen tänä päivänä!) ja ne ei ole vapaata riistaa kenen tahansa käytettäväksi, vain koska ne ovat netissä. Jokaista kuvaa koskee tekijänoikeus. Myös sitä minun blogissani jakamaa keittiönpöytä -kuvaa, jonka joku ulkkarisivu meni ja pölli luvatta.

No, jätetään tuo selvästi tunteita nostattava aihe sikseen ja palataan alkuperäiseen…!

Nuori nainen siis etsi kuvan kaltaista pöytää, eikä ollut mistään huonekalukaupasta sellaista löytänyt. Koska minä olin taas 1,5 vuotta miettinyt uuden pöydän hankintaa, laitoin kyselijälle viestiä, että jos kiinnostusta on, saattaisi pöytä olla myynnissä. Vajaan viikon päästä hän tuli ja osti pöydän ilman, että meillä oli uutta edes mietitty! Onneksi asuttiin loman ajan mökillä, niin ei tarvinnut elää ilman ruokapöytää.

Alkoikin vimmattu etsintä – minkälainen uusi pöytä voisi olla? Käytetty vai uutena ostettu? Designia vai tusinatuotantoa? Paljonko budjetissa on liikkumavaraa? Pienemmän pöydän halusin, kuitenkin sellaisen, jonka ympärille mahtuisi 6 henkeä. Olisiko se jatkettava? Suorakaiteen muotoista en enää halunnut. Soikio ei tuntunut omalta. Voihan Pinterest, useat sisustusblogit ja täsmähyökkäykset erilaisten kalustevalmistajien sivuille myyntipalstoista puhumattakaan! Viikon kestäneen etsinnän ja erilaisten keittiökuvien katselemisen jälkeen ajatus uudesta pöydästä vihdoin kirkastui ja pitkistä koeistumisista ja -kattauksista rämpien löysimme voittajan!

En malta odottaa, että pääsen näyttämään teillekin sen!

Unelma uudesta ruokapöydästä

Pysytään eilisen postaukseni kaltaisesti vielä köökin puolella. Taisin vuosi sitten tammikuussa kirjoitella haaveestani vaihtaa ruokapöytä. Unelma elää edelleen, joskaan en ole kovin aktiivisesti jahdannut sitä. Kunnes nyt…

Tällä hetkellä ruokapöytämme on kuuden hengen korkeakiiltovalkoinen pöytä. Käytämme siinä normioloissa vain neljää tuolia, jotta on väljempää istua pöydän ääressä. Pöydässä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta tahtoisin arkikäyttöön vähän enemmän tilaa keittiöön ja vaihtamalla pöydän neljän hengen (jatkettavaan) versioon, vapautuisi tilaa vähän enemmän. Jatkettava pöytä on ihan ehdoton, sillä pöydän ääreen pitää mahtua vähintään kuusi henkeä (päihin tuolit lisäämällä jopa 8 henkeä) erilaisia illanistujaisia ja juhlia silmällä pitäen. Nykyinen pöytämme on vain 78cm leveä, joten vaihdon yhteydessä haluaisin pöytään myös enemmän leveyttä. 90cm pöytä olisi jo riittävä. Eli vaikka leveyttä tulisi lisää, haluaisin karsia arkikäytön pituutta pois.

_MG_9132.jpg

En tahtoisi pöytää, jota jatketaan keskeltä vetämällä päätypalat erikseen ja lisäämällä pala keskelle. En pidä siitä jakoviivasta, joka jää pöytään, kun se on normaalitilassa. Vanhasta kokemuksesta tiedän sen keräävän kaiken lian, enkä myöskään välitä siitä visuaalisesti. Päihin lisättävät jatkopalat ovat taas usein kiikkeriä, kun niitä ei tue oikeastaan mikään muu, kuin kiinnityslukot tms. Kuitenkin tämä vaihtoehto taitaisi olla parhain, sillä useimmiten pöytä on kuitenkin vain meidän oman perheen, eli kolmen hengen käytössä.

Meillä on joskus tässä keittiössä ollut neljän hengen pöytä ja sen pystyi hyvin kääntämään toisinpäin keskelle keittiötä niin, että kaksi tuolia tuli ikkunan eteen. Se toisi kivaa vaihtelua nykyiselle asetelmalle, jossa pöydänpääty on ikkunaa vasten koko ajan – kuuden hengen pöytää ei käännetä tässä tilassa mihinkään muuhun asentoon.

_MG_9125.jpg

Selailin verkkokaupoista erilaisia jatkettavia neljän hengen pöytiä ja parhain vaihtoehto taisi kuitenkin löytyä ihan Ikeasta. Minua alkoi ihan hurjasti kiinnostamaan pöytä, joka olisi pienimmillään neliönmallinen ja mitoiltaan 90x90cm. Se pöytä pitäisikin tuoda ihan reilusti keskelle keittiötä suoraan valaisimen alle, jotta tuolit, yksi per sivu, mahtuisi olemaan. Tuo asetelma, jossa pöytä ei enää olisikaan kiinni missään seinässä, alkoi kiinnostamaan tosi paljon! Lisäksi pöydän ollessa normaalikäytössä, eli neljän hengen pöytänä, tuolit eivät olisikaan samalla sivulla, vaan kaikki omilla puolillaan vähän kuin pyöreässä pöydässä. Tämä tuntuu aika kiehtovalta vaihtoehdolta.

Mies ihme kyllä piti ideaa hyvänä. Hän ei yleensä syty ideoistani kovin helpolla, joskaan ei jaksa asettua poikkiteloin, vaan antaa minun häärätä mitä haluan. Tällä kertaa hänkin näki heti miten paljon tilaa vapautuisi pienentämällä pöytää ja asettamalla sen keskelle pientä keittiötämme. Hahmottamisen vuoksi mallasin nykyistä pöytäämme tilaan vetämällä sen irti ikkunasta ja teippaamalla pöydänkanteen teipillä merkin mihin uusi pöytä loppuisi. Neljättä tuoli ei luonnollisesti saanut pöydän ääreen, mutta kolmellakin kokonaisuuden pystyi hahmottamaan. Heitin lisäksi lautaset pöytään nähdäkseni miten paljon tilaa jäisi neljälle hengelle illastaa. 

_MG_9175.jpg

_MG_9176.jpg

Olisi ihanaa päästä kiertämään pöytä! Ja kukaties hyödyntämään ikkunaa ihan toisella tavalla – tähän olisi jo idea!

Näillä ajatuksin ajattelimme edetä sen verran, että käymme Ikeassa katsomassa pöytää livenä viikonlopun aikana. Jos pöytä tuntuu hyvältä ratkaisulta, laitan tuon nykyisen myyntiin. Sen verran tästä ideasta kumpikin sytyimme, että mietimme jo heti kuinka ruma patteri, joka pääsisi uudella pöytäversiolla ikävästi nykyistä enemmän näkyviin, pystyttäisiin naamioida edes vähäsen piiloon.

Tällaisilla unelmilla siis täällä edetään tätä aurinkoisen keväistä torstaita! 🙂 Mitä sinä tuumaat ideasta?

Keittiön puolella

Meidän keittiö on kompakti, niin kuin koko kotimmekin. Näihin n. 80 rivitaloneliöön on saatu mahtumaan kuitenkin meille täysin riittävät toiminnot. Keittiö on L-muotoinen ja siinä voisi tietty olla hieman enemmän kaappitilaa, mutta eipähän tule kerättyä tuhatta astiastoa ja säilöttyä miljoonaa kippoa ja kuppia. Tiedän tasan tarkkaan mitä missäkin kaapissa on. Erikoisempia astioita ja harvemmin käytettäviä kristallilaseja säilön olkkarin vanhassa liinavaatekaapissa.

_MG_9151.jpg

Pidän haalean puunvärisestä tasosta, jonka vaihdoimme jokunen vuosi sitten valkoisen laminaattitason tilalle. Se tuo mukavasti lämpöä muutoin mustavalkoiseen keittiöömme ja kotiimme. Päätyseinässä on edelleen välitilanlaatat, jotka laiskuuksissani sinne jätin tasovaihdoksen yhteydessä. Muusta välitilasta revin ne irti ja rappasin pinnan rouheaksi. Nuo päätyseinän laatat on tarkoitus poistaa tämän kevään/kesän kuluessa. Sais vaan itsestään irti, sillä muistan vieläkin, kuinka epämiellyttävää puuhaa laattojen poisto oli. Siinä tarvitsee olla mm. kunnon suojalasit!

_MG_9147.jpg

Tykkään periaatteessa tyhjistä tasoista, mutta kahvinkeitin ei juuri muualle mahdu. Oi, ollapa aamiaiskaappi!  Esillä on myöskin talouspaperi, ihanat Pentikin leipälaudat, jotka ovat meillä päivittäisessä käytössä sekä villinä rehottavat yrtit. Leipälautojen lämmin puu ja vihreät yrtit ovat kodikkaan näköisiä ja tekevät keittiöstä asutun ja ei niin kliinisen näköisen.

Näiden viikonloppuna otettujen kuvien myötä aloin kuitenkin vihdoin etenemään erään muutosajatuksen kanssa, jota olen pyöritellyt mielessäni jo reilu vuoden. Palaan tähän ihan omassa postauksessaan.

Aurinkoista viikon puoltaväliä!

Arkikattaus

Kattaukset on niin meikäläisen juttu. Kauniin ilmeen ruokapöytään loihtii parissa minuutissa. Yleensä jo servietit ja kynttilät riittää.

_MG_9038.jpg

_MG_9050.jpg

Kauniit kukat ja toisiinsa sointuvat värit käytetyissä astioissa, tableteissa ja servieteissä antavat kattaukselle viimeistellyn ilmeen. Jalalliset lasit tuovat ripauksen juhlantuntua arjenkin keskelle.

Tällä kertaa yritin tehdä paperiservieteille taskuliinoissa paljon käytetyn taittelun, mutta paperi ei tietenkään asettunut kauniisti haluamallani tavalla. Niinpä rikoin taittelun ja jätin sen aukemaan lautaselle. Niistä muodostui kuin epäsymmetriset kukat. Kaunista, joskaan ei kovin käytännöllistä servietin jäädessä ikävästi ruttuun käyttäjän kannalta. Täytyy tehdä joskus uusi yritys kangasliinoilla.

_MG_9057.jpg

_MG_9045.jpg

Kauniisti katetun pöydän ääressä myös tämän kuntokuurin ruoka maistuu paremmalta. Ja onhan se aika kiva istahtaa työpäivän ja treenien jälkeen perheen kanssa pöytään syömään ja vaihtamaan päivän kuulumisia, kun puitteetkin on kohdallaan. Kynttilät luovat heti rauhallisemman tunnelman pöytään.

Kaunista torstaita kaikille.