Feldkirch – Itävallan rajakaupunki

Ihana lukijani muistutti minua vielä puuttuvien reili-reissumme loppukohteiden esittelyistä ja tunsin kyllä viiltävän piston kyljessäni! Kiitos muistutuksesta – nämä postaukset ovat jääneet minulta mielensopukoihin blogissa julkaisun sijaan! Joitain versioita lojui jo luonnoksissa, joten oli aika korjata tilanne, naputella postaukset loppuun ja käydä kuvat läpi. 

Reili-reissupostausten tokavika osa tuleekin siis tässä!

f1.jpg

2f.jpg

Feldkirch tuli reilietapiksi oman mokani vuoksi; bookkasin paluulennot päivää liian myöhäiseksi jonkun ihmeen aivopierun seurauksena ja koska mm. alppijunaliput oli jo ostettu ja muutama muukin asia lyöty lukkoon peruuttamattomasti, piti säätää matkapäivien sisältöä ihan lopusta. Yksi päivä piti vielä ”tuhlata” jossain ja koska valmiiksi oletimme jokaisen etappimme olevan aika pieni kylä ja tekemisen mahdollisuus sen myötä rajallinen, valitsimme viisaasti lisätä vielä yhden kohteen listaan.

Välimatkojen vuoksi Keski-Euroopassa pystyy vaihtamaan valtiota hyvinkin lyhyiden matkustusaikojen puitteissa ja siksi päätimme lisätä Itävallan ja Feldkirchin vielä reissuumme.

f4.jpg

Matkasimme Liechtensteinista junalla ikään kuin takaisinpäin Sargansiin, josta siis alun perin Liechtensteiniin lähdimmekin ja hyppäsimme sieltä kätevästi bussiin ja eikun kohti Itävaltaa. Matka kesti vajaan tunnin ja pysähtyi Feldkirchin juna-asemalla, josta talsimme kilsan verran hotellille.

En oikein löytänyt montaa mukavaa hotellivaihtoehtoa Feldkirchin vanhan kaupungin liepeiltä, joten tässä kohtaa joutui vähän ottamaan vain jonkun.

f7.jpg

Hotelli Gärni Bären osoittautui erittäin vanhaksi Guest Houseksi, joita saksankielisillä alueilla Euroopassa on runsaasti. Majatalo oli iso ja aulatilat sisustettu runsaalla kädellä vanhoilla ja romanttisilla tavaroilla. Majatalo oli puhdas ja turvallisen tuntuinen, mutta jotenkin spooky. 🙂 Meidän huone oli vähän outo. Ovi huoneeseen oli heti sängyn vierestä niin, että toisen tyyny oli heti oven vieressä. Kävipä mm. niin, että lähtöpäivänä pari tuntia ennen check outia siivooja paukkasi ovesta sisään koputtamatta. Mitä jos olisimme vielä olleet vaikkapa nukkumassa,sillä lähtöhetkeen oli vielä runsaasti aikaa? Itse olisin ainakin saanut ihan kamalan halvauksen, jos yhtäkkiä tyynyn vieressä seisoo tuntematon ihminen!

Huoneen suuret tummat kattopalkit ja massiiviset isot Narnia-kaapit ja huonekalut tekivät huoneesta raskaan ja tunkkaisen. Kirkkaankeltainen väri seinissä ei juuri pelastanut tunnelmaa.

f6.jpg

Tyttären sänky oli huoneen keskellä sijainneen wc-tilan takana. Siellä oli ovi myös kokonaan toiseen hotellihuoneeseen ja se tuntui isoine avaimenreikineen tyttärestä todella epämiellyttävältä. Varsinkin kun isä reilusti vielä vitsillä pelotteli, että joku sieltä avaimenreiästä varmaan salaa luuraa. Haha! 😀 (Tässä kohtaa mainittakoon, jos ei joku muista/tiedä, niin tytär on jo liki parikymppinen, joten ihan pikkulapsia meillä ei sentään pelotella! :D)

Lattioiden narina, täysin pilkkopimeäksi ikkunoiden puuttumisen myötä muuttunut huone oli illalla hieman creepy. Vaikka hotelli oli siisti ja palvelu hyvää ja majatalo turvallisen oloinen, en kyllä ehkä menisi tuonne enää uudelleen… Tunnelma ei vain ollut kohdallaan.

f3.jpg

Feldkirchin vanha kaupunki sen sijaan oli hurmaava! Sen mukulakadut, pastellinväriset talot ja sisäpihoilla pulppuavat pienet suihkulähteet tekivät siitä romanttisen ja pittoreskin. Me lounastimme auringonpaisteessa ja vaeltelimme katuja. Teimme muutamia vaateostoksiakin, sillä heti kun tulimme Itävaltaan, putosi hinnat joka asian suhteen roimasti. Ruoka oli halvempaa, juomat puoli-ilmaisia frangeilla maksettuihin ostoksiin nähden ja vaatteiden hintalappujakin viitsi taas katsoa.

Eniten ehkä fiilisteltiin vain maisemia ja tunnelmaa. Ja kauan kaivattua aurinkoa! Sitä nimittäin riitti tuolla. Oli helmikuun puoliväli ja alppikylissä oli mieletön auringonpaiste joka ikinen päivä! Kuten monissa muissakin alppikylissä, myös Feldkirchiä halkoo pieni joki, jonka vesi tulee suoraan Alpeilta. Vesi on niin uskomattoman kirkasta, että jokaisen kivenmurikan näki pohjalta!

f5.jpg

Feldkirch on todella vanha kaupunki. Siitä löytyy mainintoja jo 1200-luvulta. Jykevä kirkko oli valkoisine rapattune pintoineen todella vaikuttava näky iltapäivän auringonsäteissä.

f8.jpg

_MG_8628.jpg

Illastimme italialaisessa pienessä paikassa ja ruoka oli todella maittavaa. Siitä suoraan me melkein lampsimmekin takaisin majataloomme, sillä pientä turnausväsymystä alkoi jo olemaan ilmassa näin reissun viimemetreillä. Spookystä yleistunnelmasta huolimatta nukuimme hyvin ja söimme runsaan aamiaisen majatalolla.

Pakkasimme kimpsut ja suuntasimme takaisin juna-asemalle ja ostimme liput Zürichiin. Hyvä huomio tässä kohtaa oli se, että kun teimme paluun takaisin frangi-alueelle, nousi junalippujenkin hinnat älyttömästi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että parin tunnin matka Milanosta Tiranoon maksoi meiltä kolmelta 33 euroa. Vastaavan pituinen matka Itävallan puolelta Sveitsiin maksoikin sitten 120 euroa. Huhheijaa.

_MG_8642.jpg

_MG_8644.jpg

Pikajuna oli miellyttävä ja matka sujui oikein hyvin. Harmikseni meidän paikat olivat väärällä puolella junaa ja niinpä missasin todella upeat järvimaisemat juuri ennen Zürichia kamerani kanssa. Onneksi kuvattavaa riitti myös viimeisessä määränpäässämme, joka yllätti minut todella positiivisesti.

Siitä lisää kuitenkin vikassa osassa. Lupaan sen ilmestyvän viikon sisään, niin saan tämän reissun niputettua kunnialla kasaan! 🙂

Reilausta aikuiseen makuun Alpeilla

Aika monta viikkoa tätä mietittiin ja venkslattiin, tutkittiin karttoja, hintoja, siirtymiä, vertailtiin mieltymyksiä, kiinnostuksia ja yritettiin löytää täydellinen kombo. Vaikeuksiltakaan järjestelyiden suhteen ei ole säästytty ja pitkin Eurooppaa on tarvinnut soitella ja meilailla kaikkien järjestämiseksi. Vihdoin kaikki saatiin kuntoon ja me lähdemme reilaamaan Alpeille!

_MG_7422.jpg

Tosi-reilaajat tuskin kutsuisivat tätä meidän versiotamme ihan ehdaksi, mutta meille tämä on aika lailla juuri sitä. 9 päivää ja 4 valtiota – kaupunkeja ja kyliä siinä sivussa monen monta. Aika kauan tosiaan hinkattiin reittejä, että saatiin reissusta mahdollisimman toimiva ja päästäisiin näkemään niitä paikkoja, jotka kiinnostivat eniten. Piti myös miettiä, ettei koko matka menisi ravaamiseksi ja että siirtymät olisivat lyhyitä. Keski-Euroopassa se kyllä onnistuukin, sillä pyöriessä tiiviillä alueella pystyy lyhyeenkin reissuun upottaa monta kohdetta.

Valitsimme reissun alkuun muutaman päivän vietettäväksi samassa paikassa, muutoin siirrymme rivakasti uuteen kohteeseen, joskus siis kuitenkin vain vartin siirtymällä, joten kovin rassaavaksi tätä reilausta en kutsuisi! 🙂

_MG_7420.jpg

No, mikä on meidän reittimme?

-Aloitamme Tanskasta! 🙂 Pitkällä välilaskulla lentoliput tulivat 3 kertaa halvemmaksi, kuin suorat, joten me käymme syömässä lentojen välissä brunssin Kööpenhaminassa ja tytär pääsee näkemään samalla myös tuon kaupungin ekaa kertaa. Köpiksen keskustan ostoskatuineen, satamineen ja tivoleineen kiertää nopeasti muutamassa tunnissa oikein hyvin. Varsinainen loma alkaa kuitenkin Italian puolelta.

Lennämme Köpiksestä Milanoon ja vietämme tässä upeassa muodin mekassa kolme päivää nähtävyyksiin tutustuen. Odotan erityisesti Duomoa, sitä suurta kirkkoa. Sen jälkeen aloitamme matkan kohti Alppeja. Alla tarkempi reitti kartalla.

reilireitti.jpg

Milanosta matkaamme junalla Tiranoon Como-järven rantaa sivuten. Odotan kauniita järvimaisemia tältä legiltä. Matka tuohon ihan Pohjois-Italiassa rajan tuntumassa olevaan kaupunkiin kestää reilu pari tuntia. Tiranossa vietämme yhden yön valmistautuen reissumme pisimpään junalegiin, joka sekään ei ajallisesti vastaa matkaa edes Helsingistä Joensuuhun!

Herättyämme Tiranossa hyppäämme siis maisemajunaan, jonka kyydissä kiidämme Alpeilla parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa kapealla radalla ylittäen solia huimia siltoja pitkin tulipunaisella junalla! Oman elämäni Tylypahka -junakokemus! Tuolla matkalla tuskin pystyy irrottautumaan kamerasta!

BERNINA%20.jpg

Matka panoraama-vaunussa, jossa on ikkunat kattoon asti ja vähän ylikin, kestää reilu neljä tuntia. Voipi olla, että tuollaisten kuvissa näkyvien siltojen kohdalla sieppaa vähän sydämestä… hui että!! 🙂 Juna matkaa parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa ohittaen mm. maailmankuulun St. Moritzin hiihtokeskuksineen. Reitin päätteeksi saavumme Sveitsin puolelle Churiin, joka näytti sekin ihanalta paikalta kuvien perusteella!

Churista suuntaamme sitten kohti yhtä maailman pienimmistä valtioista – Liechtensteinia. Tämä oli listallani ihan ehdoton! Milloin muulloin tulisi mentyä tuohon maahan, jos ei nyt?! Useinhan Liechtenstein onkin läpilkulkupaikka Euroopassa liikkuessa. Yövymme pääkaupungin, Vaduzin ulkopuolella vähän ylempänä vuorella. Alhaalla kiemurtelee Rein-joki ja aika huikaisevat olivat näkymät hotellin kuvien mukaan. Liechtensteinin maisemat kiertää suurinpiirtein kävellen, joten yhtä yötä kauempaa emme tässä valtiossa ole. Siirrymme seuraavana päivänä vartin junamatkan verran Itävallan puolelle. Sieltä löytyi mitä söpöin pieni paikka, Feldkirch, perinteisellä alppimajatalolla puisine sänkyineen. Minua houkutteli takka, kylpyamme ja ne lumiset maisemat! Ah!

20150313_124835.jpg

Feldkirchistä matkaamme taas junalla reissumme viimeiseen kohteeseen, Zürichiin. Hyppelemme siis edestakaisin Sveitsin ja parin muun maan väliä. Zürichin suuressa kaupungissa lomailemme viimeisen päivän ennen kotiinpaluuta. Tämä sveitsiläinen kaupunki on tunnettu liikemaailman keskuksena. Ja rahan. Sen kyllä huomasi hotellihinnoissakin ja melkein päätä huimasi maksaa yhdestä yöstä kolmisensataa. Yllättävän monessa zürichläisessä hotellissa, jotka lähenteli meidän hintaluokkaamme, oli kauhukseni jaettava kylpyhuone. Siis what? Ymmärrän hostellit, mutta että ihan kolmen tähden hotelleissa jaettava kylppäri käytävällä. Ei ihan sovi meille, joten maksoimme vähän kylppärilisää saadaksemme oman.

Alunperin meidän piti viettää kaksi päivää Zurichissä, mutta tuon alppijunan takia jouduimme siirtämään kaikkea yhdellä päivällä eteenpäin. Tuon junan lippuhankinta oli oikea farssi ja veisi kaksi postausta kertomaan mitä sekoilua tuon takia näimme ja koimme, joten tyydyn vain sanomaan, että en enää ikinä aio ostaa Suomesta käsin Keski-Eurooppalaista junalippua!

20150314_112316.jpg

Matkasta tulee varmasti ihan huikea! Miettikää noita maisemia, mitä junien kyydistä näkee ja mitä kaikkea kävellen kerkeämme kiertämään. Nämä kaksi alppikuvaa on omalta laskettelureissultani Itävallan Alpeille parin vuoden takaa. Noita maisemia jaksoin ihastella suksien päältä ihan loputtomiin!

Tämä reili-reissusuunnitelma syntyi vähän kuin vahingossa. Alunperin lähdimme miettimään lämmintä allaslomaa, mutta hinnat lyhyen lentomatkan päähän (Kanaria/Dubai) olivat mielestäni pilvissä laatuun nähden, varsinkin ensiksi mainitun kohdalla. Ei tästä reili-reissustakaan ilmaiseksi selvitä, mutta lentoliput, majoitukset ja junaliput tulivat silti edullisemmaksi kuin viikon loma Kanarian altaalla. Ja uskon, että saamme tällä matkalla enemmän kokemuksia plakkariin.

Nyt onkin siis rinkan pakkaus edessä ja sitten ei kun reppu selkään ja kohti seikkailuja!

Koti ja koira jää äitini huomaan, joten levollisin mielin lähdemme reissuun niiltäkin osin. Olen ajastanut muutamia postauksia matkan ajaksi, joten lukuhetkiä tarjoilen teille lomankin aikana. Palataan tarkemmin reissutunnelmiin kotiin palattuamme! 🙂 Ciao! Auf wiedersehen!

Bernina Express -junakuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.

Saalbach

Ensimmäinen kerta Alpeilla maaliskuun puolivälin tietämillä oli kyllä huikea kokemus. Fiilistelypostaus löytyy tämän linkin takaa, mutta nyt voisin laittaa pientä faktaa kohteesta laskettelumestana.

Saalbach sijaitsee Itävallassa, n. tunnin ajomatkan päästä Salzburgista. Me lensimme ensin Saksan puolelle Müncheniin, josta hyppäsimme minibussiin ja ajoimme rajan yli Itävaltaan. Kaikkiaan matka taittui minibussilla n. 3 tunnissa. Pidempiinkin matkoihin kannattaa varautua, jos on paljon ruuhkia teillä. 

20150313_145604.jpg

20150313_145608.jpg

Saalbachin kylä oli melko pieni, mutta sisälsi kaiken tarpeellisen laskijan näkökulmasta; suksivuokraamoita, vaateliikkeitä ja urheilukauppoja, paljon erilaisia ravintoloita, kahviloita ja baareja. Mitäpä sitä muuta alppilomalla tarvitsisi. Ravintoloissa pärjäsi englannilla, mutta esim. vuorilla rinneravintoloissa olisi saksankielentaito ollut tarpeen. Itse tulen toimeen englannilla, ruotsilla ja espanjalla, ranskallakin jos on pakko, mutta saksaa en ole koskaan lukenut. Olinkin erittäin ihmeissäni, että englannilla ei tuolla juurikaan pärjännyt. Tämä oli mielestäni pieni miinus. Englanti on kuitenkin niin universaali kieli, mutta olen aiemminkin reissuilla sen huomannut, että maissa, joissa kaikki ulkomaalaiset tv-ohjelmat ja elokuvat dubataan, ei osata englantia läheskään niin hyvin.

20150312_172530.jpg

20150313_145632.jpg

Eka iltapäivä meni tutustuessa kylään, syödessä hyvin ja juodessa Itävaltalaisia viinejä. Ah! Hyvät valkoviinit ovat mieleeni, Itävaltalaisia tiedän monia hyviä ja oli myös ilo huomata, että ruoka ja viini ei tuolla juuri maksanut. Naudan sisäfileepihvi irtosi 17 eurolla, lounasannos kanaa ja ranskalaisia 7 eurolla. Aina reissatessa sitä tajuaa miten hiton paljon me Suomessa maksamme kaikesta. Suosittelen sitten kantamaan käteistä mukana. Kortti käy kylän ravintoloissa, mutta rinneravintoloissa käteinen on varmempi. Pariin kertaan ennen automaatilla käyntiä minulle puisteltiin päätä korttia tarjotessani. Onneksi matkakumppanit olivat olleet paremmin valmistautuneita käteisosaston suhteen.

20150312_172511.jpg

20150312_222144.jpg

Ensikertalaisena Alppi-matkaajana rinteeseen meno vähän jännitti. Osaan kyllä laskea ja rakastan vauhdin hurmaa, mutta Alpeilla on niin eri olla. Ilma on ohuempaa ja se tuntuu osittain oudolta, lihaksetkin hapottaa nopeammin. Mäet ovat julmetun pitkiä ja pisin rinne olikin 7 km pitkä. Sitä on aika rankka laskea kertalaakista putkeen. Mutta koska maisemat ovat niin upeat, kesken laskun pysähtyy mielellään vähän vetämään happea ja ihastelemaan näkymiä.

20150314_121117.jpg

Kamojen vuokraus ja hissiliput olivat kalliimpia kuin Suomessa. Toisaalta, kyllä niillä hissilipuilla saakin vähän enemmän rahalle vastinetta, sillä kuten todettua – rinteet ovat pikkuisen eri luokkaa.

20150313_143202.jpg

Reitit ovat merkitty hyvin ja rinnekarttoja on aina huipuilla. Niistä on helppo katsoa mikä vie minnekin ja missä on minkäkinlainen hissi (tuoli/gondoli). Se, mikä pisti silmään, oli turva-aitojen puuttuminen. Jyrkissä mutkissa saattoi olla rinteen reunan jälkeen 30 metrin pystysuora pudotus, eikä aitaa missään. Aina välillä sellainen vähän laittoi puistattamaan. Kannatti siis olla varovainen! Rinteet oli myöskin hyvin merkitty punaisella (loivin), sinisellä (siiltä väliltä) ja mustalla (jyrkin) värillä. Itse jätin nuo mustat rinteet suosiolla väliin, sillä esim. yhtä näistä mustista rinteistä käytetään Maailman Cupin syöksylaskijoiden kisarinteenä, joten sinne on turha meikäläisen mennä…

Hissimatkat olivat itselleni vähän kurjia, sillä olen todella herkkä reagoimaan keinutukseen ja siitä tulee helposti paha olo. Tuolihissit olivat kivempia, sillä niissähän sai koko ajan raitista ilmaa. Vartin koppihissimatka oli toinen juttu, sillä se heijasi usein aika kovin ja niissä tuli itselleni paha olo. Ei niistä silti pöllömmät maisemat olleet!

20150315_095930.jpg

20150314_093142.jpg

Rinteet olivat aamuisin parhaimmassa kunnossa. Kissat olivat yön aikana lananneet mäet tasaisiksi ja aamun ekat laskut olivatkin huikeimpia! Voi vitsi, sitä menoa ja meininkiä! Tuuli ujelsi korvissa, sukset kulkivat tasaisessa rinteessä ja kuulit ainoastaan omista suksistasi lähtevän, käännösten aiheuttaman pienen äänen. Mahtavaa kertakaikkiaan!

Rinneravintoloita oli aina huipuilla sekä joskus puolessa välissä mäkeä. Helppo taukopaikka ja mikäs niissä oli makoilla aurinkotuoleissa kylmä limu kädessä musaa kuunnellen.

20150314_144820.jpg

20150313_123759.jpg

Kun päivä alkoi kääntymään pitkälle iltapäivään, oli vikan laskun paikka. Ja mihinkäs se perinteisesti lasketaan – no, sinne After Ski:hin tietysti! Olen Lapissa nähnyt aikamoista menoa After Ski:ssä, mutta Saalbach on tunnettu villistä after ski -meiningistä. KAIKKI tulevat Hinterhag-Almiin bilettämään! Tila on vanha navetta keskellä rinnettä ja siellä soittaa live-bändi joka päivä.

20150313_152507.jpg

Tarina kertoo, että paikan ostivat Evi ja hänen miehensä joskus vuonna -76 palavasti rakastuneina. Myöhemmin mies kuoli ja Evi jäi suremaan. Hän esiintyy rakkaan miehensä muistoksi Hinterhag Almissa joka ikinen päivä ja hänen esityksensä päättyy siihen, että hän heittää parvelta alas paperisia sydämiä ”Verliebt in Hinterhag Alm” (=rakastunut Hinterhag Almissa), paikan sydän-logolla varustettuja pipoja sekä kaulaliinoja. Minä onnistuin nappaamaan vain tuon tarrasydämen.

20150314_180306.jpg

Tila on kaksikerroksinen ja parvella, kuvan vasemmassa reunassa on bändin nurkkaus. Tämä puhelimilla valaistu oluttuoppi oli jotain, mitä en ollut nähnyt ennen. Tällä siis fiilisteltiin jotain biisiä parhaillaan. Meno yltyi paikassa joka päivä ihan kattoon! Vaikka ei olisi jaksanut tai hotsittanut bilettää yhtään, vartti sisällä tuolla paikassa ja jo kohta laitoit monolla koreasti! Meno oli riehakasta, mutta hyväntuulista. Ei mitään rähinöitä yhtään missään, vaan ihmiset olivat iloisia ja lauloivat kurkku suorana bändin mukana. Tuolla sai tanssia ja laulaa itsensä hikeen!

20150314_183821.jpg

 Vikaksi pieni sananen asuinpaikastamme. Neljän tähden hotelli Auwirt sijaitsi hyvällä paikalla alppikylän reunassa. Siitä oli lyhyt matka niin ravintoihin kuin suksivuokraamoon ja mikä parasta, hissiin. Hotelli oli siisti ja aamiainen runsas ja Itävaltalaiseen tapaan jokainen huone oli varustettu perinteisellä puulaatikko-sängyllä.

Miinusta tulee henkilökunnan englanninkielentoidottomuudesta. Minusta on suorastaan käsittämätöntä, että Alpeilla sijaitsevassa hotellissa, jossa käy turisteja ympäri maailmaa, ei osata englantia. Edes perus-hotellisanastoa ei osattu ja aina jos tarvitsi asioida respassa, piti huolehtia, että mukana on saksankielentaitoinen. Todella käsittämätöntä suorastaan. Luulisi, että sen verran opettelisi henkilökunta englantia, että pystyisi neuvomaan missä on suksivarasto tai monelta on aamiainen…

20150315_101057.jpg

Kaiken kaikkiaan reissu oli unohtumaton ja jäi mieleen pelkästään positiisena muistona! Suosittelen myös hotellia, vaikka minä en saksankielentaidottomana siellä pärjännytkään 🙂

Mahtavaa pääsiäisenjatkoa kaikille.

Alppimaisemia Itävallasta

 Viikonloppuna kerkesin käydä kuvasatoa läpi upeista alppimaisemista ja niitähän riitti! Oli vaikea valita niitä upeimpia tähän postaukseen. Kuvat on kaikki otettu puhelimella. Suurista suunnitelmistani huolimatta en jaksanut lähteä raahaamaan järkkärireppua selässä rinteisiin, pelko kaatumisesta ja kameran rikkoutumisesta oli suuri, sekä reppu olisi todennäköisesti osoittautunut hankalaksi mm. tuolihisseissä.

Mutta kun maisemat ovat niin upeat, niin ei niistä voi saada kuin upeita kuvia! 

20150314_112316.jpg

Tässä seuraavassa kuvassa aurinko paistoi tuon pienen pilvenhattaran läpi jättäen kuitenkin suuret varjot vuoren rinteeseen. Haukoin henkeä niin monesti ihastellessani näitä upeita maisemia!

20150314_114527.jpg

Pysähtyessämme eräälle huipulle rinneravintolaan hetkeksi aurinkotuoleihin levähtämään, saimme seurata huikeata liitovarjonäytelmää! Me olimme tuossa vaiheessa  jo n. 2km korkeudella ja tuo varjo vain kohosi ylemmäs ja ylemmäs koko ajan! Ihan hullunrohkeaa touhua, sillä voitte uskoa, paljonko tuolla tuulee! Välillä näyttikin, että varjo kieppui holtittomasti tuulien pyörteissä.

20150314_152932.jpg

Toisen laen yläpuolella kierteli kuumailmapallo. Jos maisemat maankamaralla näyttävät huikeilta, mitä ne ovatkaan ilmasta käsin…!

20150314_100222.jpg

Alempaa vuorilta otettuja kuvia on vähän, sillä mitä alemmas kylää kohti laski, sitä huonommaksi mäet menivät – matalammalla aurinko oli kerennyt sulattamaan lunta ja rinteet muuttuivat ihan sohjoksi ja kumpareiseksi.  Alla olevasta kuvasta ihan näkeekin, kuinka jauhettu rinne jo oli. Tämä oransseilla tuolihisseillä varustettu rinne oli ns. lastenrinne. Siellä olikin aika monta hiihtomaikkaa pienine oppilaineen. Itse laskin mieluummin kuitenkin ylempänä vuorilla, sillä mäet olivat siellä niin paljon paremmassa kunnossa.

20150313_151638.jpg

En osaa edes kertoa kuinka monta kertaa pysähdyin laskiessani ihastelemaan ja kuvaamaan näitä Sound of Music -maisia maisemia. Ilmankos päässäni alkoi pyörimään tuttu tunnari; The hills are alive…. with the Sound of Music… 

20150313_124835.jpg

Hissit olivat joko tuolihissejä, joilla taitettiin lyhyempiä matkoja ylös tai koppihissejä (gondolihissejä), joilla mentiin suurimmat mäet. Hissien jatkuva heijaus alkoi jossain kohtaa päivää aina inhottamaan, sillä olen tosi herkkä voimaan pahoin niin autossa, kuin missä tahansa muussakin liikkuvassa vempeleessä ja noissa hisseissä tuli melko helposti huono olo itselleni. Laskiessa sekin olotila kuitenkin kaikkosi hetkessä!

20150313_101228.jpg 

Ja kun väsy yllätti tai teki mieli kylmää juomaa, oli melko helppoa pysähtyä aurinkotuoleihin lekottelemaan ja kuuntelemaan taustalla pyörinyttä saksankielistä humppaa 🙂 Tuo aurinkoinen sää, joka oli seuranamme kaikki 4 päivää, oli ihan uskomatonta! Seurueestamme kokeneet Alppi-kävijät sanoivat, että yleensä neljän päivän reissulle osuu yksi tällainen huippu-upea aurinkoinen päivä, ei koskaan neljää putkeen! Meillä kävi siis uskomaton tuuri myös kelien puolesta! En olisi ikinä voinut uskoa, että lähden Alpeille ja palaan kotiin ruskettuneena! 🙂

20150313_112152.jpg

Koppihisseillä tosiaan taitettiin pisimmät matkat ylös. Näissä hisseissä hyvä puoli on se, että niillä pääsee vuoren laelle ja sieltä pois myös ne, jotka eivät laskettele lainkaan. Pari kertaa törmäsinkin ihan kengillä varustettuihin henkilöihin jotka tulivat ottamaan valokuvia tai syömään rinneravintoloihin. Itsekin matkustin pari kertaa koppihissillä alas laskettelun sijaan, sillä ainoa rinne, joka johti meidän kyläämme, oli niin kammottavan jyrkkä, että kokeneetkin laskettelijat seurueestamme sanoivat, että vähän pelotti sitä laskea. Rinne on pitkä ja kylään viettäessään huononee laadultaan auringon sulattaman lumen takia ja tekee laskemisesta erittäin haasteellisen ja kokemattomalle riskaabelin.

Koppihissistä näkikin melko kivasti alas kylään!

20150315_095917.jpg

Ihan herkimmille korkeanpaikankammoisille nämäkään reitit eivät ole mieluisia, sillä koppi killuu aika korkealla rinteiden päällä ja alas on parin kilsan matka…! 🙂 

Palaan vielä yhden ”arvostelupostauksen” muodossa Itävallan Saalbachiin ja siinä kuvia sitten myös alppikylästä itsestään sekä yleisiä fiiliksiä laskettelukohteesta.

Kivaa päivää! 🙂

 

Mustelmia ja muistelmia

Takana on aika tapahtumarikas, pitkä viikonloppu huikeissa maisemissa Itävallan Alpeilla laskettelureissun merkeissä. Reissu oli kaikinpuolin mieleenpainuva ja täynnä erilaisia elämyksiä. Kolme päivää rinteessa jätti jälkensä ja tätä tarkoitan kirjaimellisesti 🙂 Monot painoivat yläreunasta jalkojani niin, että takapuolella pohkeissa on nyt mustelmat ja etupuolella molempien jalkojen sääriluut todella kipeät. Jalat ovat polvesta alaspäin tosi turvonneet ja kosketusarat. Lisäksi molemmista nilkoista on nirhautunut iho rikki sekä sisä- että ulkosyrjistä. Koska lisäksi heitin kunnon lipat heti ekana aamuna suksivuokraamossa kompuroidessani monot jalassa portaissa, vasen polveni on musta. Toiset ne kaatuu rinteessä, toiset ei pääse edes sinne asti, vaan tekevät sen suksivuokraamossa. Heh!

No, reissussa rähjääntyy! 🙂 Ehkäpä olisin voinut lieventää monojen aiheuttamia vammoja poistamalla monot jalasta jossain kohtaa, eikä kuuden tunnin rinnepäivän perään tanssia after ski:ssä ne jalassa vielä toiset neljä tuntia! 🙂 Olen luullut nähneeni villin after ski paikan, mutta huh – nyt vasta näin villin after ski:n! Ai elämä, mikä meno!! 🙂

IMG_0994.jpg

Kuvia on paljon upeista vuorimaisemista ja tokihan yleiset fiilikset reissusta pitää taltioida myös tänne blogiin. Tietty myös kohteesta itsestään laskettelupaikkana. Nyt kuitenkin on pakko yrittää levätä työpäivien lomassa ja saada univelkaa tasoitettua. Töissä on nimittäin myös kaaos, sillä koko toimistomme sisustus uusitaan ja siellä on käynnissä iso remontti. Se tarkoittaa aika paljon pakkaamista ja purkamista. Vanha ei jaksa enää uutta viikkoa, kun takana on neljän päivän riehakas ja urheilun täyteinen reissu ja joka päivä mentiin 5 tunnin yöunilla! 🙂 

Myönnän samaan hengenvetoon, että pieni tauko blogista teki ihan hyvää. Päivitän blogia liki joka päivä, oli kivaa keskittyä vain hauskanpitoon ja rentoon oleiluun, eikä miettiä postauksia tai lukea edes muiden blogeja. Nyt kuitenkin paluu taas arkeen ja koska kevät etenee kovaa vauhtia, on sisustusrintamalla, varsinkin ulkosisustamisen ja pihasuunnitelmien puolella pää täynnä ajatuksia! 🙂

Puhtia kaikille tähän viikkoon!

Alpeille

Kevät on siitä ihanaa aikaa, että mieli on silloin virkeämpi kuin syksyn synkkinä hetkinä. Tänä keväänä mieltä piristää kummasti myös upeat tapahtumat ja toteutuvat haaveet ja suunnitelmat! Ensimmäinen niistä huomenna, sillä meikäläinen suuntaa Itävallan Alpeille laskettelemaan! 

Olen haaveillut alppireissusta melkoisen kauan, en oikein tiedä edes mitä odottaa – aurinkoa, lunta, huikeita vuorimaisemia, riehakkaita bileitä after ski:ssä…? Varmasti kaikkea tuota on luvassa ja edessä on taatusti ihan huikea reissu! Ennen kaikkea on uskomattoman upeaa päästä tällaiselle työporukan kesken tehtävälle reissulle, joka toimii henkilökunnan palkintomatkana tavoitteiden saavuttamisesta.

Hommasin alennusmyynneistä uudet lasketteluvaatteet, jotka ylipäätään vettä ja tuultapitävänä materiaalina soveltuu jatkossa myös muuhun ulkoiluun. Olisin halunnut päräyttää jollain upeilla väreillä, mutta koska en viitsinyt omaisuutta tuhlaa, päädyin ale-tuotteisiin ja ne sitten olivat tylsästi tyylikkäästi mustaa. Hintaa näille XXL:stä ostetuille vaatteille ei juurikaan jäänyt: takki ja housut yhteensä 60 euroa! (Ale oli melkoinen, sillä pelkästään takin ovh 150 €)

IMG_0952.jpg

IMG_0949.jpg

Ennen kaikkea halusin panostaa turvallisuuteen (nämä rinteet ovat pikkaisen pidempiä kuin meillä Lapissa)  ja ostin kypärän reissuun. Valkoiset lasit omistin jo ennestään.

PicMonkey%20Collage.jpg

Tämä ostos on yhtälailla käytössä tulevaisuuden laskettelureissuilla. Kypärä oli myös tarjouksessa, vaikka ensisijaisesti en tuijottanut niinkään hintalappua, vaan mukavuuden tuntua päässä ja ulkonäköä, ihan niin kuin myyjäkin opasti. Jos kypärä ei miellytä ulkonäöllisesti, sitä ei tule käytettyä. Niinpä päädyin kokovalkoiseen ”siroon” (vaikka sanat siro ja kypärä ei kyllä mahdukaan samaan lauseeseen) kypärään.

IMG_0956.jpg

Kameralaukun ajattelin heittää selkään ainakin yhtenä päivänä, pakko saada ikuistettua alppimaisemia muullakin, kuin kännykän kameralla. Reissuun on luvattu ainakin perjantaiksi upean aurinkoisia kelejä, , joten arskat lähtee myös mukaan! Olen niin innoissani ja kiitollinen matkasta ja samalla muuten tulee taas maailmankarttaan yksi neula lisää: Itävalta.

Mahtavaa viikonjatkoa kaikille!