Hurmaava Reykjavik

Viimeinen osa Islannin matkastani tulee tässä!

Olisi ollut kiva ihan tuoreeltaan laittaa teille Reykjavikin terveiset, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt käymään vielä kuvasaldoa läpi, saati kirjoittamaan ylös kaikki, mitä haluan paikasta kertoa. Tätä postausta on siis tehty useassa osassa, mutta nyt se on valmis! Esittelyvuorossa siis pääkaupunki Reykjavik, joka ennakkokäsitystäni mukaillen oli pieni, joskin ehkä vielä pienempi, kuin osasin edes odottaa!

IMG_6346.jpg

Olen käynyt kaikissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa ja jos näitä muitakaan ei metropoleiksi voi kutsua, Reykjavik on pikemminkin omassa mittakaavassani kylä, kuin kaupunki. Reykjavikin pienuus ei kuitenkaan ollut mikään negatiivinen asia, päinvastoin, se teki syrjäisen saaren pääkaupungista ainostaan vieläkin eksoottisemman ja pittoreskin. Minut Reykjavik kyllä hurmasi ainakin!

Reykjavik sijaitsee Islannin länsi-rannikolla, aivan merenrannan tuntumassa. Aika huikeat maisemat oli hotellistamme parin korttelin verran alemmas käveltyämme.

IMG_6349.jpg

IMG_6350.jpg

IMG_6361.jpg

IMG_6366.jpg

IMG_6369.jpg

Reykjavikissa on oikeastaan vain yksi katu, jota voi kutsua vähän kuin ”Helsingin Mannerheimintieksi” tai ”Aleksanterinkaduksi”, toki mittasuhteiltaan aivan toista luokkaa. Tämä katu on nimeltään Laugavegur ja sen varrella on suurimmat shoppailu- ja ruokailumahdollisuudet. Katuosuus, johon tämä kaikki on keskittynyt, on muutaman kilsan pitkä. Tämän talsii tunnissa tai parissa kaupoissa käyden ja välillä pysähdellen. Katu viettää alaspäin ja päättyy toriauekaan.

IMG_6388.jpg

Laugavegurin varrella talot ovat matalia, kuin omakotitaloja tai rivitaloja. Näky on sympaattinen ja ollaan kaukana suurkaupunkien vilinästä. Yllättäen talot olivat myös osin todella värikkäitä ja koska reissumme aikana Reykjavikia hyväili lämmin kevätaurinko, värit hehkuivat katukuvassa pirteällä tavalla.

IMG_6401.jpg

IMG_6399.jpg

IMG_6403.jpg

Hotelli Alda, jossa asuimme muutaman päivän, sijaitsi sekin Laugavegurilla. Hotelli oli moderni, skandinaavinen ja minimalistisesti sisustettu, joskin laadukkailla materiaaleilla ja kodikkaasti. Ihastuin yksinkertaiseen huoneeseen ja luksusmaiseen kylppäriin sadesuihkuineen. Sängyt olivat huippuluokkaa ja aamiainenkin oli runsas.

IMG_5980.jpg

PicMonkey%20Collage.jpg

IMG_6341.jpg

Parasta hotellissa oli kuitenkin suuri aula, jossa vietimme porukalla aikaa useampaan otteeseen. Ei tarvinnut änkeä jonkun pieneen hotellihuoneeseen, vaan kokoonnuimme esim. ennen illallista aulaan nauttimaan lasilliset kylmää valkoviiniä tai yömyssylle ennen nukkumaanmenoa. Aula oli sisustettu suurilla, upottavilla sohvilla, isoilla kirjahyllyillä ja kauniilla esineillä. Yhtenä iltana emme jaksaneet lähteä ravintolaan, vaan keksimme hakea sapuskaa lähi-pizzeriasta. Hotellin porukka antoi auliisti luvan noutaa pizzat viereisestä kuppilasta ja syödä ne aulassa sohvilla. Ei Suomessa vaan olisi moiseen suostuttu ikinä!

Hotelli Aldassa oli töissä nuorta, palvelualtista porukkaa. Suosittelen hotellia lämmöllä ja jos menen Reykjavikiin takaisin joku päivä, yövyn ehdottomasti tässä keskeisellä paikalla sijaitsevassa korkeatasoisessa hotellissa uudestaan!

IMG_6342.jpg

Reykjavikissa ei näy ketjuliikkeitä, ei edes kultaisia kaaria, eli MacDonaldsia. Sitä en tiedä, sattuisiko näitä liikkeitä olemaan Kringlanissa, Islannin suurimmassa ostoskeskuksessa hieman keskustan ulkopuolella, mutta Laugavegurin katukuvassa ei kansainvälisiä kauppoja näkynyt. Turha on sieltä siis etsiä henkkamaukkaa tai Mangoa, Zaraa tai mitään muutakaan. Ei sinäänsä, että noita kauppoja pitäisi edes joka paikassa ollakaan, niiden positiiviseen puuttumiseen kiinnitti vain huomiota.

Shoppailu Islannissa on kovin tyyristä. Oikeastaan kaikki on Islannissa tyyristä. Ruoka on samanhintaista kuin Suomessa, joskin laatu on ihan mieletöntä! Söimme kaksi kertaa Reykjavikin parhaimmissa ravintoloissa; Kol:issa, joka sijaitsee ihan keskustassa ja Koparissa, satama-alueella ja kummassakin ruoka oli ihan huipputasoa.

islanti.jpg

En tiedä olenko koskaan syönyt yhtä hyvää lammasta, kuin viimeksi mainitussa! Annokset olivat kauniita ja palvelu erittäin ystävällistä. Kuitenkin gluteenittomuus tuotti minulle päänvaivaa Reykjavikissa. Kaupoista en löytänyt mitään gluteenitonta, eikä ravintoloissa varauduttu asiaan korvaavilla tuotteilla, viljatuotteet ainoastaan jätettiin pois lautaseltani. Tähän olen osittain tottunut, mutta koin Reykjavikin hyvin haasteelliseksi gluteenittomuuden osalta. 

Omat shoppailut jäivät Islannin reissulla kokonaan tekemättä, mustaa laavasuolaa lukuun ottamatta. Jos olisin innostunut nahkatuotteista, taljoista tai perinteisistä islantilaisista villapaidoista, olisin ollut oikeassa paikassa ostoksilla. Laugavegur onkin täynnä erilaisia souvenir-shoppeja vieri viereen.

IMG_6387.jpg

Mielenkiintoista Islannissa on se, että maassa ei ole juuri laisinkaan työttömyyttä. Työttömyysprosentti on vain 1,5%. Työpaikoista ja maksukyvystä huolimatta Reykjavikissa asuminen on kallista ja paikallisen kertoman mukaan nuoret muuttavatkin Reykjavikin ulkopuolelle, sillä heillä ei ole varaa asua kaupungissa korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Jos asuminen maksaa, helpotusta tuo kuitenkin lämmitysmuoto, sillä suurin osa Islannin asumuksista kun lämmitetään geotermisesti, eli kuumista lähteistä johdetusta lämmöstä. Ei siis ole kovin kalliita sähkölaskuja islantilaisilla maksettavana. Tällä geotermisellä lämmöllä lämmitetään myös kaupungin maauimalat, jollaista mekin kävimme katsomassa. Reykjavikilaisilla onkin kuulemma tapana aloittaa aamunsa uimalla jopa +38 asteisessa vedessä ennen töihinmenoa. Kuulostaa hyvältä!

Maauimalassa emme käyneet sen enempää, mutta Reykjavikin keskustan kirkossa kävimme kyllä. En ole uskonnollinen ihminen, mutta kirkot tekevät aina vaikutuksen, ehkäpä aina mahtipontisen arkkitehtuurin takia.

IMG_6410.jpg

IMG_6415.jpg

IMG_6418.jpg

Tiesin ennakkoon, että Reykjavikilaiset tykkäävät bilettää, mutta viikonloppuiltojen karkelot olivat kyllä huimempaa, kuin osasin odottaa! Väkeä oli kaduilla kuin pipoa! Baareihin ei porukkaa mene ennen kello yhtä yöllä. Tämä johtuu siitä, että alkoholi on Islannissa super-kallista. Paikallisilla nuorilla ei ole varaa mennä juomaan alkoholia kapakka-hinnoin. Kyllä se hieman omaakin lompakkoa kirveli tilata tavallinen drinksu ja maksaa siitä 15 euroa kappaleelta. Parhaimmillaan jotkut drinkit maksoivat jopa 20 euroa / kpl! Huh! Ymmärrän siis hyvin, jos nuoriso aloittelee illanviettoa kotona ja suuntaa baariin vasta myöhemmin. Kuppilat Reykjavikissa sulkeutuvat vasta aamuviideltä, joten hyvin kerkeää juhlimaan, vaikka sinne suuntaisikin vasta yhden jälkeen.

Panimme porukalla merkille, että islantilaiset tytöt bongaavat turistit heti ja liimaantuvat varsinkin miesten kylkeen mielellään ilmaisen juomatarjoilun toivossa. 🙂 Miehet eivät näyttäneet tekevän samaa tai sitten meidän naisporukka ei kelvannut paikallisille viikingeille, hehe! 😀

IMG_6374.jpg

Reykjavikiläiset ovat avointa, sosiaalista ja hyväntuulista porukkaa. Jututin kolmea tyttöä yökerhon vessassa ja kyselin paikallisten tavoista ja mieltymyksistä sun muista ja silloin kuulinkin heidän tavoistaan juhlia ja viettää kotibileitä. Islantilaisista ihmisistä jäi minulle todella positiivinen, avoin ja huumorintajuinen kuva.

Islanti oli muutenkin kyllä erittäin upea tuttavuus! Menen varmasti toiste, sillä jos tästä reissusta jäi jotain paitsi, se oli kyllä jäätikkö ja autiommat kyläpahaset vuorimaisemineen. Jotain jäi siis hampaankoloon seuraavaa visiittiä varten. Tämän matkakokemukseni myötä suosittelenkin Islantiin tutustumista seuraavalla tavalla: 1 päivä Reykjavikissa – se riittää mainiosti hyvin pienen kaupungin koluamiseen. Kaksi päivää kuuluisimpien turistinähtävyyksien katseluun ja tutustumiseen (katso Islanti postaukseni osa 1 ja 2.) Lisäksi varaisin pari päivää jäätikköä tai syrjaisempiä paikkoja varten – ehkä yöpyisin tällä retkellä jossain matkan varrella pienessä kalastajakylässä bed and breakfestissa.

IMG_6443.jpg

Näin on Islanti ja Reykjavik -postaukset paketissa. Seuraava reissu kolkuttelee jo ovelle, lähdemme toista kertaa New Yorkiin juhannusviikolla ja sitä odotan jo niin innolla! 🙂 I’m gonna shop, ’till I drop!! 🙂

Postauksen loppuun laitan vielä näkymän Reykjavikilaisen keskustahotellihuoneeni ikkunanäkymästä. Aika harvasta hotellin ikkunasta näkyy naapurin sympaattinen omakotitalo valkoisine aitoineen.

IMG_6446.jpg

Näihin näkymiin oli rauhallista nukahtaa…

Islannin ykkösnähtävyydet

Tutustuitko jo kirjoittamaani juttuun Sinisestä Laguunista? Se kuuluu ehdottomasti Islannin ykköskohteisiin, jossa on pakko vierailla! Tässä postauksessa keskityn ajomatkojen päässä oleviin muihin uskomattomiin nähtävyyksiin, joita ei todellakaan muualla näe.

IMG_6249.jpg

Islannin luonto on niin erilaista, kuin mihin itse suomalaisena metsien ja lukuisten vesien äärellä on tottunut.

Islanti on tuliperäistä maata ja siellä kasvaa harvassa yhtään mitään. Joka ikinen puu on istutettu joskus 60-luvulla. Islannissa ei kasva metsiä luonnostaan, kuten meillä. Maaperä on mustaa laavaa, karua ja metsistä puuttuu aluskasvillisuus kokonaan. Ei ole mustikanvarpuja, rikkaruohoja tai saniaisia ja kanervia sun muuta pöheikköä sammaleista puhumattamaan. On vain… no, maata.

IMG_5949.jpg

IMG_6266.jpg

 

IMG_5953.jpg

Istuimme yhden päivän lähes kokonaan bussissa kierrellen nähtävyyksiä ja minä ihastelin ikkunasta aukeavia maisemia, jotka tuntuivat vaihtuvan joka kilometri. Oli vuoria ja lunta, karua ja autiota tyhjää maata silmänkantamattomiin, laitumia kymmenine Islannin hevosineen ja matalaa risukasvustoa mustalla maalla. Upeaa, kaunista, jotenkin tarunomaista!

IMG_6146.jpg

IMG_5977.jpg

Pysähdyimme retkellämme ihan ekaksi ihastelemaan Gullfossin vesiputouksia, jotka olivatkin ihan huikeat!

En ole aiemmin ollut noin ison vesiputouksen äärellä. Kohina ja tuuli oli aikamoista. Laittoi heti miettimään luonnon ja varsinkin veden voimaa. Vähän karmaisi ajatus putouksista ja vedestä uhkaavasti pilkistävistä kallionlohkareista. Samaan aikaan paikoin turkoosi vesi, kallionkielekkeille pakkautunut paksu jää ja paikan kauneus sai henkäilemään ääneen.

IMG_6109.jpg

IMG_6110.jpg

IMG_6114.jpg

Pipo, vettä ja tuultakestävät vaatteet ja hanskat olivat välttämättömät. Sää oli tuona päivänä parin asteen tuntumassa ja aina välillä tihutti vettä. Melko normaali keli Islannin mittapuulla siis.

IMG_6120.jpg

IMG_6117.jpg

IMG_6096_2.jpg

IMG_6135.jpg

Pysyimme edelleen vesielementin parissa retkemme seuravalla nähtävyydellä, kun siirryimme katsomaan kuumia lähteitä ja geysireitä, niitä korkealle ilmaan suihkuttavia vesisuihkuja, jotka sijaitsevat geotermisesti aktiivisella alueella.

IMG_6158.jpg

Alueella tuoksuu rikki todella voimakkaasti ja se ei tietysti ole maailman mukavin haju… Alueella on kaksi geysiriä, joista toinen, tässä yläkuvassa näkyvä on vanha, se alkuperäinen geysir, mutta se ei enää jaksa suihkuttaa vettä ilmaan. Vesi on todella kuumaa ja sen toki voi todeta tästä ilmaan nousevan höyryn määrästä. Joka paikassa onkin kylttejä, ettei vesiin saa missään nimessä koskea!

Jos tuo vanha geysir ei enää jaksa vettä suihkutellakaan, Strokkur sen sijaan purkautuu säännöllisesti 4-8 minuutin välein. Ja voi pojat, miten ihmeellinen se olikaan! Otin purkauksesta sarjatulella kuvia, jolloin sain ikuistettua purkauksen sekunti sekunnilta. Tässä kuvasarjana hieman lyhennelty versio.

strokkur.jpg

Vesiryöpsäys oli kyllä massiivinen! On todella hämmästyttävää, miten luonto saa aikaan tällaista. Tuo geysir ensin vähän kuin kupli, pinnan alla tapahtui koko ajan jotain ja meistä se näytti kuin se olisi voinut todella pahoin. 🙂 Sitten yhtäkkiä, ihan sekunnin sadasosassa se jo ryöpsäytti vedet yli 20 metrin korkeuteen. Kameran piti käydä koko ajan, sillä tuota purkausta oli vaikea ennustaa. Purkauksen jälkeen vesi painui ja hetken ajan näki tuon ”reiän” paremmin, mistä se kaikki vesi tulee.

Viimeisenä nähtävyytenä oli kahden eri mannerlaatan, Euroopan ja Amerikan laatan erkanemiskohta. Tuota ei sitten joka paikassa näekään. Sitä ennen kävelimme tämän kallioiden välissä kiemurtelevan joen ohitse, joka on ennen toiminut naisten teloituspaikkana. Säkkiin vaan ja kalliolta alas. Huh. Aika karu ajatus…

IMG_6305.jpg

Silmälle tuo mannerlaattojen erkanemiskohta näytti suurelta kallioseinäkkeeltä, mutta kun opas sanoi, että kävelimme nyt juuri Amerikkaan, tuntuihan se aika huikealta ja hassulta samaan aikaan; olimme Islannissa, pienellä saarella keskellä suurta merta, josta ei niin vain kävellä mihinkään. Kuitenkin samalla hetkellä kävelimme teknisesti toiselle mantereelle – Amerikkaan. Aika mieletöntä!

Mannerlaatat erkanevat toisistaan 2cm vuodessa. Erkanemiskohdassa nyt oleva ”railo” suurenee siis hiljalleen koko ajan.

IMG_6309.jpg

Kun kävelimme tuossa railossa olevan hiekkatien ylös, oli mäen päällä Islannin lippu salossa. En tiedä tarkalleen miten nuo mantereen rajat tuolla menee, mutta itselle tuli sellainen fiilis, että ihan kuin olisimme saapuneet takaisin Islannin puolelle.

IMG_6332.jpg

Meillä oli tällä retkipäivällä aivan mahtava opas – Islantilainen, Reykjavikista kotoisin oleva mies, joka oli joskus aikoinaan opiskellut Suomessa 6 vuoden ajan. Mies puhui aivan ällistyttävää suomenkieltä. Mikä sanavarasto! Ja tuskin joka päivä suomea tarvitsee käyttää, joten aika hienoa, miten kieli on hänellä hallussa pysynyt.

Tahdon vielä erikseen mainita mitä ihanamman lounaspaikan, jossa söimme maittavan aterian retkemme aikana – paikallinen tomaattifarmi Fridheimar.

IMG_6082.jpg

Siellä kasvatetaan tomaatteja Kekkilän multapusseissa ja tila lämmitetään milläs muullakaan, kuin kuumista lähteistä peräisin olevalla vedellä. Kuulimme mielenkiintoisia yksityiskohtia myös mehiläisistä, joita kasvihuoneessa asustaa aivan mieletön määrä tekemässä töitä tomaatinkukkien parissa ja varmistamassa niiden pölyttämistä. He laskevat satoja mehiläisiä tilaan kahden viikon välein, nuo keltamustat kaverit kun eivät paria viikkoa kauempaa elä tämän maan päällä. (Paitsi se kuningatar!) Pörriäisiä pyörikin kasvihuoneella aika paljon!

IMG_6031.jpg

IMG_6030.jpg

IMG_6077.jpg

Farmin yhteyteen on perustettu ravintola. Ruoaksi nautimme tietenkin tomaattikeittoa, minä kala-allergikkona sellaisenaan, muut hummerin kera. Retkipäivä oli melko kylmä ja viimainen ja vähän vilu ulkona kerkesi tulla. Olikin ihana nauttia ruoka tuolla kasvihuoneen trooppisessa lämmössä.

IMG_6037.jpg

Jälkkäriksi nautimme tietty Bloody Maryt!

IMG_6073.jpg

Retkipäivä oli todella elämyksellinen. Pidin valtavasti retkestä ja vaikka bussissa istumista oli enemmän, kuin ulkona nähtävyyksien katselua, en kokenut helposti autossa matkapahoinvoivaksi tulevana reissua millään lailla epämukavana tai pitkästyttävänä. Ikkunasta riitti ihmeteltävää sitä niin erilaista luontoa katsellessa.

Islantiin liittyen tulee vielä yksi matkapostaus, eihän itse Reykjavikin kaupunkia voi tästä reissusta mitenkään jättää pois. Sekin nimittäin oli jotain todella erilaista ja ennennäkemätöntä…!

 

Elämyksellinen Islanti – The Blue Lagoon

Suuntasin vuoden toisen reissun kollegoideni kanssa Islantiin. Tarkoitus oli nähdä Islannin ykkösnähtävyydet ja luonto, kokea elämyksiä ja asioita, joita muualla ei ole. Sitä Islanti tosiaan tarjoilee! Vietimme reissussa pitkän viikonlopun torstaista sunnuntaihin ja matkamme alkoi heti aivan uskomattomalla elämyksellä uidessamme Sinisessä Laguunissa. Islanti on tuliperäinen saari ja The Blue Lagoon -kylpylä sijaitseekin keskellä autiota laavakenttää. Uinti mineraalipitoisessa turkoosissa vedessä, joka on täysin läpinäkymätöntä ja lämmöltään ihoa hyväilevää 38-asteista vettä, oli rentouttavaa ja jotain ennen kokematonta. Maisema oli karua ja oli todella eksoottista lillua siinä vedessä laavalohkareiden keskellä kuohuviinilasi kädessä. Ah!

Veden väri tulee mineraaleista, kvartsista ja mm. levästä, jotka kaikki ovat iholle terveellistä. Vesi ja mineraalit tulevat jostain 2000 metrin syvyydestä ja kylpylän yhteydessä on geoterminen voimala, jolla lämmitetään myös lähialueen asutus. Hassua on se, miten auringonvalo huijaa silmää – vesi on altaassa turkoosia, mutta kun sitä ottaa läpinäkyvään muovilasiin, se onkin täysin valkoista! Laguuni on täysin luonnon muovaama ja se on syntynyt mannerlaattojen liikkumisen myötä. Vesi vaihtuu altaassa luonnollisesti n. 40 tunnin välein ja laguuni on vain n. 1,5 metriä syvä. Siellä on siis aikuisen helppo liikkua ja olla. Itse en lähtisi paikkaan pienten lasten kanssa. Jo tuo läpinäkymättömyys tuo turvattomuutta ainakin omasta mielestäni.

IMG_5966.jpg

Lentomatka Islantiin kestää 3,5 tuntia ja aikaero on -3 tuntia. Laskeuduimme Reykjavikiin melkein samalla kellonlyömällä, kun mitä kone oli Helsingistä lähtenyt. Jo tuon pituinen aikaero tuntui kaikilla, kun päivä vain piteni. Koneessa matkustaminen saa olon aina nuhjuiseksi ja turvonneeksi – The Blue Lagoon oli mitä parhain aloitus lomalle! Koska laguuni sijaitsee n. puolen tunnin matkan päässä Keflavikin kentältä, on siellä käyminen heti loman aloitukseksi jo sijainnillisestikin järkevää. Käytännössä laguuni on kuin uimahalli, paitsi altaat ovat vain ulkona luonnontilassa. Meillä oli etukäteen järjestetty vierailu, joten saimme tarvittavat rannekkeet ilman jonottamista, mutta muutoinkin homma näytti pelittävän. Käteen laitetaan muovinen kova ranneke, joka toimii sekä avaimena pukukaappiiin että baarissa maksuvälineenä. Pukkari oli ahdas ja kaapit pieniä ja kesti hetken tajuta niiden toiminta rannekkeen kanssa, mutta sai sinne kaikki tarvittavat kuitenkin mahtumaan. Altaisiin siirryttiin suihkun kautta.

Ulkoaltaisiin pääsee sisäkauttakin, mutta mikä karaisisi paremmin, kuin astuminen uikkarit päällä parin asteen lämpötilaan ulos, jossa tihutti vettä ja tuuli niin perhanasti! 🙂 Kiljuimme ja nauroimme kylmästä ja yritimme köyttää pyyhkeitä telineisiin solmuin, jotta ne tunnistaisi kaikista samannäköisistä muista pyyhkeistä ja säntäsimme ulkoaltaaseen niin pian kuin mahdollista! Mikä ihana tunne, kun se karkeanoloinen lämmin vesi hyökyi ylitse! (Tässä kohtaa on tietysti sanomattakin selvää, että ne pyyhkeet eivät odottaneet meitä enää telineissä palattuamme. Joku muu oli ne ottanut ja ärsyttikin kovasti, kun piti juosta ilman pyyhettä altaista sisälle täysin jäässä ja käydä pyytämässä sisäbaarista uusi pyyhe. Selitä siinä sitten, että joku muu vei sen, kun myyjä kuitenkin laittoi uuden pyyhkeen rannekkeelle maksettavaksi.)

IMG_5968.jpg

Kaikki korut kannattaa ottaa pois ennen veteen menoa. Aito kulta kuulemma säilyy vedessä, mutta hopea mustuu, rihkamasta puhumattakaan. Itse riisuin kuitenkin kultaiset kihla- ja vihkisormuksetkin – en uskaltanut ottaa riskiä. Lilluimme altaassa reilu tunnin verran. Rannekkeella sai ostaa rajattomasti alkoholittomia smoothieita ja tuorepuristettuja mehuja, mutta alkoholijuomia sai vain 3 per ranneke. Varmasti ihan fiksua!  Altaassa uiskenteli neonkeltaisella Lifeguard -liivillä varustettuja hengenpelastajia ja joka puolella lohkareiden päällä seisoskeli henkilökuntaa valppaana tarkkailemassa turistilaumoja. Niitähän siellä tosiaan riitti muitakin meidän lisäksemme. Siellä sai kuitenkin olla ihan rauhassakin, allas on nimittäin todella iso! Sieltä saa myös pool barin lisäksi käydä hakemassa valkoista savipohjaista naamiota kasvoillensa altaan reunoilta. Se näytti olevan suosittua, mutta jätin itse väliin, koska kasvoilla oli meikkiä.

IMG_5970.jpg

Laguuni oli todellakin suuri elämys. Meidän vierailumme aikana tuuli erittäin kovasti ja altaassa ollessa se tuntui siltä, kuin olisi satanut suolavettä. Päässä tuntui välillä hieman kylmältä, vaikka muu kroppa lilluikin ihanan lämpimässä vedessä. Aurinkoisemmalla kelillä olisi ollut aurinkolasit ehdottoman tarpeen, vesi häikäisee aika lailla! Mineraalivettä eksyi tuulenpuuskassa suuhunkin ja se maistui aivan merivedeltä, yäh! Suosittelen myös lämpimästi, että (pitkiä) hiuksia ei kastele vedessä! Mineraalipitoinen vesi tekee hiukset täysin kampaamattomiksi sotkukasoiksi ja meillekin mainittiin monta monituista kertaa, että jos aikoo kastella hiukset, pitää pukuhuoneissa laittaa hoitoainetta (sitä oli joka paikassa suihkutiloissa isoissa pumppupulloissa!) hiuksiin ja uinnin jälkeen laittaa vielä lisää. Me katsoimme parhaaksi jättää sukeltamisen väliin ja nostaa hiukset päälaelle kiinni, mutta tuulen takia se ei auttanut ja hiukset kastuivat silti. Olikin aika mielenkiintoista valmistautua illalliselle, sillä hiuksia ei aikataulun vuoksi olisi kerennyt pesemään ja harjaa niistä oli turha yrittää alkaa vetämään lävitse. Niinpä ne olivat siinä asennossa, mihin mineraalivesi oli ne jättänyt (minun luonnonkihartavassa pehkossani siis melkoiseksi lampaan takapuoleksi) ja yritin pinneillä pelastaa tilannetta kokoamalla niitä johonkin kampausta muistuttavaan läjään.

Kaikista edellämainituista vetisistä syistä en nähnyt järkeväksi lähteä raijaamaan järkkäriä altaan reunalle uinnin jälkeenkään, niinpä vesikuvat on otettu ennen laguuniin sisällemenoa ja allaskuvat ikkunan läpi kahvilasta.

IMG_5972.jpg

Uloskirjautuminen laguunilta toimi sekin rannekkeen avulla. Ensin kassan kautta maksamaan sisäänpääsymaksu ja rannekkeelle mahdollisesti ostetut juomat ja sitten ranneketta automaattiseen porttiin näyttämällä pääsit ulos. Sen jälkeen ranneke palautettiin koriin, josta se lähti kiertoon seuraavalle vierailijalle.

Suosittelen käyntiä laguunilla kaikille Islannissa vieraileville! Olkoonkin täysin turistihomma, mutta ei tuollaista ole muualla. Olo laguunin jälkeen oli virkistäytynyt ja rento ja mineraalivesi tuntui hoitavan reissussa väsynyttä ihoa. Matka sai todellakin arvoisensa alun!

 

Käsipuolen terveiset

Blogin kirjoittaminen ei ole ottanut onnistuakseen lähipäivinä. Täällä ollaan vähän käsipuolena tällä hetkellä. Tai oikeastaan edelleen.

Palasin Islannista kotiin sunnuntaina iltapäivällä ja heti maanantaina menin aamulla ranteen magneettikuviin. Sain lausunnon samana iltapäivänä ja ranteessani ei onneksi ilmennyt mitään tosi vakavaa ongelmaa. Ranteessa jyllää aikamoinen tulehdustila ja turvotusta esiintyi aika tavalla kudoksissa luiden ja nivelien väleissä, joten käsikirurgi katsoi parhaaksi laittaa siihen kortisonipiikin. Se tuikattiinkin käteeni heti tiistaina ja siitä lähtien on ollut käsi vielä enemmän pois pelistä. Särkyä on, mutta se on kestettävissä.

IMG_6350.jpg

Ennen reissua käteeni saama ”frendi”, eli se musta lasta kulkee nyt kädessäni yötä päivää tämän viikon loppuun ja sen jälkeen tilanteen mukaan ainakin ensi viikon ajan. Kädellä ei saa urheilla kuukauteen ja se jos jokin syö naista! Salitreenaus maistuu tällä hetkellä rajoitteiden takia puulta ja joogaankaan ei ole asiaa moneen viikkoon.

Kortisoni kipeytti kättä edelleen, joten matkareportaasiakaan en ole päässyt vielä koostamaan. Tämä näpytteleminen ei tee kovin hyvää tällä hetkellä, joten näitä rivejä enempää en viitsi kättä kiusata. Onneksi töissä suurin osa työtehtävistä tapahtuu hiirellä, joten pystyn jättämään kipeän vasurini lepoon ja tehdä hommia ykköskädelläni, eli oikealla. Toivon pääseväni viikonlopun aikana taas kirjoittamisen pariin paremmin.

Tässä kuitenkin maistiaiskuva Islannista, Reykjavikin satamasta. En kestä noita maisemia – ne oli niiiiiin upeita!!! 🙂