Ikkunalaudan lisäys keittiöön

Pari oikeaa veikkausta tuli teiltä aiemmin – ikkunalautahan siitä laudanpätkästä tehtiin!

Ruokapöydän vaihtuessa pyöreään ja sen sijoituttua keskemmälle keittiötä, meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus hyödyntää ikkunanedusta nyt kun ruokapöytä ei ole siinä kiinni.

Vaikka pyöreän pöydän ympärille mahtuu likipitäen saman verran ihmisiä ruokailemaan kuin vanhan suorakaiteen muotoisen, on kattaustilaa vähemmän. Sitä minä kyllä kaipaan, sillä pidän todella paljon kattauksien tekemisestä ja arkiruokailua lukuun ottamatta pidän siitä, että myös pöytään mahtuu kantamaan ruokaa. Esimerkiksi jouluna pöytään tulee helposti kymmenittäin kippoja ja kuppeja erilaisia ruokia varten. Ikkunalautaa voi hyödyntää kattauksiin ja ruoan esillelaittoon todella kätevästi.

Lauta on tavallista, männystä valmistettua liimapuulevyä. Se kiinnitettiin seinään kolmella kannattimella, sillä halusimme varmistaa ettei se ala rotkottamaan ja sen päälle uskaltaisi laittaa myös painoa ruokatarvikkeista ruukkuihin. Ikkuna on pienessä, viiden sentin syvennyksessä ja lauta kiinnitettiin suoraan syvennyksen päälle. Maalasin sen valkoiseksi ja se maastoutuu mielestäni todella hyvin keittiöön – ihan kuin se olisi aina ollut siinä!

Ikkunalauta on pieni lisäys keittiöömme, mutta tuo siihen heti ihan toisenlaista ilmettä ja käyttömahdollisuuksia! Se toi mielestäni myös kodikkuutta lisää ja nyt laitoinkin laudalle ison lyhdyn, lemppariruokakirjoja ja mm. timjamin luonnonvaloa saamaan. Olen harkinnut kunnon yrttiruukkujen hankkimista, olisi kivaa saada niitä muutama riviin ikkunalle. Kaiken kaikkiaan monikäyttöinen ja kaivattu lisä keittiöömme!

Ja ah, nuo tuolit… ♡ Jos jostain huonekaluostosta voi olla onnellinen, niin noista! Niin täydelliset!

Keittiön uudet tuolit

Lomamatkan aikana kypsyttelin ideaa uusista ruokapöydän tuoleista ja niin alkuperäinen ajatus vahvistui päätökseksi asti. Viime torstaina posti toi isot paketit kotiimme ja käärimme niistä esiin Hayn Neu -tuolit.

Alunperin olin jo hyvin vahvasti Neu -tuolien kannalla, niiden istumamukavuus oli parhain ja jalkojen väri kaunein kolmesta vaihtoehdosta, joita mielessäni olin pyöritellyt. Eniten jännitti miten Neu -tuolien istuinosan väri, Soft Cream, sulautuisi vitivalkoisen lattian ja pöydän pariksi, mutta turha oli pelko likaisen näköisistä tuoleista – Soft Cream on melkein kirkkaanvalkoinen ja näyttää ihan yhtä puhtaalta muiden valkoisten sävyjen rinnalla. Saarnijalka on taas liki täydellisesti samansävyinen keittiön tasojen kanssa, joten sain kauan kaipaamani lämpimän väriparin myös tasoille.

Istuimme miehen ja tyttären kanssa tuoleissa pitkin iltaa ja makustelimme ovatko ne kaikkien mielestä mukavat, kauniit ja meidän kotiimme sopivat. Pohdinnan jälkeen päätimme koko perheen voimin, että tässä on meidän uudet ruokatuolit. Ja onhan ne nyt ihan superkauniit! Pidän valtavasti tuolien istuinosien pyöristetystä reunasta, se antaa viimeistellyn ilmeen tuoleille. Keittiön ilme yhtenäistyi nyt kun tuolit ovat taas kaikki samanlaisia keskenään. Myös koko huoneen ilme pehmeni vaalean ja lämpimän puunsävyn myötä. Vaikka pidin eriparituoleistani, eniten niissä häiritsi selkänojien korkuuserot. Uusien tuolien myötä koko ruokailuryhmästä tuli paljon siromman näköinen ja nyt se on mittasuhteiltaankin sopivampi kaikin puolin. Olen kyllä todella iloinen tästä onnistuneesta hankinnasta! Viimeisen silauksen keittiömme uudelle ilmeelle antaa nurkkaan sijoitettu oliivipuu. Se lisää kotoisuutta ja viihtyisyyttä, mutta siihen on kyllä suunnitteilla eräs toinenkin lisäys. Tuo nurkka oli ennen koiraherramme valtakuntaa ja hänen petinsä ja vakiopaikkansa oli siellä. Nurkka onkin tuntunut sydäntäriipaisevan tyhjältä… <3 Pientä karvaisen ystävän halipulaa helpottamaan saamme tuttavan koiran hoitoomme viikonlopuksi, kivaa!

Keittiömme on kompakti, se on aina vähän vaivannut, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että kalusteet on vihdoin oikeissa mittasuhteissa ja sisustus spot on! Keittiössä on nyt tosi paljon sitä hakemaani raikasta ja yksinkertaista skandinaavista ilmettä ja kotoisuutta. Mustaa on pienin ripauksin siellä täällä taulunkehyksissä, kattovalaisimessa ja lyhdyssä ja ne rytmittää yhdessä eteisen kenkäkaapin kanssa koko tilaa. Ilman mustan antamaan ryhtiä tila saattaisi jäädä kokonaisuutena pliisuksi.

Materialistinen minä on niin onnellinen uudesta ruokailuryhmästä ja keittiön ilmeestä, että ihan sydämessä aina läikähtää katseen osuessa sinne! Todella onnistunut hankinta ja aivan varmasti myös pitkäikäinen!

 

Uudet ruokatuolit mietinnässä

Kuuluisa lumipallo-efekti on tainnut käynnistyä. Mieheni ylitsepääsemättömäksi riemuksi.

Nyt kun keittiössä on uusi pöytä, se on mielestäni tuonut ihan uuden tyyppisen ilmeen keittiöön. En ihan osaa kuvailla sitä fiilistä joka siitä syntyy itselleni – ehkä modernimpi, mutta myös yksinkertaisempi ja kevyempi. Jollain tapaa ilme ei ole enää niin ”tavallinen”. Ruokapöydän tuolit näkyvät ihan eri tavalla ja ovat paljon enemmän esillä nyt kuin suorakaiteen mallisen pöydän kanssa. Vaikka pidän ihan valtavasti mustista TON Dejavu 378 -tuoleista sekä noista isovanhempieni vanhoista ruokatuoleista jotka vielä itse äitini kanssa restauroin, on varsinkin nuo mustat alkaneet tuntumaan epäsopivilta.

Niin, se on kai se sana. Ne ovat jotenkin mielestäni kovin irrallisen oloiset, kuin eriparia uuden pöydän kanssa. Tuntuvat myös värinä tosi kovilta ja pomppaavat silmään. Olen ehkä myös alkanut kaipaamaan keittiön puutasoille kaveria ja vaaleaa puuta voisi esiintyä mm. tuolien jaloissa. Kun varsinkin TON:it vielä edustavat ehkä enemmän sellaista sisustuksen klassisempaa linjaa jota muutoin en koe kovin omaksi, olen kallistumassa siihen, että ne lähtee eteenpäin.

Koska olen todella viehättynyt tanskalaisesta muotoilusta, olenkin pyöritellyt mielessäni lähinnä tanskalaisilta merkeiltä tuoleja uuden pöydän pariksi. Ne miellyttävät modernin ja yksinkertaisen muotokielelensä vuoksi ja ovat mielestäni rentoja ja nuorekkaitakin. Toisivat keittiöön kaipaamaani vibaa; lämpöä ja kotoisuutta.

Olen jo pystynyt kartoittamaan muutaman kerran koeistumisella ja tuolien hiplailulla kolmen kärjen, vaikka näistäkään kaikki ei ole ihan täydellisesti mieleeni. Useiden satojen eurojen hintaiset tuolit ovat poissuljettu ihan vain budjettisyistä, onneksi kuitenkin vähän edullisempiakin design-kalusteita löytyy. Ja ehkäpä yhtä lukuun ottamatta nämä oman Top 3:sen tuolit eivät ole edes niitä ”nähdyimpiä” tai jopa ”blogi-tuolin” leiman saaneita. Kaikille kolmelle tuolille yhteistä on aika samankaltainen ilme; hieman tuollainen kuppimainen istuinosa pyöristetyillä kulmillla ja vaalea puunvärinen jalka.

Ensimmäinen on Hayn Neu -tuoli. (Lausutaan ”noi”) Valkoinen polypropeliini-muovi ja vaalea saarnijalka ovat kaunis yhdistelmä. Jalka on livenä lämpimämpi ja hieman tummempi kuin tässä esimerkkikuvassa. Ne ovat aavistuksen pökkelömäiset, muttei ole mikään häiritsevä tekijä. Istuinosaa kiertävä reuna tuo kivan, viimeistellyn ilmeen tuolille.  Harmittavasti Hay ei valmista kyseistä tuolia enää vitivalkoisella istuinosalla, vaan sävy on Soft Cream. Se on puhtaan valkoista pehmeämpi, hieman beigeen taittava sävy, kuten nimikin kertoo. En tiedä miten paljon tuo riitelisi kylmänsävyisen, vitivalkoisen lattiamme ja uuden puhtaanvalkoisen pöydän kanssa…

Muuton Visu -tuoli ei istuinosaltaan kamalasti poikkea Haysta, se on tasaisempi ja ehkä aavistuksen ”lättänämpi”, joka osuu omaan silmään jotenkin. Visussa on kaunis pyöristetty jalan yläosa, josta tykkään tosi paljon. Jalan väri on sen sijaan aavistuksen keltainen makuuni ja tässäkin istuinosassa sama kuin Neu-tuolissa, väri ei ole puhdas valkoinen, enemmänkin luonnonvalkoinen.

Normann Copenhagenin Form -tuoli jatkaa samaa linjaa. Istuinosaltaan Visu ja Form ovat tosi samankaltaisia. Jalka on kaunis ja moniulotteinen, hieman kellertävä sekin, ja en voi oikein olla miettimättä tapahtuuko siinä jotenkin liikaa kaikkine poikkipuineen? Formin ansioksi on sen sijaan mainittava puhdas valkoinen väri, josta iso iso plussa.

Tätä tuoli-asiaa pitää kyllä vielä pohtia, mutta valinta osunee johonkin näistä kolmesta. Hayn About a Chair on aivan ihana, mutta valitettavasti liian massiivinen pieneen keittiöömme ja pienen pöydän ympärille. En myöskään usko miehen pitävän tuolin kuppimaisesta ja sitä myöten melko raskaasta ilmeestä. Mitä tulee luonnonvalkoiseen väriin noissa istuinosissa, värissä ei niinkään ole mitään vikaa, se on tosiaan pehmeämpi ja kotoisampi sävy kuin puhdas valkoinen, eniten tässä mietityttääkin riiteleekö se muiden vitivalkoisten materiaalien kanssa ja näyttääkö sävy likaiselta niiden rinnalla? Ulkonäköseikkojen lisäksi ei pidä tietenkään unohtaa istumamukavuutta ja kauan näissä tuoleissa istuttuani on yksi noussut ylitse muiden. Siinä on vain yksinkertaisesti mukavampi istua hieman joustavan selkänojansa takia.

Jätän asian hautumaan lomareissumme ajaksi ja täytyyhän kai tuolta perheen kaksilahkeiseltakin jokin mielipide kysyä. Yleensä hän kyllä luottaa makuuni ja saan vapaasti sisustaa kotia ja toteuttaa omaa näkemystäni. Joskus kuitenkin tulee joku yllättävä reaktio, kuten vaikkapa tiukka ei BeDesignin Deer -hyllylle! Siis täh? Tuotako en siis saa koskaan…?

Löytyykö muuten blogin lukijoista TON Dejavu 378 -tuoleista kiinnostunutta…? Ne laitan myyntiin jahka uusista tuoleista tehdään päätös. Isovanhempieni tuolit säästän sen sijaan varatuoleiksi viidenneksi ja kuudenneksi tuoliksi.

Uusi ruokapöytä – Ikea Docksta

Nyt meillä on sitten uusi ruokapöytä!

Ennen hankintaa suoritin pitkällisen pohdinnan haluista ja tarpeista ja sen jälkeen syntyi kriteerit: valkoinen väri, pyöreä muoto, ei jatkettava. Halkaisija max. 105 cm, joka vielä mahdollistaisi tiukkaan katetun 6 hengen porukan pöydän ääreen. Ohut kansilevy. Laippajalka, tai muu versio, joka ei rajoittaisi tuolien sijoittelua pöydän ympärille. Ja mistään näistä ei tingittäisi.

Pyörittelin mielessäni todella kauan kahta design-pöytää; italialaisen Calligariksen Planet-pöytää sekä Hayn About A Table 20 -pöytää nelijalkaisena. Molemmat todella kauniita ja siroja, molemmat täyttivät kriteerit. Calligaris olisi saattanut olla vielä budjetin rajoissa, mutta harmikseni 120 cm halkaisija on keittiöömme liian iso. Nyyh. Hayn pöytä olisi ollut unelma, mutta reilu tonnin hintalappu oli liikaa. Olemme kesän aikana tehneet aika isoja investointeja mökkiprojektiin ja maksaneet kaksi tulevaa ulkomaanmatkaa, joten ns. likvidit varat olivat pöydän suhteen vähän niukassa. Oli siis tutkailtava edullisempia vaihtoehtoja. Vierailtuani useassa blogissa katsomassa kuvia ja lukemassa kokemuksia sekä myymälässä paikan päällä koeistumassa ja kattamassa pöytää (voitte uskoa, että herätin kanssa-shoppailijoissa mielenkiintoisia katseita…), päädyimme miehen kanssa Ikean Docksta -pöytään. Se täytti kaikki kriteerit laippajalkaa sekä ohutta kansilevyä myöten!

Se on täydellinen! Tukeva, reilu neljälle hengelle ja tiukasti katettuna sen ääressä voi ruokailla jopa 7 henkeä!

Pyöreä pöytä vie niin paljon vähemmän tilaa kuin entinen 6 hengen suorakaiteen muotoinen pöytämme, että aluksi tuntui, että tilassa jopa kaikui! Samaan aikaan halkaisijaltaan 105 cm pöytä vetää ympärilleen saman määrän ihmisiä. Pyöreän pöydän ehdottomia plussia on myös esteetön näkymä jokaiseen pöydän ääressä istuvaan. Pitkässä pöydässä joutuu aina kurkkimaan jonkun yli, pyöreän pöydän ääressä on paljon intiimimpi tunnelma.

Kattausta ajatellen pyöreä pöytä ei jätä ihan niin paljon tilaa erilaisille kipoille ja kupeille, kuten vaikkapa jouluna pöytään aina tulee, mutta minä päätin, että tästä lähtien ne katetaan sitten keittiön tasolle. Nyt nimittäin tästä pyöreästä pöydästä voi jokainen nousta kätevämmin ylös lautastaan täydentämään ilman, että koko rivi vetää tuolejaan sisään.

Olen todella iloinen tästä uudesta pöydästä! Vielä en ole kerennyt juhlia tai jotain illallista varten kattamaan, mutta voisin tehdä jonkun testikattauksen, jotta itsekin pääsen vähän kokeilemaan miten tuo pöytä taipuu kuuden hengen kattaukseen. Vähän mietityttää olemassa olevat pöytäliinat, pystyykö niitä nyt lainkaan enää käyttämään, mutta sitten täytynee hankkia pyöreitä liinoja…:) Ja onneksi nykyään kattaustrendeissäkin suositaan sieltä täältä roikkuvia liinoja, joten ei ole niin väliksi jos kaikki reunat eivät ole säntillisesti saman mittaisia.

Ja näettekö muuten, kuinka sinistä väriä on hiipinyt myös keittiöön…! Olen tainnut seota!

Mutta mitä tapahtui keittiössä??

Keittiössä on tyhjää. Jäljellä on vain tuoleja vailla pöytää.

Sattuipa nimittäin hassu juttu – seuraan erilaisia sisustusryhmiä Facebookissa ja siellä silmiini osui ilmoitus eräältä nuorelta naiselta, joka etsi mukaan liittämänsä kuvan mukaista korkeakiiltovalkoista ruokapöytää. Skrollasin jo ohitse ilmoituksesta kun hoksasin, että hetkinen – tuohan on kuva minun pöydästäni! Minun keittiöstäni! Minun kotoani! Kuva oli laitettu ilmoitukseen ilman lähdettä, jota ylläpitäjä ansiokkaasi penäsi. Linkki lisättiin ilmoitukseen, vaan sepä ei vienytkään minun blogiini, josta kuva alun perin oli. Sepä veikin jollekin ulkomaiselle saitille, joka oli törkeästi varastanut kuvani ilman lupaani! (Facebook-ilmoituksen laittajahan ei tästä toki voinut tietää, joten ei ole hänen vikansa.)

Tässä siis oiva muistutus ihan kaikille; MITÄÄN kuvaa EI saa ottaa noin vain netistä ilman, että asianmukainen lähde ilmoitetaan sen mukana, vielä parempi, jos kuvan omistajalta sen käyttöön on kysytty lupa. Jokainen kuva on jonkun omistama. Niitä ei voi omia käyttöönsä ”koska sen sai netistä google kuvahaulla” (jota muuten käytetään lähteenä edelleen tänä päivänä!) ja ne ei ole vapaata riistaa kenen tahansa käytettäväksi, vain koska ne ovat netissä. Jokaista kuvaa koskee tekijänoikeus. Myös sitä minun blogissani jakamaa keittiönpöytä -kuvaa, jonka joku ulkkarisivu meni ja pölli luvatta.

No, jätetään tuo selvästi tunteita nostattava aihe sikseen ja palataan alkuperäiseen…!

Nuori nainen siis etsi kuvan kaltaista pöytää, eikä ollut mistään huonekalukaupasta sellaista löytänyt. Koska minä olin taas 1,5 vuotta miettinyt uuden pöydän hankintaa, laitoin kyselijälle viestiä, että jos kiinnostusta on, saattaisi pöytä olla myynnissä. Vajaan viikon päästä hän tuli ja osti pöydän ilman, että meillä oli uutta edes mietitty! Onneksi asuttiin loman ajan mökillä, niin ei tarvinnut elää ilman ruokapöytää.

Alkoikin vimmattu etsintä – minkälainen uusi pöytä voisi olla? Käytetty vai uutena ostettu? Designia vai tusinatuotantoa? Paljonko budjetissa on liikkumavaraa? Pienemmän pöydän halusin, kuitenkin sellaisen, jonka ympärille mahtuisi 6 henkeä. Olisiko se jatkettava? Suorakaiteen muotoista en enää halunnut. Soikio ei tuntunut omalta. Voihan Pinterest, useat sisustusblogit ja täsmähyökkäykset erilaisten kalustevalmistajien sivuille myyntipalstoista puhumattakaan! Viikon kestäneen etsinnän ja erilaisten keittiökuvien katselemisen jälkeen ajatus uudesta pöydästä vihdoin kirkastui ja pitkistä koeistumisista ja -kattauksista rämpien löysimme voittajan!

En malta odottaa, että pääsen näyttämään teillekin sen!

Vanhan kaapin tuunaus

Päämökin nurkassa on aina nököttänyt suuri kulmakaappi. Se vetää sisäänsä suuren määrän astioita ja oli yksi niistä asioista, joka haluttiin ehdottomasti mökissä säästää. Se tosin kaipasi lohkeilevaan pintaansa uutta maalikerrosta ja myöskin uutta ilmettä värien puolesta. Nuo kukkakuviot saivat luvan häipyä…

Ensin oli irroitettava kaikki irtilähtenyt. Ja sitähän lähti…! Aivan järkyttävä homma! Meille tuli miehen kanssa molemmille todella huono oli kaappia maalikaapimella raapiessa. Varsinkin tuota punaista maalia (mitä lie myrkkyä ollutkaan!) poistatessa tuntui, että keuhkot ja jokainen limakalvo sai kerroksen pölyä. Eihän tuota tietenkään ilman hengityssuojainta voinutkaan tehdä!

Kun pinta oli vihdoin raavittu paljaaksi niin paljon kun saatiin, oli hiomisen vuoro. Se jälkeen maalasin pintaan kolme kerrosta valkoista maalia. Jätin koristelistat vielä siinä kohtaa mietintämyssyyn, mutta kallistuin lopulta kauniiseen vaaleanharmaaseen sävyyn. Pientä pulmaa aiheutti kaapin ovet, ne kaipasivat jotain kuviota, vaikka alun perin ajattelin niiden jäävän ihan vain valkoisiksi. Sipaisin niihin kuitenkin vapaalla kädellä vaaleanharmaat salmiakkikuviot ja nehän olivat ihan täydelliset kaapin tyyliin sopien.

Jos olisin tiennyt mikä duuni tuossa mööpelissä on, en olisi todennäköisesti lähtenyt leikkiin ollenkaan. Se oli kuitenkin se viimeinen päämökin palapeli joka oli vielä alkuperäisessä asussaan ja sellaisenaan täysin sopimaton uuteen ilmeeseen. Kaksi päivää sitä raavin ja kolmannen maalasin. Ja kyllähän se toki kannatti – kaappi on todella kaunis!

Nämä kuvat ovat nopeasti rempan lomassa puhelimella napattu, harvoin tuli siinä vaiheessa järkkäriä pölyn keskelle raahattua, mutta kunhan saan teille loput sisustuskuvat tästä mökistä käsiteltyä, näkyy kaappikin niissä paremmin ja minkälaiseen kokonaisuuteen se kuuluu.

Muuto Around -pöytä kotona

Tuntuu todella oudolta ottaa kamera esiin ja kuvata kotia, kun nelijalkainen ystävä ei enää tulekaan tielle. Koiraherralla oli tapana ihan syvästä unestakin tulla kameran eteen ja kuvaan makoilemaan. Tällaisia ajatuksia tulee mieleen tuon tuosta. Ikävä on kova…

Kuvasin teille olkkarin uutta sohvapöytää ennen mökille lähtöä, tarkkasilmäisimmät ehkä jo huomasivat vilauksen siitä edellisessä postauksessa. Osuiko moni oikeaan? Muuton Around -pöytähän meille sitten valikoitui aiemmin esittelemistäni vaihtoehdoista. Ei siinä tainnut olla kahta puhettakaan, Muuton pöytä vain veti muotokielellään niin paljon enemmän puoleensa kuin mietinnässä ollut Hayn pöytä. Ja ihan oikean valinnan kyllä tein, vai mitä sanotte?

_MG_1157.jpg

_MG_1162.jpg

_MG_1169.jpg

_MG_1179.jpg

Around -pöytä istuu olkkariimme täydellisesti! Se tuo juuri sitä kaivattua pehmeyttä muodollaan ja rikkoo tuon sohvan ja löhöpenkin muodostavan kulman. Olen jo tottunut myös noihin ylöspäin nouseviin reunoihin, vaikka ihan alunperin puolitoista vuotta sitten käynnistellessäni uuden sohvapöydän metsästystä, yhtenä ekana kriteerinä oli suora reuna.

Näin se vaan makustellessa mieli muuttuu ja koska pöydän muotoilu on muutoin ihan täydellisesti mieleeni, olin ihan varma, että oppisin elämään noiden reunojen kanssa myös. Ja hei, tuohan ne nyt tosiaan pöytään juuri sen viimeisen kirsikan kakun päälle. Ilman niitä pöytä menettäisi ulkonäöstään karhunosan!

_MG_1177.jpg

Around -pöytä on pienempi ja vie vähemmän tilaa kuin vanha suorakaiteenmuotoinen. Pöydälle jää aika iso tila olkkariin ja se tuntui minusta jotenkin hieman yksinäiseltä ja pienehköltäkin, joten lisäsin kaveriksi Pentti-jakkaran. Ne ovat mielestäni aivan täydellinen pari, olkoonkin, että Pentti on kulmikas muodoiltaan. Siinä on rinta rinnan tanskalaista muotoilua ja suomalaista käsityötä!

_MG_1173.jpg

_MG_1158.jpg

En ole muutamaan vuoteen tehnyt kotiin isompia hankintoja. Syynä tähän juurikin kolme vuotta sitten kesällä tehty iso remontti, jonka yhteydessä koko alakerta ja sen sisustus laitettiin uuteen uskoon. Vasta nyt on ollut aika kypsä uusille, suuremmille muutoksille. Sohvapöydästä oli hyvä aloittaa. Seuraavaksi pöydän alle tulee uusi matto ja työn alle aion ottaa myös seinän sohvan takana. Jotain muutosta olen kaivannut myös siihen jo pitkään.

_MG_1183.jpg

Sohvalle tilasin myös uusia tyynynpäällisiä. Ne ovat Svaneforsin ja tuovat sinisellä värillään kivan ripauksen kesää kotiin ojanpenkalta poimittujen, limenvihreiden kukkien lisäksi. Päälliset ovat kooltaan 40x40cm, mutta sulloin sisään kaikkiin 50x50cm tyynyt, ovatpahan ainakin ihanan pulleita nyt!

Unelma uudesta sohvapöydästä

Kirjoitin vuoden 2016 alussa unelmoivani uudesta sohvapöydästä. Aika kauan tässä on siis haaveiltu!

Nykyisessä ei ole juurikaan mitään vikaa – se on ehjä, siisti, kaunis ja eleetön, mutta olen alkanut miettimään, sopisiko olohuoneeseen toisen mallinen pöytä paremmin. Sohva ja ikkunan edessä oleva löhöpenkki muodostavat yhdessä aika tiukan suorakulman huoneeseen. Nykyinen suorakaiteen muotoinen pöytä korostaa tätä vahvaa kulmikkuutta edelleen ja niinpä sen rikkomiseksi on pyöreä pöytä kummitellut mielessäni. Kaipaan siis vähän pehmeämpilinjaista kalustetta ja haluan myös eroon kromista, jota nykyisen sohvapöydän jaloissa on. Myös pöydän korkeakiiltoisuus on alkanut tökkimään.

Olen jahkannut pöydän kanssa nyt jo puolitoista vuotta. Miettinyt mikä miellyttää ja mutustellut asiaa ja eri pöytiä oikein kunnolla. Ajan kanssa ajatus on vihdoin kypsynyt valintaan asti. Ei minua ainakaan hätäisesti tehdystä päätöksestä voi moittia!

Kriteerit uudelle pöydälle olivat seuraavat:

1) pyöreä muoto
2) valkoinen mattaväri niin kansilevyssä kuin jaloissa
3) materiaali mielellään ihan aitoa puuta, eikä mitää halpaa kalustelevyä
4) halkaisija n. 75-80 senttiä
3) skandinaavinen ulkonäkö/muotoilu

Näillä kriteereillä kun lähti selailemaan nettitarjontaa, ei kovin montaa vaihtoehtoa löytynyt ja isoimman haasteen aiheutti ilman muuta ulkonäöllinen seikka. Ei millään tahtonut löytyä jokaisen kriteerin täyttävää pöytää, mutta viimein sain karsittua listalle riittävät kaksi vaihtoehtoa, vaikkakin molempien kohdalla joudun pienesti tinkimään halkaisijan koon kanssa jonkun sentin.

sohvap%C3%B6yd%C3%A4t.jpg

Molemmat vaihtoehdot löytyivät tanskalaisilta design huonekaluyrityksiltä. En lähtenyt erityisesti hakemaan design-kalustetta sen enempää kuin tanskalaistakaan, mutta kyllähän ne omaa silmää eniten miellyttävimmät vaihtoehdot löytyi niistä. Pidän todella paljon tanskalaisesta muotoilusta ja sisustustyylistä ja pikkuhiljaa sitä alkaa hivuttautumaan myös omaan kotiin. 

Vaihtoehto 1. on Hayn CPH Deux 25 -niminen pöytä. Sen 75,5 cm halkaisija olisi aika hyvänkokoinen tarpeisiimme. Plussaa pöytä saa ajattoman modernista ilmeestä ja sirosta kansilevystä, miinusta hieman pökkelömäisistä jaloista.

Vaihtoehto 2. on Muuton Around -pöytä. Tässä halkaisija on aavistuksen pienempi, 72 senttiä, ollaan kiikun kaakun siinä, että onko se riittävä. Plussaa kauniin viimeistellystä ulkonäöstä, kannen reunan kolosta sekä kevyistä jaloista. Miinusta tulee ylöspäin nousevista kannenreunoista, sillä alunperin etsin tasaista pöytää, jonka päällä on helpompi pelata lautapelejä jne.

Hinnat ovat luonnollisesti näissä pöydissä korkeammat kuin massakalustetaloista ostaessa ja sen lisäksi vähän kompromissejakin joutuu tekemään valitsin kumman tahansa, mutta olen kyllä todella tyytyväinen tehtyyn valintaan. Onneksi lompakkoa lämmittää saamani ammattitutkintostipendi! Käytän sen pöytähankintaan ja voisikin sanoa, että uusi sohvapöytä on valmistujaislahjani minulta minulle. 🙂

Näistä vaihtoehdoista toinen on jo lähtenyt tilaukseen, enkä malta odottaa sen saapumista kotiin! Hirmuisen pitkä, kuukauden toimitusaika vähän harmittaa, mutta hyvää kannattaa odottaa! Arvaatko kumpi pöytä meille tulee? 🙂

*kuvat lainattu Hay / Muuto

Pikkumökin sisustus

Tadaa! Tässä se nyt on – kunnostettu ja remontoitu, kauniisti käytetyillä ja vanhoilla kalusteilla sisustettu pikkumökki.

pikkumokki1.jpg

pikkumokki7.jpg

Toivoin mökin ilmeestä rauhallista ja lämpöistä ja käyttää siinä lempiväriäni harmaata. Liikkeelle lähdettiin koko mökin maalaamisesta. Alunperin oli tarkoitus maalata kaikki seinät valkoisiksi kattoa myöten, mutta kun kotirempan jäljiltä löytyikin vielä vajaa purkki tuota täydellisen vaaleaa harmaata, maalattiin sillä tehosteseinä mökkiin.

Tyttärelle ostimme kotiin uuden sängyn ja vanha vietiin toiseen pieneen vierasmökkiin, aittaan. Aitasta taas siirrettiin pikkumökkiin mäntyrunkoinen sänky. Alunperin olin maalaamassa sitä valkoiseksi, mutta kun sänky kannettiin sisään vastamaalattuun pikkumökkiin, oli ihan selvää, että sen keltasävyinen mäntyrunko jätettäisiin sellaiseksi. Se tuo aivan ihanaa lämpöä muutoin hailakkaan perusväripaletin omaavaan sisustukseen.

pikkumokki2.jpg

Sängyn taakse seinälle mietin ensiksi tauluja, mutta pallovalot taitavat riittää koristamaan nurkkaa niiden luodessa pehmeää ja lämmintä valoa. Verhoiksi ripustettiin Ikean kankaasta ompelemani verhot. Ne saa mukavasti vedettyä ikkunoiden eteen piilottamaan nukkujilta ensimmäiset mökkiin kurkistavat aamuauringon säteet. Sängyn päiväpeitteeksi jäi valkoinen, sängyn päällä jo aiemmin aitassa ollut päiväpeitto. Vuode koristeltiin lukuisilla valko-harmaa-sävyisillä ja mustilla tyynyillä ja huovalla tehden siitä sohvamaisen.

Jalkoja lattialla lämmittää Askosta vuosia sitten hankittu, aiemmin meidänkin kotona olkkarissa palvellut raitamatto. Mustat raidat ja muut pienet mustat yksityiskohdat antavat sisustukselle ryhtiä ja kontrastia.

pikkumokki4.jpg

Sängyn viereen kunnostettiin liiterin uumenista esiin kaivettu vanha äidinäidin chippendale-pöytä. Se sai uuden valkoisen maalipinnan ylleen. Vuosien saatossa siitä on hävinnyt vetolaatikko, mutta mies nakuttanee siihen vielä uuden etulevyn vale-vetimineen. Pöydän päällä on Ikeasta edullisesti hankittu valaisin, jonka valkoisen rungon äitini suhautti mustaksi. Se kaipasi mielestäni ryhdikkäämmän jalan. Lipaston ylle laitettiin ennen meidän keittiössä ollut puinen pieni hylly. Sen päälle voi tehdä kivoja asetelmia. Pöydän viereen laitettiin äitini antiikkituoli ja sen kaunis ja romanttinen verhoilu sopii chippendale-pöydän koristeelliseen tyyliin.

Mökissä oli ennen täyskorkea vaatekaappi, mutta se vei liikaa tilaa, eikä tankokaappiin tullut koskaan ripustettua vaatteita. Ainakaan me tai meidän vieraat ei käytä mökillä tankosäilytystä vaativia vaatteita. Kyllä ne on ne verkkarit ja kolitsikuteet, jotka kassin pohjalta kaivetaan. 🙂 Ulkovaate -ja pyyheripustusta varten seinään kiinnitettiin musta naulakko ja muuta vaatesäilytystä varten hankittiin Ikeasta edullisesti kolmilaatikkoinen lipasto. Sen mustat nupit sopivat täydellisesti sisustukseen. Lipaston päällä on jo edesmenneiden isovanhempieni, jotka tämän paikan aikoinaan 50-luvulla osti, kodista tuo aurinkopeili. Se oli pitkään meillä kotona, mutta ei enää viime vuosina löytänyt kunnolla paikkaa. Tänne mökillehän se kuuluu kuin nenä päähän.

pikkumokki5.jpg

Mökistä tuli mielestäni hurmaava! Tunnelma pikkumökissä on rauhallinen ja levollinen ja sen pienet neliöt ovat nyt hyvässä käytössä. Se majoittaa mukavasti 2 henkeä ja sänkyyn patjojen päälle hankittu paksu petauspatja takaa miellyttävämmät unet kuin ennen. Värimaailma on harmoninen ja lämmin ja olen tosi tyytyväinen mökin ilmeeseen.

Mietin juuri kuinka pienellä budjetilla mökki kunnostettiin ja sisustettiin. Lipastoa lukuun ottamatta mökki sisustettiin täysin vanhoilla, olemassa olevilla kalusteilla jotka löytyivät joko mökiltä tai meiltä ja äidiltäni. Myös tekstiilit ovat joko meiltä tai äidiltäni ja uutena hankittiin vain viiden euron pala verhokangasta ja tuo seitsemän euron pöytävalaisin. Koska maalitkin löytyivät jo valmiina kotoa, mökin kunnostukselle ja sisustukselle tuli hintaa vain 150 euroa ja tästäkin karhunosan haukkasi petauspatja. Mukana summassa on myös tuiki tarpeellisena hankittu uusi sähköpatteri, jolla pikkumökki pysyy kutsuvan lämpimänä sekä kattoon kiinnitetty halpa henkivakuutus, eli palovaroitin.

pikkumokki6.jpg

En voisi olla tyytyväisempi tähän muodonmuutokseen. Ennen kuvana ei valitettavasti ole tarjota ihan täydellistä lähtötilannetta ja sitä en olisi kehdannut edes julkaista, sillä kuten aiemmin todettua, toinen puoli sukua piti tätä mökkiä ennen lähinnä varastona ja se oli säälittävässä kunnossa ennen meidän tekemäämme make overia.

Tässä kuitenkin tilanne miltä mökki näytti kun se oli tyhjätty roinasta ja piti sisällään enää vanhan, jo kiertoon lähteneen kerrossängyn ja puhelinpöydän. (Tuo kaluste on muuten meille turha ja myynnissä – onko kiinnostuneita blogin lukijoissa…?)

pikkumokkiennen1.jpg

pikkumokki1.jpg

pikkumokkiennen2.jpg

pikkumokki3.jpg

Me nukuimme miehen kanssa tuolla viime viikonloppuna ekaa kertaa rempan jälkeen. Sinne oli todella mukava kömpiä saunan ja iltapalan jälkeen! Todella söpö pieni mökki! Kyllä tuonne kehtaa nyt vieraitakin kutsua! Vai mitäs pidätte? 

Aitan kunnostuksesta olettekin saaneet jo maistiaisia ja sen esittelyyn palaan pian, nimittäin nyt on senkin mökin sisustus valmis. Sitten onkin vuorossa päämökki, mutta sen remppa on nyt pikkuisen holdissa. Me olemme nimittäin rehkineet mökin ulkopintojen parissa ja ne hommat vie vielä jonkin aikaa ennen kuin päästään kunnolla päämökin sisätöiden kimppuun. 

Ikäväkseni jouduin tänään jäämään kotiin sohvalle sairastamaan flunssaa. Taisin saada jo perjantaina kylmää ulkohommissa, sillä jo lauantaina olo heikkeni ja kurkkuun muutti kaktus. Sisulla vielä sunnuntaipäivä rempattiin, mutta illalla olinkin sitten jo poissa pelistä. Sadekelistä ja duhadedästäni huolimatta mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Unelma uudesta ruokapöydästä

Pysytään eilisen postaukseni kaltaisesti vielä köökin puolella. Taisin vuosi sitten tammikuussa kirjoitella haaveestani vaihtaa ruokapöytä. Unelma elää edelleen, joskaan en ole kovin aktiivisesti jahdannut sitä. Kunnes nyt…

Tällä hetkellä ruokapöytämme on kuuden hengen korkeakiiltovalkoinen pöytä. Käytämme siinä normioloissa vain neljää tuolia, jotta on väljempää istua pöydän ääressä. Pöydässä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta tahtoisin arkikäyttöön vähän enemmän tilaa keittiöön ja vaihtamalla pöydän neljän hengen (jatkettavaan) versioon, vapautuisi tilaa vähän enemmän. Jatkettava pöytä on ihan ehdoton, sillä pöydän ääreen pitää mahtua vähintään kuusi henkeä (päihin tuolit lisäämällä jopa 8 henkeä) erilaisia illanistujaisia ja juhlia silmällä pitäen. Nykyinen pöytämme on vain 78cm leveä, joten vaihdon yhteydessä haluaisin pöytään myös enemmän leveyttä. 90cm pöytä olisi jo riittävä. Eli vaikka leveyttä tulisi lisää, haluaisin karsia arkikäytön pituutta pois.

_MG_9132.jpg

En tahtoisi pöytää, jota jatketaan keskeltä vetämällä päätypalat erikseen ja lisäämällä pala keskelle. En pidä siitä jakoviivasta, joka jää pöytään, kun se on normaalitilassa. Vanhasta kokemuksesta tiedän sen keräävän kaiken lian, enkä myöskään välitä siitä visuaalisesti. Päihin lisättävät jatkopalat ovat taas usein kiikkeriä, kun niitä ei tue oikeastaan mikään muu, kuin kiinnityslukot tms. Kuitenkin tämä vaihtoehto taitaisi olla parhain, sillä useimmiten pöytä on kuitenkin vain meidän oman perheen, eli kolmen hengen käytössä.

Meillä on joskus tässä keittiössä ollut neljän hengen pöytä ja sen pystyi hyvin kääntämään toisinpäin keskelle keittiötä niin, että kaksi tuolia tuli ikkunan eteen. Se toisi kivaa vaihtelua nykyiselle asetelmalle, jossa pöydänpääty on ikkunaa vasten koko ajan – kuuden hengen pöytää ei käännetä tässä tilassa mihinkään muuhun asentoon.

_MG_9125.jpg

Selailin verkkokaupoista erilaisia jatkettavia neljän hengen pöytiä ja parhain vaihtoehto taisi kuitenkin löytyä ihan Ikeasta. Minua alkoi ihan hurjasti kiinnostamaan pöytä, joka olisi pienimmillään neliönmallinen ja mitoiltaan 90x90cm. Se pöytä pitäisikin tuoda ihan reilusti keskelle keittiötä suoraan valaisimen alle, jotta tuolit, yksi per sivu, mahtuisi olemaan. Tuo asetelma, jossa pöytä ei enää olisikaan kiinni missään seinässä, alkoi kiinnostamaan tosi paljon! Lisäksi pöydän ollessa normaalikäytössä, eli neljän hengen pöytänä, tuolit eivät olisikaan samalla sivulla, vaan kaikki omilla puolillaan vähän kuin pyöreässä pöydässä. Tämä tuntuu aika kiehtovalta vaihtoehdolta.

Mies ihme kyllä piti ideaa hyvänä. Hän ei yleensä syty ideoistani kovin helpolla, joskaan ei jaksa asettua poikkiteloin, vaan antaa minun häärätä mitä haluan. Tällä kertaa hänkin näki heti miten paljon tilaa vapautuisi pienentämällä pöytää ja asettamalla sen keskelle pientä keittiötämme. Hahmottamisen vuoksi mallasin nykyistä pöytäämme tilaan vetämällä sen irti ikkunasta ja teippaamalla pöydänkanteen teipillä merkin mihin uusi pöytä loppuisi. Neljättä tuoli ei luonnollisesti saanut pöydän ääreen, mutta kolmellakin kokonaisuuden pystyi hahmottamaan. Heitin lisäksi lautaset pöytään nähdäkseni miten paljon tilaa jäisi neljälle hengelle illastaa. 

_MG_9175.jpg

_MG_9176.jpg

Olisi ihanaa päästä kiertämään pöytä! Ja kukaties hyödyntämään ikkunaa ihan toisella tavalla – tähän olisi jo idea!

Näillä ajatuksin ajattelimme edetä sen verran, että käymme Ikeassa katsomassa pöytää livenä viikonlopun aikana. Jos pöytä tuntuu hyvältä ratkaisulta, laitan tuon nykyisen myyntiin. Sen verran tästä ideasta kumpikin sytyimme, että mietimme jo heti kuinka ruma patteri, joka pääsisi uudella pöytäversiolla ikävästi nykyistä enemmän näkyviin, pystyttäisiin naamioida edes vähäsen piiloon.

Tällaisilla unelmilla siis täällä edetään tätä aurinkoisen keväistä torstaita! 🙂 Mitä sinä tuumaat ideasta?