Virtaavan veden kuvaamista

Hehkutin edellisessä postauksessa kuinka pääsin vihdoin paneutumaan vähän paremmin valokuvauksen eri tekniikoihin ja kuvaamaan mm. pitkällä valotusajalla. Olin pitkään haaveillut virtaavan veden kuvaamisesta, mutta siihen ei ole ollut aiemmin kunnon mahdollisuutta.

Viikonloppu Itä-Suomen mökkimaisemissa muutti kuitenkin tämän ja pääsin kuvaamaan sekä vesivoimalaitoksen kuohuja että kosken virtauksia. Oma haaveeni liittyi juurikin veden liikkeen vangitsemiseen, joka vaatii pitkää valotusaikaa sekä sitä liikkuvaa vettä.

Tätä yhtä kokemusta rikkaampana tärkeimmät asiat veden kuvaamiseen onkin a) varusteet b) lokaatio c) vallitseva valo ja d) kärsivällisyys

Ensimmäinen asia on tietysti kamera. Virtaavan veden kuvaaminen niin, että liikkeen saa vangittua mukaan, vaatii pitkää valotusaikaa, f-arvon, eli aukon sekä herkkyyden, eli ISO-arvon säätämistä. Näihin ei kännykkäkameralla pysty, joten järkkäri on must. Toinen tärkeä varuste on hyvä ja tukeva jalusta. Pitkä valotusaika on herkkä tärähdyksille ja usean sekunnin, joskus useiden kymmenien sekuntien valotusajan aikana ei kukaan pysty pitämään käsivaralla kameraa vakaana. Jos jalusta puuttuu matkasta, kuten minulla kävi, voi kameran asettaa tukevaan kohtaan kiven tai kallion päälle tms. Jos alusta on tarpeeksi vakaa, pystyy laukaisijaa painamaan ilman, että kamera tärähtää tuolloinkaan, mutta kaukolaukaisin olisi hyvä olla olemassa. (Note to Joulupukki…) Jos sitäkään ei ole, voi käyttää kameran ajastinta, jolloin ei tarvitse pelätä napin painalluksen aiheuttamaa tärähdystä.

Toisena mainitsen tietty lokaation. Vettä on vaikka missä, harvoissa paikoissa se kuitenkaan virtaa vuolaasti tai kuohuen, joten itsellä jäi nämä kuvaamiset odottamaan vähän helpompaa vaihtoehtoa, kuin lähteä varta vasten sellaista lokaatiota kaupungistä etsimään. Mökkireissu oli siis omiaan tähän. Minä en ihan täydellistä spottia saanut vesivoimalaitoksen kuohuja ajatellen, sillä välimatka oli liian pitkä. Yllättäen vesivoimalaitos ei ole paikka, jonne on esteetön kulku. Jouduin siis tyytymään koskentörmään joka oli niin lähellä kuin mahdollista ja sain kuohut kuitenkin jotenkin taustalle näkymään. Sen sijaan ihan vieressä kiemurrellut koski pyörteineen oli helppo kohde ikuistaa.

Kolmas ja tärkeä asia on myös vallitseva valo ja sen voimakkuus. Itse odotin kärsimättömänä vain siihen asti, että aurinko alkoi juuri mennä mailleen. Olisi pitänyt odottaa tunti tai kaksikin pidempään, mutta minä malttamattomana lähdin liikkeelle liian aikaisin ja ennen selkeää hämäräntuloa. Tämä kostautui kuvien ylivalottumisena, joten piti vain odottaa vielä hetki. Tuntuihan se vähän typerältä ajaa ensin mökiltä koskelle, istua siellä sitten autossa 20 minuuttia odottamassa edes vähän hämärämpää aikaa ja sitten kuvata.

Liika luonnonvalo aiheutti myös sen, että en pystynyt käyttämään 50mm kiinteän polttovälin linssiäni, jolla olisi päässyt lähemmäs voimalaitoksen kuohuja. Valovoimainen linssini vain lisäsi valon määrää ja kuvista tuli yhtä valkoisia kuin paperista! Aika harvoin tulee valitettua siitä, että luonnonvaloa on liikaa, mutta veden kuvaamisessa hämäryys on todellakin se mitä haetaan ja liika valo on myrkkyä.

Kuvasin kaikki kuvat siispä Sigman 10-20mm laajakulmalinssillä, joka toisaalta tallensi kuvaan maisemaa paljon laajemmin. Olisin tietty voinut kokeilla vielä kittilinssiäni ja yrittää zoomata lähemmäs kuohuja, mutta sen linssin olemassa olon unohdin kaikessa innokkuudessani. Harmaasuodin olisi ollut omiaan vähentämään valoa, mutta kah kun kameralaukustani ei sellaista löydy. (Second note to Joulupukki…)

Ja tästä päästäänkin sulavasti neljänteen kohtaan – kärsivällisyyteen. Niin, sen puutteesta olen aika tunnettu, heh. Ensin pitää siis malttaa odottaa hämärää ja toiseksi pitää jaksaa kärsivällisesti säätää asetuksia säätämisen jälkeen, sillä ekat menevät pilalle aivan varmasti. Minä kärsin tässä kohtaa myös innokkuuden aiheuttamasta koheltamisesta, enkä tajunnut tarpeeksi kokeilla erilaisia säätöjä. Kun löysin yhden hyväksi katsomani, kuvasin kaikki sillä. Näin jälkikäteen typerää, että hassasin pitkään odottamani mahdollisuuden, enkä kokeillut riittävästi eri asioita, mutta menkööt aloittelijan piikkiin. Ensi kerralla olen varmasti viisaampi!

Halusin kuvia, jossa veden liike pehmenisi yhdeksi massaksi. Onnistuinkin siinä aika hyvin! Voimalaitoksen kuohuissa vesi on kuin valuvaa massaa, kosken virtaukset taas muuttuivat osin peilityyneksi mustaksi jääksi, osin harmaaksi sumuksi pinnan päälle. Vesi näyttää mustalta ja hieman uhkaavalta, aika magee efekti.  Koska kuvasin ilman suodinta, valotusaika olisi voinut olla lyhyempikin kuin käyttämäni 10 sekuntia. Halusin kuitenkin veden pinnan takia kokeilla näinkin pitkää aikaa.

Aukon säätäminen voi alkuun olla hankalaa, pitää ensin sisäistää aukon merkitys kuvissa. Aukon koko kertoo paljonko valoa pääsee objektiivin läpi. Lisäksi arvot ovat hassusti käänteisarvoja, eli iso f-arvo tarkoittaa pientä aukkoa, pieni f-arvo taas suurta aukkoa. Suuri aukko päästää enemmän valoa kennolle ja päinvastoin. Näiden kanssa on tullut itsekin painittua ja kuvasin nämä kuvat vähän turhan suurella arvolla f18. Arvon säätöä olisin kyllä voinut testata enemmän, joten otan opiksi. Toisaalta, koska aukon koko vaikuttaa toki myös syväterävyyteen ja suurempia kokonaisuuksia, kuten juuri maisemia kuvatessa toivotaan yleensä kaiken näkyvän yhtä tarkkana ja siihen iso f-arvo on parempi pitkän syväterävyysalueen vuoksi. Siinä mielessä käyttämäni f18 siis toimi. Yksityiskohtaisempia kuvia ottaessa on mukava, että taustan saa pehmeän sumeaksi ja varsinaisen kohteen tarkaksi (kuten muotokuvauksessa) ja silloin pieni f-arvo on omiaan taas lyhentämään syväterävyysaluetta.

Nämä kuvat otin ISO-arvon ollessa vain 100. Kun suljinaika on pitkä, kuten näissä kuvauksissa, on ISO syytä pitää mahdollisimman pienenä. Valoa tulee jo riittävästi pitkästä valotusajasta, joten arvon nostamista ei tarvita. ISO-arvon nostaminen nimittäin nostaa myös kennon herkkyyttä ja lisää näin ollen kohinaa. Sitä voi toki siistiä jälkikäteen kuvankäsittelyvaiheessa.

Kaiken innokkaan kohelluksen jälkeen olen kyllä tosi tyytyväinen tähän kokeiluun. Sain todella arvokasta kuvauskokemusta ja osaan aivan varmasti ottaa tekemistäni virheistä opikseni jatkossa. Onneksi valokuvaus on harrastus, jossa ei tule koskaan tarpeeksi hyväksi, aina voi kehittyä! Kirjoista ja netin syövereistä voi lukea hyviä kuvausvinkkejä ja teoriaa ja tekniikoita, mutta siperia opettaa parhaiten.  Kun kokeilee, tekee virheitä ja ottaa niistä opikseen  – ihan niin kuin elämässä yleensä – pystyy kehittymään paremmaksi.

Seuraavassa valokuvaus-postauksessa esittelen teille lisää pitkän valotusajan aikaansaamia kuvia. Jos tässä postauksessa maattiin maassa ja kuvattiin maata myöten, ensi postauksessa nostetaan katse vähän ylemmäs, aina taivaalle saakka…:)

Syksyn treenikalenteri

Treeniasiaa ei ole pitkään aikaan ollut blogissa. Viimeisimmät ”isommat” uutiset tällä saralla oli keväällä toteutettu 6 viikon tehodieetti ja tehotreenaus Fit for Bikini -nettivalmennuksella, jolla sain erinomaisia tuloksia aikaan! Onneksi kesä ei tuonut ihan hirveää muutosta tilanteeseen, vain n. reilun kilon verran lisää painoa ja pientä pöhötystä, kun neste ja kesän grilliherkut ja viinilasilliset taas tuntui jämähtävän kroppaan. Loman jälkeen kerkesin palata normaaliin treenirytmiin kolmen viikon ajaksi ja sain olotilaa normalisoitumaan, kunnes nyt taas reissun päällä ollessa tilanne taas nollautuu, heh! 🙂

Mutta koska hyvä pohja on jo olemassa, sitä ei viikonkaan all inclusive -loma herkkuineen kerkeä pilaamaan. Sitä paitsi meidän hotellissa on aktiviteettia joka päivälle joogasta vesijumppaan ja tenniksestä kuntosaliin rantalentiksestä tai aerobic-tunneista puhumattakaan. Itse ajattelin hyödyntää ihanan lämpötilan uima-altaassa uimiseen oikein kunnolla. Pari kilsaa päivässä, ehkä vähän joogaa päälle, niin johan voi hyvällä omalla tunnolla vetää herkkuja kaksin käsin buffasta.

Reissun päätyttyä aloitan taas erittäin aktiivisen syksyn. Vain sillä keinoin pysyn vauhdissa pimeän ajanjakson yli, eikä väsymys pääse niin paljon toivottavasti vaikuttamaan. Viikkoon haluan jatkossakin mahduttaa 4-5 liikuntakertaa, joista kolme-neljä salitreeniä ja yksi joogaa. Ilman jälkimmäistä en tule toimeen, se on nähty. Toimistotyö ja istuminen on ihan tappoa kropalle! Viime syksynä en oikein päässyt joogatunneille niiden hankalan ajan takia ja senhän huomasi aika nopeasti. Kärsin ihan älyttömästä kahden nikaman nikamalukosta marraskuusta helmikuuhun käyden jatkuvasti fyssarilla ja kiropraktikolla ja hoitaen jumeja kotona foam rollerilla ja yhteen sidotuilla tennispalloilla. Tuosta kuntoutuminen oli hidasta ja kivuliasta, enkä ihan heti sellaista enää halua!

Viime kärsimykset syntyivät mökkirempan aikana – parin kuukauden remontti ja siitä viimeiset 2 viikkoa kellon ympäri tehdyt hommat aiheuttivat sahalihasten (kylkiluiden välissä kulkevat lihakset, kiinnittyy rintaan ja lapaan) totaalisen jumituksen ja rintarangan rustojen kipeytymisen. Nuo yhdessä aiheuttivat rinnan alueelle todella kivuliaita teräviä kipupiikkejä, jotka särkivät koko rinnan alueella. Kerkesin jo epäillä sydäristä rintasyöpään kaikkea mahdollista, mutta tajusin itsekin, että lihasperäistä kipua se on. Piti ihan käydä varuiksi lääkärissäkin toteamassa, että näin tosiaan oli, jotta sain mielenrauhan. Vasta pikkuhiljaa paikat on alkaneet taas aukeamaan ahkeran venyttelyn ansiosta ja tottakai myös rempan lopettamisen myötä. Lisäksi olen päässyt taas lomien jälkeen joogatunneillekin ja se on kyllä ihan parasta lääkettä kaikkiin jumeihin!

Syksyn ehdottomia tavotteita onkin liikkuvuuden ylläpitäminen ja jopa lisääminen joogaamalla. Samalla tuo harjoitusmuoto tuo myös kaivattua pysähtymistä ja hiljentymistä arjen kiireen keskelle. Jooga hoitaa tehokkaasti myös mieltä kehon lisäksi. Ottamalla edes yhden tunnin viikossa oikeasti omaa aikaa, jossa läsnä olet vain sinä itse ja joogamattosi ja jossa keskityt vain liikkeiden sulavaan jatkumoon hengityksen viedessä harjoitusta eteenpäin luonnollisessa rytmissä, on mitä parhainta mielen nollausta. Tuon jälkeen olo on niin levollinen, positiivisen tyhjä ja kehossa virtaa hyvä ja voimaannuttava energia.

Toinen tavoite on jatkaa monipuolisesti eri lihasryhmien harjoittamista, mutta keskityn syksyllä tarkemmin ongelmakohtiin, eli selkään ja vatsaan. Toisilla rasva kerääntyy reisiin ja takapuoleen, minulla ne menee vyötärölle ja siipiin, eli lapojen sivuihin ja alle. Käsivarsiin ja hartioihin on tullut mukavasti lihaksien tuomaa pyöreyttä viimeisen vuoden aikana ja yläselässäkin alkaa vihdoin tapahtua myös, mutta keskivartalon seutu on kyllä haasteellisin itselleni. Aion keskittyä niihin lihasryhmiin ja tehostaa treeniä tarkemmin ongelmakohtiin. Mitään myyttien omaista täsmäliikettä ei paikallisen rasvan sulattamiselle ole, rasva palaa tasaisesti joka paikasta ja luonnollisesti hitaimmin sieltä missä sitä eniten on, mutta kyllä treenillä sitä lihasta saa tietty enemmän näkyviin. Parhain lääke on ruokavalio aerobista unohtamatta. Kroppa tarvitsee myös sykettä nostattavaa liikettä pelkän lihaspumppauksen lisäksi. Siinähän sitä on taas syksyksi aherrettavaa!

Alkusyksyllä minussa on aina tosi paljon virtaa! Hyvällä treenitahdilla on helppo pitää vireystasoa yllä ja vielä kun siihen ottaa monipuolisen ja ravintorikkaan ruokavalion tueksi, sillä dravilla pääsee pitkälle ennen kuin alkutalven pimeys ottaa valtaansa. Mutta koska elämä ei ole pelkkää kieltäytymistä ja kuria, syksyyn on mahdutettava myös ihania illanistujaisia, leivontaa, herkullisia ruokia ainaisen makrotaulukon kyttäilyn sijaan ja tietty lepoa riittävissä määrin. Rötväilyä ja laiskotteluakin aina välistä. Tärkeintä on löytää hyvä tasapaino.

Mitä sinun syksyyn kuuluu?

Bikinikunnossa?

On aika vetää 6-viikkoinen projekti yhteen, mutta mitä tulee tuohon otsikon kysymykseen – se lienee katsojan silmässä.

Kuka tahansa voi olla bikinikunnossa missä kunnossa tahansa, sehän on jokaisen oma asia. Ennen projektia en olisi viihtynyt omassa nahassani bikineissä rannalla, eikä vieläkään olla ihan siellä missä haluan, mutta eipä tässä rannallekaan ihan heti kohta olla menossa näillä yöpakkas-keleillä! 🙂 Olen silti kyllä tosi tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että jaksoin puristaa täysillä tuon 6-viikkoisen kertaakaan lipsumatta, kertaakaan jättämättä syömättä mitä piti tai kertaakaan jättänyt treenejä väliin. Vedin tämän setin niin täysillä kun pystyin ja se palkittiin. Opin myös hurjasti asioita ja olen viimein löytänyt itselleni sopivan ruokailutavan ja treenirytmin. Haluankin jakaa nyt teille nämä oppimani asiat. (Kuvituskuvina by the way koko 6-viikkoisen ajan mielessä kummitelleet Macarons-leivokset. Näettekö – pystyin jopa ottamaan kuvat, ennen kuin huitaisin ne kitusiini…!:)

_MG_9855.jpg

Ruokailurytmi

Minulle ennestään jo tuttu ruokailurytmi, jossa syödään 3-4 tunnin välein sopii kuin nyrkki silmään. Se on taivaan tosi, että kun elimistö saa säännöllisin väliajoin tarvittavan määrän ja tarvittavat aineet, se rullaa tehokkaasti eteenpäin. Söin itse koko kuusi-viikkoisen näin: aamupala klo 8:00, lounas klo 12:00, välipala klo 15:00, päivällinen klo 18/19:00 ja iltapala klo 20/21:00. Tästä en aio tinkiä jatkossakaan, mutta nyt tiedän tarkemmin mitä kannattaa syödä noina aikoina. En pystynyt ihan täysillä kolmatta viikkoa treenaamaan pienen kasvoihin tehdyn leikkauksen takia ja niinpä hikisimmät treenit oli skipattava. Huomasin viimeistään tuolloin, että suurin merkitys painonhallinnassa on jääkaapin sisällöllä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että treenit on se 20% ja ruokavalio 80%. Allekirjoitan tuon täysin! Jos siis haluat pudottaa painoa, aloita se lautaseltasi.

Ravinto ja sen laatu

Jos haluaa syödä puhtaasti ja terveellisesti ja pudottaa painoa, voi unohtaa kaiken, johon on tungettu jotain ylimääräistä. Tämä koskee marinadeja, erilaisia kastikkeita, maustettuja jogurtteja ja rahkoja ja kaikkia ”muiden äitien valmistamia” eines-sapuskoja ja muita puolivalmisteita. Ne ovat täynnä piilosokereita, suolaa, keinotekoisia makeutusaineita ja muuta teollista puppua. Kukapa meistä ei olisi vetäissyt mikron kautta Saarioisen roiskeläppää tai maksalaatikkoa, minä ainakin, mutta ei niistä oikeasti ravitsevaksi kunnon ruoaksi ole. Kerran kun valmistaa ison kasan hyvää, itse maustamaansa ruokaa jääkaappiin annosrasioihin, ei terveellisen ruoan valmistukseenkaan kulu niin paljon aikaa. Itse sain projektista omaan kulutukseeni sopivat makroarvot ja tiedän nyt tarkalleen montako grammaa proteiinia, hiilareita ja hyvää rasvaa tulee aterialla olla, että se toimii täydellisesti omaksi parhaakseni. Söin ennen liikaa protskua ja hiilaria ja aivan liian vähän kasviksia. (Tuo lienee perisynti aika monella.) Myös hyvän rasvan saanti ei ollut joka aterialla ihan loppuun saakka ajateltu.Välipalan tarkoitus korostui ja nyt osaan koostaa senkin oikealla tavalla. Myös treenin jälkeen nopeasti nautittu hiilari jeesasi palautumista, jota en ennen ollut osannut ajatella. Yötä vasten ei taas tulisi nauttia juurikaan hiilareita ja niinpä iltapalan tulisi sisältää enimmäkseen proteiinia. Jälleen yksi asia, joka tuli projektin aikana korjattua.

Ehkä tässä kohtaa parhaimpana vinkkinä antaisin kuitenkin sen, että jos et ymmärrä mitä kaikkea kaupasta käsiisi ottamasi tuote sisältää, älä osta sitä. Mitä pidempi tuoteseloste on, sitä käsitellympi tuote on. Älä osta.

Riittävä lepo

Nuku. Ruoan jälkeen tärkein rakennusaine hyvinvoinnisssa on riittävä lepo. En pysty korostamaan tarpeeksi tuon merkitystä. Itse huitelen arkisin vähintään 7-8 tunnin yöunia, en pärjää vähemmällä ja uni on yksi niistä asioista joista ei tulisi tinkiä koskaan. Se kostautuu kyllä myöhemmin. Jos syö oikein ja liikkuu riittävästi, on keho terveellä tavalla väsynyt iltaisin ja se suorastaan vaatii unta. Uni on palautumisen ja lihasten kasvun osalta korvaamatonta. Uni korjaa treenissä syntyneitä pieniä lihasvaurioita, järjestelee päivän aikana tapahtuneet asiat oikeisiin lokeroihin ja vaikuttaa positiivisella tavalla mm. pitkäkestoiseen muistiin.

Parhain neuvoni tähän on, että älä stimuloi aivotoimintaasi kirkkailla valoilla ennen nukkumaan menoa. Jätä tabletit, tietokoneet ja kännykänruudut rauhaan ja tartu sen sijaan kirjaan. Uni tulee paljon paremmin niin ja nukut levollisemmin.

Aerobisen harjoittelun merkitys lihaskuntotreenin rinnalla

Minulla on tämä ollut ennen vähän joko tai. Jos olen käynyt paljon aerobisilla ryhmäliikuntatunneilla, olen katsonut sen korvaavan lihaskuntotreenin. Jos taas olen nostellut puntteja salilla 4 kertaa viikossa, olen skipannut aerobisen puolen. Nyt tiedän, että nuo kaksi on välttämätöntä yhdistää ja hyvä tapa siihen on tehdä lihaskuntotreenin perään lyhyt ja äkäinen hiit-treeni. (High Intensive Interval Training.) Kun vedät hetken täysillä, sitten himmaat välissä, vedät taas täysillä hetken himmaten ja toistat tuon 5-6 kertaa ja jäähdyttelet päälle, tunnet illalla vielä yhdeksältä sohvalla lojutessasi, kuinka rasva jatkaa palamista! Taas yksi opittu asia lisää plakkariin ja samaa neuvon kaikille!

Meistä jokaisen tulisi löytää itselle se parhain tapa syödä ja liikkua. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä ole toisen kuppi teetä, mutta jokaisen tulisi sisällyttää viikkoonsa aerobista liikuntaa sekä lihaksia vahvistavaa liikuntaa. Meistä kaikki vanhenee ja kehoon kohdistuvat muutokset ovat väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin; tasapaino huonontuu, lihasmassa vähenee, rustot ja nikamat heikkenee ja aineenvaihdunta likipitäen pysähtyy mitä vanhemmaksi elää. Lihaksia tulee voimistaa, tasapainoa haastaa, jänteille, nikamille ja luille tarjota liikkuvuutta venytysten ja hyppyjen avulla ja aineenvaihdunnalle sopivia ruokia.

_MG_9860.jpg

Tämä vuosi on oman hyvinvointini vuosi. Kävin viime viikolla kattavassa ikätarkastuksessa työpaikkalääkärillä ja elimistöni on paremmassa kunnossa kuin 5 vuotta sitten samaa tarkastusta tehdessä. Kolestrolini on minimissä, verensokerini priimaluvuissa, maksa-arvot huippua, verenpaine täydellinen ja hemoglobiini erinomainen. Läjä muita arvoja käytiin läpi myös ja kaikki erittäin hyviä. Olen panostanut todella paljon omaan hyvinvointiini ja tämä 6 viikon projekti on ollut yksi niistä ja se näkyi kyllä labratuloksissakin. (Tosin kaikkia ei mitenkään korjata kuudessa viikossa, eli kyllä terveellistä elämää on vietetty pitkälläkin aikavälillä mitattuna.)

Hoidan itseäni käymällä säännöllisesti kiropraktikolla ja akupunktiossa ja olen juuri varaamassa aikaa hierojalle lihasmöykkyjen avaamiseksi. Vyöhyketerapia ei ole vierasta sekään ja aiempaa enemmän kiinnitämme miehen kanssa koko ajan myös ruokaan huomiota. Monipuolinen liikunta sai uutta pontta tästä projektista, enkä ole vuosiin voinut yhtä hyvin kuin nyt!

_MG_9865.jpg

Tätä projektia aloittaessamme moni ihmetteli meille, että ”mistä tekin laihdutatte?” Olemmehan ihan normaalipainoisia, hoikkia ihmisiä. Fakta on kuitenkin se, että myös hoikille ihmisille kertyy rasvaa ja se mihin se kertyy, on hyvin yksilöllistä. Alunperin projektin tarkoituksena ei ollut painonpudotus, mutta kyllähän pudonneet kilot ja lähteneet sentit kertovat, että olihan meilläkin mistä lähteä. Kokonaisuutena sain pudotettua 3,5 kiloa ja mies 6,5 kiloa tämän projektin aikana. Miehen tulos on suorastaan ihan huikaiseva!

Lähteneet sentit laskettuani meinasin pyörtyä nähtyäni, että itse karistin kropastani huikeat 27 senttiä! Pyörittelin 30cm viivotinta kädessäni ja mietin, että onhan se aika hiton paljon… Mieheltäkin lähti 19cm. Minulle ongelmallisimmat kohdat ovat olleet keskivartalon seutu sekä rinnanympärys, tarkalleen selkäpuoli. Sinne kertyneen rasvan sanotaan johtuvan insuliiniherkkyydestä, eli toisinsanoen keho sietää huonosti hiilihydraatteja. Jenkkakahvojen kerrotaan taas johtuvan siitä, että hiilihydraattien määrä on liian suuri kehon sietokykyyn verrattuna. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, etttä hiilarin laatu ja määrä on jatkossa katsottava tarkkaan. Jalat ja takapuoli minulla on ollut aina hyvässä kuosissa, eikä niissä ole rasvankertymäongelmia. Päin vastoin näihin ripakinttuihin tulisi saada lisää lihaa! Ei siis ollut yllätys, että suurin senttimäärä lähtikin nimenomaan rinnanympäryksestä ja vyötäröstä. Rinnanympärys kutistui 11cm. Huikeeta! Ei ihme, että paidat istuu ihan eri tavalla juuri nyt! Mittasin vyötäröstä sekä kapeimman että leveimmän kohdan, eli juurikin jenkat. Vyötärön kapein kohta kutistui neljä senttiä ja jenkkakahvoille heitin hyvästit yhdeksällä miinus-sentillä. Kyllä on niin paljon tiiviimmän näköinen peilikuva nyt! Ostin jo puolessa välissä projektia yhden koon pienemmät farkut ja nappi kiristi silloin hiukan. No, ei kiristä enää! Myöskin kaapissa jonkin aikaa lojuneet paidat pääsevät taas käyttöön kun ne istuvat niin paljon nätimmin ylle. Kesään mennessä toivoisin vielä karistavani jäljelle jääneen 1,5 kiloa ja silloin olisin täydellisessä ihannepainossani pituuteeni (170cm) nähden.

Näillä kiloilla ja senteillä mitattuna projekti oli huikea suksee! Tulevaisuudessa aion pitää neliviikkoisen vastaavan kuntokuurin, jos tuntuu, että sitä tarvitsee. Muutoin jatkan nyt aika lailla samalla mallilla, ainoastaan päivällistä hölläten. Myöskään ruoan punnitsemiseen en enää lähde, mutta nyt näen silmämääräisesti onko annoksessa sopiva määrä kaikkea. Lisäksi pidämme yhden ”herkkupäivän” viikossa, jolloin voi nauttia jotain hyvää, jos siltä tuntuu. Arkena syödään vain terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Näin emme koe, että jostain pitäisi luopua tai että elämä olisi pelkkää kituuttamista jonkun dieetin parissa, sillä se vasta olisi kamalaa! On kuitenkin turha haaveilla pysyvänsä ihannemitoissa, jos joka ikinen päivä antaa periksi himoille ja syö herkkuja tai liikaa ruokaa kulutukseen nähden. Ihan maalaisjärjellä tässäkin pärjää.

Nyt jos jotakuta kiinnostaa millä tämä tulos saavutettiin, suosittelen erittäin lämpimästi näin kuuden viikon kokemuksella kurkkaamaan Fitnet.fi -sivuston. Ohjelmat (niin treeni -kuin ruokavaliokin) on fitness-mimmi Linda Manuellan käsialaa ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä molempiin. Minulla oli Fit for Bikini -ohjelma ja miehellä Fit for Beach. HIeman kutkuttaisi sivustolta löytyvä HIIT -treeniohjelma… ehkä jos sen repäisisi syksyllä? 🙂 Mainittakoon vielä loppuun, että tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan suositus perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseen.

Tässä kaikki kuulumiset tämän projektin osalta. Muut osat tarinoista löydät näistä linkeistä:
Viikko 1
Viikko 2
Viikko 3
Viikko 4
Viikko 5

Energistä uutta viikkoa kaikille! 🙂

Kuntokuuri vko 5

Negatiivisen ajattelun voima ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siinä kiteytettynä tämän viidennen kuntokuuri-viikon tunnelmat, jotka sain karvaasti tuta nahoissani.

Kirjoittelin eilen asioista, jotka ovat viime viikon ajan myllertäneet mielessäni. Viime viikko menikin enemmän tai vähemmän siipi maassa erilaisia labratuloksia odotellen ja yhden ison päätöksen edessä ollessa. Jälkimmäiseen liittyi tärkeä tapaaminen, jota stressasin ja jännitin ja hermoilin etukäteen monta päivää samalla kun pelkäsin, että kokeista löytyisi jotain ikävää. Annoin siis oivan kasvualustan niin stressihormonille kuin mielessä paisuville ajatuksillekin ja koko viime viikkoa varjosti epäily, hermoilu, jossittelu ja tunteiden vuoristorata. Tämä ei voi muuta, kuin näkyä myös elimistön toiminnassa.

_MG_9810.jpg

Voin rehellisesti myöntää, että tässä projektissa kuukausi taisi olla omalla kohdallani aikalailla se raja, joka kulki epämukavuusalueen ja silkan ketutuksen välissä. Tämä viides viikko on ollut aiemmin mainittujen asioiden takia yhtä hemmetin taistelua, alavireistä fiilistä, kaikki alleen hukuttavaa väsymystä, nälkää ja törkeetä sokerihimoa ja aika ison ongelman on alkanut aiheuttaa ruoka. Olen lopen kyllästynyt siihen.

Kana ja jauheliha alkaa tulvimaan korvista ja yhtäkään salaatinlehteä tai kurkunpätkää bataatteineen en haluasi hetkeen syödä. Tumma riisi on kuin söisi hiekanjyviä ja kitalakeen tarttuva leipäpala ilman voita ja muu ruoka kuivuudessaan alkaa ihan oikeasti hitsaamaan. Se on kumma juttu, että treenit eivät vieläkään tunnu ikäviltä ja kertaakaan ei ole edes mielessä käynyt ajatus niiden skippaamisesta, mutta tuo ruoka on iso ongelma. Nälkä on tällä viidennellä viikolla vaivannut isosti. Jo tunnin päästä edellisestä ruoasta suolet kurnii ja oikein tunnen, kuinka energiataso laskee ja patterit alkaa hyytymään. Tuntuu kuin koko aivotoiminta hidastuisi, ei enää pysty keskittymään ja sen näkee myös mielialassa ja pinnan kiristymisessä. Sllä hetkellä ei oikein kestä yhtä pientäkään vastoinkäymistä tai vastalausetta. Töissä on ollut vähän haastavaa pitää palikat kasassa ja mölyt mahassa! 🙂

Pari kertaa nälkä ei ole lähtenyt sillä määrällä ruokaa, mitä lautasella on sillä aterialla ollut. Kerran viikon aikana söin ekstra-ruisleivän (gluteenittoman) ja pari kertaa ekstra-mandariinin sammuttaakseni näläntunteen. Lopuilla kertaa olen vain juonut vettä tai Fun Light -mehua. Kyllä sitä tuossa kohtaa miettii miksi ihmeessä ihminen, jolla on jääkaappi täynnä ruokaa, pitää itseään nälässä! 🙂 Sitten taas toisella kertaa muistaa, että mikäänhän tässä elämässä ei tule ilmaiseksi. Ei myöskään rantakunto, jos sitä havittelee. Töitä on sen eteen tehtävä myös ja siedettävä hetki jos toinen epämiellyttäviä asioita ja tunteita. Jälleen kerran, mielenhallintaahan tämä vain on…

_MG_9807.jpg

Nyt kun suurimmat marinat sain pois alta, voidaan keskittyä muihin. Positiivinen puoli tässä tietenkin on se, että muutoin olo on mitä mainioin. (Siis jos unohdetaan nälkä, erilaiset himotukset, väsymys ja ketutus, heh.) Koska elimistö ei saa mitään sitä ärsyttävää ainesta – sokeria, kovaa rasvaa, laidasta laitaan vaihtelevia ruoka-aineita, huonosti sulavia sapuskoja tai keinotekoisia ja teollisia aineksia, se voi hyvin. Suolisto on rauhallinen ja jaksan istua töissä koko päivän työpöydän ääressä ilman vatsanturvotusta ja sahanpuruja. Istumatyössä nesteet eivät pääse liikkumaan aineenvaihdunnan jämähtäessä juurikin suoliston kohdalle kropan ollessa 90 asteen kulmassa koko päivän ja ainakin itselläni huomasin aina housujen alkavan kiristämään viimeistään lounaan jälkeen ja kotiinlähtiessä maha oli kuin jalkapallo. Kaikenlainen turha pöhötys on poissa ja sen myötä olo tottakai erittäin paljon keventyneempi.

En voinut vaa’alle tänä aamuna hypättyäni olla huomaamatta miten kaikki negistely viikon aikana on vaikuttanut. Ekaa kertaa petyin. Viidennen viikon tuloksena oli vain -200g. En uskonutkaan että puolen kilon viikkotahti ilman painonpudotuksen jämähtämistä jatkuisi, mutta en kyllä uskonut, että kävisi näinkään. Miten voimakas vaikutus on siis negatiivisilla ajatuksilla, jos ne päästää kunnolla myllertämään mielessä! Tällä hetkellä tulos kokonaisuudessaan on -2,7g viiden viikon ajalta. Se vähän harmittaa, sillä niin kuin mainittua, projektin alkuun kirjattu tavoite -5kg kummittelee edelleen mielessä. Miehellä oma tavoite paukkui jo ylikin, sillä huimalla -1,1g tämän aamuisella pudotuksella hänen tuloksensa on ennen vikan viikon puristusta yhteensä jo 5,8kg.

Vaikka todella tiukille tämä alkanut viimeinen viikko ottaakin, nyt unohdan negistelyn, sillä siihen ei ole enää syytä ja painan kuin pieni orava tämän vikan viikon täysillä! Pienesti harmittaa, että oma tavoite jää saavuttamatta, mutta yli kolmen kilon yritän pusertaa tuloksen vielä! Se on minun kokoiseltani erittäin hyvä suoritus silti! Ja odotan toki innolla mitä mittanauha näyttää senttien osalta. Kuten jo viime kuulumisissa tuli mainittua, niin ainakin todistettavasti jo yksi farkkukoko ollaan kutistuttu.

_MG_9805.jpg

Kuvissa vilahtelee tämänhetkinen aamupalani. Ai nami! Herkkua! Yhteen smoothieen saa kaiken tarvittavan ja tuo herkkupommi jää taatusti vakkari-aamupalakseni.

Tällä viikolla piristystä tuo Hullut Päivät, johon olen jo valmistautunut taittelemalla kuvastosta hiirenkorvalle hankittavia asioita. Mikään ei ole must -juttu, eikä harmita jos niitä en saa, mutta monta kivaa löytyi, joita käyn ainakin katsomassa paikan päällä. Lisämotskua tuo toki se, että projekti päättyy pian ja palmusunnuntaille olenkin jo varannut herkkuja! Tuon päivän otan todellakin iisisti ja kiellottomasti ja nautin elämästä, saavutetusta tuloksesta ja niistä himoitsemistani herkuista!

Näissä tunnelmissa käynnistyi tämä viimeinen viikko projektin osalta!

 

Kuntokuuri vko 4

Kuukausi takana bikinikunnon metsästystä! Tässä taas fiiliksiä ja tuloksia menneeltä viikolta.

Viime viikko meni uuden treeniohjelman parissa, se vaihtui neljännen viikon alussa. Ihmetyksekseni minulta lähti yksi salitreeni kokonaan pois ja niitä on tällä hetkellä kolme. Sen sijaan yksi aamuaerobinen tuli lisää ja niitäkin nyt sitten yhteensä kolme. Näiden lisäksi teen kerran viikossa viikonloppuaamuna yhden hikisen, erilaisia hyppyjä ja loikkia sisältävän treenin, joka saa sykkeen nousemaan pilviin, eli treenejä viikolle kertyy yhteensä 7. Tällä tahdilla mennään nämä kaksi viimeistä viikkoa. Tuon 7 treenin päälle menen vapaaehtoisesti vielä yin-joogaan, jossa viikon kolotukset saa vähän lempeämpää käsittelyä ja lihaskalvot kaivattua aukomista. Kehonhuoltoa ei pidä unohtaa tällaisenkaan projektin aikana.

_MG_9629.jpg

Treenit on tuntuneet tosi rankoilta. Kroppa huomaa kyllä heti, kun liikkeet vaihtuu ja lihas saa uutta ärsykettä. Jalkoihin on taas palannut se kokoaikainen outo tuntemus – ei varsinaista leposärkyä, mutta outoa kihelmöintiä. Vaikka koko päivä saa ihan toisenlaisen reippaan alun niinä aamuina, jolloin vuorossa on n. 45 minsan aamuaerobinen, se tuntuu selvästi illalla lisääntyneenä väsymyksenä. Loppuviikolla, torstaista eteenpäin väsymys oli todella voimakasta. Iltapäivisin alkoi suorastaan nukuttamaan ja silmiä oli vaikea pitää auki. Fyysinen väsymys on ollut todella kovaa. Kroppa on iltapäivästä kuin räsynukke ja jo vesilasin nostaminen huulille on tuntunut jumalattoman raskaalta. Treeneihin on kuitenkin jostain kaivettu vielä forcea ja ne on saatu suoritettua hyvin. Kotiin päästyä ei ole energia riittänyt enää mihinkään. Ei ole outoa, että raahaudun viimeisillä voimillani jo puoli kahdeksalta sänkyyn!

Eniten ärsyttää se, että arkipäivinä aika ei riitä mihinkään muuhun kuin treenaamiseen ja ruoanlaittoon. Kämppä on hujanhajan – kukaan ei siivoa viikkoon ja pölypallerot ja koiran tassuissa sisään kulkeutuvat pikkukivet narskuu jaloissa. Keittiö on pysynyt jotenkuten kunnossa, sillä astioita ja eväsrasioita on tällä ruoanlaittotahdilla pakko pyörittää koko ajan tiskikoneessa. Tällä dieetillä ollessamme onkin viikonloppupäivät olleet ainoita, jolloin huusholli keretään hoitamaan kuntoon ja pyykkikone pyöräyttämään. Epäsiisti koti ärsyttää, mutta ei ole oikeasti aikaa eikä todellakaan energiaa tarttua enää imurin- tai mopinvarteen kahdeksalta illalla, kun hampaidenpesukin tuntuu jo täysin ylivoimaiselta teolta.

_MG_9620.jpg

Itsellä ruoka on ollut koko ajan se suurin ongelma. (Kuvituskuvina muuten sapuskoja, joita tällä hetkellä syömme. Näyttävät ihan hyviltä, mutta jos kuukauden ajan syöt joka aterialla tismalleen samaa, alkaa se kyllä tulla korvista…) Tällä viikolla myös miehellä on alkanut tökkiä tämä jatkuva ennakoiminen, eväiden pakkaaminen ja roudaaminen joka paikkaan mukaan, ruoanlaittoon kuluva aika ja raaka-aineiden punnitseminen. Emme iki kuuna päivänä voisi elää jatkuvasti näin.

Onneksi tämänkaltaiset dieetit onkin suunniteltu lyhyeen käyttöön, jolla saa hyvän boostauksen motivaatiolle hyvillä tuloksilla! Ja vaikka aika paljon olen valittanutkin tuosta ruoasta ja ruokailusta, huomaan todellakin missä on itse menty metsään aiemmin. Tämä on ollut todella opettavainen kokemus. Näin orjallista ruokailua emme tämän kuuden viikon jälkeen jatka, mutta varioimme siitä itsellemme paremmin arkeen, elämään ja mieltymyksiimme sopivan setin. Tosi paljon jää tästä käyttöön ihan normaaliin elämään.

_MG_9689.jpg

Kun ryhdyimme tähän projektiin ja ilmoittauduimme valmennukseen, piti ilmoittaa ihan konkreettinen tavoite pudotettavien kilojen suhteen. Ilmoitimme molemmat -5kg. Vaikka tämän projektin suurin motivaattori ei ollutkaan painonpudotus, on se kumma juttu, että ilmoitettu tavoite alkaakin kummittelemaan mielessä niin, että siihen on päästävä! Yhtäkkiä siitä näin projektin loppupuolella onkin muotoutunut se virstanpylväs, johon tähdätään.

Mies saavuttaa omansa, jostain syystä tuo fyysisempi sukupuoli saa helpommin painoa alas ja lihasta esiin, kuin me naiset. Omalla kohdallani olen valitettavasti tullut siihen tulokseen, että tämä kuuden viikon puristus ei tule riittämään itselleni saavuttaakseni halutun lopputuloksen. Aika ei vain riitä, vaikka paino tuleekin tasaisesti alas. Eniten tässä ärsyttääkin se, että en voi oikein tehdä enempää kuin mitä nyt jo teen päästäkseni tuohon.

_MG_9706.jpg

Jostain syystä pomppaaminen vaa’alle näin maanantaiaamuisin aina vähän jännittää. Onneksi tämän aamuinen -500g vaakaluku kuitenkin näytti, että homma etenee edelleen erittäin tasaisesti. Neljän viikon aikana paino on pudonnut yhteensä 2,5 kiloa. Miehellä vaakaluku näytti tänään taas tasaisen -800g ja tässä kohtaa hänen tuloksensa neljältä viikolta on jo 4,6kg.

On ollut kiva huomata, että tämä aherrus ei mene hukkaan. Alkuun ei peilistä nähnyt tuloksia, mutta nyt neljän viikon jälkeen sielläkin jo pikkuhiljaa katsoo keskivartalosta hoikistunut tyyppi, jolta on kaikki ylimääräinen turvotus ja pöhö poissa. Kokoa pienemmät farkut sujahtaa jalkaan tuosta noin ja ne isommat lörpöttää likipitäen käyttökelvottomina. Kello on alkanut pyörimään ranteessa ja vaatteet istuu paremmin. Fiilis on tosi korkealla ja nyt vain täyttä häkää kohti taas tätäkin uutta viikkoa!

Kuntokuuri vko 3

Puolet takana – puolet edessä!

Kuuden viikon kesäkunnon metsästys -projekti on saavuttanut puolivälin. Muistan ekalla viikolla ajatelleeni, että herranjestas, miten kestän kuusi viikkoa ja nyt mietin, että onpa kolme viikkoa mennyt nopeasti! Tässä kerkeää tapahtua vielä vaikka mitä seuraavan puoliskon aikana! Aloitetaan tunnelmien purku alkuviikosta, jolloin vihdoin aloin rauhoittumaan projektin suhteen niin, etten enää jaksanut pullikoida yksitoikkoista sapuskaa vastaan. Nyt ajattelen, että se tosiaan toimii polttoaineena, jolla tämä kuusiviikkoinen viedään läpi.

_MG_9325.jpg

Omalta osaltani treenaus meni vähän vihkoon, sillä leikkaushaavan takia en saanut hikoilla. Yritä siinä nyt sitten tehdä tehokas treeni! Sain kuin sainkin tehtyä kaikki salitreenit varioiden ja tuntumaa sain ihan perillekin asti lihaksiin. Käytin lähinnä staattisia pitoja aika pitkälti ja sehän tietty ärsyttää lihasta aika nopeastikin, ilman, että syke nousee ja hiki pukkaa iholle. Aamuaerobiset jäi väliin, sillä niiden tarkoitus taas on nimenomaan nostaa se hiki. Odotankin jo innolla tänään käyttöön otettavia uusia salitreenejä, joiden mukaan treenataan loppuaika. Nyt ei enää leikkaushaava pidättele! Motivaation piristäjäksi kävin myös hieman urkkavaateostoksilla ja matkaan lähti aivan ihana kirkkaanpinkki toppi! Kauniit kukkakuvioiset liivit tempaisin mukaan myös ja aika uusi hankinta on myös harmaa, teknisestä materiaalista valmistettu treenitakki, jonka ostin joulun alla Berliinistä.

Alkuviikko sujui meillä molemmilla oikein hyvin. Safka upposi ja treenit kulki. Loppuviikkoa kohden huomasimme kuitenkin molemmat saman ilmiön kiusaavaan – väsymyksen. Joinain päivinä väsymys on tullut niin kovana, että välillä on pitänyt väkisin pitää silmiä auki kesken työpäivän! Iltaisin ei ole jaksanut ilta-yhdeksää pidempään heilua pystyssä ja uni on tullut kuin halolla päähän lyötynä. Välillä kroppa on tuntunut niin vetelältä ja voimattomalta ja lihaksissa, varsinkin jaloissa on ainakin itselläni ilmennyt sellaista jatkuvaa lepotuntemusta – en kutsuisi sitä leposäryksi, ehkä sellaiseksi kihelmöinniksi tms. Miehellä on jonkin verran fyysinen työ ja hänellä väsymys on tuntunut ehkä vielä raskaammalta. Lisäksi hän on tällä viikolla valittanut aika paljon nälkää, jota aiemmin ei ole ilmennyt. Itselläni taas on ollut vähän päinvastoin – seuraava ruoka-aika on tuntunut tulevan aivan liian nopeasti.

_MG_9332.jpg

Mainitsin viimeksi ruokakustannuksiemme nousseen tuntuvasti tämän projektin aikana. Piti ihan kauppakuittia tutkia nähdäkseni mikä sitä loppusummaa hilaa ylös. Ekana silmiin osuu pähkinät. 500g pussi, joka ei montaa päivää meillä kestä, maksaa liki 9 euroa. Seuraavana tulee marjat. Me kulutamme niitä tällä ruokavaliolla puolisen kiloa päivässä. Kesän marjat on syöty omasta pakkasesta ajat sitten ja niinpä turvaudumme kaupan pakastealtaaseen. Kuten kaikki tietää, ulkomaiset marjat ovat nou-nou ilman kypsennystä ja koska me nautimme ne pakkasesta suoraan, ostamme luonnollisesti kotimaisia. Puolen kilon mansikkapussi maksaa yli 4 euroa, sekamarjapussi kolmisen euroa. Mustikoita saa edes vähän edullisemmin, vajaalla parilla eurolla. Marjaostoksemme saattaa helposti siis olla jo sekin yli 10 euroa per kerta. Kananmunia ei nyt vaihtuneella ruokalistalla mene niin paljon, kuin kahdella ekalla viikolla, mutta söimme tuolloin yhteensä 10 kananmunaa päivässä. En halua syödä muita kuin luomumunia, joten siinä nousee äkkiä summa tosi korkeaksi!

Tässä ruokavaliossa määritellyt hedelmät maksaa 2-4 euroa kilo hedelmästä riippuen. Me ostamme niitä helposti 2-3 kiloa per kauppareissu. Koska kulutamme kasviksia paljon myös, ei nekään halpoja ole – bataatti maksaa reilu 2 euroa kilo ja jos koriin heittää kolme-neljä isoa bataattia, ne painaa helposti 1,5 kiloa. Sitten kun siihen lisää erilaisia salaatteja, kiinankaalia, lehtikaalia, parsaa -ja kukkakaalia, porkkanoita ja yrttejä, kurkusta tai tomaatista puhumattakaan, alkaa hevi-osastolla kulumaan helposti 30 euroa yhdellä kauppareissulla. Tässä kohtaa laskuri näyttää yhteensä jo 50-60 euroa ja ostoskärryssä ei ole vielä edes proteiininlähteitä – niitä, jotka oikeasti maksaa.

Pari pakettia broilerin jauhelihaa ja lisäksi naudan vähärasvaista jauhelihaa menee ostoskärryyn joka kerta. Lisäksi broilerin rintafileitä. Ja maitorahkaa ja raejuustoa. Nämä tekevät helposti parikymppiä lisää. Jos vielä pitää täydentää puurovarastoa, täysjyväpastapusseja, riisikakkuja, kalkkunaleikettä, vihreää teetä tai jotain vitamiini/hivenainevalmisteita, alkaa kauppakassien arvo lähentelemään helposti sataa euroa tai yli. Käymme kolme kertaa viikossa kaupassa tällä kuurilla ollessamme. Vaikka normaalisti käymme vain kaksi kertaa, ei jotenkaan pysty tällä dieetillä tuota noudattamaan. Kuitissa komeilee joka kerta n. 100 euron loppusumma. Viikossa meillä menee siis 300 euroa ruokaan. Puhtaaseen, lisäaineettomaan, terveelliseen ruokaan.

_MG_9333.jpg

Meillä on käytännössä noussut ruokakulut puolella. Normaalisti meillä menee sellainen 600 euroa kuussa ruokaan, nyt summa lähentelee 1200 euroa. On se kieltämättä vähän lompakossa tuntunutkin ja meidän perheessä on kuitenkin kaksi työssäkäyvää aikuista. Miten tällaista ruokavaliota noudattaisi yksinhuoltajavanhempi tai matalapalkkaisella alalla työssä olevat? Kyllä Suomessa ruoka on niin pirun kallista, varsinkin juuri se terveellinen, jota joka paikassa toitotetaan syömään; ”Ostakaa luomua!” ”Suosikaa lähiruokaa” ”Syökää kasviksia vähintään puoli kiloa päivässä”… millä rahalla kaikki ihmiset noita ostaa, kun nuo on juuri niitä kaikkein kalleimpia tuotteita?

No, tämän pohdinnan jälkeen taas tulokset. Viime viikolta en odottanut ihmeitä, sillä uskoin iisimpien treenien vähän hidastavan mm. painon putoamista. Vielä mitä. Puolisen kiloa taas oli lähtenyt! 🙂 Miehen tulos -0,8kg, eli todella tasaisella vauhdilla tässä edetään! Yhteensä kolmessa viikossa minulta on lähtenyt tasan 2kg ja mieheltä 3,7kg.

Tänään heräsin klo 05 aamuaerobiselle ja töiden jälkeen kutsuu taas sali. Kuulumisia tältä saralta päivitän jälleen viikon päästä.

Work out – own it!

Kuntokuuri vko 2

Jo kolmannes (kuulostaa paljon pidemmältä ajalta kuin kaksi viikkoa) tätä kuntokuuria takana – on siis aika kerrata viikon kuulumiset.

Alkuviikko sujui oikein hyvin. Treenit kulki, eivätkä tuntuneet ihan niin maailmanlopun lähestymiseltä kuin ekana viikkona. Liikkeet olivat tutumpia nyt toisella kierroksella ja lihaksetkaan eivät kipeytyneet enää niin turkasen paljon. Ei treenit silti iisiltä tunnu; hiki virtaa, keuhkot puuskuttaa täysillä ja lihakset on ihan loppu vikojen toistojen aikana.  Ilalla kotona ruoan ja suihkun jälkeen olo on kuitenkin aika auvoinen. Liikunta on parasta mielen nollausta ja tuo poikkeuksetta aina paremman olon.

_MG_9180.jpg

Tuli tuo ruokakin jo tuossa mainittua, jatketaan sillä aiheella. Ei tämä ruokavalio mitään raaka-aineiden ilotulitusta ole, se on selvä. Aika yksipuolista se on, vaikka makroarvot ovat täydelliset ja kuvunkin sillä täyteen saa. Kuitenkin meidän perheen jäsenet ovat pienimuotoisia kulinaristeja. Ruokaa on vaikea ajatella vain polttoaineena tämän projektin aikana, kun oma ajatus ruokaan liittyen on nautinto. Me nautimme kokkaamisesta ja ruoan tekemisestä. Tykkäämme eri valmistustavoista ja leipomisesta ja nautimme myös syödä hyvää ruokaa, jossa yhdistyy monia makuja ja elementtejä. Ruokaan liittyy myös niin paljon sosiaalisia kanssakäymisiä, hyvä viini tai rapeakuorinen leipä, että ruoka ei ole meille vain ruokaa. Se on tärkeä osa elämää, joka jaetaan muiden ihmisten kanssa. Niin jokapäiväisenä arkirutiinina kuin juhlankin hetkenä. Ei tällaisen ruokavalion aikana nautita kaverin nelkytvuotispäivän juhla-antimista, lähdetä ystävien kanssa ravintolaan illalliselle tai lasilliselle tai testailla uusia reseptejä.

Tämän projektin ruoasta intohimoinen kokkailu on kaukana. Mättäämme vaa’an kautta yksitoikkoiset ruoat pannulle tai pellille paistumaan tai kattilaan keittymään. Nekin yksitoikkoisesti, vaikka kuinka yritämme miettiä variointimahdollisuuksia. Tämän projektin aikana ei leivota, eikä liioin yhdistellä makuja tai elementtejä. Lautasella ovat kerta toisensa jälkeen sama protskunlähde, sama hiilarinlähde ja samat rasvat ja kuidut. Alan arvostamaan ihan toisella tapaa ihania raaka-aineita ja ruokia ja valmistustapoja…

Ihme kyllä ruoka kaikessa yksitoikkoisuudessaan (olenkohan jo toistanut tarpeeksi tuota sanaa…?) ei ihan vielä tulvi korvista. Hyvä niin, sillä tätä jotakuinkin samaa menua pitäisi jatkaa vielä 4 viikkoa. Ikävöin eniten erilaisia purutuntumia suussa. Eri makuja ja tuoksuja. Kastiketta. Jotain kosteutta lautasella. Keittoja. Nämä ajatukset on kuitenkin pakko yrittää työntää taka-alalle, sillä muutoin tästä tekee kaksinverroin haastavampaa itselleen. Onneksi olemme keksineet muutamia vaihtelevia tapoja yhdistellä käytössä olevia raaka-aineita. Maustamalla eri tavalla ne saa vähän uusia ulottuvuuksia.

_MG_9183.jpg

Sanon suoraan, että tämä koko projekti menee vain sen ajatuksen voimalla, että kohta se loppuu. Heh! 🙂 Tämä on pientä henkistä taistelua päivästä toiseen odottaen, että viimeinen päivä viimein koittaa. En oikein osaa nauttia tästä kokonaisuutena yhtään, mutta en kyllä tiedä pitäisikö edes. Tässähän viedään oma mieli ja keho sinne epämukavuusalueelle. Ei tämän kuulukaan tuntua päiväkävelyltä puistossa. Tämän kuuluu olla epämukavaa, vähän vaikeaa ja haastavaa ja käydä hermon päälle. Miten muutoin ihminen kehittyisi – enkä puhu nyt mistään lihaksista, vaan mielestä. Sillä tämähän ei ole mistään muusta kiinni, kuin mielenhallinnasta. Vasta sitten kun joutuu räpiköimään itselle epämukavilla vesillä, voi löytää itsestään ihan uusia juttuja ja kasvattaa henkisiä voimavaroja.

Eka viikko meni totutellessa, toka viikko pullistellessa vastaan ja kiukutellessa, kolmas viikko alkaa nyt jo aika levollisin ajatuksin ja tähän kaikkeen tottuneena.

_MG_9178.jpg

Mietin juuri yksi päivä erilaisia himotuksia. En voi mitenkään olla enää sokerikoukussa, sillä viime lokakuusta lähtien sokerinkulutukseni on ollut hyvin vähäistä tai sitä ei ole ollut lainkaan. Loka -ja marraskuu meni sokeri- ja herkkulakossa kokonaan. Joulukuussa söin suklaakalenterin suklaat aamuisin ja aaton liepeillä ihania, jouluun kuuluvia suklaita. Aika maltillisesti silloinkin. Tammikuu oltiin taas täysin sokerittomalla ja helmikuussakin herkuteltiin vain reili-reissumme aikana. Eikä silloinkaan karkkia, vain jälkkäreitä ruoan yhteydessä. Tuo sokerikoukku on siis katkennut jo viime vuoden puolella. Kuitenkin eräänä päivänä kaveri postasi Instaan herkkukuvan; ison kulhollisen irtokarkkeja ja meinasin seota. Yhtäkkiä mieleni teki irtokarkkeja enemmän kuin koskaan! En kuitenkaan ollut haikaillut irtokarkkeja ennen kuvan näkemistä, eli se juuri toimi trikkerinä himotukselleni. Hullua. Himoitsin siis karkkia enemmänkin silmilläni kuin niinkään fyysisesti!

_MG_9186.jpg

Näiden pohdintojen jälkeen sitten niihin tuloksiin.

Kolmannen viikon alun kunniaksi hyppäsin aamulla vaa’alle ja sehän näytti taas mukavasti -600g vähemmän kuin viikko sitten. Kahdessa viikossa on lähtenyt siis 1,6 kiloa. Ei huano, kuten Uotisen Jorma toteaisi! Miehellä vaaka näytti tänään -1,9kg vähemmän ja yhteensä hänellä on lähtenyt kahdessa viikossa 2,9kg. Kyllähän tämä taas kannustaa jatkamaan ja sietämään kurjia sapuskoita.:)

Tämä projektin kolmas viikko tuo vähän haasteita treenaamiseen. Viime perjantaina tehdyn leikkauksen jäljiltä minulla on otsassa leikkaushaava ja tikit. En saa hikoilla seuraavaan kuuteen päivään tai muutenkaan aiheuttaa kasvoihin liikettä, joka vaikuttaisi arpikudoksen muodostumiseen. Kovat salitreenit, jossa hiki alkaa virtaamaan ja jossa viimeisten toistojen aikana kasvotkin vääntyvät tuskaiseen vääntöön, ovat siis täysin poissuljettu – enhän toki halua riskeerata, että leikkaushaava tai arpeutumisprosessi jotenkin vaarantuisi, varsinkin kun kyse on kasvojen alueesta. Tämän viikon teen siis kevyempää treeniä, joka tietysti harmittaa, mutta näin asia nyt on. Ruokavalio toivottavasti pitää kuitenkin kiinni projektin etenemisessä edelleenkin.

Ensi viikolla pureudun kuulumisteni kanssa myöskin raha-asiaan. Tällainen kuuri, jossa terveellisesti syöminen viedään ihan uusille leveleille, aiheuttaa taloudellisesti myös hyvin isoja muutoksia. Ei ole tuulesta temmattua kun sanotaan, että vain rikkailla on varaa syödä terveellisesti… Siitä kuitenkin lisää ensi viikolla!

Kuntokuuri vko 1

7 päivää rankkaa kuntokuuria takana. On aika avata fiiliksiä ekan viikon osalta tästä projektista, joka vaatii kyllä ihan 100% panostuksen, jos tästä aikoo hyötyä ja ottaa irti kaiken mitä irrotettavissa on. 

_MG_9118.jpg

Kuntokuuri, joksi minä sitä siis kutsun, koostuu ruokavaliosta ja treeneistä. Ruokailu on tarkkaa. Se tapahtuu joka päivä samaan aikaan säännöllisesti ja ruoka-aineet punnitaan gramman tarkkuudella. Treenit ja syötävän ruoan määrä on suhteutettu toisiinsa hyvin tarkkaan ja kehon pitää saada tietty määrä proteiinia, hiilihydraatteja, hyvää rasvaa ja kuituja, jotta kone, eli minä, jaksan toimia täydellä teholla.

Ekat kaksi päivää ruoka tökki. Tökki ihan huolella. Aamupuuro (vihaan kaurapuuroa!) muodostui jo tokana päivänä niin pahaksi ongelmaksi sen pyrkiessä nousemaan takaisin, että en alkanut rääkkäämään itseäni sen takia. Puuro vaihtui tattarileipään, joka sopii vilja-allergialleni ja jossa on samat ravintoarvot kuin puuromäärässä, joka minun piti syödä. Ongelma korjaantui ja aamupala ei tuota tuskaa enää. Alkuun ruoan määrä tuntui isolta. Ruoka tuntui kuivalta ja ajatus siitä, että sitä samaa pitäisi syödä kuusi viikkoa, tuntui mahdottomalta. Hullunkurisinta oli, että ruokamäärää ei tahtonut saada alas – saatoin syödä päivällistä tunnin ajan, mutta samaan aikaan oli koko ajan nälkä. Myös heti silloin, kun oli suorittanut sapuskan alas. Mietin, että tästä tulee hiton pitkä kuusi-viikkoinen…

_MG_9121.jpg

Kolmantena päivänä (johtuen varmasti vaihdetusta aamupalasta) ruoka ei tökkinyt enää. Söin hyvällä mielihalulla, mutta voimat oli aivan kadoksissa! Kolmantena kuuripäivänä olin tehnyt jo neljä treeniä, mm. heräten klo 05 tekemään aamuaerobista alakertaan muiden nukkuessa. Tuntui kamalan raskaalta mennä töiden jälkeen salille, mutta koska luvassa oli taas uusi, ennenkokematon treeniohjelma, se sai innostumaan. Kertaakaan ei ole vielä salilta pois lähtiessä kaduttanut, että meni!

Maanantaina tehty eka jalkatreeni sai jalat niin tukkoon, että torstaina, kun piti tehdä jalat uudelleen, olin edelleen aivan kuin tönkkösuolattu silli. Jalat olivat kuin betonia ja lihakset tuntui jämähtäneen pysyvästi jännittyneeseen tilaan kaikesta venyttelystä ja lämmittelystä ja palauttavasta liikunnasta huolimatta. Toinen jalkatreeni olikin ihan tuskaa, varsinkin kun sen perään piti vetää intervallitreeni. Illalla yritin rullata jalkoja auki foam rollerilla ja melkein itku pääsi, kun reisien ulkosyrjät olivat niin kipeät. Viikon aikana kävin saunassa, venyttelin, hieroin, annoin kylmä-kuumahoitoa, rullailin ja liikuttelin jalkoja ja vihdoin perjantai-aamuna pystyin kävelemään rullaportaat ylös työmatkalla. Hiphei!

_MG_9113.jpg

Treenit on rankkoja, sitä ei käy kieltäminen. Olen aivan loppu jokaisen treenin jälkeen. Liikkeet on suunniteltu niin, että ne ärsyttävät lihasta joka kantilta. Saan näillä treeniohjeilla ihan uudentyyppistä tuntumaa kroppaan. Lihaksiin jää sellainen kihinä ja kuhina, että oikein tuntee, kuin rasva palaa! Treenit vie kerrallaan 1,5 tuntia. Tuon nopeammin ei niitä pysty tekemään pitkän alkulämmittelyn ja liikkeiden välissä olevien palautumisaikojen takia. Kotiin pääsee työpäivän ja salikeikan jälkeen iltakuudelta. Ja sen jälkeen alkaakin ärsyttävin osuus – ruoanvalmistus. Ruoka pitää valmistaa samalle illalle sekä seuraavaksi lounaaksi, jotta saamme eväät töihin. Niitä on turha luulla saavansa jostain kaupasta, johon kipaiset lounastunnilla. Jos tätä ruokavaliota haluaa täysillä noudattaa, ainoa tapa on tehdä ruoka itse alusta loppuun.

Vaikka viikon aikana onkin jo löytynyt aika hyvä rutiini ja toimintamalli sapuskojen valmistamiseen, kyllä se vie aikaa, kun punnitset ja rakennat neljä ateriaa; 2 minulle ja 2 miehelle. Niin, ja koska taloudessamme asustaa vielä kolmaskin henkilö, täytyy tyttärellekin tehdä ruokaa, sillä hän ei todellakaan saa noudattaa tällaista ruokavaliota. Onneksi hän tekee osin itse sapuskansa, joten pääsemme vähän helpommalla sen suhteen. Ruokavalio muuttuu kahden viikon välein, eli vielä viikko mennään tällä ruokavaliolla. Suuria muutoksia ei ole jatkossakaan luvassa ja lounas ja päivällinen pysyy samana koko ajan. Treenit muuttuvat kahden viikon välein yhtä lailla, joten muutokset molemmissa on huomioitu taas käsi kädessä. Kroppa ei kerkeä liiaksi tottumaan liikkeisiin, vaan saa koko ajan uutta ärsykettä ohjelmien vaihtuessa.

_MG_9123.jpg

Olo on hyvä. Rytmi tuntuu luonnolliselta, sillä olen syönyt aina tuon 5 ateriaa päivässä muutenkin. Kuitenkin ruokamäärät ja sisältö on tietty eri. On ollut vaikea mm. tottua siihen, että kaikki mitä lautasella on, on syötävä. Myös silloin, kun on tökkinyt, mutta onneksi tiukka treenitahti pitää huolen siitä, että nälkä tulee ja haluaakin syödä kaiken mitä tarjolla on. Välillä seuraavaa ruokaa jo oikein odottaa! Välipala on parhain, silloin saa napsia hedelmän ja pähkinöitä! Ruokavalion myötä vihreä tee on tullut elämääni ja sitruunalla maustettu iltatee onkin lempparini.

Ruokavaliosta lipsuminen ei tule kuuloon. Syödyn ruoan määrä ei anna tilaa mieliteoille yhtään, mutta nyt molemmat huomasimme miehen kanssa, että viikonloppuna teki mieli herkkuja. Varmaan siksi, että usein viikonloppuihin kuuluu jokin hyvä, jota ei arkena nautita. En halua lipsua tästä ruokavaliosta, sillä silloinhan pilaisin itse tämän koko homman! Tähän kuuteen viikkoon ei myöskään sisälly cheat day:tä, eli syö mitä haluat -päivää. Sellaista en itse edes kaipaa, se vain sotkee hyvän rytmin ja sitten on taas vaikea jatkaa sen jälkeen. Pidän minuutin tarkkuudella huolen, että ruoka-ajat säilyvät säännöllisinä. Myös vedenjuontiin kiinnitin heti huomiota ja puhelimeen lataamani sovellus muistuttaakin juomaan vettä säännöllisesti. Pari litraa tulee helposti juotua päivän aikana ja se takaa hyvän aineenvaihdunnan sekä mm. aamuisin erilaisten myrkkyjen poistumisen elimistöstä. Erilaisia vitamiineja ja hivenaineita napsitaan purkeista myös. Itse syön myös aminohappoja, mutta palautusjuomiin en koske. Ne ei vain sovi elimistölleni yhtään ja aika monta on vuosien aikana testattu.

_MG_9110.jpg

En ole ekan viikon aikana jättänyt yhtäkään treeniä tai yhtäkään ruokaa väliin. Ruoka uppoaa hyvin, mutta suuren salaattimäärän syöminen kyllä ketuttaa. Olisi edes vaihtelua kasviksista enemmän, mutta ihan vihreää salaattia pitää popsia järjettömät määrät. Se tökkii eniten. Fiilis on ollut ylipäätään hyvä, kuitenkin nyt viikonloppuna huomasin pinnan olevan erittäin kireällä, varsinkin eilen. En tiedä mistä se johtuu, mutta onhan tällaista ruokarytmiä helpompi ylläpitää arkena, kun töiden takia siinä on luonnostaan aikaisempi rytmi. Toivottavasti fiilis taas tasaantuu, sillä viikonloppu tuntui haastavalta. Piiiitkän alustuksen jälkeen kerron loppuun sitten vielä varmasti kaikkia kiinnostavan asian, ne tulokset.

Vaa’alla hyppääminen on järjetöntä. Se ei kerro mitään. Parhaimman kehityksen näkee peilistä ja vaatteista ja  lopullisen totuuden kertoo mittanauha. Otin toki kaikki mitat ylös projektin alussa, mutta niitä katson vasta, kun 6 viikkoa on täynnä. Vaa’alla halusin kuitenkin käydä tämän ekan viikon jälkeen ihan vain uteliaisuudesta ja tyydyttääkseni olkapäälläni sitkeästi istuvaa skeptikkoa. Aika kiva nytkähdys alaspäin siellä olikin tapahtunut, tasan -1kg. Samoin miehellä. Kertaan kuitenkin vielä, että painonpudotus ei ole pääosassa, vaan saada lisää lihasta. On vaikeaa olla samaan aikaan tosi kevyt ja lihaksikas, sillä lihas painaa enemmän kuin läski. Viimeisinä vuosina on kuitenkin kroppaani hiipinyt salakavalasti joitain kiloja, jotka mielelläni karistaisin. Jos ne kuitenkin ennemmin muuntuu lihakseksi mittojen kutistuessa ja painon jopa noustessa, ollaan siellä missä pitääkin. Unohtakaa siis vaaka ja ottakaa kaveriksi ennemmin se peili, vaatekaapin kätköihin sullotut ”sit ku” -housut ja mittanauha. Ja mikä tärkein mittari – oma olotila.

_MG_9109.jpg

Näillä eväin uuteen, toiseen kuntokuuri -viikkoon! Jos ei mitään maata mullistavaa tapahdu, palailen projektin pariin taas viikon päästä! Sisustusjuttuja mielellään lukeville kerrottakaan, että tällä viikolla on luvassa vähän wc:n sisustusasioita sekä arkikattaus. Ruoka maistuu tiukalla ruokavaliolla ollessa paremmalta, kun sen syö kauniisti katetulta pöydältä!

Projekti ylitse muiden

Ajattelin ensi maanantaina, ekan kuntokuuri-viikon täytyttyä päivittää teille tarkemmat kuulumiset projektin etenemisestä ja omista fiiliksistä, mutta nyt ensipuraisuna täytyy myöntää, että yllätyin kuinka aikaavievää on tämä projekti!

Tiesin kyllä, että kun tähän ryhtyy, se nousee ylitse kaiken muun. En ole kuitenkaan neljään päivään ajatellut kerennyt ajattelemaan mitään muuta kuin treeniä ja ruokaa. Nuo kaksi asiaa pyörivät mielessä koko ajan ja vievät konkreettisesti kaiken ajan. Tilanne itsessään ei tästä tasaannu, sillä treenien määrä ei tule vähentymään, eikä niitä voi tämän nopeammin tehdä kuin mitä niihin nyt aikaa menee, eikä ruokaakaan tai sen valmistusta voi oikein skipata. Kuitenkin ajatukset olisi saatava vähän tasaantumaan ja uskonkin pääkopan ylikierroksien vähän rauhoittuvan, kunhan tähän rytmiin tottuu.

20170302_121724.jpg

Samaan hengenvetoon rytmiin liittyen totean, että tällä hetkellä aikaa mihinkään muuhun ei juuri jää. Illalla pysyn kaikkien tehtävien toimien (treenit, ruoanvalmistus ja ruokailu, suihku, iltapala) jälkeen ehkä tunnin tai kaksi tolpillani, sitten kutsuu jo sänky. Kaaduin toissailtana sänkyyn kahdeksalta. Eilen halusin katsoa Maria Veitolan ja sinnittelin kymppiin asti. En tiedä kuka meillä pesee pyykkiä tai siivoaa huushollia, sillä miehen kanssa ollaan aivan tattis tasaraha kumpainenkin joka ilta. Treenit ovat aivan älyttömän rankkoja!

Olen yrittänyt käsitellä matkakuvia, sillä haluaisin niin kovasti näyttää teille kaikkia niitä upeita paikkoja, joissa reissullamme kävimme, mutta sekä armottomasti eteenpäin juoksevat kellonviisarit että odottamattomat tietotekniset haasteet kotiläppärin kanssa ovat kaataneet kaikki yritykseni saada postauksia aikaan niinä vähinä illanhetkinä, joita jäljelle jää. Viikonloppuna on vapaata treeneistä, yritän uudella tarmolla silloin! Sillä välin energiaa on revittävä kaikesta mistä sitä saa ja hyvinä keinoina toimii eräs kirja, jonka haluan ehdottomasti esitellä teille sekä pienenä energiapiikkinä auenneet narsissinkukat.

Kirkkaankeltainen ei kuulu suosikkiväreihini, mutta onhan tuo aurinkoa ympärilleen levittävä kukanväri aivan mielettömän energisoiva!