Bikinikunnossa?

On aika vetää 6-viikkoinen projekti yhteen, mutta mitä tulee tuohon otsikon kysymykseen – se lienee katsojan silmässä.

Kuka tahansa voi olla bikinikunnossa missä kunnossa tahansa, sehän on jokaisen oma asia. Ennen projektia en olisi viihtynyt omassa nahassani bikineissä rannalla, eikä vieläkään olla ihan siellä missä haluan, mutta eipä tässä rannallekaan ihan heti kohta olla menossa näillä yöpakkas-keleillä! 🙂 Olen silti kyllä tosi tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että jaksoin puristaa täysillä tuon 6-viikkoisen kertaakaan lipsumatta, kertaakaan jättämättä syömättä mitä piti tai kertaakaan jättänyt treenejä väliin. Vedin tämän setin niin täysillä kun pystyin ja se palkittiin. Opin myös hurjasti asioita ja olen viimein löytänyt itselleni sopivan ruokailutavan ja treenirytmin. Haluankin jakaa nyt teille nämä oppimani asiat. (Kuvituskuvina by the way koko 6-viikkoisen ajan mielessä kummitelleet Macarons-leivokset. Näettekö – pystyin jopa ottamaan kuvat, ennen kuin huitaisin ne kitusiini…!:)

_MG_9855.jpg

Ruokailurytmi

Minulle ennestään jo tuttu ruokailurytmi, jossa syödään 3-4 tunnin välein sopii kuin nyrkki silmään. Se on taivaan tosi, että kun elimistö saa säännöllisin väliajoin tarvittavan määrän ja tarvittavat aineet, se rullaa tehokkaasti eteenpäin. Söin itse koko kuusi-viikkoisen näin: aamupala klo 8:00, lounas klo 12:00, välipala klo 15:00, päivällinen klo 18/19:00 ja iltapala klo 20/21:00. Tästä en aio tinkiä jatkossakaan, mutta nyt tiedän tarkemmin mitä kannattaa syödä noina aikoina. En pystynyt ihan täysillä kolmatta viikkoa treenaamaan pienen kasvoihin tehdyn leikkauksen takia ja niinpä hikisimmät treenit oli skipattava. Huomasin viimeistään tuolloin, että suurin merkitys painonhallinnassa on jääkaapin sisällöllä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että treenit on se 20% ja ruokavalio 80%. Allekirjoitan tuon täysin! Jos siis haluat pudottaa painoa, aloita se lautaseltasi.

Ravinto ja sen laatu

Jos haluaa syödä puhtaasti ja terveellisesti ja pudottaa painoa, voi unohtaa kaiken, johon on tungettu jotain ylimääräistä. Tämä koskee marinadeja, erilaisia kastikkeita, maustettuja jogurtteja ja rahkoja ja kaikkia ”muiden äitien valmistamia” eines-sapuskoja ja muita puolivalmisteita. Ne ovat täynnä piilosokereita, suolaa, keinotekoisia makeutusaineita ja muuta teollista puppua. Kukapa meistä ei olisi vetäissyt mikron kautta Saarioisen roiskeläppää tai maksalaatikkoa, minä ainakin, mutta ei niistä oikeasti ravitsevaksi kunnon ruoaksi ole. Kerran kun valmistaa ison kasan hyvää, itse maustamaansa ruokaa jääkaappiin annosrasioihin, ei terveellisen ruoan valmistukseenkaan kulu niin paljon aikaa. Itse sain projektista omaan kulutukseeni sopivat makroarvot ja tiedän nyt tarkalleen montako grammaa proteiinia, hiilareita ja hyvää rasvaa tulee aterialla olla, että se toimii täydellisesti omaksi parhaakseni. Söin ennen liikaa protskua ja hiilaria ja aivan liian vähän kasviksia. (Tuo lienee perisynti aika monella.) Myös hyvän rasvan saanti ei ollut joka aterialla ihan loppuun saakka ajateltu.Välipalan tarkoitus korostui ja nyt osaan koostaa senkin oikealla tavalla. Myös treenin jälkeen nopeasti nautittu hiilari jeesasi palautumista, jota en ennen ollut osannut ajatella. Yötä vasten ei taas tulisi nauttia juurikaan hiilareita ja niinpä iltapalan tulisi sisältää enimmäkseen proteiinia. Jälleen yksi asia, joka tuli projektin aikana korjattua.

Ehkä tässä kohtaa parhaimpana vinkkinä antaisin kuitenkin sen, että jos et ymmärrä mitä kaikkea kaupasta käsiisi ottamasi tuote sisältää, älä osta sitä. Mitä pidempi tuoteseloste on, sitä käsitellympi tuote on. Älä osta.

Riittävä lepo

Nuku. Ruoan jälkeen tärkein rakennusaine hyvinvoinnisssa on riittävä lepo. En pysty korostamaan tarpeeksi tuon merkitystä. Itse huitelen arkisin vähintään 7-8 tunnin yöunia, en pärjää vähemmällä ja uni on yksi niistä asioista joista ei tulisi tinkiä koskaan. Se kostautuu kyllä myöhemmin. Jos syö oikein ja liikkuu riittävästi, on keho terveellä tavalla väsynyt iltaisin ja se suorastaan vaatii unta. Uni on palautumisen ja lihasten kasvun osalta korvaamatonta. Uni korjaa treenissä syntyneitä pieniä lihasvaurioita, järjestelee päivän aikana tapahtuneet asiat oikeisiin lokeroihin ja vaikuttaa positiivisella tavalla mm. pitkäkestoiseen muistiin.

Parhain neuvoni tähän on, että älä stimuloi aivotoimintaasi kirkkailla valoilla ennen nukkumaan menoa. Jätä tabletit, tietokoneet ja kännykänruudut rauhaan ja tartu sen sijaan kirjaan. Uni tulee paljon paremmin niin ja nukut levollisemmin.

Aerobisen harjoittelun merkitys lihaskuntotreenin rinnalla

Minulla on tämä ollut ennen vähän joko tai. Jos olen käynyt paljon aerobisilla ryhmäliikuntatunneilla, olen katsonut sen korvaavan lihaskuntotreenin. Jos taas olen nostellut puntteja salilla 4 kertaa viikossa, olen skipannut aerobisen puolen. Nyt tiedän, että nuo kaksi on välttämätöntä yhdistää ja hyvä tapa siihen on tehdä lihaskuntotreenin perään lyhyt ja äkäinen hiit-treeni. (High Intensive Interval Training.) Kun vedät hetken täysillä, sitten himmaat välissä, vedät taas täysillä hetken himmaten ja toistat tuon 5-6 kertaa ja jäähdyttelet päälle, tunnet illalla vielä yhdeksältä sohvalla lojutessasi, kuinka rasva jatkaa palamista! Taas yksi opittu asia lisää plakkariin ja samaa neuvon kaikille!

Meistä jokaisen tulisi löytää itselle se parhain tapa syödä ja liikkua. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä ole toisen kuppi teetä, mutta jokaisen tulisi sisällyttää viikkoonsa aerobista liikuntaa sekä lihaksia vahvistavaa liikuntaa. Meistä kaikki vanhenee ja kehoon kohdistuvat muutokset ovat väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin; tasapaino huonontuu, lihasmassa vähenee, rustot ja nikamat heikkenee ja aineenvaihdunta likipitäen pysähtyy mitä vanhemmaksi elää. Lihaksia tulee voimistaa, tasapainoa haastaa, jänteille, nikamille ja luille tarjota liikkuvuutta venytysten ja hyppyjen avulla ja aineenvaihdunnalle sopivia ruokia.

_MG_9860.jpg

Tämä vuosi on oman hyvinvointini vuosi. Kävin viime viikolla kattavassa ikätarkastuksessa työpaikkalääkärillä ja elimistöni on paremmassa kunnossa kuin 5 vuotta sitten samaa tarkastusta tehdessä. Kolestrolini on minimissä, verensokerini priimaluvuissa, maksa-arvot huippua, verenpaine täydellinen ja hemoglobiini erinomainen. Läjä muita arvoja käytiin läpi myös ja kaikki erittäin hyviä. Olen panostanut todella paljon omaan hyvinvointiini ja tämä 6 viikon projekti on ollut yksi niistä ja se näkyi kyllä labratuloksissakin. (Tosin kaikkia ei mitenkään korjata kuudessa viikossa, eli kyllä terveellistä elämää on vietetty pitkälläkin aikavälillä mitattuna.)

Hoidan itseäni käymällä säännöllisesti kiropraktikolla ja akupunktiossa ja olen juuri varaamassa aikaa hierojalle lihasmöykkyjen avaamiseksi. Vyöhyketerapia ei ole vierasta sekään ja aiempaa enemmän kiinnitämme miehen kanssa koko ajan myös ruokaan huomiota. Monipuolinen liikunta sai uutta pontta tästä projektista, enkä ole vuosiin voinut yhtä hyvin kuin nyt!

_MG_9865.jpg

Tätä projektia aloittaessamme moni ihmetteli meille, että ”mistä tekin laihdutatte?” Olemmehan ihan normaalipainoisia, hoikkia ihmisiä. Fakta on kuitenkin se, että myös hoikille ihmisille kertyy rasvaa ja se mihin se kertyy, on hyvin yksilöllistä. Alunperin projektin tarkoituksena ei ollut painonpudotus, mutta kyllähän pudonneet kilot ja lähteneet sentit kertovat, että olihan meilläkin mistä lähteä. Kokonaisuutena sain pudotettua 3,5 kiloa ja mies 6,5 kiloa tämän projektin aikana. Miehen tulos on suorastaan ihan huikaiseva!

Lähteneet sentit laskettuani meinasin pyörtyä nähtyäni, että itse karistin kropastani huikeat 27 senttiä! Pyörittelin 30cm viivotinta kädessäni ja mietin, että onhan se aika hiton paljon… Mieheltäkin lähti 19cm. Minulle ongelmallisimmat kohdat ovat olleet keskivartalon seutu sekä rinnanympärys, tarkalleen selkäpuoli. Sinne kertyneen rasvan sanotaan johtuvan insuliiniherkkyydestä, eli toisinsanoen keho sietää huonosti hiilihydraatteja. Jenkkakahvojen kerrotaan taas johtuvan siitä, että hiilihydraattien määrä on liian suuri kehon sietokykyyn verrattuna. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, etttä hiilarin laatu ja määrä on jatkossa katsottava tarkkaan. Jalat ja takapuoli minulla on ollut aina hyvässä kuosissa, eikä niissä ole rasvankertymäongelmia. Päin vastoin näihin ripakinttuihin tulisi saada lisää lihaa! Ei siis ollut yllätys, että suurin senttimäärä lähtikin nimenomaan rinnanympäryksestä ja vyötäröstä. Rinnanympärys kutistui 11cm. Huikeeta! Ei ihme, että paidat istuu ihan eri tavalla juuri nyt! Mittasin vyötäröstä sekä kapeimman että leveimmän kohdan, eli juurikin jenkat. Vyötärön kapein kohta kutistui neljä senttiä ja jenkkakahvoille heitin hyvästit yhdeksällä miinus-sentillä. Kyllä on niin paljon tiiviimmän näköinen peilikuva nyt! Ostin jo puolessa välissä projektia yhden koon pienemmät farkut ja nappi kiristi silloin hiukan. No, ei kiristä enää! Myöskin kaapissa jonkin aikaa lojuneet paidat pääsevät taas käyttöön kun ne istuvat niin paljon nätimmin ylle. Kesään mennessä toivoisin vielä karistavani jäljelle jääneen 1,5 kiloa ja silloin olisin täydellisessä ihannepainossani pituuteeni (170cm) nähden.

Näillä kiloilla ja senteillä mitattuna projekti oli huikea suksee! Tulevaisuudessa aion pitää neliviikkoisen vastaavan kuntokuurin, jos tuntuu, että sitä tarvitsee. Muutoin jatkan nyt aika lailla samalla mallilla, ainoastaan päivällistä hölläten. Myöskään ruoan punnitsemiseen en enää lähde, mutta nyt näen silmämääräisesti onko annoksessa sopiva määrä kaikkea. Lisäksi pidämme yhden ”herkkupäivän” viikossa, jolloin voi nauttia jotain hyvää, jos siltä tuntuu. Arkena syödään vain terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Näin emme koe, että jostain pitäisi luopua tai että elämä olisi pelkkää kituuttamista jonkun dieetin parissa, sillä se vasta olisi kamalaa! On kuitenkin turha haaveilla pysyvänsä ihannemitoissa, jos joka ikinen päivä antaa periksi himoille ja syö herkkuja tai liikaa ruokaa kulutukseen nähden. Ihan maalaisjärjellä tässäkin pärjää.

Nyt jos jotakuta kiinnostaa millä tämä tulos saavutettiin, suosittelen erittäin lämpimästi näin kuuden viikon kokemuksella kurkkaamaan Fitnet.fi -sivuston. Ohjelmat (niin treeni -kuin ruokavaliokin) on fitness-mimmi Linda Manuellan käsialaa ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä molempiin. Minulla oli Fit for Bikini -ohjelma ja miehellä Fit for Beach. HIeman kutkuttaisi sivustolta löytyvä HIIT -treeniohjelma… ehkä jos sen repäisisi syksyllä? 🙂 Mainittakoon vielä loppuun, että tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan suositus perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseen.

Tässä kaikki kuulumiset tämän projektin osalta. Muut osat tarinoista löydät näistä linkeistä:
Viikko 1
Viikko 2
Viikko 3
Viikko 4
Viikko 5

Energistä uutta viikkoa kaikille! 🙂

Kuntokuuri vko 5

Negatiivisen ajattelun voima ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siinä kiteytettynä tämän viidennen kuntokuuri-viikon tunnelmat, jotka sain karvaasti tuta nahoissani.

Kirjoittelin eilen asioista, jotka ovat viime viikon ajan myllertäneet mielessäni. Viime viikko menikin enemmän tai vähemmän siipi maassa erilaisia labratuloksia odotellen ja yhden ison päätöksen edessä ollessa. Jälkimmäiseen liittyi tärkeä tapaaminen, jota stressasin ja jännitin ja hermoilin etukäteen monta päivää samalla kun pelkäsin, että kokeista löytyisi jotain ikävää. Annoin siis oivan kasvualustan niin stressihormonille kuin mielessä paisuville ajatuksillekin ja koko viime viikkoa varjosti epäily, hermoilu, jossittelu ja tunteiden vuoristorata. Tämä ei voi muuta, kuin näkyä myös elimistön toiminnassa.

_MG_9810.jpg

Voin rehellisesti myöntää, että tässä projektissa kuukausi taisi olla omalla kohdallani aikalailla se raja, joka kulki epämukavuusalueen ja silkan ketutuksen välissä. Tämä viides viikko on ollut aiemmin mainittujen asioiden takia yhtä hemmetin taistelua, alavireistä fiilistä, kaikki alleen hukuttavaa väsymystä, nälkää ja törkeetä sokerihimoa ja aika ison ongelman on alkanut aiheuttaa ruoka. Olen lopen kyllästynyt siihen.

Kana ja jauheliha alkaa tulvimaan korvista ja yhtäkään salaatinlehteä tai kurkunpätkää bataatteineen en haluasi hetkeen syödä. Tumma riisi on kuin söisi hiekanjyviä ja kitalakeen tarttuva leipäpala ilman voita ja muu ruoka kuivuudessaan alkaa ihan oikeasti hitsaamaan. Se on kumma juttu, että treenit eivät vieläkään tunnu ikäviltä ja kertaakaan ei ole edes mielessä käynyt ajatus niiden skippaamisesta, mutta tuo ruoka on iso ongelma. Nälkä on tällä viidennellä viikolla vaivannut isosti. Jo tunnin päästä edellisestä ruoasta suolet kurnii ja oikein tunnen, kuinka energiataso laskee ja patterit alkaa hyytymään. Tuntuu kuin koko aivotoiminta hidastuisi, ei enää pysty keskittymään ja sen näkee myös mielialassa ja pinnan kiristymisessä. Sllä hetkellä ei oikein kestä yhtä pientäkään vastoinkäymistä tai vastalausetta. Töissä on ollut vähän haastavaa pitää palikat kasassa ja mölyt mahassa! 🙂

Pari kertaa nälkä ei ole lähtenyt sillä määrällä ruokaa, mitä lautasella on sillä aterialla ollut. Kerran viikon aikana söin ekstra-ruisleivän (gluteenittoman) ja pari kertaa ekstra-mandariinin sammuttaakseni näläntunteen. Lopuilla kertaa olen vain juonut vettä tai Fun Light -mehua. Kyllä sitä tuossa kohtaa miettii miksi ihmeessä ihminen, jolla on jääkaappi täynnä ruokaa, pitää itseään nälässä! 🙂 Sitten taas toisella kertaa muistaa, että mikäänhän tässä elämässä ei tule ilmaiseksi. Ei myöskään rantakunto, jos sitä havittelee. Töitä on sen eteen tehtävä myös ja siedettävä hetki jos toinen epämiellyttäviä asioita ja tunteita. Jälleen kerran, mielenhallintaahan tämä vain on…

_MG_9807.jpg

Nyt kun suurimmat marinat sain pois alta, voidaan keskittyä muihin. Positiivinen puoli tässä tietenkin on se, että muutoin olo on mitä mainioin. (Siis jos unohdetaan nälkä, erilaiset himotukset, väsymys ja ketutus, heh.) Koska elimistö ei saa mitään sitä ärsyttävää ainesta – sokeria, kovaa rasvaa, laidasta laitaan vaihtelevia ruoka-aineita, huonosti sulavia sapuskoja tai keinotekoisia ja teollisia aineksia, se voi hyvin. Suolisto on rauhallinen ja jaksan istua töissä koko päivän työpöydän ääressä ilman vatsanturvotusta ja sahanpuruja. Istumatyössä nesteet eivät pääse liikkumaan aineenvaihdunnan jämähtäessä juurikin suoliston kohdalle kropan ollessa 90 asteen kulmassa koko päivän ja ainakin itselläni huomasin aina housujen alkavan kiristämään viimeistään lounaan jälkeen ja kotiinlähtiessä maha oli kuin jalkapallo. Kaikenlainen turha pöhötys on poissa ja sen myötä olo tottakai erittäin paljon keventyneempi.

En voinut vaa’alle tänä aamuna hypättyäni olla huomaamatta miten kaikki negistely viikon aikana on vaikuttanut. Ekaa kertaa petyin. Viidennen viikon tuloksena oli vain -200g. En uskonutkaan että puolen kilon viikkotahti ilman painonpudotuksen jämähtämistä jatkuisi, mutta en kyllä uskonut, että kävisi näinkään. Miten voimakas vaikutus on siis negatiivisilla ajatuksilla, jos ne päästää kunnolla myllertämään mielessä! Tällä hetkellä tulos kokonaisuudessaan on -2,7g viiden viikon ajalta. Se vähän harmittaa, sillä niin kuin mainittua, projektin alkuun kirjattu tavoite -5kg kummittelee edelleen mielessä. Miehellä oma tavoite paukkui jo ylikin, sillä huimalla -1,1g tämän aamuisella pudotuksella hänen tuloksensa on ennen vikan viikon puristusta yhteensä jo 5,8kg.

Vaikka todella tiukille tämä alkanut viimeinen viikko ottaakin, nyt unohdan negistelyn, sillä siihen ei ole enää syytä ja painan kuin pieni orava tämän vikan viikon täysillä! Pienesti harmittaa, että oma tavoite jää saavuttamatta, mutta yli kolmen kilon yritän pusertaa tuloksen vielä! Se on minun kokoiseltani erittäin hyvä suoritus silti! Ja odotan toki innolla mitä mittanauha näyttää senttien osalta. Kuten jo viime kuulumisissa tuli mainittua, niin ainakin todistettavasti jo yksi farkkukoko ollaan kutistuttu.

_MG_9805.jpg

Kuvissa vilahtelee tämänhetkinen aamupalani. Ai nami! Herkkua! Yhteen smoothieen saa kaiken tarvittavan ja tuo herkkupommi jää taatusti vakkari-aamupalakseni.

Tällä viikolla piristystä tuo Hullut Päivät, johon olen jo valmistautunut taittelemalla kuvastosta hiirenkorvalle hankittavia asioita. Mikään ei ole must -juttu, eikä harmita jos niitä en saa, mutta monta kivaa löytyi, joita käyn ainakin katsomassa paikan päällä. Lisämotskua tuo toki se, että projekti päättyy pian ja palmusunnuntaille olenkin jo varannut herkkuja! Tuon päivän otan todellakin iisisti ja kiellottomasti ja nautin elämästä, saavutetusta tuloksesta ja niistä himoitsemistani herkuista!

Näissä tunnelmissa käynnistyi tämä viimeinen viikko projektin osalta!

 

Kuntokuuri vko 4

Kuukausi takana bikinikunnon metsästystä! Tässä taas fiiliksiä ja tuloksia menneeltä viikolta.

Viime viikko meni uuden treeniohjelman parissa, se vaihtui neljännen viikon alussa. Ihmetyksekseni minulta lähti yksi salitreeni kokonaan pois ja niitä on tällä hetkellä kolme. Sen sijaan yksi aamuaerobinen tuli lisää ja niitäkin nyt sitten yhteensä kolme. Näiden lisäksi teen kerran viikossa viikonloppuaamuna yhden hikisen, erilaisia hyppyjä ja loikkia sisältävän treenin, joka saa sykkeen nousemaan pilviin, eli treenejä viikolle kertyy yhteensä 7. Tällä tahdilla mennään nämä kaksi viimeistä viikkoa. Tuon 7 treenin päälle menen vapaaehtoisesti vielä yin-joogaan, jossa viikon kolotukset saa vähän lempeämpää käsittelyä ja lihaskalvot kaivattua aukomista. Kehonhuoltoa ei pidä unohtaa tällaisenkaan projektin aikana.

_MG_9629.jpg

Treenit on tuntuneet tosi rankoilta. Kroppa huomaa kyllä heti, kun liikkeet vaihtuu ja lihas saa uutta ärsykettä. Jalkoihin on taas palannut se kokoaikainen outo tuntemus – ei varsinaista leposärkyä, mutta outoa kihelmöintiä. Vaikka koko päivä saa ihan toisenlaisen reippaan alun niinä aamuina, jolloin vuorossa on n. 45 minsan aamuaerobinen, se tuntuu selvästi illalla lisääntyneenä väsymyksenä. Loppuviikolla, torstaista eteenpäin väsymys oli todella voimakasta. Iltapäivisin alkoi suorastaan nukuttamaan ja silmiä oli vaikea pitää auki. Fyysinen väsymys on ollut todella kovaa. Kroppa on iltapäivästä kuin räsynukke ja jo vesilasin nostaminen huulille on tuntunut jumalattoman raskaalta. Treeneihin on kuitenkin jostain kaivettu vielä forcea ja ne on saatu suoritettua hyvin. Kotiin päästyä ei ole energia riittänyt enää mihinkään. Ei ole outoa, että raahaudun viimeisillä voimillani jo puoli kahdeksalta sänkyyn!

Eniten ärsyttää se, että arkipäivinä aika ei riitä mihinkään muuhun kuin treenaamiseen ja ruoanlaittoon. Kämppä on hujanhajan – kukaan ei siivoa viikkoon ja pölypallerot ja koiran tassuissa sisään kulkeutuvat pikkukivet narskuu jaloissa. Keittiö on pysynyt jotenkuten kunnossa, sillä astioita ja eväsrasioita on tällä ruoanlaittotahdilla pakko pyörittää koko ajan tiskikoneessa. Tällä dieetillä ollessamme onkin viikonloppupäivät olleet ainoita, jolloin huusholli keretään hoitamaan kuntoon ja pyykkikone pyöräyttämään. Epäsiisti koti ärsyttää, mutta ei ole oikeasti aikaa eikä todellakaan energiaa tarttua enää imurin- tai mopinvarteen kahdeksalta illalla, kun hampaidenpesukin tuntuu jo täysin ylivoimaiselta teolta.

_MG_9620.jpg

Itsellä ruoka on ollut koko ajan se suurin ongelma. (Kuvituskuvina muuten sapuskoja, joita tällä hetkellä syömme. Näyttävät ihan hyviltä, mutta jos kuukauden ajan syöt joka aterialla tismalleen samaa, alkaa se kyllä tulla korvista…) Tällä viikolla myös miehellä on alkanut tökkiä tämä jatkuva ennakoiminen, eväiden pakkaaminen ja roudaaminen joka paikkaan mukaan, ruoanlaittoon kuluva aika ja raaka-aineiden punnitseminen. Emme iki kuuna päivänä voisi elää jatkuvasti näin.

Onneksi tämänkaltaiset dieetit onkin suunniteltu lyhyeen käyttöön, jolla saa hyvän boostauksen motivaatiolle hyvillä tuloksilla! Ja vaikka aika paljon olen valittanutkin tuosta ruoasta ja ruokailusta, huomaan todellakin missä on itse menty metsään aiemmin. Tämä on ollut todella opettavainen kokemus. Näin orjallista ruokailua emme tämän kuuden viikon jälkeen jatka, mutta varioimme siitä itsellemme paremmin arkeen, elämään ja mieltymyksiimme sopivan setin. Tosi paljon jää tästä käyttöön ihan normaaliin elämään.

_MG_9689.jpg

Kun ryhdyimme tähän projektiin ja ilmoittauduimme valmennukseen, piti ilmoittaa ihan konkreettinen tavoite pudotettavien kilojen suhteen. Ilmoitimme molemmat -5kg. Vaikka tämän projektin suurin motivaattori ei ollutkaan painonpudotus, on se kumma juttu, että ilmoitettu tavoite alkaakin kummittelemaan mielessä niin, että siihen on päästävä! Yhtäkkiä siitä näin projektin loppupuolella onkin muotoutunut se virstanpylväs, johon tähdätään.

Mies saavuttaa omansa, jostain syystä tuo fyysisempi sukupuoli saa helpommin painoa alas ja lihasta esiin, kuin me naiset. Omalla kohdallani olen valitettavasti tullut siihen tulokseen, että tämä kuuden viikon puristus ei tule riittämään itselleni saavuttaakseni halutun lopputuloksen. Aika ei vain riitä, vaikka paino tuleekin tasaisesti alas. Eniten tässä ärsyttääkin se, että en voi oikein tehdä enempää kuin mitä nyt jo teen päästäkseni tuohon.

_MG_9706.jpg

Jostain syystä pomppaaminen vaa’alle näin maanantaiaamuisin aina vähän jännittää. Onneksi tämän aamuinen -500g vaakaluku kuitenkin näytti, että homma etenee edelleen erittäin tasaisesti. Neljän viikon aikana paino on pudonnut yhteensä 2,5 kiloa. Miehellä vaakaluku näytti tänään taas tasaisen -800g ja tässä kohtaa hänen tuloksensa neljältä viikolta on jo 4,6kg.

On ollut kiva huomata, että tämä aherrus ei mene hukkaan. Alkuun ei peilistä nähnyt tuloksia, mutta nyt neljän viikon jälkeen sielläkin jo pikkuhiljaa katsoo keskivartalosta hoikistunut tyyppi, jolta on kaikki ylimääräinen turvotus ja pöhö poissa. Kokoa pienemmät farkut sujahtaa jalkaan tuosta noin ja ne isommat lörpöttää likipitäen käyttökelvottomina. Kello on alkanut pyörimään ranteessa ja vaatteet istuu paremmin. Fiilis on tosi korkealla ja nyt vain täyttä häkää kohti taas tätäkin uutta viikkoa!

Kuntokuuri vko 3

Puolet takana – puolet edessä!

Kuuden viikon kesäkunnon metsästys -projekti on saavuttanut puolivälin. Muistan ekalla viikolla ajatelleeni, että herranjestas, miten kestän kuusi viikkoa ja nyt mietin, että onpa kolme viikkoa mennyt nopeasti! Tässä kerkeää tapahtua vielä vaikka mitä seuraavan puoliskon aikana! Aloitetaan tunnelmien purku alkuviikosta, jolloin vihdoin aloin rauhoittumaan projektin suhteen niin, etten enää jaksanut pullikoida yksitoikkoista sapuskaa vastaan. Nyt ajattelen, että se tosiaan toimii polttoaineena, jolla tämä kuusiviikkoinen viedään läpi.

_MG_9325.jpg

Omalta osaltani treenaus meni vähän vihkoon, sillä leikkaushaavan takia en saanut hikoilla. Yritä siinä nyt sitten tehdä tehokas treeni! Sain kuin sainkin tehtyä kaikki salitreenit varioiden ja tuntumaa sain ihan perillekin asti lihaksiin. Käytin lähinnä staattisia pitoja aika pitkälti ja sehän tietty ärsyttää lihasta aika nopeastikin, ilman, että syke nousee ja hiki pukkaa iholle. Aamuaerobiset jäi väliin, sillä niiden tarkoitus taas on nimenomaan nostaa se hiki. Odotankin jo innolla tänään käyttöön otettavia uusia salitreenejä, joiden mukaan treenataan loppuaika. Nyt ei enää leikkaushaava pidättele! Motivaation piristäjäksi kävin myös hieman urkkavaateostoksilla ja matkaan lähti aivan ihana kirkkaanpinkki toppi! Kauniit kukkakuvioiset liivit tempaisin mukaan myös ja aika uusi hankinta on myös harmaa, teknisestä materiaalista valmistettu treenitakki, jonka ostin joulun alla Berliinistä.

Alkuviikko sujui meillä molemmilla oikein hyvin. Safka upposi ja treenit kulki. Loppuviikkoa kohden huomasimme kuitenkin molemmat saman ilmiön kiusaavaan – väsymyksen. Joinain päivinä väsymys on tullut niin kovana, että välillä on pitänyt väkisin pitää silmiä auki kesken työpäivän! Iltaisin ei ole jaksanut ilta-yhdeksää pidempään heilua pystyssä ja uni on tullut kuin halolla päähän lyötynä. Välillä kroppa on tuntunut niin vetelältä ja voimattomalta ja lihaksissa, varsinkin jaloissa on ainakin itselläni ilmennyt sellaista jatkuvaa lepotuntemusta – en kutsuisi sitä leposäryksi, ehkä sellaiseksi kihelmöinniksi tms. Miehellä on jonkin verran fyysinen työ ja hänellä väsymys on tuntunut ehkä vielä raskaammalta. Lisäksi hän on tällä viikolla valittanut aika paljon nälkää, jota aiemmin ei ole ilmennyt. Itselläni taas on ollut vähän päinvastoin – seuraava ruoka-aika on tuntunut tulevan aivan liian nopeasti.

_MG_9332.jpg

Mainitsin viimeksi ruokakustannuksiemme nousseen tuntuvasti tämän projektin aikana. Piti ihan kauppakuittia tutkia nähdäkseni mikä sitä loppusummaa hilaa ylös. Ekana silmiin osuu pähkinät. 500g pussi, joka ei montaa päivää meillä kestä, maksaa liki 9 euroa. Seuraavana tulee marjat. Me kulutamme niitä tällä ruokavaliolla puolisen kiloa päivässä. Kesän marjat on syöty omasta pakkasesta ajat sitten ja niinpä turvaudumme kaupan pakastealtaaseen. Kuten kaikki tietää, ulkomaiset marjat ovat nou-nou ilman kypsennystä ja koska me nautimme ne pakkasesta suoraan, ostamme luonnollisesti kotimaisia. Puolen kilon mansikkapussi maksaa yli 4 euroa, sekamarjapussi kolmisen euroa. Mustikoita saa edes vähän edullisemmin, vajaalla parilla eurolla. Marjaostoksemme saattaa helposti siis olla jo sekin yli 10 euroa per kerta. Kananmunia ei nyt vaihtuneella ruokalistalla mene niin paljon, kuin kahdella ekalla viikolla, mutta söimme tuolloin yhteensä 10 kananmunaa päivässä. En halua syödä muita kuin luomumunia, joten siinä nousee äkkiä summa tosi korkeaksi!

Tässä ruokavaliossa määritellyt hedelmät maksaa 2-4 euroa kilo hedelmästä riippuen. Me ostamme niitä helposti 2-3 kiloa per kauppareissu. Koska kulutamme kasviksia paljon myös, ei nekään halpoja ole – bataatti maksaa reilu 2 euroa kilo ja jos koriin heittää kolme-neljä isoa bataattia, ne painaa helposti 1,5 kiloa. Sitten kun siihen lisää erilaisia salaatteja, kiinankaalia, lehtikaalia, parsaa -ja kukkakaalia, porkkanoita ja yrttejä, kurkusta tai tomaatista puhumattakaan, alkaa hevi-osastolla kulumaan helposti 30 euroa yhdellä kauppareissulla. Tässä kohtaa laskuri näyttää yhteensä jo 50-60 euroa ja ostoskärryssä ei ole vielä edes proteiininlähteitä – niitä, jotka oikeasti maksaa.

Pari pakettia broilerin jauhelihaa ja lisäksi naudan vähärasvaista jauhelihaa menee ostoskärryyn joka kerta. Lisäksi broilerin rintafileitä. Ja maitorahkaa ja raejuustoa. Nämä tekevät helposti parikymppiä lisää. Jos vielä pitää täydentää puurovarastoa, täysjyväpastapusseja, riisikakkuja, kalkkunaleikettä, vihreää teetä tai jotain vitamiini/hivenainevalmisteita, alkaa kauppakassien arvo lähentelemään helposti sataa euroa tai yli. Käymme kolme kertaa viikossa kaupassa tällä kuurilla ollessamme. Vaikka normaalisti käymme vain kaksi kertaa, ei jotenkaan pysty tällä dieetillä tuota noudattamaan. Kuitissa komeilee joka kerta n. 100 euron loppusumma. Viikossa meillä menee siis 300 euroa ruokaan. Puhtaaseen, lisäaineettomaan, terveelliseen ruokaan.

_MG_9333.jpg

Meillä on käytännössä noussut ruokakulut puolella. Normaalisti meillä menee sellainen 600 euroa kuussa ruokaan, nyt summa lähentelee 1200 euroa. On se kieltämättä vähän lompakossa tuntunutkin ja meidän perheessä on kuitenkin kaksi työssäkäyvää aikuista. Miten tällaista ruokavaliota noudattaisi yksinhuoltajavanhempi tai matalapalkkaisella alalla työssä olevat? Kyllä Suomessa ruoka on niin pirun kallista, varsinkin juuri se terveellinen, jota joka paikassa toitotetaan syömään; ”Ostakaa luomua!” ”Suosikaa lähiruokaa” ”Syökää kasviksia vähintään puoli kiloa päivässä”… millä rahalla kaikki ihmiset noita ostaa, kun nuo on juuri niitä kaikkein kalleimpia tuotteita?

No, tämän pohdinnan jälkeen taas tulokset. Viime viikolta en odottanut ihmeitä, sillä uskoin iisimpien treenien vähän hidastavan mm. painon putoamista. Vielä mitä. Puolisen kiloa taas oli lähtenyt! 🙂 Miehen tulos -0,8kg, eli todella tasaisella vauhdilla tässä edetään! Yhteensä kolmessa viikossa minulta on lähtenyt tasan 2kg ja mieheltä 3,7kg.

Tänään heräsin klo 05 aamuaerobiselle ja töiden jälkeen kutsuu taas sali. Kuulumisia tältä saralta päivitän jälleen viikon päästä.

Work out – own it!

Kuntokuuri vko 2

Jo kolmannes (kuulostaa paljon pidemmältä ajalta kuin kaksi viikkoa) tätä kuntokuuria takana – on siis aika kerrata viikon kuulumiset.

Alkuviikko sujui oikein hyvin. Treenit kulki, eivätkä tuntuneet ihan niin maailmanlopun lähestymiseltä kuin ekana viikkona. Liikkeet olivat tutumpia nyt toisella kierroksella ja lihaksetkaan eivät kipeytyneet enää niin turkasen paljon. Ei treenit silti iisiltä tunnu; hiki virtaa, keuhkot puuskuttaa täysillä ja lihakset on ihan loppu vikojen toistojen aikana.  Ilalla kotona ruoan ja suihkun jälkeen olo on kuitenkin aika auvoinen. Liikunta on parasta mielen nollausta ja tuo poikkeuksetta aina paremman olon.

_MG_9180.jpg

Tuli tuo ruokakin jo tuossa mainittua, jatketaan sillä aiheella. Ei tämä ruokavalio mitään raaka-aineiden ilotulitusta ole, se on selvä. Aika yksipuolista se on, vaikka makroarvot ovat täydelliset ja kuvunkin sillä täyteen saa. Kuitenkin meidän perheen jäsenet ovat pienimuotoisia kulinaristeja. Ruokaa on vaikea ajatella vain polttoaineena tämän projektin aikana, kun oma ajatus ruokaan liittyen on nautinto. Me nautimme kokkaamisesta ja ruoan tekemisestä. Tykkäämme eri valmistustavoista ja leipomisesta ja nautimme myös syödä hyvää ruokaa, jossa yhdistyy monia makuja ja elementtejä. Ruokaan liittyy myös niin paljon sosiaalisia kanssakäymisiä, hyvä viini tai rapeakuorinen leipä, että ruoka ei ole meille vain ruokaa. Se on tärkeä osa elämää, joka jaetaan muiden ihmisten kanssa. Niin jokapäiväisenä arkirutiinina kuin juhlankin hetkenä. Ei tällaisen ruokavalion aikana nautita kaverin nelkytvuotispäivän juhla-antimista, lähdetä ystävien kanssa ravintolaan illalliselle tai lasilliselle tai testailla uusia reseptejä.

Tämän projektin ruoasta intohimoinen kokkailu on kaukana. Mättäämme vaa’an kautta yksitoikkoiset ruoat pannulle tai pellille paistumaan tai kattilaan keittymään. Nekin yksitoikkoisesti, vaikka kuinka yritämme miettiä variointimahdollisuuksia. Tämän projektin aikana ei leivota, eikä liioin yhdistellä makuja tai elementtejä. Lautasella ovat kerta toisensa jälkeen sama protskunlähde, sama hiilarinlähde ja samat rasvat ja kuidut. Alan arvostamaan ihan toisella tapaa ihania raaka-aineita ja ruokia ja valmistustapoja…

Ihme kyllä ruoka kaikessa yksitoikkoisuudessaan (olenkohan jo toistanut tarpeeksi tuota sanaa…?) ei ihan vielä tulvi korvista. Hyvä niin, sillä tätä jotakuinkin samaa menua pitäisi jatkaa vielä 4 viikkoa. Ikävöin eniten erilaisia purutuntumia suussa. Eri makuja ja tuoksuja. Kastiketta. Jotain kosteutta lautasella. Keittoja. Nämä ajatukset on kuitenkin pakko yrittää työntää taka-alalle, sillä muutoin tästä tekee kaksinverroin haastavampaa itselleen. Onneksi olemme keksineet muutamia vaihtelevia tapoja yhdistellä käytössä olevia raaka-aineita. Maustamalla eri tavalla ne saa vähän uusia ulottuvuuksia.

_MG_9183.jpg

Sanon suoraan, että tämä koko projekti menee vain sen ajatuksen voimalla, että kohta se loppuu. Heh! 🙂 Tämä on pientä henkistä taistelua päivästä toiseen odottaen, että viimeinen päivä viimein koittaa. En oikein osaa nauttia tästä kokonaisuutena yhtään, mutta en kyllä tiedä pitäisikö edes. Tässähän viedään oma mieli ja keho sinne epämukavuusalueelle. Ei tämän kuulukaan tuntua päiväkävelyltä puistossa. Tämän kuuluu olla epämukavaa, vähän vaikeaa ja haastavaa ja käydä hermon päälle. Miten muutoin ihminen kehittyisi – enkä puhu nyt mistään lihaksista, vaan mielestä. Sillä tämähän ei ole mistään muusta kiinni, kuin mielenhallinnasta. Vasta sitten kun joutuu räpiköimään itselle epämukavilla vesillä, voi löytää itsestään ihan uusia juttuja ja kasvattaa henkisiä voimavaroja.

Eka viikko meni totutellessa, toka viikko pullistellessa vastaan ja kiukutellessa, kolmas viikko alkaa nyt jo aika levollisin ajatuksin ja tähän kaikkeen tottuneena.

_MG_9178.jpg

Mietin juuri yksi päivä erilaisia himotuksia. En voi mitenkään olla enää sokerikoukussa, sillä viime lokakuusta lähtien sokerinkulutukseni on ollut hyvin vähäistä tai sitä ei ole ollut lainkaan. Loka -ja marraskuu meni sokeri- ja herkkulakossa kokonaan. Joulukuussa söin suklaakalenterin suklaat aamuisin ja aaton liepeillä ihania, jouluun kuuluvia suklaita. Aika maltillisesti silloinkin. Tammikuu oltiin taas täysin sokerittomalla ja helmikuussakin herkuteltiin vain reili-reissumme aikana. Eikä silloinkaan karkkia, vain jälkkäreitä ruoan yhteydessä. Tuo sokerikoukku on siis katkennut jo viime vuoden puolella. Kuitenkin eräänä päivänä kaveri postasi Instaan herkkukuvan; ison kulhollisen irtokarkkeja ja meinasin seota. Yhtäkkiä mieleni teki irtokarkkeja enemmän kuin koskaan! En kuitenkaan ollut haikaillut irtokarkkeja ennen kuvan näkemistä, eli se juuri toimi trikkerinä himotukselleni. Hullua. Himoitsin siis karkkia enemmänkin silmilläni kuin niinkään fyysisesti!

_MG_9186.jpg

Näiden pohdintojen jälkeen sitten niihin tuloksiin.

Kolmannen viikon alun kunniaksi hyppäsin aamulla vaa’alle ja sehän näytti taas mukavasti -600g vähemmän kuin viikko sitten. Kahdessa viikossa on lähtenyt siis 1,6 kiloa. Ei huano, kuten Uotisen Jorma toteaisi! Miehellä vaaka näytti tänään -1,9kg vähemmän ja yhteensä hänellä on lähtenyt kahdessa viikossa 2,9kg. Kyllähän tämä taas kannustaa jatkamaan ja sietämään kurjia sapuskoita.:)

Tämä projektin kolmas viikko tuo vähän haasteita treenaamiseen. Viime perjantaina tehdyn leikkauksen jäljiltä minulla on otsassa leikkaushaava ja tikit. En saa hikoilla seuraavaan kuuteen päivään tai muutenkaan aiheuttaa kasvoihin liikettä, joka vaikuttaisi arpikudoksen muodostumiseen. Kovat salitreenit, jossa hiki alkaa virtaamaan ja jossa viimeisten toistojen aikana kasvotkin vääntyvät tuskaiseen vääntöön, ovat siis täysin poissuljettu – enhän toki halua riskeerata, että leikkaushaava tai arpeutumisprosessi jotenkin vaarantuisi, varsinkin kun kyse on kasvojen alueesta. Tämän viikon teen siis kevyempää treeniä, joka tietysti harmittaa, mutta näin asia nyt on. Ruokavalio toivottavasti pitää kuitenkin kiinni projektin etenemisessä edelleenkin.

Ensi viikolla pureudun kuulumisteni kanssa myöskin raha-asiaan. Tällainen kuuri, jossa terveellisesti syöminen viedään ihan uusille leveleille, aiheuttaa taloudellisesti myös hyvin isoja muutoksia. Ei ole tuulesta temmattua kun sanotaan, että vain rikkailla on varaa syödä terveellisesti… Siitä kuitenkin lisää ensi viikolla!

Kuntokuuri vko 1

7 päivää rankkaa kuntokuuria takana. On aika avata fiiliksiä ekan viikon osalta tästä projektista, joka vaatii kyllä ihan 100% panostuksen, jos tästä aikoo hyötyä ja ottaa irti kaiken mitä irrotettavissa on. 

_MG_9118.jpg

Kuntokuuri, joksi minä sitä siis kutsun, koostuu ruokavaliosta ja treeneistä. Ruokailu on tarkkaa. Se tapahtuu joka päivä samaan aikaan säännöllisesti ja ruoka-aineet punnitaan gramman tarkkuudella. Treenit ja syötävän ruoan määrä on suhteutettu toisiinsa hyvin tarkkaan ja kehon pitää saada tietty määrä proteiinia, hiilihydraatteja, hyvää rasvaa ja kuituja, jotta kone, eli minä, jaksan toimia täydellä teholla.

Ekat kaksi päivää ruoka tökki. Tökki ihan huolella. Aamupuuro (vihaan kaurapuuroa!) muodostui jo tokana päivänä niin pahaksi ongelmaksi sen pyrkiessä nousemaan takaisin, että en alkanut rääkkäämään itseäni sen takia. Puuro vaihtui tattarileipään, joka sopii vilja-allergialleni ja jossa on samat ravintoarvot kuin puuromäärässä, joka minun piti syödä. Ongelma korjaantui ja aamupala ei tuota tuskaa enää. Alkuun ruoan määrä tuntui isolta. Ruoka tuntui kuivalta ja ajatus siitä, että sitä samaa pitäisi syödä kuusi viikkoa, tuntui mahdottomalta. Hullunkurisinta oli, että ruokamäärää ei tahtonut saada alas – saatoin syödä päivällistä tunnin ajan, mutta samaan aikaan oli koko ajan nälkä. Myös heti silloin, kun oli suorittanut sapuskan alas. Mietin, että tästä tulee hiton pitkä kuusi-viikkoinen…

_MG_9121.jpg

Kolmantena päivänä (johtuen varmasti vaihdetusta aamupalasta) ruoka ei tökkinyt enää. Söin hyvällä mielihalulla, mutta voimat oli aivan kadoksissa! Kolmantena kuuripäivänä olin tehnyt jo neljä treeniä, mm. heräten klo 05 tekemään aamuaerobista alakertaan muiden nukkuessa. Tuntui kamalan raskaalta mennä töiden jälkeen salille, mutta koska luvassa oli taas uusi, ennenkokematon treeniohjelma, se sai innostumaan. Kertaakaan ei ole vielä salilta pois lähtiessä kaduttanut, että meni!

Maanantaina tehty eka jalkatreeni sai jalat niin tukkoon, että torstaina, kun piti tehdä jalat uudelleen, olin edelleen aivan kuin tönkkösuolattu silli. Jalat olivat kuin betonia ja lihakset tuntui jämähtäneen pysyvästi jännittyneeseen tilaan kaikesta venyttelystä ja lämmittelystä ja palauttavasta liikunnasta huolimatta. Toinen jalkatreeni olikin ihan tuskaa, varsinkin kun sen perään piti vetää intervallitreeni. Illalla yritin rullata jalkoja auki foam rollerilla ja melkein itku pääsi, kun reisien ulkosyrjät olivat niin kipeät. Viikon aikana kävin saunassa, venyttelin, hieroin, annoin kylmä-kuumahoitoa, rullailin ja liikuttelin jalkoja ja vihdoin perjantai-aamuna pystyin kävelemään rullaportaat ylös työmatkalla. Hiphei!

_MG_9113.jpg

Treenit on rankkoja, sitä ei käy kieltäminen. Olen aivan loppu jokaisen treenin jälkeen. Liikkeet on suunniteltu niin, että ne ärsyttävät lihasta joka kantilta. Saan näillä treeniohjeilla ihan uudentyyppistä tuntumaa kroppaan. Lihaksiin jää sellainen kihinä ja kuhina, että oikein tuntee, kuin rasva palaa! Treenit vie kerrallaan 1,5 tuntia. Tuon nopeammin ei niitä pysty tekemään pitkän alkulämmittelyn ja liikkeiden välissä olevien palautumisaikojen takia. Kotiin pääsee työpäivän ja salikeikan jälkeen iltakuudelta. Ja sen jälkeen alkaakin ärsyttävin osuus – ruoanvalmistus. Ruoka pitää valmistaa samalle illalle sekä seuraavaksi lounaaksi, jotta saamme eväät töihin. Niitä on turha luulla saavansa jostain kaupasta, johon kipaiset lounastunnilla. Jos tätä ruokavaliota haluaa täysillä noudattaa, ainoa tapa on tehdä ruoka itse alusta loppuun.

Vaikka viikon aikana onkin jo löytynyt aika hyvä rutiini ja toimintamalli sapuskojen valmistamiseen, kyllä se vie aikaa, kun punnitset ja rakennat neljä ateriaa; 2 minulle ja 2 miehelle. Niin, ja koska taloudessamme asustaa vielä kolmaskin henkilö, täytyy tyttärellekin tehdä ruokaa, sillä hän ei todellakaan saa noudattaa tällaista ruokavaliota. Onneksi hän tekee osin itse sapuskansa, joten pääsemme vähän helpommalla sen suhteen. Ruokavalio muuttuu kahden viikon välein, eli vielä viikko mennään tällä ruokavaliolla. Suuria muutoksia ei ole jatkossakaan luvassa ja lounas ja päivällinen pysyy samana koko ajan. Treenit muuttuvat kahden viikon välein yhtä lailla, joten muutokset molemmissa on huomioitu taas käsi kädessä. Kroppa ei kerkeä liiaksi tottumaan liikkeisiin, vaan saa koko ajan uutta ärsykettä ohjelmien vaihtuessa.

_MG_9123.jpg

Olo on hyvä. Rytmi tuntuu luonnolliselta, sillä olen syönyt aina tuon 5 ateriaa päivässä muutenkin. Kuitenkin ruokamäärät ja sisältö on tietty eri. On ollut vaikea mm. tottua siihen, että kaikki mitä lautasella on, on syötävä. Myös silloin, kun on tökkinyt, mutta onneksi tiukka treenitahti pitää huolen siitä, että nälkä tulee ja haluaakin syödä kaiken mitä tarjolla on. Välillä seuraavaa ruokaa jo oikein odottaa! Välipala on parhain, silloin saa napsia hedelmän ja pähkinöitä! Ruokavalion myötä vihreä tee on tullut elämääni ja sitruunalla maustettu iltatee onkin lempparini.

Ruokavaliosta lipsuminen ei tule kuuloon. Syödyn ruoan määrä ei anna tilaa mieliteoille yhtään, mutta nyt molemmat huomasimme miehen kanssa, että viikonloppuna teki mieli herkkuja. Varmaan siksi, että usein viikonloppuihin kuuluu jokin hyvä, jota ei arkena nautita. En halua lipsua tästä ruokavaliosta, sillä silloinhan pilaisin itse tämän koko homman! Tähän kuuteen viikkoon ei myöskään sisälly cheat day:tä, eli syö mitä haluat -päivää. Sellaista en itse edes kaipaa, se vain sotkee hyvän rytmin ja sitten on taas vaikea jatkaa sen jälkeen. Pidän minuutin tarkkuudella huolen, että ruoka-ajat säilyvät säännöllisinä. Myös vedenjuontiin kiinnitin heti huomiota ja puhelimeen lataamani sovellus muistuttaakin juomaan vettä säännöllisesti. Pari litraa tulee helposti juotua päivän aikana ja se takaa hyvän aineenvaihdunnan sekä mm. aamuisin erilaisten myrkkyjen poistumisen elimistöstä. Erilaisia vitamiineja ja hivenaineita napsitaan purkeista myös. Itse syön myös aminohappoja, mutta palautusjuomiin en koske. Ne ei vain sovi elimistölleni yhtään ja aika monta on vuosien aikana testattu.

_MG_9110.jpg

En ole ekan viikon aikana jättänyt yhtäkään treeniä tai yhtäkään ruokaa väliin. Ruoka uppoaa hyvin, mutta suuren salaattimäärän syöminen kyllä ketuttaa. Olisi edes vaihtelua kasviksista enemmän, mutta ihan vihreää salaattia pitää popsia järjettömät määrät. Se tökkii eniten. Fiilis on ollut ylipäätään hyvä, kuitenkin nyt viikonloppuna huomasin pinnan olevan erittäin kireällä, varsinkin eilen. En tiedä mistä se johtuu, mutta onhan tällaista ruokarytmiä helpompi ylläpitää arkena, kun töiden takia siinä on luonnostaan aikaisempi rytmi. Toivottavasti fiilis taas tasaantuu, sillä viikonloppu tuntui haastavalta. Piiiitkän alustuksen jälkeen kerron loppuun sitten vielä varmasti kaikkia kiinnostavan asian, ne tulokset.

Vaa’alla hyppääminen on järjetöntä. Se ei kerro mitään. Parhaimman kehityksen näkee peilistä ja vaatteista ja  lopullisen totuuden kertoo mittanauha. Otin toki kaikki mitat ylös projektin alussa, mutta niitä katson vasta, kun 6 viikkoa on täynnä. Vaa’alla halusin kuitenkin käydä tämän ekan viikon jälkeen ihan vain uteliaisuudesta ja tyydyttääkseni olkapäälläni sitkeästi istuvaa skeptikkoa. Aika kiva nytkähdys alaspäin siellä olikin tapahtunut, tasan -1kg. Samoin miehellä. Kertaan kuitenkin vielä, että painonpudotus ei ole pääosassa, vaan saada lisää lihasta. On vaikeaa olla samaan aikaan tosi kevyt ja lihaksikas, sillä lihas painaa enemmän kuin läski. Viimeisinä vuosina on kuitenkin kroppaani hiipinyt salakavalasti joitain kiloja, jotka mielelläni karistaisin. Jos ne kuitenkin ennemmin muuntuu lihakseksi mittojen kutistuessa ja painon jopa noustessa, ollaan siellä missä pitääkin. Unohtakaa siis vaaka ja ottakaa kaveriksi ennemmin se peili, vaatekaapin kätköihin sullotut ”sit ku” -housut ja mittanauha. Ja mikä tärkein mittari – oma olotila.

_MG_9109.jpg

Näillä eväin uuteen, toiseen kuntokuuri -viikkoon! Jos ei mitään maata mullistavaa tapahdu, palailen projektin pariin taas viikon päästä! Sisustusjuttuja mielellään lukeville kerrottakaan, että tällä viikolla on luvassa vähän wc:n sisustusasioita sekä arkikattaus. Ruoka maistuu tiukalla ruokavaliolla ollessa paremmalta, kun sen syö kauniisti katetulta pöydältä!

Projekti ylitse muiden

Ajattelin ensi maanantaina, ekan kuntokuuri-viikon täytyttyä päivittää teille tarkemmat kuulumiset projektin etenemisestä ja omista fiiliksistä, mutta nyt ensipuraisuna täytyy myöntää, että yllätyin kuinka aikaavievää on tämä projekti!

Tiesin kyllä, että kun tähän ryhtyy, se nousee ylitse kaiken muun. En ole kuitenkaan neljään päivään ajatellut kerennyt ajattelemaan mitään muuta kuin treeniä ja ruokaa. Nuo kaksi asiaa pyörivät mielessä koko ajan ja vievät konkreettisesti kaiken ajan. Tilanne itsessään ei tästä tasaannu, sillä treenien määrä ei tule vähentymään, eikä niitä voi tämän nopeammin tehdä kuin mitä niihin nyt aikaa menee, eikä ruokaakaan tai sen valmistusta voi oikein skipata. Kuitenkin ajatukset olisi saatava vähän tasaantumaan ja uskonkin pääkopan ylikierroksien vähän rauhoittuvan, kunhan tähän rytmiin tottuu.

20170302_121724.jpg

Samaan hengenvetoon rytmiin liittyen totean, että tällä hetkellä aikaa mihinkään muuhun ei juuri jää. Illalla pysyn kaikkien tehtävien toimien (treenit, ruoanvalmistus ja ruokailu, suihku, iltapala) jälkeen ehkä tunnin tai kaksi tolpillani, sitten kutsuu jo sänky. Kaaduin toissailtana sänkyyn kahdeksalta. Eilen halusin katsoa Maria Veitolan ja sinnittelin kymppiin asti. En tiedä kuka meillä pesee pyykkiä tai siivoaa huushollia, sillä miehen kanssa ollaan aivan tattis tasaraha kumpainenkin joka ilta. Treenit ovat aivan älyttömän rankkoja!

Olen yrittänyt käsitellä matkakuvia, sillä haluaisin niin kovasti näyttää teille kaikkia niitä upeita paikkoja, joissa reissullamme kävimme, mutta sekä armottomasti eteenpäin juoksevat kellonviisarit että odottamattomat tietotekniset haasteet kotiläppärin kanssa ovat kaataneet kaikki yritykseni saada postauksia aikaan niinä vähinä illanhetkinä, joita jäljelle jää. Viikonloppuna on vapaata treeneistä, yritän uudella tarmolla silloin! Sillä välin energiaa on revittävä kaikesta mistä sitä saa ja hyvinä keinoina toimii eräs kirja, jonka haluan ehdottomasti esitellä teille sekä pienenä energiapiikkinä auenneet narsissinkukat.

Kirkkaankeltainen ei kuulu suosikkiväreihini, mutta onhan tuo aurinkoa ympärilleen levittävä kukanväri aivan mielettömän energisoiva!

Rantakunto hääpäivälahjaksi

Hääpäivälahja tuottaa aina vähän ongelmia. Ei tosin tänä vuonna, sillä hommasimme miehen kanssa yhteisen lahjan: tästä päivästä lähtien tulee elämä olemaan kuuden viikon ajan hiukan erilaista kuin koskaan aiemmin. Päätin nimittäin jo viime vuonna, että tänä keväänä otan itselleni jonkun nettivalmennuksen, jonka avulla treenaan ja syön niin, että kesällä vedän biksut päälle tyytyväisenä omaan olotilaani. Asiaa auttaa aika paljon se, että myös mies innostui ideasta ja ryhdymme hommaan yksissä tuumin! Sovimme, että tänä vuonna hääpäivälahjana toimii tämä yhteinen hyvinvointiprojekti!

Selasin pitkään eri palveluntarjoajien valmennuksia tunnetuista nimistä vähän tuntemattomampiin. Lueskelin netistä kokemuksia, risuja ja ruusuja ja mietin mitä itse haen ja mikä fiilis eri valmennuksista syntyy. Myös aikataulu oli ratkaisevassa roolissa. Osa valmennuksista alkaa sillä sekunnilla, kun teet ostopäätöksen, osaa joutuisi odottamaan parhaimmillaan toukokuun loppuun, jolloin minun käsitykseni mukaan on jo melko myöhäistä etsiä kesäkuntoa…

_MG_8892.jpg

Ylipainoa meillä ei kummallakaan ole, tällaisia kukkakeppeja ollaan aina oltu molemmat, mutta on se kumma juttu, että keskivartaloon kertyy aina ylimääräistä. Ikäkään ei asiaa auta, aineenvaihdunta on heittänyt heipat jo kymmenen vuotta sitten – pari voipakettia voi helposti tiristää kropasta rasvaa pois! Ensisijaisesti haemme urheilullisempaa ja kiinteämpää kroppaa, jossa lihaskin saa näkyä. No, miehillä se tietty näkyy helpommin kuin meillä naisilla ja niin on meidänkin huushollissa. Saan ihan oikeasti huhkia hulluna, että kroppa alkaa muokkaantua, kun miehen ei tarvitse kuin pari kertaa punnertaa ja avot! Noin niinkuin karrikoidusti…

Treenejä meistä ei kumpikaan pelkää, ollaan totuttu tekemään kovaa ja osataan kumpikin puristaa itsestä se viimeinenkin tippa. Salilla ollaan käyty jo vuosia, joten tuttua puuhaa tämä tulee olemaan. Olen kuitenkin aivan varma, että näiden saatujen ohjelmien jälkeen tulee äitiä ikävä, sen verran tiukilta seteiltä näyttää ja tänään onkin eka tulikoe salilla. Luvassa on 4 salitreeniä viikossa ja kolme aamuaerobista päälle. Täytyy katsoa miten saan ujutettua myös joogaa väliin, sillä siitä en ihan heti ole valmis luopumaan. Rauhallinen yin-jooga sitä paitsi toimii loistavasti palauttavana ja energisoivana hoitona kipeille ja rasittuneille lihaksille. Ja pääkopalle. 

Totean heti ensimmäiseksi, että itse tarvitsen eniten ohjattua ruokavaliota. Tiedän kyllä miten syödä terveellisesti ja tajuan ravinnon makro-arvojen päälle, mutta en ole ikinä vielä löytänyt sopivia ruokamääriä ja makroja, jotka sopivat juuri itselleni ja omaan treenimäärääni nähden. Tässä valmiissa paketissa ne on molemmat mietitty valmiiksi ja minun ei tarvitse kuin toteuttaa se. Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilen myös maidotonta ruokavaliota. Minä, joka rakastan maitoa niin paljon, että juon sitä jopa janooni ja yhdellä aterialla voi mennä jopa litra maitoa, aion nyt olla kuusi viikkoa ilman maitoa ja muita maitotuotteita. Siinä siis yksi todella iso muutos.

_MG_8897.jpg

Maidon tarpeellisuudesta ja terveellisyydestä on kahta koulukuntaa. Koska en täysin allekirjoita normaalia ruokaympyrämallia, olen avoin muillekin näkemyksille, kuten esim. biohakkeroinnille. En kuitenkaan jaksa tehdä taidetta tai ydinfysiikkaa niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin syömisestä, joten olen pyrkinyt valitsemaan jotakuinkin kultaisen keskitien. Maidonjuontia olen kuitenkin jo pitkään miettinyt. Sanotaan, että maito ylläpitää elimistön eri tulehdustiloja ja aiheuttaa mm. limankertymistä tms. No, minähän astmaatikkona ja allergikkona kärsin erinäköisistä tukkoisista olotiloista sun muista. Yksi asia on kuitenkin mietityttänyt ja se on juurikin tuo liman erittyminen. Palasimme kotiin 9 päivän reissusta, jossa en juonut maitoa laisinkaan. (Ulkomailla en sitä juo.) En tarvinnut astmapiippuani kertaakaan, eikä keuhkoissa tuntunut limaiselta. Palasimme kotiin ja join ekana iltana varmaan sen litran maitoa ja kas kummaa, tartuin piippuun samana iltana. Ja seuraavana. Kyllähän tuo vähän laittaa miettimään…

Valitsemamme valmennus kestää kuusi viikkoa. Sillä pääsee varmasti loistavaan alkuun ja aivan varmasti myös jotain muutosta tapahtuu. Meillä on ollut aikeissa tehdä tämän kuusiviikkoisen jälkeen vielä toinen kuuden viikon setti eri ohjelmalla, mutta tarkempi haju asiasta varmaan syntyy tämän ekan valmennuksen aikana. En lähde tässä nyt vielä huutelemaan mihin valmennukseen lopuksi päädyimme, haluan ensin saada omia kokemuksia ja näkökulmaa asiaan.

_MG_8894.jpg

Vaikka inhoan skeptisyyttä, huomaan, että nyt sitä on ilmassa. Vähän mietityttää toimiiko tämä varmasti. En epäile omaa sitoutumistani tähän, kuusi viikkoa nyt seisoo vaikka päällään! Olen kuitenkin nyt pari vuotta yrittänyt ihan toimivilla metodeilla ja mm. personal trainerin avulla treenata itseäni siihen kuntoon, missä haluan olla, mutta tavoitteesta uupuu vieläkin. Suurin ero entisen ja uuden yrityksen kohdalla onkin nyt ruokavalio. En ole vielä koskaan treenannut tiukalla ruokavaliolla, joten ehkä se on se tähän asti puuttunut pala. Odotan siis mielenkiinnolla miltä homma tulee tuntumaan – meneekö hermo sapuskoihin, jääkö nälkä, tuleeko ruokaraivo, pitääkö ahtaa väkisin suuria määriä, vaikkei millään uppoisi. Mitä jos ei ole energiaa treeneihin, entä jos ei palaudu tarpeeksi nopeasti, tuleeko ikävä maitoa… entä viiliä tai luonnonjogurttia, kyllästynkö yksitoikkoiseen raaka-ainemäärään… kaikkea tuota mietin. Ainakaan tässä ruokavaliossa ei ole sitä iänikuista mehukeittoa, maitorahkaa ja raejuustoa, joita kauhistelen. Meikäläinen kun ei taskulämmintä Ehrmannia suostu pukkarissa lusikoimaan ja mehukeitto saa jo pelkästä ajatuksesta puistatuksen aikaan. En tosin ole puuronkaan suurin ystävä, joten sen syöminen tulee olemaan vaikeaa.

Mietteistä huolimatta tänään on startattu treenit ja uudet ruokailutavat. Heräsin aamuviideltä tekemään tämän viikon ekan aamuaerobisen. Se meni itse asiassa aika kivuttomasti kuulokkeet korvissa Oscar-gaalaa katsoessa! Uudella höyryllä lähden kohta myös salille. Ostimme valmennuksen jo viime viikon puolivälissä, jotta pystyimme rauhassa tutustua tulevaan ruokavalioon ja käydä kaupassa ostamassa tarveaineita. Mietimme myös heti koko viikon ruokalistan ja mitä milloinkin syödään. Ennakointi on tässä hommassa varmasti parhain keino. Vaikka salitreenaus on vuosien ajalta tuttua, piti tutustua myös liikepankkiin ja tsekata uudet liikkeet, jotta osaa suorittaa ne puhtaasti.

Jos kiinnostaa, voin laittaa viikkokohtaisia kuulumisia tulemaan. Nyt kuitenkin toivottakaa tsemppiä tähän puristukseen – sitä tarvitaan! 🙂

Uutta kuvauskalustoa

Hupsista… kävi vähän isompi päivitys kuvauskalustoon, kuin ajattelin alunperin, mutta nyt oli sellainen tilaisuus, josta en voinut kieltäytyä!

_MG_2038.jpg

Alunperin oli tarkoitus tilata Canon EOS 600D -runkooni laajakulmalinssi.

Olen kaivannut tuota linssiä jo pitkään, sillä se helpottaa sisätiloissa kuvaamista ja antaa ihan uudenlaista kuvakulmaa (kirjaimellisesti) mm. maisemakuviin, joita myös tykkään ottaa. Linssi tuli, mutta olin kerennyt testata sitä vain sisätiloissa keinovalossa, kun ystäväni alkoi kuumottamaan minua rungon päivityksestä. Hänellä on osto -ja myyntiliike ja hyllyyn oli ilmestynyt juuri paketista repäisty Canon EOS 60D. Se oli oikeasti kuin uusi ja ruutuja oli otettu minimaalinen määrä.

sigma%201.jpg

_MG_2040.jpg

Niin vain hyvästelin vanhan kameraystäväni kolmen vuoden jälkeen ja hankin uuden, tyyliin loppuelämäni kumppanin. Miten hassua oli se haikea fiilis, joka tuli luopuessani vanhasta kamerasta! Mutta nyt on sellainen kamera tassuissa, ettei tarvitse ihan heti muuta miettiä.

Canonin kameroissa numerot kertovat aika paljon; mitä vähemmän numeroita ja mitä pienempiä – sitä parempi. Esim. 100 on parempi kuin 1000. Tässä tapauksessa 60 on parempi kuin 600, mutta vielä löytyy pelkkä 6 – joka tietysti parempi kuin 60. Nuo yhden numeron kamerat onkin kyllä sitten tarkoitettu jo ihan pro-käyttöön. Meikäläinen ei sellaista tule varmaan koskaan tarvitsemaan. Lisäksi objektiiveilla pysty pelaamaan tosi paljon, kuten minäkin tähän asti.

kamera%203.jpg

kamera%202.jpg

Kittilinssistä en vielä luopunut – sillä olen kuvannut eniten ja tuon 18-55mm linssin jätin vielä itselleni. Kaverina sille plakkarista löytyy nyt lähikuvaukseen 50mm linssi sekä nyt uutuutena tuo laajakulmaobjektiivi, Sigma 10-20mm. Enää puutuu teleobjektiivi, mutta jätetään tuosta haaveilu johonkin tulevaisuuteen!

60D on vajaa 300g raskaampi, kuin vanha 600D. Tuohon kun lisää laajakulmamöntin vastavalosuojineen, on kädessä jo aikamoinen jöötti! Olen yrittänyt tankata kameran perustoimintoja kallooni, että ohjelman vaihto tai säätöjen teko onnistuisi lennossa yhtä nopeasti kuin vanhalla kamerallani. Tositoimiin tämä uusi putki ja runko pääsee ensi viikolla, kun lähdemme aikamoisiin maisemiin lomailemaan. Tänä viikonloppuna on tarkoitus testata settiä ekaa kertaa luonnonvalossa.

kamera%201.jpg

Aika innoissani olen tästä, vaikka eihän tämä valokuvaus mitään ilmaista puuhaa ole! Sain onneksia tehtyä hyvän diilin ystäväni kanssa ja vanhan rungon mennessä väliin, ei ollut järkeä miettiä toista kertaa kannattaako rungon päivitys tehdä nyt vai ei. So happy! Nyt vaan kamera laulamaan ja kuvien ottamista uudella vehkeellä opettelemaan!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Hyvää vointia joka tavalla

Tässä on aika kivuttomasti menty reilu parikymmentä päivää ilman sokeria ja herkkuja. Eikä pientä hedaria lukuun ottamatta tee edes tiukkaa.

Mieliteot on pysyneet hyvin poissa raikkailla hedelmillä ja marjoilla, joita on vedetty sellaisenaan tai smoothiena. Tänään tosin joutui turvautumaan puolikkaaseen Puhdistamon raakasuklaapatukkaan, kun meinasi tulla ruokaraivo ja varsinaista ruokaa ei ihan heti ollut tarjolla. Raakasuklaa valmistetaan vain pelkällä hunajalla makeutettuna ja suklaakin on vähintään 70% kaakaopapua. Loistava terveellinen ja kotimainen valinta, jos on jotain hyvää saatava.

_MG_1898.jpg

Vitamiineihin ja hivenaineisiin olen kiinnittänyt myös huomiota. C-vitamiinin otan mielelläni suoraan appelsiineista. Tällä hekellä appelsiinit ovat niin hyviä ja jääkaappikylminä maistuvat niin raikkailta! Ja mikä onkaan herkullisempaa, kuin tuorepuristettu mehu! Moni hedelmä aiheuttaa itselleni allergiaoireita, mutta onneksi appelsiini sopii myös minulle. 

Purkista vedän D- ja B-vitamiinia, sinkkiä sekä magnesiumia ja kromia. Kromipikolinaatti tasapainottaa hyvin sokeri -ja rasva-aineenvaihduntaa, joten se auttaa hyvin ainakin itselläni makeanhimoon. Kannattaa kokeilla, jos sokerihammas ei anna rauhaa!

_MG_1901.jpg

Syömme kotona hyvistä raaka-aineista itse valmistettua ruokaa. Emme käytä eineksiä, emmekä juurikaan puolivalmiita tuotteita ja ostamme kaiken maustamattomana. Pelkästään jo vilja-allergiani rajoittaa kaikkea tuota, mutta koska haluamme tietää mitä syömme, huolehdimme itse mausteista ja muista. Kiinnitämme huomiota proteiinin ja hiilareiden määrään, kasviksiin ja rasvanlähteisiin. Pidämme vähintään yhden kasvisruokapäivän viikossa, useimmiten kaksi. Kuitenkin ruokaan voisi kiinnittää vielä enemmänkin huomiota ja korjaantunee kevään kuluessa.

Heti kun luovuin taas sokerista, on olo niin paljon parempi! Jaksaa töissäkin paremmin, eikä inhottavaa vatsan turpoamista esiinny. Vedenjuonnilla yritän pitää aineenvaihdunnan kunnossa, mutta vielä enemmänkin sitä pitäisi kitata. Hyvä olo lähtee todellakin sisältäpäin ja kliseinen ”olet mitä syöt” -sanonta pitää kyllä kutinsa. Johan sen näkee peilistäkin!

appelsiini.jpg

Kurkusta alaslaitetun sapuskan lisäksi pitää olla myös mielenruokaa. Kolme joogakertaa viikossa on elvyttänyt loppusyksystä/alkutalvesta syöksykierteeseen lähteneen mielenrauhan. Työstä ja opinnoista aiheutunut paine alkoi tuntumaan aika kovalta ja uskon, että osittain siksi sairastuin kovaan kuumeiseen flunssaan joulun alla. Mieli ja keho kun kulkee käsi kädessä. Nyt on kuitenkin taas sisäinen rauha saavutettu ja olen luopunut mm. liiasta suunnittelemisesta. Uskokaa tai älkää, on paljon vapauttavampaa elää näin, kun kalenterinsivut ammottaa tyhjyyttään. Jooga on myös toiminut loistavana kuntouttavana elementtinä selälleni, joka ei edelleenkään ole pahojen fasettilukkojen jäljiltä kunnossa, mutta kuitenkin parempi. Taidankin seuraavaksi turvautua ystävääni, yhteen Suomen parhaimpaan kiropraktikkoon avun saamiseksi.

Salitreenit ovat nyt tauolla, tarvitsen tällä hetkellä enemmän palauttavaa ja lempeämpää liikettä keholle. On tärkeää osata kuunnella omia tarpeita ja omaa kehoa. Se kyllä kertoo mitä tarvitsee. Tässä iässä sitä osaa jo kuunnella ja melkein on pakkokin, sillä ei tästä enää nuorruta… Ihanat talvipäivät ovat omiaan myös ulkona oleiluun. Sekin on mitä mainiointa tuuletusta pääkopalle! Ja mikäs näissä Suomen metsämaisemissa on samoillessa vieressä taapertavan koiraherran kanssa…

_MG_1877.jpg

Tänään oli aivan maksimaalisen ihana päivä! Söimme ensin rauhassa koko perheen voimin maistuvaa aamupalaa ja sitten lähdimme puoleksitoista tunniksi kavereiden kanssa auringonpaisteeseen luistelemaan. Perään harrastettiin vähän retail-terapiaa ja sain hankittua mielenkiintoisen kirjan joululahja-lahjakortilla. (Palaan tähän kirjaan aivan varmasti vielä myöhemmin, se nimittäin ansaitsee ihan oman postauksen!) Illansuussa nautittiin kuusi tuntia uunissa muhinutta karjalanpaistia perunamuussin kanssa ja äsken otettiin vielä kunnon löylyt saunassa vartalokuorinnan kera. Nyt on olo ihan super rentoutunut ja levännyt. Kohta kömminkin vällyjen väliin, sillä unta on saatava riittävästi ja vähintään 8 tuntia yössä. Kokonaisvaltaisella hyvinvointiteemalla on siis mennyt tämä päivä. Ja oikeastaan koko tammikuu tähän asti. Näenkin, että tällä polulla on oikein hyvä jatkaa eteenpäin.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu!