Neljä viikkoa tästä eteenpäin – Loma!

Ai että, tätä hetkeä on odotettu! Tänään alkaa vihdoin  l o m a !

Kaksi viimeistä viikkoa on olleet aika tuskaisia, kun mieli on halajanut lomalaitumille väkisinkin, mutta on pitänyt yrittää pitää katse pallossa vielä hetken. Tänään painan ajoissa toimiston oven kiinni, enkä avaa sitä seuraavaan neljään viikkoon! Kaikki loma tulee aina tarpeeseen, mutta eritoten nyt koen odottaneeni lomaa ihan erityisesti. Olen pitkään taistellut aika kovaa väsymystä vastaan jota ei ole saanut taltutettua viikonloppujen pitkilläkään yöunilla. Tuntuu, että olen varsinkin loppukevään vetänyt ihan puolivaloin rämpien.

kukka_1.jpg

Lähden lomille hyvillä mielin. Kaikki keväältä työpöydälle roikkumaan jääneet rästihommat on tehty ja pöytä jää oikeasti puhtaana odottamaan syksyä ja lomiltapaluuta. Hyvillä mielin lähden siksikin, että syksystä on tulossa todella mielenkiintoinen! Työrintamalla pyyhkii lujaa ja syksy tuo tullessaan uusia haasteita ja uusia aluevaltauksia. Kevään aikana kuvioita on hiottu töissä ja vihdoin nytkähtää ne kauan odotetut isommat palat liikkeelle, jotka työntävät omankin pikkulauttani jälleen eteenpäin tällä urakehityksen ulapalla. Nyt on kuitenkin aika kerätä voimia ja ladata akkuja kesälomalla, sillä kiirettä tulee syksyllä pitämään. Todella isolla mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää!

Suuntaamme tänään suoraan mökille, vaikka mies on töissä vielä ekan lomaviikkoni aikana. Onneksi lyhyen matkan takia myös mökiltä pystyy käymään töissä. Lomasuunnitelmat ovat melkoisen auki, tiedossa on lähinnä pari sovittua mökkiviikonloppua ystävien seurassa sekä yksi keikka, jota mennään katsomaan. Ja oikeastaan hyvä niin, en kaipaakaan mitään järjetöntä bucket listiä tälle lomalle. Sitä paitsi spontaanisti syntyneet päätökset ja tekemiset tuntuu aina spesiaalimmilta kuin ennakkoon suunnittellut! Pieni haave ex tempore repäisystä jollekin lyhyelle parin päivän kaupunki-visiitille Eurooppaan elää… jos säät jatkuvat yhtä surkeina koko heinäkuun, on lentolipun osto etelämpään enemmänkin realiteetti kuin haave.

kukka__2.jpg

Eniten mieltä lämmittää kuitenkin se, että vaikka kuukauden kesäloma jossain kohtaa loppuu, ei töissä tarvitse huhkia kuin kolme viikkoa ja taas on loma! Siitä jo kerkesin aiemmin mainitakin ja me tosiaan suuntaamme vielä elo-syyskuun vaihteessa suunnitellusti ulkomaille. Suomessa kelit perinteisesti viilenee jo tuolloin ja onkin ihana ajatus, että meillä on luvassa vielä kuumat kesäpäivät Montenegron maisemissa.

Blogia päivittelen lomankin aikana. Luvassa on postauksia ainakin mökkirempasta, sitä jatketaan heti viikonloppuna. Juttua on tulossa myös päämökin sisustuksesta, uudesta sohvapöydästä, sekin nimittäin saapuu kotiin näillä näppäimillä ja muita keveitä kesäkuulumisia! Nautitaan kaikki kesästä, toivottavasti lämpimistä säistä, mansikoista, kylmistä juomista, jätskistä ja grilliherkuista, laiturilla lekottelusta, mökkeilystä ja kaupunkimenoista, ystävistä ja sukulaisista ja kaikesta siitä ihanasta vapauden tunteesta, mitä ihminen lomalla ilman aikatauluja ja aamuheräämisiä voi kokea!

Keskikesän juhlintaan

Ihan hetkinen vielä työpäivää jäljellä, sitten otan head startin juhannuksen viettoon.

Me olemme koko juhannuksen mökillä. Tarkoitus olisi vähän levätä ja rentoutua, olen ollut viime viikkoina todella väsynyt, mutta toisaalta ulkomaalaushommia vielä piisaa… ei sitä varmaan malta olla tekemättäkään, sillä valmistakin haluaisi mahdollisimman pian. Onneksi emme koe noita hommia kovin rasittaviksi, ehkä enemmänkin juuri päinvastoin. Rentouttavaahan se on seisoa sudin varressa, kun koko ajan näkee oman kätensä jäljen ja etenemisen. Vähän hyvää musaa ja lasi kylmää valkkaria kyytipojaksi ja urakan päätteeksi saunaan!

_MG_0829.jpg

Kauppareissu on jo suoritettu ja juhannuksen menuu mietitty. Listalta löytyy pihviä ja uusia perunoita, ribsejä ja bataattilohkoja, hampurilaisia ja mutakakkua. Eiköhän noilla pärjätä. Iltapalaksi makkaraa ja mitäs jos grillaisi vielä ulkotulella vaahtokarkkeja tai paistaisi muurikalla lettuja! Eilen jo pakattiin laukutkin – mukaan lähtee lämmintä vaatetta, sillä perinteiseen tapaan juhannuksen säätiedotukset lupaa taas kaikkea muuta kuin hellettä ja mökillä on kurja värjötellä shortseissa jos lämpötilat edellyttää villasukkaa ja fleece-takkia. Kaikki on hyvin, kunhan ei sada!

Perjantaina vedetään lippu kuudelta salkoon. Sitten juhlistetaan järven rannalla keskikesää mökkinaapureiden kanssa ja tuikataan kokko tuleen. Hyvin perinteisissä menoissa siis tämä juhannus menee perheen kesken. Just nyt sopivan rauhallinen meno.

Huikkaankin teille nyt hyvät juhannukset ja palataan taas ensi viikolla!  

Hyggellä hyvä elämä

Olen tiedostamatta, tai oikeastaan tietämättä sanaa sille, ”hyggeillyt” jo vuosikausia.

Jokainen on jo varmasti törmännyt tuohon tanskalaisten – tutkitusti maailman onnellisimpien ihmisten kehittämään sanaan ja oleiluun, sillä siitä on kasvanut maailmanlaajuinen megatrendi. Tutkin itse asiassa megatrendien syntyä opinnoissani jokunen vuosi sitten ja hygge olisikin ollut mielenkiintoinen aihe. Itse törmäsin hyggeen sanana varmaan pari vuotta sitten ekan kerran. Sille ei löydy suomenkielistä vastinetta, joskin norjalaiset ovat omineet termin koselig, joka sellaisenaan kääntyy englanniksi cosiness -sanaksi. Kanadalaiset käyttävät sanaa hominess ja Saksassa sana on gemütlichkeit.

_MG_9016.jpg

Me suomalaiset vailla omaa, suoraan kääntyvää sanaa voimme mielestäni oikein hyvin hyggeillä. Ja mikä ihana sana se onkin! Hygge. Siitä tulee mieleen hykertely. Tiedättekö sellaisen hyvänmielen hykertelyn, joka voi tapahtua ääneen tai hiljaa sisäisesti – kun joku asia koskettaa, miellyttää, ilostuttaa. Se on kuin kissan pehmeä kehräys. Siitä tulee mieleen vain pelkkiä positiivisia asioita.

_MG_9024.jpg

Hygge tarkoittaa kaikkea hyvää ja rentoa oleilua, joihin liittyy koti, ystävät, ruoka, juoma, yhdessä vietetty aika. Kynttilät. Takkatuli. Lämpöiset villasukat. Rakkaan kainalo, johon käpertyä. Hyvä lasi viiniä tai mukava leffa. Lasten kanssa vietetty aika. Loma. Lumituisku ja lyhtyjen loiste, peltikattoon ropiseva sade ja paksu untuvapeitto. Kaunis kattaus ja höyryävä kuppi kuumaa kaakaota. Ne pienet asiat, jotka tekevät arjesta ja elämästä kauniin ja mukavan. Ne asiat, jotka luovat ihmiselle hyvän mielen ja tuovat hyvän olon. Minusta hyggeilyn kruunuksi voisi kutsua mm. Jouluaattoa – siihen kiteytyy hyggen kaikki olomuodot ja elementit aivan täydellisesti.

Ainakin meidän perheessä on aina osattu hyggeillä, vaikka termiä sille ei ole vielä tiedetty. Kynttilät, kauniit kattaukset, yhdessä perheen kanssa nautittu ruoka, illanistujaiset, mökkeilyt ja saunomiset lomineen ovat tulleet itselleni jo verenperintönä lapsuudenkodista. Ei siis ihme, että ensitöikseni illan hämärtyessä sytytän kynttilät ja himmennän valoja sopivan rennon ja kotoisan tunnelman saavuttamiseksi. Osaan tätä nykyä jo todella hyvin nauttia ihan lyhyistäkin rennoista ja akkuja lataavista hetkistä arjen ja kiireen keskellä. Se on arvokas taito, jota on pitänyt opetella.

_MG_9027.jpg

Tämä vuosi on elämässäni hyvinvointivuosi. Panostan omaan terveyteeni ja hyvinvointiini aiempaa enemmän –  (luitko jo muuten kuuden viikon projektistani kohti rantakuntoa?) Hyggeily jos mikä, on omiaan tähän!

Törmäsin Akateemisessa tanskalaisen Meik Wikingin kirjoittamaan Hygge -kirjaan. Kirjoittaja työskentelee kööpenhaminalaisen Happiness Research Instituten johtajana ja tutkinut vuosikausia tanskalaisten elämäntapoja. Kuka voisi olla parempi kirjoittamaan tämän kirjan. Ja hei, miettikää mikä duuni! Ehkä maailman onnellisin työ?? Koska kirja ja sen pari selaamaani sivua sai minut hymähtelemään tyytyväisenä lukiessani tekstiä, en voinut muuta, kuin ostaa sen. Kirja on kompaktin kokonsa myötä omiaan käsilaukkuun. Voin lukea hyvää mieltä sisältävää kirjaa työmatkoilla. Voiko työaamu enää alkaa paremmin?

 

Kotiinpaluu ja kakku

Huhheijaa, mikä reissu! Siis niin yksinkertaisen upea matka takana, ettei oikein sanat edes riitä kertomaan!

Onneksi valokuvia on puolentoistatuhatta, joita pitää alkaa perkamaan ja valitsemaan, jotta saan teille parhaimmat näytille. Näimme niin valtavan kauniita maisemia ja uusia kaupunkeja ja kyliä ja koimme uusia asioita läjäpäin, että riittää taas kiikkustuolissa muisteltavaa! Kuitenkin matkalta kuin matkalta on aina ihana palata kotiin…

_MG_8836.jpg

Kotiinpaluu venähti jälleen kerran, taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kohdallemme osuu aina myöhästymisiä. Vimeiset kolme reissukertaa on mennyt jompaan kumpaan suuntaan lentoja odotellessa.

Tällä kertaa kotiinpaluu oli Riikan kautta, mutta siellä tapahtui eilen aamulla onnettomuus, joka sulki koko kentän. Meidän kone ei lähtenyt ajallaan Zürichista, jonka ansiosta myöhästyimme myös jatkolennolta Riika-Helsinki. Me jouduimme odottelemaan molemmilla kentillä useamman tunnin, joten aika väsyneenä palasimme yhden aikaan yöllä kotiin.

_MG_8813.jpg

Tänään kotiinpaluun ja miehen synttäreiden kunniaksi tein juustokakun. Miehen toiveesta sen kanssa nautitaan myös vaniljakastiketta. Hah, ei ihan tavanomainen yhdistelmä, mutta synttärisankari saakoon mitä haluaa! Poksautellaan myös prosecco-pullo ja fiilistellään vielä loman vikoja päiviä nautiskellen. Lomalla tuli tosiaan nautittua ihanaa ruokaa viinilasillisten kera, kulauteltua skumppaa ja syötyä herkkuja jälkkäriksi ja jäätelöä välipalaksi. Lomalla ei jaksa, eikä tarvitse nillittää sokereista tai kaloreista, lomalla nautitaan elämästä ja muiden valmistamista aterioista ja otetaan ilo irti. Ensi viikolla palataan taas ruotuun arjen koittaessa.

Me täällä vietetään viikonloppua loistavan loman jälkitunnelmissa. Katsellaan telkkarista tallenteita reissun ajalta, löhöillään sohvalla ja rapsutellaan rakasta karvakorvaa. Reissujen nurja puoli on aina kova ikävä koirakaveria…

Ihanaa viikonlopun jatkoa! 

Varaslähtö Uuteen Vuoteen

Me juhlimme tänä vuonna Uuden Vuoden päivää aiemmin. Olemme saaneet kutsun massiivisiin 40-vuotisjuhliin, joita viettää kaksi kaveriamme. Nämä ovat todennäköisesti hienoimmat ja ökyimmät bileet, joihin koskaan menen!

Bileitä varten on varattu yksi Helsingin ykkösravintoloista pelkkään yksityiskäyttöön, sinne ei ulkopuolisia tule koko illan aikana. Vieraita bileisiin on tulossa 350-400 henkeä ja lavalle kiipeää illan aikana eturivin artisteja! Kutsuvieraiden joukossa on silmäätekeviä tyyppejä, julkkiksia ja ehkä jopa maailmallakin tunnettuja henkilöitä. Voi pojat!!

_MG_1537.jpg

Olen melkoisen fiiliksissä näihin bileisiin menemisestä! Onneksi pienen (luonnollisesti!) asukriisin jälkeen vaatekaapista löytyi kiva asu. Lähden kokomustassa asussa jota piristää nämä syksyllä hankitut korkkarit.

_MG_1534.jpg

Koruiksi laitan kultaa – Michael Korsin kellon ja rannekorun. Korviin laitan pitkät, kultaisilla ketjuilla ja mustilla kivillä varustetut korvikset.

Hiuksiin lisään vähän pituutta lisäkkeillä ja ne kiharran isoille kiharoille ja sitaisen sivuponnarille. Mitään liian laitettua kampausta en halua ja tuollainen sivuponnari on trendikäs. Katsotaan jos saan otettua myös tänne blogiin pari kuvaa asustani. Sitten enää pikkulaukku mukaan ja varuiksi ballerinat, jos jossain kohtaa täytyy hypätä noista liki 10 sentin koroista matalampiin. Todennäköisesti tanssin jalkani rakoille ja päkiät turvoksiin jo ekan tunnin aikana!

_MG_1539.jpg

_MG_1541.jpg

Me lähdemmekin tästä etkoille kaupunkiin, jossa treffataan ystäviä. Sitten suunnataan bileisiin, ou jee!!!

Hauskaa perjantai-iltaa kaikille! Katsotaan selviänkö tänne blogin puolelle vielä huomenna toivottelemaan Uudet Vuodet, vai viekö tämä ilta mehut seuraavaltakin päivältä…! 😉

Joulupuu on rakennettu

Joulukuusi tuli kotiin viikonloppuna. Se menee kyllä juuri niin kuin mies sanoi – joulukuusi on joulun kruunu, se tuo sen viimeisen silauksen kotiin.

_MG_1102.jpg

_MG_1106.jpg

Tänä vuonna kuusi sai vain valkoista ja hopeaa ylleen. Tänä vuonna puuksi valikoitui myös aiempaa pienempi kuusi. Näyttäisi siitä pari oksaakin puuttuvan ja runkokin on vähän kiero, mutta muuten se on vallan ihana!

_MG_1209.jpg

_MG_1196.jpg

Vielä kun joku joulu löytäisin ihanan korin tuon jalan piilopaikaksi.

Onpa ihana tulla kotiin, kun voi ihan ensimmäiseksi sytyttää kynttilät kuuseen. Samoin aamulla herätessä. Tulee niin ihanan jouluinen olo. Jalokuuset eivät juuri tuoksu, mutta tällä nuhanenällä en haistaisi mitään muutenkaan. Tänään menin töihin tärkeään palaveriin heti aamusta ja sen jälkeen minut passitettiin takaisin kotiin sairastamaan. Ihan maailmanlopun flunssa päällä! Vielä kerkeää jouluksi paranemaan, joskin kuumemittari näytti olevan ainakin tältä illalta vähän eri mieltä.

Joko teillä on kuusi kotona?

Talviaamua fiilistellen

Ihana talviaamu!

_MG_0139.jpg

Meillä herättiin tänään normaalia myöhempään tahtiin – eilinen illanvietto kasvoi yhdellä ex tempore vieraalla (onneksi olin valmistanut ruokaa taas armeijalle!) ja venyi yli puolen yön. Siivoilin vielä pikkutunneilla huushollin kuntoon ja painuin pehkuihin herätäkseni mitä ihanimpaan talviaamuun. Koira-herra veteli sikeitä vielä puolisen tuntia ja sain heräillä rauhassa ikkunasta alati sakenevaa lumisadetta ihaillen. Sitten tulikin aika vetää toppavaatetta ylle niin itselle kuin koirallekin ja mennä raikkaaseen ilmaan puistoa kiertämään. Jo lyhyt lenkki sai punertavat posket aikaiseksi!

Lämmitin lenkin jälkeen uudelleen eiliset mehuglögit. Yön yli kattilassa lilluneet tähtianis ja kanelitanko olivat tehneet glögistä ihanan mausteisen. Seisoin keittiön ikkunan edessä hörppien kuumaa juomaa, katselin vielä lyhdyssä palavaa kynttilää ja pyryttävää lunta. Ihana talvi! Miten voi lumi saadakin ihmisen niin onnelliseksi! Talvi tuli tänä vuonna odotettua aiemmin, mutta ei suinkaan liian aikaisin. Olisipa ihanaa, jos se harmaa ja pimeän synkkä aika jäisikin kokonaan väliin ja saisimme nauttia valoisista talvimaisemista aina ensi vuoden puolelle saakka!

_MG_0143.jpg

Eilen annoin luvan itselleni ostaa jo vähän vihreää kotiin sypressin muodossa. Ihanan jouluinen fiilis jo tulee siitäkin.

Kaunista talvipäivää kaikille! Menkäähän ulos reippailemaan…! 🙂

Perinteiden puolesta

Ihan tyttäreni syntymästä lähtien olen joka vuosi hänen synttärijuhliensa jälkeen alkanut keskittymään joulun tuloon. No niin, nyt tuo J-sana on sitten mainittu ekan kerran! 🙂

Ensimmäinen askel siihen on ollut itse tehtävien joulukorttien suunnittelu ja askartelu – perinne, jota en ihan heti aio unohtaa. Tykkään kovasti askarrella ja tehdä käsillä, joulukorttien väkertäminen on vain yksi mieluisista joulupuuhista. Uskon, että myös korttien saajat arvostavat elettä, jokainen kortti on kuitenkin ajatuksella ja lämmöllä tehty.

_MG_9953.jpg

Tänä vuonna eniten miellytti perinteisiksi jouluväreiksi mielletyt sävyt; ehta joulunpunainen ja ikisuosikkini, kaunis harmaa. Pilkahdus raikasta valkoistakin niihin eksyy. Vaikka värit ovatkin perinteiset, kortti itsessään on modernimpi. Ideoita pyörittelin mielessäni korttien ulkonäöstä Pinterestiä apuna käyttäen ja muutamaa sieltä bongaamaani kortti-ideaa yhdistellen syntyy tänä vuonna meidän perheen joulukortti.

_MG_9954.jpg

Täällä aukeaa siis korttitehdas ja noita voi pikkuhiljaa reilun kuukauden ajan askarrella aina kun aikaa löytyy. Määrällisesti lähetän kortteja n. 30 kappaletta joka vuosi. Ja ihme kyllä, aika lailla saman verran niitä putoilee meidän postilaatikkoon takaisin. Ihana ajatus, ettei muutkaan ihmiset ole valmiita unohtamaan joulukorttiperinnettä! En tiedä lämmittääkö mikään muu sydäntä niin mukavasti, kuin käsinkirjoitettu tervehdys sukulaiselta tai ystävältä. Aika pienen vaivaa se nimittäin vaatii.

Haastankin kaikki lukijani lähettämään tänä vuonna EDES yhden joulukortin! <3

Antaa kattopeltien paukkua!

Näin eräänä päivänä auton ratin takaa sellaisen näkymän, joka tuntui minusta jotenkin ihan erityiseltä. Tilanne oli tuiki tavallinen, eikä kestänyt kauaa, vain suojatien eteen pysähtymisen verran, mutta nostatti pintaan tuhat ja yksi lapsuudenmuistoa, välähdyksiä luetuista kirjoista ja lapsena tehdyistä asioista. Kaikki tulvahti mieleeni ihan oudolla tavalla ja olen miettinyt tuota hetkeä monesti näin jälkikäteen.

Sade ropisi tuulilasiin niin, ettei pyyhkijät meinanneet riittää. Tuuli puski pisarat vaakatasossa ihmisten syliin, jotka yrittivät ilman sateenvarjoa kiirehtiä kuka mihinkin. Pysähdyin suojatien eteen ja katsoin kuinka oranssinkirjavat, suuret vaahteranlehdet lehdet liitivät ilmavirrassa keikkuen, syöksyen kohti katua ja ohikulkevan bussin ikkunoita niihin liiskautuen. Kuin ilakoivat lapset, ne tanssivat tuulen pyörteissä, rapisivat kantapäillä erilaisten kenkien. Tuo hetki oli niin täydellisesti syksy vihmovine tuulineen ja minä tunsin oloni jotenkin niin onnelliseksi nähdessäni sen. Se tapahtui kuin elokuvissa. Kuin hidastetussa elokuvassa.

_MG_9404.jpg

Nopeasti mieleeni välähti lapsuuden syksyt – kumpparit, joilla hyppelin lätäköihin loiskuttaen. Se pieni sateenvarjo rimpsureunoilla, jolla joskus kauhottiin sitä samaista lätäkköä, tehtiin patoja kaduille kumppareilla asfalttia raapien. Se ääni mikä siitä lähti, muistatteko sen? Tai ne vaahteranlehdistä kasatut keot, joihin pihan lasten kanssa hypittiin ja piilouduttiin. Tai kun heitettiin kasa lehtiä ilmaan ja sukellettiin niiden alle lehtisateeseen. Se tuoksu. Saan sen nenääni tuoksumaan vieläkin. Märkä maa, multa, reunoistaan jo ruskistuneet kirjavat lehdet. Ja kun niitä löytyi hiuksista vielä illallakin niskassa rapisemassa nukkumaan mennessä.

_MG_9393.jpg

Vaikka nyt onkin ollut kauniita päiviä, minua ei haittaa syksyn tuulet tai sateet. Antaa myrskyn pauhaa ja kattopeltien paukkua! Vedän takkia tiukemmalle ja keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Vedän sormikkaat käteen, laitan juoksuksi, jos sateenvarjo unohtui. Lapsena ei kastuminen haitannut. Silloin oli kaikki muukin vain yksinkertaisen kivaa. Milloin lakkasimme nauramasta lätäköille tai tukan kastelleelle sateelle?

Kotiin päästyäni sytytin kynttilät, napsautin sisustustakan päälle ja kuuntelin ropinaa ikkunalla. Katsoin tuulessa tempovia puita sateen piiskaamina. Ajatus päässäni oli, olen turvassa. Olen kotona. Olen lämpimässä. Se vasta on hyvä tunne.

_MG_9411.jpg

Minusta syksy on kivaa aikaa. Tunnelmallista aikaa. Mukavaa valmistautumista talveen ja niihin oikeasti vielä pimeneviin päiviin. Harmauteen ja kaduilla kiilteleviin lätäköihin, kun suurin hohto syksyn kauneudesta on jo haravoitu kompostiin. Silloin puutkin näyttävät ankeilta ja paljailta risuilta odottaen oksilleen kuuraa. Valkeaa lunta. Sillä se tulee vielä. Ja sitten nautitaankin jo ihan toisenlaisista tunnelmista ja maisemista…

Eletään hetki vielä tässä. Lehtensä luovuttavasta luonnosta voimaa saaden.

Makuuhuoneen iltatunnelmia

Viihdyn niin paljon paremmin nykyisessä mustassa makkarissamme. Sinne tekee mieli käpertyä iltaisin rauhoittumaan hyvän kirjan kanssa, sillä huone tuntuu nyt tosi kotoisalta pesältä.

_MG_9385.jpg

Makkariin tulee mentyä yhä aiemmin arki-iltoina, enkä jää enää alakertaan hengaamaan liian pitkäksi aikaa. Tarvitsen nykyään selvästi sellaisen oman pienen rauhoittumishetken ennen nukkumaanmenoa ilman hälyä, ilman jutustelua, ilman stimuloivia telkkari -tai puhelinruutuja. Hyvä kirja toimii kuin nuijanukutus – pari sivua ja kohta kutsuu höyhensaaret. Koira-herra ei enää jaksa hypätä sänkyyn, mutta minä usein nostan karvaisen kaverin kainalooni tuhisemaan hetkeksi ennen yöpuulle menoa. Se rauhoittaa meidät molemmat.

Yöksi ikkunan eteen vedetään musta pimennysverho. Verho ja seinä tekevät kivan kulmauksen yhdessä. Elävä liekki lyhdyssä antaa levolliselle hetkelle viimeisen silauksen.

_MG_9383.jpg

_MG_9379.jpg

Nyt ne on niin käsillä – pimeät, tunnelmalliset illat. <3