Biohakkerin käsikirja

Olen aina lukenut paljon kirjoja, jo pienestä pitäen. En voi kuvitella etelänmatkaa ja uima-allasta ilman, että kädessä olisi kirja. Tai takapihaa aurinkoisena päivänä, jolloin voi lekotella aurinkotuolissa hyvä kirja seurana. Aika harvoin kuvittelen edes nukkumaanmenoa ilman lukuhetkeä. Tosin nyt viime kuukausina olen ollut aika poikki sänkyyn mennessä ja joskus ei ole jaksanut edes kirjankantta kohottaa.

_MG_2043.jpg

Tykkään tätä nykyä lukea eniten kevyttä hömppää tai historiallisia tarinoita. Tuntuu jotenkin, että maailma itsessään pitää sisällään jo tarpeeksi synkkiä ja murheellisia tapahtumia, etten jaksa lukea sellaista enää yötä vasten.

Tällä hetkellä eniten kiehtoo perus chick lit tai 1900-luvun Englanti ja aateliset – lienee Downton Abbeyn syytä tämä:) Jossain välissä kulutin elämänkertoja vinon pinon, kuten Fidel Castro, Madame Mao tai Frida Kahlo. Suomalaisten kirjailijoiden tuotantoa olen lukenut aina kaikista vähiten. Tätä pitäisi ehkä korjata jossain välissä.

_MG_2044.jpg

Tällä hetkellä on menossa tietokirjallisuuskausi. Yöpöydältä löytyy joogakirjaa ja valokuvauskirjaa sekä viimeisimpinä Biohakkerin Käsikirja. Tästä oli pakko vinkata teillekin.

Tästä kirjasta löytyy ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tutkimustulokset. Kirja on mielenkiintoinen opus ja sopii niille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisestä tieteellisesti – mitä tekee haima ja miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Entä uni – montako vaihetta unessa on ja mitkä asiat vaikuttaa uneen ja sen laatuun ja mitä uni itse asiassa tekee ihmisen aivoille. Millä ruoka-aineilla on mikäkin merkitys tai mitä tapahtuu suolistossa syötyäsi.

_MG_2046.jpg

_MG_2048.jpg

Kirjassa on viisi osiota; Uni, ravinto, liikunta, työ ja mieli. Itse olen päässyt osiin uni ja ravinto ja mielenkiinnolla luen kirjaa eteenpäin.

Tällaista visuaalista ihmistä ja työkseen taittohommiakin tekevänä ilahduin suuresti kirjan taitosta ja sen graafisesta ilmeestä. Sivuille olisi mahtunut enemmänkin tavaraa, mutta arvostan väljää ja ilmavaa ilmettä sekä upeita kuvituksia. Teos on massiivinen, yli 500-sivuinen tietopläjäys!

_MG_2052.jpg

Minua kiinnostaa suuresti se, miten omilla jokapäiväisillä valinnoilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Ravintopuoleen olen jo vuosia kiinnittänyt huomiota, vaikka ihan hirmuiseen hifistelyyn en olekaan lähtenyt mukaan. Liikunta on taas ollut osa elämääni aina ja ilman sitä en oikeastaan osaa edes elää. Kymmenen vuotta aikuiselämästä kului tanssin parissa ja siinä kilpaillen, kun taas viime vuosina se on keskittyny eniten salitreenaukseen ja kehon ja mielen tasapainoiseen harjoittelemiseen joogan muodossa. Työ on käynyt yhä mielenkiintoisemmaksi viiden vuoden opiskeluputken yhteydessä ja untakin on tässä viime vuosina oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla.

Jokaisessa tavallisessa päivässä on siis mukana nuo kirjan 5 elementtiä – minua ainakin kiinnostaa miten noita asioita voi ”biohakkeroida” ja ottaa niistä irti työkaluja yhä enemmän yhä vaativampaan elämänrytmiin.

_MG_2051.jpg

Suosittelen kirjaa lämpimästi!

PS: Kirja ostettu itse, tämä ei ole yhteistyöpostaus.

Kutsumaton vieras

Se tuli kylään taas tällä viikolla mitään kyselemättä. Oikeastaan mitään varoittamattakaan. Tai minä ainakaan en ole näin lyhyen, kohta kolmen vuoden tuntemisen jälkeen vielä oppinut lukemaan merkkejä, koska vierailu saattaisi alkaa. Migreeni on todellakin hyvin epätoivottu vieras ja kun se tulee kylään, se ei juuri anna tilaa millekään muulle. Viimeiset neljä päivää olen kärsinyt kaikista klassisimmista auraoireista näköhäiriöineen ja päänsärkyineen.

_MG_1880.jpg

Tiistaina alkoi näköhäiriöt. Ihan kesken kaiken jonkin näkemäsi asian ympärille – se saattaa olla jonkun kasvot tai jokin esine – tulee kirkas rinkula. Et erota ääriviivoja ja katse ei tarkennu. Niitä saattaa tulla pieninä välähdyksinä ja mennä hetken päästä pois. Jo tuolloin ajattelee, että ei kai taas. Saan usein auraoireina näköhäiriöitä, jotka ei johda päänsärkyyn. Tuolloin on aika turha heti mennä kolmiolääkepaketille ja vetää nuppi sekaisin. Jään sen sijaan kuulostelemaan tuleeko päänsärky.

_MG_1836.jpg

Keskiviikkona se sitten lounaalla tapahtui. Silmissä alkoi vilistää oikein kunnolla Rubikin käärmeen näköinen asia. Muistatteko sen sini-valkoisista kolmioista muodustuvan pötkylän, jonka kääntyvät osat pitäisi osata muodostaa palloksi? Näköhäiriö ei kestä kauaa, minuutteja, mutta tuona aikana on toimintakyky täysin lamautunut. Minä istuin tuona hetkenä työpöydän ääressä Picnicistä noudettu uuniperuna edessäni. On mielenkiintoista yrittää kaivella lusikalla perunaa ja laittaa se suuhun näkemättä mitä tekee. En enää nykyään säikähdä noita näköhäiriöitä, sillä tiedän niiden menevän ohi kohta. Ei ne silti kivoja ole ja kauhunsekaisin fiiliksin odottaa, alkaako ohimossa tykyttää. No, alkoihan se. Otin suuren annoksen buranaa, vaikka laukussa on aina varulta ihan oikeat täsmälääkkeet kohtaukseen. En kuitenkaan ihan mielelläni ota vahvaa kolmiolääkettä ja töissä sellaisen vaikutuksen alaisena ei ole mielellään.

Kerkesin toimimaan ajoissa, eikä päänsärky leimahtanut ihan ilmiliekkeihin. Lievällä migreenikohtauksella ja rajulla sellaisella on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä – se olotila, joka jää useaksi päiväksi, kun varsinainen kohtaus on jo ohi. Päähän jää ihmeellinen olo ja pää jää särkemään useaksi päiväksi sellaista ”normaalia” päänsärkyä. Sykkeennousu saa ohimot tykyttämään lisää, joten kaikenlainen urheilu jää moneksi päiväksi väliin. Migreenikohtauksen jälkeen menee monta päivää, että tilanne normalisoituu.

_MG_1843.jpg

Migreeni tulee helposti stressin yhteydessä. Nyt on viimeiset puoli vuotta ollut töissä aika hulabaloota. Töitä on enemmän ja laajemmin kuin koskaan aiemmin ja joka päivä lähden kotiin ajatuksella, etten taaskaan saanut tehtyä kaikkea mitä piti. Kiire ja paine on koko ajan läsnä. Mutta koska työtehtävät ovat mielenkiintoisia, ei stressi tai kiire ole tuntunut negatiiviselta. Määräänsä enempää ei kuitenkaan kukaan meistä voi tehdä ja tuolloin positiivinenkin hype muuttuu enemmän kuluttavammaksi kuin antavammaksi. Migreenille tuollainen tilanne luo hyvät puitteet tulla vierailulle. Silloin pakostikin vähän hidastaa hetkeksi. Työkuvioihin on tulossa muutoksia lähitulevaisuudessa, joten rauhaisin mielin odottelen niitä ja silloin homma helpottuu niiltäkin osin.

Kirkkaat ruudut ovat pahinta mahdollista migreenille ja illat onkin sujuneet sohvalla palellen ja lepäillen, eikä läppärin ruutua tuijotellen. Tälle viikolle oli monta postausaihetta plakkarissa, mutta niin jäi nekin migreenin jalkoihin. Tuo palelu on muuten yksi vahvoista oireistani, siihen ei auta edes paksu fleece-viltti, tuplavillasukat tai kerrospukeutuminen. Aikani sohvalla paleltuani on pakko kömpiä saunaan tai tulikuumaan 20 min suihkuun.

_MG_1881.jpg

Menen tänään kiropraktikolle taas selkää hoidattamaan. Ystäväni käyttää akupunktiota normaalin ”naksautteluhoidon” yhteydessä ja ajattelinkin pyytää, josko hän tuikkaisi pari akuneulaa myös päähäni migreenioireita helpottamaan.:) Helpotusta kiireeseen tuo toki myös ensi torstaina alkava loma! Tätä lomaa on suunniteltu kuin Iisakin kirkkoa soitellen ja järjestellen asioita ympäri Eurooppaa. Kerronkin tästä teille ihan pian lisää…! Toivottavasti viikonlopun aikana saan kaikki rästipostaukset luettavaksenne!

Hyvää viikonlopun alkua kaikille!

Arki-iltana meidän kotona

Normaali ruokahuolto ei ole tällä alkaneella viikolla pelannut. Viikonloppu oli hieman erilainen kaikessa rentoudessaan, eikä normaalia kaupassakäyntiä tulevalle viikolle tehty. Tänään pitikin sännätä töiden jälkeen suoraan kauppaan ihmettelemään. No, ostetaan nyt edes parin päivän safkat. Nälkäisenä on niin viho viimeisintä olla kaupassa. Kasvispasta-ainekset ja huomiseksi kanaa sieltä kuitenkin lisukkeineen irtosi. Ja koirankakkapusseja. Vessapaperikin muistettiin viime tingassa. Sen sijaan palovaroittimen patteri jäi, kukaan ei jaksanut juosta hyper-marketin kakkoskerrokseen…

_MG_1904.jpg

Pastavesi nopeasti kattilaan. Tytär tekee kouluhommia keittiön pöydän äärellä isännän loihtiessa kastiketta. Minä tartun kakkostoimeeni kameran varteen ja yritän epätoivoisesti saada pimeässä ihania tunnelmakuvia kirkkaan pinkeistä tulppaaneista ja kynttilästä. Ne tarttui mukaan kaupasta, oli pakko saada jotain väriterapiaa. Kamerasta ei löydy sopivia asetuksia ja keskittymiskykykin on nollassa. Tuijotin töissä 8 tuntia taitto-ohjelmaa tehdessäni leiskaa uusille esitteille. Silmät harittaa ja nälkä kurnii suolissa. Oi, kiehu jo pastavesi!

_MG_1943.jpg

Koira röhnöttää itsepintaisesti jokaisessa kuvassa kuopsuttaen milloin korviaan, milloin takapuoltaan. Olisi sitten edes paikallaan, jos änkee joka kuvaan. Mamman poika. Sekin tahtoo vain huomiota möllötettyään koko päivän yksin. Ja levitettyään kaikki lelut pitkin huushollia. Pallo sohvan alla on bravuuri. Sitä kun ei yksin sieltä alta saa pois, niin on kiva huudella muita apuun.

_MG_1951.jpg

Kunhan sapuska on kauhottu, tartun joogamattoon ja suuntaan kohti salia. Ihana päästä nollaamaan pää. Ja ne silmät. Ne kun voi vallan mainiosti sulkea joogatunnilla ja kuunnella vain omaa hengitystään. Suihkun jälkeen kotona heitän parit näkkärit iltapalaksi, tuijotan ehkä yhden jakson Good Wifea ja laitan tänään ostetun Espritin paidan henkariin huomista varten. Kiva lähteä töihin uudella paidalla!

_MG_1954.jpg

Ei sen arjen tarvitse olla mitään muuta ihmeellistä kuin juuri tätä. Nyt just on aika hyvä olla…

Hyvää vointia joka tavalla

Tässä on aika kivuttomasti menty reilu parikymmentä päivää ilman sokeria ja herkkuja. Eikä pientä hedaria lukuun ottamatta tee edes tiukkaa.

Mieliteot on pysyneet hyvin poissa raikkailla hedelmillä ja marjoilla, joita on vedetty sellaisenaan tai smoothiena. Tänään tosin joutui turvautumaan puolikkaaseen Puhdistamon raakasuklaapatukkaan, kun meinasi tulla ruokaraivo ja varsinaista ruokaa ei ihan heti ollut tarjolla. Raakasuklaa valmistetaan vain pelkällä hunajalla makeutettuna ja suklaakin on vähintään 70% kaakaopapua. Loistava terveellinen ja kotimainen valinta, jos on jotain hyvää saatava.

_MG_1898.jpg

Vitamiineihin ja hivenaineisiin olen kiinnittänyt myös huomiota. C-vitamiinin otan mielelläni suoraan appelsiineista. Tällä hekellä appelsiinit ovat niin hyviä ja jääkaappikylminä maistuvat niin raikkailta! Ja mikä onkaan herkullisempaa, kuin tuorepuristettu mehu! Moni hedelmä aiheuttaa itselleni allergiaoireita, mutta onneksi appelsiini sopii myös minulle. 

Purkista vedän D- ja B-vitamiinia, sinkkiä sekä magnesiumia ja kromia. Kromipikolinaatti tasapainottaa hyvin sokeri -ja rasva-aineenvaihduntaa, joten se auttaa hyvin ainakin itselläni makeanhimoon. Kannattaa kokeilla, jos sokerihammas ei anna rauhaa!

_MG_1901.jpg

Syömme kotona hyvistä raaka-aineista itse valmistettua ruokaa. Emme käytä eineksiä, emmekä juurikaan puolivalmiita tuotteita ja ostamme kaiken maustamattomana. Pelkästään jo vilja-allergiani rajoittaa kaikkea tuota, mutta koska haluamme tietää mitä syömme, huolehdimme itse mausteista ja muista. Kiinnitämme huomiota proteiinin ja hiilareiden määrään, kasviksiin ja rasvanlähteisiin. Pidämme vähintään yhden kasvisruokapäivän viikossa, useimmiten kaksi. Kuitenkin ruokaan voisi kiinnittää vielä enemmänkin huomiota ja korjaantunee kevään kuluessa.

Heti kun luovuin taas sokerista, on olo niin paljon parempi! Jaksaa töissäkin paremmin, eikä inhottavaa vatsan turpoamista esiinny. Vedenjuonnilla yritän pitää aineenvaihdunnan kunnossa, mutta vielä enemmänkin sitä pitäisi kitata. Hyvä olo lähtee todellakin sisältäpäin ja kliseinen ”olet mitä syöt” -sanonta pitää kyllä kutinsa. Johan sen näkee peilistäkin!

appelsiini.jpg

Kurkusta alaslaitetun sapuskan lisäksi pitää olla myös mielenruokaa. Kolme joogakertaa viikossa on elvyttänyt loppusyksystä/alkutalvesta syöksykierteeseen lähteneen mielenrauhan. Työstä ja opinnoista aiheutunut paine alkoi tuntumaan aika kovalta ja uskon, että osittain siksi sairastuin kovaan kuumeiseen flunssaan joulun alla. Mieli ja keho kun kulkee käsi kädessä. Nyt on kuitenkin taas sisäinen rauha saavutettu ja olen luopunut mm. liiasta suunnittelemisesta. Uskokaa tai älkää, on paljon vapauttavampaa elää näin, kun kalenterinsivut ammottaa tyhjyyttään. Jooga on myös toiminut loistavana kuntouttavana elementtinä selälleni, joka ei edelleenkään ole pahojen fasettilukkojen jäljiltä kunnossa, mutta kuitenkin parempi. Taidankin seuraavaksi turvautua ystävääni, yhteen Suomen parhaimpaan kiropraktikkoon avun saamiseksi.

Salitreenit ovat nyt tauolla, tarvitsen tällä hetkellä enemmän palauttavaa ja lempeämpää liikettä keholle. On tärkeää osata kuunnella omia tarpeita ja omaa kehoa. Se kyllä kertoo mitä tarvitsee. Tässä iässä sitä osaa jo kuunnella ja melkein on pakkokin, sillä ei tästä enää nuorruta… Ihanat talvipäivät ovat omiaan myös ulkona oleiluun. Sekin on mitä mainiointa tuuletusta pääkopalle! Ja mikäs näissä Suomen metsämaisemissa on samoillessa vieressä taapertavan koiraherran kanssa…

_MG_1877.jpg

Tänään oli aivan maksimaalisen ihana päivä! Söimme ensin rauhassa koko perheen voimin maistuvaa aamupalaa ja sitten lähdimme puoleksitoista tunniksi kavereiden kanssa auringonpaisteeseen luistelemaan. Perään harrastettiin vähän retail-terapiaa ja sain hankittua mielenkiintoisen kirjan joululahja-lahjakortilla. (Palaan tähän kirjaan aivan varmasti vielä myöhemmin, se nimittäin ansaitsee ihan oman postauksen!) Illansuussa nautittiin kuusi tuntia uunissa muhinutta karjalanpaistia perunamuussin kanssa ja äsken otettiin vielä kunnon löylyt saunassa vartalokuorinnan kera. Nyt on olo ihan super rentoutunut ja levännyt. Kohta kömminkin vällyjen väliin, sillä unta on saatava riittävästi ja vähintään 8 tuntia yössä. Kokonaisvaltaisella hyvinvointiteemalla on siis mennyt tämä päivä. Ja oikeastaan koko tammikuu tähän asti. Näenkin, että tällä polulla on oikein hyvä jatkaa eteenpäin.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu! 

Maalissa takki tyhjänä

Perjantai valkeni pienen jännityksen kourissa.

Jo kolme viikkoa deadlinesta myöhässä ollut monen kuukauden työprojekti tulisi vihdoin päätökseen. Odottamattomat tekniset haasteet yllättivät loppumatkasta niin meidät kuin yhteistyökumppanin. Pieni turhautuminen sekä mielessä jo kytenyt turnausväsymys koko syksyn kestäneestä samojen asioiden kelaamisesta alkoi melkein tuntumaan jo liian hankalalta. Voittekin uskoa, että kun perjantaina vihdoin kaikki oli ohitse, takki oli melkoisen tyhjä.

Olo oli innostunut ja helpottunut, tuntui kuin jokin paino olisi nostettu hartioilta. Olin ylpeä, sillä suuri osa visuaalisesta ilmeestä on omaa käsialaani, joskaan en unohda taitavia ja tarkkoja kollegoitani ja yhteistyökumppaneita, jotka omalta osaltaan toivat pakettiin niin paljon lisää sellaistakin, johon oma tieto-taito ei riitä.

_MG_1765.jpg

Pientä lisämomenttia valmiiksi hermoja raastavaan perjantai-päivään toi se, että olin menossa konsultaatiokäynnille plastiikkakirurgille tarkastamaan omituista ihonalaista pattia otsassani, kun yhtäkkiä lounastunnilla lekuriin hilpaistuani huomaankin makaavani toimenpidehuoneessa sairaanhoitajan ja kirurgin asetellessa leikkausliinaa kasvoilleni. Voin muuten kertoa, että tällä kipukynnyksellä ei koskaan tulla ottamaan botoxia otsaan – niin hitokseen sattui kolme puudutuspiikkiä! Sitten jo upposikin skalpelli ihoon…

Palasin puolen tunnin kuluttua toimistolle huonovointisena, päänsärkyisenä, otsa muodottomaksi turvonneena ja tikattuna painesiteen painaessa silmäluomea silmän päälle ja puolen päänahan ollessa täysin puutunut. Normioloissa olisin painunut äkkiä kotiin lepäämään ja katseilta piiloon, näytin aika karmealta, voin kertoa sen, mutta iltapäivän deadline oli nähtävä/koettava livenä.

_MG_1763.jpg

Kun homma oli paketissa, lähdin kerrankin ajoissa töistä ja kurvasin kukkakaupan kautta. Olin ansainnut kukkia. Valitsin eucalyptyksen oksia, lemppareitani neilikoita, tähdykettä ja suuria vihreitä peikonlehtiä. Kotona kaadoin itselleni ison lasin valkoviiniä ja heitin ekaa kertaa pitkään aikaan jalat rentoina pöydälle. Uni kutsui sänkyyn jo kymmeneltä. Silmät eivät enää pysyneet auki. Sama meno jatkui lauantaina.

Tänään olen vähän siivoillut, leiponut ja henkisesti valmistautunut tulevaan viikkoon. Edessä on vielä jälkipyykki; raportointia, viimeisiä hienosäätöjä ja loppupalaveria. On oltava tehokas, sillä viikko on taas puolikas. Torstaina ja perjantaina kutsuu koulunpenkki.

_MG_1764.jpg

Tuntuu ihan uskomattoman hienolta juuri nyt! Ihan hetken verran jäin miettimään tuntuuko ”tavallinen” työ nyt enää miltään tämän puristuksen jälkeen. Edessä on kuitenkin taas uusi pariviikkoinen projekti, joten ei tässä ihan laakereille jäädä lepäilemään. Alkuvuosi on töiden puolesta käynnistynyt siis täydellä höyryllä, mutta onneksi olen onnistunut rauhoittamaan vapaa-aikaa juuri niille asioille joita oikeasti haluan tehdä juuri nyt. Illat töiden jälkeen on täyttynyt lähinnä joogasta. Rauhoittavaa vastapainoa kiireisille ja pitkille työpäiville ja hyvää kuntoutusta marraskuussa oireilemaan ryhtyneelle selälleni.

Tänään paistan vielä lihapullat, kaivan varastosta skrinnarit ja lähdetään raikkaaseen talvi-ilmaan vielä luistelemaan miehen kanssa. Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava viikonloppu!

 

En odota yhtään mitään

Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tuntuu välillä siltä, että yhtäkään päivää, viikkoa tai kuukautta koko vuodesta puhumattakaan ei saisi jättää suunnittelematta. Joku pläni pitää koko ajan olla käynnissä, läjä odotuksia ja tehtäviä to do -listalla kalenterin täyttyessä merkinnöistä jo kevääseen asti, ellei pidemmälle.

Pari vuotta tässä on kuitenkin nyt ollut yllätyksiä täynnä, eikä suinkaan pelkästään positiivisessa mielessä. Kaikki tuo on saanut miettimään, ettei elämää pysty, voi tai edes kannata suunnitella liian tarkkaan. Se vie tilan ja mahdollisuuden kaikelta spontaaniudelta, hetken mielijohteessa tehdyiltä päätöksiltä. Joskus nimittäin nuo intuition varassa tehdyt, ennalta suunnittelemattomat teot ovat niitä parhaimpia. Niistäkin on parilta viime vuodelta kokemuksia ja yksi niistä ex tempore -päätöksistä ollut elämäni parhaimpia.

Tajusin pari päivää sitten lukiessani muiden blogeista suunnitelmia ja odotuksia ja toiveita tulevalle vuodelle, että minulla ei todellakaan ole tälle vuodelle mitään odotuksia tai suunnitelmia. Toki jotain mietteitä tulevasta on jo ihan siitäkin syystä, että mm. opintoni tulevat kesään mennessä päätökseen ja niihin liittyen on pakko tehdä jotain päätöksiä. Tai että lomat pukkaa päälle ja niitä täytyy käytännön syistä suunnitella, tai että pian pitää päättää mitä haluaa tänä vuonna harrastaa, jotta voi tehdä jotain varauksia suuntaan jos toiseen.

IMG_3112.jpg

Olen yleensä ollut innoissani vuoden vaihtumisesta ja kokenut sen kuin uutena mahdollisuutena, vaikka konkreettisestihan mikään ei keskiyöllä muutu. Nyt jostain syystä en saa sitä samaa intoa päälle vaikka yrittäisin. Muut hehkuttaa, että tämä on ”menestymisen vuosi” tai ”rakkauden vuosi” tai ”tästä tulee paras vuosi ikinä”. En jotenkaan pysty samaistumaan noihin ajatuksiin ollenkaan. Se vähän ihmetytti, kunnes se kääntyi pelkäksi positiiviseksi asiaksi. Tajusin, että kerrankin olen jättänyt lataamasta järkyttäviä odotuksia tulevalle vuodelle ja aion kohdata sen sellaisena kuin se tulee. Kerrankin olen lopen kyllästynyt jatkuvaan suunnitteluun ja ennakoimiseen. Kerrankin aloitan uuden vuoden ilman painetta suoriutua.

Eli ei, minä en siis ole listannut tälle vuodelle mitään erityistä. En ainakaan mitään tavoitteita, sillä nyt tuntuu, että kaikenlainen erityinen tavoitteleminen ja johonkin tiettyyn päämäärään kynsin ja hampain pyrkiminen tuntuu todella rasittavalta, stressaavalta ja työläältä ajatukselta. Se ei ole ollenkaan tila, johon haluan itseni ajaa. Sen sijaan voisin oikein hyvin ajelehtia tämän alkaneen vuoden kyydissä ja katsoa mihin se vie. Jostain syystä tuo vaihtoehto tuntuu muuten aika helpottavalta ja kivalta. Vapauttavalta. Ihan kuin nyt hyppäisikin jonkin sellaisen kyytiin, jossa ei vielä ole ollut! Huokaan siis helpotuksesta karistaen kaiken suorittamisen selästäni ja avoimin mielin aloitan tämän vuoden. Rennommin ja iisimmällä otteella. Just sellaista olen vailla.

Toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta  – eletään kaikki tämä vuosi just niin kuin parhaalta tuntuu!

Mitä mahtui vuoteen 2016

On tullut perinteisen tilinteon aika. Nämä vuosikoosteet ovat mielestäni loistavia ja luen niitä mielelläni muidenkin blogeista. Mahtava tilaisuus niputtaa vuoden tärkeimmät ja ikimuistoisimmat tilanteet ja tapahtumat yhteen, palata niiden ääreen ja elää ne hetket vielä kerran ennen kuin ne siirtyy osaksi historiaa. Pinkit sanat ovat linkkejä ko. postauksiin, pääset sitä kautta lukemaan aiheesta lisää.

TAMMIKUU

Tämän vuoden eka kuukausi korkattiin remonttipuuhilla, kun kylppärin viimeistely tehtiin huurteisilla suihkuseinillä. Voi, mikä episodi tuokin oli! Nyt jo naurattaa, silloin ei! 🙂 Kertoilin myös vähän ikävämmästä asiasta, migreenistäni, lähdimme reissuun Prahaan, josta tuliaisena Michael Korsin rannekoru sekä kuvasin keittiötä talvisessa ilmeessään laakerinlehtipuun kera.

tammikuu.jpg

HELMIKUU

Helmikuussa totesin (jälleen) yksinkertaisen ja musta-valko-harmaan sisustuksen olevan ominta, pohdin onko olemassa kaunista tv-seinustaa ja hurahdin trendi-vihreään lisäten sitä makkariin. Helmikuussa oli myös syytä juhlaan, sillä mies täytti pyöreitä. Ihania muistoja noistakin juhlista on tallentunut niin kameran muistikortille kuin omallekin kovalevylle korvien väliin.

helmikuu.jpg

MAALISKUU

Vuoden ekat kuukaudet olivat rankkoja koira-vanhuksellemme. Se sairasteli koko alkuvuoden ja pelkäsimme pahinta. Onneksi sitkeä pikku-kaveri toipui, mutta helppoja nuo ajat ei olleet. Maaliskuussa katettiin pääsiäispöytää, käytiin blogi-vierailulla äitini kauniissa kodissa ja leivottiin lakritsikakkua.

maaliskuu.jpg

HUHTIKUU

Huhtikuussa olkkariin saapui uudet muovipunosmatot, jotka kirvoittivat vertailemaan kallista Pappelinaa edullisempiin merkkeihin. Matkustin myös Islantiin, kirjoittelin työkuvioistani ja juhlittiin 14 vuoden iän saavuttanutta koira-herraamme.

huhtikuu.jpg

TOUKOKUU

Tuulikaappi sai vihdoin ja viimein toimivamman mallin säilytystä varten ja samalla uuden ilmeen. Keittiö raikastui DC-Fixillä ja terassia ja kesäkeittiötä huollettiin talven jäljiltä. Samaan syssyyn pohdin kuitenkin kiirettä ja stressiä ja mitä se aiheuttaa.

toukokuu.jpg

KESÄKUU

Koko vuoden ykkösjuhlat vietettiin kesäkuun alussa tyttären saadessa valkolakin päähänsä. Nuo ylioppilasjuhlat kiipeävät omien hääjuhliemme rinnalle elämäni ykköshetkinä – niin upea päivä tuo oli! Muutoin kesäkuussa raikastettiin kotia valkoisemmaksi, suunniteltiin matka-asuja Nykiin ja kyllä – viimein myös matkattiin sinne ihanaiseen kaupunkiin taas!

kes%C3%A4kuu.jpg

HEINÄKUU

Heinäkuu alkoi ikävissä tunnelmissa perheystävän menehdyttyä ja taas saimme olla hautajaisissa tänä kesänä. Kesälomatunnelmat kuitenkin piristivät ja kävimme myös Seinäjoen Asuntomessuilla, fiilisteltiin omaa kesäistä terassia ja mökkijärvien maisemia niin itäisessä Suomessa kuin ihan tässä Uudellamaallakin.

hein%C3%A4kuu.jpg

ELOKUU

Makuuhuone sai vihdoin uuden ilmeen ja siitä tuli todella onnistunut! Elokuussa juhlittiin vuosittaisia rapujuhlia, askarreltiin pillikranssi ja sisustettiin olkkaria kesän vaaleiden tekstiilien jäljiltä vähän pehmeämpään lookkiin.

elokuu.jpg

SYYSKUU

Ekaa kertaa ikinä kokeilimme syyskuun alussa täysin lihatonta viikkoa ja nautimme kasvisruokaa seitsemän päivää putkeen. Syyskuussa oli myös Habitare-messut ja blogissa esittelin niin Michael Korsin tennareita Nykin tuliaisina kuin uusia kosmetiikkatuttavuuksiakin Dermosililtä sekä Avenelta. Syyskuussa blogini täytti myös kokonaiset kolme vuotta!

syyskuu.jpg

LOKAKUU

Olkkari sai syksyisempää ilmettä lokakuun alussa, jolloin tuunasin myös koristekurpitsoita valkoisiksi. Blogissa ihasteltiin myös betonisen näköistä ruukkua, juhlittiin tyttären synttäreitä ja katettiin pöytä koreaksi Halloweenia varten.

lokakuu.jpg

MARRASKUU

Pöytä katettiin koreaksi myös Pyhäinpäivän kunniaksi, seurattiin kotiamme telkkarista Erilaiset Perheet – ohjelman kulissina, selätettiin kaamosta kirkasvalolla sekä alettiin jo pikkuhiljaa virittäytyä jouluisiin tunnelmiin kertaamalla ihania joulureseptejä.

marraskuu.jpg

JOULUKUU

Itsenäisyyspäivän kunniaksi virittelin pöytään sinivalkoisen kattauksen ja parin päivän päästä siitä matkustimme Berliiniin joulutoreille vähän joulufiilistä hakemaan. Kotiin joulu rakentui kuusen ja kukkien avulla ja koko joulunpyhät vietettiin rakkaiden parissa.

joulukuu.jpg

Yhteenvetona voisin sanoa, että jotenkin tuntuu, että tämä vuosi meni ihan kamalaa vauhtia! Alkuun alettuani tekemään tätä koostetta tuntui myös, että tänä vuonna ei ole tapahtunut mitään ihmeempää. Kuitenkin jättimääränhän juttuja piti tämäkin vuosi sisällään; kotia on remontoitu ja sisustettu aika paljon niin sisällä kuin ulkona terassilla, perheessä ja ystävien kanssa on ollut ihania, iloisia juhlia ja uusia maita ja paikkoja on tullut taas nähtyä ja koettua! Matkavuotena 2016 oli Prahan, Islannin, New Yorkin ja Berliinin reissujen myötä täysin kaupunkipainotteinen.

Vuoteen on mahtunut myös upeita yhteistöitä ja blogitapahtumia – kiitos kaikille asianosaisille sekalaisessa järjestyksessä; Teknos / Innolux / Indiedays / Ikea / Sotka / Aitomedia / LOISTELiving / Habitare / I love Me / Ivana Helsinki / Desenio. Kiitos!

Ja kiitos teille, ihanat lukijani – ilman teitä ei näitäkään tarinoita olisi tänne raapustettu, yksinään ei kukaan blogia rakenna, se syntyy kirjoittajan ja lukijoiden vuorovaikutuksesta ja olen iloinen jokaisesta teistä, joka siellä ruudun toisella puolen seuraa juttujani. Kiitos, että olette olleet matkassani taas tämänkin vuoden. <3

Joulun perinteiset – flunssa ja hyväntekeväisyys

Tämän viikonlopun aikana on tullut hoidettua kaksi perinnettä, jotka toistuvat itselläni joka joulu; tullut sairastuttua flunssaan ja hoidettu joulun hyvä teko. Aloitetaan ensimmäisestä.

Muistan tältä istumalta ainakin viisi perättäistä joulua, jolloin olen AINA ollut flunssassa. En juurikaan sairastele, mutta jostain syystä jouluksi saan aina flunssan. Syksy on perinteisesti kiireistä ja flunssan täyttämää aikaa. Mies oli puolikuntoisena monta viikkoa ja aiemmin tällä viikolla sairastui tytär ja sai vielä korvatulehduksenkin. Tiesin olevani seuraavana vuorossa, onhan joulu ihan nurkan takana, heh. Eniten vaivaa kova kurkkukipu, joka on vienyt myös äänen. En ole enää edes laskenut montako kuppiä teetä tai kuumaa glögiä on tänään mennyt kurkusta alas mynthoneista puhumattakaan. Tuntuu, kuin nielisi tikareita ja nenänpielet aukeaa vereslihalle niistämisestä ihan kohta.

_MG_1097.jpg

Tästä valitusvirrestä ja flunssasta huolimatta alkaa mieli kuitenkin jo pikkuhiljaa rauhoittua.

Tulevalla viikolla kalenteri ammottaa tyhjyttään pakollisista menoista, ihan niin kuin alunperin suunnittelinkin. Jouluviikolla en suostu enää ottamaan stressiä mistään tai juosta minuuttiaikataululla. Kotia siivoillaan pikkuhiljaa kuntoon, kylppäri ja sauna on jo pesty. Normaalilla siivouksella mennään kuitenkin tämä joulu, yhtäkään kaappia tai uunia en ala siivoamaan tai kuuraamaan. Kukaan ei niitä kaappeja katsele ja kinkku paistuu rasvaroiskeisessa uunissa ihan yhtä hyvin!

_MG_1099.jpg

Viikonloppuna hoidettiin rauhassa viimeisiä lahja-asioita kuntoon ja monivuotisen perinteen mukaisesti meidän perhe muisti tänäkin jouluna jonkun vähävaraisen perheen lasta. Hope-yhdistyksen kautta ostimme jollekin 15-vuotiaalle pojalle lahjakortin toivomaansa vaateliikkeeseen. Se toivottavasti tuo hyvän mielen hänelle – meille se ainakin teki sen. Pisti taas perspektiiviin omia raha/lahjamietintöjä… Pieni vaiva, eikä rasittanut omaa taloutta, mutta saattaa merkitä jollekin toiselle ihan koko joulumielen verran. Saan myös ilokseni jakaa hyvää mieltä työni puolesta työnantajani lahjoittaessa joka joulu rahaa hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna valitsemani kohde oli varmasti jokaisen sydäntä riipaiseva Syyrian sota ja siellä hätää kärsivät lapset. Näitä asioita meidän jokaisen on hyvä välillä muistaa ajatella, varsinkin jouluna, jolloin perhe, turvallinen koti ja ympäristö, läheisyys ja hyvä mieli korostuvat.

Meillä täällä koti on nyt täydessä jouluasussaan kuusta myöten, sillä eilen kannettiin kuusi sisään. Kynttilät lepattaa joka nurkassa ja kukat ja jouluiset esineet koristavat kotia. Mausteiset joulun tuoksut leijailee keittiöstä ja glögikattila kuumuu flunssaista kurkkua lämmittämään tasaiseen tahtiin. Näitä tunnelmia välitän teille enemmän tulevalla viikolla. Nyt taidan kuitenkin laahustaa petiin nukkumaan tätä tautia pois näin neljännen ja viimeisen adventin kunniaksi.

Iloa ja rauhaa alkavaan jouluviikkoon ja pysykäähän terveinä!

Itsenäisyyspäivän aamuna

On Itsenäisyyspäivän aamu. Heräsin tosi aikaisin, mutta iltakin oli kyllä aikainen ja uni painoi silmiä kiinni jo kymmeneltä. Muu perhe vielä nukkuu, koirakin tuhisee syvässä unessa pedissään hiipiessäni alakertaan. Sytytän lukuisat kynttilät erilaisiin jalkoihin, lyhtyihin ja tuikkukippoihin. Istun kynttilänvalossa, katson ikkunasta ulos ja parin omakotitalon päässä liehuu lippu salossa. Tuuli saa lipun lepattamaan melkein auki asti. Taivas näyttää jo vähän aukeavan sen takaa.

Vaarille tämä päivä oli niin tärkeä. Sotaan piti lähteä jo 17-vuotiaana. Ei meistä nykypäivän ihmisistä kukaan osaa kuvitellakaan, mitä kaikkea tuolloin on ollut. Ja minkälaisin muistoin siitä selvinneet jatkoivat elämäänsä vanhuuden päiviin saakka. Vaari kertoili joskus itse jotain tarinoita, varsinkin hevosista. Sellaista kevyempää tarinaa. Niistä raskaammista ei meistä ainakaan kukaan tohtinut ikinä kysyä.

_MG_0394.jpg

Tänään vien mummin ja äidin hautausmaalle. Tänään jos koskaan, on hyvä hetki laskea kynttilät nimenomaan edellisten sukupolvien muistolle. Ilman heitä, niitä kynttilöitä ei tarvitsisi laskea lainkaan.

Meillä on ohjelmassa tänään hyvä ruoka ja Linnan juhlat. Niitä katsellessa vierähtää kivasti ilta jotain hyvää nauttien. Uuniin menee iso paisti ja joulua silmälläpitäen testaan erästä poroherkkua alkupalana. Jälkkärin kohdalla oikaisin ja kaupan pakastealtaasta lähti mukaan jätskikakku. Kaikkea ei aina tarvitse vääntää itse alusta asti, tuo on hyvä meikäläisenkin välillä muistaa. Mietin juuri lähdenkö riisipuuron keittoon – sopisi hyvin tähän juhlalliseen pakkasaamuun. Mittari näyttää -8. Mutta missä on lumi? Alan kohta jo hätäilemään onko meillä taas musta joulu….!

Meillä syttyy kaksi kynttilää ikkunalaudalle klo 18. Tämähän on ikivanha perinne, en tiedä kuinka moni tuota enää edes tekee, mutta meillä ne laitetaan. Vanha tarina taitaa kertoa kynttilöiden merkityksestä parikin eri versiota, mutta itse olen kuullut sitä, että kynttilöillä merkittiin turvallinen majapaikka. Onneksi tänä päivänä meille kaikille koti on juuri sellainen…

Rauhallista Itsenäisyyspäivää.

 

Lähtölaskenta jouluun

1. joulukuuta. Tänään aukesi parin kuukauden sokerilakon jälkeen suklaakalenterin eka luukku. Ai miten hyvältä maistui euron kalenterin paha suklaa! Tänään alkoi virallinen lähtölaskenta jouluun – enää 23 yötä aattoon! Joulukuuta en enää suostu uhraamaan kiireelle ja stressille. Sen sijaan aion…

…nauttia jokaisesta odotuksen täyttämästä päivästä aattoon saakka…

…keitellä itse glögiä…

…laittaa joulukortit postiin…

…poltella kynttilöitä…

_MG_0386.jpg

…kääräistä lahjoja pakettiin ja hankkia vielä puuttuvia…

…juhlia kahdet pikkujoulut…

…katsella joululeffoja…

…kailottaa joululauluja kurkkutorvi suorana autossa yksin…

…leipoa jouluherkkuja pipareista kakkuihin…

_MG_0452.jpg

…odottaa lunta ja valkeaa joulua, kuin kuuta nousevaa…

…suunnitella aaton kattausta ja menuuta…

…käydä sukulaisten luona joulupuurolla…

…kaivella muistin sopukoista parit joululaulut pianolla pimputettavaksi…

_MG_0482.jpg

…toivoa pakkasta, jotta saa kunnon jäälyhdyt tehtyä…

…tehdä havukranssin…

…hakea joulukuusen aattoviikolla…

…sulkeutua perinteiseen joulukuplaani 23. päivä…

 

Mitä sinä aiot tehdä joulukuussa?