Ensilumen aikaan

Eilen satoi ensilumi Helsinkiin. <3

Tosin aamulla eilen herätessä olo tuntui petetyltä – meillä ei ainakaan ollut luvattua 10 sentin lumipeitettä kotona! Minä kun niin sitä odotin… odotus kuitenkin palkittiin illalla kotiin rämpiessäni, kotinurkilla oli totaalinen talvi ja lähipuisto taianomainen näky!

Meillä jäi auto pihalle, sillä alla oli vielä kesärenkaat. Niinpä edessä oli hyvin vetinen ja loskainen matka töihin ja takaisin. Välietappina suuntasin kuitenkin töistä suoraan salille pitkäksi venähtäneen palaverin jälkeen. Olo oli vähän nuutunut, nälkäinen ja ärtynytkin, mutta treeni kulki hyvin ja mielialakin piristyi. Kyllä liikunnalla on mahtava vaikutus! Käytössäni on uudet saliohjelmat, jotka ovat melkoista rääkkiä ja kroppa on kovilla. Toivottavasti myös tulosta syntyy!

Kotiinpäin lähdin jälleen bussilla ja kuinkas ollakaan se meni juuri nenän edestä. Siinä kun vartin seisoi tuulisella tienpientareella varoen autojen heittämää märkää loskaa, alkoi hiki vaihtua viluksi ja sankassa lumisateessa kastui hanskatkin ikävästi yrittäessäni pitää huppua tuulessa paikallaan.

Kotiinpäästyäni kävin kuumassa suihkussa, söin hyvin ja sen jälkeen oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa keittiön ikkunan edessä olevan kirsikkapuun lumiset oksat ja sisällä kotona oleva lämmin tunnelma. Ihana yhdistelmä ja tulipa niin jouluinen olokin.

Tämän vuoden joulukortti-idea on muuten muhinut ajatuksesta askarteluvälineiden ostoksiksi ja kohtaa pyörähtää taas iltojen iloksi joulukorttitehdas käyntiin. Ihan parasta tuollainen pikkuhiljaa vuoden odotetuimman juhlan puoleen kääntyminen.

Meillä on miehen kanssa edessä pieni hotelliloma. Tytär haluaa pitää synttärijuhlat kotona huomenna ja niinpä me ulkoistamme itsemme keskustan hotelliin. Aiomme leikkiä turistia kotikaupungissamme, pyöriä turuilla ja toreilla, kierrellä puistot ja nähtävyydet, käydä kahviloissa hörppimässä kuppi kuumaa ja syödä ravintolassa hyvin ja nautiskellen. Illalla on tiedossa vielä yhdet juhlatkin, niissä varmasti pyörähdämme, mutta eniten houkuttaa kuitenkin hotellin lakanat ja ihana seuraavan aamun aamiainen.

Rentouttavaa viikonloppua teillekin!

2-kymppisen äiti – mietteitä perheestä

Tänään on erityinen päivä. Lapseni, ainokaiseni, täyttää tänään 20 vuotta. Ihan uskomatonta! Toissailtana sitä miehen kanssa juuri yhdessä pohdittiin – miten voi olla, että meillä on jo kakskymppinen tytär?! Kun tuntuu, ettei itsekään ole (ainakaan henkisesti) yhtään sen vanhempi!

On kai sanomattakin selvää, että kun oma ikä alkaa vielä (hetken) 3:lla, olemme ystäväpiiristämme ensimmäisiä, jotka aikoinaan perhettä perustivat. Tai no, siinä iässä meidän ystävät eivät vielä olleet edes parisuhteessa, saati tänä päivänä parisuhteessa sen aikaisen heilansa kanssa. Olemmekin mieheni kanssa ystäväpiirimme ainoat, jotka ovat alle parikymppisestä asti yhdessä olleet. Uskotte varmaan, että se herättää tänä päivänä ihmetystä ja kunnioitustakin, aika harva meidän iässä perheen perustaneet ovat ylipäätään enää yhdessä. Usein uusia tuttavuuksia tavatessa kohdallani ihmetellään ensin, että miten minulla voi olla niin vanha lapsi ja sitten toiseksi ihmetellään sitä, että olen lapsen isän kanssa vieläkin yhdessä! Hassua sinäänsä, mutta näin usein käy.

Emme ole voineet välttyä myöskään ihmettelyiltä siitä, että teemme perheenä kolmistaan edelleen tosi paljon asioita yhdessä; vietämme koti-iltoja samalla sohvalla istuen, vietämme juhlia ystävien kanssa, jossa tytär on usein mukana, matkustamme liki aina kolmistaan ulkomaita myöten ja vietämme muutenkin aikaa yhdessä kolmisin. Joidenkin mielestä tuntuu välillä oudolta, että parikymppinen likka viitsii hengata vanhempiensa kanssa. Kenties heiltä jää usein ajattelematta kokonaisuus; perustimme perheen todella nuorina, olin itse nuorempi tullessani äidiksi kuin tyttäreni on nyt. Ikäeromme lapseen on hiukan toista luokkaa kuin 4-kymppisenä ekan muksun pyöräyttäneenä. Olemme kasvaneet kaikki kolme yhdessä – me teineistä aikuisiksi ja tytär vauvasta jo parikymppiseksi nuoreksi naiseksi.

Olemme aina olleet tiivis kolmikko ja olen ihan varma, että se johtuu juurikin tästä yhdessä kasvamisesta. Meistä oli luonnollista ottaa lapsi aina osaksi omia menojamme, kavereiden kanssa vietettyjä illanistujaisia tai mökkireissuja. Ehkä toimimme silloin myös vähän ”pakosta” tehdä niin – jos halusimme nähdä kavereita ja viettää aikaa heidän kanssaan, oli meidän mentävä lapsen kanssa mukaan. Toisaalta kaverit taas viettivät meidän kotonamme paljon aikaa, olimme likipitäen ainoita, jotka asuivat tuolloin jo omillaan pois vanhempien nurkista. Meillä luuhasikin aina paljon kavereita! Ehkä siksi heistä on vielä tänäkin päivänä luontevaa tulla viettämään iltaa juuri meidän kotiimme.

Onkin ihan mahtavaa, että myös ystävämme tuntevat tyttäremme hyvin ja pitävät häntä vähän kuin ”kaikkien yhteisenä lapsena”. Aika moni on hoitanut häntä, lämmittänyt tuttipullon tai vaihtanut vaipan minun vielä jäätyä aamulla nukkumaan mökkireissullamme. Lukuisia kertoja olemme leikkineet ”Peiliä” tai ”Väriä”, miehetkin saunakaljojensa jälkeen yhteisillä reissuilla. Uskon, että myös tyttären mielestä nämä meidän läheiset välit ystäviimme ja yhdessä heidän kanssa viettämä lapsuus on rikkaus jo itsessään. Lapsellamme on aina ollut paljon tuttuja ja turvallisia ja läheisiä aikuisia elämässään.

Meillä vanhempina on aina ollut tyttäreen hyvät ja läheiset välit. Pystymme keskustelemaan avoimesti asioista, niin kipeistä kuin hyvistä. Joskus mietin miten onnekkaita olemmekaan saatuamme juuri hänet tyttäreksemme. Hän on aina ollut ns. helppo ja vähään tyytyväinen lapsi. Ei paljoa kitissyt vauvanakaan, eikä valvottanut öitä. Emme joutuneet sairastelemaan paljoa ja rauhallisen ja harkitsevaisen luonteensa vuoksi tytär ei onneksi ikinä loukannutkaan itseään missään. Vauva- ja lapsiajan helppoutta enemmän arvostan tyttäressä kuitenkin hänen upeaa persoonaansa ja luonteenpiirteitään. Hän on aina uskaltanut kulkea omia polkujaan ja olla rohkeasti eri mieltä jos siltä on tuntunut, vaikka massa olisi ohjannut muuhun. Hän on empaattinen ja muut huomioon ottava ja omaa luontaisen tilannetajun – jotain, mitä puuttuu monelta aikuiselta. Ja vaikka tytär on kovapäinen ja määrätietoinen ja tasan tarkkaan tekee juuri sen mitä on päättänyt (minä jos kuka sen tunnistan, koska on täysin tullut äitiinsä siinä), häneltä löytyy kuitenkin sopivasti myös elämässä ja ihmissuhteissa tarvittavaa herkkyyttä.

Olen ylpeä, että olemme nuoresta iästämme huolimatta pystyneet ja halunneet alusta asti tarjota tyttärelle turvallisen kasvuympäristön ja ehjän perheen ja pitäneet oman parisuhteemme läjässä siinä samalla. Nuo asiat kun eivät ole itsestäänselvyyksiä ja vaatii paljon töitä. Ei tässä mitään sokerikuorrutetta ole tarkoitus elämämme ylle heittää, meillä on myös ollut vaikeutemme ja kasvukipumme, mutta ne kuuluvat elämään ja niistä päästään yli, jos on tahtoa ja halua. Meillä sitä on ollut.

Perinteisesti suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu omakehu. Eihän me osata ottaa kehua vastaan edes toiselta. Siitä huolimatta kehaisen nyt kuitenkin tytärtäni, miestäni, itseäni ja koko meidän pientä kolmen hengen perhettämme. Hyvin me ollaan vedetty! Hyvin me ollaan selvitty! Hyvä me! Hyvä meidän perhe!

Tänään spottivalo on ollut käännettynä kuitenkin kaikkein kalleimman aarteeni puoleen. On hänen päivänsä. Siispä onnea rakas tyttäreni. Olet kaunis. Niin sisältä kuin ulkoa ja me isäsi kanssa rakastamme sinua valtavasti. Sniif. <3

Huonekuusi – toinen lempparikasvini

Pitkään blogiani lukeneet tietävät jo, että en juurikaan pidä viherkasveista omassa kodissani. Olen sillä tapaa ronkeli, että en pidä kovinkaan monen kasvin ilmeestä tai lehtien muodoista. Kahta lempparikasviani, oliivipuuta ja huonekuusta yhdistää yksi tekijä ja se on puumainen ilme. Niinpä kolmannen oliivipuuni kuoltua äskettäin (siis sen puun, jonka sain selviytymään viime talvesta ja joka nyt teki totaalisen harakirin muutamassa viikossa nostettuani sen ulkoa sisätiloihin), päätin jättää oliivipuut tauolle ja hankkia huonekuusen.

Mitenkään kovin menestyksekäs en ole tämänkään kasvin kanssa ollut – olen mitä todennäköisimmin kastellut kasvia liikaa saaden kaksi edeltäjää jo bioroskikseen, joten yritän tämän kanssa edetä varovaisemmin. Minulle suorastaan naureskeltiin Plantagenissa, että miten ihmeessä olen saanut jo kaksi huonekuusta hengiltä?! Hmm… minusta tämä on kyllä aika vaativa kasvi hengissä pidettäväksi!

Istutin huonekuusen betoniruukkuun tekemällä sinne ensin salaojan pienistä kivistä. Jospa se auttaisi vähän liikakasteluongelmassa myös.

Ensiksi sijoitin huonekuusen keittiön ikkunalaudalle, mutta yhdessä viime viikonlopun aikana keittiöntuoleihin lisäämieni taljojen ja jatkuvasti jo kotona ollessani polttamieni pimeää taltuttavien kynttilöiden kanssa yleisilme jouluuntui liikaa jopa minunkaltaiseni jouluhullun mielestä. Oli aivan pakko siirtää huonekuusi hetkeksi vielä samaisessa avotilassa olevan eteisen puolelle. Nostan sen siitä sitten kuukauden kuluttua paremmin framille, kun joulua voi alkaa hehkuttaa jo olan takaa.

Tänään oli asteet pakkasen puolella kun lähdin töihin ja hanskoja oli kaiveltava esiin! Saa nähdä tuleeko Helsinkiin ensilumi jo ensi viikon alussa, kuten lupailivat. En kyllä panisi pahakseni (kun ei se kuitenkaan vielä maahan jää) ja usein tyttären syntymäpäivän tienoilla (myös silloin kun hän syntyi), sataa maahan ensi lumi. Tosin viime vuosina se on ollut vähän kortilla…

Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille!

Taljojen paluu sisustukseen

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että taljat kuuluvat talvisisustamiseen. En hirveästi harrasta kausi-sisustamista, pyrin hankkimaan ja omistamaan ajattomia ja ympärivuoden käytössä olevia tavaroita ja tekstiileitä, mutta kyllähän jotkut tavarat vain kuuluvat tiettyihin vuodenaikoihin tai juhlapyhiin. Taljat ovat mielestäni hyvin vahvasti kylmien vuodenaikojen sisustustekstiileitä, harva kai kesäkuumalla istuu taljan päällä…

Olenkin usein ottanut taljoja esiin vasta marras-joulukuun vaihteessa, kun kotiin on halunnut alkaa päivittämään jo vähän jouluista fiilistä. (Hep! Joulu mainittu!!:)

Kesällä hankitut Neu-tuolit ovat ruiskupuristettua polypropeenia, eli muovia ja tuntuvat todella kylmiltä istua tänä muutenkin kosteana ja viileänä vuodenaikana. Tuolit eivät kesällä tuntuneet ollenkaan kylmiltä, mutta nyt huomasin kaipaavani niihin jotain pehmeää ja lämpöistä alustaa. Ei siis auttanut muu, kuin kaivaa ne talviseksi mieltämäni tekstiilit esiin ja vuoraa tuolit tekotaljoilla. Miten ihanan pehmeitä ja lämpöisiä pesiä niistä tulikaan!

Taljoja on kahdenvärisiä; valkoisia ja siniharmaita ja ne ovat kaikki Hemtexistä hankittuja. Olen jopa käyttänyt nuo siniharmaat kertaalleen pesukoneessa ja ovat ihan uudenveroisia, eivätkä kärsineet pesukoneesta lainkaan. Keittiöön tuli tosi kiva ilme ei pelkästään karvaisten taljojen vuoksi, vaan myös siniharmaan värin myötä. Myönnän rehellisesti, että vähän alkoi jouluttaa taljojen vuoksi, ne toivat heti vähän sellaista joulunsekaista fiilistä kotiin ja uskokaa tai älkää, jokin joululaulukin alkoi päässäni soimaan! 🙂

Vaikka mielessä onkin jo muhinut idea tämänvuotisista joulukorteista – minähän askartelen ne itse joka ikinen vuosi – ja omatekoisista joululahjoista, ihan vielä en ala blogissa hehkuttaa lempi juhlaani. Itselläni on vahvasti liittynyt jouluun kuuluvat valmistelut tyttären syntymäpäivän jälkeiseen aikaan, sillä kun tytär oli pieni ja erilaisia synttärijuhlia piti järjestää useampiakin sukulaisille ja sitten kavereille erikseen, keskityin aina ensin niiden juhlien järjestelyyn lokakuun loppupuolella ja vasta sitten aloin suuntaamaan katsetta joulun suuntaan. Tytär on nyt jo aikuinen ja juhlien järjestelyt ovat sellaisenaan taaksejäänyttä elämää, mutta edelleen vasta hänen syntymäpäivänsä jälkeen alan miettimään vuodenlopun juhlia. Tapa on siis jäänyt, mutta kyllähän elämässä pitää olla perinteitä ja vanhoja pinttyneitä tapoja.

Yritän jossain kohtaa nappailla vähän laajempaa kuvakulmaa keittiöstä. Nyt toivottelen reipasta uutta viikkoa kaikille!

Makuuhuoneen puolella

Pitkästä aikaa kuvia makkaristamme.

Siellä ei ole tapahtunut juurikaan sisustuksellisia muutoksia pariin vuoteen, sillä makuuhuone on viimeisen remontin jälkeen edelleen mieleemme. Mustaksi maalattu päätyseinä on kaikessa jykevyydessään rauhallinen. Pidän makkarin graafisesta musta-valkoisesta ilmeestä, johon yläkerrassa (vieläkin uusimatta) oleva kirsikanvärinen lattia tuo mukavasti lämpöä. Ehkä siksi tuota lattianvaihtoa ei olekaan kiirehditty…

Makuuhuoneemme on hyvin kompakti, mutta siellä on tärkein – mukava sänky hyvillä patjoilla! Lisäksi minun puolellani sänkyä on muutama seinähylly kirjojen ja muutaman pienesineen säilyttämiseksi. Ainoita koriste-esineitä on tuo vanha kiinalainen kaappi, iki-orkidea sekä vanhempieni joltain Aasian matkalta tuoma buddha.

Päätyseinällä on itse ottamistani kuvista tekemäni kuvakollaasi. Musta-valkoinen kollaasi on kyllä yksi lemppari kohdistani koko kotonamme.

Olen miettinyt pitkään lukuvalaisinten vaihtamista. Haluaisin sellaiset, jotka ripustetaan johdosta katossa olevaan koukkuun ja jotka sitten laskeutuvat sieltä oikeaan korkeuteen sängyn vierelle. Valmiiksi pitkällä johdolla olevia on ollut (ainakin jossain kohtaa, nyt en ole pitkään aikaan etsinyt) vaikea löytää valmiina, en itse ole koskaan tehnyt sähkötöitä edes johdonvaihdon verran, joten ihan ekaksi en niitä lähtisi räpeltämään.

HAYn IKEALLE suunnittelmat Ypperlig -tyynynpäälliset päätyivät makkariin kuten suunnittelinkin ja ne sopivat kyllä täydellisesti vähän tuollaisella kukonaskel -kuviota muistuttavalla ilmeellään graafiseen makkariimme.

Loppuun vielä kuva suunnasta, jota ei ole ikinä ennen blogissa nähty. Tyttären huonetta en ole koskaan blogissa esitellyt, se ei ole tuntunut jotenkaan oikealta tai tarpeelliseltakaan, aikuisen tyttären huone on hänen omaa yksityistä aluettaan hänen omilla tavaroillaan. Tämän verran kuitenkin annan kurkistaa siihen suuntaan avointen ovien lomasta.:)

Ennen alakerrassa palvellut iso nojatuoli ja rahi sekä isovanhempieni vanha jalkalamppu päätyivät tyttären huoneeseen alakerrassa kolmisen vuotta tehdyn rempan jälkeen. Tyttären huone on yli tuplasti isompi kuin meidän, joten sinne mahtuu kuvassa näkyvien huonekalujen lisäksi vielä loistavasti parisänky, iso tv-taso/kirjahylly ja toinen nojatuoli vaatekaappirivistöstä puhumattakaan. Tyttären huone noudattaa muun kodin tapaan musta-valko-harmaata linjaa, vaikka ihan itse on saanut huoneensa sisustaa ja maalata. Poikkeuksena ja väripilkkuna huoneessa on ripaus tummanpunaista.

Meidän makuuhuoneessa ei varmaan suurensuuria muutoksia nähdä tulevaisuudessakaan, mutta jalkopäädyn seinä pitäisi maalata. Se tarvitsee uuden, raikkaan valkoisen maalikerroksen ylleen.

Mukavaa tiistaita!

Uudet IKEA Ypperlig -tuotteeni

Eilen perjantaina lanseerattiin IKEA / HAY -yhteistyön tulos, Ypperlig -mallisto. Minä vierailin IKEAssa heti työpäivän jälkeen saadakseni käsiini joitain pientuotteita tästä mallistosta. Minusta on tulossa kovaa vauhtia tanskalaisen HAY:n suurensuuri fani…!

Ihan ekaksi olin päättänyt ostaa maailman parhaimman kestokassin, eli FRAKTAn uudessa HAYn suunnittelemassa kuosissa. Kassejahan oli uusilla kuoseilla monen monta, mutta itse päädyin viininpunasävyiseen. Vihreäkin olisi itse asiassa ollut kiva…

Lisäksi kassalle kiikutin mukanani 2 musta-valkoista tyynynpäällistä (jotka ovat kätevästi kaksipuoleisia) sekä kaksi hauskaa ja matalaa kynttilänjalkaa. Olen pitkään kaivannut makkariin uusia graafisia tyynynpäällisiä sekä nimenomaan matalia jalkoja, joihin saisi kruununkynttilöitä. Ypperlig -malliston tuotteet täyttivät molemmat tarpeeni. En tiedä kuinka paljon täydennystä tästä mallistosta myymälöihin tulee, olin silti ihmeissäni, että nämä musta-valkoiset päälliset olivat viimeisiä, joita minä onnistuin myymälästä löytämään. Muita värejä näytti olevan vähän enemmän.

Tytär ei muuten pitänyt kynttilänjaloista, kutsui niitä kauheiksi, mutta minä näin niissä jotain. Ne ovat vähän kuin kauniit riikinkukonpyrstöt. Ja onneksi toistaiseksi minun makuni ratkaisee tässä huushollissa…! 🙂

IKEAsta tarttui matkaani myös tuo ihana, kultaisilla neppareilla koristeltu huopakori. Näin sen heti toimittavan pitkien kynttilöiden säilyttäjän virkaa.

Joko te olette kerenneet IKEAan ja uuteen Ypperlig -mallistoon tutustumaan?

Lemppari aamupala

Aamu alkaa hyvin raikkaalla ja terveellisellä aamupalalla.

Vakio aamupalani on smoothie, varsinkin arkiaamuisin. Se on helppo ja nopea pyöräyttää blenderissä heittämällä kaikki raaka-aineet sinne ja hurauttaa kone käyntiin. Oman smoothieni tarvitsee olla ruokaisa ja ravitseva, sillä se on ainoa asia, jonka aamupalaksi nautin. Vakkari smoothieni koostuukin 1 maitorahkasta, 1 banaanista, 100g eri marjoista, ja kourallisesta kaurahiutaleita. Sekaan lentää myös yleensä pari basilikan lehteä, joskus loraus limeä tai hunajaa lisämakua tuomaan.

Maitorahka tuo annokseen proteiinin, joka pitää nälän pois, bansku hiilareita. Kaurahiutaleista ja eri marjoista saa kuituja ja jälkimmäisistä myös vitamiineja. Joskus aamulla kiinteän ruoan syöminen voi tuntua hankalalta, ainakin minun on pitänyt olla parisen tuntia jalkeilla, ennen kuin saan jonkun tuhdimman aamiaisen alas. Smoothie on juotavana jotenkin helpompi kulauttaa, vaikka nautinkin sen vasta töissä ja oikeastaan siihen mennessä olen melkein sen pari tuntia jo hereillä ollutkin.

Aamu lähtee käyntiin tosi hyvin raikkaalla, marjaisalla ja hedelmäisellä juomalla, joka on myös superterveellinen!

Ikkunalaudan lisäys keittiöön

Pari oikeaa veikkausta tuli teiltä aiemmin – ikkunalautahan siitä laudanpätkästä tehtiin!

Ruokapöydän vaihtuessa pyöreään ja sen sijoituttua keskemmälle keittiötä, meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus hyödyntää ikkunanedusta nyt kun ruokapöytä ei ole siinä kiinni.

Vaikka pyöreän pöydän ympärille mahtuu likipitäen saman verran ihmisiä ruokailemaan kuin vanhan suorakaiteen muotoisen, on kattaustilaa vähemmän. Sitä minä kyllä kaipaan, sillä pidän todella paljon kattauksien tekemisestä ja arkiruokailua lukuun ottamatta pidän siitä, että myös pöytään mahtuu kantamaan ruokaa. Esimerkiksi jouluna pöytään tulee helposti kymmenittäin kippoja ja kuppeja erilaisia ruokia varten. Ikkunalautaa voi hyödyntää kattauksiin ja ruoan esillelaittoon todella kätevästi.

Lauta on tavallista, männystä valmistettua liimapuulevyä. Se kiinnitettiin seinään kolmella kannattimella, sillä halusimme varmistaa ettei se ala rotkottamaan ja sen päälle uskaltaisi laittaa myös painoa ruokatarvikkeista ruukkuihin. Ikkuna on pienessä, viiden sentin syvennyksessä ja lauta kiinnitettiin suoraan syvennyksen päälle. Maalasin sen valkoiseksi ja se maastoutuu mielestäni todella hyvin keittiöön – ihan kuin se olisi aina ollut siinä!

Ikkunalauta on pieni lisäys keittiöömme, mutta tuo siihen heti ihan toisenlaista ilmettä ja käyttömahdollisuuksia! Se toi mielestäni myös kodikkuutta lisää ja nyt laitoinkin laudalle ison lyhdyn, lemppariruokakirjoja ja mm. timjamin luonnonvaloa saamaan. Olen harkinnut kunnon yrttiruukkujen hankkimista, olisi kivaa saada niitä muutama riviin ikkunalle. Kaiken kaikkiaan monikäyttöinen ja kaivattu lisä keittiöömme!

Ja ah, nuo tuolit… ♡ Jos jostain huonekaluostosta voi olla onnellinen, niin noista! Niin täydelliset!

Totaalinen tekstiilipäivitys olkkariin

Tein olohuoneessa likipitäen totaalisen tekstiilipäivityksen ja sen myötä meille on vihdoin ja viimein löytyneet myös uudet matot, wuhuu!

Aloitetaan kuitenkin pienemmistä tekstiileistä… tajusin nimittäin etten ollut uusinut pitkään aikaan sisätyynyjä ja sen kyllä huomasikin! Kaikki tyynyt olivat lässähtäneitä, joita ei pöyhinnästä huolimatta saanut enää muhkeiksi ja onhan se nyt ihan hygieniasyistäkin koristetyynyjä välillä kannattavaa uusittava.

En ole ostanut todella pitkään aikaan uusia päällisia. Olen pyöritellyt niitä samoja makkarista olkkariin ja olkkarista tytön huoneeseen ja nyt tuskastuin kaikkiin jäljellä olleisiin, sillä myin todella ison osan pois viimeksi kirpparilla. Oli aika harkita sekä uusia tyynyjä että niiden päällisiä. Sattuikin kilahtamaan sähköpostiin sopivaan rakoon Hemtexin Ota 3, maksa 2 -tarjous, jonka turvin hankin pari uutta tyynyä päällisineen (valmis setti siis) sekä pehmeän huovan.

Uudet päälliset ovat todella kauniit! Niissä on rouhean leveä vetoketju ja iso ruskea nahkakoriste. Tyynyjen monikäyttöisyyttä lisää erilaiset kääntöpuolet ja käytänkin toista tyynyä kauniilla vaaleanharmaalla puolella ja toista tuolla syvän tummansinisellä. Nämä olivat ihan nappiostos! Kolmantena tarjoustuotteena valikoin mukaani valkoisen huovan, joka on ihanan lämmin ja unelmanpehmeä.

Olen pitkään ollut kyllästynyt normaaleihin 50×50 ja pienempiin 40×40 kokoisiin neliönmallisiin tyynyihin. Nuo Hemtexistä mukaan lähteneet pitkulaiset 40×60 kokoa olevat ovatkin kivaa vaihtelua, joita täydensin vielä toisilla suorakaiteen mallisilla tyynyillä ja päällisillä; HM Home -myymälästä ostin edulliset sisätyynyt ja Zicos’in verkkokaupasta nakuttelin tilaukseen House Doctorin valkoiset päälliset mustilla katkoviivoilla muutaman päivän harkinta-ajan jälkeen.

Sohvalle lisäsin myös Ikean tilaisuudesta mukaan saamani pehmeään beigeen taittavan tyynynpäällisen ja myymälästä itse ostamani vihreänsävyisen päällisen, jotka ovat samettisen pintansa vuoksi myös nyt myös todella trendikkäitä! Yhdessä kaikki värit sohvista kutsuvat ja syksyyn sopivasti vähän tummanpuhuvat. Pidän todella paljon tästä ilmeestä!

Vihdoin ja viimein olen myös löytänyt uudet matot olkkariimme. Hain joko erittäin lyhytnukkaista ryijymattoa tai paksua ja tiiviillä kudonnalla tehtyä puuvillamattoa, jota pystyisi pesemään myös itse. En tajua miten en aiemmin hiffannut lähteä ihan mattojen erikoisliikkeeseen hankintaa tekemään postimyyntiliikkeiden sijaan, sillä luoja yksin tietää kuinka monta mattoa olen kesän aikana ja jälkeen tilannut ja samantien palauttanut. Kyllä matto pitää nähdä livenä ennen ostopäätöstä! Ainakin, jos on yhtä vaativa valkoinen lattia kuin meillä, jossa vähäänkään lämmin sävy näyttää pissankeltaiselta ja tunkkaiselta.

Löysin melkein samantien Mattokymppi -kaupasta toiveeni täyttäneen maton! Mattoon on kudottu graagisia neliökuvioita ja bonuksena matossa on vielä musta loimilanka, joka antaa pienen ryhdikkyyden mattoon ja viimeistellen ilmeen mustilla hapsuilla. En yleensä välitä hapsuista, mutta jotenkin ne antavat niin täydellisen kontrastin vaalealle matolle, että lämpenin niille.

Olkkarimme on telkkariseinältä pidempi, joten huone on enemmänkin pitkulainen. Huonekalujen asettelun kannalta koen normaalit mattokoot vähän haastavina; 160×200 on auttamatta liian pieni ja siitä suuremmat koot vääränmallisia. En halua korostaa suorakaidemaisuutta, vaan luoda sohvaryhmän yhteyteen enemmänkin neliön. Suosinkin siksi mielelläni yleensä kahta pientä mattoa, jotka sijoitan rinta rinnan. Manhattan-matto valikoitui kotiimme 120×180 kokoisena ja kahdella matolla pääsen aika täydellisiin 180x240cm mittoihin.

Totaalinen tekstiilipäivitys toi kotiin tummemman, hyvin syksyyn sopivan, pehmeän kotoisan ilmeen. Olohuone on nyt ihanan kutsuva ja pehmeän pesämäinen, juuri niin kuin syksyllä kuuluukin. Ihastuin Ikeasta saamaani samettipäälliseen niin paljon, että ostin tuon ”vedenvihreän” päällisen lisäksi vielä tummanvihreän- ja sinisenkin, voin sitten vaihdella jos siltä tuntuu. Matot ovat taas niin täydellisesti makuuni etten voisi olla tyytyväisempi!

Syksy on alkanut sisustusrintamalla vauhdikkaasti! Koti on ollut muutoksien kourissa jo keittiössä tapahtuneen ruokailukalustonvaihdon vuoksi ja sinne kaavailtu pieni lisäprojektikin on nyt valmis, josta jo aiemmin mainitsin. Siitä muuten tulossa juttua heti huomenna!

Olkkari sai uuden ilmeen pelkillä tekstiileillä, mutta vielä tuo sohvan taustaseinä mielessä kummittelee… uutta ideaa seinän uusimiseksi on jo viritelty, uskoisin siihen littyvän maalia sekä tauluhyllyn katoamista. Oikeastaan viimeksi mainittu ohjaa ensiksi mainittua, katsotaan mitä sen kanssa tehdään.

Toivottavasti teillä on ollut mukava lokakuun 1. päivä!