Kukkia ja kynttilöitä

Siinäpä ne tärkeimmät kodin piristäjät näin pimeään aikaan vuodesta; kukat ja kynttilät.

Olen itse asiassa ajatellut tuota pimeää siihen malliin, että luulen ripustavani ulkovalot tulevan viikonlopun aikana ulos pihapuihin. Etuovi ei tunnu läheskään niin synkältä kotiin tullessa, jos kirsikkapuun oksilla tuikkii valonlähteet. Olen myös harkinnut ajastimella syttyviä led-kynttilöitä lyhtyihin.

Olen usein ripustanut valot etuovelle vasta ekan adventin aikoihin, mutta vuosi vuodelta pimeys käy raskaammaksi käsitellä ja jos valonlähteillä sitä voi helpottaa, niin naapurustosta ja liian aikaisesta ”jouluvalojen” ripustamisesta viis! Olen sitä paitsi huomannut, että kun eka rohkea naapuri laittaa pihavalot, seuraa muut pian perässä. Viime vuosina meidän talot ovatkin näyttäneet upeilta, sillä jokainen naapuri on laittanut runsain määrin kauniita (värittömiä) valoja. Talorivistöämme on useat ohikulkeneet koiranulkoiluttajatkin aina ihastelleet ja muutama kylään tullut kaveri kysäissyt ettei vaan sattuisi olemaan naapureidemme kesken mitään jenkkityylistä kilpailua käynnissä…! 🙂 Onneksi mihinkään mauttomuuksiin, kuten välkkyviin neonvaloihin ja poroihin katolla ei ole kukaan vielä lähtenyt, heh.

Kukat alkaa meillä kotona vaihtumaan pikkuhiljaa jouluisampiin ja oikeastaan koko syksynä ei ole enää leikkoja tullut ostettua, vaan kotona on viihtyneet erilaiset calluna-lajikkeet sisälläkin. Viime ajoista poiketen nyt kotona on ollut leikkokukkia, sillä satuin saamaan nuo ihan ilmaiseksi erään tapahtuman jälkeen työmatkalla törmätessäni isojen kukka-asetelmien purkamiseen.

Kiepautin isot vihreät oksat kranssiksi, olen pari joulua viettänyt miettiessäni miten vanhan kaapin oveen sopisi viherkranssi ja nythän se tuli selvitettyä – tosi hyvin sopii! Saattaisi sopia jopa kaksi pienempää, yksi molempiin oviin kiinnitettynä. Tulisi oikein klassinen joulufiilis sellaisesta!

Kynttilöitä meillä palaa ihan valtavasti joka ikinen päivä. Niitä on joka puolella, useampi tuikku, pöytä- tai kruunukynttilä alakerrassa joka kolkassa. Ihana keino karkottaa pimeää ja luoda tunnelmaa kotiin.

Onko teillä käytössä samat keinot?

Kattaus Pyhäinpäivän illalliselle

Tähän Halloween-viikkoon sopien takana on ihan kreisi-kammottava työviikko. Syksyt on pahimpia työrintamalla ja kiire tuntuu kohoavina stressikäppyröinä. Töitä on enemmän kuin pystyy tekemään ja suuri osa niistä luovia tehtäviä, joihin pitäisi pystyä keskittymään ajan kanssa. Mutta kun ei. Sillä välin kun minä kaivan inspiraatiota ja odottelen ideoiden syntymistä kasaantuu pöydälle tuhat ja yksi muuta asiaa, jotka eivät odota ja yhtäkkiä huomaan olevani aikamoisessa puristuksessa. Olen melkoisen stressaantunut tällä hetkellä, mutta onneksi tilanne on pian tasaantumassa lisäkäsiparin myötä.

No, nyt kun tähän alkuun on saatu purettua pahimmat niskassa tuntuvat negistelyt, voidaan mieluusti siirtyä kivempiin tunnelmiin ja vuorossa kauan luvattua kattausasiaa uuden pöydän äärellä!

Pyhäinpäivästä alkaakin loppuvuoden kattausrupeama. Tämän lähestyvän juhlapyhän jälkeen vuoroon tulee Itsenäisyyspäivä, silloin on ihan must toteuttaa jokin Suomi 100 -teemainen kattaus ja sen jälkeen pian on vuorossa joulu ja uusi vuosi. Aloitetaan kuitenkin tästä tulevan viikonlopun juhlakattauksesta.

Meidän Pyhäinpäivät ovat vuosikausia menneet samalla kaavalla ystäväpariskunnan kesken. He tulevat tänäkin vuonna meille ja ruokalistalta löytyy lihaisaa pataa ja ihania jälkkäreitä.

Ekaa kertaa pääsin nyt testaamaan kattausta kesällä hankittuun pyöreään pöytäämme. Tarkoitus on ollut tehdä teille testikattauksia, mutta niin vaan on syksyn kiireet vieneet mennessään, että aikaa tai puhtia ei moiseen ole ollut. Nyt olikin siis korkea aika testata minkälaista syntyy.

Idea kattaukseen lähti noista upeista servieteistä. Jostain syystä tuo iso tammenlehti-kuvio puhutteli ja ne oli pakko ostaa. Taittelin ne tuollaiseksi piispanhiipaksi, ne tekevät kattauksesta kolmiulotteisemman ja mielenkiintoisemman. Koska Pyhäinpäivän illallinen saa olla tunnelmallinen, valikoitui pöytäliinaksi tummanharmaa liina. Lisäsin vielä puiset leipälautaset aterinten alle tuomaan lisää lämpöä ja fiilistä ruskean värin myötä. Samalla aterimet tuli jotenkin paremmin sidotuksi osaksi kattausta.

Käytän kristallilaseja aina tällaisilla illallisilla sekä jouluna. Ne antavat viimeisen silauksen kattaukselle juhlallisella ja hieman ylellisellä ilmeellään.

Koristeena on tällä kertaa vain kynttilöitä. Minusta ne riittivät, vaikka usein tykkään käyttää myös leikkokukkia kattauksissa. Kynttilänjalkoina on uudet IKEA / HAY -yhteistyön Ypperlig -jalat. Minusta ne ovat hauskannäköiset ja taisinkin jo aiemmin mainita, että ne tuovat mieleeni riikinkukon. Kynttilöiksi voisi ihan hyvin vaihtaa vielä kultaiset pitkät kynttilät, ne saattaisivat toimia myöskin.

Tällä kattauksella siis Pyhäinpäivän viettoon meidän kotonamme.

Vielä ennen vieraiden tuloa käymme huomenna aamulla haudoilla – ei sovi unohtaa päivän olennaisinta asiaa, eli jo joukostamme poistuneiden muistamista. Me käymme viemässä kynttilät isälleni ja vaarilleni ja taidanpa illalla sytyttää kynttilän myös heinäkuussa pois nukkuneen rakkaan koiramme muistolle sekä tietysti muutama vuosi aiemmin poisnukkuneen tyttökoiramme muistolle. Niin rakkaita nekin karvaturrit meille olivat. <3 Haikea fiilis taas muistella kaikkia tärkeitä ihmisiä ja eläimiäkin, mutta onneksi muistot saavat tätä nykyä enemmänkin hymyilyttämään ja tuntemaan lämpöä rintalastassa.

Rauhaisaa Pyhäinpäivää kaikille.

Iltahämärässä

Vaikka kaunis talvinen lumi suli vesisateiden myötä, eletään nyt silti parhaimpia fiilistelyaikoja ja koti täyttyy lukuisista kynttilöistä joka ilta. Vaikka taisin mainita, ettei blogissa ihan vielä ala joulufiilistelyt, en voi sille mitään, että vähän se jo takaraivossa kolkuttelee. Kynttilöistä, taljoista ja huonekuusesta tulee väkisinkin vähän jouluinen tunnelma… Täytyy myöntää, että nautin siitä ja pienistä jouluisista ajatuksista, joita päähän välillä putkahtelee.

Tykkään hämäristä illoista ja niiden tuomasta tunnelmasta. Hämärää voi helposti torjua lukuisilla kynttilöillä ja pienillä tunnelmavaloilla. Itse käytän sen torjuntaan joka päivä myös kirkasvalolaitetta puolisen tuntia heti aamusta. Se on toistaiseksi pitänyt iltapäivän väsyn poissa, vaikka näin kiireisen syksyn odotan alkavan tuntumaan jossain kohtaa ihan fyysisenä väsymyksenä.

Työrintamalla on tällä hetkellä menossa aikamoinen härdelli ja kiire tuntuu joskus aika kovalta ja tehtävälista loputtomalta. Loppuvuoden osalta on kalenteri myös täyttynyt vapaa-ajan menoista – almanakan sivut ovat viikonloppujen osalta täynnä ohjelmaa jouluun saakka yhtä tai kahta satunnaista perjantaita tai lauantaita lukuun ottamatta. Onneksi tiedossa on kuitenkin kaikkea ihanaa menoa ja juhlaa ja hei – yksi ulkomaanmatkakin pikkujoulutunnelmissa!

Minäpä jatkan täällä fiilistelyä ja toivottelen mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Ensilumen aikaan

Eilen satoi ensilumi Helsinkiin. <3

Tosin aamulla eilen herätessä olo tuntui petetyltä – meillä ei ainakaan ollut luvattua 10 sentin lumipeitettä kotona! Minä kun niin sitä odotin… odotus kuitenkin palkittiin illalla kotiin rämpiessäni, kotinurkilla oli totaalinen talvi ja lähipuisto taianomainen näky!

Meillä jäi auto pihalle, sillä alla oli vielä kesärenkaat. Niinpä edessä oli hyvin vetinen ja loskainen matka töihin ja takaisin. Välietappina suuntasin kuitenkin töistä suoraan salille pitkäksi venähtäneen palaverin jälkeen. Olo oli vähän nuutunut, nälkäinen ja ärtynytkin, mutta treeni kulki hyvin ja mielialakin piristyi. Kyllä liikunnalla on mahtava vaikutus! Käytössäni on uudet saliohjelmat, jotka ovat melkoista rääkkiä ja kroppa on kovilla. Toivottavasti myös tulosta syntyy!

Kotiinpäin lähdin jälleen bussilla ja kuinkas ollakaan se meni juuri nenän edestä. Siinä kun vartin seisoi tuulisella tienpientareella varoen autojen heittämää märkää loskaa, alkoi hiki vaihtua viluksi ja sankassa lumisateessa kastui hanskatkin ikävästi yrittäessäni pitää huppua tuulessa paikallaan.

Kotiinpäästyäni kävin kuumassa suihkussa, söin hyvin ja sen jälkeen oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa keittiön ikkunan edessä olevan kirsikkapuun lumiset oksat ja sisällä kotona oleva lämmin tunnelma. Ihana yhdistelmä ja tulipa niin jouluinen olokin.

Tämän vuoden joulukortti-idea on muuten muhinut ajatuksesta askarteluvälineiden ostoksiksi ja kohtaa pyörähtää taas iltojen iloksi joulukorttitehdas käyntiin. Ihan parasta tuollainen pikkuhiljaa vuoden odotetuimman juhlan puoleen kääntyminen.

Meillä on miehen kanssa edessä pieni hotelliloma. Tytär haluaa pitää synttärijuhlat kotona huomenna ja niinpä me ulkoistamme itsemme keskustan hotelliin. Aiomme leikkiä turistia kotikaupungissamme, pyöriä turuilla ja toreilla, kierrellä puistot ja nähtävyydet, käydä kahviloissa hörppimässä kuppi kuumaa ja syödä ravintolassa hyvin ja nautiskellen. Illalla on tiedossa vielä yhdet juhlatkin, niissä varmasti pyörähdämme, mutta eniten houkuttaa kuitenkin hotellin lakanat ja ihana seuraavan aamun aamiainen.

Rentouttavaa viikonloppua teillekin!

2-kymppisen äiti – mietteitä perheestä

Tänään on erityinen päivä. Lapseni, ainokaiseni, täyttää tänään 20 vuotta. Ihan uskomatonta! Toissailtana sitä miehen kanssa juuri yhdessä pohdittiin – miten voi olla, että meillä on jo kakskymppinen tytär?! Kun tuntuu, ettei itsekään ole (ainakaan henkisesti) yhtään sen vanhempi!

On kai sanomattakin selvää, että kun oma ikä alkaa vielä (hetken) 3:lla, olemme ystäväpiiristämme ensimmäisiä, jotka aikoinaan perhettä perustivat. Tai no, siinä iässä meidän ystävät eivät vielä olleet edes parisuhteessa, saati tänä päivänä parisuhteessa sen aikaisen heilansa kanssa. Olemmekin mieheni kanssa ystäväpiirimme ainoat, jotka ovat alle parikymppisestä asti yhdessä olleet. Uskotte varmaan, että se herättää tänä päivänä ihmetystä ja kunnioitustakin, aika harva meidän iässä perheen perustaneet ovat ylipäätään enää yhdessä. Usein uusia tuttavuuksia tavatessa kohdallani ihmetellään ensin, että miten minulla voi olla niin vanha lapsi ja sitten toiseksi ihmetellään sitä, että olen lapsen isän kanssa vieläkin yhdessä! Hassua sinäänsä, mutta näin usein käy.

Emme ole voineet välttyä myöskään ihmettelyiltä siitä, että teemme perheenä kolmistaan edelleen tosi paljon asioita yhdessä; vietämme koti-iltoja samalla sohvalla istuen, vietämme juhlia ystävien kanssa, jossa tytär on usein mukana, matkustamme liki aina kolmistaan ulkomaita myöten ja vietämme muutenkin aikaa yhdessä kolmisin. Joidenkin mielestä tuntuu välillä oudolta, että parikymppinen likka viitsii hengata vanhempiensa kanssa. Kenties heiltä jää usein ajattelematta kokonaisuus; perustimme perheen todella nuorina, olin itse nuorempi tullessani äidiksi kuin tyttäreni on nyt. Ikäeromme lapseen on hiukan toista luokkaa kuin 4-kymppisenä ekan muksun pyöräyttäneenä. Olemme kasvaneet kaikki kolme yhdessä – me teineistä aikuisiksi ja tytär vauvasta jo parikymppiseksi nuoreksi naiseksi.

Olemme aina olleet tiivis kolmikko ja olen ihan varma, että se johtuu juurikin tästä yhdessä kasvamisesta. Meistä oli luonnollista ottaa lapsi aina osaksi omia menojamme, kavereiden kanssa vietettyjä illanistujaisia tai mökkireissuja. Ehkä toimimme silloin myös vähän ”pakosta” tehdä niin – jos halusimme nähdä kavereita ja viettää aikaa heidän kanssaan, oli meidän mentävä lapsen kanssa mukaan. Toisaalta kaverit taas viettivät meidän kotonamme paljon aikaa, olimme likipitäen ainoita, jotka asuivat tuolloin jo omillaan pois vanhempien nurkista. Meillä luuhasikin aina paljon kavereita! Ehkä siksi heistä on vielä tänäkin päivänä luontevaa tulla viettämään iltaa juuri meidän kotiimme.

Onkin ihan mahtavaa, että myös ystävämme tuntevat tyttäremme hyvin ja pitävät häntä vähän kuin ”kaikkien yhteisenä lapsena”. Aika moni on hoitanut häntä, lämmittänyt tuttipullon tai vaihtanut vaipan minun vielä jäätyä aamulla nukkumaan mökkireissullamme. Lukuisia kertoja olemme leikkineet ”Peiliä” tai ”Väriä”, miehetkin saunakaljojensa jälkeen yhteisillä reissuilla. Uskon, että myös tyttären mielestä nämä meidän läheiset välit ystäviimme ja yhdessä heidän kanssa viettämä lapsuus on rikkaus jo itsessään. Lapsellamme on aina ollut paljon tuttuja ja turvallisia ja läheisiä aikuisia elämässään.

Meillä vanhempina on aina ollut tyttäreen hyvät ja läheiset välit. Pystymme keskustelemaan avoimesti asioista, niin kipeistä kuin hyvistä. Joskus mietin miten onnekkaita olemmekaan saatuamme juuri hänet tyttäreksemme. Hän on aina ollut ns. helppo ja vähään tyytyväinen lapsi. Ei paljoa kitissyt vauvanakaan, eikä valvottanut öitä. Emme joutuneet sairastelemaan paljoa ja rauhallisen ja harkitsevaisen luonteensa vuoksi tytär ei onneksi ikinä loukannutkaan itseään missään. Vauva- ja lapsiajan helppoutta enemmän arvostan tyttäressä kuitenkin hänen upeaa persoonaansa ja luonteenpiirteitään. Hän on aina uskaltanut kulkea omia polkujaan ja olla rohkeasti eri mieltä jos siltä on tuntunut, vaikka massa olisi ohjannut muuhun. Hän on empaattinen ja muut huomioon ottava ja omaa luontaisen tilannetajun – jotain, mitä puuttuu monelta aikuiselta. Ja vaikka tytär on kovapäinen ja määrätietoinen ja tasan tarkkaan tekee juuri sen mitä on päättänyt (minä jos kuka sen tunnistan, koska on täysin tullut äitiinsä siinä), häneltä löytyy kuitenkin sopivasti myös elämässä ja ihmissuhteissa tarvittavaa herkkyyttä.

Olen ylpeä, että olemme nuoresta iästämme huolimatta pystyneet ja halunneet alusta asti tarjota tyttärelle turvallisen kasvuympäristön ja ehjän perheen ja pitäneet oman parisuhteemme läjässä siinä samalla. Nuo asiat kun eivät ole itsestäänselvyyksiä ja vaatii paljon töitä. Ei tässä mitään sokerikuorrutetta ole tarkoitus elämämme ylle heittää, meillä on myös ollut vaikeutemme ja kasvukipumme, mutta ne kuuluvat elämään ja niistä päästään yli, jos on tahtoa ja halua. Meillä sitä on ollut.

Perinteisesti suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu omakehu. Eihän me osata ottaa kehua vastaan edes toiselta. Siitä huolimatta kehaisen nyt kuitenkin tytärtäni, miestäni, itseäni ja koko meidän pientä kolmen hengen perhettämme. Hyvin me ollaan vedetty! Hyvin me ollaan selvitty! Hyvä me! Hyvä meidän perhe!

Tänään spottivalo on ollut käännettynä kuitenkin kaikkein kalleimman aarteeni puoleen. On hänen päivänsä. Siispä onnea rakas tyttäreni. Olet kaunis. Niin sisältä kuin ulkoa ja me isäsi kanssa rakastamme sinua valtavasti. Sniif. <3

Huonekuusi – toinen lempparikasvini

Pitkään blogiani lukeneet tietävät jo, että en juurikaan pidä viherkasveista omassa kodissani. Olen sillä tapaa ronkeli, että en pidä kovinkaan monen kasvin ilmeestä tai lehtien muodoista. Kahta lempparikasviani, oliivipuuta ja huonekuusta yhdistää yksi tekijä ja se on puumainen ilme. Niinpä kolmannen oliivipuuni kuoltua äskettäin (siis sen puun, jonka sain selviytymään viime talvesta ja joka nyt teki totaalisen harakirin muutamassa viikossa nostettuani sen ulkoa sisätiloihin), päätin jättää oliivipuut tauolle ja hankkia huonekuusen.

Mitenkään kovin menestyksekäs en ole tämänkään kasvin kanssa ollut – olen mitä todennäköisimmin kastellut kasvia liikaa saaden kaksi edeltäjää jo bioroskikseen, joten yritän tämän kanssa edetä varovaisemmin. Minulle suorastaan naureskeltiin Plantagenissa, että miten ihmeessä olen saanut jo kaksi huonekuusta hengiltä?! Hmm… minusta tämä on kyllä aika vaativa kasvi hengissä pidettäväksi!

Istutin huonekuusen betoniruukkuun tekemällä sinne ensin salaojan pienistä kivistä. Jospa se auttaisi vähän liikakasteluongelmassa myös.

Ensiksi sijoitin huonekuusen keittiön ikkunalaudalle, mutta yhdessä viime viikonlopun aikana keittiöntuoleihin lisäämieni taljojen ja jatkuvasti jo kotona ollessani polttamieni pimeää taltuttavien kynttilöiden kanssa yleisilme jouluuntui liikaa jopa minunkaltaiseni jouluhullun mielestä. Oli aivan pakko siirtää huonekuusi hetkeksi vielä samaisessa avotilassa olevan eteisen puolelle. Nostan sen siitä sitten kuukauden kuluttua paremmin framille, kun joulua voi alkaa hehkuttaa jo olan takaa.

Tänään oli asteet pakkasen puolella kun lähdin töihin ja hanskoja oli kaiveltava esiin! Saa nähdä tuleeko Helsinkiin ensilumi jo ensi viikon alussa, kuten lupailivat. En kyllä panisi pahakseni (kun ei se kuitenkaan vielä maahan jää) ja usein tyttären syntymäpäivän tienoilla (myös silloin kun hän syntyi), sataa maahan ensi lumi. Tosin viime vuosina se on ollut vähän kortilla…

Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille!

Taljojen paluu sisustukseen

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että taljat kuuluvat talvisisustamiseen. En hirveästi harrasta kausi-sisustamista, pyrin hankkimaan ja omistamaan ajattomia ja ympärivuoden käytössä olevia tavaroita ja tekstiileitä, mutta kyllähän jotkut tavarat vain kuuluvat tiettyihin vuodenaikoihin tai juhlapyhiin. Taljat ovat mielestäni hyvin vahvasti kylmien vuodenaikojen sisustustekstiileitä, harva kai kesäkuumalla istuu taljan päällä…

Olenkin usein ottanut taljoja esiin vasta marras-joulukuun vaihteessa, kun kotiin on halunnut alkaa päivittämään jo vähän jouluista fiilistä. (Hep! Joulu mainittu!!:)

Kesällä hankitut Neu-tuolit ovat ruiskupuristettua polypropeenia, eli muovia ja tuntuvat todella kylmiltä istua tänä muutenkin kosteana ja viileänä vuodenaikana. Tuolit eivät kesällä tuntuneet ollenkaan kylmiltä, mutta nyt huomasin kaipaavani niihin jotain pehmeää ja lämpöistä alustaa. Ei siis auttanut muu, kuin kaivaa ne talviseksi mieltämäni tekstiilit esiin ja vuoraa tuolit tekotaljoilla. Miten ihanan pehmeitä ja lämpöisiä pesiä niistä tulikaan!

Taljoja on kahdenvärisiä; valkoisia ja siniharmaita ja ne ovat kaikki Hemtexistä hankittuja. Olen jopa käyttänyt nuo siniharmaat kertaalleen pesukoneessa ja ovat ihan uudenveroisia, eivätkä kärsineet pesukoneesta lainkaan. Keittiöön tuli tosi kiva ilme ei pelkästään karvaisten taljojen vuoksi, vaan myös siniharmaan värin myötä. Myönnän rehellisesti, että vähän alkoi jouluttaa taljojen vuoksi, ne toivat heti vähän sellaista joulunsekaista fiilistä kotiin ja uskokaa tai älkää, jokin joululaulukin alkoi päässäni soimaan! 🙂

Vaikka mielessä onkin jo muhinut idea tämänvuotisista joulukorteista – minähän askartelen ne itse joka ikinen vuosi – ja omatekoisista joululahjoista, ihan vielä en ala blogissa hehkuttaa lempi juhlaani. Itselläni on vahvasti liittynyt jouluun kuuluvat valmistelut tyttären syntymäpäivän jälkeiseen aikaan, sillä kun tytär oli pieni ja erilaisia synttärijuhlia piti järjestää useampiakin sukulaisille ja sitten kavereille erikseen, keskityin aina ensin niiden juhlien järjestelyyn lokakuun loppupuolella ja vasta sitten aloin suuntaamaan katsetta joulun suuntaan. Tytär on nyt jo aikuinen ja juhlien järjestelyt ovat sellaisenaan taaksejäänyttä elämää, mutta edelleen vasta hänen syntymäpäivänsä jälkeen alan miettimään vuodenlopun juhlia. Tapa on siis jäänyt, mutta kyllähän elämässä pitää olla perinteitä ja vanhoja pinttyneitä tapoja.

Yritän jossain kohtaa nappailla vähän laajempaa kuvakulmaa keittiöstä. Nyt toivottelen reipasta uutta viikkoa kaikille!

Makuuhuoneen puolella

Pitkästä aikaa kuvia makkaristamme.

Siellä ei ole tapahtunut juurikaan sisustuksellisia muutoksia pariin vuoteen, sillä makuuhuone on viimeisen remontin jälkeen edelleen mieleemme. Mustaksi maalattu päätyseinä on kaikessa jykevyydessään rauhallinen. Pidän makkarin graafisesta musta-valkoisesta ilmeestä, johon yläkerrassa (vieläkin uusimatta) oleva kirsikanvärinen lattia tuo mukavasti lämpöä. Ehkä siksi tuota lattianvaihtoa ei olekaan kiirehditty…

Makuuhuoneemme on hyvin kompakti, mutta siellä on tärkein – mukava sänky hyvillä patjoilla! Lisäksi minun puolellani sänkyä on muutama seinähylly kirjojen ja muutaman pienesineen säilyttämiseksi. Ainoita koriste-esineitä on tuo vanha kiinalainen kaappi, iki-orkidea sekä vanhempieni joltain Aasian matkalta tuoma buddha.

Päätyseinällä on itse ottamistani kuvista tekemäni kuvakollaasi. Musta-valkoinen kollaasi on kyllä yksi lemppari kohdistani koko kotonamme.

Olen miettinyt pitkään lukuvalaisinten vaihtamista. Haluaisin sellaiset, jotka ripustetaan johdosta katossa olevaan koukkuun ja jotka sitten laskeutuvat sieltä oikeaan korkeuteen sängyn vierelle. Valmiiksi pitkällä johdolla olevia on ollut (ainakin jossain kohtaa, nyt en ole pitkään aikaan etsinyt) vaikea löytää valmiina, en itse ole koskaan tehnyt sähkötöitä edes johdonvaihdon verran, joten ihan ekaksi en niitä lähtisi räpeltämään.

HAYn IKEALLE suunnittelmat Ypperlig -tyynynpäälliset päätyivät makkariin kuten suunnittelinkin ja ne sopivat kyllä täydellisesti vähän tuollaisella kukonaskel -kuviota muistuttavalla ilmeellään graafiseen makkariimme.

Loppuun vielä kuva suunnasta, jota ei ole ikinä ennen blogissa nähty. Tyttären huonetta en ole koskaan blogissa esitellyt, se ei ole tuntunut jotenkaan oikealta tai tarpeelliseltakaan, aikuisen tyttären huone on hänen omaa yksityistä aluettaan hänen omilla tavaroillaan. Tämän verran kuitenkin annan kurkistaa siihen suuntaan avointen ovien lomasta.:)

Ennen alakerrassa palvellut iso nojatuoli ja rahi sekä isovanhempieni vanha jalkalamppu päätyivät tyttären huoneeseen alakerrassa kolmisen vuotta tehdyn rempan jälkeen. Tyttären huone on yli tuplasti isompi kuin meidän, joten sinne mahtuu kuvassa näkyvien huonekalujen lisäksi vielä loistavasti parisänky, iso tv-taso/kirjahylly ja toinen nojatuoli vaatekaappirivistöstä puhumattakaan. Tyttären huone noudattaa muun kodin tapaan musta-valko-harmaata linjaa, vaikka ihan itse on saanut huoneensa sisustaa ja maalata. Poikkeuksena ja väripilkkuna huoneessa on ripaus tummanpunaista.

Meidän makuuhuoneessa ei varmaan suurensuuria muutoksia nähdä tulevaisuudessakaan, mutta jalkopäädyn seinä pitäisi maalata. Se tarvitsee uuden, raikkaan valkoisen maalikerroksen ylleen.

Mukavaa tiistaita!

Uudet IKEA Ypperlig -tuotteeni

Eilen perjantaina lanseerattiin IKEA / HAY -yhteistyön tulos, Ypperlig -mallisto. Minä vierailin IKEAssa heti työpäivän jälkeen saadakseni käsiini joitain pientuotteita tästä mallistosta. Minusta on tulossa kovaa vauhtia tanskalaisen HAY:n suurensuuri fani…!

Ihan ekaksi olin päättänyt ostaa maailman parhaimman kestokassin, eli FRAKTAn uudessa HAYn suunnittelemassa kuosissa. Kassejahan oli uusilla kuoseilla monen monta, mutta itse päädyin viininpunasävyiseen. Vihreäkin olisi itse asiassa ollut kiva…

Lisäksi kassalle kiikutin mukanani 2 musta-valkoista tyynynpäällistä (jotka ovat kätevästi kaksipuoleisia) sekä kaksi hauskaa ja matalaa kynttilänjalkaa. Olen pitkään kaivannut makkariin uusia graafisia tyynynpäällisiä sekä nimenomaan matalia jalkoja, joihin saisi kruununkynttilöitä. Ypperlig -malliston tuotteet täyttivät molemmat tarpeeni. En tiedä kuinka paljon täydennystä tästä mallistosta myymälöihin tulee, olin silti ihmeissäni, että nämä musta-valkoiset päälliset olivat viimeisiä, joita minä onnistuin myymälästä löytämään. Muita värejä näytti olevan vähän enemmän.

Tytär ei muuten pitänyt kynttilänjaloista, kutsui niitä kauheiksi, mutta minä näin niissä jotain. Ne ovat vähän kuin kauniit riikinkukonpyrstöt. Ja onneksi toistaiseksi minun makuni ratkaisee tässä huushollissa…! 🙂

IKEAsta tarttui matkaani myös tuo ihana, kultaisilla neppareilla koristeltu huopakori. Näin sen heti toimittavan pitkien kynttilöiden säilyttäjän virkaa.

Joko te olette kerenneet IKEAan ja uuteen Ypperlig -mallistoon tutustumaan?