Loppiaisen jälkeen

Niin heitettiin hyvästit kuuselle, koristeille ja kaikille joulun rippeille. Vaikka joulu onkin lempiaikaani vuodesta, siihen voi jopa minun kaltaisellani joulufanilla tulla ähky! Lähinnä se tulee ehkä runsaammasta sisustuksesta ja koriste-esineiden määrästä. Siksi loppiainen onkin kivaa ”puhdistautumisen” aikaa, kun kotiin saa väljempää ja rauhallisempaa fiilistä, varsinkin kuusen lähdettyä pois.

Mutta vaikka joulu koristeineen on riisuttu pois, jatkan tunnelmointia kynttilöillä. Ne syttyvät jo heti aamusta.

Olisin halunnut jotain pelkkää vihreää, kuten eukalyptuksen oksia maljakkoon sohvapöydälle, mutta tarjonta oli loppiaisena vähän heikkoa, joten oli tartuttava marketin viherosastolta atsaleaan. Se toi jo ripauksen keväistä keveyttä kotiin, vaikka lunta ja pakkasta ja kunnon talvea tässä ensisijaisesti odotetaan! Onpahan kyllä säälittäviä nämä etelän talvet tätä nykyä! Koska lappireissu jää tänä(kin) talvena väliin, olisi kiva, kun pääsisi skimbamäkeen pääkaupunkiseudunkin tuntumassa…

Joulun jälkeen teki mieli melkein nappaista taljatkin keittiön tuoleilta pois, mutta jätin ne kuitenkin. Muovituolit ovat viileät istua tähän aikaan vuodesta ja juurihan sanoin toivovani vieläkin kylmempiä säitä! 🙂

Meidän loppiaisviikonloppu oli ihanan rento ja pitkäntuntuinen, vaikka molempina päivinä teinkin parisen tuntia töitä. Maanantaiksi on pari deadlineä, joita en normaalityöajalla olisi kyllä mitenkään saavuttanut – uusi vuosi on siis alkanut aika lailla samanlaisissa kiireisissä tunnelmissa työrintamalla kuin mitä edellinen päättyi.

Viikonlopun aikana ollaan urheiltu ja ulkoiltu ja ennen kaikkea syöty terveellisesti. Menossa on nimittäin viime vuoden kevään tapaan The Kuntokuuri tarkkoine ruokavalioineen ja hikisine treeneineen. Kerkeämme noudattamaan sitä yhteensä tasan kuukauden ennen reissuun lähtöä. Sitten voikin ottaa rennosti Aasian auringon alla, ah!

Energistä uuden viikon alkua kaikille!

Vuosi 2017

Olen tavannut tehdä yhteenvedon kuluneesta vuodesta ja vaikka vähän viime tinkaan sen tekemiseen tällä kertaa heräsinkin, sain koostettua katsauksen vuoden kohokohdista nousuineen ja laskuineen. (Huomioithan, että kaikki lihavoidut sanat ovat linkkejä aiempiin postauksiin, mikäli haluat käydä lukaisemassa aiheesta enemmän. )

TAMMIKUU

_MG_1763.jpg

_MG_1651.jpg

Vuoden alku käynnistyi työrintamalla täydellä höyryllä, mutta sen vastapainoksi sain nauttia ihanista yhteistyökuvioista Pentti-jakkaran ja Lauri Ylösen tupareiden muodossa. Talven pakkasiin esittelin jo aiemmin kesällä Nykistä ostamani Ugg-bootsit ja joulun jälkeisistä alemyynneistä löytämäni lämpimän talvitakin. Alkuvuoteen kuului luonnollisesti hyvinvointiasiat ja kodin sisustus talven raikkaassa ilmeessä.

HELMIKUU

IMG_8181.jpg

_MG_8459.jpg

Helmikuussa toteutui yksi nuoruuden ja ehkä vähän aikuisuudenkin haave matkaamisen saralla – lähdimme lyhyelle interrail-matkalle Alpeille. Reitti koostui Italian, Sveitsin, Liechtensteinin ja Itävallan alppimaisemista. Aloitimme reissun Milanosta kolmen päivän kaupunkilomalla ja viikon junareissaamisen jälkeen päätimme reissun Zürichiin, josta lensimme pienen stop overin jälkeen kotiin. Ihan mahtava reissu! Uutta reili-reissua uusiin maisemiin on jo ollut suunnitelmissa! Helmikuussa kirjoittelin myös minua piinaavasta migreenistä, esittelin uutta kuvauskalustoani ja ryhditin olkkarin sisustusta mustalla värillä.

MAALISKUU

_MG_9057.jpg

_MG_9151.jpg

Maaliskuu painottui paljon kodin sisustukseen – maaliskuun valoisat päivät raikastivat olkkaria vaalealla ilmeellä. Esittelin keittiötä hieman uudesta kuvakulmasta ja sen lisäksi mietin sinne uutta ruokapöytää. Esittelyssä oli myös takki keväisiin keleihin ja toki helmikuun puolella aloitettu 6 viikon rankka kuntokuuri oli tapetilla useaan otteeseen! Alakerran vessa sai uutta ilmettä sinne asennetun String-hyllyn puitteissa ja keittiössä katettiin vähän nätimpää arkikattausta.

HUHTIKUU

_MG_0004.jpg

_MG_9702.jpg

Huhtikuussa keskityttiin aika tiukasti pääsiäiseen ja keväisiin juttuihin niin kattauksien, Kinder-kakkureseptin ja sisustuksen parissa. Ikuistin myös ehkä suloisimman kuvan rakkaasta, heinäkuussa poisnukkuneesta koirastamme helmililjoja haistellessaan. Huhtikuun tärkein tapahtuma oli kuitenkin mökin osto!

TOUKOKUU

_MG_0202.jpg

olkkari%203.jpg

Toukokuussa aloitettiin odotetusti mökkiremppa raivaamisen jälkeen. Kotiosoitteessa esittelin valoisaa eteistä, olohuoneen vaaleanpunaista valtausta sekä talviunesta herännyttä kesäkeittiötä. Etupihan puolella riemuitsin ihan omasta hanamistamme! Jalkoihin pääsi hullareilta ostetut, ihanat nudenväriset ballerinat ja mökkiaittaan ilmestyi mustat kattoparrut. Tärkein kuukauden tapahtuma oli kuitenkin valmistumiseni! Sitä lähdimme miehen kanssa juhlimaan Tallinnaan.

KESÄKUU

pikkum%C3%B6kki_sivusta_j%C3%A4lkeen.jpg

juhlat4.jpg

Kesäkuun alussa sitten juhlittiin valmistujaisiani ja miten ikimuistoinen ilta sekin taas oli! Mökillä edettiin pikkumökin osalta jo valmiiseen lopputulokseen ja tarkemmat kuvat uudesta ilmeestä saatiin viimein bloginkin puolelle. Aika lailla heti perään valmistui myös aitta ja myös sen esittelin kesäkuussa lukijoilleni. Kodin sisustuksen suhteen aloin haaveilemaan uudesta sohvapöydästä ja mietin ylipäätään vähän kesän kausisisustamista. Esittelin myös uuden, valmistujaislahjaksi saamani Korsin laukun ja lompakon sekä pääsin upeaan yhteistyöhön Teknoksen kanssa, jonka myötä mökkimme saivat uuden ilmeen myös ulkoisesti!

HEINÄKUU

r.jpg

_MG_1270_.jpg

Heinäkuun alussa ennen kesäloman alkua nautiskeltiin kesäpäivistä omalla takapihallammeKerroin myös tarkemmin vilja-allergiastani ja siitä miten se vaikuttaa elämääni. 11.7. perhettämme kohtasi suuri suru, kun 15-vuotias koiravanhuksemme lähti tuuleksi taivaanrantaan. Älytön suru ja tyhjyyden tunne purettiin mökkiremonttiin, jota teimme miehen kanssa parhaimmillaan 14 tunnin ajan joka päivä. Tuon repäisyn jälkeen saatiinkin hommia mökillä etenemään oikein kunnolla mm. saunan tuunauksella ja sittenkin mustaksi maalaamallamme mökin ovella. Ikävä ihanaa, viisasta ja hauskaa koiraamme on edelleen, varsinkin jouluna tuntui erityisen kurjalta, kun karvakaveri ei ollut repimässä paketteja pentumaisella innollaan. Emme vieläkään ole valmiita uuteen koiraystävään, vaikka siitä on viime aikoina perheemme kesken puhetta ollutkin. Heinäkuussa kotiimme saapui Muuton Around -sohvapöytä ja loppukuusta juhlimme mökillä rapujuhlia.

ELOKUU

Elokuussa CASA Blogit uusiutui ja siirryimme uudelle, toimivammalle alustalle – jee! Mökkihommat jatkui kulmakaapin tuunauksella ja vihdoin saimme päämökin valmiiksi niin, että sitäkin pääsin teille esittelemään. Loppukesästä minuun iski joku käsittämätön sinisen värin viehätys ja ripottelin sitä sisustukseen. Jaoin teille lemppariruokani, risoton reseptin ja löysin myös ihanat, valkoiset tennarit sekä vaaleanpunaisen ponchon viileneviin päiviin. Sisustuspuolella tapahtui kotona lisää mm. uuden keittiönpöydän hankinnalla ja lähtihän sitten ne uudet tuolitkin pohdintaan.

SYYSKUU

Syyskuu alkoi ihanasti +30 asteen lämmössä Montenegrossa köllötellen, josta teimme myös päiväreissun Kroatiaan. Miten ikävä aurinkoa ja paahtavaa kuumuutta olikin surkean kesäsään jälkeen! Ryhdyin tuumasta toimeen keittiön uusien tuolien suhteen ja pian upeat HAYn Neu-tuolit meille sitten jo tulikin. Keittiön ilme muuttui ihanan pehmeäksi ja skandinaaviseksi. Kotona takapihalla vietettiin pimeneviä iltoja tunnelmavalaistuksessa ja uusia maisemavalokuvauskohteita löytyi Itä-Suomesta mökiltä. Siellä pääsin kokeilemaan niin virtaavan veden kuin tähtitaivaankin valokuvaamista!

LOKAKUU

Syksy siirtyi ulkoa myös kotioloihin ja tekstiilit päivittyi kokonaan matoista tyynynpäälllisiin. Ihanan tunnelmallinen fiilis kotiin siitä syntyikin! Tämän lisäksi keittiöön tuli pieni, mutta melkoisen paljon yleistä ilmettä muuttanut ikkunalautaPitkästä aikaa kuvasin myös makuuhuonettamme ja ensimmäistä kertaa niissä kuvissa näkyi myös jotain uutta. 🙂 Kävin myös Ikeassa tutustumassa ja vähän shoppaamassa Ikea/HAY -yhteistyön tuloksia sekä otin taas taljat käyttöön keittiön tuoleihin. Perheemme asioita valotin vähän postauksessa, jonka kirjoitin tyttäremme täyttäessä 20 vuotta. Lokakuun lopussa, usein juurikin tyttären synttäreiden aikoihin, satoi myös tänä vuonna ensilumi, jota fiilistelin kovasti.

MARRASKUU

Marraskuussa alkoi selkeästi näkymään blogissani hidastunut tahti. Syynä tähän on ollut ihan vain ajan ja energian puute. Työ on vaatinut tänä syksynä aika paljon ja jostain oli tingittävä. Olen kuitenkin pyrkinyt blogin pariin vähintään kerran viikossa. Katsotaan miten saadaan tahti käyntiin ensi vuoden alusta. Marraskuussa katettiin pöytää Pyhäinpäivän illalliselle.  Marraskuu on koko vuoden kuukausista jotenkin kaikista synkin ja pimein ja sitä vastaan taisteltiinkin kukin ja kynttilöin. Kotipäivää tuli vietettyä hoitokoiran kanssa ja otettiinpa jo pieni askel kohti joulua.

JOULUKUU

Marras-joulukuun vaihde vietettiin Tukholmassa fiilistellen. Sieltä sai jo aimo annoksen jouluista tunnelmaa! Jälleen katettiin kotona juhlapöytää ja tällä kertaa 100-vuotiaan Suomen Itsenäisyyttä juhlistaen. Vuoden viimeinen yhteistyökuvio tehtiin Nordic Swan Livingin kanssa ja kotiin päätyi upeita ja pehmoisia tuotteita. Jouluista sisustusta toi kotiin takanreunalle askartelemani havuköynnös ja joulun kruunasi aaton kattaus.  Tärkeä joulukuun tapahtuma oli myös Tapaninpäivänä mittariin tullut 40 ikävuotta.

__________________________________

Nyt on aika lailla koko 2017 vedetty pakettiin.

Vuosi jäi mieleen jälleen kerran suuresta surusta – syvästi koskettaneita menetyksiä on ollut nyt monta vuotta putkeen ja toivonkin ensisijaisesti, että ensi vuonna en joutuisi taas sanomaan hyvästejä jollekin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa myös niitä ihania ja positiivisia asioita kuluneesta vuodesta, kuten rakkaan mökkipaikkamme pois ostaminen ja omaksi saaminen toiselta puolelta sukua. Olen ylpeä myös toisesta aikuisiällä suoritetusta tutkinnosta (jolle muuten uskokaa tai älkää – jatkoa ensi vuonna!!) sekä upeista matkoista ja uusista paikoista joita perheen kesken näimme ja joissa uusia muistoja taas tehtiin. Hartiavoimin on tehty töitä mökkiremonttien ja sisustamisen saralla, vietetty ikimuistoisia juhlia ja hetkiä ystävien ja sukulaisten kesken ja fiilistelty arkisia asioita, sillä niistähän se elämä pääsääntöisesti koostuu. Reissuja vuodelle 2017 kerääntyi yhteensä 4, käytyjä maita yhteensä 8, joista uusia 4. Aika mukava matkavuosi oli siis 2017!

Me olemme jo suunnanneet ystävien luokse uudenvuoden juhliin. Mukaan pakattiin juhliin viemisiksi tekemäni salaatti ja tiramisu, muutama pullo kylmää skumppaa ja paketti raketteja lapsien ja miksei meidän aikuistenkin iloksi pamauteltavaksi. Aion juhlia hyvässä seurassa yömyöhään ja nauttia viimeisistä lomapäivistä täysin rinnoin!

Kiitos kaikille blogini parissa viihtyneille lukijoille ja yhteistyökumppaneilleni. Toivotan kaikille menestyksekästä ja onnellista alkavaa Uutta Vuotta 2018!

Forty and fabulous

Tapaninpäivä valkeni uudella vuosikymmenellä. Täytin 40 vuotta. Luku, jota olin kammonnut jo pitkään.

Ei ole mikään salaisuus, että inhoan vanhenemista ja kaikkea siihen liittyvää, vaikka eihän tässä iässä vanheneminen vielä miltään tunnukaan. Eräs ystäväni kerran mainitsi, että niin kauan kun alkaa kolmosella, voi edes jossain määrin sanoa olevansa nuori, mutta kun täyttää neljäkymmentä, on sekin ohi. No, tottahan tuo taitaa olla, vaikka keski-ikäiseksikään en vielä aio itseäni tituleerata! Kaivettiin kaverin kanssa määritelmiä keski-ikään, jota on muuten nykyaikana vaikea määritellä ihmisten kohonneen eliniän ja muiden takia. Oxford English Dictionaryn mukaan keski-ikä alkaa 45 ikävuodesta – ei siis mitään hätää! Tässä on vielä runsaast aikaa!! 🙂

Oikeasti tuo neljäkymmentä ei tunnu miltään. Samalta kuin eilen… tai viisi vuotta sitten. Mietinkin juuri, ettei minulla taida suurempia syitä kriiseilyyn olla, olen saavuttanut tähän astisen elämäni aikana hienoja asioita ja minulla on kaikki yhteiskunnan ”normien” mukaiset asiat, jotka aikuisella tulisi tähän ikään mennessä muka olla; minulla on upea perhe ja sukulaiset molemmin puolin omalta ja mieheni puolelta, ihania ystäviä jo lapsuusajoilta lähtien ja hyvä työ, jossa pääsen kehittymään sekä mahtavat kollegat joiden kanssa työskennellä. Terveysasiat ovat mallillaan, ei tarvitse murehtia kipuja tai kolotuksia, en sairastele juuri koskaan ja huolehdin kunnostani säännöllisellä urheilulla ja terveellisellä ruoalla. Kaiken lisäksi voi peiliinkin katsoa ilman suurempia ryppyjä tai maanvetovoiman mullistuksia ihmetellessä. 🙂

Vielä kun pystyy elämässä toteuttamaan omia unelmia, kuten opiskelua ja itsensä kehittämistä, matkustelua uusissa paikoissa ja vaikka uusien harrastusten kokeilua ilman, että fysiikka tulee vastaan, en tiedä mitä sitä vielä voisi toivoa. Lisää tätä olemassa olevaa!

Synttäreitteni kunniaksi poksauttelimme kotona shampanjan. Suuremmat juhlat vietetään sitten tammikuussa, sillä hyvä ystäväni täyttää n. kuukauden päästä myös 40 ja järjestämme isot yhteiskekkerit! Niitä odotan jo innolla! Eiköhän me sitten satapäisen vierasmäärän kanssa saada ihan hyvät bileet aikaiseksi!

Kotona juhlittiin siis maltillisesti ja päivän kruunasi perheeltä saamani lahja, Ted Bakerin Rileihh -käsilaukku. <3

Elämässä on kaikki mallillaan ja olen onnellinen. Ikä on numero, eikä määrittele ketään sen enempää. Elämä on sitä, millaiseksi sen teet.

 

Välipäivien viettoa

Täällä möllötellään vielä joululoman vietossa.

Ihania, lokoisia päiviä nämä lomapäivät ovat olleetkin. Poikkeuksellisen vähän tuli otettua kuvia joulunvietosta, oli ihan kiva pitää taukoa kamerastakin ja keskittyä siihen tärkeimpään, eli perheen ja ystävien kanssa oleiluun.

Pukki toi ihania lahjoja laidasta laitaan ja mm. tekniikkapuolelta tuli kaukolaukaisin kameraani, usb-kuulokkeet ja kauan kaivattu ulkoinen kovalevy. Pehmoisista paketeista paljastui lämpimät nahkarukkaset, uudet pyyhkeet ja villasukkia. Lisäksi sain lahjaksi uuden kakkukuvun rikkoutuneen tilalle, nätin lasipullon, jossa on valosarja sisällä, Dan Brownin uusimman Alku -kirjan, suklaata, viinipulloja, Iittalan Kastehelmi tuikkukipon sekä haaveilemani ison Vitriini -lasikipon korusäilytystä varten.

Suosikikseni nousi myös Ted Bakerin nappikorvakorut joista olin myös haaveillut. Ne pääsikin heti korviini! Aivan ihania ja tarpeellisia lahjoja tosin kaikki – kiitos vain joulupukeille!

Tänään on ollut taas niin harmaa ja synkkä päivä ja yhtäkkiä huomasin kyllästyneeni joulua huutaneisiin koristeisiin ja runsaaseen tavaramäärään. Niinpä karsin joulun minimiin jättäen ainoastaan kukat, valot ja kynttilät paikalleen. Myös paperitähdet ja joulukuusi saa olla vielä ainakin Uuteen Vuoteen asti. Kotiin tuli heti rauhallisempi ilme, mutta ihan vielä ei tarvinnut kokonaan päästää joulusta irti.

Joulu on tärkeää aikaa itselleni ja siihen liittyy vahvasti myös synttärini. Tänä vuonna juhlittiinkin pyöreitä, mutta palailen tähän kuitenkin huomenna lisää!

Mukavia välipäiviä kaikille!

Joulu tullut on

Lupasin vielä ennen aattoa palata kattauskuvien kera ja tässähän niitä nyt olisi.

Ensimmäistä kertaa katan jouluaaton aterian pyöreän pöydän ääreen ja sen kunniaksi hankin Hemtexin kantis-alesta uuden pyöreän pöytäliinan jakardi-kuviolla.

Pöytäkoristeet tuottivat hieman päänvaivaa, olenhan aikamoinen kattausfriikki ja toivon juhlapyhien kattaukselta näyttävyyttä ja tavanomaisesta arkiruokailusta selkeästi poikkeavaa ilmettä ja tunnelmaa. Kun pyöreän pöytämme ääreen istutetaan 6 henkeä, ollaan aika tiiviisti vieri vieressä ja toisin kuin suorakaiteen muotoisessa pöydässä, ruokailijoiden väliin ei juurikaan jää tyhjää tilaa pöydälle. Ainoa koristuksiin käytettävä tila jää keskelle pöytää.

Pyöreän pöydän haasteeksi koituukin se, että miten koristeet näyttäisivät kaikille samalta, eikä kukaan joutuisi katselemaan ns. takaosaa mistään. Minusta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pyöreä koriste, sillä iso, pitkänmallinen kynttelikkökin olisi vaikea asetella niin, että jokainen näkisi sen parhaimmat osat, eikä vain yhtä kapeaa laitaa. Koska halusin ehdottomasti pöytään runsaasti kynttilöiden tuomaa valoa ja käyttää pitkiä kynttilöitä juhlallisuuden takia, keksin tehdä itse pyöreän kynttelikön.

Hetken jouduin älynystyröitä käyttämään, että miten sen tekisin, mutta viimein välähti – Käytin pohjana hopeista kulhoa, jonka sisään muotoilin parista oasis-sienestä kulhon kokoisen palan. Upotin kynttilät sieneen ja vuorasin ne tukevaksi parilla kerroksella paksua, ihanan vihreää sammalta. Viimeistelin ilmeen kävyillä, kanelitangoilla, havuilla ja eukalyptyksen oksilla. Ilmeestä tuli metsäinen ja kaunis ja asetelma näyttää joka kulmasta samanlaiselta. Pyöräytin vielä pöydälle kulhon ympärille lisävaloa patterivaloketjun muodossa, jonka kotelon piilotin kulhoon sammaleen alle. Jenkkiläisittän tämä centerpiece –  siis pöydän keskelle sijoitettava koriste, (englanninkielessä on muuten paljon sanoja, joita ei voi suomentaa yhdellä sanalla) on mielestäni erittäin onnistunut!

Muun kattauksen hoidin Ikean lautasilla ja tuttuun tapaan kristallilaseilla. Ei juhla-illallista ilman niitä! Valkoiset kangasservietit kiinnitin rullaksi hopeisilla rinkuloilla ja aika kivasti tuo lumihiutale-koriste mätsää hopeisen kynttelikkö-kulhon kanssa. Ilme pöydässä on ehdottomasti juhlava, intiimi ja jouluinen.

Itse ruokalistalta löytyy ensin kalapöydän antimet; mäti smetanoineen, sipuleineen ja paahtoleipineen, katkarapuskagen, savukala, graavilohi ja erilaiset sillit sekä kalaa syömättömille mm. kylmäsavuporomoussea, täytettyjä kananmunia ja leipäjuustoa. Pääruoaksi nautimme kinkkua, jouluisia uunijuureksia, jotka valmistan mausteisessa siirapissa sekä äidin tekemää italiansalaattia ja muita lisukkeita. Jälkkäriksi on perinteeksi muodostunut suklaajäädyke, jonka olen valmistanut viimeiset 20 vuotta joulupöytään.

Jouluaatto aloitetaan aamulla saunomalla kotona, sitten suuntaamme miehen suvun luokse aamupuurolle. Siellä on koossa koko konkkaronkka, sellainen parisenkymmentä henkeä! Sen jälkeen viemme hautausmaalle kynttilät ja tulemme kotiin pienemmän porukan kanssa jatkamaan aaton viettoa juurikin tämän pöydän ääreen.

Näiden kuvien myötä hiljennyn joulun viettoon. Kuuluisa joulukuplani on täyttynyt ja olen sulkeutunut siihen aiemmin tänään. Nyt loppui juoksu ja kiire. Kuplaan ei pääse mikään paha, ei riita, eikä kiukuttelu tai stressaus. Siellä on hyvä viettää koko joulu välipäivineen.

Toivotan kaikille teille rauhallista ja ihanaa joulunaikaa. <3

Jouluinen kotimme

Kuusi on kannettu kotiin ja se toi viimeisen jouluisen silauksen olohuoneeseemme. Muutoin kuusen lisäksi tunnelmasta pitää huolta lukuisat joulukukat, kynttilät sekä jouluiset herkut pienissä kulhoissa joulumusiikkia unohtamatta.

 

Jouluun liittyy kaikkien ihanien koristusten lisäksi ehdottomasti juurikin tunnelma. Se syntyy usein myös sellaisesta pienestä epämääräisestä touhuamisesta ja toisilta salassa asioiden hoitamisesta. Aina joskus joku huikkaa lähtevänsä jonnekin tai sulkeutuvansa toiseen huoneeseen. Pientä rapinaa ja kuiskutusta kuuluu silloin tällöin, salamyhkäistä hiippailua kotona on harrastettu paketointien ja hankintojen saralla. Ihan parasta – jouluun kuuluu vähän sellainen tonttuna toimiminen ja hiljaa salassa hipsiminen.

Tästä alkaa oma laskeutumiseni jouluun. Huomenna on viimeinen työpäivä tänä vuonna ja kieltämättä en malttaisi enää odottaa lomaa. Syksy on ollut pimeä, pitkä ja raskas ja odotan jo hiljaisia ja rauhallisia joulupäiviä ja rakkaita ihmisiä. Me menemme miehen kanssa huomenna illalla upeaan ravintolaan nauttimaan jouluillallisen ihan kahdestaan. Aika rentouttava alku joululomalle. Voi nollata heti raskaan työ- ja kouluvuoden hyvällä ruoalla ja parilla lasillisella viiniä ja todeta tehneensä tänä vuonna taas aika mahtavia juttuja ja lakata ajattelemasta työasioita seuraavaan 12 päivään. Koska joululoma.

Jotta nollaus ja joululoman aloitus olisi vieläkin täydellisempi, luvassa on perjantai-illalle vielä upea joulukonsertti Jarkko Aholaa Kallion kirkossa kuunnellessa. Täytynee varautua parilla nessulla…

Aaton ruokalista on tärkeä. Sitä on mietitty ja viilattu kattausta myöten ja ekan perjantaisen lomapäiväni käytänkin ruokaostoksien suorittamiseen ja kattaussuunnitelmien viimeistelyyn. Tänä vuonna onkin jotain ihan uutta sillä rintamalla.

Lauantaina, aatonaattona tehdään vielä viimeiset leipomiset ja ruokalahjat ja huitaistaan paikat kotona nopeasti kuntoon. Mitään erityistä joulusiivousta en ole koskaan harrastanut, kotona on tarpeeksi siistiä ihan yleisesti ja kukaan ei aivan varmana ole kiinnostunut kaappien järjestyksestä tai muista epäolennaisista asioista. Riittää, että sauna on puhdas kylpijöitä varten ja jääkaappi täynnä apetta! Pyhä aikomukseni on suorittaa lauantaina iltapäivään mennessä kaikki tarvittava ja loppupäivän/illan aion löhötä sohvalla höpsöjä joululeffoja katsellen ja aaton lähestyvään tunnelmaan virittäytyen.

Palailen vielä varmasti ennen aattoa tänne blogiin mm. kattauskuvien muodossa, mutta nyt jo toivotan tunnelmallisia joulun aluspäiviä kaikille – nautitaan näistä!

 

Havuköynnös takan reunalle

Tuossa aiemminhan sitä ääneen pohdin, että pitäisikö takan reunalle tehdä oikein peri-amerikkalainen havuköynnös. No, siitä se ajatus sitten lähti.

Aluksi en ollut ihan varma pidänkö siitä, mutta jonkun päivän jälkeen päätin, että se saa jäädä. Se on tuonut ihanaa jouluun kuuluvaa kuusentuoksua kotiin! Tänään sitä tosin tulee oikein kunnolla lisää, sillä olemme menossa hakemaan joulukuusen. Ihanaa! Siitä alkaa joulunodotus jotenkin konkreettisemmin.

Tuleeko teille muuten aito kuusi kotiin?

Talven ihmemaa

Ihmeellinen se todella on. Ensiksi on synkkää ja harmaata, vesi kiiltää mustalla asfaltilla ja tuuli vihmoo kylmän kosteuden syliin sateenvarjosta huolimatta. Sitten on talvi suoraan kuin sadusta, puiden oksien notkuessa paksusta valkoisesta peitteestä ja auringon ulottaessa säteensä tänne pohjolaan värjäten puiden latvat keltaisella. Ja juuri kun olet riemuinnut lumen tuomaa valoisuutta ja ihmismielen piristynyttä olemusta, tulee luihin ja ytimiin pureutuva myrskytuuli ja sade taas vieden valon ja ilon. Miten tylsää, miten kertakaikkisen masentavaa!

Sain onneksi erään lauantain kauniit maisemat ja auringon vangittua kuviin. Kyllähän sitä ennemmin näitä katselisi…

Lähdin lähimetsään tarpomaan kamera kainalossa. Tuntuipa oudolta mennä yksin metsään. En ole käynyt metsälenkeillä sen jälkeen kun koiria ei perheessämme ole enää ollut. Miten kova ikävä niitä karvaturreja taas tuolla tuli yksinään hangessa seisoessa. Jotenkin ikävä on tuntunut taas todella kovalta lähiaikoina. Lähestyvä joulu saa mielen herkistymään miettiessä kaikkia rakkaita. Niitä erityisesti, keitä ei enää olemassa ole muualla kuin mielissä ja sydämissä…

Toivotaan näiden kaltaisten maisemien palaavaan tosi pian! Nyt on pientä yritystä taas ilmassa, mutta vedeksi kai sekin pian muuttuu. Olisi ihanaa saada talvi takaisin ja ilmeisesti nyt elää toivo valkoisesta joulusta, jos säätiedotuksiin on uskomista.

Mukavaa päivää!

Luonnollisuutta ja pehmeyttä Nordic Swan Livingiltä

Kun törmäsin Habitaressa tummanpuhuvaan Nordic Swan Livingin osastoon, ihastuin välittömästi! Miten kauniita ja luonnollisia tuotteita harmonisella väripaletilla! Olinkin aivan onneni kukkuloilla päästessäni tekemään yhteistyötä heidän kanssaan.

Kävimme muutaman blogi-kollegan kanssa tutustumassa Nordic Swan Livingin Showroomilla heidän tuotteisiinsa ja yrityksensä tarinaan tarkemmin. Jaankin teille nyt hieman taustaa yrityksestä ja tuotteista sekä ottamiani kuvia itselleni valikoituneista pehmeistä unelmista.

Yrityksen takana on yrittäjä-pariskunta Katri ja Mikko Kempas. Miehen veneilyalanyrityksen myötä kehittyi tarve erilaisille veneilyyn sopiville tuotteille, joita laajennettiin vaihtelevaa säätä kestävien kangastuotteiden ja puuvillamattojen jälkeen myös paremmin kotioloihin sopiviin päivittäisiin käyttö- ja sisustustavaroihin. Valikoimista löytyykin upeita tyynyjä ja torkkuhuopia, säkkituoleja, raheja, kaulaliinoja ja taljoja – kaikkea ihanaa ja pehmeää! Minua henkilökohtaisesti viehättää pääosin lähituotannon ja perinteisten elinkeinojen käyttäminen tuotteiden materiaalien valinnassa ja kuuntelinkin kiinnostuneena Katrin kertomusta mm. kamelin pudottamista karvoista, joita käytetään mm. unelmanpehmeiden kaulaliinojen ja pashminojen tekoon.

Koska itse arvostan myös valtavasti luontoa ja nautin siitä sen kaikissa olomuodoissa eri vuodenaikoina, pidän siitä, että Nordic Swan Livingin valikoimassa pohjoinen luonto on toiminut suurimpana innoittajana. Sen näkee väreissä, materiaaleissa ja yrityksen arvoissa. Yrityksen tuotevalikoima onkin uskomattoman eheä, väripaletiltaan kaunis ja ehdottoman laadukas. Harvoin törmää näin harkittuun kokonaisuuteen ja olen aidosti hyvin otettu koko yrityksestä, sen syntytarinasta ja tehdyistä valinnoista. Valittu linja toimii täydellisesti keskenään ja täällä kylmässä pohjolassa.

Showroomilla meni kuitenkin sormi suuhun – mitä ihmettä sitä itse valikoisi kotiinsa! Jostain syystä palasin koko ajan silittelemään villaista, hieman lilaan taittavaa ruskeaa tyynyä. Myös beigenvärinen, baby alpakan villasta kudottu pehmeä torkkupeitto veti puoleensa ja niistä tulikin oiva pari toisillensa. Toisaalta on sanottava, että valitsi mitkä tahansa tuotteet, ne sopisivat joka tapauksessa yhteen!

Onnesta soikeana palasin kotiin tuotteideni kanssa ja tiesin heti, että halusin kuvata niitä ulkona luonnon keskellä. Vähän kuin viedä ne sinne mistä ne ovatkin. Kuinka ollakaan, tuona päivänä satoi lunta. Myräkkä laantui hetkeksi ja saatoin kantaa tavarat takapihallemme.

Tuoteperheen muita omia suosikkejani oli ehdottomasti Syli -rahi. Sen näkisin mieluisana lisäistuimena olkkarissamme ja kenties sieltä sellainen joku päivä löytyykin, sillä värikin oli harmaassa rahissa ihan täydellinen kotiimme. Kahdesta lattiatyynystäkin syntyisi toisaalta mielenkiintoinen yhdistelmä ja varsinkin mies, joka tykkää makoilla välillä kovalla lattialla selän suoristamiseksi, voisi työntää lattiatyynyn kulman pään alle pehmikkeeksi.

Jostain syystä päädyin sisustustuotteisiin, vaikka todella pitkään hipelsin Showroomilla myös mohair-villasta valmistettua ylellisen paksua kaulahuivia. Kierrän yleensä villat kaukaa, mutta kutittamaton materiaali tuntui kyllä yllättävän hyvältä. En voi myöskään kieltää, etteikö kamelinvillasta tehdyt valtaisat torkkupeitot/shaalit olisi kiinnostaneet. Niitäkin tuli eräs kerta siliteltyä upean pehmeää materiaalia kerta toisensa jälkeen huokaillessa.

Kotona tyyny ja huopa löysivät paikkansa pikkusohvalta. Ikkunan edessä tuntuu usein viileältä katsella telkkaria ja onkin ihana kietoutua baby alpakan pehmeään villaan. Tuon huovan käyttöoikeuden olen rajannut tiukasti kuitenkin vain itselleni. Tuntuu jotenkin, että sitä pitäisi vähän säästellä, kun on niin kertakaikkisen hieno!

Jos Nordic Swan Living jäi yhtään kutkuttelemaan, tutustu ihmeessä ihanaan tuoteperheeseen. Vielä saattaisi jopa pukinkonttiin keretä jotain unelmanpehmeitä paketteja…!

Joulun tuntua sisustuksessa

Jouluun on pari viikkoa aikaa ja voin likipitäen huokaista helpotuksesta – kaikki hommat alkaa olemaan paketissa, ihan kirjaimellisestikin!

Joulukortit laitoin eilen postiin. Askartelin tuttuun tapaan kortit itse ja tänä vuonna mentiin hyvin yksinkertaisella ja tyylikkäällä ilmeellä. Pientä väkertelyä jokaisen kortin kohdalla oli silti, mutta ilmeen säilytin rauhallisena. Ehkä kortti on tänä vuonna enemmänkin talvinen kuin jouluinen, vaikka ei tuolla talvesta taas ole häivääkään ulkona…

Tämän viikonlopun aikana hankin viimeiset lahjat ja paketoin ne pukinkonttiin, nyt kun sukulaislasten vaatekootkin ja muut ovat selvillä. Aion myös tehdä vähän jouluaaton kattaukseen liittyviä ostoksia ja hei – joulu ei ole mitään ilman synttäreitäni! Tänä vuonna mittariin kajahtaakin sitten pyöreitä!

Kotona joulu on jo näkyvästi esillä, joskin vielä vähän liian hillitysti ollakseen makuuni tarpeeksi jouluinen. Joulukukkia ja kukka-asetelmia on kylläkin jokaisella tasolla, kynttilät palavat aina kun olen kotona ja joulumusiikki soi taustalla. Aiemmin syksyllä kietomani eucalyptys-kranssi on löytänyt uuden paikan taulun karmilta. Se näyttää siinä tosi kivalta. Vielä pohdin kiedonko kranssit astiakaapin oveen. Toisaalta se tuntuu liialta – kaapin päällä kun on jo näyttävä isohko havupuu, jokin katajan sukulainen, mutta toisaalta jouluna sisustus saa olla mielestäni yltäkylläinen ja runsas ja nyt kotona onkin vielä vähän liian pliisua.

Ei täällä mitään amerikkalaista sisustuksellista jouluräjähdystä koskaan nähdä, mutta vielä muutamia koristeita lisäillen alkaa tulemaan sitä runsautta ja jouluista fiilistä lisää. Jostain syystä astiakaapin kranssien lisäksi olen haaveillut pitkästä kranssista reunustamaan takkaa. Se kyllä jos mikä on melko amerikkalaista! 🙂

Taisinkin jo mainita, että tänä vuonna ajattelin kokeilla hyvin pitkästä aikaa punaista. Ostin ihan varta vasten tätä poikkitieteellistä koetta varten sohvalle punaisen tyynynpäällisen. Sen kaveriksi ajattelin yhdistää punaisen Iittalan Kivi-tuikun sohvapöydälle tuikkimaan. Annan kuitenkin itselleni oikeuden perua koko homman, jos tuntuu liian rohkealta!

Koko syksyn sohvalla on majaillut Ikean Ypperlig-malliston ja House Doctorin tyynyt. Pian ne vaihtuukin vitivalkoisiin ja pörröisiin tekstiileihin ja niillä mennäänkin sitten kohti joulua ja sen ylitse. Joitain joulukukkatäydennyksiä täytyy vielä tehdä, sillä yksi amaryllis on jo kukkansa kukkinut. Joulu ei nimittäin ole mitään ilman valkoisia amarylliksiä!

Joulukuusi kannetaan kotiin ensi viikonloppuna. Sitten jouluun on enää viikko aikaa. Hurjan nopeasti tuntuu tämäkin joulukuu etenevän! Ensi viikonloppuna on tiedossa myös kahdet pikkujoulut – ensin firman juhlat perjantaina ja ystävien kanssa vietettävät lauantaina, joista vielä suuntaamme jatkobileisiin tanssimaan! Voikin olla hieman väsynyt olo sunnuntaina kuusta noutaessa, heh.

Millä mallilla teidän jouluvalmistelut on?