Vuoden ensimmäiset päivät ovat pyörähtäneet käyntiin arjen ja sen mukana tuoman rytmin mukaisesti.

Vaikka lomailu on ihanaa ja joskus tarvitsee vain saada olla ja maata, tarvitsen selkeästi kuitenkin jotain miksi herätä, minne mennä ja mitä tehdä. Hyvillä mielin ja levänneenä palasin itse lomilta töihin ja takaisin tuttuun arkirytmiin. Tulee syötyäkin paremmin – säännöllisemmin ja enemmän aterioiden sisältöä miettien, kun päivässä on selkeä rytmi.

IMG_0740.jpg

Eilen starttasin taas treenailut. Loppuvuoden vikat viikot, tarkalleen viimeiset 6 viikkoa meni ihan vihkoon selän takia. Pahemmanlaatuinen fasettilukko iski molemmin puolin selkärangan neljään nikamaan aiheuttaen ihan totaalijumin! Hengittäminen oli vaikeaa ja tuntui kuin rintalastan päällä olisi istunut joku! Olkapäät lyhistyivät eteenpäin ja selän ojentaminenkin teki pahaa. Kipu oli kovaa ja myös leposärkyä oli monta viikkoa. Kävin selkärangan manipulaatiohoidoissa marras-joulukuussa ja niistä oli aina hetkittäinen apu. Nyt pahimmat kipupisteet on poissa ja lapojen väli tuntuu enää jäykältä. Ei sekään normaali fiilis ole, mutta kuntoutan selkää nyt kotona erilaisin apuvälinein ja jumppaohjein. Yhdistin näin jälkikäteen selkäongelmat siihen, että lopetin käynnit joogatunneilla. Tämä ei ollut oma valinta, kuntosalini ei vain enää tarjonnut valikoimissaan syksyllä enää kunnon joogatunteja ja se harmitti! Aika pian tuntien loppumisen jälkeen alkoi selkä jumittamaan. Nyt onneksi salin valikoimiin on palannut kaksikin joogaa ja ryntään toiselle heti tänään! Mielenkiintoista nähdä alkaako selkä paranemaan nopeammin. Ainakin kotona kevyesti suoritetut joogaliikkeet selvästi helpottavat pahinta jäykkyyttä. Kyllä istumatyö on niin myrkkyä kropalle, olen aina sanonut, että ihmistä ei ole luotu istumaan kahdeksaa tuntia päivässä...

Vuoden alku toi mukanaan taas myös herkku/sokerilakon. Loka-marraskuun vietin täysin herkuttomana ja sokerittomana ja olo oli mitä mainioin! Mahtuipa päälleni farkutkin, joita en ollut yli vuoteen käyttänyt, jee! Joulukuussa löysäilin ja itse joulunpyhinä tulikin sitten mätettyä suklaata ja muita herkkuja napaan oikein huolella. Ja hei, olo oli sitten juuri sen mukainen – päänsärkyä, vatsanturvotusta, väsymystä, ähkyä ja tukkoista uloa. Tuota en kyllä halua enää, yh! Niinpä palaan takaisin sokerittomaan elämään ja toivon saavani pian takaisin sen hyvän ja vireän olotilan, jonka jo aiemmin saavutin. Pelkkä sokerilakko parantaa jo olotilaa huikeasti, mutta tsemppaan nyt myös vähän lautasen sisällön kanssa ja otan takaisin myös iltapäivän välipalan mukaan. Näin en ihan muutu raivoksi häräksi nälän takia töistä kotiin palatessani, kun töissä on vielä syönyt jotain pientä iltapäivällä. Loppuvuotena tuli myös lipsuttua tavastamme suunnitella sunnuntaina tulevan viikon arkipäivien ruoat etukäteen ja käydä ostamassa ne kerralla. Viikonlopun ostokset tehtiin sitten perjantaina, joten kaupassakäyntiä tuli viikkoon vain kaksi kertaa. Tuo jos mikä helpottaa arkea ja ruoanlaittoa rahansäästöstä puhumattakaan! Paluu myös tähän koitti vuoden vaihduttua.

IMG_0753.jpg

Hyvillä mielin on siis startattu tähän vuoteen. Ainoa riesa on tämä hemmetin flunssa, joka teki ikävä kyllä comebakin! Podin ihan kamalaa flunssaa juuri joulun alla parantuakseni välipäiviksi. Nyt se pirulauta hyökkäsi taas uudelleen päälle. Nyt en kuitenkaan jää tuleen makaamaan, vaan leikin ettei flunssaa ole. Hyvin jaksoin eilen vetää törkeän hikijumpan ja tänäänkin menen siis joogaan. Huomenna sen sijaan on toisenlainen urheilusuoritus edessä, kun lähden metsästämään uutta paksua toppatakkia.

Aikamoisia pakkasia on luvattu torstaista eteenpäin, joten takille on tilausta! Mielikuva takista jo on – musta, pepun peittävä takki, mutta ei kuitenkaan liian pitkä ylittäen puolta reittä. Kunnollinen ja iso, ei irroitettava huppu sekä hyvä muotoonleikkaus ilman vyötä. Jotain tikkauskuviota oltava, jotta takissa  on jotain näköä, mutta ei sellaisia ”puhveja”, jotka muodostavat isoja neliöitä takkiin. Kultaiset yksityiskohdat (napit, vetskarit) ei haittaisi. Täysin siis päinvastaista takkia etsin, kuin mikä on ollut käytössäni kovilla pakkasilla viimeiset kuusi vuotta; luonnonvalkoinen, hopeisilla yksityiskohdilla, irroitettavalla liian pienellä hupulla, isoilla neliötikkauksilla ja leveällä vyöllä varustettu takki on tullut tiensä päähän. Hihansuutkaan ei lähde enää puhtaaksi ja takki alkaa mielestäni olemaan myös vähän epätrendikkään näköinen. Aikamoiset toiveet on siis uudelle takille ja näillä eväillä kun lähtee takin etsintään, voi se todellakin osoittautua maratooniksi!

Onpa ihanaa, kun talvi tuli takaisin! Kyllä piristää valkoinen maa mieltäkin! Valkoiset hanget kutsuvat reippailemaan ulos ja käveleminen on muuten ihan parasta matalasykkeistä perusliikuntaa myös rankemmista treeneistä palautumiseen. Palailen tähän sokerilakko-asiaan myöhemmin lisää, sillä tästä vuodesta muodostunee muutenkin korostetusti terveyspainotteinen. Kevääksi olen miettinyt vähän suurempaa puristusta aiheen tiimoilta, kunhan helmikuiselta lomalta ollaan ensin palattu kotiin.

Kivaa talvipäivää kaikille!