Minulta on toivottu koiravanhuksemme kuulumisia, joten tässä niitä tuoreeltaan tulee. Alunperin minun piti postata Berliinin joulutoreista eilen illalla, mutta jouduimme akuutisti lähteä eläinlääkäriin, joten tuo asia ei ollut ihan ensimmäisenä mielen päällä.

Meidän ihana, viisas ja lempeä koiravanhus on kohta jo 15 vuoden ikäinen. Viimeinen vuosi on ollut todella haasteellinen, ehkäpä jotkut teistä muistaakin viime vuoden alun aivoverenkierron häiriön ja pitkittyneen, 7 viikkoa kestäneen kennelyskän. Kevät kulki ihan hyvin, mutta kesällä alkoi tulla erilaisia suolisto-oireita oksentelusta ripuliin. Testien jälkeen selvisi, että koiralla on krooninen haimatulehdus, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan. Oireet saatiin kuriin siirtymällä täysin rasvattomaan ruokavalioon ja syömällä paria eri antibioottia, joista toinen jäi pitkäaikaisempaan käyttöön. Olemme koko syksyn ajan käyneet kerran kuukaudessa ottamassa uudet labrat haima-arvoista, mutta niissä ei ole tapahtunut suurempia muutoksia; lipaasiarvo on koko ajan hyvin reippaasti koholla. Koiran haimatulehdukseen ei ole muuta hoitoa, kuin ruokavalio. Muut veriarvot ovat kunnossa ja mitään muutakaan sairautta ei löydy. Viimeisimpänä tutkittiin kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta sekin testi tuli normaalina takaisin. Pitkään koiraamme hoitanut eläinkääkäri totesi, että pienellä määrällä suolisto-antibioottia koira voisi hyvin ja niin kauan kuin elämä on koirasta kivaa ja se syö ja juo ja tekee tarpeet normaalisti, kaikki on hyvin.

20161214_071253.jpg

Useamman kuukauden näin olikin. Tokihan tuon ikäinen koira väsyy helposti ja lenkit lyhenee ja on välillä huonoja päiviä, kun väsyttää, laiskottaa, eikä huvita muuta, kuin nukkua. Pääasiassa koiruli on kuitenkin oma leikkisä itsensä - aika harva tuon ikäinen koira vaatii vähintään kaksi kunnon leikkihetkeä päivässä aamu- ja iltalenkin jälkeen, jolloin heitellään palloa ja juostaan sen perässä tai vingutellaan kyllästymiseen saakka erilaisia leluja. Elämä on selvästi koiraherran mielestä vielä selvästi kivaa ja elämänintoa riittää. Mikään ei ole mukavampaa, kuin pummata herkkuja, (jotka kylläkin ovat hyvin harvassa tätä nykyä ja tarkasti valikoituja ruokavalion takia), valita valtavasta lelukorista millä lelulla kohta leikitään, heittää pari haukkua liian läheltä kotiovea ajavalle autolle, tervehtiä tuttuja koiraystäviä puistossa tai oikeastaan niiden omistajia, koska ne ovat paljon mielenkiintoisempia tai seurata valppaana takapihan portilla naapureiden elämää.

Pari viikkoa sitten kävimme tuttuun tapaan ottamassa labrat, mutta emme päässeet omalle lääkärillemme. Koirien sisätauteihin erikoistunut lääkäri lopetti suolistoantibiootit todeten ettei niistä ole hyötyä koiran tilaan. Hieman tuota ihmettelimme, mutta eihän tuota osannut alkaa kyseenalaistamaan, me kun tässä ei niitä eläinlääkäreitä olla. Kuitenkin jo viikon kuluttua alkoi tulla erilaisia oireita - vatsa tuntui menevän ummelle, koira alkoi tekemään äkkinäisiä näykkimisliikkeitä peräpäätä kohden ja joka paikkaa tuntui kutittavan. Koira hankasi itseään mattoon, seiniin, sohvan kulmiin ja vääntyi mutkalle, kun sitä rapsutti joistain tietyistä kohdin. Eilen aamulla se nyhjötti jaloissani meikatessani ennen töihinlähtöä ja oli jotenkin vaisu. Mies soitteli päivällä ja sanoi koiran olevan tosi outo ennen hänen töihinlähtöään. Itse päästyäni kotiin totesin heti, ettei kaikki ole normaalisti. Koira roikotti häntäänsä ja korvat olivat luimussa. Välillä se köyristi selkäänsä ja työnsi pään maahan, kuin alkaisi oksentamaan. Se oli selvästi tosi kipeä.

Sain onneksi ajan omalle eläinlääkärillemme parin tunnin päähän ja pian selvisi, että oireet aiheuttaa haima. Etuvatsa aristi ja sai koiran ähkimään lääkärin sitä tunnustellessa. Samalla tutkittiin koira muutenkin, mutta mitä ilmeisimmin antibioottien lopettaminen sai haiman taas ärsyyntymään ja aiheuttamaan vatsan kramppauksia ja kipua. Koska haiman toiminta vaikuttaa myös aineenvaihduntaan, ruokailun jälkeen on koiralle voinut tulla tukala olo ja hieman nirsommin se onkin syönyt. Myös ummetus selittyy tällä. Palasimme takaisin Tylosin-lääkitykselle, joka on hyvin siedetty antibiootti nimenomaan suolistolle. Tätä voi syödä vuosia ongelmitta ja nyt meidän vanhus nauttiikin päivittäisin lääkeannoksensa elämänsä loppuun saakka. Haimasta irrallisena löytyi molemmista silmistä tulehdus, jota myöskin olin epäillyt ja siihen saimme antibioottitipat. Lisäksi koiran ihoa tutkittiin, se kun tuntui kutisevan niin kovin. Vanhalla koiralla myös ihon aineenvaihdunta heikentyy ja alkaa aiheuttamaan hilseilyä ja kutinaa. Hoidoksi tähän on pesut kosteuttavalla shampoolla, joka vaikuttaa koiran iholla pitkäaikaisesti. Tänään onkin kylpypäivä!

koirakollaasi.jpg

Tänä aamuna koira oli jo selkeästi parempi. Se pyysi heti herättyään takapihalle ja nähtyään valkoisen lumipeitteen se heilutteli häntäänsä mustaa kirsua lumeen työntäen. Se oli selvästi aika iloinen pikkukoira sillä hetkellä. Kyllä siinä levisi iso, helpottunut hymy myös omille kasvoille. Naapurin lumenluominen oli jännittävän näköistä puuhaa ja sitä piti jäädä vähän seurailemaan. Aamulääkkeet meni helposti alas pienen juustopalan kera, se onkin ainoa makupala omien pienten koiran keksien ja rasvattoman kuivamuonan lisäksi. Kunhan antibiootit alkaa kunnolla purra, koiruli voinee nauttia taas rauhaisista eläkepäivistä.

Me menemme koiraherran ehdoilla joka päivä. Jos tuntuu, että vauhti lenkillä hyytyy, hän osaa pyytää syliin ja sitten kyyditsemme koiran kotiin. Joskus menojalkaa vipattaa enemmän ja sitten teemme vielä pienen mutkan lenkkiin. Joinain päivinä makoillaan mieluummin ja otetaan enemmän päiväunia, joskus pitää leikkiä kuusi kertaa päivässä ja vingutella leluja niin, että korvissa soi!

Kohta on jouluaatto. Lahjojen avaushetki on koiraherran mielestä parhainta maailmassa! Siinä saa paperit kyytiä ja iloisesti revitään pyytämättä auki myös muiden lahjat! Ei niistä lahjoista niin väliä, kunhan on paperia mitä silputa! :)