Myönnettäköön! Olen tähän päivään saakka ollut saamaton biojätteiden kierrättäjä.

Nämä maatuvat jätteet olen tähän asti kipannut sekajätteiden joukkoon, torukaa pois.Tyttäreni innostui aikoinaan biologia-painotteisen yläasteen myötä ekologisuudesta ja niinpä meilläkin raivattiin roskakaappiin tilaa biojätteille ja kaupasta ostettiin rullatolkulla bioska-pusseja. Nyt sitten tähän kohtaan läjä tekosyitä, miksi biokierrätys jäi kokeiluasteelle; ensinnäkin se haju. Toisekseen ne asiaankuuluvasti hajoavat pussit, jotka jättivät roska-astian pohjalle epämiellyttävät liejut. Kolmannekseen matka tyhjennyspisteelle taloyhtiön roskakatokseen, joka on suunnassa, jonka ohitse ei samalla kävele kuin esim. parkkikselle/bussipysäkille mennessä, että pussin olisi voinut heti miten kätevästi nakkaa roskiin) ja neljännekseen ne hemmetin pussit edelleen, jotka hajosivat; jos eivät heti keittiön lattialle, kun nostin niitä ylös roskasangosta tai eteisessä kengille, niin viimeistään siihen roskakatoksen lattialle. Yhtä kaikki, kyllästyin hajuhaittoihin, lisääntyneeseen siivoamiseen ja laiskuuteeni kipata astia tyhjäksi jokainen päivä, jotta oltaisiin säästytty niiltä hajuilta ja ennen aikojaan hajonneilta pusseilta.

IMG_7749.jpg

IMG_7750.jpg

Kierrätysfriikki-ystäväni sai rumalla, keittiön tasolla nököttäneen vihreän, muovisen bioastiansa kanssa minut tuumaustalkoisiin; mikä tässä biokierrätyksessä siis eniten ahdisti ja miten sen voisi korjata vähemmän ahdistavaksi ja enemmän käytännölliseksi. Ja kauniiksi. Minähän en näkyville mitään vihreitä muovipöniköitä laita! Aloitin helpoimmasta ja mieluisammasta päästä – estetiikasta. Siis ihan alkuperäinen haave oli laittaa oma kompostori pihalle, mutta eihän se idea nyt pienessä rivitalopihassa niin vaan pelitäkään, varsinkin kun taloyhtiö tarjoaa varsin toimivan biokierrätyksen jo valmiiksi.

Kolusin tuon haaveen kuopattuani nettikauppoja etsien nättiä ja jollain hajunesto-systeemillä varustettua siroa bioastiaa. Englantilaisessa putiikissa törmäsin vallan ihanaan vanhanaikaiseen, suodattimella varustettuun astiaan, mutta arvostelut osoittivat purnukan käyttöiän lyhyeksi ruostumalla hyvinkin nopeasti. Vihdoin löysin Mökkihöperöt –sivustolta tämän kauniin, rosterisen astian, jossa on aktiivihiilisuodatin - hajuhaitta eliminoitu siis ainakin.

IMG_7751.jpg

IMG_7754.jpg

Nyt kun tärkein, eli visuaalinen pointti saavutettiin, oli aika miettiä toimivuus. Astian voi siis kiikuttaa roskakatoksen biokierrätykseen ja kipata sisällön sinne. Vaarana oli kuitenkin, että pohjalle jäisi taas ällöttävää liejua ja taas olisi siivoushommat edessä. Niinpä päätin unohtaa bioska-pussit ja heittää astian pohjalle pienen sanomalehtitötterön, joka imisi nesteitä ja tyhjentäisi koko astian kerralla sitä kipatessa. Kaksi kolmesta ratkaistu – enää jäi jäljelle se laiskuus.

No, siihen ei löytynyt lääkettä nettikaupoista, pitää vaan tarttua niskasta kiinni ja lähteä viemään sitä astiaa tyhjennyspisteelle. Mielenrauha on kuitenkin nyt saavutettu edes biojätteiden kierrätyksen osalta.

IMG_7744.jpg

Muutoinhan kierrätys perheessamme toimii; pullot ja tölkit viedään tietenkin pullonpalautukseen (tiesittekö muuten, että Suomi on tässä asiassa ihan maailman kärjessä!) sekä pantittomat tölkit tarpeen mukaan metallinkierrätykseen. Joskus on saattanut joku h y v i n satunnainen ananastölkki lipsahtaa sekajätteeseen, eikä metalliin. Keräyspaperit ja pahvit ja lasin kierrätän myös, samoin patterit ja muun ongelmajätteen. Esim. loisteputkilamput palautan uutta ostaessa myymälään ja vanhat lääkkeet kiikutan apteekkiin hävitettäväksi.

Vaatteet kierrätän joko kirpparilla tai vien UFFiin ja tavarat menee eteenpäin joko ystäville tai sukulaisille, viimeistään kirpparille. Isommat setit hävitetään sortti-asemalla asiaankuuluvat maksut maksaen, kuten vanhat tietokoneet, kodinkoneet, vanha laminaattilattia jne. Mökillä taas poltetaan kaikki siihen kelpaava ja sieltä löytyy toki myös se kompostointimahdollisuus.

IMG_7739.jpg

Näköjään joku roskakin jäänyt yllä olevaan kuvaan lattialle... Oh well... uskokaa tai älkää, on se sisustusbloggarinkin koti välillä imuria vailla!

Tuota kaunista teräksistä astiaa voisi helposti luulla joksikin muuksikin esineeksi - nopealla vilkaisulla vaikkapa cooleriksi sivukahvoineen. Kaukana rumasta, vihreästä muovipöntöstä! Visualisti minussa tykkää tästä enemmän. Teräksinen astia sopii myös täydellisesti jo olemassa oleviin keittiön pienkoneisiinkin.

IMG_7737.jpg

Bioastian hankkiminen on pieni askel yhteiskunnalle, mutta suuri harppaus meikäläisen keittiölle!

Miten on asiat teidän (bio)kierrätyksen suhteen?