Pari päivää on nyt vietetty rauhallista ja koiran ehdoilla etenevää elämää.

Voimakkaat kipulääkkeet saivat koiran pään kyllä aivan sekaisin ja eläinlääkärin mainitsema outo käytös lääkkeen sivutuotteena on todellakin ollut juuri sitä. Koira on saattanut tassutella johonkin päin, jäänyt yhtäkkiä seisomaan paikalleen ja tuijottanut tyhjyyteen, ihan kuin unohtaen mihin oli menossa tai mitä tekemässä ja sitten lysähtänyt siihen. Koira on ollut omissa maailmoissaan, säpsähdellyt, muka kuullut jotain välillä ja ollut tosi levoton kaikesta lääkemäärästä huolimatta.

Luulisi, että tuossa tilanteessa "nukkuisi päänsä selväksi", mutta sen sijaan koira haahuilee ympäri huushollia, myös öisin. Ei tässä pariin yöhön olekaan tullut nukuttua. Makuuhuoneen ovi on pitänyt pitää visusti kiinni, ettei koira lähde yöllä portaisiin itsekseen. Tuolla hoipertelulla siitä ei hyvää seuraisi. Tänään jätin koiran nukkuvan tytön huoneeseen ovi suljettuna lähtiessämme töihin. Aamulla koira nimittäin yritti lähteä kiipeämään ylös ekalle portaalle, mutta vielä ei takajalka kantanutkaan. Kyllä sitä raasua pitää koko ajan vahtia, ainakin toistaiseksi ja nuo portaat on kyllä suuri huolenaihe kotona!

IMG_5621.jpg

Eilen illalla kävely näytti tuota lääkehöyryistä hoipertelua lukuun ottamatta vähän paremmalta, kuten myös tänä aamuna. Yrittipä herra eilen ottaa palloleikitkin, mutta siihen oli visusti sanottava tiukka ei. Olisitte nähneet, miten pallo putosi pettyneenä suusta! :) Kivuton jalka on valheellinen tunne lääkkeiden takia, eikä koira luonnollisesti ymmärrä miksi pitäisi olla paikallaan, eikä juosta pallon perässä, kun ei kerta satukaan mihinkään! Ihmislapselle voi sentään yrittää selittää tilannetta sanoin.

Tänä aamuna kävely ulkona sujui miehen mukaan jo vähän eilistä paremmin. Eihän me mitään lenkkejä tehdä - kannetaan koira metsän reunaan ja siinä tassutellaan hetki, kunnes kannetaan takaisin kotiin. Koira oli selvästi pirteämpi ja katse silmissä alkaa kirkastua. Alkaa pää varmaan vihdoin selviämään lääkkeistä. Kotona suun kautta annettavat tabletit eivät ole niin vahvoja, kuin lääkärissä saadut piikit, joten eiköhän se vinttikin pysy vähän kirkkaampana jatkossa.

IMG_5628.jpg

Summa summarum, omasta väsymyksestä, huonosti nukutuista öistä piittaamatta me porskutellaan eteenpäin pikkuhiljaa tassua parannellen ja päätä selvitellen.

Toivo täydellisestä parantumisesta on, sillä pikkiriikkistä paranemista ja edistymistä on havaittavissa. Nyt täytyy vaan yrittää pitää koira levossa (helpommin sanottu, kuin tehty!)  ja malttaa katsoa tilannetta parikin viikkoa edellyttäen, että parannusta kuitenkin tapahtuu koko ajan. Tämän vamman toipumiseen voi mennä helposti pari-kolme viikkoa. Pieni huojennus tuli sydämeen ja nyt on taas vähän helpompi hengittää. Pitäkää peukkuja pystyssä hauvelille! <3