On varmaan hyvä, että meihin on sisäänrakennettu sellainen systeemi, että kun elämässä menee liian lujaa, eikä sitä pääkoppa vielä tajua, alkaa elimistö jarruttelemaan ja pakottaa hieman pysähtymään.

Terveys on vähän rakoillut ja on ollut rajuja kipukohtauksia, jotka on pakottaneet sängyn pohjalle ja välillä on pitänyt pieni itkukin tirauttaa ihan vaan siksi, että ketuttaa koko olotila ja kova särky. Olen pienestä pitäen ollut vatsalla reagoija. Tiedättekö sellainen, kun piti lapsena lähteä Linnanmäelle tai jollekin matkalle, niin mitä teki meikäläisen maha - no, meni sekaisin vatsakramppien kera! Tai kun koulussa piti esitelmöidä luokan edessä tai mennä työhaastatteluun tai elämässä on muuten vaan jotain jännää jokapäiväisestä poikkeavaa tapahtumaa. Vatsalla niihin tulee reagoitua, halusin tai en. Stressitilanteissa tuo vain korostuu, eikä ole ensimmäinen kerta, kun stressi laukaisee kovan vatsakivun päiväkausiksi, eikä mikään pysy sisällä. Ei edes vesi...

IMG_9440.jpg

Parin tuskaisen viikon jälkeen raahauduin viimein lääkäriin ja sain apua tilanteeseen. Nyt pitäisi lääkityksellä saada vähän rauhoitettua henkisestä tilanteesta johtuvaa vatsaoireilua ja toivon todella, että lääkitys tepsii pian. Stressistähän tämä johtuu ja onko ihme? Niin paljon elämää mullistavia asioita on tapahtunut kesäkuun jälkeen. Isän menetyksestä on vasta muutama kuukausi. Ei siitä ole vielä selvinnyt kukaan meistä, hädin tuskin ymmärrämme koko tilannetta edelleenkään. Viime päivinä tuo asia on ollut mielen päällä vähän enemmän taas.

Surutyön ohella on pitänyt hoitaa miljoona käytännön asiaa; työ, opiskelu, oma perhe, harrastukset, muun perheen tukeminen, äidin asunnon myyminen ja muutosta koituvat asiat... lista on pitkä, mutta onneksi osa vain tilapäisesti ruuhkaa aiheuttavia. Ne on kuitenkin nyt kaikki päällä yhtä aikaa ja lautasella on tällä hetkellä aika paljon. Aivot raksuttaa ihan täysillä koko ajan erilaisia asioita pohtien ja kun siellä alkoi tapahtua ylikuormitusta, kroppa teki tenän. Ihminenhän on psykosomaattinen - kaikki liittyy kaikkeen.

IMG_9442.jpg

Sanoin lääkärille, joka kysyi miten jaksan kaiken keskellä, että kyllä minä nämä henkiset asiat kestän, mutta tätä fyysistä oireilua en jaksa. Meikäläisen suolisto kun ei muutenkaan toimi ja ole kuin normaalilla ihmisellä. On se kumma, kun usein vieläkin törmään tämän vilja-allergiani kanssa sitä kummasteleviin lääkäreihin. Kun allergiani tuli puheeksi vastaanotolla, lääkäri korjasi minua sanomalla, "niin, siis keliakia". Johon minä sitten että "ei, kun vilja-allergia. Ei keliakia." Minä siinä sitten lääketieteen tutkinnon suorittanutta ihmistä ojensin maallikkona kertomalla näiden kahden eroja. Ehkä tämän sekaannuksen selittää osin se, että tuo kyseinen allergia todetaan vain 2%:lla aikuisista, tämä kun on yleensä imeväisikäisten lasten ohimenevä juttu. Näin aikuisiällä puhjenneena tuo lienee melkoisen pysyvä.

Lääkkeiden lisäksi apua tilanteeseen tuo vain jarruttelu, joten ylimääräisiä stressiä aiheuttavia asioita tulisi välttää. No, helpommin sanottu kuin tehty. Ehkäpä yritän nyt ottaa vähän iisimmin ja lopettaa turhan suorittamisen. Helpostihan sitä ihminen kasaa itselleen tekemistä ja pitää itsensä kiireisenä, sillä kyllähän se auttaa surutyössä, kun pysyy aktiivisena. Ehkä nyt on hyvä havahtua, että olen pitänyt itseni vähän turhan aktiivisena. Niinpä laitoin jäähylle erilaisia asioita, en ota paineita, jos en jaksakaan lähteä jumppaan tai jos tuntuu, ettei huvitakaan tehdä sitä mitä piti. Fyysistä rasitusta tulisikin välttää silloin, kun henkinen puoli on koetuksella. Nyt hoidetaan siis ensin nämä akuuteimmat asiat ja karsitaan turha stressi ja päällekkäin olevat jutut pois. Hoidetaan välttämättömimmät. Kun henkinen paine vähenee, uskon, että elimistökin toipuu taas normaaliin olotilaan.

IMG_9449%20%282%29.jpg

Tänään on työpaikan rapujuhlat, joten rentoa juhlimista siis tiedossa. Meikäläinen pysyy visusti lääkityksen vaatimalla vesilinjalla, mutta onneksi se ei estä hauskanpitoa. Sitten enää toivotaan, että masukin pysyy rauhallisena...

Viikonloppu muutoin pitää sisällään vähän muuttohommia, mutta toisen päivän pyhitän Habitare-messuille, jossa ainakin voi vaan olla ja ihastella kauniita juttuja. Ehkäpä harrastaa hieman shoppailuterapiaa... Sepäs on terapiaa parhaimmillaan! :)


Voimaannuttavaa viikonloppua meille kaikille. <3