Melko uskomatonta, että olen jo kahden vuoden ajan taltioinut tänne kaikkien luettavaksi tarinoita elämästäni ja kuvia kodistani ja muista henkilökohtaisista asioista. Välillä sitä unohtaa, että se mitä tänne laitan, on ikuisesti kaikkien saatavilla. Välillä tuo ajatus on ihan kamalan outo ja pelottavakin ja joskus se suodattaa ihan tosissaan sitä mitä blogiin taltioin. Tottahan jonkinlainen suodatin on koko ajan päällä, jokainen ymmärtää, että niitä kaikkein henkilökohtaisimpia asioita ei nettiin tungeta, niistä puhutaan perheen ja sydänystävien kanssa.

Välillä blogeja pidetään pinnallisina, jossa eletään omassa pienessä onnellisessa kuplassa, hehkutetaan vaan kaikkea hyvää ja asutaan kauniissa kodeissa serviettien taittelemista tai sohvatyynyjen värejä pohtien. Niin, aika moni meistä pitää blogeja sellaisena hyvän mielen paikkana. Rentoutumisen ja kevyiden asioiden paikkana, olit sitten se  kirjoittaja tai lukija. Sellaisena, jossa voi hetkeksi heittää huolet ja murheet ja katsella kauniita kuvia, lueskella keveitä aiheita käsitteleviä tekstejä, sitä rankkaa kun tulee heti, kun katsoo vaikkapa uutiset. Kieltämättä lähipäivinä on tuntunut vähän oudolta pysytellä näissä huolettomissa aiheissa, kun maailmassa myllertää ihan todella. Ihan tässä omassakin maassamme. Välillä tekisi mieli kirjoittaa pakolaisongelmista, hallituksen juuri tekemistä leikkauksista, taloustilanteesta ja vaikka mistä. En kuitenkaan katso sen sopivan blogini linjaan, mitenkään ongelmia maton alle lakaisten. Onhan tämä nyky maailmanmeno ihan hurjaa ja välillä sitä ei pieni ihminen ymmärrä edes, että mitä tästä vielä tulee ja mihin tämä kaikki johtaa...

2v.jpg

Keveillä aiheilla, niitä syvällisempiä ja pohtivampia postauksia unohtamatta, jatketaan edelleen. Bloggaus on kivaa vastapainoa kiireiselle työlle ja opiskelulle sekä fyysiselle treenaukselle. Bloggaus on valokuvaamista, jossa haluan kehittyä paremmaksi, bloggaus on kirjoittamista ja ajatuksen virtaa, jota minä tarvitsen ja jolla ruokin sitä luovaa puoltani. Bloggaus on kanssakäymistä muiden ihmisten kesken ja vuorovaikutusta parhaimmillaan;

Se mitä blogiini laitan, on vain puolet siitä, mitä sinä näet, koet ja tunnet blogiani lukiessasi. Sinä täytät siitä sen toisen puolen sillä, mitä sinä näet, koet ja tunnet blogiani lukiessasi. 

2V%202.jpg

Olen onnellinen siitä, että blogini lukijamäärä kasvaa koko ajan ja teitä on koko ajan enemmän siellä ruudun takana, ainakin jos on tilastoihin uskominen. Enpä olisi uskonut kaksi vuotta sitten, että homma jatkuu edelleen ja tämä koko juttu tuottaa niin paljon iloa ja sisältöä elämääni. Kuulisin mielelläni mitä sinä tahtoisit blogiltani enemmän? Jotain postausaiheita kenties? Ruusuja? Risujakin, jos katsot aiheelliseksi.

Postauksen kuvituskuvina ihan ensimmäisten postauksieni kuvia - minä, rakkaimmat karvalapseni, joista toisen menetimme aikalailla vuosi sitten (miten kipeä muisto sekin!), rakkaus hyvään ruokaan sekä vielä suurempi rakkaus matkailuun, sisustamiseen, kauniisiin kattauksiin, asetelmiin ja leikkokukkiin. Siis kaikkea arkista ja kaunista, mitä elämässä on.

Kiitos siitä, että Sinä olet löytänyt blogiini. <3 Ja kiitos kaikille kommentteja jättäneille, luen joka ikisen aina hartaudella! Jätäthän niitä siis myös jatkossa!