Blogi on siitä hyvä paikka, että sieltä pystyy itsekin tarkistelemaan asioita tarpeen tullen; reseptejä, ajankohtia, tapahtumia sun muita. Ihan varmasti uudelleen käyttökelpoisia ideoita ovat myös koristelut, askartelut, tuunaukset tai matkapostaukset vinkkeineen. Vaikka marraskuisesta Amsterdamin matkastamme on vierähtänyt luvattoman kauan, haluan saada hyvät ruokamuistot tänne blogiin - vaikkakin tosi myöhään!

Matka alkaa aina pienellä skumpalla lentokentällä. Voi potkaista jalat suoriksi ja ottaa rennosti.
Nollata ajatukset ja suunnata ne juuri alkavaan seikkailuun!

l%C3%A4ht%C3%B6.jpg

Lähdetään siitä, että minä olen moniallergikko ja syön ainoastaan gluteenitonta ruokaa. Tämä saa usein pienen stressinpoikasen itselleni aikaiseksi ja yritänkin aina matkaa ennen googlata gluteenittomien ravintoloiden sijaintia ja tarjontaa. Damiin lähdettäessä en tiennyt kovinkaan montaa paikkaa, jossa gluteenitonta ruokaa tarjoiltaisiin. Jostain syystä kovin luotettavia tietoja tältä osin en löytänyt. Olen kuitenkin aina varautunut siihen, että löydän edes jotain viljattomia ruokia menusta, joiden avulla voin rakentaa itselleni täyttävän ja minulle sopivan ruoka-annoksen tai kokonaisuuden.

Ekana iltana söimme hyvin keskinkertaisessa ravintolassa, jota en tarkemmin viitsi edes mainita. Lähtökohta oli väsymys ja törkeä nälkä ja eka ravintola, jonka ulkopuolella menussa luki kana-annos ranskalaisilla, oli aika takuuvarma valinta myös gluteenittomuuden kannalta. Lähti nälkä. Ei muuta mainittavaa :)

Toisena päivänä kiertelimme kaupunkia ja päätimme mennä syömään "ne aidot Belgialaiset ranskalaiset" Vleminckx -kioskille, jossa on 50-luvulta asti ranskalaisia uppopaistettu. Ei tietoakaan terveellisestä lounaasta, mutta ei niin väliäkään. En ole eläissäni syönyt yhtä hyviä ranskanperunoita pökerryttävän hyvän majoneesin kera, nams! Näillä perunoilla ja pienellä välipalalla asunnolla pärjäsimme iltaan saakka.

ranulit.jpg

Yritin varata pöytää puhelimitse "Toscanini" -nimisestä italialaisesta ravintolasta, joka tarjoaa gluteenitonta pastaa ja pizzaa ja joka on mm. tv-kokki Nigella Lawsonin yksi suosikkipaikkoja! Harmikseni koko viikonloppu oli myyty loppuun, joten Toscanini jäi seuraavaan kertaan. Muutenkin saimme huomata, että Damissa kannattaa olla pöytävaraukset, erityisesti juuri viikonloppuna! 

Perjantai-ilta lähti käyntiin iltakävelyllä, mutta sade yltyi aika kovaksi ja päätimme sujahtaa ensimmäisen kuppilan ovesta sisään sadetta pitämään. Päädyimme viinilasilliselle italialaisen ravintola Mazzon baaritiskin ääreen ja katselin pian nälkäisenä ohikiitäviä lautasia tarjoilijoiden käsissä. Ne näyttivät niin hyviltä ja kysyimme järjestyisikö meille pöytää. Hollantilaiset ovat todella ystävällistä porukkaa ja palvelu ravintoloissa on huippuluokkaa!

IMG_8259.jpg

Pienen säädön jälkeen meille löytyi pöytä ja ilokseni sain kuulla tiedustellessani gluteenitonta annosta, että kaikki pastat saa myös gluteenittomina. Miten ihana yllätys! Mazzo oli myös visuaalisesti todella upea ravintola! Rouheaa tiiliseinää, isoja, massiiisia putkia siellä täällä, Chesterfield-henkisiä nahkasohvia ja vastapainona naisellisia rusetteja. Upea kokonaisuus!

mazzo.jpg

Baaritiskin yllä oli melkoinen rivi ihania valaisimia ja taustaseinällä valtava puulokerikko täynnä öljypulloja, mausteita, teepakkauksia, viinipulloja - you name it!

IMG_8228.jpg

Katsokaa näitä kattovalaisimia - kuin kaksikymmenjalkaisia, isoja hämähäkkejä! :)

IMG_8248.jpg

Ja jos ravintolan palvelu ja miljöö olivat upeita, niin olivat myös ruoatkin! Carpacciota, bruschettaa, risottoa ja pastaa... todella upeita ruokia, ihania ja kevyitä viinejä. Todella nautin tuosta illasta!

mazzo%20sapuskat.jpg

Matkustamisessa juuri tuo kaikki on parasta - uudet kokemukset ja niistä mieleen jäävät muistot. Elämykset. Meille ruoka on yksi tärkeä osa niistä.

Viimeisen iltamme vietimme paikallisten suosimassa ravintolassa asuntomme lähellä. En kuollaksenikaan muista paikan nimeä, mutta jälleen kerran, ruoka oli erinomaista, vaikkakin ekan annoksen palautin keittiöön liian kypsäksi paistetun pihvin vuoksi. Toinen annos olikin sitten täydellinen ja söin vasikan entrecoté-pihvin. Mies taisi ottaa jättikatkarapuja. Lomailtojen illallisissa parhainta on se, että ei ole kiire minnekään. Pöytään istutaan rauhassa ja ruoka nautitaan hitaasti. On aikaa keskustella, nauttia täysillä rennosta ilmapiiristä ja ihanasta tunnelmasta. Sellaisia iltoja minä aina kaipaan lomamatkoilta. <3 

No niin, nyt on vihdoin Amsterdamin loma blogissakin.
Seuraavat matkapostaukset tulevatkin ihan pian, jo kuukauden kuluttua, kun suuntaamme Lontooseen!