Pinnallisuus on kaukana, kun lähdetään oikeasti miettimään toiveita.

Tähän aikaan vuodesta blogit täyttyvät postauksista, joissa esitellään kollaaseja joululahjatoiveista. Minäkin olen julkaissut niitä kaksi - toisen haasteen muodossa, jossa vain taivas oli rajana toiveille, toisen hieman realistisemman, jossa toivoin saavani tänä jouluna paketista kirjan, lämpöiset sukat ja suklaata.

Mennyt syksy oli rankka. Perheessäni koettiin muutamia takaiskuja, jotka tulivat yllättäen, niin kuin niillä yleensä tapana on. Tuli taas huomattua, että terveys on aliarvostettua. Kun sen menettää, huomaa pian, että toissijaiset asiat ovat todellakin niitä. Niillä ei ole mitään merkitystä, jos elämän perusasioista on jokin menetetty. Niistä on vaikea iloita, kun suru ja ahdistus painaa mieltä, kun epätietoisuus kalvaa ja kun sydän itkee.

ribbon%201.jpg

Syksyllä on uitu syvissä vesissä. On jouduttu kohtaamaan asioita, joita ihmiset eniten pelkäävät ja on jouduttu katsomaan vierestä, kun mitään ei voi itse tehdä. Auttaakseen. Helpottaakseen. Viemään pahat asiat pois. On jouduttu luopumaan. On todellakin totta, kun sanotaan, että osaat arvostaa jotain asiaa vasta, kun olet menettänyt sen. Kuinka kurjaa, että ihminen tarvitsee ikäviä kokemuksia, ennen kuin sen taas muistaa.

Ihmismieli on voimakas. Kun sen asettaa oikeaan asentoon, sillä tehdään ihmeitä. Sillä voitetaan vaikeuksia. Sillä taistellaan vastaan. Tänä syksynä olen saanut myös nähdä sen. Miten asenteella on väliä ja miten positiivisilla ajatuksilla edetään. Otetaan pieniä erävoittoja. Talven tullessa ovat tilanteet helpottaneet. Hartioita kasaan painanut stressi ja huoli ovat hälvenneet hiukan ja iloiset uutiset ovat piristäneet mieltä. Joulu on saanut paremman käänteen.

ribbon%202.jpg

Minulle joulu on ollut aina jotenkin pyhää aikaa. Rauhoittumisen ja muistamisen aikaa kaikin tavoin. Julistan leikkimielisesti joulurauhan kotiimme aina 23. päivä illalla. Sen jälkeen kiukuttelu, kiire, pahantuulisuus ja kaikki muu negatiivinen on kotonamme kielletty. Jouluna nautitaan rennoista pyhistä, toisistamme ja kaikista iloisista asioista ja hyvästä mielestä. Vaikka minäkin olen toivonut niitä materialistisia lahjoja, tiedän kuitenkin mitä toivon kaikista eniten.

Rauhallisia ja onnellisia joulunpyhiä.
Sellaisia, joissa on aikaa lämpimille ajatuksille, yhdessäololle ja nautiskelulle. Sellaisia, joissa ei ole sijaa murheille, huolille tai tulevalle. Sellaisia, jotka muistaa hyvinä päivinä, kun huonot joskus taas ilmaantuu. Eniten toivon aikaa, hyvää ja iloista mieltä. Hymyjä, onnellisia kasvoja. Vapaata aikaa perheen kesken. Sitä ei ole koskaan liikaa. Ei koskaan riittävästi. Ja kuinka joskus vielä toivot, että sitä olisi ollut vieläkin enemmän.

Toivon lämpöistä, hyvää oloa ja onnellisia hetkiä. <3