Suru on asettunut sydämeen,
laskenut harmaan huntunsa yllemme.

Se varmaan viipyy luonamme tovin.

Vaati voimia kohdata suru,
katsoa silmiin ja laskea irti.
Se antoi mukaamme kipeät kyyneleet.

Surulla on mukanaan hiljainen ystävä,
sillä on lempeämpi luonne onneksi.
Tuli toiseksi vieraaksi helpotus.

Enää joukosta puuttuu aika,
sen lempeys ja kultainen siipi.
Se värjää muistomme vielä kauniiksi.

R.I.P. rakas pieni Emmy <3
25.9.2003 - 29.9.2014


IMG_4571.jpg

Sydämessä on kovin raskas tunnelma nyt.  Vaikka olin tehnyt surutyötä jo jonkin aikaa, tietäen tämän hetken koittavan pian, mikään ei valmista tähän luopumisen tuskaan. Ei kuitenkaan ollut enää toista vaihtoehtoa. Silittelimme pienen ystävämme viimeiseen uneen toissailtana.  Nyt ei tarvitse enää sairastaa. Ei ole enää mitään hätää.

Sydämeni on surusta suunniltaan, eikä kyyneleistä tule loppua. Olen toisaalta helpottunut, ei se koirankaan vanhuus tule yksin ja vaivoitta.  Oli aika päästää irti, se on ihmisen velvollisuus. On tiedettävä koska se hetki on. Se tuli silti liian pian. Meille jäi kotiin toinen koiravanhus.
Sekin on allapäin, levoton ja outo. Sekin suree siskoaan.

Tästä kyllä noustaan, mutta surun on annettava olla nyt kylässä.
Se tietää sitten, kun vieraanvaraisuus on käytetty.