Sunnuntaiaamu valkeni varhain, muut vielä nukkuu. Hiivin alakertaa hiljaa, kuiskin koiralle lähdetäänkö lenkille. Ulkona tuulee, sataa vaakasuoraan, on todellinen koiranilma. Kumpparit lätisee vasten märkää maata, metsässä tuoksuu multa. Lampsitaan koiran kanssa rauhassa, missään ei näy ristinsielua. Noina hiljaisina hetkinä on parasta. Voi vaan olla ja liukastella märkiin kantoihin, katsella koiran nenän nuuskutusta.

Kotona keitän kupin teetä, juon sen lempimukistani. Sytytän kynttilät ja kaivaudun sohvannurkkaan, mietin jo innoissani lähestyvää joulua. Alan jo odottamaan sitä aamua, kun herään valkeaan maahan. Toivottavasti se on pian.

IMG_7640.jpg

Viikonloppu on ollut täynnä kaikkea mukavaa. Tytär löysi unelmiensa vanhojentanssipuvun, nyt se on pakattuna hääpukuni kanssa samaan pussiin odottamaan helmikuista h-hetkeä. Hänen onnelliset kasvonsa, kaunis puku päällään, sai sydämeni läikähtämään. Minun keijukaiseni. <3

Hiljaiset aamut on parasta. Hiljaiset, sateiset aamut on parasta. Kun saa hetken omaa aikaa.

Hyvää sunnuntaita.