Blogistani on kokonaan puuttunut iso osa elämääni - harrastukset. Kerroin aiempia fiilareita sen asian suhteen tässä postauksessa, jossa pohdin omaa, melko omistautuvaa suhdettani harrastamiseen. Syksyn kiireiset opintoaikataulut ja työt kuormittivat niin henkistä kuin fyysistä jaksamistani ja liikunta jäi syksyn osalta todella minimiin. Se oli todella typerästi tehty, sillä vaikka sinne liikuntaharrastuksen pariin joutuisi raahautumaan väkisin kuolemanväsyneenä, siitä aina piristyy ja elimistö saa uutta boostia! Alkuvuosi ei ollut sen parempi liikunnan suhteen, mutta nyt asia on korjaantunut! 


Liikunta auttaa jaksamaan paremmin arjen paineita ja itse ainakin tarvitsen jatkuvasti liikuntaa osaksi elämää.

Olen vuoden alusta saakka panostanut taas parempaan ruokaan, vaikka ei meidän ruokalistalle kuulu muutenkaan mitkään ylettömät määrät rasvaisia tai sokeripitoisia mättöjä. Haluan myös syöttää kasvavassa iässä olevalle tyttärelleni hyvälaatuista ravintoa ja opettaa hänellekin oikeaoppiset tavat syödä. Olen aina yrittänyt jättää herkutkin vain viikonlopulle, vaikka joskus se arkipäivän suklaapatukka onkin maistunut ihan törkeän hyvältä! Viimeiset puoli vuotta oli kuitenkin kropassa tuntunut (ja näkynyt), ettei ole syönyt riittävän terveellisesti, riittävän hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Minulle ei tule ainoastaan huono olo henkisesti kroppani laiminlyönnistä, vaan koen sen myös fyysisesti huonolla tavalla; väsyttää, pinna palaa nopeammin, turvottaa, housut kiristää ja on tyytymätön olo.  Unenlaatukin heikkenee.





healthy-foods.jpg
kuva täältä

Vaikka miksikään karkin tai suklaan suurkuluttajaksi en enää tänä päivänä tunnustaudu, laitoin silti kaikki herkut pannaan toistaiseksi. Olen nyt toista viikkoa personal trainerin minulle laatimalla ruokavaliolla, jolla jaksan paremmin ja jossa on otettu huomioon laajat allergiani ja ruokarajoitukseni sekä tietty treenin määrä. Tarkoitus olisi ainakin 10 viikkoa jatkaa tällä, minulle kuitenkin ihan normaalia ruokaa sisältävällä ruokavaliolla. Ainoastaan tarkkailen enemmän rasvan määrää ja laatua, proteiinin ja hiilareiden määrää vs. treenin määrä ja unohdan nuo viikonloppuherkutkin hetkeksi. Eli tosiaan mitään ydinfysiikkaa! Varsinaista painonpudotuksen tarvetta minulla ei ole, kiitos geenien, vaikka rasvaa sitä löytyy aina pois tiristettäväksi. Meidän suvun naiset olivat eturivissä kun geenejä pantiin jakoon ja niinpä minullekin on siunaantunut sieltä hyvä perimä. Sukuni naiset ovat pitkäraajaisia, hentoluustoisia ja hoikkia. Painoni on ollut 20-vuotiaasta lähtien likipitäen sama, plusmiinusnolla 2-4 kg. Tällä projektilla on tarkoitus vähentää rasvan määrää ja kiinteytyä enemmän. Tuo plus neljä kiloa tuntuu kuitenkin kropassani jo erittäin ikävältä olotilalta ja on minulle ihan maksimipaino selvästi. Tärkeintä tässä on oma olotila, ei se mitä vaaka näyttää.


Lopetettuani tanssimisen, olen treenannut kuntosalilla reilu pari vuotta, mutta kuten todettua, aktiivisista treenikerroista on kulunut luvattoman pitkä aika. Tunsin siitä ensin huonoa omaatuntoa, mutta sitten tajusin ettei ole syytä. Olen keskittänyt energiani opintoihini ja se on kannattanut. Olen kerännyt nyt toisenlaista pääomaa, kuin fyysistä kuntoa ja nyt kun opinnot ovat ihan kohta ohitse, voin taas jatkaa harrastuspuolella siitä mihin jäin.

Ai että sitä endorfiiniryöppyä onkin ollut ikävä! Piti muistaa aloittaa iisisti, eikä alkaa heti nostelemaan puntteja samoilla painoilla kuin ennen. Siksipä aloitinkin treenit taas aerobis-painotteisella, eli kahvakuulan heiluttelulla ja Kinesis-treenillä.






kinesis.png
Kuva täältä

Onpa ihana tunne, kun on taas päässyt salitreenaamisen pariin! 

Ruokavalion viilauksella ja liikunnan lisäämisellä on varmasti positiivinen vaikutus jaksamiseen ja aineenvaihduntaan. Pari kiloa pudonnee myös painosta, joka sekään ei haittaa, sillä onhan biksukelit nurkan takana!! :)


Milläs tolalla teidän liikuntaharrastukset ovat?


Blondi