50- tai 60-luku ei huonekalumaailmassa innosta itseäni yhtään. En pidä sen ajan muotoilusta tai materiaaleista tai väreistä. Mikään retro ei tunnu omalta jutulta. Sitten on aina se paitsi.

Minun paitsini on tämä 50-luvun klassikkotuoli. Ah, ihanuutta mikä himotukseni kohde!

l.jpg

Tätä lepakkotuolia olen ollut ostamassa jo monta vuotta. Valitettavasti se ei tällä hetkellä yksinkertaisesti mahdu meille, mutta haaveilen tulevan rempan tuovan enemmän tilaa huonekalujärjestelyiden -ja vaihtojen myötä niin, että yksi lepakkokin sinne saadaan johonkin!

Olen jäänyt miettimään rungon väriä. Olen ehkä päätynyt valkoiseen. Kangas tulisi olemaan harmaa tai harmaa-raidallinen. Siihen voisi talven ajaksi heittää taljan. Oi, näen tämän jo sieluni silmin tulevalla valkoisella lattiallani!

Mies ei jaa innostustani. Entäpä te? 


Blondi