Tuntuuko teistäkin joskus, että elämä on yhtä perjantain odotusta? 

Tämä lienee enemmänkin tavallisen, maanantaista perjantaihin ja kahdeksasta neljään työskentelevän ihmisen "ongelma". Kaverini, joka teki ennen vuorotyötä ympäri kellon, ihmetteli aina miten kovasti odotin perjantaita. Hän saattoi vuorotyöläisenä olla vapaalla mikä päivä tahansa, eikä näin ymmärtänyt pe-su päivien merkitystä itselleni. Näin oli, kunnes kaverini siirtyi tähän meikäläisen rytmiin. Nykyään hän odottaa yhtä kieli pitkällä perjantaita saapuvaksi, jotta tietää saavansa ne seuraavat 2 päivää olla vapaalla ja tehdä mitä haluaa. Viikonlopulle syntyi yhtäkkiä ihan uusi merkitys.



kalenteri.jpg
Kuva täältä




Mietin joskus, että kuka on keksinyt tämän rytmin? Miksi ihmeessä ihmisen pitää työskennellä 8 tuntia päivässä? Se on suurin osa ainakin minun päiväni valveillaoloajasta. Tuntuu joskus niin hassulta ajatella, että vietän työkavereitteni kanssa aikaa päivittäin enemmän kuin perheeni kanssa. Työpöytäni, tietokoneenruutuni ja toimistotuolini ovat tutumpia minulle kuin keittiönpöytäni, telkkarinruutuni tai sohvani. Ensimmäisenä mainittujen äärellä vietän aikaa enemmän kuin kotona olevien asioiden tai esineiden äärellä.

Tällöin sillä, missä ja miten vietät tuon pakollisen (tai no jaa, pakkohan tässä elämässä ei ole kuin kuolla...) 8 tuntisesi, on todellakin merkitystä!

Opinnoistani on nyt takana enemmän kuin edessä. Ensi vuoden kesäkuussa, joka ei muuten ole enää kuin 7 kuukauden päässä(!) jätän lopputyöni ja portfolioni arvostelutoimikunnalle, josta ne jatkaa matkaansa tutkintotoimikunnalle ja toivottavasti elokuussa 2014, valmistun. Olen ollut vakituisesti työelämässä vuodesta 2000. Melkein koko tämän ajan olen työskennellyt rahoitusalalla. Tuntuu oudolta, vaikkakin siihen juuri tähtään, että ala vaihtuu valmistumisen jälkeen. Toki uusi työpaikka on jostain ensin löydettävä, mutta sen jälkeen alan rakentaa uutta uraa ihan täysin uudella alalla. Vietän sen jälkeen tuon 8 tuntiseni täysin toisenlaisessa ympäristössä.







fr.jpg



Perjantain odotus tuskin loppuu tällöinkään kokonaan, niin paljon arvostan vapaa-aikaani, mutta kyllä se ihan varmasti painuu taka-alalle. Työn täytyy antaa ehdottomasti enemmän kuin se ottaa. Työn täytyy olla motivoivaa, kehittävää, itseään kiinnostavaa ja ennen kaikkea siitä täytyy nauttia. Huonoja päiviä ja kausia osuu kohdalle varmasti joka ikisessä ammatissa, mutta kyllä suurin osa ajasta täytyy kulua muunkin ajatuksen voimalla, kuin että koska on seuraava perjantai.

Hmmm... melkoisen masentavaa maanantaista pohdintaa, mutta tunnistetaanko siellä perjantain odotus syystä tai toisesta? :)

Blondi