Nyt jo toista vuotta putkeen huomaan laittavani sohvalle sinisen sävyisiä tyynyjä valkoisen pariksi, on niin raikas ja kesäinen yhdistelmä! Kun siihen vielä lisää pihamaalta taitetut tuomen vihreät oksat, on kesäfiilis taattu!
Odotan jo tosi kärsimättömänä olkkarin uudistusta. Jotenkin tökkii tuo harmaa sohva (joka näissäkin osuu silmiini vain tunkkaisena) ihan tosissaan! 5-kuinen koiranpentu on kuitenkin vielä liian iso riskitekijä silpomaan uuden sohvan, vaikka eihän tuo ole vanhallekaan mitään tehnyt. Siinä muuten riittääkin ihmetyksen aihetta! ”Ai teillä on labbis – no, se on varmaan tuhonnut koko kämpän!” Mitä ilmeisimmin ihmisten on hirveän vaikea käsittää, ettei mitään tuhoja ole tapahtunut. ”Siis ei mitään muka, ei kenkiä tai lattialistoja?” Ehkä me olemme onnistuneet tarjoamaan hauvelille riittävästi laillista puuhaa, aktiviteetteja ja virikkeitä tylsiä hetkiä varten, luita ja muita ikenien kutinaan ja rajat kielletyille asioille. Tai ehkä meille on siunaantunut vain hyvin kiltti yksilö! 🙂
Toisaalta siis voisimme hyvinkin uskaltaa jo kantaa uuden sohvan sisään, mutta minusta on parempi katsoa kuin katua. Hampaat on vaihtumassa, vielä löytyy naskaleita parin kulmurin ja poskihampaan verran ja kaluamistarve on suuri, tosin hieman jopa päiväkohtaista. Vielä ei tiedä mitä pentu keksii tehdä, kaikki pahantekohan käy ihan silmänräpäyksessä, kuten matonhapsujen repiminen, päiväpeiton pesulapun järsiminen, kukkapuskissa juokseminen tai kauppakassien päälle ryntääminen niitä (tai oikeastaan mitä tahansa) kannettaessa.
Tällä erää onkin siis tyytyminen pieneen somistukseen ennen uutta sohvaa, mattoa tai seinän maalaamista. Mietin aiemmin jonkin lämpimän sävyn sutimista seinään, mutta jäin miettimään josko sittenkin vetäisi siihen tutun ja turvallisen valkoisen. Meillä on ollut tehosteväriseinä, vaikka se on kovin hillitty ollutkin, nyt jo neljä vuotta putkeen ja luulen, että on aika luopua siitä.
Viikko on alkanut kahdella erittäin pitkällä ja kiireisellä päivällä. Paistoin kynsihuollon jälkeen suklaamuffinsit, nyt kiskaisen yhden sokeripommin huiviini ja kömmin vällyjen väliin. Olen alkanut kuuntelemaan äänikirjoja ennen nukkumaan menoa ja melkein naurattaa kun seuraavana iltana olen kelannut oikeaa kohtaa mistä jatkaa – olen kuullut yleensä n. 4 minuuttia kirjasta ja sitten sammunut! 😀