Iso juhlapäivä tänään! Suomi 100-vuotias! Väkisinkin tulee mieleen, kuinka sotaveteraani-vaarini olisi tätä päivää arvostanut. Paljon on mielessä tuo maailman ihanin vaari ollut eilen ja tänään erilaisia juhlallisuuksia katsellen.
Jotenkin tuntuu, että tätä päivää olisi pitänyt hehkuttaa kaduilla, toreilla ja turuilla vielä aiemmin ja enemmän! Mutta toisaalta suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu vähäeleisyys ja juhlintaan tyylikkyys ja hiljainen arvokkuus. Sopii minulle. Ei tänne pohjolaan amerikkalainen suureellisuus jotenkaan kuulukaan.
Itse olen ylpeä suomalaisuudestani ja vapaasta kotimaastani. Viime aikoina on ollut jotenkin pöyristyttävää kuulla, miten ihmiset haukkuvat Suomea ja sitä miten asiat ovat. Tai miten ne muka ovat jossain muualla paremmin. Kertokaapa yksikin sellainen maa! Missä muualla on tällainen luonto, jokamiehen oikeudet, puhtaat vedet, vehreät metsät, neljä vuodenaikaa rikastuttamassa, terveydenhuolto sellaisena kuin se on, sanavapaus, kouluttautumismahdollisuus, tilaa olla ja elää ja jokaisella lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet elämässä… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Sen sai aikaan rohkeat, peräänantamattomat ja sitkeät nuoret miehet ja naiset. Minun vaarini mukaan lukien.
Sen takia en pysty ymmärtämään yhtään mielenosoituksia ja marsseja, joita kuitenkin taas tänään järjestetään. Tuntuu jotenkin ihan pyhäinhäväistykseltä. Eikö heidän vanhemmat tai isovanhemmat ja heidän tekemät uhraukset merkitse mitään? Minkälaisessa maassa eläisimme tänä päivänä, jos sotia ei oltaisi voitettu? Tuskin ainakaan paremmassa.
Me juhlimme Itsenäisyyspäivää ja 100-vuotiasta isänmaata perheen kesken. Käymme laskemassa kynttilät vaarin ja isäni haudalle, vaaria erityisesti muistellen. Hänelle tämä päivä olisi ollut niin tärkeä. Hän harvoin kertoi sodista mitään, mutta tiedän hänen haavoittuneen granaatista ja oli hilkulla selvisikö koko mies. Tiedän hänen joutuneen tekemään päätöksiä omasta tai jonkun toisen elämästä rintamalla ase kädessä. Kaksikymppisenä pojankloppina. Ei ihme, että nuo muistot ei jättäneet koskaan rauhaan. Mutta tuollaiset teot toivat meille rauhan. Muistakoon jokainen sen tänään.
Me istahdamme ruokapöydän ääreen iltapäivällä. Kattauksen tein Suomen kauniissa sini-valkoisissa väreissä. Luontokin antaa tänään parastaan – aurinko paistaa ja hento lumikerros on peittänyt maan.
Upeaa ja rauhallista sadatta Itsenäisyyspäivää kaikille! <3