It’s a live!!
Heitin hanskat tiskiin kolmannen oliivipuuni kanssa keväällä. Se vain alkoi yhtäkkiä kuolemaan, vaikka oli juuri selvinnyt monen kuukauden pimeästä syksystä ja talvesta. Työnsin puun pihalle heti kun yöpakkasia ei enää tullut ja jätin puun vähän kuin oman onnensa nojaan, sillä olin varma, ettei se enää siitä tokenisi. Kastelin puuta satunnaisesti kun muistin, siirsin suoraan auringonpaisteeseen jossain kohtaa ja kas kummaa – katsoessani sitä kuukauden kesäloman jälkeen kotiin palatessani, oli puu taas yhtä vehreä ja vihreä kuin talvella! Mikä riemunpäivä! Siellä se on pihalla ollut luonnonvoimien armolla rankkasateista tuuleen ja paahteeseen, niinkuin ne toki ihan oikeasti maassa kasvaessaankin on, joten ehkä se elvytti puun.
Vähänhän nuo oksat hapsottaa sinne tänne ja muodoltaan puu on kaukana täydellisestä pyöreästä, johon oliivipuut usein leikataan. Nyt puun täytyy kuitenkin antaa rehottaa ja leikkaan sitä sitten ensi keväällä maalis-huhtikuussa, kuten suositus kuuluu. Täytyy yrittää talvettaa puu taas samoin tavoin kuin viime vuonna, eli siirtää se eteis-keittiö-akselille talven ajaksi, jossa se ei saa vetoa, eikä ole lähellä patteria, mutta saa kaiken luonnonvalon, mitä luonnolla on tuohon vuodenaikaan tarjota.
Jos kelit vain sallivat, voi puuta pitää toivottavasti vielä ainakin kuukauden verran ulkona, ennen kuin se pitää siirtää sisätiloihin kylmältä suojaan.