Täydellinen juustokakku

Blogistani löytyy pari ohjetta juustokakkuun jo ennestään. Ne ei kuitenkaan ole laisinkaan yhtä hyviä kuin tämä! Kehittelin tämän reseptin muutamaa reseptiä ja paisto-ohjetta mukaillen, minä kun olin kyllästynyt liian ruskeisiin, joskus palaneisiinkin reunoihin ja liian jämäkkään lopputulokseen. Myös pinnan liika halkeilu ärsytti.

Pohja on gluteeniton ja käyttämällä eri jauhoja ja hiutaleita, tästä pohjasta tulee niin paljon parempi kuin pelkistä Digestive-kekseistä. Suosittelen!

Pohja

75g pehmeää voita
30g sokeria
30g gluteenittomia kaurahiutaleita
40g gluteenitonta kaurajauhoa
55g maissitärkkelystä
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia
1 maustemitta suolaa

Ennen taikinan tekoa, vuoraa irtopohjavuoka parilla kerroksella foliota
Kakku paistetaan vesihauteessa, eli tarvitset myös korkeareunaisen uunipellin ja vettä
(Folio siksi, että se estää veden pääsyn irtopohjavuoan reunoista sisään)
Lisää myös irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi

Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään yhteen
Muotoile käsillä taikinaksi ja painele leivinpaperin päälle.
Paista keskitasolla 15 minuuttia
Anna jäähtyä

Täyte

200g sitruunatuorejuustoa
400g maustamatonta tuorejuustoa
3 kananmunaa
1 dl kermaa
125g maitorahkaa
30g maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

Vatkaa ainekset tasaiseksi seokseksi; ensin juustot, sitten lisää munat,
sitten kerma ja rahka, lopuksi tärkkelys ja sokeri ja sitruunan mehu ja raastettu kuori

Aseta irtopohjavuoka uunipellille, kaada täyte vuokaan
Lisää uunipellin pohjalle vettä niin paljon, että saat pellin vielä turvallisesti uuniin ja pois
Paista kakkua 150 asteessa 2 tuntia ja jätä jälkilämpöön uunin sammutettuasi vielä 30 minuutiksi
Jos pinta meinaa alkaa ruskistua liikaa, laita folio päälle

Jäähdytä kakku ja tarjoile se vasta jääkaappikylmänä

Huomasin, että pitkä paistoaika matalassa lämmössä ja vesihauteessa kypsytti sisuksen niin, että se jäi pehmeän täyteläiseksi. Huolehdin, että pinta jää kauniin kullanruskeaksi laittamalla folion ajoissa päälle. Nyt ei tarttunut edes reunat kiinni vuokaan! Rakenne oli täydellinen ja maku todella hyvä – ei liian rasvainen ja sopivan sitruunainen. Nam!

Näiden herkkukuvien myötä toivottelen mukavaa viikonloppua. Me suuntaamme mökille. Yes. Pääsee kunnolla rentoutumaan ja puilla lämpiävään saunaan kylpemään. Tämä viikko on ollut tooodella pitkän tuntuinen, olen todellakin valkoviinilasilliseni ansainnut!

Uusi ruokapöytä – Ikea Docksta

Nyt meillä on sitten uusi ruokapöytä!

Ennen hankintaa suoritin pitkällisen pohdinnan haluista ja tarpeista ja sen jälkeen syntyi kriteerit: valkoinen väri, pyöreä muoto, ei jatkettava. Halkaisija max. 105 cm, joka vielä mahdollistaisi tiukkaan katetun 6 hengen porukan pöydän ääreen. Ohut kansilevy. Laippajalka, tai muu versio, joka ei rajoittaisi tuolien sijoittelua pöydän ympärille. Ja mistään näistä ei tingittäisi.

Pyörittelin mielessäni todella kauan kahta design-pöytää; italialaisen Calligariksen Planet-pöytää sekä Hayn About A Table 20 -pöytää nelijalkaisena. Molemmat todella kauniita ja siroja, molemmat täyttivät kriteerit. Calligaris olisi saattanut olla vielä budjetin rajoissa, mutta harmikseni 120 cm halkaisija on keittiöömme liian iso. Nyyh. Hayn pöytä olisi ollut unelma, mutta reilu tonnin hintalappu oli liikaa. Olemme kesän aikana tehneet aika isoja investointeja mökkiprojektiin ja maksaneet kaksi tulevaa ulkomaanmatkaa, joten ns. likvidit varat olivat pöydän suhteen vähän niukassa. Oli siis tutkailtava edullisempia vaihtoehtoja. Vierailtuani useassa blogissa katsomassa kuvia ja lukemassa kokemuksia sekä myymälässä paikan päällä koeistumassa ja kattamassa pöytää (voitte uskoa, että herätin kanssa-shoppailijoissa mielenkiintoisia katseita…), päädyimme miehen kanssa Ikean Docksta -pöytään. Se täytti kaikki kriteerit laippajalkaa sekä ohutta kansilevyä myöten!

Se on täydellinen! Tukeva, reilu neljälle hengelle ja tiukasti katettuna sen ääressä voi ruokailla jopa 7 henkeä!

Pyöreä pöytä vie niin paljon vähemmän tilaa kuin entinen 6 hengen suorakaiteen muotoinen pöytämme, että aluksi tuntui, että tilassa jopa kaikui! Samaan aikaan halkaisijaltaan 105 cm pöytä vetää ympärilleen saman määrän ihmisiä. Pyöreän pöydän ehdottomia plussia on myös esteetön näkymä jokaiseen pöydän ääressä istuvaan. Pitkässä pöydässä joutuu aina kurkkimaan jonkun yli, pyöreän pöydän ääressä on paljon intiimimpi tunnelma.

Kattausta ajatellen pyöreä pöytä ei jätä ihan niin paljon tilaa erilaisille kipoille ja kupeille, kuten vaikkapa jouluna pöytään aina tulee, mutta minä päätin, että tästä lähtien ne katetaan sitten keittiön tasolle. Nyt nimittäin tästä pyöreästä pöydästä voi jokainen nousta kätevämmin ylös lautastaan täydentämään ilman, että koko rivi vetää tuolejaan sisään.

Olen todella iloinen tästä uudesta pöydästä! Vielä en ole kerennyt juhlia tai jotain illallista varten kattamaan, mutta voisin tehdä jonkun testikattauksen, jotta itsekin pääsen vähän kokeilemaan miten tuo pöytä taipuu kuuden hengen kattaukseen. Vähän mietityttää olemassa olevat pöytäliinat, pystyykö niitä nyt lainkaan enää käyttämään, mutta sitten täytynee hankkia pyöreitä liinoja…:) Ja onneksi nykyään kattaustrendeissäkin suositaan sieltä täältä roikkuvia liinoja, joten ei ole niin väliksi jos kaikki reunat eivät ole säntillisesti saman mittaisia.

Ja näettekö muuten, kuinka sinistä väriä on hiipinyt myös keittiöön…! Olen tainnut seota!

Lemppariruokaa; Risotto

Yksi lempiruoistani on risotto. Siis ei mikään sellainen perus riisistä keitetty mössö, johon heitetään hemapa (herne-maissi-paprika) sekaan, vaan ehta, hyvästä risottoriisistä, kuten vaikkapa arborio-riisistä tehty risotto, joka syntyy tuoreista raaka-aineista, hyvästä valkoviinistä ja kauha kerrallaan riisin sekaan imeytettävästä liemestä ja isosta kourallisesta raastettua parmesania.

Risoton voi valmistaa kyllä vähän kevyemminkin, kuten me teimme eräänä päivänä. Käytimme siihen lähinnä kaikkea mitä jääkaapista löytyi ja jätimme rasvaisimmat raaka-aineet pois. Kuutioimme shalotti-sipulin, valkosipulin ja puolikkaan chilin, josta poistettiin siemenet. Nypin läjän tuoretta oreganoa ja pesin pienen pienet helmitomaatit. Keitin litran kanalientä ja mittasin arborio-riisiä valmiiksi 400 grammaa. Sitten vain kattila tulille, oliiviöljyä perään ja ruoanvalmistukseen. Tässä resepti siihen risoton ”juhlaversioon” kaikilla mausteilla:

Risotto

1 l kanalientä
1 rkl oliiviöljyä
2 shalottisipulia
1-2 valkosipulin kynttä
400g risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
5 rkl voita
100g parmesanraastetta
suolaa
pippuria

Kuumenna liemi kattilassa
Pehmennä sipuli oliiviöljyssä pannussa ja lisää sitten valkosipuli, kääntele pari minuuttia
Lisää riisi ja nosta lämpöä
Kääntele riisiä koko ajan. Se ei saa saada väriä, mutta muutaman minuutin kuluttua se muuttuu läpikuultavaksi
Lisää viini ja sekoita, anna sen imeytyä riisiin. Alkoholi haihtuu, maku jää
Lisää ensimmäinen kauha lientä ja anna imeytyä riisiin. Pidä riisi liikkeellä koko ajan
Jos kiehuu liikaa, pienennä lämpöä, muuten riisin ulkopinta kypsyy liian nopeasti ja sisus jää raa’aksi
Jatka kauha kerrallaan nesteen lisäämistä, mutta anna aina edellisen ensin imeytyä
Tähän vaiheeseen kuluu n. 15 minuuttia
Riisin kuuluu olla pehmeää, mutta pureskellessa napakkaa
Tarkista suola ja pippuri

Nosta kasari liedeltä, lisää joukkoon voi ja riisi. Sekoita varovasti

Me jätimme kevyemmästä versiosta pois viinin, voin sekä parmesanraasteen. Maussa huomasin välittömästi viinin tuoman hapokkuuden puutteen, joten korvasin sen runsaalla tujauksella sitruunanmehua. Parmesanin ja voin puuttumisen huomasi myös niin rakenteessa kuin maussakin, mutta risotto ilman niitä maistui toki vähän raikkaammalta. Rakastan tuoretta oreganoa ja se sopiikin tomaattien kaveriksi ihan täydellisesti, joten lisäsin tähän versioon molempia runsaasti risoton sekaan. Me lisäsimme vielä erikseen pannulla paistettua broilerin jauhelihaa, kun sitäkin sattui jääkaapissa olemaan, mutta se oli virhe. Broiskun jauhis ei sopinut ihanan pehmeään risottoon rakenteeltaan saati maultaan yhtään! Note to self; älä ikinä enää pilaa täydellistä risottoa!

Risottoonhan voi periaatteessa heittää mukaan mitä vain – tuo resepti onkin siis hyvä perus pohja, jota voi käyttää sellaisenaan tai höystää oman maun mukaan vaikka millä raaka-aineilla. Ja hei, risotto on muuten kelpo kasvisruoka, jos sellaista haluaa tai tarvitsee tarjota. Muista vain tarkistaa, että juusto kuuluu ruokailijan syömiin raaka-aineisiin ja korvaa myös kanaliemi kasvisliemellä.

Mahtia maanantaita!

It’s alive!!

It’s a live!!

Heitin hanskat tiskiin kolmannen oliivipuuni kanssa keväällä. Se vain alkoi yhtäkkiä kuolemaan, vaikka oli juuri selvinnyt monen kuukauden pimeästä syksystä ja talvesta. Työnsin puun pihalle heti kun yöpakkasia ei enää tullut ja jätin puun vähän kuin oman onnensa nojaan, sillä olin varma, ettei se enää siitä tokenisi. Kastelin puuta satunnaisesti kun muistin, siirsin suoraan auringonpaisteeseen jossain kohtaa ja kas kummaa – katsoessani sitä kuukauden kesäloman jälkeen kotiin palatessani, oli puu taas yhtä vehreä ja vihreä kuin talvella! Mikä riemunpäivä! Siellä se on pihalla ollut luonnonvoimien armolla rankkasateista tuuleen ja paahteeseen, niinkuin ne toki ihan oikeasti maassa kasvaessaankin on, joten ehkä se elvytti puun.

Vähänhän nuo oksat hapsottaa sinne tänne ja muodoltaan puu on kaukana täydellisestä pyöreästä, johon oliivipuut usein leikataan. Nyt puun täytyy kuitenkin antaa rehottaa ja leikkaan sitä sitten ensi keväällä maalis-huhtikuussa, kuten suositus kuuluu. Täytyy yrittää talvettaa puu taas samoin tavoin kuin viime vuonna, eli siirtää se eteis-keittiö-akselille talven ajaksi, jossa se ei saa vetoa, eikä ole lähellä patteria, mutta saa kaiken luonnonvalon, mitä luonnolla on tuohon vuodenaikaan tarjota.

Jos kelit vain sallivat, voi puuta pitää toivottavasti vielä ainakin kuukauden verran ulkona, ennen kuin se pitää siirtää sisätiloihin kylmältä suojaan.

Ikävä

On ollut vaikeaa palata loman jälkeen kotiin. Kaikki muistot kuukausi sitten poisnukkuneesta koiraherrasta on niin vahvasti läsnä kotona. Mökillä oli helpompi olla ja siellähän me oltiin koko kuukauden kesäloman ajan muutamaa kotona vietettyä yötä (lähinnä pyykinpesun merkeissä) lukuun ottamatta. Olo oli koko ajan outo mökillä tapahtuneen jälkeen. Ei sitä oikein tajunnut. Ja heti kun tuli puhe kodista tai kotona käymisestä, ajattelin heti, että kohta näen ihanan karvakorvan taas. Oli sellainen tunne, kuin olisimme jättäneet sen kotiin tyttären kanssa sillä välin kun me lomailemme mökillä. Että koira odottaa siellä. Tämä ajatus tuli mieleen lukemattomia kertoja. Ei voinut käsittää, ettei se ollutkaan siellä. Tai enää missään.

Tällä viikolla ollaan konkreettisesti herätty aamuihin, jolloin arjen rytmi on ollut erilainen kuin kertaakaan aiemmin 15 vuoteen – ei ole tarvinnut lähteä aamulenkille ennen töihin menoa. Ei ole tarvinnut muistaa antaa aamulääkettä tai täydentää muonakippoa ja raikasta vettä saataville. Kun olen lähdössä ovesta, en huikkaakkaan enää ennen eteiseen jääneelle koiralle, että mamma lähtee töihin. Olin tekemässä sen, vanhasta tottumuksesta tietty, ja tuntui niin raastavalta tajuta, ettei kukaan enää jää odottamaan, eikä kukaan ole enää vastassa kun palaamme. On niin outoa tulla kotiin, kun oven raosta ei tunkeakaan väkisin syliin saakka iloinen, häntäänsä heiluttava ystävä. Tai kun se ei tuhise omassa pedissään sänkymme vierellä kun itse odottaa unta. Kukaan ei katsele anelevasti voileipääsi tai vaadi palloleikkeihin. Elämässä on niin suuri aukko. Menee todella kauan aikaa, ennen kuin tähän sopeutuu.

Uutta koiraa emme ole harkinneet. Aika ei ole kypsä siihen. Todennäköisimmin sellaisen hankimme joskus – olemme molemmat koiraperheistä ja tottuneet siihen, että koirat kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Haluamme kuitenkin nyt 15 vuoden jälkeen kokeilla mitä elämä on ilman nelijalkaisia kavereita. Sillä vaikka kuinka ihania lemmikit ovatkin, on niissä tietysti vastuuta ja hoitamista. Me matkustamme paljon ja koirille/koiralle piti aina järjestää hoitopaikka. Monesti ajoimme 1000km yhteensä viedäksemme ja hakeaksemme koiria hoidosta. Työpäivien jälkeen jonkun oli aina pakko mennä ekana kotiin viemään karvakuono ulos ja sitten vasta lähteä muille menoille. Tietynlainen vapaus on nyt tullut takaisin, vaikka vaihtaisin tuon vapauden tai minkä tahansa saadakseni koiraherran takaisin.

Kaiken surun ja ikävän alla on olo tietyllä tapaa kevyempi. Koiraherra oli iäkäs ja kärsi jo vanhuuden oireista. Viimeinen vuosi oli täynnä älytöntä huolta ja murhetta. Viimeinen kuukausi sellainen, että rintalastaa puristi koko ajan, sillä koirasta oli niin suuri huoli ja stressi. Mies totesi, ettei ollut nukkunut pariin viimeiseen viikkoon lainkaan, sillä hän vain vahti koko ajan koiran vointia. Nyt kun tuo kurkkua kuristava huoli on poissa, on olo helpompi sillä tavoin. Suru on tuore ja ikävä kova, joka näissä arkipäivän tilanteissa tulee vielä voimakkaammin esiin kuin mökillä lomaillessa, jonne koiran muistot eivät niin vahvasti liity. Menee pitkään, että tähän kaikkeen tottuu.

Minä sytyttelen  jo harva se päivä liian nopeasti pimenevien iltojen iloiksi kynttilöitä. Tämän kynttilän omistin rakkaalle koiraherralle. <3

Mutta mitä tapahtui keittiössä??

Keittiössä on tyhjää. Jäljellä on vain tuoleja vailla pöytää.

Sattuipa nimittäin hassu juttu – seuraan erilaisia sisustusryhmiä Facebookissa ja siellä silmiini osui ilmoitus eräältä nuorelta naiselta, joka etsi mukaan liittämänsä kuvan mukaista korkeakiiltovalkoista ruokapöytää. Skrollasin jo ohitse ilmoituksesta kun hoksasin, että hetkinen – tuohan on kuva minun pöydästäni! Minun keittiöstäni! Minun kotoani! Kuva oli laitettu ilmoitukseen ilman lähdettä, jota ylläpitäjä ansiokkaasi penäsi. Linkki lisättiin ilmoitukseen, vaan sepä ei vienytkään minun blogiini, josta kuva alun perin oli. Sepä veikin jollekin ulkomaiselle saitille, joka oli törkeästi varastanut kuvani ilman lupaani! (Facebook-ilmoituksen laittajahan ei tästä toki voinut tietää, joten ei ole hänen vikansa.)

Tässä siis oiva muistutus ihan kaikille; MITÄÄN kuvaa EI saa ottaa noin vain netistä ilman, että asianmukainen lähde ilmoitetaan sen mukana, vielä parempi, jos kuvan omistajalta sen käyttöön on kysytty lupa. Jokainen kuva on jonkun omistama. Niitä ei voi omia käyttöönsä ”koska sen sai netistä google kuvahaulla” (jota muuten käytetään lähteenä edelleen tänä päivänä!) ja ne ei ole vapaata riistaa kenen tahansa käytettäväksi, vain koska ne ovat netissä. Jokaista kuvaa koskee tekijänoikeus. Myös sitä minun blogissani jakamaa keittiönpöytä -kuvaa, jonka joku ulkkarisivu meni ja pölli luvatta.

No, jätetään tuo selvästi tunteita nostattava aihe sikseen ja palataan alkuperäiseen…!

Nuori nainen siis etsi kuvan kaltaista pöytää, eikä ollut mistään huonekalukaupasta sellaista löytänyt. Koska minä olin taas 1,5 vuotta miettinyt uuden pöydän hankintaa, laitoin kyselijälle viestiä, että jos kiinnostusta on, saattaisi pöytä olla myynnissä. Vajaan viikon päästä hän tuli ja osti pöydän ilman, että meillä oli uutta edes mietitty! Onneksi asuttiin loman ajan mökillä, niin ei tarvinnut elää ilman ruokapöytää.

Alkoikin vimmattu etsintä – minkälainen uusi pöytä voisi olla? Käytetty vai uutena ostettu? Designia vai tusinatuotantoa? Paljonko budjetissa on liikkumavaraa? Pienemmän pöydän halusin, kuitenkin sellaisen, jonka ympärille mahtuisi 6 henkeä. Olisiko se jatkettava? Suorakaiteen muotoista en enää halunnut. Soikio ei tuntunut omalta. Voihan Pinterest, useat sisustusblogit ja täsmähyökkäykset erilaisten kalustevalmistajien sivuille myyntipalstoista puhumattakaan! Viikon kestäneen etsinnän ja erilaisten keittiökuvien katselemisen jälkeen ajatus uudesta pöydästä vihdoin kirkastui ja pitkistä koeistumisista ja -kattauksista rämpien löysimme voittajan!

En malta odottaa, että pääsen näyttämään teillekin sen!

Sinisen värin viehätys

Heipä hei uuteen viikkoon! Niin pirisi herätys 06:00 ja ihme kyllä, heräsin levollisena hyvin nukutun yön jälkeen. Siitä oli mukava käynnistellä taas töihinpaluuta.

Tapahtuipa toinenkin ihme kesän aikana. En nimittäin ikinä olisi uskonut enää viehättyväni sinisestä väristä 2000-luvun yliannostuksen jälkeen, jolloin k a i k k i oli sinistä. Niin vaan noiden Svaneforsin tyynynpäällisten lisäksi Ikeasta tarttui tuo aivan ihanan värinen pieni maljakko mukaan. Kalenterin mukaan elokuu on vielä kesää, (vaikka tänä vuonna kesä ei koskaan edes alkanutkaan kelien puolesta,) joten fiilistelen vielä näitä kesäisiä sinisävyjä kotona. Ne tuntuvat tosi raikkailta!

Kun on ollut kotoa pois liki koko kuukauden kesäloman ajan, tuntuu kaikki juuri ennen lomaa hankitut asiat aivan uusilta. Kuten Muuton sohvapöytäni ja nämä kaikki siniset uutuudet. Niistä on nyt kiva nauttia!

Tänään siis koitti paluu normaaliin arkeen ja työn tuomaan rytmiin. Vaikka nukuinkin viime yön poikkeuksellisen hyvin, vie orjallisempaan aikatauluun tottuminen taas jokusen päivän. Pieni ryhtiliike on hyvä vauhdittaja normaaliin elämänrytmiin taas päästäkseen ja niinpä kesäloman grilliherkut on nautiskeltu meidän osaltamme ja alammekin taas noudattaa tavanomaisempaa terveellistä ruokailua ja nostelemaan puntteja salilla tämän ansaitun kesätauon jälkeen. Ei tässä tosin kauaa keretä normi rytmiä ylläpitää, sillä loman jatko-osa ja reissu helteeseen uima-altaan äärelle koittaa kolmen viikon päästä! Jes!

Mukavaa uutta viikkoa!

Huippuhetkiä kesältä

En laittanut teille juurikaan loman ajalta muita tunnelmia, kuin mökkiremppa-asiaa. Vaikka hirmuinen määrä töitä ollaan koko lomakuukausi tehty, ei me suinkaan olla unohdettu loman perimmäistä tarkoitusta; rentoutumista, lepoa, juhlia ja hauskoja hetkiä ystävien ja mökkinaapureiden seurassa hyvää ruokaa ja juomaa unohtamatta. Ollaan käyty ulkona syömässä, tapahtumissa ja relattu laiturilla kesätuulen kutitellessa korvanjuuressa. Ollaan viritelty vanhaa harrastusta ja nautittu sateisten ilmojen saunatunnelmasta tai siirretty rankkasateessa 15 hengen ruokapöytä salamannopeasti katon alle. Ollaan istuttu nuotion äärellä aamuun saakka, riekuttu keikkalavan vieressä ja nautittu kesän maisemista.

Sen pidemmittä puheitta laitan kuvia kesälomamme varrelta, tänään kun se tulee päätökseen ja huomenna alkaa taas työt. Ei nuo kuvat oikeastaan sanoja edes tarvitse.

 

Toivottavasti teidänkin kesässä on ollut mukavia hetkiä, jotka lataavat akkuja! Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa… <3

Päämökin sisustus

Mökkirempan viimeinen kohde oli ns. päämökki, eli se isoin, jossa on keittiö ja sauna. Tuunatun saunanhan jo esittelin teille täällä ja ennen -kuvia tästä mökistä näitte tässä postauksessa. Nyt onkin aika vilkaista millä tavoin remppasimme tämän isoimman mökin.

Äidin toiveena oli vaalea lattia. Käytännön syistä päädyimme tuvan puolella laminaattiin ja eteisen ja keittiön kohdalla laminaatin väriin sävytettyyn Betolux Akvaan. Tämä siksi, koska varsinkin eteinen joutuu veden kanssa tekemiseen, kun saunasta astutaan vettä valuvina ulos. Betolux kestää sitä paremmin kuin kosteudelle herkkä laminaatti. Pienet kiviseinän pätkät maalasimme lempparillani, Tikkurilan Paperi -sävyllä, muutoin hirsiseinät jätimme niiden alkuperäiselle ilmeelleen. Olisi ollut suorastaan rikos lähteä käsittelemään niitä ja pilaamaan hirren erinomainen hengittävä pinta.

Aloitetaan eteisestä. Tähän tilaan astutaan kuistilta. Vastapäätä on ovi saunaan ja vasemmalle aukeaa näkymä tuvasta. Tila on haasteellinen kuvata, sillä takaa tulee epäsuoraa valoa, eteinen on pimeä kuin mikä ja tupaan tulviin kolmesta suunnasta luonnonvaloa, mutta näillä mennään.

Eteisestä poistettiin vasemmalta seinältä tilaa vienyt ulkoneva seinäkaappi. Sen paikalle viritettiin pallovalot tunnelmaa tuomaan ja säilytystilaa laitettiin pienen korihyllykön muodossa eteisen syvennykseen. Lattia maalattiin siis Betolux Akvalla, joka sävytettiin kauniilla Tikkurilan Tunne Värit 1916 -sävyllä.

Tuvassa säilytettiin siihen parhaiten sopiva huonekalujärjestys. Yritin veivata niitä muullakin tavalla, mutta parhain on juuri tämä ratkaisu. Keskilattialle jää silloin tilaa parhaiten.

Ikkunan alle sijoitettiin uusi, joskin käytettynä ostettu pieni kahden hengen ruokailuryhmä. Fidasta löytyneet veikeät tuolit ovat tosi kivat! Samaan aikaan modernit ja retrot! Kulmakaapin restauroin vaalemmaksi ja rauhallisemmaksi ja sen jatkeena kiertää seiniä kaksi vuodetta, joista toinen on levitettävä.

Tässä näkymä kulmakaapilta. Valkoisella seinänpätkällä on pieni tv-taso hyllyineen, isäni lapsena jostain löytämä 3-haarainen ankkuri sekä muutama muu tärkeä esine. Lämmöstä huolehtii saunanmuurin lisäksi sähköpatteri. Seinille nostettiin takaisin mökissä jo olleet vanhat pirrat, joskin mustaksi maalattuina. Johan ryhdistyi ikivanhat ja kulahtaneet pirrat!

Tuvan nurkassa on ovi, joka johtaa pikkuruiseen keittokomeroon. Se on pieni, mutta pitää sisällään kaiken normaalikeittiön varustuksen; lieden, mikron, uunin, kahvinkeittimen ja jääkaapin kuivakaappeineen ja laatikostoineen. Vedenkeittimet, paahtimeet ja muut vimpaimet olemme sijoittaneet ”kesäkeittiönurkkaukseen” kuistille. Valkoisen raikkaana pieni keittokomero on valoisa ja tilavamman oloinen kuin ruskealla katolla ja lattialla.

Tuvassa oli ennen kaikki mahdollinen pinta ruskeaa. Maalaamalla sisäovet ja ikkunanpokat valkoisiksi ja asentamalla tilaan kauniin Silver Grey -laminaatin, raikastui ilme ihan hurjasti!

Siniset rullaverhot vaihtuivat harmaiksi, joista valo shiftaa kauniisti läpi. Pienempi ruokailuryhmä oli myös hyvä muutos. Mökkiin hankittiin uudet valkoiset matot niin tähän tuvan puolelle kuin eteiseenkin. Lisäksi tyynynpäällisiä vaihdettiin paremmin uusiin sävyihin sopiviksi. Sängyn nurkkauksessa ollut ”yöpöytälauta” sudittiin sekin valkoiseksi ja pöytälampun sijaan seinälle sijoitettiin Ikeasta hankittu kaunis valkoinen seinävalaisin.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat allekkain.

Mitäs te pidätte uudesta lookista?

Vanhan kaapin tuunaus

Päämökin nurkassa on aina nököttänyt suuri kulmakaappi. Se vetää sisäänsä suuren määrän astioita ja oli yksi niistä asioista, joka haluttiin ehdottomasti mökissä säästää. Se tosin kaipasi lohkeilevaan pintaansa uutta maalikerrosta ja myöskin uutta ilmettä värien puolesta. Nuo kukkakuviot saivat luvan häipyä…

Ensin oli irroitettava kaikki irtilähtenyt. Ja sitähän lähti…! Aivan järkyttävä homma! Meille tuli miehen kanssa molemmille todella huono oli kaappia maalikaapimella raapiessa. Varsinkin tuota punaista maalia (mitä lie myrkkyä ollutkaan!) poistatessa tuntui, että keuhkot ja jokainen limakalvo sai kerroksen pölyä. Eihän tuota tietenkään ilman hengityssuojainta voinutkaan tehdä!

Kun pinta oli vihdoin raavittu paljaaksi niin paljon kun saatiin, oli hiomisen vuoro. Se jälkeen maalasin pintaan kolme kerrosta valkoista maalia. Jätin koristelistat vielä siinä kohtaa mietintämyssyyn, mutta kallistuin lopulta kauniiseen vaaleanharmaaseen sävyyn. Pientä pulmaa aiheutti kaapin ovet, ne kaipasivat jotain kuviota, vaikka alun perin ajattelin niiden jäävän ihan vain valkoisiksi. Sipaisin niihin kuitenkin vapaalla kädellä vaaleanharmaat salmiakkikuviot ja nehän olivat ihan täydelliset kaapin tyyliin sopien.

Jos olisin tiennyt mikä duuni tuossa mööpelissä on, en olisi todennäköisesti lähtenyt leikkiin ollenkaan. Se oli kuitenkin se viimeinen päämökin palapeli joka oli vielä alkuperäisessä asussaan ja sellaisenaan täysin sopimaton uuteen ilmeeseen. Kaksi päivää sitä raavin ja kolmannen maalasin. Ja kyllähän se toki kannatti – kaappi on todella kaunis!

Nämä kuvat ovat nopeasti rempan lomassa puhelimella napattu, harvoin tuli siinä vaiheessa järkkäriä pölyn keskelle raahattua, mutta kunhan saan teille loput sisustuskuvat tästä mökistä käsiteltyä, näkyy kaappikin niissä paremmin ja minkälaiseen kokonaisuuteen se kuuluu.