Käytin nuorempana valtavasti koruja. Niitä oli kaulassa, ranteissa ja sormissa vino pino. Olen aina pitänyt keltakullasta todella paljon. Tyyli on näinä päivinä todella paljon hillitympi ja korujen suhteen mottoni onkin nykyään less is more. Rakkaus keltakultaan ei ole haihtunut, koen sen edelleen omimmakseni.
Arjessa käyttämäni korut ovat viimeisen kahden vuoden aikana vakiintuneet samoiksi, kiitos viimeisimpien koruhankintojen.
Kihla -ja vihkisormukset ovat tottakai vakiovaruste. Tätä nykyä vasenta rannetta koristaa miehen ex tempore -ostos minulle Prahasta, siro ja suorastaan keijumaisen keveä Michael Korsin bracelet. Siinä on laskujeni mukaan 51 kappaletta pieniä Swarovskin kristalleja ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellisesti minun tyylinen.
Vaikka olen oikeakätinen, olen aina käyttänyt kelloa ”väärässä kädessä”, eli oikeassa. En moneen vuoteen käyttänyt kelloa lainkaan, sillä en ollut löytänyt mieluista. Haaveilin lisäksi isoista kelloista, mutta luulin niiden aina näyttävän naurettavalta lapsen ranteen paksuisessa ruippa-ranteessani. Mieli kuitenkin muuttui kokeillessani Nykissä Korsin myymälässä malliston yhtä isoimman kellotaulun omaavaa kelloa.
Kellotaulun tausta on sekin täynnä Swarovskeja ja kultaiset MK -kirjaimet paistavat isoina. Mietin hetkellisesti onko kello aivan liian blingbling ja överi, mutta jokin siinä vetosi ihan totaalisesti ja miehen yllyttämä ostin sen itselleni.
Koska muutoin korunkäyttöni on nykyään hyvin maltillista, ajattelin, että ranteeni kestää kyllä yhden näyttävän asennekorun/kellon. Sitä paitsi harakka minussa rakastaa molempien ranteessa heiluvien kultaisten helyjen kimallusta! 🙂
Siinäpä ne arkikoruni sitten olivatkin; rannekoru, kello ja sormukset. Noita käytän joka päivä. Ennen säilytin niitä yön ajan olkkarin astiakaapissa. Niille ei ollut vakiintunut mitään muuta hyvää paikkaa, kunnes sain ystäväpariskunnalta valmistujaislahjaksi Iittalan vitriinin pari viikkoa sitten. Miten ihana! Ja miten en ollut aiemmin itse tajunnut hankkia sitä! Se on juuri täydellisen kokoinen sormuksille ja rannekorulle. Jälkimmäinen mahtuu siihen just, eikä melkein!
Aloinkin saman tien haaveilemaan isommasta vitriinistä, johon saisin kellon ja korvikset mahtumaan. Ehkäpä esitän vienon toiveen joulupukille sitten lähempänä…
Ja nyt kun tuo korvakoru-asia tuli mainittua, olen pitkään etsiskellyt itselleni sopivia korviksia, mutta satunnainen korunetsintä ei vielä ole tuottanut tulosta. Käytänkin tällä hetkellä aika vakkaristi töissä erilaisia nappikorviksia ja fiiliksestä riippuen isoja ja ohuita, kultaisia renkaita. Juhliin tai muihin laitan aina jotain isompaa ja näyttävämpää korvista!
Arkikäyttöön olisi kuitenkin yksi kultainen korvispari tervetullut lisä.