Uudet Kors -tuotteeni

Korsin tuoteperheeni kasvoi parilla uudella jäsenellä kun tein puhtaan heräteoston ja siihen liittyneen jatko-oston. En vaan voinut mitään, että sydämeni suli pehmeän puuteriselle nuden/vaalean vispipuuron väriselle ja pienelle tyttömäisen söpölle laukulle.

kors1.jpg

Laukku on mallia Ginny Crossbody ja virallinen värikoodi on Oyster. Olimme ihan muita ostoksia tekemässä, kun jäin hipeltämään laukkua pitkäksi aikaa. Jätin sen kuitenkin kauppaan kotiinlähtiessä, mutta se jäi niin paljon kaivelemaan, että puoli tuntia myöhemmin oli pakkoa lähteä takaisin ostamaan se! 🙂

Stockan -40% merkkialesta löytynyt laukku ei jäänyt valmistujaislahjaksi saamani lahjakortin käytön jälkeen maksamaan itselleni juuri mitään. En alunperin tiennyt mihin lahjakorttini käyttäisin ja säästelin sitä sopivaan tilaisuuteen, mutta tässähän oli hyvä kohde! Laukku tuli minulle vähän kuin valmistujaislahjana äidiltäni. Kiitoksia sinne siis vaan! 🙂

kors5.jpg

Suosin ehdottomasti laukuissa crossbody -mallia. Ne jättävät kädet vapaiksi ja koen, että paino jakaantuu miellyttävämmin kuin pelkällä yhdellä olalla roikkuessa. Käytin nyt parin kuukauden ajan isompaa Korsin laukkuani ja huomasin hartioiden kipeytyvän. Mikä ihme siinä on, että isompaan laukkuun tulee heti tungettua kaikkea ylimääräistä!? Tämän pienen laukun myötä jouduin käydä laukun sisältöä tarkemmin läpi ja rankalla kädellä karsin tavaraa. Nyt mukana kulkee ihan vain ne kaikista välttämättömimmät.

kors4.jpg

Laukun kultaiset yksityiskohdat ovat todella paljon mieleeni. Olen aina pitänyt keltakullasta! Tuo laukku on väriltään omiaan kesämenoihin, mutta sopii myös syksyn maanläheisiin sävyihin ja miksei talvellakin piristämään samanvärisellä huivilla mustaa villakangastakkia. Olen ollut vailla pienempää mustaa laukkua, mutta nyt tarve täyttyi tällä ihanalla vaaleammalla unelmalla. Ei välttämättä ihan yhtä monikäyttöinen asusteena juurikin värinsä takia kuin musta, mutta kerrankos sitä itseään ilahduttaa tällaisella ostolla! Olen muutoin aika harkitsevainen ostaja ja mietin vähänkin hintavampia ostoksia tarkkaan mutustellen mitä oikein haluan (vrt. 1,5 vuotta kestänyt olkkarinpöydän hankinta!), joten oli mukava repäistä.

kors2.jpg

Tämän pienemmän laukun myötä jouduin laittamaan lompakkoni jäähylle. Se vei kertakaikkisesti liikaa tilaa, vaikkei kooltaan mikään jätti ollutkaan. Kipaisin samasta merkkialesta vielä tosi edullisesti Korsin korttikotelon ja nyt kulkee kätevästi matkassa mukana vain ne tärkeimmät kortit kompaktissa paketissa.

Tällaista olen myös ollut vailla, sillä esim. ulkomaille en koskaan ota varsinaista lompakkoa mukaan – tai ainakin tyhjään sen kaikesta ylimääräisestä – ja käytän siellä mielelläni vähän pienempää ja riisutumpaa mallia. Usein reissuissa lompakon virkaa onkin toimittanut joskus etelästä ostamani pieni tupakka-askin kokoinen vetskarillinen ja värikäs pussukka. Ei mikään tyylikkäin vaihtoehto, mutta toiminut. Nyt voin ehkä harkita luopuvani myös siitä…:)

kors3.jpg

Jokin näissä Korsin tuotteissa vain puhuttelee itseäni. Ne ovat tarpeeksi yksinkertaisia malliltaan sekä ulkonäöltään, mutta niissä on aina jokin kaunis ja koristeellinen osa. En pidä laukuissa niiden ulkopinnalla olevista liioista, varsinkaan ulkonevista lokerollisista taskuista, isoista soljista tai lukoista tai monimutkaisesta muotoilusta, mutta kauniit kultaiset yksityiskohdat ovat mieleeni. Pidän Korsin tuotteita myös laadukkaina ja ainakin omassa käytössäni kaikki ovat pysyneet kuosissa vuosikausia. Toki vaihtelen laukkuja välillä ja tuollaiset ”jäähyt” tietty pidentää tuotteiden käyttöikää kun ne eivät koko ajan ole käytössä.

Minulla on tänään lomapäivä ja aloitin aamuni käymällä kynsihuollossa. Tällä hetkellä me olemme jo autossa matkalla kohti Itä-Suomea ja tämä ihanainen uusi laukku on tänään illalla mitä söpöin asuste Kuopion Viinijuhlilla mustan pitsimekon kaverina. Jalkoihin sujautan Wondersin nudet nahkaballerinat, jotka ovat melkein samaa sävyä. Koruiksi kultaa, kuten laukussakin on ja asu on valmis! Eikun viinejä maistelemaan samalla kun heilutaan Roope Salminen & Koirat ja Jari ”Siltsu” Sillanpään tahdissa!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mökkien ulkomaalaus – miten ja millä

*kaupallinen yhteistyö

Mökkitontiltamme löytyvät kolme mökkiä on huollettu ulkopinnoiltaan viimeksi tosi monta vuotta sitten ja oli aika miettiä niiden ulkonäköasioita. Yhteistyö Teknoksen kanssa ei olisi voinut siunaantua parempaan aikaan! Yhdessä Teknoksen kanssa mökkimme saikin uudet, upeat lookit!

Kaikki mökit ovat alkujaankin olleet aika tummia, pikkumökki kuitenkin aika vahvasti punertava. Olemme äitini kanssa ihastuneet tummiin taloihin ja siitä lähdettiinkin pohtimaan mikä värisävy olisi oikea meille. Onneksi Teknoksen tekninen asiantuntija tuli tässä kohtaa avuksi. Ensin käytiin läpi mökkien rakennusmateriaalit. Päämökissä se on pyöröhirsi, aitassa höylätty hirsi ja pikkumökissä lauta. Kurkataanpa ihan ensiksi miltä ne mökit näyttivät ennen.

Pikkumökki

pikkum%C3%B6kki_sivusta_ennen.jpg

Aitta

aitta_ennen_edest%C3%A4.jpg

Päämökki

p%C3%A4%C3%A4m%C3%B6kki_ennen.jpg

Vanha pinta näissä kaikissa mökeissä on ollut kuullote, mutta Teknoksen asiantuntijan kanssa päädyimme vähän peittävämpään aineeseen, Visa-peittosuojaan. Se on vesiohenteinen peittosuoja, joka soveltuu oikein hyvin juurikin esim. hirren pintaan jättäen puun oman struktuurin näkyviin. Se muodostaa vedenkestävän, mutta hyvin hengittävän pinnan.

Koska halusimme liki mustan pinnan, päädyimme sävyyn T7063:seen.

musta.jpg

Joka mökissä ikkunanpuitteet ovat olleet ennen vihreät ja valkoiset ripauksella punaista. Tuo värimaailma on ollut isovanhempieni valinta aina 50-luvulta lähtien ja sitä on siitä asti kunnioitettu huoltomaalauksissakin. Nyt kuitenkin halusimme raikastaa ja yksinkertaistaa ilmettä näidenkin suhteen.

ikkunanpokat.jpg

Olen täysin rakastunut tanskalaishenkisiin mustiin taloihin valkoisilla yksityiskohdilla, joten oli ihana lähteä toteuttamaan sitä tyyliä nyt näissä meidän mökeissä. Mutta koska vitivalkoinen olisi saattanut muodostaa todella kovan kontrastin mustan kanssa, päädyimme valitsemaan Teknoksen asiantuntijan suositteleman sävyn T7008 ikkunanpokiin ja nurkka- ja otsalautoihin. Sävynä se on pikkuisen lämpimämpi, mutta näyttää todella raikkaalta. Erittäin hyvä valinta.

valkoinen.jpg

Mökit kannattaa valmistella ennen maalausprojektia ja se onnistuu hyvin Teknoksen kattavilla ohjeilla irrottamalla kaiken irtonaisen aineksen (vanha irtoava kuullote, vanha maali pokista) käyttäen teräsharjaa ja metallikaavinta. Tuon jälkeen pinnat pestään RENSA FACADE julkisivu- ja homepesuaineella. Veteen laimennettu aine harjataan seinien pintaan ja annetaan vaikuttaa kymmenisen minuuttia. Aine ei saa kuivua, joten sitä kannattaa tarkkailla silmä kovana ennen poishuuhtelua.

Mökkien putsauksen teimme siis edellisenä päivänä, jotta seinäpinta oli kuiva lähdettäessä sutimaan peittosuojaa. Valitettavasti siitepölyaika oli kovinta juuri tuolloin ja äkkiä mökkien pinta oli uudelleen keltaisena kaikesta putsauksesta huolimatta. Varsinaisen maalausurakan aloitimme helpoimmasta, eli pikkumökistä.

pikkum%C3%B6kinmaalaus.jpg

Pikkumökkiä on joskus käsitelty punamullalla. Sen päälle on alettu jossain kohtaa sutimaan tummanruskeaa kuullotetta ja pinta onkin jäänyt ihmeelisen punertavan-ruskean-sekalaiseksi. Tämä mökki sai kaksi kerrosta ylleen, sillä punainen kuulsi vahvasti läpi vielä ekan kerroksen jälkeen. Nurkkalaudat olivat ennen vihreät ja punaista maalia oli lisätty mm. ovenkarmeihin. Nurkkalaudat jouduimmekin itse asiassa vaihtamaan yhdestä kulmasta, sillä ne olivat mädät ja haperot alhaalta. Niinpä kesken talonmaalauksen lähti mies ja velipoika vielä lautakauppaankin.

Kun pikkumökin varsinaiset seinäpinnat oltiin saatu maalattua kaksi kertaa, oli aika ryhtyä vielä freesaamaan ikkunapokia ja ovenkarmeja. Pikkumökissä valkoiseksi tuli lisäksi myös nurkkalaudat. Miten yltiöpäisen söpö tästä pikkuruisesta vierasmökistä tulikaan, kun musta peittosuoja antoi sille ihan uutta ryhtiä ja tyylikkyyttä ja valkoinen raikasti sen yksityiskohdat. Ja hei, tuo fishbone -kuvioinen ovi on muuten suoraan vuodelta -52! Miten trendikäs se onkaan taas!

pikkum%C3%B6kki_edest%C3%A4_ennen.jpg

pikkum%C3%B6kki_edest%C3%A4_j%C3%A4lkeen

pikkum%C3%B6kki_sivusta_ennen.jpg

pikkum%C3%B6kki_sivusta_j%C3%A4lkeen.jpg

pikkum%C3%B6kki_ikkuna_ennen.jpg

pikkum%C3%B6kki_ikkuna_j%C3%A4lkeen.jpg

pikkum%C3%B6kki_kylki_ennen.jpg

pikkum%C3%B6kki_kylki_j%C3%A4lkeen.jpg

Pikkumökistä siirrytäänkin sitten aitan puoleen.

Aitta sijaitsee tonttimme nurkkapaikalla vähän kuin omassa rauhassaan. Maasto viettää melko jyrkästikin ison kuopan omaisesti kohti tontin nurkkaa ja aiheutti pientä päänsärkyä mm. tikkaiden kanssa. Maasto on pehmeää varsinkin aitan takaa, sillä se on jätetty luonnontilaan. Myös aitassa tehtiin muutamia laudanvaihtoja ja mm. pienen kuistin sivuaidoista purettiin yksi kerros pois, jotta saatiin kaikki vahingoittunut puu pois.

aitankatolla.jpg

remppapuuhissa.jpg

Onneksi aitta on pieni, joten seinäpinta-alaakaan ei ole hurjasti. Maalasimme miehen kanssa aitan kahdestaan n. kuudessa tunnissa. Myös aitassa on ollut vihreät yksityiskohdat ripauksella punaista ja ne peittyi nyt uuden, raikkaan valkoisen maalikerroksen alle. Ikkunoiden ristikot irtoavat, joten ne oli helppo käsitellä ja maalata irtonaisia osina, eikä tarvinnut teipata ikkunalasejakaan suojaan. Ilme muuttui todella merkittävästi valkoisilla otsalaudoilla. Ja jos pikkumökki sai ryhdikkään ilmeen mustasta väristä, tuli aitastakin aivan mielettömän kaunis! Kuin piparkakkutalo!

Tässä mökissä on ehkä nyt eniten sitä haaveilemaani tanskalaista lookkia jo mustan katonkin takia. Aitta maalattiin myös kahteen kertaan, sillä ruskea puski väkisinkin läpi yhden kerroksen jälkeen. Nopean kuivumisen takia oli helppo kuitenkin aloittaa uudelleen alusta viimeisen kohdan jälkeen ja sutia toinen kerros. Toisen kerroksen maalaaminen sujuu aina paljon nopeammin, joten se kävi kuin leikki.

aitta_ennen_edest%C3%A4.jpg

aitta_j%C3%A4lkeen_sivusta.jpg

aitta_ennen_suoraanedest%C3%A4.jpg

aitta_j%C3%A4lkeen_suoraanedest%C3%A4.jp

aitta_ennen_l%C3%A4hemp%C3%A4%C3%A4edest

aitta_j%C3%A4lkeen_l%C3%A4hemp%C3%A4%C3%

aitta_ennen_vasemmalta.jpg

aitta_j%C3%A4lkeen_vasemmalta.jpg

Sisäkatto aitan kuistista ei livenä näytä noin laikukkaalta, mutta se mahdollisesti suditaan vielä toistamiseen. Myös tuo vasen sivuseinä jäi odottamaan ensi viikonloppua.

Aitasta siirrytään vielä päämökin pariin, joka oli tietysti työläin. Siinä on eniten pinta-alaa ja se on korkein. Pyöröhirsi antoi myös omat haasteensa, sillä onhan suoraa pintaa paljon helpompi maalata, kuin ylös- ja alaspäin kaartuvaa. Onneksi meillä oli reipas talkoo-apuri, joka maalasi taloa ripein ottein ja kiipesi muitta mutkitta korkeille tikkaille heilumaan! Päämökin kohdalla muutos ei ollut ihan niin radikaali kuin kahden edellisen, sillä mökki oli jo aika tumma muutenkin.

m%C3%B6kinmaalaus.jpg

Mietimme pitkään tarvitsemmeko jotain telineitä maalaustyötä helpottamaan, mutta niiden hommaaminen ja paikalle kuljettaminen olisi ollut liian hankalaa ja työlästä, joten päädyimme kikkailemaan tikkaiden ja jatkovarsien kanssa. Onneksi mökit eivät ole kaksikerroksisia!

Itse maalaus tulisi suorittaa kokonaan yhden hirren/laudan pituudelta alusta loppuun saakka. Jatkumo-kohtia tulee peittosuojaa työstäessä välttää, sillä ne saattavat näkyä lopputuloksessa ja sen takia olisi hyvä maalata aina yksi hirsi/lauta päästä päähän. Ison mökin kohdalla ylimpien hirsien maalaamiset tuotti vähän tuskaa kun piti säätää tikkaiden kanssa ja kiivetä ylös-alas ja joissain kohdin oli pakko sitten joustaa tuon yhden pituuden maalaamiseen suhteen ja työstää alue kerrallaan. Onneksi aika pian työtä yletti tekemään jo maasta käsin jatkovarren kera ja ainakaan meidän silmään ei näin jälkikäteen taloja tutkiskellessa osu mitkään jatkumojäljet silmään.

m%C3%B6kinpokiamaalaamassa.jpg

Visa-peittosuojan levittäminen oli helppoa. Tuote ei ole liian litkua, jotta sitä valuisia pitkin vartta sotkuisesti, vaan se on tarpeeksi jämäkkää ja erittäin helposti levittyvää tavaraa. Sitä oli oikein miellyttävä työstää ja maalaaminen sujui hyvällä fiiliksellä. Sitä helpotti tuotteen riittoisuus ja itsenikin yllättänyt täyteläinen pigmentti. Pensseli liukui mukavasti pitkin hirsiä ja lautapintoja ja se jätti sopivan määrän maalia pintaan – ei liian paksua, eikä liian ohutta luirua. Maali myös kuivui yllättävän nopeasti, jo parissa tunnissa pinta oli uudelleen maalattava. Laadukkaiden tuotteiden kanssa työskentelyn huomasi.

hirret.jpg

Päämökillä on ollut tähän asti tummin pinta jo valmiiksi, mutta auringonvalo on haalistanut pintaa vuosien saatossa. Ihan tarkkaa vuotta ei kukaan muistanut, mutta epäilemme viime huoltomaalauksesta olevan aikaa jo kymmenisen vuotta.

Hitsinpimpulat, miten mahtava muutos tällekin mökille kävi! Ihan kuin se uuden maalikerroksen jälkeen olisi röyhistänyt rintaansa, kasvattanut kokoaan ja kohonnut vieläkin korkeammaksi! Päämökki maalattiin vain kerran, eikä se enempää tarvinnutkaan.

p%C3%A4%C3%A4m%C3%B6kki_ennen.jpg

p%C3%A4%C3%A4m%C3%B6kki_j%C3%A4lkeen_2.j

p%C3%A4%C3%A4m%C3%B6kki_j%C3%A4lkeen_kal

Ison mökin edustalla on kivetys, jossa on ikivanhat isovanhempieni hankkimat tuolit. Ne saivat uuden maalikerroksen ylleen ja pienillä yksityiskohdilla, kuten kukka-istutuksilla ja sisal-matolla saatiin tuokin istumapaikka kohennettua.

kivetysennen.jpg

kivetysj%C3%A4lkeen.jpg

tuolitkivetyksell%C3%A4.jpg

Myös kuisti käsiteltiin sisäkattoa myöten. Se oli ennen ihan raakalautapinnalla, mutta nyt halusimme raikastaa sitä. Jatkoimme aitasta tuttua linjaa, eli parrut mustiksi ja katto valkoiseksi. Vihreät ovenkarmit saivat valkoista ylleen ja kaiteet maalasimme mökkiä mukaillen mustiksi. Itse ovi jätettiin ruskealle, alkuperäiselle pinnalleen. Sitä emme tohtineet lähteä käsittelemään, vaan se sai jäädä paikalleen sellaisenaan muistuttamaan menneistä vuosikymmenistä. 

Muutoin kuistin ilme muuttui erittäin paljon. Harmikseni kuisti on haasteellinen kuvattava, kun valo tulee suoraan vastaan ja hyvin voimakkaasti sivulta, mutta kyllä näistä selvän saa! Ja katsokaa tuota siitepölyn määrää, vaikka tuo oltiin vielä samana päivänä jo kerran pyyhitty pois…!

m%C3%B6kinovi.jpg

kuisti1_ennen.jpg

kuisti1_j%C3%A4lkeen.jpg

kuisti2_ennen.jpg

kuisti2_j%C3%A4lkeen_2.jpg

kuisti3_ennen.jpg

Hitsin pimpulat, että tuota yhtä palkkia en itse ylettänyt enää maalaamaan katon rajassa, joten se jäi näihin kuviin vielä alkuperäisellä asullaan.

kuisti3_j%C3%A4lkeen.jpg

Kuvatulva tässä postauksessa oli valtava, toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti ja saitte hyviä vinkkejä sekä itse maalausprojektista että inspis-mielessä remontointiin ja mökkipuuhiin!

Meistä tuntui todella mukavalta saattaa mökit sen näköisiksi kuin ne ansaitsee olla. Meistä kaikista tuntuu, että muuttamalla sävyn vieläkin tummemmaksi ja raikastamalla ilmettä pelkillä valkoisilla yksityiskohdilla, palautimme mökeille loiston, jossa ne ovat joskus olleet, vaikkakin hieman eri näköisinä. Mittava projekti on nyt saatettu päätökseen ja olen niin tyytyväinen! Kyllä tällainen lopputulos todella palkitsee kovan työn! Me teemme enää viimeiset silaukset ulkomaalausten suhteen ja sitten siirrymme päämökin sisärempan pariin.

Lämmin kiitos talkooväelle ja iso kumarrus yhteistyöstä Teknokselle!

Unelma uudesta sohvapöydästä

Kirjoitin vuoden 2016 alussa unelmoivani uudesta sohvapöydästä. Aika kauan tässä on siis haaveiltu!

Nykyisessä ei ole juurikaan mitään vikaa – se on ehjä, siisti, kaunis ja eleetön, mutta olen alkanut miettimään, sopisiko olohuoneeseen toisen mallinen pöytä paremmin. Sohva ja ikkunan edessä oleva löhöpenkki muodostavat yhdessä aika tiukan suorakulman huoneeseen. Nykyinen suorakaiteen muotoinen pöytä korostaa tätä vahvaa kulmikkuutta edelleen ja niinpä sen rikkomiseksi on pyöreä pöytä kummitellut mielessäni. Kaipaan siis vähän pehmeämpilinjaista kalustetta ja haluan myös eroon kromista, jota nykyisen sohvapöydän jaloissa on. Myös pöydän korkeakiiltoisuus on alkanut tökkimään.

Olen jahkannut pöydän kanssa nyt jo puolitoista vuotta. Miettinyt mikä miellyttää ja mutustellut asiaa ja eri pöytiä oikein kunnolla. Ajan kanssa ajatus on vihdoin kypsynyt valintaan asti. Ei minua ainakaan hätäisesti tehdystä päätöksestä voi moittia!

Kriteerit uudelle pöydälle olivat seuraavat:

1) pyöreä muoto
2) valkoinen mattaväri niin kansilevyssä kuin jaloissa
3) materiaali mielellään ihan aitoa puuta, eikä mitää halpaa kalustelevyä
4) halkaisija n. 75-80 senttiä
3) skandinaavinen ulkonäkö/muotoilu

Näillä kriteereillä kun lähti selailemaan nettitarjontaa, ei kovin montaa vaihtoehtoa löytynyt ja isoimman haasteen aiheutti ilman muuta ulkonäöllinen seikka. Ei millään tahtonut löytyä jokaisen kriteerin täyttävää pöytää, mutta viimein sain karsittua listalle riittävät kaksi vaihtoehtoa, vaikkakin molempien kohdalla joudun pienesti tinkimään halkaisijan koon kanssa jonkun sentin.

sohvap%C3%B6yd%C3%A4t.jpg

Molemmat vaihtoehdot löytyivät tanskalaisilta design huonekaluyrityksiltä. En lähtenyt erityisesti hakemaan design-kalustetta sen enempää kuin tanskalaistakaan, mutta kyllähän ne omaa silmää eniten miellyttävimmät vaihtoehdot löytyi niistä. Pidän todella paljon tanskalaisesta muotoilusta ja sisustustyylistä ja pikkuhiljaa sitä alkaa hivuttautumaan myös omaan kotiin. 

Vaihtoehto 1. on Hayn CPH Deux 25 -niminen pöytä. Sen 75,5 cm halkaisija olisi aika hyvänkokoinen tarpeisiimme. Plussaa pöytä saa ajattoman modernista ilmeestä ja sirosta kansilevystä, miinusta hieman pökkelömäisistä jaloista.

Vaihtoehto 2. on Muuton Around -pöytä. Tässä halkaisija on aavistuksen pienempi, 72 senttiä, ollaan kiikun kaakun siinä, että onko se riittävä. Plussaa kauniin viimeistellystä ulkonäöstä, kannen reunan kolosta sekä kevyistä jaloista. Miinusta tulee ylöspäin nousevista kannenreunoista, sillä alunperin etsin tasaista pöytää, jonka päällä on helpompi pelata lautapelejä jne.

Hinnat ovat luonnollisesti näissä pöydissä korkeammat kuin massakalustetaloista ostaessa ja sen lisäksi vähän kompromissejakin joutuu tekemään valitsin kumman tahansa, mutta olen kyllä todella tyytyväinen tehtyyn valintaan. Onneksi lompakkoa lämmittää saamani ammattitutkintostipendi! Käytän sen pöytähankintaan ja voisikin sanoa, että uusi sohvapöytä on valmistujaislahjani minulta minulle. 🙂

Näistä vaihtoehdoista toinen on jo lähtenyt tilaukseen, enkä malta odottaa sen saapumista kotiin! Hirmuisen pitkä, kuukauden toimitusaika vähän harmittaa, mutta hyvää kannattaa odottaa! Arvaatko kumpi pöytä meille tulee? 🙂

*kuvat lainattu Hay / Muuto

Juhannuksen jälkeen

Lähdimme juhannuksen viettoon heti torstaina ja sen ansiosta mennyt viikonloppu tuntuikin tosi pitkältä. Jonkin verran tuli valvottua, mutta otimme sitten takaisin aamulla.

Vielä torstaina teimme pieniä maalaustöitä mökille saavuttuamme, mutta aattona keskityttiin päiväsaunaan, grillailuun ja chillailuun. Lippu nostettiin salkoon kuuden maissa niin meillä kuin naapurissakin ja pitkän ajan vietimme ihanasti koleassa kesäillassa lämmittäneen kokon ääressä, joka perinteisesti sytytettiin ilta kymmeneltä. Juhannusaatto valui pitkälle aamuyöhön hyvässä mökkinaapuriseurassa jutellen ja kippistellen.

juhannus2.jpg

Juhannuspäivä pyhitettiin levolle ja oleskelulle. Hetkellisesti aurinko lämmitti niin mukavasti, että nautin jopa shortseissa ja topissa auringonotosta hyvä kirja kädessä. Vielä kun kaupasta tuotiin kylmä mehujää suoraan käteen, niin kylläpä maistui elämä makealta! Päivällä tuli mökkinaapureita kylään, meillä on tapana käydä toistemme luona kylässä ihan ilman erillistä kutsua ja ovet ovat aina auki ystäville missä talossa tahansa.

Grillissä valmistettujen hampurilaisten ja iltasaunan jälkeen paistettiin iltapalaksi vielä makkaraa ja paahdettiin vaahtokarkkeja. Pieni vesisade ei haitannut herkuttelua ja illemmalla oli mukava mennä lämpimän peiton alle nukkumaan vesisateen rummuttaessa kattohuopaa. Siihen ääneen oli mukava nukahtaa.

juhannus1.jpg

juhannus4.jpg

Kyllähän tuossa rennon ja pitkäntuntuisen jussin aikana vähän jo sai esimakua siitä miltä se loma maistuisikaan ja hieman harmitti virittää taas kelloa soimaan täksi aamuksi. Onneksi viikko on lyhyt, sillä me suuntaamme miehen kanssa perjantaiksi Kuopion viinijuhlille ja sen jälkeen onkin enää yksi vaivainen viikko puskettava toimistolla ennen kesälaitumille kirmaamista! Jaksaa, jaksaa…!

juhannus3.jpg

Eilisen sunnuntain aikana saimme todella hyvin viimeisteltyä mökkien ulkomaalaushommia tuntien ja taas tuntien työskentelyn jälkeen (siitä muuten kiittää niska ja selkä) ja nyt on enää pari ikkunanpokaa hoitamatta. Ne eivät kuitenkaan estä esittelemästä teille lopputulosta hyvien maalausvinkkien kera. Kunhan saan kuvatulvan käsiteltyä, tulee postausta hetimiten, joten pysytelkää siis kuulolla vielä tämän viikon aikana! Melkoisia muutoksia luvassa!

Keskikesän juhlintaan

Ihan hetkinen vielä työpäivää jäljellä, sitten otan head startin juhannuksen viettoon.

Me olemme koko juhannuksen mökillä. Tarkoitus olisi vähän levätä ja rentoutua, olen ollut viime viikkoina todella väsynyt, mutta toisaalta ulkomaalaushommia vielä piisaa… ei sitä varmaan malta olla tekemättäkään, sillä valmistakin haluaisi mahdollisimman pian. Onneksi emme koe noita hommia kovin rasittaviksi, ehkä enemmänkin juuri päinvastoin. Rentouttavaahan se on seisoa sudin varressa, kun koko ajan näkee oman kätensä jäljen ja etenemisen. Vähän hyvää musaa ja lasi kylmää valkkaria kyytipojaksi ja urakan päätteeksi saunaan!

_MG_0829.jpg

Kauppareissu on jo suoritettu ja juhannuksen menuu mietitty. Listalta löytyy pihviä ja uusia perunoita, ribsejä ja bataattilohkoja, hampurilaisia ja mutakakkua. Eiköhän noilla pärjätä. Iltapalaksi makkaraa ja mitäs jos grillaisi vielä ulkotulella vaahtokarkkeja tai paistaisi muurikalla lettuja! Eilen jo pakattiin laukutkin – mukaan lähtee lämmintä vaatetta, sillä perinteiseen tapaan juhannuksen säätiedotukset lupaa taas kaikkea muuta kuin hellettä ja mökillä on kurja värjötellä shortseissa jos lämpötilat edellyttää villasukkaa ja fleece-takkia. Kaikki on hyvin, kunhan ei sada!

Perjantaina vedetään lippu kuudelta salkoon. Sitten juhlistetaan järven rannalla keskikesää mökkinaapureiden kanssa ja tuikataan kokko tuleen. Hyvin perinteisissä menoissa siis tämä juhannus menee perheen kesken. Just nyt sopivan rauhallinen meno.

Huikkaankin teille nyt hyvät juhannukset ja palataan taas ensi viikolla!  

Kausisisustaminen kesään

En omista kesä -tai jouluverhoja tai muitakaan varsinaisia kausitekstiileiksi luokiteltavia, mutta värimaailmalla mukailen mielelläni aina kuluvaa vuodenaikaa.

Syksyllä tummempaa ja maanläheisempää, talvella harmaata ja lumenvalkoista, jota täydennetään runsaammaksi taljoilla ja pehmoisilla materiaaleilla. Keväällä tykkään pastellisävyistä, mutta kesään miellän tietynlaisen vaaleuden ja raikkauden, pienen ripauksen pilvetöntä taivasta tai kuohuvaa merta kuvaavaa sinistä, vaikka lemppareihin ei sävy kuulukaan.

_MG_0838_.jpg

_MG_0851.jpg

Yritin ihan tosissani mallata vaaleansinistä tyynynpäällistä sohvalle, mutta ei se vaan onnistunut. Tuntui aivan liian oudolta. Siniharmaat sävyt sen sijaan tuntuvat omilta ja niinpä sellaista päätyi sohvalle kesäkauteen sopien.

_MG_0834.jpg

_MG_0836.jpg

Kaunis ja kesäinen jättikrysanteemi on raikas lisä, vaikka tällä hetkellä luonto tarjoaa melkeinpä kauneimmat maljakontäytteet. Itsekin kipaisin ojanvarresta lupiineja, niistä tulee ihan huumaava kesäntuoksu kotiin!

Mökkiaitan sisustus

Innoissani esittelen teille ekaa kertaa meidän toisen vierasmökin, eli aitan. Nyt sekin on rempattu ja sisustettu ja aiemmin esiteltyjen vilautuskuvien sijaan vihdoin kokonaiskuvia luvassa!

Aittaa kerettiin hieman jo viime kesänä updeittaamaan ilman ihmeempiä kuvatodisteita, mutta kerrottakaan, että lähtötilanteena oli kelta-vihreä värimaailma. Nättihän se oli, sillä se oli sisustettu sävy-sävyyn, mutta koska itse en juurikaan piittaa kirkkaankeltaisesta tai limenvihreästä, oli värimaailma ítselleni aivan liian räikeä. Ilmettä freesattiin korvaamalla vihreä päiväpeitto valkoisella ja kelta-vihreät tyynyt valkoisilla ja harmailla. Myös meidän vanha olkkarin raitamatto tuotiin tänne alunperin, (mutta nykyään se on pikkumökissä ja tänne hankittiin uusi). Ilme rauhoittui sillä jo kummasti, mutta koska nyt päätettiin kuitenkin rempata koko mökki, aloitimme sen tyhjentämällä.

aitta_1.jpg

Aitasta poistettiin oikealta takaseinältä täyskorkea tankovaatekaappi ja se oli jättänyt vuosien saatossa aika karmean vaalean läiskän hirsiseinään. Aitasta lähti myös mäntyrunkoinen sänky, joka siirtyi pikkumökkiin. Lisäksi lähtöpassit sai vanha tv-taso ikkunan alta, sille ei ollut pöytävalaisimen pitopaikan lisäksi mitään muuta virkaa. Oven suussa sijainnut avohylly siirrettiin päämökin kuistille kesäkeittiö-käyttöön.Tyhjennyksen jälkeen mökki maalattiin valkoiseksi epäonnistuneen kuultomaalaus-yrityksen jälkeen ja nuo mustat kattoparrut kerkesinkin jo teille kertaalleen esittelemään rempan hieman edettyä.

Tarkoitus oli tämänkin mökin kohdalla saada sisustus aikaiseksi mahdollisimman pitkälle vanhoilla kalusteilla. Koska tyttärellä oli tarvetta uudelle sängylle, ostimme hänelle uuden ja toimme aittaan vanhan. Se menee oikein hyvin vielä mökkikäytössä, vaikka tytär kaipasikin hieman jämäkämpää omalle selälleen. Ikean Lack-yöpöytiä löytyi valmiiksi meiltä ja äidin varastosta kaksi kappaletta, joten ne käytettiin hyväksi sijoittamalla ne yöpöydiksi sängyn molemmin puolin. En itse suosi symmetriaa sisustuksessa ja rikoinkin sitä sijoittamalla toisella puolelle sänkyä taulun ja toiselle risun, johon on kiedottu valot. Simppeli ratkaisu tuomaan kummallekin puolelle vähän omaa ilmettä.

aitta_2.jpg

Taulut seinillä ovat pikkumökin aurinkopeilin tapaan edesmenneiden isovanhempieni kotoa. Minusta tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut, kun saimme sijoitettua nuo tavarat näihin mökkeihin. Tänne ne vähän kuin kuuluivatkin. Taulut ovat 50-luvulta ja tiedän jokaisen sukulaisemme laskeneen mm. noiden porojen määrää tuossa vasemmanpuoleisemmassa taulussa. 🙂

aitta_3.jpg

Sängylle ostettiin uusi harmaa päiväpeitto ja lattialle harmaa matto. Tyynyt päällisineen löytyivät äidin kaapista. Pöytävalaisimet ovat samat kuin pikkumökissä ja ne ovat Ikeasta. Vain valkoiset jalat suhautettiin mustalla spraylla, sillä halusin niiden vähän erottuvan valkoisesta pöydästä ja seinästä.

Vaikka pienet mökit ovat tyyleiltään hieman erilaiset – aitta on mielestäni himpun verran romanttisempi ja beach house-maisempi, kun taas pikkumökki on ehkä suoraviivaisempi ja skarpimpi – ajatuksenani näiden molempien pienten mökkien sisustuksessa oli jatkuvuus ja yhdistävät tekijät. Niitä ovat molemmissa mökeissä olevat samat äitini antiikkituolit, mustat naulakot ja pöytävalaisimet sekä samanlaiset lipastot. Uutena lipaston lisäksi aittaan hankittiin vähän enemmän kuin pikkumökkiin. Liki kaikki tekstiilit; päiväpeitto, helmalakana, matto sekä pimentävät rullaverhot on uusia. Viimeksi mainitut ovatkin tuiki tärkeät aitassa, sillä aamuaurinko venyttää ensimmäiset säteensä suoraan aitan ikkunoihin.

aitta_4.jpg

Peili on ikivanha kylpyhuoneen peili ja se sai retro-elementtinä jäädä paikalleen. Ainoita koriste-esineitä on lipaston päällä oleva Karhulan lasipurkki, joskus lapsena etelästä raahaamani käpy sekä erään taiteilija-ystävän sutaisema skissi raameissa. Taulujen lisäksi seinillä on vain oven suussa sijaitsevat uusi musta naulakko sekä palovaroitin ja lattialla sähköpatteri.

aitta_5.jpg

Aitan ilme raikastui aivan älyttömästi valkoisella maalilla ja toi tilaan lisää neliöitä. Mustat kattoparrut taas kruunaavat koko homman ja tuovat verhojen kanssa ryhtiä mökkiin. Lattialle jätettiin ehdottomasti siellä jo ollut parkettia jäljittelevä muovimatto, sillä se tuo ihanaa lämpöä sisustukseen ja ehjää oli turha lähteä vaihtamaan. Taulujen paspikset nivoo lattian ruskean sävyn kuin harkituksi osaksi sisustusta.

aitta_6.jpg

Minusta aitan kohdalla koettiin erittäin onnistunut muutos! Ai että, tyytyväisenä katsellaan itsekin tätä make overin jälkeä! Tästäkin mökistä kuoriutui kaunis ja tunnelmaltaan levollinen mökki. Ja vaikka neliöitä ei ole huimasti, tilaa jää kuitenkin sängyn lisäksi esteettömään kulkuun, vaatesäilytykseen tarkoitetulle suurelle lipastolle sekä kauniille tuolille ja kahdelle yöpöydälle. Toisiinsa sointuvilla väreillä ja pehmeillä tekstiileillä mökkiin on saatu rauhallinen fiilis. Mustat parrut ja muut mustat yksityiskohdat ryhdittävät tilaa, eikä se jää liian pliisuksi. Yhden yön itse aitassa jo nukkuneena totean myös pimennysverhojen olevan kaivattu parannus nukkumismukavuuteen. Saa nukkua rauhassa ilman, että auringonsäteet kutittelevat silmäripsiä jo ennen kukonlaulua.

Harmikseni en ihan kerennyt nappaamaan täydellisiä ennen -kuvia, ennen kuin hurrikaanin lailla edennyt siivousryhmämme kerkesi jo aitan kimppuun kevään siivous -ja tyhjennysoperaatiossa, mutta kyllä näistäkin kuvista mielikuvan mökin entisestä ilmeestä hyvin saa. Sängyn päällä retkottaa talvisäilytyksen jäljiltä vielä pation aurinkovarjo ja isot huonekalut, kuten vaatekaappi ja tv-taso on jo poistettu.

aittaennen2.jpg

aitta_7.jpg

Myös aitan sisustukseen kulunut summa pyörii siinä 150 euron hujakoilla, mutta päälle tulee vielä maalit, sillä tänne jouduttiin epäonnistuneen kuultomaalausaineen lisäksi ostamaan pönttö Tikkurilan Paperi-sävyä. Musta maali sen sijaan löytyi jo valmiiksi kotimme makkarin rempan jäljiltä. Ei siis todellakaan tarvita suuria summia suuren muutoksen aikaansaamiseksi! Meitä tietysti helpotti, että suurin osa kalusteista oli jo olemassa. Mutta vaikka rahallisesti ollaan päästy helpolla, on työtä tietysti tehty molempien pienten mökkien eteen ihan hurjasti!

Jo pelkkä siivous ja tyhjennys sekä kamojen läpikäynti ja hävittäminen osoitteseen jos toiseen vaati oman osansa. Olen silti todella iloinen, että ryhdyimme rivakasti hommiin, sillä nyt kun kesä ja mökkeilykausi on jo alkanut, on ihana kutsua ystäviä kylään kun joka mökkiin kehtaa majoittaa ihmisiä! Tietää kaiken olevan kunnossa, puhtaita ja siistejä!

Tästä ennen -kuvasta näkyy hyvin seinillä niin tauluista kuin siitä vaatekaapistakin jääneet vaaleat kohdat. Noita ei sillä kuultomaalilla saanut millään piiloon, joten siinä yksi syy miksi seinät päätettiin ihan maalata. Tässä aitta siis ennen remppaa…

aittaennen1.jpg

Ja tässä epäonnistuneen kuultomaalaus -yrityksen jälkeen…

aitanmaalausta.jpg

Ja viimein täysin valmiina…

aitta__8.jpg

Nyt on molemmat pienet mökit siis valmiina – kurkkasitko sinä jo pikkumökin muutoksen?

Päämökkihän on koko ajan ollut täysin siisti ja nätti, mutta myös siellä tehdään uudistuksia. Pieni keittokomero on jo saanut osansa ja joitain tavaroitakin sinne on jo vaihdettu ja mm. katto maalattu. Edessä häämöttää kuitenkin mm. lattiaremppa sekä kalusteiden kunnostusta. Myös sisäovia ja kiviseiniä on tarkoitus maalata, hirsiseiniin emme kajoa. Tässä välissä suoritamme kuitenkin ulkomaalaustyöt loppuun ja päämökin remppa tehdään sitten jossain kohtaa juhannuksen jälkeen.

Miltä näyttää aitta teidän silmiinne? 🙂

Mökin vehreä puutarha

Meillä on edelleen menossa mökkien ulkomaalaukset. Aikaavievää puuhaa, täytyy todeta. Varsinkin kun lyhyestä mökkimatkasta huolimatta työt painottuvat vain viikonloppuihin. Koska valmista sillä saralla ei vielä ole, esittelen teille mielelläni tonttiamme muutoin – tervetuloa puutarhakierrokselle!

_MG_0777.jpg

Mökkitonttimme on todella vehreä! Siellä on paljon puita vaahteroista tammeen ja koivuista kuusiin ja mäntyihin. Pidän itse todella paljon lehtipuista, vaikka ne aiheuttavatkin harmaita hiuksia haravanvarressa.

Ehkä kauneita tontilla juuri nyt on upea, isoon kukkaan puhjennut rodorendo, eli tutummin alppiruusu. Sen lilahtavan pinkit upeat kukat ovat kyllä koko pihan kruunu.

_MG_0812.jpg

Meillä on myös todella paljon saniaisia tontilla. Ne kasvavat ihan valtaviksi puskiksi ja ovat mielestäni todella kauniita ja luonnonmukaisia. Saniaisia tontilta löytyy varmaan kymmenestä eri kohtaa!

_MG_0785.jpg

Myös vuorenkilpeä on paljon. Ehkä vähän liikaakin tätä nykyä, sillä se on vallannut jo pari isoa kukkapenkkiäkin. Kallioisella tontilla tuo vuorenkilpi on kyllä omiaan – se ei vaadi juurikaan maata, varsinkaan ravintorikasta sellaista rehottaakseen. Myös vuorenkilven vaaleanpunaiset kukat ovat kauniita ja ne kukkivat mukavasti kesäkuun alkupuolella. Nyt ne ovat siis jo menneen talven lumia ja täytyykin napsia kuolleet kukat irti puskista.

_MG_0804.jpg

Kesäkukkia saimme myös vihdoin istutettua sinne tänne isoihin laatikoihin ja muihin. Tänä vuonna värimaailmaksi valikoitui lila eri sävyissään ja täytyykin todeta, että tuo tummanlila petunia on kyllä todella upea! Muiksi kukisi otimme tähtisilmää.

_MG_0802.jpg

_MG_0784.jpg

Kuistin eteen kivetykselle halusin heinäkasvia. Näin, että se olisi täydellinen pari kuvan yläreunassa vilahtavalle sisal-matolle. Viininpunaiselle heinälle löytyi täydellinen pari kukontöyhtöstä, joissa myös aivan mielettömän upeanväriset kukinnot! Tuo kiveys on muuten aika eri näköinen tätä nykyä, odotankin innolla, että pääsen kuvien myötä esittelemään sen heti, kunhan talo on maalattu kokonaan!

_MG_0778.jpg

Ulkohuussin edustalle valikoitui vähän perinteisempää mökkikukkaa, markettaa.

_MG_0810.jpg

_MG_0819.jpg

_MG_0818.jpg

_MG_0821.jpg

Odotan malttamattomana jo torstaita. Silloin nostetaan kytkin taas kohti mökkiä. Tulee niin tarpeeseen ekstra vapaapäivä. Torstaina vielä painetaan hommia illalla maalausten muodossa ja tarkoitus oli vähän levähtää loppujuhannuksen aikana, mutta tokkopa sitä malttaa laakereillaan levätä, kun hommia kuitenkin piisaa aika paljon.

Huomenna onkin muuten luvassa aitan make overin esittely – kannattaa pysyä linjoilla! 🙂

 

Arkikorut ja säilytys Iittalan Vitriinissä

Käytin nuorempana valtavasti koruja. Niitä oli kaulassa, ranteissa ja sormissa vino pino. Olen aina pitänyt keltakullasta todella paljon. Tyyli on näinä päivinä todella paljon hillitympi ja korujen suhteen mottoni onkin nykyään less is more. Rakkaus keltakultaan ei ole haihtunut, koen sen edelleen omimmakseni.

mk5.jpg

Arjessa käyttämäni korut ovat viimeisen kahden vuoden aikana vakiintuneet samoiksi, kiitos viimeisimpien koruhankintojen.

Kihla -ja vihkisormukset ovat tottakai vakiovaruste. Tätä nykyä vasenta rannetta koristaa miehen ex tempore -ostos minulle Prahasta, siro ja suorastaan keijumaisen keveä Michael Korsin bracelet. Siinä on laskujeni mukaan 51 kappaletta pieniä Swarovskin kristalleja ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellisesti minun tyylinen.

mk4.jpg

Vaikka olen oikeakätinen, olen aina käyttänyt kelloa ”väärässä kädessä”, eli oikeassa. En moneen vuoteen käyttänyt kelloa lainkaan, sillä en ollut löytänyt mieluista. Haaveilin lisäksi isoista kelloista, mutta luulin niiden aina näyttävän naurettavalta lapsen ranteen paksuisessa ruippa-ranteessani. Mieli kuitenkin muuttui kokeillessani Nykissä Korsin myymälässä malliston yhtä isoimman kellotaulun omaavaa kelloa.

mk1.jpg

Kellotaulun tausta on sekin täynnä Swarovskeja ja kultaiset MK -kirjaimet paistavat isoina. Mietin hetkellisesti onko kello aivan liian blingbling ja överi, mutta jokin siinä vetosi ihan totaalisesti ja miehen yllyttämä ostin sen itselleni.

Koska muutoin korunkäyttöni on nykyään hyvin maltillista, ajattelin, että ranteeni kestää kyllä yhden näyttävän asennekorun/kellon. Sitä paitsi harakka minussa rakastaa molempien ranteessa heiluvien kultaisten helyjen kimallusta! 🙂

mk2.jpg

Siinäpä ne arkikoruni sitten olivatkin; rannekoru, kello ja sormukset. Noita käytän joka päivä. Ennen säilytin niitä yön ajan olkkarin astiakaapissa. Niille ei ollut vakiintunut mitään muuta hyvää paikkaa, kunnes sain ystäväpariskunnalta valmistujaislahjaksi Iittalan vitriinin pari viikkoa sitten. Miten ihana! Ja miten en ollut aiemmin itse tajunnut hankkia sitä! Se on juuri täydellisen kokoinen sormuksille ja rannekorulle. Jälkimmäinen mahtuu siihen just, eikä melkein!

Aloinkin saman tien haaveilemaan isommasta vitriinistä, johon saisin kellon ja korvikset mahtumaan. Ehkäpä esitän vienon toiveen joulupukille sitten lähempänä…

mk6.jpg

mk3.jpg

Ja nyt kun tuo korvakoru-asia tuli mainittua, olen pitkään etsiskellyt itselleni sopivia korviksia, mutta satunnainen korunetsintä ei vielä ole tuottanut tulosta. Käytänkin tällä hetkellä aika vakkaristi töissä erilaisia nappikorviksia ja fiiliksestä riippuen isoja ja ohuita, kultaisia renkaita. Juhliin tai muihin laitan aina jotain isompaa ja näyttävämpää korvista!

Arkikäyttöön olisi kuitenkin yksi kultainen korvispari tervetullut lisä.

Yllättävä Zürich

Jostain syystä luulin etukäteen etten välttämättä lämpeäisi Zürichistä. Ehkä mielikuva business-maailman keskuksesta, jossa pyörii raha ja liikemiehet puvuissaan, sai minut jotenkin kuvittelemaan harhaisesti, että kaupunki koostuisi peilimäisistä rakennuksista, kiireisistä ihmistulvista ja kolkosta fiiliksestä. Kuvitelmani ei olisi voinut olla pahemmin metsässä.

z1.jpg

Zürich yllätti positiivisesti pienuudellaan, kauneudellaan ja tunnelmallaan ja herätti minussa jopa pienen etelä-euroopalaisen kiireettömän fiiliksen. Vaikka helmikuussa oltiin, oli kevät hurjan pitkällä ja kaupunki kylpi 14 asteen auringonpaisteessa. Tuli aika kuuma paksussa toppatakissa, jota ilman ei taas olisi parin kilsan korkeudella reissun muissa kohteissa pärjännytkään.

Zürich oli kaunis ja keskusta-alue kivan pieni. Meidän hotelli oli vähän syrjempänä pääkaduista ja se valikoitui ainoastaan hinnan perusteella. Jos olisimme halunneet asua vähänkään keskemmällä kaupunkia, olisimme maksaneet yhdestä yöstä 500 euroa. Nyt hotelliyömme kustansi ”sentään vain” 280 euroa meiltä kolmelta.

z2.jpg

z3.jpg

Hotelli Hottingen oli moderni ja kaunis ja sijainnistaan huolimatta sieltä oli riittävän lyhyt matka pelipaikoille.

Zürichia ei missään nimessä voi suositella budjettimatkakohteeksi, sen verran hintavaa kaupunki oli,  ja kiitinkin hiljaa pientä lentolippumokaani, jonka vuoksi Zürichissa vietetty aikamme lyheni yhteen vuorokauteen. Jos tyyriyttä ei ajattele, suosittelen kaupunkia ehdottomasti. Siellä oli todella mukava tunnelma ja paljon kaunista katseltavaa.

z5.jpg

Keski-Eurooppa ei paljoa pääse merenrannalla mässäilemään, mutta järvenranta on melkeinpä kivempi! Lake Zürich oli ihana! Miten kotoisan fiiliksen luokaan iso vesilätäkkö kaupunkiin, kun varsinkin Helsingissä asuessa meren läheisyyteen on niin tottunut. Oli mukava nähdä kuinka järvellä oli jo purjeveneitäkin kaukana horisontissa.

Oli ihana nauttia lumisten alppimaisemien jälkeen upeasta keväisestä ilmasta ja kaikesta siihen liittyvästä, kuten jo puistoon istutetuista orvokeistakin. Tuolla sai paljon kaivattua aurinkoenergiaa Suomen pimeän talven jälkeen.

z4.jpg

z6.jpg

Emme juurikaan olleet tutustuneet kaupunkiin etukäteen. Meistä oli vikan päivän kunniaksi mukavampi hortoilla kaduilla ilman karttaa, sitä kun oli tullut tuijotettua aika kiitettävästi tällä reissulla jo muutenkin valtioista toiseen hyppiessä. Oli ihana löytää vahingossa paikkoja, joskin ihan tarkoituksella kävelimme Bahnhofstrassen ostoskadulle ihmettelemään. Mitä luksusmerkkiä tuolla olisi ikinä mieli halajanutkaan, sitä sieltä olisi saanut.

z7.jpg

z8.jpg

z9.jpg

Nälkä yllätti nopeammin kuin osasimme odottaa ja ekan kerran reissun aikana turvauduimme Kultaisiin Kaariin, eli Mäkkärin tarjontaan. Meinasin lentää pyrstölleni nähdessäni, että esim. kana-ateria maksoi 14 euroa! Huhheijaa. Tuolla oli hinnat likimain tuplat, joten olipa hyvä, ettei nälän sattuessa osuttu minkään fine dining -kuppilan eteen. Sieltä olisi poistuttu itku silmässä ja luottokortti tapissa! 😀

z10.jpg

Kipusimme Bahnhofsstrasselta mukulakivikatuja yhä ylemmäs ja löysimme upean näköalapaikan josta näki Zürichin ylle. Tuolla oli ihana viettää aikaa, istuskella muurin päällä ja vain katsella maisemia.

Perheet pelasivat shakkia jättimäisillä nappuloilla, nuoriso hengasi t-paitasillaan iltapäivää viettäen ja musaa kuunnellen. Kaikki mahtuivat samalle alueelle mukavasti.

z11.jpg

z12.jpg

z13.jpg

z14.jpg

Kaupunki oli täynnä ihania mukulakivikujia, aukioita ja kirkkoja. Jokin noissa kapeissa kujissa viehättää ja kameran muistikortti täyttyi useista vastaavista kuvista.

z15.jpg

z16.jpg

z17.jpg

Olisin todella mielelläni kokeillut kaupungin erikoisuutta, eli Polybahnia. Se on funikulaari, eli kiskoköysirata. Sitä käytetään jyrkillä rinteillä ja kyllähän se aika jyrkästi lähti asemalta ajotien yli kohti vuorenrinnettä nousemaankin. Emme tienneet, että kaupungissa oli sellainen, joten emme olleet kerenneet tutustumaan siihen etukäteen. Minä olisin suinpäin hypännyt kyytiin tietämättä edes mihin se ajaa, mutta loppuperheen seikkailuinto oli vikana päivänä jo vähän vähissä.

z21.jpg

Jälkikäteen selvisi, että tuo ratikkaa muistuttava vaunu ajaa vain 180 metrin matkan lower stationilta upper stationille ja palaa sitten takaisin. Matkan aikana vaunu kiipeää 41 metriä ylöspäin, eli aika jyrkästi. Mielenkiintoinen! Harmi kun jäi väliin!

z18.jpg

z20.jpg

Reissu alkoi jo painaa aika lailla, mutta saimme nälän voimin itsemme liikkeelle hotellihuoneesta pienen huoneessa vietetyn lepotauon jälkeen. Illastimme ennakkoon katsomassamme Italialaisessa ravintolassa, se oli yksi harvoista, jotka tarjosivat gluteenittoman menuun. Valitsin ruoakseni pizzan, sillä en ollut reissun aikana saanut sitä vielä mistään. Laskussa se paljastui elämäni kalleimmaksi pizzaksi, sillä hinta oli 30 euroa. Jaiks. 🙂 Siinä oli vähän gluteenitonta lisää ja Sveitsin lisää…!

z19.jpg

Zürich oli kyllä todella miellyttävä yllätys ja matkustaisin tuonne mieluusti uudestaankin. Erittäin kaunis kaupunki. Toivottavasti teillekin välittyy kuvien kautta sen mukava tunnelma.

Nyt on reili-reissumme kaikki kohteet niputettu kasaan. Koska haluan ehdottomasti lausua muutaman sanasen reissusta kokonaisuudessaan ja vetää hommaa vähän yhteen, kirjoittelen vielä pikapuoliin yhteenvedon matkajärjestelyistä, budjetista, aikataulun onnistumisasteesta ja siitä miltä tuntui lähteä tekemään tällainen aikuiseen makuun upgreidattu interrail. Ja oliko se kannattava kaikin tavoin.

Aurinkoista kesäpäivää!