Valoisa eteinen

Jotenkin tämän sään suoranainen kettuilu ja kevään pihtailu on saanut ihan biblikaaliset mittasuhteet. Meteorologeillakaan ei enää pokka pidä suorissa lähetyksissä! Tuntuuhan se nyt ihan absurdilta, että liki toukokuun puolivälissä herätään yöpakkasten jäljiltä skrabaamaan auton ikkunoita ja liukastelemaan jäisellä terassilla kesäkukkien istutuspuuhien sijaan. Me emme ole edes grillanneet vielä pihallamme! Missä hitossa luuraa lämpöiset päivät, hentoisen vihreät hiirenkorvat, vihertävä luonto ja kukkaan puhkeavat kirsikkapuut! Voiko jonnekin reklamoida?

Kylmistä ja lumisateisista päivistä huolimatta tunnen oloni aamuisin energiseksi. Vaikka taivaalta on satanut säkkituolin sisälmyksiä, on aurinko silti porottanut taivaalta ja on saanut kaivaa arskoja esille. Kyllä siitä keltaisesta mollukasta saa vain virtaa ihan hurjasti ja ihanaa luonnonvaloa riittää pitkälle iltaan. Mikäs tässä on puoli kahdeksalta illalla kaivaa kamera esiin, kun koti kylpee vielä valossa. Jos en väärin muista, tällaista kuvakulmaa ei ole ennen kuvissa esiintynytkään. Tämä on näkymä keittiön pöydän äärestä kohti olohuonetta.

eteisest%C3%A4%20olkkariin.jpg

Sisustuspuuhat ovat selvästi vähentyneet kotona kevään edetessä. Näissä neliöissä ei ole tapahtunut pitkään aikaan mitään, edes uutta koristetyynynpäällistä en ole hankkinut ja se on jo jotain se! Jotenkin sitä odottaa vaan jo kesäkauden kunnollista alkamista ja pihan puolelle kesäkeittiön ja terassin ääreen siirtymistä. Lisäksi tällä hetkellä kaikki sisustuspaukut (ja eurot) on laitettu täysillä mökkiprojektiin ja sillä saralla riittää tekemistä. Taas olisi tarkoitus mennä lauantaina mökille hommiin maalisudin ja haravan varteen. 

Nyt täällä aletaan valmistautumaan Euroviisujen toiseen semifinaaliin. Vaikka Suomi ei ole (taaskaan) mukana, viisujen katselusta nautitaan silti täysillä! Omia suosikkejani kaikista viisuista on Portugali, Italia, Puola ja Moldova, ihan vain sen Epic Sax Guyn takia! 😀 Jostain syystä myös Unkari iski. Ja Ruotsi tietty – länsinaapurit ei petä koskaan!

 

Painajaismainen päänsärky – migreeni

Havahdun aamulla herätysäänen itsepintaiseen rinkutukseen. Päässä tuntuu oudolta, ihan kuin joku hakkaisi vasaralla ohimoihin ja koko päälakea kiristäisi tiukka pipo. Kampean itseni lääkekaapille, nielaisen annoksen triptaania, migreeniin määrättyä täsmälääkettä ja yritän alkaa valmistautumaan töihinlähtöön. Yläkropassa alkaa tuntumaan oudolta. Painontunne valuu raskaana tuntemuksena ensin korvilta niskaan ja sieltä hartioihin tehden käsivarret velton tuntuisiksi. Olo tuntuu jähmeältä, voimakkaasti väsyneeltä ja käyn hitaalla. Aivot ei jotenkaan toimi normaalilla nopeudella. Lääkkeen sivuvaikutuksia. Päänsärky lievenee tunnin sisällä jättäen jälkeensä oudon kuminan päähän. Se ei ole varsinaista särkyä, mutta olo ei ole normaali. Pienikin ponnistelu tai alaspäin kumartuminen saa ohimot halkeamaan kivusta. Ei tee mieli puhua töissä kenenkään kanssa ja korviin sattuu äkilliset äänet. Ne tuntuvat kovilta muutenkin. Silmiin sattuu kirkas auringonvalo työpöydän näytöistä puhumattakaan. Jotenkin sitä sinnittelee päivän töissä, vaikka en tiedä miten. Salille ei pääse. Päänsäryssä ei pysty mennä treenaamaan. Harmittaa sekin vietävästi.

Iltapäivällä kotiin mennessä särky alkaa taas yltymään ja kävelen suoraan lääkekaapille. Tällä kertaa on otettava annos itselläni parhaiten toimivaa aspiriinia tai buranaa. Tekee mieli mennä nukkumaan, sillä usein pienten unien jälkeen särky on tasoittunut. Ilta menee pienessä kohmeessa särkykohtauksen jälkifiiliksissä. Sama rumba jatkuu aamulla Päiväni Murmelina -leffan tyyliin; herään jälleen päänsärkyyn ja päivä on toisinto edellisestä. Tätä on kestänyt kaksi viikkoa.

Tervetuloa migreenipotilaan maailmaan.

kinfolk2.jpg

Liki kahden viikon ajan kestäneen päänsärkyvaiheen jälkeen triptaaneja karkin lailla aamupalaksi napsineena raahaudun työpaikkalääkärille. Menen saman lääkärin puheille, jonka vastaanotolla olen käynyt aiemmin ja joka oikeasti ymmärtää oman tyttärensä migreenistä, mitä se pahimmillaan on. Minulle vaihdetaan lääke, sillä koen nykyisen aiheuttavan liikaa pöhnäistä oloa. Siirryn sumatriptaanin käytöstä eletriptaaniin ja lisäksi lääkäri suosittaa estolääkityksen aloittamista. Migreeniin ei ole suoranaista estolääkettä, mutta sen hoitoon käytetään tunnetusti oireita vähentäviä, muihin sairauksiin käytettyjä lääkkeitä. Lääkäri katsoo verenpainelääkkeen sopivan minulle parhaiten. Pohdin sitä pitkään. Tuntuu hullulta alkaa syömään verenpainelääkettä, vaikka ei ole verenpainetta. Muita vaihtoehtoja olisi ollut epilepsialääke tai masennuslääke, mutta ne vasta saikin minut takajaloilleni! En kuitenkaan kestä tätä päänsärkyäkään ja jotenkin päällä oleva kierre on saatava poikki. Haen apteekista lääkkeet ja vastahakoisesti aloitan kuukauden testikuurin.

Sivuoireena verenpainelääkkeestä voi tulla huimausta, sillä verenpaine laskee lääkkeellä. Sitä ei ole esiintynyt vielä ainakaan näiden viiden päivän aikana, vaikka aika alhainen on tuo oma jo valmiiksi. Migreenin uskotaan johtuvan aivoissa olevien verisuonien turpoamisesta. Verenpainelääke tasaa mm. verisuonien seinämiä, joten se toivottavasti pian alkaa myös helpottamaan päänsärkyäni. Lääkäri suositti myös käyntiä neurologin vastaanotolla ja se voisikin olla seuraava askel. Haluan kuitenkin katsoa ensin miten estolääkitys alkaa puremaan.

kinfolk1.jpg

Tämä päänsärkykierre alkoi poikkeuksellisesti ilman auraoireita. En siis kirjaimellisesti nähnyt sen tulevan, vaikka omalla kohdallani onkin vaikea auraoireista huolimatta ennustaa, tuleeko päänsärky. Kärsin nimittäin usein auraoireista ilman varsinaista päänsärkyä, mikä on tietysti ehkä mieluisampi versio kuin tämä päänsäryllinen. Tällä kertaa alkoi vain päänsärky. Onkin outoa, kun tämän parin viikon särkyajanjakson aikana olen saanut auraoireita kesken särkykohtauksen. Sellaista ei ole ennen sattunut, yleensä auraoireet tulevat aina kohtauksen alussa. Näköhäiriöt kestää onneksi lyhyen aikaa, pahimmillaan kymmenisen minuuttia, parhaimmillaan kymmeniä sekunteja.

kinfolk3.jpg

Pidän tällä hetkellä päänsärkypäiväkirjaa ja mitä lääkkeitä olen joutunut ottamaan särkyyn. Se helpottaa, jos asioita lähdetään tutkimaan tarkemmin. Migreenillä ja elämäntavoilla on tiukka yhteys toisiinsa. Omissa elämäntavoissa ei ole ihan heti tunnistettavia ongelmakohtia; en tupakoi ja alkoholia käytän hyvin kohtuullisesti, useimmiten niukasti. Harrastan säännöllisesti monipuolista liikuntaa ja panostan terveelliseen ruokailuun. Mutta kun ihminen on asioidensa summa, ei pelkkä fyysinen hyvinvointi ole avain kaikkeen. Useimmiten migreenin aiheuttaakin asia, johon ei olekaan niin helppo vaikuttaa; stressi. Vaikeaa siihen vaikuttamisesta tekee sen, että jos ei itse koe olevansa stressaantunut. Näin taisi käydä myös minulle ainakin tämän särkyputken kohdalla. Näin jälkikäteen ajateltuna onhan tässä ollut muutama oikein iso ja muutama pienikin stressiä aiheuttava aihe, joita olen työstänyt sekä tietoisesti että varmasti myös taka-alalla tiedostamatta. Migreenikohtauksille tyypillistä onkin, että kohtaukset pysyvät loitolla suurimmassa puristuksessa ja iskevät päälle vasta kun tilanne alkaa laukemaan. Tämä sopiikin ajankohdallisesti täydellisesti omaan tilanteeseeni. Juuri nyt, kun kaikki hommat on jo taputeltu ja kaikki vielä menivät niin kuin pitikin ja olen iloinen ja onnellinen, alkaakin tämä päänsärkyhelvetti.

Voin vain toivoa, että kohta alkaa helpottaa. Migreeni vaikuttaa elämään niin kokonaisvaltaisesti. Se sotkee arkielämän kokonaan ja osin muukin perhe joutuu elämään migreenipotilaan armoilla. Varovaisesti tässä mietin, että onkohan tänään parempi päivä. Ainakaan pää ei tunnu tänään siltä, että sitä hakattaisiin lekalla. Saattaisiko tänään olla jopa lääkkeetön päivä? -Sitä en  vielä uskalla toivoa. Lääkäri ”lohdutti” humoristisesti, että usein migreeni loppuu vaihdevuosiin. Ja jos ei, niin sitten se seuraa hautaan asti. Heh.

Mökkiremppa alkanut

Hommat mökillä on saatu siihen malliin, että päästään vähän kuin itse asiaan; kaikki mökit ja varastonnurkat on siivottu ja raivattu ja nyt seinien sisäpuolella on vain sinne kuuluva tavara. Ei ollut mikään pieni projekti tuo raivaus, mutta onpa ihanaa, kun nyt missään ei loju käyttökelvotonta roinaa tai tavaraa, jolle ei meiltä löydy käyttöä. Tästä onkin helppo lähteä etenemään itse remonttien ja kunnostusten suhteen. (Nyt on kaukana stailatut sisustuskuvat ja postausta kuvittaakin puhelimella nopeasti työn touhussa räpsäistyt fotot.)

Mennyt viikonloppu oli tehokas. Hommat eteni monella tavalla ja suurimpaan käsittelyyn pääsi pikku-mökki. Tämä mökki ei ole ollut meidän perheemme käytössä vuosikausiin ja se oli päässyt melko ikävään, epäsiistiin kuntoon. Mökkiä oltiin pidetty lähinnä varastona ja se oli vähän säälittävässä kunnossa. Mökki suorastaan huusi tuuletusta, siivousta, raikasta maalipintaa ja totaalista make overia osakseen! Olisittepa nähneet sen ennen raivausta. Huh. Ei ehkä olisi ollut julkaisukelpoista kamaa ne kuvat ja mökin tavaroista ei säilytetty yhtään mitään lukuun ottamatta tuota kerrossänkyä ja vanhaa puhelinpöytää. Mökki piti kuitenkin saada vielä noistakin tavaroista tyhjäksi ja sieltä lähtikin kiertoon tuo jykevä, 50-luvulla rakennettu kerrossänky ystäväperheeseen heidän lapsiensa sängyksi.

s%C3%A4nky.jpg

Olipa ihana antaa tuo sänky tarkoitukseen, johon se oikeasti kuuluu, sillä me olisimme tehneet siitä kasvilaatikon. 🙂 Sängyn purkaminen olikin aika työläs homma. Ennen vanhaan osattiin rakentaa kokonainen kerrossänky ilman ruuvin ruuvia tai naulan naulaa. Puuosat menevät toistensa sisään ja sinetöidään isoin puutapein. Massiivisen sängyn poistuttua pieneen mökkiin tuli neliöitä roppakaupalla lisää! Olikin helppo alkaa maalamaan tyhjää mökkiä.

Päätyseinä sai täydellisen harmaan sävyn ylleen. Tämä on muuten sama sävy, joka on meidän olkkarissa sohvan taustaseinässä ja tätä sävyä on minulta tiedusteltu monta kertaa. Olen joutunut vastaamaan ei oota kaikkiin kyselyihin, sillä en ollut kodin remppatohinoissa kirjoittanut sävyä minnekään ylös ja olin ihan varma, että maalipönttö oli tyhjentynyt olkkarin maalaukseen ja pönttö heitetty kierrätykseen. Sieltä se vajaa pönttö meidän omasta varastosta kuitenkin löytyi. Piti äkkiä napata kuva maalaushomman välissä, että jää nyt kirjoihin ja kansiin tuo sävy!

maali.jpg

Pöntön jämä käytettiin heti tietenkin hyväksi ja sillä sai juuri maalattua mökin päätyseinän kahdesti. Tässä kuvassa tosin vielä maalarinteipit listojen suojana ja muut seinät ja katto vielä maalaamatta. Ne saivat myöhemmin raikkaan valkoisen maalin ylleen, sävynä suosikkini ”Paperi”, joka on kauniin puhtaan valkoinen taittamatta mihinkään.

Sunnuntaina kaikkien maalipintojen kuivuttua pääsimme jo vähän sisustushommiin. Nyt mökistä löytyy sänky, ihana antiikkinen tuoli ja meidän olkkarissa ennen palvellut matto. Mökki alkaa jo näyttämään todella kauniilta, vaikka se on vielä ihan keskeneräinen. Sieltä puuttuu vielä kalusteita, sillä osa on vanhoja, kunnostustyötä vaativia, osa vielä hankkimatta olevia. Lisäksi piensisustus ja tekstiilit puuttuu päiväpeittoa lukuun ottamatta, mutta niistäkin jo aika vahva visio olemassa!

m%C3%B6kin%20sein%C3%A4.jpg

Viikonloppuna eteni myös moni muu asia ja samainen pikku-mökki sai myös uudet portaat entisten lahonneiden tilalle. Kyllä on ihanaa omistaa mies, joka on kätevä käsistään ja osaa rakentaa mökin portaatkin tuosta noin vain pienen tuumauksen jälkeen! Onnea on myös ihanat ystävät, jotka kysyvät pyytämättä tarvitaanko mökillä apumiehiä! <3 Näillä käsipareilla fiksattiin mm. vanha kukkapenkki, pihan haravointia, keittiön työtaso ja huonekalujen maalaushommat kaikesta kantamisesta ja järjestelypuuhista puhumattakaan.

Maalaushommat hoidin yhdessä äitini kanssa. 80-luvulta peräisin oleva aivan karmea pissankeltainen pöytäkalusto sai ylleen raikkaan valkoista maalia ja päätyy aamiaiskäyttöön ison mökin kuistille.

tuolit.jpg

Olemme yrittäneet hyödyntää olemassa olevat kalusteet antamalla niille uuden elämän korjaamalla ja/tai tuunaamalla, jotta ne sopivat paremmin käyttötarkoituksiimme ja myös makuumme. Ei ole järkeä hävittää kaikkea vanhaa ja ehjää, eikä budjettikaan anna myöten kaiken uusimiseen. Sitä paitsi mökeissä vuosikymmeniä palvelleet kalusteet kertovat omaa tarinaansa menneltä ajoilta ja sukumme historiastakin. On ihanaa, että kalusteisiin liittyy muistoja. Nämäkin pissankeltaiset (nyt siis valkoiset) pinnatuolit ovat aiheuttaneet ison arven päänahkaani keikuttuani lapsena tuolin kanssa ja päädyttyäni siitä tietysti mukkelismakkelis. 🙂

Seuraavaa reportaasia mökkikuvioista saatte ehkäpä taas viikon kuluttua, kun olemme toivottavasti saaneet hommia ensi viikonlopun aikana etenemään. Sunnuntaina tosin on äitienpäivä, silloin ei tehdä hommia, vaan nautitaan ansaitusti juhlapäivästä.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Avaimenperä MioSa. designilta

Hajotin vahingossa vanhan avaimenperäni ja autonavain kaipasi kipeästi uutta. Tuen mielelläni kotimaista pienyrittäjyyttä – yrittäjän elämää kun ei ole tässä kotimaassamme kovin helpoksi muutenkaan tehty – ja arvostan itsekin kovana askartelijana/tuunaajana ja erilaisten hommien tekijänä käsityötä. Tiesin samantien mistä ostaisin uuden avaimenperän ja otinkin yhteyttä All you need is White – blogin Satuun, joka myös MioSa. designin perustajana nykyisin tunnetaan.

_MG_0163.jpg

Satu tekee kauniita tuotteita puuhelmistä, jotka sopii täydellisesti yksinkertaista tyyliä arvostavalle henkilölle. Tuotevalikoimasta löytyy avaimenperien lisäksi avainkaulanauhoja, pannunalusia, pyyhenipsuja, magneetteja, kaulakoruja ja vaikka mitä! Rakastan keltakultaa ja Satu valmistikin toiveitteni mukaisesti tyylikkään musta-kultaisen avaimenperän.

_MG_0164.jpg

Näin jälkikäteen ajateltuna itse avaimen hopeat osat riitelee keltakullan kanssa, mutta eikös nykyään ole muotia sekoittaa eri metallinsävyjä…? 🙂

Tuota samaista avaimenperää voi helposti käyttää myös vaikka laukkukoruna.

15-vuotias rakas

Me vietimme juuri ennen vappua aika suurta merkkipäivää. Rakas koiraherramme täytti kunnioitettavat 15 vuotta!

Meidän herra on tiettävästi Suomen vanhin Norfolk. Kasvattajamme laittoi rotuyhdistykseen kyselyn, mutta sieltäkään ei vanhempaa elossa olevaa löytynyt. Vanhin vuosien takaa löytynyt tieto on, että joku suomalainen Norfolk on elänyt 15,5-vuotiaaksi. Jos meidän herra porskuttaa samalla tahdilla, en näe mitään syytä, etteikö papparainen rikkoisi vielä tuotakin ennätystä! 🙂

R1.jpg

Ikääkin tärkeämpää on toki, että koira voi hyvin. Pitkäaikaiset lukijat tietävätkin, että vuosi sitten keväällä elimme aika rankkoja aikoja ja tuolloin oli aika epäselvää näkisikö koira edes 14-vuotis synttäreitään. Niin vain herra selvisi lonkan sijoiltaan menolta, aivoverenkierronhäiriöstä ja pitkittyneestä, yli 7 viikkoa kestäneestä rajusta ja kuumeisesta kennelyskästä. Tämän lisäksi viime kesänä koiralla todettiin krooninen haimatulehdus. Sitä hoidetaan elinikäisellä antibiootilla sekä täysin rasvattomalla ruokavaliolla. Labroja ei koirasta enää oteta, lipaasiarvot huitelevat aina ylärajoilla ja ylikin, mutta niillä ei ole väliä. Tärkein mittari on koira itse. Niin kauan, kun elämä sen mielestä on kivaa, voidaan porskuttaa menemään ihan huoletta.

Ja miksei elämä olisi kivaa?? Herra nukkuu pitkiä päikkäreitä, vinguttaa leluja, juoksee pallon perässä joka päivä, kun on ensin vongannut jonkun meistä taas vaihteeksi leikkimään, syö hyvällä ruokahalulla, istuskelee mielellään terassilla katsomassa maailmanmenoa ja sylittelee hellyydenpuuskassa suukkojen ja rapsutusten toivossa. Ulkona lenkitkin ovat alkaneet taas kevään myötä pitenemään ja heltyy se askel juoksuunkin vielä välillä!

R2.jpg

Me menemme päivän kerrallaan tämän ihanan lempeän koiraherran kanssa. Joskus on laiskempia ja vaisumpia päiviä, joskus se piinaa vinkuleluillaan ja leikkiin kutsuvilla haukahduksillaan ärsytykseen saakka. Kuulo on likipitäen mennyt, se reagoi välittömästi ainoastaan korkeaan vihellykseen tai sormien napsutteluun, mutta silloinkaan ei osaa ehkä heti tarkentaa mistä ääni kuului. Tehosekoitin on alkanut pelottamaan ja kova astioiden kolistelu (koneen täyttö/tyhjennys) tuntuu selvästi epämiellyttävältä korviin. Kumma kyllä, että jääkaapin oven aukaisun se kuulee heti!

Näkökin on jo heikentynyt, joskus pitää heiluttaa isosti käsiä ilmassa, että koira havaitsee sinut muutaman metrin päästä ja ulkona maastonvaihtelut saa kompuroimaan. Hämäränäkö on jo aika heikkoa ja usein väsyneenä ja pimeässä emme enää koiran anna kulkea portaita kotona, silloin toimii kyytipalvelu sylissä. Sen sijaan nenä toimii edelleen! Hajuaistin avulla koira havaitsee muut koirat ja ihmiset. Ja ruoan! 🙂

Ylläolevat kuvat ovat otettu juuri trimmauksen jälkeen. Kaikki rodun tuntevat hämmästelevät vanhan koiran upeaa, karkeaa ja punaista turkkia. Koira on trimmattu nyppien aina ja veistä tai saksia on käytetty vain naamakarvoissa, kulmissa ja takamuksessa. Sen takia koiralla ei harmaita olekaan ja ne mitä on, ovat juurikin tulleet saksien käytöstä kulmakarvoihin. Ei ikinä uskoisi ulkonäönkään perusteella koiraa näin iäkkääksi. Alla oleva kuva taas hyvä esimerkki pitkästä turkista juuri ennen trimmausta.

_MG_0015.jpg

Koiraherrakin odottaa jo innoissaan lämpimiä säitä. Se rakastaa kölliä terassilla ja istua aidanraossa katselemassa hiljaiselle kotipihallemme siinä toivossa, että edes jonkun naapurin jalat näkyisivät pihakadulla. Tänä kesänä se saa viettää aikaansa paljon enemmän mökillä – se kertakaikkisesti rakastaa olla ulkona! Mikään ei ole ihanampaa, kuin seurata rakkaita ihmisiä pihatöissä ja makoilla auringossa pehmeällä pedillä. Siinä on hyvä ummistaa silmät makeille päikkäreille…

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!