Havahdun aamulla herätysäänen itsepintaiseen rinkutukseen. Päässä tuntuu oudolta, ihan kuin joku hakkaisi vasaralla ohimoihin ja koko päälakea kiristäisi tiukka pipo. Kampean itseni lääkekaapille, nielaisen annoksen triptaania, migreeniin määrättyä täsmälääkettä ja yritän alkaa valmistautumaan töihinlähtöön. Yläkropassa alkaa tuntumaan oudolta. Painontunne valuu raskaana tuntemuksena ensin korvilta niskaan ja sieltä hartioihin tehden käsivarret velton tuntuisiksi. Olo tuntuu jähmeältä, voimakkaasti väsyneeltä ja käyn hitaalla. Aivot ei jotenkaan toimi normaalilla nopeudella. Lääkkeen sivuvaikutuksia. Päänsärky lievenee tunnin sisällä jättäen jälkeensä oudon kuminan päähän. Se ei ole varsinaista särkyä, mutta olo ei ole normaali. Pienikin ponnistelu tai alaspäin kumartuminen saa ohimot halkeamaan kivusta. Ei tee mieli puhua töissä kenenkään kanssa ja korviin sattuu äkilliset äänet. Ne tuntuvat kovilta muutenkin. Silmiin sattuu kirkas auringonvalo työpöydän näytöistä puhumattakaan. Jotenkin sitä sinnittelee päivän töissä, vaikka en tiedä miten. Salille ei pääse. Päänsäryssä ei pysty mennä treenaamaan. Harmittaa sekin vietävästi.
Iltapäivällä kotiin mennessä särky alkaa taas yltymään ja kävelen suoraan lääkekaapille. Tällä kertaa on otettava annos itselläni parhaiten toimivaa aspiriinia tai buranaa. Tekee mieli mennä nukkumaan, sillä usein pienten unien jälkeen särky on tasoittunut. Ilta menee pienessä kohmeessa särkykohtauksen jälkifiiliksissä. Sama rumba jatkuu aamulla Päiväni Murmelina -leffan tyyliin; herään jälleen päänsärkyyn ja päivä on toisinto edellisestä. Tätä on kestänyt kaksi viikkoa.
Tervetuloa migreenipotilaan maailmaan.
Liki kahden viikon ajan kestäneen päänsärkyvaiheen jälkeen triptaaneja karkin lailla aamupalaksi napsineena raahaudun työpaikkalääkärille. Menen saman lääkärin puheille, jonka vastaanotolla olen käynyt aiemmin ja joka oikeasti ymmärtää oman tyttärensä migreenistä, mitä se pahimmillaan on. Minulle vaihdetaan lääke, sillä koen nykyisen aiheuttavan liikaa pöhnäistä oloa. Siirryn sumatriptaanin käytöstä eletriptaaniin ja lisäksi lääkäri suosittaa estolääkityksen aloittamista. Migreeniin ei ole suoranaista estolääkettä, mutta sen hoitoon käytetään tunnetusti oireita vähentäviä, muihin sairauksiin käytettyjä lääkkeitä. Lääkäri katsoo verenpainelääkkeen sopivan minulle parhaiten. Pohdin sitä pitkään. Tuntuu hullulta alkaa syömään verenpainelääkettä, vaikka ei ole verenpainetta. Muita vaihtoehtoja olisi ollut epilepsialääke tai masennuslääke, mutta ne vasta saikin minut takajaloilleni! En kuitenkaan kestä tätä päänsärkyäkään ja jotenkin päällä oleva kierre on saatava poikki. Haen apteekista lääkkeet ja vastahakoisesti aloitan kuukauden testikuurin.
Sivuoireena verenpainelääkkeestä voi tulla huimausta, sillä verenpaine laskee lääkkeellä. Sitä ei ole esiintynyt vielä ainakaan näiden viiden päivän aikana, vaikka aika alhainen on tuo oma jo valmiiksi. Migreenin uskotaan johtuvan aivoissa olevien verisuonien turpoamisesta. Verenpainelääke tasaa mm. verisuonien seinämiä, joten se toivottavasti pian alkaa myös helpottamaan päänsärkyäni. Lääkäri suositti myös käyntiä neurologin vastaanotolla ja se voisikin olla seuraava askel. Haluan kuitenkin katsoa ensin miten estolääkitys alkaa puremaan.
Tämä päänsärkykierre alkoi poikkeuksellisesti ilman auraoireita. En siis kirjaimellisesti nähnyt sen tulevan, vaikka omalla kohdallani onkin vaikea auraoireista huolimatta ennustaa, tuleeko päänsärky. Kärsin nimittäin usein auraoireista ilman varsinaista päänsärkyä, mikä on tietysti ehkä mieluisampi versio kuin tämä päänsäryllinen. Tällä kertaa alkoi vain päänsärky. Onkin outoa, kun tämän parin viikon särkyajanjakson aikana olen saanut auraoireita kesken särkykohtauksen. Sellaista ei ole ennen sattunut, yleensä auraoireet tulevat aina kohtauksen alussa. Näköhäiriöt kestää onneksi lyhyen aikaa, pahimmillaan kymmenisen minuuttia, parhaimmillaan kymmeniä sekunteja.
Pidän tällä hetkellä päänsärkypäiväkirjaa ja mitä lääkkeitä olen joutunut ottamaan särkyyn. Se helpottaa, jos asioita lähdetään tutkimaan tarkemmin. Migreenillä ja elämäntavoilla on tiukka yhteys toisiinsa. Omissa elämäntavoissa ei ole ihan heti tunnistettavia ongelmakohtia; en tupakoi ja alkoholia käytän hyvin kohtuullisesti, useimmiten niukasti. Harrastan säännöllisesti monipuolista liikuntaa ja panostan terveelliseen ruokailuun. Mutta kun ihminen on asioidensa summa, ei pelkkä fyysinen hyvinvointi ole avain kaikkeen. Useimmiten migreenin aiheuttaakin asia, johon ei olekaan niin helppo vaikuttaa; stressi. Vaikeaa siihen vaikuttamisesta tekee sen, että jos ei itse koe olevansa stressaantunut. Näin taisi käydä myös minulle ainakin tämän särkyputken kohdalla. Näin jälkikäteen ajateltuna onhan tässä ollut muutama oikein iso ja muutama pienikin stressiä aiheuttava aihe, joita olen työstänyt sekä tietoisesti että varmasti myös taka-alalla tiedostamatta. Migreenikohtauksille tyypillistä onkin, että kohtaukset pysyvät loitolla suurimmassa puristuksessa ja iskevät päälle vasta kun tilanne alkaa laukemaan. Tämä sopiikin ajankohdallisesti täydellisesti omaan tilanteeseeni. Juuri nyt, kun kaikki hommat on jo taputeltu ja kaikki vielä menivät niin kuin pitikin ja olen iloinen ja onnellinen, alkaakin tämä päänsärkyhelvetti.
Voin vain toivoa, että kohta alkaa helpottaa. Migreeni vaikuttaa elämään niin kokonaisvaltaisesti. Se sotkee arkielämän kokonaan ja osin muukin perhe joutuu elämään migreenipotilaan armoilla. Varovaisesti tässä mietin, että onkohan tänään parempi päivä. Ainakaan pää ei tunnu tänään siltä, että sitä hakattaisiin lekalla. Saattaisiko tänään olla jopa lääkkeetön päivä? -Sitä en vielä uskalla toivoa. Lääkäri ”lohdutti” humoristisesti, että usein migreeni loppuu vaihdevuosiin. Ja jos ei, niin sitten se seuraa hautaan asti. Heh.