Epätoivoiset – minä ja oliivipuuni

Talven yli selvinnyt oliivipuuni alkaa taas näyttää huolestuttavan kaljulta. Sekin on jo ihan yhtä epätoivoinen kevään säiden suhteen – lämpöasteet kun ei millään tunnu kipuavan edes siihen asti, että yöpakkasista oltaisiin selvitty jotta puun voisi ostaa ulos raittiiseen ilmaan ja jossa auringonsäteet edes vähän hellisi sen oksia. Juhlin siis todellakin liian aikaisin, kun helmikuussa totesin puuni selvinneen talvesta. Tai juu, se selvisi talvesta, ei tästä marraskuun tapaisesta keväästä…

Tänä aamuna satoi märkää räntää maa valkoisenaan ja olo oli jotenkin niin blaah. En usein anna sään vaikuttaa mielialaan, mutta nyt tuntuu, että tämä kevät ei etene millään. Samat lämpöasteet junnaavat paikallaan kylminä, raakoina ja tuulisina.

_MG_0109.jpg

Puu eli koko pimeän talven mainiosti portaiden toisella puolella eteisessä, jossa se ei saanut vetoa, eikä vuodenajasta riippuen myöskään valoa.

Siirsin puun helmikuusta lähtien takaoven eteen ajatellen, että siinä se saa maksimimäärän luonnonvaloa lähestyvän kevään myötä. Se pudottaa nyt kuitenkin lehtiänsä etenevässä määrin ja jäinkin miettimään, että ehkä talven yli selviytymiseen vaikutti kaikista eniten vedoton tila, vaikka valoa ei saanutkaan. Jospa pilasinkin itse hienon selviytymistarinan asettamalla puun oven eteen vetoa saamaan? Nyt se nököttää tuossa pianon vieressä ja odotan näkeväni pian toipumisen merkkejä.

_MG_0114.jpg

Kyse ei kuitenkaan ole enää vain lehdistä, valitettavasti näen puulle tapahtuvan saman kuin kahdelle entiselle jotka päätyivät biojätteeseen – myös oksat kuivuvat ja muuttuvat käppyröiksi ja katkeileviksi ja niitähän ei enää henkiin herätetä millään.

Mene ja tiedä, ehkä joudun ostamaan vielä tämän kevään/kesän aikana neljännen puun ja kaikista edellisistä viisastuneena saan sen näkemään vielä seuraavankin kesän…

Heidi / Checklist - -

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *