Tänään olen sairaslomapäivällä.
Kasvoistani, tarkemmin otsastani tammikuussa löytynyt patti on nyt vihdoin poissa. Sitä yritettiin jo kerran poistaa viiltämällä iho auki ja tyhjentämällä, sillä sen luultiin olevan joku outo nestekertymä. Patti tuli kuitenkin takaisin (joskaan se ei omasta mielestäni ikinä pois lähtenytkään!) ja sitten sitä tutkittiin ultralla. Radiologi poissulki syövän, mutta koska ei pystynyt selvittämään tarkasti mistä oli kyse ja patti jäi epäspesifiksi, hän suositti sen leikkaamista. Ei sinäänsä, että olisin itsekään halunnut esteettisesti ikävästi näkyvän patin jäävän kasvoihini iäksi, kun ei sen kuulu siellä olla…
Takaisin siis plastiikkakirurgin pakeille. Voin kertoa, että jo kertaalleen kolmen puudutuspiikin kokeminen otsaan tuikattuna aiheutti pienen kammon tätä uutta operaatiota kohtaan. Ne piikit tuntui aivan kamalilta tälläkin kertaa! Muutenkin ajatus skalpellin uppoamisesta kasvoihin jättäen lopullisen jäljen ja arven ei ole mukava. Naisena koen arvet kasvoissani epämiellyttävänä, kun niitä on jo kaksi ennestään.
Nyt on patti (mitä todennäköisimmin kysta – tarkempi tieto tulee jossain kohtaa patologilta) poissa. Tilalla on tikkejä kolmessa ihokerroksessa ja otsassa 1,5 sentin leikkaushaava. Lisäksi tietysti järkyttävä turvotus, joka saa silmäluomet painumaan silmien päälle. Ihan toisinto ekasta poistoyrityksestä; naama on puutunut ja turvonnut ja otsa on kuin Klingonilla. Painoside puristaa, sen on tarkoitus estää veren kertyminen tyhjään onteloon ja mustelman synty. Tänään on maattava koko päivä ja ilta aloillaan, jotta veri ei pääsisi valumaan tehden silmästä mustan. Se tästä vielä puuttuisi!
Rauhoitun siis jo nyt viikonlopun viettoon viettäen vielä huomisenkin tosi iisisti ja toivottelen teille mukavaa viikonloppua! Nyt taidankin seuraavaksi kipaista Burana-paketille…