Ihastuttava Liechtenstein

Interrail-reissumme helmikuisissa alppimaisemissa oli monin tavoin huikaiseva! Näimme ihan uskomattoman kauniita maisemia ja tunnelmallisia kyliä. Eräs nousi kuitenkin ylitse muiden ainakin itselleni ja se oli yksi maailman pienimmistä valtioista, eli Liechtenstein.

Matka Liechtensteiniin taittui junalla ja bussilla. Lähdimme Sveitsin puolelta viime postauksessani mainitsemastani Churin kaupungista junalla kohti Sargansia. Kyseiseen maahan ei mitä ilmeisimmin kulje enää juna kuin kerran päivässä ja turhaan mekin sitä ensi alkuun asemalla odottelimme tästä tietämättä. Samalta asemalta lähti kuitenkin pienen selvittelyn jälkeen bussi, joka vei meidät reilu vartissa Sveitsin puolelta Liechtensteiniin. Rajanylitys kävi ilmi nähtyäni sattumalta bussin ikkunasta pienen kyltin, jossa ilmoitettiin rajasta. Onpa kätevää tämä nykypäivän reissaaminen Euroopassa!

_MG_8552.jpg

Bussi pudotti meidät pääkaupunki Vaduzin keskustaan. Se muistutti ankeaa betonista lähiöostaria. Mikä pettymys! En oikein tiennyt mitä ajatella. Olin aina kuvitellut tuon varakkaan lilliputtivaltion kylpevän jossain yltäkylläisessä loisteliaisuudessa ja oletin siellä olevan vähän sellaista fiilistä, jota on aistittavissa Monacossa. Onneksi olin lukenut etukäteen, että Vaduziin ei kannata jäädä, vaan lähteä ylemmäs vuorelle, josta olinkin hotellin varannut. Vaduz ei nimittäin yhtä linnaketta ihmeempää tarjoa matkailijalle. Hyppäsimme toiseen bussiin kohti Triesenbergiä ja meno oli aikamoista!

_MG_8483.jpg

Bussi lähti kiipeämään vuorenrinnettä aivan uskomattoman mutkikasta serpentiinitietä pitkin! Välillä tienpätkä oli ainoastaan bussin pituinen ja bussi teki ikäänkuin u-käännöksen joka mutkassa. Vastaan tulleet autot joutuivat jäädä odottamaan pitkälle ennen mutkaa, sillä siinä ei olisi kaksi mahtunut rinnan. Korvat paukkuivat lukkoon, sillä bussi ajeli aikamoista kyytiä koko ajan vain ylemmäs ja ylemmäs.

_MG_8478.jpg

_MG_8474.jpg

Päädyimme lopulta n. 1700metrin korkeuteen jäädessämme hotellilla kyydistä pois. Ja missä kohtaa tuo hotelli olikaan! Ihan vuorenrinteessä!

_MG_8450.jpg

Kirjauduimme sisään ja ryntäsimme huoneen parvekkeelle. Henki salpautui – maisemat olivat aivan h-u-i-k-a-i-s-e-v-a-t!! Vastapäätä törötti lumihuippuiset vuoret. Olimme pilvien yläpuolella, ne olivat jääneet puoliväliin meidän ja alapuolella olevan laakson väliin. Laaksossa kiemurteli Rein-joki ja maisemat jatkuivat aina Sveitsin puolelle. Vedin keuhkot täyteen raikasta alppi-ilmaa auringon porottaessa vasten kasvoja. Olin aika onnellinen juuri tuona hetkenä.

_MG_8459.jpg

Huone oli perinteinen alppikylämäinen huone – puiset kalusteet ja puiset sängyt. Ei sen ihmeempää, mutta ei siltä ihmettä haettukaan. Ainakin se oli tilava, siisti ja isolla kylppärillä varustettu.

_MG_8441.jpg

Jätimme kamat huoneeseen ja lähdimme ruoan etsintään, oli hirveä nälkä! Hetken kuluttua ymmärsimme, että lähellä siinä vuorenrinteessä ei juuri vaihtoehtoja ollut; oli hotellimme ravintola, jonka lounastarjoilu oli juuri päättynyt, pieni kuppila, joka sekin sulki ovensa kirjaimellisesti nenämme edestä ja kahvila, jonne asti emme jaksaneet kävellä jyrkkää, mutkittelevaa ylämäkeä. Niinpä turvauduimme välipalan nimissä hotellimme vieressä olevan kaupan antimiin. Ostimme jogurttia, banaaneita, mehua ja gluteenittomia suklaakeksejä. Lasku oli muutaman kympin, hinnat olivat aivan pilvissä!

Vedimme sapuskat huoneessa napaan ja lähdimme uudelleen liikkeelle. Vaihtoehdot olivat lähteä alas sinnepäin mistä bussilla olimme tulleet (kyseinen tie oli siis ainoa, joka vuorella oli) tai ylös, joka oli vielä ennenäkemätöntä seutua. Katsoimme mukavammaksi lähteä alaspäin ja mikäs siinä oli alamäkeä tallustellessa auringon paistaessa maisemista valokuvia ottaessa. Noita kelpasi katsella…

_MG_8472.jpg

_MG_8465.jpg

_MG_8462.jpg

_MG_8455.jpg

Puoleen väliin rinnettä käveltyämme totesimme kaiken nähtävän arvoisen loppuneen. Loppumatka alas Vaduziin olisi vain nurmikkoa kiemurtelevan tien vieressä. Välistä se muistutti maisemiltaan kuin Teletappien vihreitä kumpuja, kuten ihan ekassa kuvassa näkyi. Hyppäsimmekin hetken päästä vuorenrinnettä ylös jumalatonta vauhtia kiihdyttäneen bussin kyytiin ja ajoimme aina pääteasemalle asti Malbunin hiihtokeskukseen hotellimme ohitse.

Tiesin keskuksen olevan olemassa, en vain tajunnut ennen matkaa tekemässäni taustatutkimuksessani selvittää, että se oli ihan meidän hotellimme yläpuolella parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä. Tuosta olisi voinut napata sulan hattuun, että on skimbannut Liechtensteinissa, ei vain tullut sellaista vaatekertaa mukaan, että olisi rinteeseen voinut mennä, farkut kun olivat ainoat mukana olleet lahkeet. Nautiskelimme kuitenkin laskettelukeskuksen tunnelmasta siellä käppäillen. Laskupäivä oli juuri päättymässä, tuolihissit alkoivat mennä kiinni. Kello lähenteli viittä ja ihmiset tulivat meitä vastaan suoraan rinteistä posket punaisina monot jaloissaan kolistellen kohti alppimajojaan. Ihan pienesti kirpaisi kateudenpoikainen – miten mahtavaa olisi ollut päästä taas suksille Alpeilla!

_MG_8494.jpg

_MG_8501.jpg

Aurinko alkoi laskea. Haaveilin katsovani auringonlaskun hotellihuoneemme parvekkeelta, joten matkasimme takaisin alaspäin lähtevän bussin kyydillä hotellille.

Ehdimme pikaisesti hakea huoneeseen kylmää juomaa kaupasta juuri kun aurinko venytteli viimeisiä säteitään. Siinä se hetken pilkotti vienolla valokeilallaan jylhät vuoret rinnallaan, kunnes putosi ihan silmänräpäyksessä vuorien taakse jättäen laaksoon kalpean sinisen sävyn. Henkeäsalpaavaa.

_MG_8517.jpg

Illallisen nautimme hotellin ravintolassa. Ei ollut mitään paikkaa minne lähteä enää pimeään. Rauhallinen ilta tuli tarpeeseen maittavan aterian jälkeen ja hotellin loistava wifi tarjoili meille kullekin oman ajanvietteen loppuillan viimeisiksi hetkiksi ennen pään painamista tyynyyn.

Liechtenstein – jätit lähtemättömän vaikutuksen.

DIY värjätyt pääsiäismunat

Pääsiäinen alkaa jo olemaan mielen päällä aika paljon. Jaoin vähän ajatuksiani meidän perheen pääsiäisestä tässä postauksessa ja siinä vilahti nämä samaiset munat, joiden värjäämiseen ajattelin jakaa vinkin.

_MG_9704.jpg

Kotona voi värjätä kananmunia eri värisiksi turvallisilla tavoilla, joiden jälkeen kananmunat ovat vielä täysin syömäkelpoisia vaikka aamiaispöydässä.

Tänä vuonna haen pääsiäiskoristeisiin ja kattaukseen luonnollista ja pehmeää ilmettä ja niinpä itse käytin keltasipulinkuoria saadakseni muniin kauniin hentoisen ruskean värin. Koska halusin pieniä raitoja muniin, kiepautin parin munan ympärille puuvillanarua. Sitä oli vähän hankala saada nätisti raa’an munan ympärille, mutta pienellä virittelyllä sekin onnistui. Ihan hauskoja raitoja onnistuin saamaan. (Nuo valkoiset ovat kaupasta ostettuja.)

_MG_9695.jpg

Turvallisia ja luonnonmukaisia värjäyskeinoja on paljon.

-Keltaisia munia saa kurkumalla ja currylla
-Punaisia punajuurenliemellä
-Ruskeita pikakahvilla tai vaaleanruskeita keltasipulinkuorilla
-Sinisiä pakastemustikoilla
-Vihreitä pakastepinaatilla
-Vaaleanpunaisia puolukoilla tai vadelmilla

Laita väriaine ja munat kattilaan ja keitä 10 minuuttia.

Kuntokuuri vko 4

Kuukausi takana bikinikunnon metsästystä! Tässä taas fiiliksiä ja tuloksia menneeltä viikolta.

Viime viikko meni uuden treeniohjelman parissa, se vaihtui neljännen viikon alussa. Ihmetyksekseni minulta lähti yksi salitreeni kokonaan pois ja niitä on tällä hetkellä kolme. Sen sijaan yksi aamuaerobinen tuli lisää ja niitäkin nyt sitten yhteensä kolme. Näiden lisäksi teen kerran viikossa viikonloppuaamuna yhden hikisen, erilaisia hyppyjä ja loikkia sisältävän treenin, joka saa sykkeen nousemaan pilviin, eli treenejä viikolle kertyy yhteensä 7. Tällä tahdilla mennään nämä kaksi viimeistä viikkoa. Tuon 7 treenin päälle menen vapaaehtoisesti vielä yin-joogaan, jossa viikon kolotukset saa vähän lempeämpää käsittelyä ja lihaskalvot kaivattua aukomista. Kehonhuoltoa ei pidä unohtaa tällaisenkaan projektin aikana.

_MG_9629.jpg

Treenit on tuntuneet tosi rankoilta. Kroppa huomaa kyllä heti, kun liikkeet vaihtuu ja lihas saa uutta ärsykettä. Jalkoihin on taas palannut se kokoaikainen outo tuntemus – ei varsinaista leposärkyä, mutta outoa kihelmöintiä. Vaikka koko päivä saa ihan toisenlaisen reippaan alun niinä aamuina, jolloin vuorossa on n. 45 minsan aamuaerobinen, se tuntuu selvästi illalla lisääntyneenä väsymyksenä. Loppuviikolla, torstaista eteenpäin väsymys oli todella voimakasta. Iltapäivisin alkoi suorastaan nukuttamaan ja silmiä oli vaikea pitää auki. Fyysinen väsymys on ollut todella kovaa. Kroppa on iltapäivästä kuin räsynukke ja jo vesilasin nostaminen huulille on tuntunut jumalattoman raskaalta. Treeneihin on kuitenkin jostain kaivettu vielä forcea ja ne on saatu suoritettua hyvin. Kotiin päästyä ei ole energia riittänyt enää mihinkään. Ei ole outoa, että raahaudun viimeisillä voimillani jo puoli kahdeksalta sänkyyn!

Eniten ärsyttää se, että arkipäivinä aika ei riitä mihinkään muuhun kuin treenaamiseen ja ruoanlaittoon. Kämppä on hujanhajan – kukaan ei siivoa viikkoon ja pölypallerot ja koiran tassuissa sisään kulkeutuvat pikkukivet narskuu jaloissa. Keittiö on pysynyt jotenkuten kunnossa, sillä astioita ja eväsrasioita on tällä ruoanlaittotahdilla pakko pyörittää koko ajan tiskikoneessa. Tällä dieetillä ollessamme onkin viikonloppupäivät olleet ainoita, jolloin huusholli keretään hoitamaan kuntoon ja pyykkikone pyöräyttämään. Epäsiisti koti ärsyttää, mutta ei ole oikeasti aikaa eikä todellakaan energiaa tarttua enää imurin- tai mopinvarteen kahdeksalta illalla, kun hampaidenpesukin tuntuu jo täysin ylivoimaiselta teolta.

_MG_9620.jpg

Itsellä ruoka on ollut koko ajan se suurin ongelma. (Kuvituskuvina muuten sapuskoja, joita tällä hetkellä syömme. Näyttävät ihan hyviltä, mutta jos kuukauden ajan syöt joka aterialla tismalleen samaa, alkaa se kyllä tulla korvista…) Tällä viikolla myös miehellä on alkanut tökkiä tämä jatkuva ennakoiminen, eväiden pakkaaminen ja roudaaminen joka paikkaan mukaan, ruoanlaittoon kuluva aika ja raaka-aineiden punnitseminen. Emme iki kuuna päivänä voisi elää jatkuvasti näin.

Onneksi tämänkaltaiset dieetit onkin suunniteltu lyhyeen käyttöön, jolla saa hyvän boostauksen motivaatiolle hyvillä tuloksilla! Ja vaikka aika paljon olen valittanutkin tuosta ruoasta ja ruokailusta, huomaan todellakin missä on itse menty metsään aiemmin. Tämä on ollut todella opettavainen kokemus. Näin orjallista ruokailua emme tämän kuuden viikon jälkeen jatka, mutta varioimme siitä itsellemme paremmin arkeen, elämään ja mieltymyksiimme sopivan setin. Tosi paljon jää tästä käyttöön ihan normaaliin elämään.

_MG_9689.jpg

Kun ryhdyimme tähän projektiin ja ilmoittauduimme valmennukseen, piti ilmoittaa ihan konkreettinen tavoite pudotettavien kilojen suhteen. Ilmoitimme molemmat -5kg. Vaikka tämän projektin suurin motivaattori ei ollutkaan painonpudotus, on se kumma juttu, että ilmoitettu tavoite alkaakin kummittelemaan mielessä niin, että siihen on päästävä! Yhtäkkiä siitä näin projektin loppupuolella onkin muotoutunut se virstanpylväs, johon tähdätään.

Mies saavuttaa omansa, jostain syystä tuo fyysisempi sukupuoli saa helpommin painoa alas ja lihasta esiin, kuin me naiset. Omalla kohdallani olen valitettavasti tullut siihen tulokseen, että tämä kuuden viikon puristus ei tule riittämään itselleni saavuttaakseni halutun lopputuloksen. Aika ei vain riitä, vaikka paino tuleekin tasaisesti alas. Eniten tässä ärsyttääkin se, että en voi oikein tehdä enempää kuin mitä nyt jo teen päästäkseni tuohon.

_MG_9706.jpg

Jostain syystä pomppaaminen vaa’alle näin maanantaiaamuisin aina vähän jännittää. Onneksi tämän aamuinen -500g vaakaluku kuitenkin näytti, että homma etenee edelleen erittäin tasaisesti. Neljän viikon aikana paino on pudonnut yhteensä 2,5 kiloa. Miehellä vaakaluku näytti tänään taas tasaisen -800g ja tässä kohtaa hänen tuloksensa neljältä viikolta on jo 4,6kg.

On ollut kiva huomata, että tämä aherrus ei mene hukkaan. Alkuun ei peilistä nähnyt tuloksia, mutta nyt neljän viikon jälkeen sielläkin jo pikkuhiljaa katsoo keskivartalosta hoikistunut tyyppi, jolta on kaikki ylimääräinen turvotus ja pöhö poissa. Kokoa pienemmät farkut sujahtaa jalkaan tuosta noin ja ne isommat lörpöttää likipitäen käyttökelvottomina. Kello on alkanut pyörimään ranteessa ja vaatteet istuu paremmin. Fiilis on tosi korkealla ja nyt vain täyttä häkää kohti taas tätäkin uutta viikkoa!

Pääsiäinen kuin toinen joulu

Pääsiäinen on meidän perheessä vähän kuin vuoden toinen joulu.

Sitä aletaan fiilistelemään hyvissä ajoin ja sen suunnittelemiseen saa kulumaan aikaa hetken jos toisenkin. Pääsiäinen ei ole samalla lailla kulutusjuhlan riemua kuin joulu, mutta meillä juhlistetaan pääsiäistä kiirastorstaista toiseen pääsiäispäivään asti hyvällä ruoalla ja juomalla, leipomalla ja valmistamalla pääsiäiseen kuuluvia herkkuja sekä nauttimalla yhdessäolosta perheen ja sukulaisten kanssa ystäviä ja hauskanpitoa unohtamatta.

_MG_9692_2.jpg

Ihan samanlaista koristemäärää ei pääsiäiseemme kuulu kuten jouluna, mutta rairuohot kylvetään joka vuosi. Lisäksi erilaisia kevät- ja sipulikukkia on kotona ja aina sieltä löytyy myös pajunkissoja ja jotain pääsiäismunakoristeita. Itse tehtyjä tottakai. Näitä aletaan miettimään hyvissä ajoin, jotta ne saa ajoissa esille fiilistelyä varten. Kovin runsasta ei koristelu ole, mutta jo pienillä jutuilla saa haluttua tunnelmaa kotiin. Pääsiäinen on ehdottomasti joulun tavoin aikaa jolloin levätään, ladataan akkuja ja vietetään aikaa tärkeimpien kanssa.

Meillä tuohon kaikkeen yhdistyy myös tietysti kulinaristiset nautinnot. Miten sopivasti tämä kesäkunto-projekti ajoitettiinkaan, sillä se päättyy palmusunnuntaina. Ihan täydellinen ajoitus, sillä pääsiäistä en olisi suostunut kituuttamaan ilman siihen kuuluvia herkkuja. Makeaan herkkupuoleen meillä kuuluu aina pasha. Sen teen itse ja se on tyttären suurinta herkkua. Koska pääsiäiseen kuuluu myöskin mielestäni suklaa, teen useimmiten jonkun suklaisen kakun pääsiäisherkuksi. Tänä vuonna kokeilen uutta reseptiä, johon törmäsin dieetin ekalla viikolla. Uskokaa tai älkää, mutta se über-suklainen kakku on siitä hetkestä lähtien pyörinyt mielessäni joka päivä! Ei ole helppoa ollut tällä dieetillä, kun verkkokalvoille on palanut kuva sulasta suklaasta ja upottavan pehmeästä kakkutaikinasta! Leivon usein vielä jonkun muunkin herkun pyhien ajaksi ja tänä vuonna ajattelin sen olevan joku kuivakakku pienellä twistillä. Tykkään valtavasti kuivakakuista ja joku sitruunainen herkku maustetulla kuorrutuksella voisi toimia hyvin.

Suolaiselta puolelta pääsiäiseemme kuuluu aina jokin kanaruoka – tämä on jäänyt ihan lapsuudestani perinteeksi, sillä mummini valmisti aina pääsiäisenä kanaruokaa isossa savipadassa. Me vietimme jo silloin pääsiäistä aina suvun kesken. Miehen myötä pääsiäisen menuun on tullut mukaan karitsa. Sen kanssa ihan lyömätön yhdistelmä on kermaiset valkosipuliperunat. Tänä vuonna voisi vielä tehdä lisäksi jonkun aivan ihanan kastikkeen kyytipojaksi!

_MG_9702.jpg

Me kestitämme vieraita koko pääsiäisen ajan. Porukka vaihtuu ruokapöydän ympärillä, mutta lankalauantain ilta on aina pyhitetty ystäville, hauskanpidolle ja tanssimiselle! Olemme viimeiset 10 vuotta ainakin käyneet salsa-festareilla, jotka järjestetään täällä Helsingissä. Salsahan oli aika iso osa elämääni vielä 2010 voitettuani silloisen parini kanssa SM-kultaa. Tätä nykyä salsa on enää satunnainen ilo ja käymme tanssimassa joitain kertoja vuodessa. Kuitenkaan salsa-festareita emme ole missanneet ikinä! Eikä tänäkään vuonna tule poikkeusta siihen. Lauantaina suuntaamme kohti hyvää ravintolaa, jossa nautimme ensin illallisen ystävien kanssa ja siitä sitten romminhuuruisiin tansseihin laittamaan korkkareilla koreasti!

Odotan joka vuosi pääsiäistä melkein yhtä paljon kuin joulua. Pääsiäinen on jollain tapaa rennompi juhla kuin joulu, vaikka meidän perheessä sekin vietetään löysin rantein turhia pingottamatta. Joulu on kuitenkin ihan toisella tapaa koko vuoden kruunu ja siihen ladataan joka tavalla enemmän panoksia ja odotuksia. Siinä missä joulu on rauhoittumisen aikaa ja vähän sellainen arvokas ja lämminhenkinen juhla, tuo pääsiäinen kevään ja auringon ja kaikenlaisen ilonpidon tullessaan. Jos joulu tuo valoa keskelle pimeintä vuodenaikaa, on pääsiäinen vähän kuin se valo itse.   

_MG_9700.jpg

Koska itse rakastan juhlia – isoja tai pieniä – niiden suunnittelua ja järjestelyä, erilaisia illanistujaisia ja kaiken maailman koristeluiden, teemojen, kattausten ja ruokalistojen suunnittelua ja ennen kaikkea toteuttamista, olen aika hyvä paisuttamaan kaikkea juhlimisen arvoista ja viemään sen vähän kuin nextille levelille! En tiedä miten muutoin ihmisen arki eroaisi kaikista niistä juhlanarvoisista hetkistä, jos ei sitä juhlaa ihan oikeasti sitten rakentaisi kunnolla. Palkitsevinta juhlien järjestämisessä on nähdä muiden viihtyminen. Onhan juhlat aina juhlat. Sitä paitsi, en kyllä keksi ketään, joka ei pitäisi juhlista…!

Tänä vuonna meidän pääsiäinen ei revittele raikkailla keväisillä väreillä, eikä myöskään viime vuosien tapaan mustavalkoisilla koristeilla. Tänä vuonna haluan pehmeämpää, luonnonmukaisempaa lookkia ja pääsiäisen kattausta virittelin jo vähän kuvissa näkyvien juttujen ympärille. Vinkkivitonen muuten tulossa pikapuoliin näissäkin kuvissa nähtyihin koristeisiin…

Taistelu arpea vastaan

Siinä se nyt on. Kamala 1,5 cm vekki keskellä otsaa rumine ommeljälkineen. Tämä kuva on otettu tuoreeltaan tikkienpoiston jälkeen. Jälki on punoittava, iho ei vielä ole kunnolla parantunut ja se on vielä haavoilla. Kun tikit poistettiin ja näin arven, meinasi itku päästä. Onhan tuo nyt ihan järkyttävän näköinen!

Olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu ja saanut olla tyytyväinen kasvojeni ihoon. En ole ikinä kärsinyt finneistä tai muistakaan ikävistä iho-ongelmista. Ikääni nähden ihoni on nuorekas ja olen toistaiseksi säästynyt kummemmilta rypyiltäkin, otsassa näkyy muutama kevyt juonne. Minulta kysytään vieläkin papereita saunasiidereitä ostaessa ja useimmiten minun veikataan olevan paljon nuorempi kuin olenkaan. Tässä neljänkympin kynnyksellä se tuntuu aika hyvältä! Olinkin aika järkyttynyt, että tästä eteenpäin moinen jälki koristaisi kasvojani ikuisesti. Niitä kasvoja, joissa ei ole ollut ennen mitään iho-ongelmia…

_MG_9229.jpg

Aloin samantien tutkimaan miten arpea voisi hoitaa niin, ettei se kohoaisi tai levenisi ja miten punoituksen saisi nopeammin häipymään. Arpeutumisprosessihan kestää vuoden verran. Vasta vuoden päästä näen minkälaiseksi arpi tulee jäämään. Tämä eka vuosi onkin arven kannalta kriittisin siis. Koska arpi on todella liki keskellä naamaa, aion hoitaa sitä kunnolla. Plastiikkakirurgin suosituksesta pidän arven päällä ihoteippiä seuraavat 2 viikkoa. Teippi auttaa tukemaan arpea ja estää sen leviämisen. Teippi on onneksi todella huomaamaton ja arven kokoiseksi leikattuna se sulautuu hyvin oman ihonvärini sekaan. Sain sairaanhoitajalta vinkin toisestakin teipistä, joten aloin tutkimaan asiaa enemmän.

Lampsin googlettelun tuloksena apteekkiin ja keskustelin oikein asiantuntevan henkilön kanssa. Hän katseli kuvaa arvestani (kuva oli samana aamuna otettu) ja arvioi ihon olevan vielä haavoilla, eikä heti suositellut vaihtamaan nyt arven päällä ollutta teippiä toiseen. Odottelen siis vielä jonkun päivän arven parantumista ja sitten vaihdan teipiksi Mepiformin. Se on silikoniteippivalmiste, jonka on kliinisesti todistettu ennaltaehkäisevän, madaltavan, pehmentävän ja häivyttävän punaisia ja kohollaanolevia arpia. Tätä teippiä pidetään 24 tuntia vuorokaudessa ja se poistetaan ainoastaan suihkun ajaksi. Sama teippi kiinnittyy tarvittaessa uudelleen kuivaan ihoon.

_MG_9298.jpg

_MG_9300.jpg

On olemassa myös silikonigeeliä, jota voisi alkaa sivelemään arven päälle. Se muodostaa kerroksen arven päälle ja toimii ikäänkuin laastarina, mutta apteekkihenkilökunta suositti ennemmin tätä Mepiform-teippiä alkuun. Voidetta voi alkaa käyttämään myöhemmässäkin vaiheessa, se toimii parhaiten 1-3 kuukauden ikäisiin arpiiin, mutta sillä voi hoitaa myös ikivanhoja arpia. Tosin niiden hoitaminen vie luonnollisesti enemmän aikaa.

Plastiikkakirurgi varoitteli myös auringosta. Varsinkin kevätaurinko on iholle kamalinta. Iho on ohuinta juuri kevään aikaan kun talven jälkeen ihon sarveiskerros, joka suojaa ultraviolettisäteiltä, on heikoimmillaan. Jos tuore arpi saa aurinkoa ja ruskettuu, se jää ikuisiksi ajoiksi ruskeaksi! Joudun siis suojaamaan arven ihan erityisen hyvin juuri nyt. Myös kesälomamatkan aikana arpi tulee suojata, sillä kuumassa, 30 asteen lämmössä muutaman kuukauden ikäinen arpi joutuu todella kovalle koetukselle ja mitä todennäköisimmin palaa ilman tehokasta suojaa. Arpi olisi parhainta saada vaatteiden alle suojaan, mutta se on minun tapauksessani vaikea toteuttaa. Tällöin ainoa vastaus on 50 suojakerroin.

Näin kotimaan kevätauringon alla ei vielä ihan tuohon tarvitse ryhtyä, mutta Mepiform-teippi antaa vain pienen n. 5 kertoimen suojan. Tämä ei riitä suojaamaan arpea tarpeeksi. Olin siis vailla kasvoihin laitettavaa suojakerroinvoidetta. Minulta löytyy sen verran punapigmenttiä, että kasvoissani on pisamia, jotka korostuvat auringossa ja vasta kahtena viime vuotena olen havainnut ikävän efektin kasvoissani – pigmenttiläiskien ts. maksaläiskien ilmestymisen mm. suun ympärille auringonvalon seurauksena. Päätin yhdistää voidetarpeeni myös tähän asiaan ja hankkia voiteen, joka sisältäisi korkean suojakertoimen ja suojaisi ihoani myös näiltä muutoksilta jatkossa.

_MG_9290.jpg

Ostin apteekista Louis Widmerin päivävoiteen, jossa on 30 kertoimen suoja. Hajusteeton kosteusemulsio ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista ja suojaa UV-säteiltä. Voide ehkäisee myös pigmenttiläiskien syntymistä, joten tuote sisältää kaiken sen, mitä nyt tarvitsen. 

_MG_9294.jpg

Aion seurata arven ihoa todella ahkerasti nähdäkseni muutoksia. Ompeleiden jäljet, jotka itse asiassa tekevät arvesta juuri nyt todella ruman, haalentuvat onneksi ja niiden pitäisi häipyä kokonaan. Nythän arpi tosiaan näyttää ihan sellaiselta merirosvo-arvelta, joillaisia lapset piirtää.

Itse viilto on kuitenkin tosi siisti ottaen huomioon, että minulta on poistettu kuitenkin myös pala ihoa leikkauksen aikana. Nätisti on plastiikkakirurgi kuronut ihon umpeen. Arven ei soisi kuitenkaan levenevän tuosta yhtään! Kun teipin käytöstä pääsen vähän eroon ja jos arpi tuntuu esteettisesti vaivaavan, on varmaan aika turvautua Joe Blascoon. Aurinkovoide alle ja Joe Blascon Dermaceal -peiteväri päälle ja arpi on enää muisto vain!

Magnolian oksat

Vihdoin löysin kukkakaupasta ihania Magnolian oksia!

_MG_9260.jpg

En ole aiemmin näitä oksia ostanut ja vähän jännitti aukeaako nuput, mutta mitä vielä! Veistin oksiin uudet imupinnat ne ostettuani ja laitoin lämpimään veteen. Kahdessa päivässä nuput aukesivat mitä kauniimpiin kukkiin!

Näistä kuvista on pari päivää aikaa, nyt kukat ovat kaikki aivan auki ja niin jumalaisen kauniit! En tiedä olenko vähään aikaan nähnyt mitään yhtä ihastuttavaa.

_MG_9262.jpg

Näistä jos mistä tulee niin keväinen tunnelma kotiin. Kuviin tulee väkisinkin sellainen ihana japani-fiilis tuon upean värin kautta, joka liukuu terälehdissä haalean vaaleanpunaisesta aniliiniin ja pienissä lehdissä oksan ruskeasta raikkaaseen limeen.

_MG_9267.jpg

Minulla käynnistyy huomenna opiskelemani painoviestinnän tutkinnon viimeiset lähiopetuspäivät. Luvassa on valokuvausopetusta huippuammattilaisen, Pekka Punkarin johdolla. Odotan innolla mitä kaikkea uutta opinkaan rakkaasta kuvausharrastuksesta.

Ihanaa tiistaita!

Kuntokuuri vko 3

Puolet takana – puolet edessä!

Kuuden viikon kesäkunnon metsästys -projekti on saavuttanut puolivälin. Muistan ekalla viikolla ajatelleeni, että herranjestas, miten kestän kuusi viikkoa ja nyt mietin, että onpa kolme viikkoa mennyt nopeasti! Tässä kerkeää tapahtua vielä vaikka mitä seuraavan puoliskon aikana! Aloitetaan tunnelmien purku alkuviikosta, jolloin vihdoin aloin rauhoittumaan projektin suhteen niin, etten enää jaksanut pullikoida yksitoikkoista sapuskaa vastaan. Nyt ajattelen, että se tosiaan toimii polttoaineena, jolla tämä kuusiviikkoinen viedään läpi.

_MG_9325.jpg

Omalta osaltani treenaus meni vähän vihkoon, sillä leikkaushaavan takia en saanut hikoilla. Yritä siinä nyt sitten tehdä tehokas treeni! Sain kuin sainkin tehtyä kaikki salitreenit varioiden ja tuntumaa sain ihan perillekin asti lihaksiin. Käytin lähinnä staattisia pitoja aika pitkälti ja sehän tietty ärsyttää lihasta aika nopeastikin, ilman, että syke nousee ja hiki pukkaa iholle. Aamuaerobiset jäi väliin, sillä niiden tarkoitus taas on nimenomaan nostaa se hiki. Odotankin jo innolla tänään käyttöön otettavia uusia salitreenejä, joiden mukaan treenataan loppuaika. Nyt ei enää leikkaushaava pidättele! Motivaation piristäjäksi kävin myös hieman urkkavaateostoksilla ja matkaan lähti aivan ihana kirkkaanpinkki toppi! Kauniit kukkakuvioiset liivit tempaisin mukaan myös ja aika uusi hankinta on myös harmaa, teknisestä materiaalista valmistettu treenitakki, jonka ostin joulun alla Berliinistä.

Alkuviikko sujui meillä molemmilla oikein hyvin. Safka upposi ja treenit kulki. Loppuviikkoa kohden huomasimme kuitenkin molemmat saman ilmiön kiusaavaan – väsymyksen. Joinain päivinä väsymys on tullut niin kovana, että välillä on pitänyt väkisin pitää silmiä auki kesken työpäivän! Iltaisin ei ole jaksanut ilta-yhdeksää pidempään heilua pystyssä ja uni on tullut kuin halolla päähän lyötynä. Välillä kroppa on tuntunut niin vetelältä ja voimattomalta ja lihaksissa, varsinkin jaloissa on ainakin itselläni ilmennyt sellaista jatkuvaa lepotuntemusta – en kutsuisi sitä leposäryksi, ehkä sellaiseksi kihelmöinniksi tms. Miehellä on jonkin verran fyysinen työ ja hänellä väsymys on tuntunut ehkä vielä raskaammalta. Lisäksi hän on tällä viikolla valittanut aika paljon nälkää, jota aiemmin ei ole ilmennyt. Itselläni taas on ollut vähän päinvastoin – seuraava ruoka-aika on tuntunut tulevan aivan liian nopeasti.

_MG_9332.jpg

Mainitsin viimeksi ruokakustannuksiemme nousseen tuntuvasti tämän projektin aikana. Piti ihan kauppakuittia tutkia nähdäkseni mikä sitä loppusummaa hilaa ylös. Ekana silmiin osuu pähkinät. 500g pussi, joka ei montaa päivää meillä kestä, maksaa liki 9 euroa. Seuraavana tulee marjat. Me kulutamme niitä tällä ruokavaliolla puolisen kiloa päivässä. Kesän marjat on syöty omasta pakkasesta ajat sitten ja niinpä turvaudumme kaupan pakastealtaaseen. Kuten kaikki tietää, ulkomaiset marjat ovat nou-nou ilman kypsennystä ja koska me nautimme ne pakkasesta suoraan, ostamme luonnollisesti kotimaisia. Puolen kilon mansikkapussi maksaa yli 4 euroa, sekamarjapussi kolmisen euroa. Mustikoita saa edes vähän edullisemmin, vajaalla parilla eurolla. Marjaostoksemme saattaa helposti siis olla jo sekin yli 10 euroa per kerta. Kananmunia ei nyt vaihtuneella ruokalistalla mene niin paljon, kuin kahdella ekalla viikolla, mutta söimme tuolloin yhteensä 10 kananmunaa päivässä. En halua syödä muita kuin luomumunia, joten siinä nousee äkkiä summa tosi korkeaksi!

Tässä ruokavaliossa määritellyt hedelmät maksaa 2-4 euroa kilo hedelmästä riippuen. Me ostamme niitä helposti 2-3 kiloa per kauppareissu. Koska kulutamme kasviksia paljon myös, ei nekään halpoja ole – bataatti maksaa reilu 2 euroa kilo ja jos koriin heittää kolme-neljä isoa bataattia, ne painaa helposti 1,5 kiloa. Sitten kun siihen lisää erilaisia salaatteja, kiinankaalia, lehtikaalia, parsaa -ja kukkakaalia, porkkanoita ja yrttejä, kurkusta tai tomaatista puhumattakaan, alkaa hevi-osastolla kulumaan helposti 30 euroa yhdellä kauppareissulla. Tässä kohtaa laskuri näyttää yhteensä jo 50-60 euroa ja ostoskärryssä ei ole vielä edes proteiininlähteitä – niitä, jotka oikeasti maksaa.

Pari pakettia broilerin jauhelihaa ja lisäksi naudan vähärasvaista jauhelihaa menee ostoskärryyn joka kerta. Lisäksi broilerin rintafileitä. Ja maitorahkaa ja raejuustoa. Nämä tekevät helposti parikymppiä lisää. Jos vielä pitää täydentää puurovarastoa, täysjyväpastapusseja, riisikakkuja, kalkkunaleikettä, vihreää teetä tai jotain vitamiini/hivenainevalmisteita, alkaa kauppakassien arvo lähentelemään helposti sataa euroa tai yli. Käymme kolme kertaa viikossa kaupassa tällä kuurilla ollessamme. Vaikka normaalisti käymme vain kaksi kertaa, ei jotenkaan pysty tällä dieetillä tuota noudattamaan. Kuitissa komeilee joka kerta n. 100 euron loppusumma. Viikossa meillä menee siis 300 euroa ruokaan. Puhtaaseen, lisäaineettomaan, terveelliseen ruokaan.

_MG_9333.jpg

Meillä on käytännössä noussut ruokakulut puolella. Normaalisti meillä menee sellainen 600 euroa kuussa ruokaan, nyt summa lähentelee 1200 euroa. On se kieltämättä vähän lompakossa tuntunutkin ja meidän perheessä on kuitenkin kaksi työssäkäyvää aikuista. Miten tällaista ruokavaliota noudattaisi yksinhuoltajavanhempi tai matalapalkkaisella alalla työssä olevat? Kyllä Suomessa ruoka on niin pirun kallista, varsinkin juuri se terveellinen, jota joka paikassa toitotetaan syömään; ”Ostakaa luomua!” ”Suosikaa lähiruokaa” ”Syökää kasviksia vähintään puoli kiloa päivässä”… millä rahalla kaikki ihmiset noita ostaa, kun nuo on juuri niitä kaikkein kalleimpia tuotteita?

No, tämän pohdinnan jälkeen taas tulokset. Viime viikolta en odottanut ihmeitä, sillä uskoin iisimpien treenien vähän hidastavan mm. painon putoamista. Vielä mitä. Puolisen kiloa taas oli lähtenyt! 🙂 Miehen tulos -0,8kg, eli todella tasaisella vauhdilla tässä edetään! Yhteensä kolmessa viikossa minulta on lähtenyt tasan 2kg ja mieheltä 3,7kg.

Tänään heräsin klo 05 aamuaerobiselle ja töiden jälkeen kutsuu taas sali. Kuulumisia tältä saralta päivitän jälleen viikon päästä.

Work out – own it!

Uusi kevättakki

Minulla on käynyt ihan uskomaton tuuri kahden viimeisen takkiostoksen suhteen! Talvipakkasille haikailin tietynlaista toppatakkia ja löysin prikulleen unelmieni takin. Nyt oli aika päivittää kevättakkiosastoa ja lähdin taas aikamoisen tarkalla listalla kiertämään kauppoja.

Kevättakilta toivoin harmaata väriä, suoralinjaista ilmettä, yksinkertaisia kauluksia, tiettyä pituutta ja tiettyä lookkia, joka sopisi niin siistiin työpukeutumiseen, mutta joka kestäisi myös tennareita. Ekat kaupat kierrettyäni en löytänyt mitään sinnepäinkään! Aloin jo hieman huolestua, kunnes Onlyn ovella näin heti takkini! Siinä se roikkui mustana, vaalenharmaana tai tummanharmaana. Nappasin tummanharmaan sovituskoppiin ja olin aivan haltioissani. Takki näytti aivan täydelliseltä tarpeisiini.

takkikollaasi.jpg

Kaulukseton takki on kevätsäihin tosi hyvä. Vielä näin kylmemmillä säillä lisälämpöä saa paksuista huiveista, korkeimmilla lämpötiloilla huivit voi heittää nurkkaan ja liikkua ulkona takki auki.

Vielä näille tuulisemmille keleille takkiin sopiva paksu huivi löytyi kotoa jo valmiiksi, mutta halusin myös jo jotain keväistä ja raikasta uutta. Niinpä Stockalta tarttui matkaan ihana pastellisen mintun, nuden ja harmaiden sävyjen raikastama huivi. Takkiin sopii täydellisesti myös Milanosta ostamani Liu-Jo -laukku.

takkikollaasi%202.jpg

Suoralinjaiseen ajattomaan takkimalliin sopii yhtä hyvin saappaat, nilkkurit kuin tennaritkin. Saappaista tosin haluaisin kyllä jo luopua… Kultaisilla yksityiskohdilla koristellut Korsin tennarit ovat oiva pari niinikään kultaisilla niiteillä koristellun laukkuni kanssa.

Ai että voi ihminen tulla onnelliseksi uudesta takista! 🙂

Unelma uudesta ruokapöydästä

Pysytään eilisen postaukseni kaltaisesti vielä köökin puolella. Taisin vuosi sitten tammikuussa kirjoitella haaveestani vaihtaa ruokapöytä. Unelma elää edelleen, joskaan en ole kovin aktiivisesti jahdannut sitä. Kunnes nyt…

Tällä hetkellä ruokapöytämme on kuuden hengen korkeakiiltovalkoinen pöytä. Käytämme siinä normioloissa vain neljää tuolia, jotta on väljempää istua pöydän ääressä. Pöydässä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta tahtoisin arkikäyttöön vähän enemmän tilaa keittiöön ja vaihtamalla pöydän neljän hengen (jatkettavaan) versioon, vapautuisi tilaa vähän enemmän. Jatkettava pöytä on ihan ehdoton, sillä pöydän ääreen pitää mahtua vähintään kuusi henkeä (päihin tuolit lisäämällä jopa 8 henkeä) erilaisia illanistujaisia ja juhlia silmällä pitäen. Nykyinen pöytämme on vain 78cm leveä, joten vaihdon yhteydessä haluaisin pöytään myös enemmän leveyttä. 90cm pöytä olisi jo riittävä. Eli vaikka leveyttä tulisi lisää, haluaisin karsia arkikäytön pituutta pois.

_MG_9132.jpg

En tahtoisi pöytää, jota jatketaan keskeltä vetämällä päätypalat erikseen ja lisäämällä pala keskelle. En pidä siitä jakoviivasta, joka jää pöytään, kun se on normaalitilassa. Vanhasta kokemuksesta tiedän sen keräävän kaiken lian, enkä myöskään välitä siitä visuaalisesti. Päihin lisättävät jatkopalat ovat taas usein kiikkeriä, kun niitä ei tue oikeastaan mikään muu, kuin kiinnityslukot tms. Kuitenkin tämä vaihtoehto taitaisi olla parhain, sillä useimmiten pöytä on kuitenkin vain meidän oman perheen, eli kolmen hengen käytössä.

Meillä on joskus tässä keittiössä ollut neljän hengen pöytä ja sen pystyi hyvin kääntämään toisinpäin keskelle keittiötä niin, että kaksi tuolia tuli ikkunan eteen. Se toisi kivaa vaihtelua nykyiselle asetelmalle, jossa pöydänpääty on ikkunaa vasten koko ajan – kuuden hengen pöytää ei käännetä tässä tilassa mihinkään muuhun asentoon.

_MG_9125.jpg

Selailin verkkokaupoista erilaisia jatkettavia neljän hengen pöytiä ja parhain vaihtoehto taisi kuitenkin löytyä ihan Ikeasta. Minua alkoi ihan hurjasti kiinnostamaan pöytä, joka olisi pienimmillään neliönmallinen ja mitoiltaan 90x90cm. Se pöytä pitäisikin tuoda ihan reilusti keskelle keittiötä suoraan valaisimen alle, jotta tuolit, yksi per sivu, mahtuisi olemaan. Tuo asetelma, jossa pöytä ei enää olisikaan kiinni missään seinässä, alkoi kiinnostamaan tosi paljon! Lisäksi pöydän ollessa normaalikäytössä, eli neljän hengen pöytänä, tuolit eivät olisikaan samalla sivulla, vaan kaikki omilla puolillaan vähän kuin pyöreässä pöydässä. Tämä tuntuu aika kiehtovalta vaihtoehdolta.

Mies ihme kyllä piti ideaa hyvänä. Hän ei yleensä syty ideoistani kovin helpolla, joskaan ei jaksa asettua poikkiteloin, vaan antaa minun häärätä mitä haluan. Tällä kertaa hänkin näki heti miten paljon tilaa vapautuisi pienentämällä pöytää ja asettamalla sen keskelle pientä keittiötämme. Hahmottamisen vuoksi mallasin nykyistä pöytäämme tilaan vetämällä sen irti ikkunasta ja teippaamalla pöydänkanteen teipillä merkin mihin uusi pöytä loppuisi. Neljättä tuoli ei luonnollisesti saanut pöydän ääreen, mutta kolmellakin kokonaisuuden pystyi hahmottamaan. Heitin lisäksi lautaset pöytään nähdäkseni miten paljon tilaa jäisi neljälle hengelle illastaa. 

_MG_9175.jpg

_MG_9176.jpg

Olisi ihanaa päästä kiertämään pöytä! Ja kukaties hyödyntämään ikkunaa ihan toisella tavalla – tähän olisi jo idea!

Näillä ajatuksin ajattelimme edetä sen verran, että käymme Ikeassa katsomassa pöytää livenä viikonlopun aikana. Jos pöytä tuntuu hyvältä ratkaisulta, laitan tuon nykyisen myyntiin. Sen verran tästä ideasta kumpikin sytyimme, että mietimme jo heti kuinka ruma patteri, joka pääsisi uudella pöytäversiolla ikävästi nykyistä enemmän näkyviin, pystyttäisiin naamioida edes vähäsen piiloon.

Tällaisilla unelmilla siis täällä edetään tätä aurinkoisen keväistä torstaita! 🙂 Mitä sinä tuumaat ideasta?