Rantakunto hääpäivälahjaksi

Hääpäivälahja tuottaa aina vähän ongelmia. Ei tosin tänä vuonna, sillä hommasimme miehen kanssa yhteisen lahjan: tästä päivästä lähtien tulee elämä olemaan kuuden viikon ajan hiukan erilaista kuin koskaan aiemmin. Päätin nimittäin jo viime vuonna, että tänä keväänä otan itselleni jonkun nettivalmennuksen, jonka avulla treenaan ja syön niin, että kesällä vedän biksut päälle tyytyväisenä omaan olotilaani. Asiaa auttaa aika paljon se, että myös mies innostui ideasta ja ryhdymme hommaan yksissä tuumin! Sovimme, että tänä vuonna hääpäivälahjana toimii tämä yhteinen hyvinvointiprojekti!

Selasin pitkään eri palveluntarjoajien valmennuksia tunnetuista nimistä vähän tuntemattomampiin. Lueskelin netistä kokemuksia, risuja ja ruusuja ja mietin mitä itse haen ja mikä fiilis eri valmennuksista syntyy. Myös aikataulu oli ratkaisevassa roolissa. Osa valmennuksista alkaa sillä sekunnilla, kun teet ostopäätöksen, osaa joutuisi odottamaan parhaimmillaan toukokuun loppuun, jolloin minun käsitykseni mukaan on jo melko myöhäistä etsiä kesäkuntoa…

_MG_8892.jpg

Ylipainoa meillä ei kummallakaan ole, tällaisia kukkakeppeja ollaan aina oltu molemmat, mutta on se kumma juttu, että keskivartaloon kertyy aina ylimääräistä. Ikäkään ei asiaa auta, aineenvaihdunta on heittänyt heipat jo kymmenen vuotta sitten – pari voipakettia voi helposti tiristää kropasta rasvaa pois! Ensisijaisesti haemme urheilullisempaa ja kiinteämpää kroppaa, jossa lihaskin saa näkyä. No, miehillä se tietty näkyy helpommin kuin meillä naisilla ja niin on meidänkin huushollissa. Saan ihan oikeasti huhkia hulluna, että kroppa alkaa muokkaantua, kun miehen ei tarvitse kuin pari kertaa punnertaa ja avot! Noin niinkuin karrikoidusti…

Treenejä meistä ei kumpikaan pelkää, ollaan totuttu tekemään kovaa ja osataan kumpikin puristaa itsestä se viimeinenkin tippa. Salilla ollaan käyty jo vuosia, joten tuttua puuhaa tämä tulee olemaan. Olen kuitenkin aivan varma, että näiden saatujen ohjelmien jälkeen tulee äitiä ikävä, sen verran tiukilta seteiltä näyttää ja tänään onkin eka tulikoe salilla. Luvassa on 4 salitreeniä viikossa ja kolme aamuaerobista päälle. Täytyy katsoa miten saan ujutettua myös joogaa väliin, sillä siitä en ihan heti ole valmis luopumaan. Rauhallinen yin-jooga sitä paitsi toimii loistavasti palauttavana ja energisoivana hoitona kipeille ja rasittuneille lihaksille. Ja pääkopalle. 

Totean heti ensimmäiseksi, että itse tarvitsen eniten ohjattua ruokavaliota. Tiedän kyllä miten syödä terveellisesti ja tajuan ravinnon makro-arvojen päälle, mutta en ole ikinä vielä löytänyt sopivia ruokamääriä ja makroja, jotka sopivat juuri itselleni ja omaan treenimäärääni nähden. Tässä valmiissa paketissa ne on molemmat mietitty valmiiksi ja minun ei tarvitse kuin toteuttaa se. Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilen myös maidotonta ruokavaliota. Minä, joka rakastan maitoa niin paljon, että juon sitä jopa janooni ja yhdellä aterialla voi mennä jopa litra maitoa, aion nyt olla kuusi viikkoa ilman maitoa ja muita maitotuotteita. Siinä siis yksi todella iso muutos.

_MG_8897.jpg

Maidon tarpeellisuudesta ja terveellisyydestä on kahta koulukuntaa. Koska en täysin allekirjoita normaalia ruokaympyrämallia, olen avoin muillekin näkemyksille, kuten esim. biohakkeroinnille. En kuitenkaan jaksa tehdä taidetta tai ydinfysiikkaa niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin syömisestä, joten olen pyrkinyt valitsemaan jotakuinkin kultaisen keskitien. Maidonjuontia olen kuitenkin jo pitkään miettinyt. Sanotaan, että maito ylläpitää elimistön eri tulehdustiloja ja aiheuttaa mm. limankertymistä tms. No, minähän astmaatikkona ja allergikkona kärsin erinäköisistä tukkoisista olotiloista sun muista. Yksi asia on kuitenkin mietityttänyt ja se on juurikin tuo liman erittyminen. Palasimme kotiin 9 päivän reissusta, jossa en juonut maitoa laisinkaan. (Ulkomailla en sitä juo.) En tarvinnut astmapiippuani kertaakaan, eikä keuhkoissa tuntunut limaiselta. Palasimme kotiin ja join ekana iltana varmaan sen litran maitoa ja kas kummaa, tartuin piippuun samana iltana. Ja seuraavana. Kyllähän tuo vähän laittaa miettimään…

Valitsemamme valmennus kestää kuusi viikkoa. Sillä pääsee varmasti loistavaan alkuun ja aivan varmasti myös jotain muutosta tapahtuu. Meillä on ollut aikeissa tehdä tämän kuusiviikkoisen jälkeen vielä toinen kuuden viikon setti eri ohjelmalla, mutta tarkempi haju asiasta varmaan syntyy tämän ekan valmennuksen aikana. En lähde tässä nyt vielä huutelemaan mihin valmennukseen lopuksi päädyimme, haluan ensin saada omia kokemuksia ja näkökulmaa asiaan.

_MG_8894.jpg

Vaikka inhoan skeptisyyttä, huomaan, että nyt sitä on ilmassa. Vähän mietityttää toimiiko tämä varmasti. En epäile omaa sitoutumistani tähän, kuusi viikkoa nyt seisoo vaikka päällään! Olen kuitenkin nyt pari vuotta yrittänyt ihan toimivilla metodeilla ja mm. personal trainerin avulla treenata itseäni siihen kuntoon, missä haluan olla, mutta tavoitteesta uupuu vieläkin. Suurin ero entisen ja uuden yrityksen kohdalla onkin nyt ruokavalio. En ole vielä koskaan treenannut tiukalla ruokavaliolla, joten ehkä se on se tähän asti puuttunut pala. Odotan siis mielenkiinnolla miltä homma tulee tuntumaan – meneekö hermo sapuskoihin, jääkö nälkä, tuleeko ruokaraivo, pitääkö ahtaa väkisin suuria määriä, vaikkei millään uppoisi. Mitä jos ei ole energiaa treeneihin, entä jos ei palaudu tarpeeksi nopeasti, tuleeko ikävä maitoa… entä viiliä tai luonnonjogurttia, kyllästynkö yksitoikkoiseen raaka-ainemäärään… kaikkea tuota mietin. Ainakaan tässä ruokavaliossa ei ole sitä iänikuista mehukeittoa, maitorahkaa ja raejuustoa, joita kauhistelen. Meikäläinen kun ei taskulämmintä Ehrmannia suostu pukkarissa lusikoimaan ja mehukeitto saa jo pelkästä ajatuksesta puistatuksen aikaan. En tosin ole puuronkaan suurin ystävä, joten sen syöminen tulee olemaan vaikeaa.

Mietteistä huolimatta tänään on startattu treenit ja uudet ruokailutavat. Heräsin aamuviideltä tekemään tämän viikon ekan aamuaerobisen. Se meni itse asiassa aika kivuttomasti kuulokkeet korvissa Oscar-gaalaa katsoessa! Uudella höyryllä lähden kohta myös salille. Ostimme valmennuksen jo viime viikon puolivälissä, jotta pystyimme rauhassa tutustua tulevaan ruokavalioon ja käydä kaupassa ostamassa tarveaineita. Mietimme myös heti koko viikon ruokalistan ja mitä milloinkin syödään. Ennakointi on tässä hommassa varmasti parhain keino. Vaikka salitreenaus on vuosien ajalta tuttua, piti tutustua myös liikepankkiin ja tsekata uudet liikkeet, jotta osaa suorittaa ne puhtaasti.

Jos kiinnostaa, voin laittaa viikkokohtaisia kuulumisia tulemaan. Nyt kuitenkin toivottakaa tsemppiä tähän puristukseen – sitä tarvitaan! 🙂

Koti kylpee valossa

Ihana sunnuntai-aamu – lunta pyryttää ja on niin valoisaa, sopii täydellisesti laskiaissunnuntaihin! Käppäiltiin rauhassa vanhan koiraherran kanssa aamulenkki. Suojalumi tarttui pörröisiin tassuihin ja vatsan alle niin, että kotona ne piti sulattaa suihkulla pois.

Mahtava viikko takana! Töissä oli 70% henkilökunnasta talvilomalla, sai rauhassa tehdä rästihommia pois, niin oman loman aikana kertyneitä, kuin koko syksynkin ajalta. Huomenna voi aloittaa vähän kuin puhtaalta pöydältä. Viime viikko olikin ihanan pehmeä lasku töiden pariin loman jälkeen. Jatkettiin viikonloppua yhtä rennoissa merkeissä ja perjantaina menimme töiden jälkeen leffaan. Suosittelen jokaista tanssin ja musiikin ystävää katsomaan La La Landin – tosi ihana leffa! Kuulin leffasta kuvauksen: ”They don’t make movies like this anymore” -ja se on kyllä totta. Tuo oli ihana, raikas tuulahdus menneisiin, vaikka ihan tätä päivää elettiinkin.

_MG_8961.jpg

Eilen istuimme iltaa ystävien kanssa. Juteltiin, herkutetiin leipomallani mutakakulla, nautittiin pari lasia skumppaa ja katseltiin reissukuviamme. Tänään rauhoitun ihan kotona tekemällä en mitään. Kaupassa tosin pitää käydä ja alkaa valmistautua henkisesti tulevaan 6 viikkoon. Maanantaina nimittäin starttaa hikinen projekti – ihan kirjaimellisesti! Kerronkin aiheesta lisää heti huomenna aamulla, joten kantsii olla kuulolla!

Valoisat päivät houkuttaa tarttumaan kotona kameraan, vaikka tuntuu, että koti on jo kuvattu tuhanteen kertaan joka kulmasta. Tätä kulmaa ei ole kuitenkaan näkynyt, sillä vasta uutukainen laajakulmalinssini mahdollistaa tämän – näkymän eteisen kautta olkkariin. Laitepäivityksellä kodista löytyy kuin löytyykin uusia kulmia nähtäväksi!

Nautitaan valoisasta ja talvisesta sunnuntaista! Mukavaa laskiaista!

Somista kukilla!

Sisustusrintamalla on tällä hetkellä aika hiljaista. On vaikea repiä aiheita sisustamisesta, kun kotona ei juurikaan tapahdu mitään. Koti on pitkään tuntunut kivalta juuri sellaisena kuin se on – väkisin ei voi alkaa tekemään muutoksia, jos niitä ei kaipaa.

_MG_8915.jpg

_MG_8911.jpg

Haaveilen tosin yhä uudesta sohvapöydästä ja ruokapöydästä, mutta sopivia yksilöitä ei ole tullut vastaan syksynkään tiukasta etsinnästä huolimatta. En jaksa stressata huonekaluasioista(kaan) juuri nyt, ehkä pöydät kävelevät vastaan kun niitä vähiten odotan. Selailen silloin tällöin nettikirppareita, ainakin uuden sohvapöydän haluaisin hankkia kierrätettynä ja mielellään sellaisessa kunnossa, että se tarvitsisi vähän omaa fiksailua ja tuunailua. Siinä olisi sopiva kiva projekti keväälle!

_MG_8906.jpg

Olen ihastellut Instassa upeita, kauniin keväisiä koteja ja sytyin ihan täysillä taas kevätkukista. Sipulikukat ovat parhaimpia piensisustusjuttuja tähän vuoden aikaan.

Jos sohvatyynyjen ja maljakoiden pyörittely tuntuu itsestäni tällä hetkellä turhalta ja tyhjänpäiväiseltä, sormien upottaminen multaan ja erilaisten kukka-asetelmien teko on ollut hyvää vastapainoa. Pikkuhiljaa sisäinen puutarhurini alkaa heräilemään horroksesta ja pihahommat pyörii mielessä. Aamuinen, 20 sentin lumikerros kuitenkin tyrmäsi täysillä haaveet keväisistä puutarhahommista. Onneksi syyhyä pystyy helpottamaan kotona pienillä ruukkupuuhillakin.

_MG_8903.jpg

Ostoskoriin valikoitui keltaisia tete-narsisseja, vaikka ne ei kuulukaan kukkaan puhjenneena lemppareihini räikeän keltaisen sävynsä vuosi. En kuitenkaan kolmesta kukka/puutarhakaupasta huolimatta löytänyt suosikkejani helmililjoa tai krookuksia tai hempeän keltaisia perunanarsisseja. Ehkä myöhemmin on sitten niiden vuoro, nyt nautitaan näistä! 

Ruukuissa on kummassakin kolme narsissia. Lisäsin sipuleiden juureen myös vaaleaa sisal-heinää vähän viimeistellymmän ilmeen aikaansaamiseksi.

_MG_8908.jpg

Nämä kuvat on räpsitty tänään normaalin työpäivän jälkeen – eikö olekin ihanaa, kun valon määrä on lisääntynyt ihan huimasti! Kevät tulee vielä…! 🙂

Liu Jo -käsilaukku

Olen tullut melko krantuksi käsilaukkujen suhteen. Laukussa pitää miellyttää niin moni asia, ennen kuin sellaisen hankin. Ensisijaisia asioita on tietenkin ulkonäköön liittyvät asiat; malli sekä väri. Kantohihnat ovat tärkeät, samoin sisätaskut sekä miten laukku suljetaan – vetskari, neppari, nauhat vai mitkä. Eikä pidä unohtaa tietenkään laukun kokoa ja käyttötarkoitusta.

Minulla on ennen tätä uusinta hankintaani neljä laukkua. Kaksi niistä on ”kesälaukkuja”, sillä ne ovat vaaleita ja vierastan käyttää kovin vaaleita ja valkoisia asusteita ja vaatteita myöhään syksyllä sekä talvella. Pimeään vuodenaikaan käytössä on ollut kaksi muuta laukkuani (ruskea ja musta), mutta kaipasin niiden rinnalle jotain uutta, sillä toinen on melko pieni, eikä mukaan voi ikinä ottaa mitään ”ylimääräistä” laukun vakiokamojen ulkopuolelta. Toiseen, johon mahtuu taas enemmän, olen hieman jo kyllästynyt paljon käytön vuoksi. Kaipasin lisäksi vaihtelua kantohihnoihin, sillä kolme laukuistani on yliolan -hihnalla.

_MG_8816.jpg

Nyt hankinkin Milanosta uuden käsilaukun, joka poikkeaa muista laukuistani. Merkki on italialainen Liu Jo. Kahden veljeksen perustama trendikäs yritys valmistaa mielestäni kauniita laukkuja, joista jotkin tosin liian koristeellisia ja erikoisia makuuni. Uskallan verrata Liu Jo:ta amerikkalaiseen Michael Korsiin ja hintatasokin on aika lailla sama. Milanossa oli Liu Jo -merkin liikkeessä vielä osa vanhan malliston tuotteista -50% alennuksella. Löysin omani sieltä jäätyäni ensin harkitsemaan ostosta. Vasta toisella vierailukerralla liikkeeseen kävin laukun ostamassa, kun mieskin jo käski mennä hakemaan sen! Mahtoi olla kyllästynyt jahkailuuni! Aika uhkarohkeaa oli jättää laukku ekalla kerralla ostamatta, sillä se oli viimeinen kappale, mutta ajattelin, että se odottaa siellä kyllä, jos se on minulle tarkoitettu 🙂

Tässä laukussa on muista laukuistani poiketen montakin asiaa; ensiksi liukuväritys. Mietin kyllästyisinkö tuohon efektiin pian, mutta koska väriero on aika pieni, ajattelin sen kestävän kuitenkin aikaa ja katsetta. Toisekseen mietin pitkään pussimaista mallia. Kokisinko mallin käytössä hankalaksi, sillä suuaukko on pienempi kuin pohja. Kolmanneksi mietin lyhyttä kantohihnaa, sillä kuten mainitsin, olen yleensä suosinut yliolan-hihnoja, sillä ne jättää kädet ihan toisella tapaa vapaaksi, kuin yhdellä olalla roikkuva kassi. Koska halusin nimenomaan olemassa olevista poikkeavan laukun, tämä täytti sen kriteerin.

_MG_8827.jpg

Ihastuttava tekoturkis-pallero on irroitettavissa, mutta ainakin näin kevättalveen se vielä sopii. Pidän myös logosta. Se on isolla, mutta koska se on samanvärinen laukun kanssa ja jää aavistuksen kiristysnauhojen alle, se ei ihan huuda sitä ääneen. Kultaiset pienet niitit ovat nätti ja vähän rock-henkinen lisä ja minä kun tuosta keltakullasta vielä kovasti pidän! Niitit kulkevat lisäksi laukun sivuilla, kuten ekasta kuvasta peilin kautta näkyykin.

Pukeudun aika simppelisti ja arvostan yksinkertaisia linjoja ja ilmeitä vaatteissa. Laukut ja muut asusteet saavat sitten mielellään olla näyttäviä ja koreilevia, joilla asuun saadaan pientä twistiä.

Muodin mekka Milano

Ei Milanoa turhaan sanota muodin mekaksi. Siellä on kaikki mahdolliset merkit edustettuna muutaman kadun varrella ja varsinkin maan omat huippunimet, kuten Valentino, Gucci, Prada, Salvatore Ferragamo jne. ovat esillä upeine näyteikkunoineen joka kadunkulmassa.

Tästä luksusta tulvivasta kaupungista alkoi meidän interrail -reissumme.

_MG_7509.jpg

_MG_7508.jpg

Shoppailijan unelmaparatiisiksi voi kutsua Galleria Vittorio Emanuele II:sta. Se on upea, katettu (ja millä katolla!!) ja hintava ostospaikka, johon emme viitsineet edes kahville pysähtyä, mutta jokaisen tulee maleksia tuolla huippuliikkeiden edustalla ja aistia tunnelmaa.

_MG_7507_2.jpg

_MG_7506_2.jpg

Piazza del Duomo, tuon ison tuomiokirkon aukio on loistopaikka aloittaa kiertely Milanossa, katsoit sitten nähtävyyksiä tai shoppailupaikkoja.

Duomo di Milano itsessään oli vakuuttava. Vaaleasta marmorista rakennettu goottilaistyylinen kirkko oli henkeäsalpaavan kaunis ja yksityiskohtainen. Kuvasin tuon kirkon joka kulmasta, mutta sisään emme valitettavasti menneet – jonot olivat niin massiiviset ja koska minä taisin olla ainoa, jota kiinnosti nähdä kirkko myös sisältä, jäi se tällä kertaa tekemättä.

duomo%201.jpg

duomo%202.jpg

Aukiosta haluan sanoa sen verran, että luonnollisesti se on täynnä turisteja. Ja puluja. Ja taskuvarkaita. Me emme (onneksi) joutuneet pitkäkyntisten uhreiksi, mutta ehkä osasimme välttää niitä pahimpia sudenkuoppia. Aukiolla oli paljon tummaihoisia miehiä, jotka melkein puoliväkisin halusivat kiinnittää turistin ranteisiin ohuita lankanaruja, vähän kuin jotain rannekoruja. Pari kertaa näimme poliisien puuttuvan tilanteisiin. Nämä ovat mitä todennäköisimmin niitä klassisia harhautuskeinoja – yksi kiinnittää narua ranteeseen, kun toinen vie kaiken mitä irti saa.

Heillä oli myös tapana heitellä siemeniä turistien jalkoihin, jotta tuhannet pulut ryntäisivät lähelle. Minä näin tuonkin taas harhautuksena ja lähdin samantien toiseen suuntaan, kun näin siementen lentävän jalkoihini. Tuo oli todella inhottavaa ja aukiolla ei saanut liikkua tai kuvata rauhassa. Tuntui koko ajan siltä, että jos keskittyminen omaisuutensa läsnäolosta (puhelin taskussa, kamera kaulassa, reppu selässä) herpaantuu hetkeksikin, se katoaa.

katu%201.jpg

Milano oli sateinen koko vierailumme ajan, mutta me silti kiertelimme eri katuja, jotka olivat täynnä ihania liikkeitä. Onneksi koko perhe tykkää shoppailla ja kierrellä kauppoja. Kävisi muutoin miehelläkin aika pitkäksi, kun perheen naiset ravaa kaupasta toiseen! Rahaa ei aina tarvitse käyttää kierrelläkseen liikkeitä, mekin piipahdimme lukuisissa myymälöissä vain katsomassa ja fiilistelemässä.

Muoti- ja merkkitietoisen parhaimpia katuja onkin Via Torino, Via Mazzini tai Corso Vittorio Emanuele II. Näiden varrelta löytää myös ketjuliikkeitä aina Zarasta Mangoon tai Tezeniksestä Alcottiin – eli myös tavallisenkin kuluttajan kukkarolle sopivia kauppoja löytyy, jos tuntuu, ettei Louis Vuittoniin tai Armaniin halua käyttää parin kuun palkkaa.

katu%202.jpg

Mainitsemisen arvoinen paikka on myös La Rinascente -tavaratalo, vähän kuin meidän Stockmann. Nappasin pari valokuvaa myös tuolta, sillä esillepanot olivat aivan huikeita!

rina%201.jpg

rina%202.jpg

rina%203.jpg

Varsinaiset alet olivat Milanossa jo ohitse, parhaimmat alet ovat tammi- ja heinäkuussa, mutta vielä löytyi superhyviä tarjouksia joissain liikkeissä. Mies osti nahkaiset merkkikengät ja itse löysin uuden käsilaukun italiaiselta merkiltä. Esittelen tämän ihanuuden erikseen. Minulle tuntui tärkeältä hankkia paikallisen suunnittelijan laukku, mutta voitte uskoa, ettei sitä ihan Pradalta kyllä ostettu…!

Ystävänpäivä (joka tuolloin oli lähestymässä) näkyi myös ihanasti joillain kaduilla. Via Della Spiga on muutoinkin yksi kauneimmista Milanon kaduista – se on kapea ja täynnä ihania putiikkeja. Myös pienten paikallisten käsityöläisten myymälöitä ja taitelijoiden ateljeita löytyy tältä kadulta.

katu%203.jpg

Milanon lähiympäristössä on outlet -myymälöitä, mutta näihin emme lähteneet tällä reissulla. Muuta Milanosta mainittavaa on toki ruoka – italiaista ihanaa ruokaa piisaa joka kulmassa ja me nautimme niin risottoja, pizzoja ja pastoja. Suosittelen lämpimästi Bebop -nimistä ravintolaa illallispaikaksi! Sinne kannattaa tehdä ehdottomasti pöytävaraus. Ravintola on tasokas ja tunnelmallinen ja palvelu on erinomaista.

Bebopissa tunsi olonsa kuin kuninkaalliseksi! Ravintolassa on myös erikseen gluteeniton ruokalista, joten minäkin sain valita ihan mitä halusin! Kun seuraavan kerran menemme Milanoon, menemme tuonne syömään aivan varmasti. Kameraa en viitsinyt juurikaan kaivaa esiin, sillä se tuntui tuossa paikassa tosi tökeröltä kuvata annoksia. Sisääntullessa jokaista asiakasta pyydettiin myös hiljentämään matkapuhelimet. Olipa ihanaa, kun kenenkään puhelin ei piipannut kertaakaan!

Milanossa yövyimme Hotel Five -nimisessä hotellissa. Se sijaitsi Porta Romanan metroaseman vieressä, josta oli hyvät kulkuyhteydet juurikin esim. Duomolle.

_MG_7540.jpg

_MG_7491.jpg

Metroliikenne on suurkaupunkien tapaan sujuvaa ja helppoa käyttää. Yksi yhdensuuntainen lippu maksoi 1,40. Eli halpaakin vielä. Tosin tuossa lipussa ei ole vaihto-oikeutta, kuten täällä kotimaassa olemme tottuneet.

Milano oli varsinaisen reilireissumme eka etappi. Olimme Milanossa kolme päivää, josta sitten lähdimme junalla eteenpäin.

juna.jpg

Seuraavista kohteista on tulossa reportaasia pikapuoliin! Stay tuned! 🙂

Kotiinpaluu ja kakku

Huhheijaa, mikä reissu! Siis niin yksinkertaisen upea matka takana, ettei oikein sanat edes riitä kertomaan!

Onneksi valokuvia on puolentoistatuhatta, joita pitää alkaa perkamaan ja valitsemaan, jotta saan teille parhaimmat näytille. Näimme niin valtavan kauniita maisemia ja uusia kaupunkeja ja kyliä ja koimme uusia asioita läjäpäin, että riittää taas kiikkustuolissa muisteltavaa! Kuitenkin matkalta kuin matkalta on aina ihana palata kotiin…

_MG_8836.jpg

Kotiinpaluu venähti jälleen kerran, taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kohdallemme osuu aina myöhästymisiä. Vimeiset kolme reissukertaa on mennyt jompaan kumpaan suuntaan lentoja odotellessa.

Tällä kertaa kotiinpaluu oli Riikan kautta, mutta siellä tapahtui eilen aamulla onnettomuus, joka sulki koko kentän. Meidän kone ei lähtenyt ajallaan Zürichista, jonka ansiosta myöhästyimme myös jatkolennolta Riika-Helsinki. Me jouduimme odottelemaan molemmilla kentillä useamman tunnin, joten aika väsyneenä palasimme yhden aikaan yöllä kotiin.

_MG_8813.jpg

Tänään kotiinpaluun ja miehen synttäreiden kunniaksi tein juustokakun. Miehen toiveesta sen kanssa nautitaan myös vaniljakastiketta. Hah, ei ihan tavanomainen yhdistelmä, mutta synttärisankari saakoon mitä haluaa! Poksautellaan myös prosecco-pullo ja fiilistellään vielä loman vikoja päiviä nautiskellen. Lomalla tuli tosiaan nautittua ihanaa ruokaa viinilasillisten kera, kulauteltua skumppaa ja syötyä herkkuja jälkkäriksi ja jäätelöä välipalaksi. Lomalla ei jaksa, eikä tarvitse nillittää sokereista tai kaloreista, lomalla nautitaan elämästä ja muiden valmistamista aterioista ja otetaan ilo irti. Ensi viikolla palataan taas ruotuun arjen koittaessa.

Me täällä vietetään viikonloppua loistavan loman jälkitunnelmissa. Katsellaan telkkarista tallenteita reissun ajalta, löhöillään sohvalla ja rapsutellaan rakasta karvakorvaa. Reissujen nurja puoli on aina kova ikävä koirakaveria…

Ihanaa viikonlopun jatkoa! 

Sallittu herkku – Banaaniletut

Sokeriton elämä maistuu aika hyvältä. Uuden Vuoden jälkeen ei ole juurikaan tehnyt mieli makeaa ja olo on koko ajan vain pirteämpi ja virkistyneempi! Kaiken ylimääräisen herkun pois jättäminen ja sen sijaan terveellisen ja ravintorikkaan ruoan syöminen on lisännyt energiamäärää ihan huimasti! Nälkä tulee tasaisesti 3-4 tunnin välein ja kun sen sammuttaa oikeanlaisella ruoalla, ei himotuksia synny. Vaakalukema näyttää vähemmän, housut ei kiristä ja olo on kevyempi. 

IMG_1545.jpg

Koska elämä olisi kuitenkin ihan mälsää, jos ei jotain herkuksi luokiteltavaa saisi nauttia lainkaan, piti ottaa kehiin taas terveellisempi ja kevyempi vaihtoehto. Suurelle osalle herkulliset banaaniletut on tuttuja ja meidänkin perheessä niitä on syöty jo muutama vuotta sitten ekan kerran. Letut ovatkin ihan hirmu hyviä! Näitä voi hyvällä omalla tunnolla popsia niin aamupalaksi, välipalaksi tai illalla jotain makeaa herkkua kaivatessa.

Itse valmistan letut yhdestä banskusta ja kahdesta kananmunasta. Heitän ne kulhoon ja vedän pamixilla sileäksi. Sekaan kanelia, kardemummaa ja nestemäistä vanilja-aromia maun mukaan. Kun annoksen nauttii vielä turkkilaisen jogurtin ja tuoreiden marjojen kera, on makuelämys taattu!

Jos vielä kaipaa hitusen makua, voi annoksen koristella teelusikallisella vaahterasiirappia. Oi nam!

Yrttilaatikko

Aika harvoin teen enää hetken mielijohteesta ostoksia. Olen oppinut, että hetken huumassa ostetut tavarat eivät yleensä ole niitä parhaimpia ostoksia – sen sijaan kauan harkitut ja mietityt hankinnat miellyttävät vuosienkin jälkeen.

_MG_7336.jpg

_MG_7339.jpg

Tämä HM Home -myymälän puinen laatikko suorastaan hyppäsi kassalle! Mikä lie tuossa niin miellyttikään, mutta näin sen kivana ja raikkaana piristeenä keittiön tasolla erilaisilla yrteillä täytettynä.

_MG_7343.jpg

Niinpä siinä onkin kolme lemppariani; basilikaa, rosmariinia ja timjamia. Maistoin hiljattain erään ravintolan jälkkärilistalta pannacottaa timjami-hunajalla höystettynä. Oli muuten aika hyvää! Yrtit sopivatkin maun antajaksi aika moneen ruokaan.

Pirtsakkaa päivää!

 

Valkosuklaa-vadelmajuustokakku (gluteeniton)

Oma, vuoden alusta asti kestänyt sokerilakkoni estää tällaisten herkkujen nauttimisen, mutta ei silti estä teitä saamasta tätä ihanaa reseptiä!

Olen valmistanut tätä vadelmaista valkosuklaajuustokakkua muutamaan otteeseen ja joka kerta se on kyllä vienyt kielen mennessään jokaiselta ruokailijalta. Kakku on gluteeniton ja valmistettu erilaisista normi viljatuotteita korvaavista jauhoista, mutta suosittelen kokeilemaan tätä ihan normaali ruokavaliota noudattavienkin keskuudessa. Kannattaa joskus astua siitä perus vehnäjauho -leivonnasta vieraammalle alueelle ja maistella miten rakenne ja maku muuttuu käytettäessä esim. kaurajauhoja tai maissitärkkelystä tms. Tämä kakku on sitä paitsi laiskan leipojan unelma – kaikki vaan sekaisin ja vuokaan paistumaan!

_MG_8839.jpg

Tarvitset pohjaan:

75g huoneenlämpöistä voita
30g sokeria
30g gluteenittomia kaurahiutaleita
40g gluteenitonta kaurajauhoa
55g maissitärkkelystä
1 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia (Farina paras)
1 maustemitta suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen
Sekoita kaikki pohjan ainekset taikinaksi ja painele irtopohjavuokaan
 Paista n. 15 minuuttia.

IMG_7977.jpg

Tarvitset täytteeseen:

600g tuorejuustoa
200g sokeria
3 kananmunaa
120g kermarahkaa (10% rasvaa)
30g maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
1/2 sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu
60g pakastettuja, kotimaisia vadelmia
60g rouhittua valkosuklaata

Vatkaa kaikki muut ainekset, paitsi vadelmat ja valkosuklaa tasaiseksi taikinaksi.
Kaada täyte paistetulle piirakkapohjalle ja ripottele pinnalle valkosuklaa ja vadelmat.
Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia.
Sammuta sen jälkeen uuni ja anna kakun jäädä jälkilämpöön vielä puoleksi tunniksi.
Anna kakun jäähtyä ja laita sitten jääkaappiin viilentymään jääkaappilämpötilaan ennen kakun leikkaamista.

IMG_7959.jpg

Sitten ei kun ääntä kohden! Omnom…:)

 

Reilausta aikuiseen makuun Alpeilla

Aika monta viikkoa tätä mietittiin ja venkslattiin, tutkittiin karttoja, hintoja, siirtymiä, vertailtiin mieltymyksiä, kiinnostuksia ja yritettiin löytää täydellinen kombo. Vaikeuksiltakaan järjestelyiden suhteen ei ole säästytty ja pitkin Eurooppaa on tarvinnut soitella ja meilailla kaikkien järjestämiseksi. Vihdoin kaikki saatiin kuntoon ja me lähdemme reilaamaan Alpeille!

_MG_7422.jpg

Tosi-reilaajat tuskin kutsuisivat tätä meidän versiotamme ihan ehdaksi, mutta meille tämä on aika lailla juuri sitä. 9 päivää ja 4 valtiota – kaupunkeja ja kyliä siinä sivussa monen monta. Aika kauan tosiaan hinkattiin reittejä, että saatiin reissusta mahdollisimman toimiva ja päästäisiin näkemään niitä paikkoja, jotka kiinnostivat eniten. Piti myös miettiä, ettei koko matka menisi ravaamiseksi ja että siirtymät olisivat lyhyitä. Keski-Euroopassa se kyllä onnistuukin, sillä pyöriessä tiiviillä alueella pystyy lyhyeenkin reissuun upottaa monta kohdetta.

Valitsimme reissun alkuun muutaman päivän vietettäväksi samassa paikassa, muutoin siirrymme rivakasti uuteen kohteeseen, joskus siis kuitenkin vain vartin siirtymällä, joten kovin rassaavaksi tätä reilausta en kutsuisi! 🙂

_MG_7420.jpg

No, mikä on meidän reittimme?

-Aloitamme Tanskasta! 🙂 Pitkällä välilaskulla lentoliput tulivat 3 kertaa halvemmaksi, kuin suorat, joten me käymme syömässä lentojen välissä brunssin Kööpenhaminassa ja tytär pääsee näkemään samalla myös tuon kaupungin ekaa kertaa. Köpiksen keskustan ostoskatuineen, satamineen ja tivoleineen kiertää nopeasti muutamassa tunnissa oikein hyvin. Varsinainen loma alkaa kuitenkin Italian puolelta.

Lennämme Köpiksestä Milanoon ja vietämme tässä upeassa muodin mekassa kolme päivää nähtävyyksiin tutustuen. Odotan erityisesti Duomoa, sitä suurta kirkkoa. Sen jälkeen aloitamme matkan kohti Alppeja. Alla tarkempi reitti kartalla.

reilireitti.jpg

Milanosta matkaamme junalla Tiranoon Como-järven rantaa sivuten. Odotan kauniita järvimaisemia tältä legiltä. Matka tuohon ihan Pohjois-Italiassa rajan tuntumassa olevaan kaupunkiin kestää reilu pari tuntia. Tiranossa vietämme yhden yön valmistautuen reissumme pisimpään junalegiin, joka sekään ei ajallisesti vastaa matkaa edes Helsingistä Joensuuhun!

Herättyämme Tiranossa hyppäämme siis maisemajunaan, jonka kyydissä kiidämme Alpeilla parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa kapealla radalla ylittäen solia huimia siltoja pitkin tulipunaisella junalla! Oman elämäni Tylypahka -junakokemus! Tuolla matkalla tuskin pystyy irrottautumaan kamerasta!

BERNINA%20.jpg

Matka panoraama-vaunussa, jossa on ikkunat kattoon asti ja vähän ylikin, kestää reilu neljä tuntia. Voipi olla, että tuollaisten kuvissa näkyvien siltojen kohdalla sieppaa vähän sydämestä… hui että!! 🙂 Juna matkaa parhaimmillaan 2,5 kilometrin korkeudessa ohittaen mm. maailmankuulun St. Moritzin hiihtokeskuksineen. Reitin päätteeksi saavumme Sveitsin puolelle Churiin, joka näytti sekin ihanalta paikalta kuvien perusteella!

Churista suuntaamme sitten kohti yhtä maailman pienimmistä valtioista – Liechtensteinia. Tämä oli listallani ihan ehdoton! Milloin muulloin tulisi mentyä tuohon maahan, jos ei nyt?! Useinhan Liechtenstein onkin läpilkulkupaikka Euroopassa liikkuessa. Yövymme pääkaupungin, Vaduzin ulkopuolella vähän ylempänä vuorella. Alhaalla kiemurtelee Rein-joki ja aika huikaisevat olivat näkymät hotellin kuvien mukaan. Liechtensteinin maisemat kiertää suurinpiirtein kävellen, joten yhtä yötä kauempaa emme tässä valtiossa ole. Siirrymme seuraavana päivänä vartin junamatkan verran Itävallan puolelle. Sieltä löytyi mitä söpöin pieni paikka, Feldkirch, perinteisellä alppimajatalolla puisine sänkyineen. Minua houkutteli takka, kylpyamme ja ne lumiset maisemat! Ah!

20150313_124835.jpg

Feldkirchistä matkaamme taas junalla reissumme viimeiseen kohteeseen, Zürichiin. Hyppelemme siis edestakaisin Sveitsin ja parin muun maan väliä. Zürichin suuressa kaupungissa lomailemme viimeisen päivän ennen kotiinpaluuta. Tämä sveitsiläinen kaupunki on tunnettu liikemaailman keskuksena. Ja rahan. Sen kyllä huomasi hotellihinnoissakin ja melkein päätä huimasi maksaa yhdestä yöstä kolmisensataa. Yllättävän monessa zürichläisessä hotellissa, jotka lähenteli meidän hintaluokkaamme, oli kauhukseni jaettava kylpyhuone. Siis what? Ymmärrän hostellit, mutta että ihan kolmen tähden hotelleissa jaettava kylppäri käytävällä. Ei ihan sovi meille, joten maksoimme vähän kylppärilisää saadaksemme oman.

Alunperin meidän piti viettää kaksi päivää Zurichissä, mutta tuon alppijunan takia jouduimme siirtämään kaikkea yhdellä päivällä eteenpäin. Tuon junan lippuhankinta oli oikea farssi ja veisi kaksi postausta kertomaan mitä sekoilua tuon takia näimme ja koimme, joten tyydyn vain sanomaan, että en enää ikinä aio ostaa Suomesta käsin Keski-Eurooppalaista junalippua!

20150314_112316.jpg

Matkasta tulee varmasti ihan huikea! Miettikää noita maisemia, mitä junien kyydistä näkee ja mitä kaikkea kävellen kerkeämme kiertämään. Nämä kaksi alppikuvaa on omalta laskettelureissultani Itävallan Alpeille parin vuoden takaa. Noita maisemia jaksoin ihastella suksien päältä ihan loputtomiin!

Tämä reili-reissusuunnitelma syntyi vähän kuin vahingossa. Alunperin lähdimme miettimään lämmintä allaslomaa, mutta hinnat lyhyen lentomatkan päähän (Kanaria/Dubai) olivat mielestäni pilvissä laatuun nähden, varsinkin ensiksi mainitun kohdalla. Ei tästä reili-reissustakaan ilmaiseksi selvitä, mutta lentoliput, majoitukset ja junaliput tulivat silti edullisemmaksi kuin viikon loma Kanarian altaalla. Ja uskon, että saamme tällä matkalla enemmän kokemuksia plakkariin.

Nyt onkin siis rinkan pakkaus edessä ja sitten ei kun reppu selkään ja kohti seikkailuja!

Koti ja koira jää äitini huomaan, joten levollisin mielin lähdemme reissuun niiltäkin osin. Olen ajastanut muutamia postauksia matkan ajaksi, joten lukuhetkiä tarjoilen teille lomankin aikana. Palataan tarkemmin reissutunnelmiin kotiin palattuamme! 🙂 Ciao! Auf wiedersehen!

Bernina Express -junakuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.