Lauri Ylösen tupareissa

Joukko iloisia ja innokkaita bloggaajia asteli hulppean talon eteen meren rannalle. He kävivät sisään Alvardagin* kutsumana Lauri Ylösen kotiin viettämään tupareita.

IMG_2111.jpg

IMG_2112.jpg

IMG_2066.jpg

Muistan kuunnelleeni Rasmusta parikymmentä vuotta sitten ekan kerran. Liquid oli aika kova biisi. Melkoisen siistiä oli nyt kuunnella herran itsensä kertomana projektin kulusta, Laurin taloista -tv-ohjelmasta, joka pamahtaa telkkariin MTV3 -kanavalle huhtikuussa, istua hänen itse suunnittelemallaan sohvalla ja hengailla Elastisen, Jarpin, Aleksi Valavuoren…. ja ketä meitä nyt olikaan, kanssa. Heh, oli pakko droppailla pari nimeä tähän kohtaan. 😉

IMG_2055.jpg

IMG_2062.jpg

olkkarista.jpg

IMG_2119.jpg

Vakavissaan Lauri osoittaa aikamoisia arkkitehdin kykyjä suunnitellessaan taloja. Joukko bloggaajia pääsi tutustumaan Laurin omaan kotiin ja koko projektiin jopa pari viikkoa ennen pressiä. Melkoisen etuoikeutettuja olimme! Saimme pyöriä talossa kameroidemme kanssa tunnin verran ennen muiden vieraiden tuloa. Yhteensä meitä taisi olla satakunta, kun loput vieraista asteli sisään.

Minusta Laurin kotona aisti kotimaisen suunnittelun läsnäolon hyvin vahvasti ja hyvin alvaraaltomaisesti. Materiaalit miellyttivät kovasti omaa silmää – raffia betonia täysin siistimättä seinissä, kun toisaalla pehmeät puunsävyt toivat tilaan lämpöä ja skandinaavista henkeä. Olohuoneessa kelpaa kestittää vieraita katon viistäessä korkealla ja valtavien ikkunoiden avatessa näkymän suoraan vedelle.

IMG_2171.jpg

IMG_2106.jpg

IMG_2088.jpg

IMG_2081.jpg

Virtaviivainen keittiö, suuret julkitiloihinkin sopivat laatikot kukille ja kasveille, älyttömän upea takkaseinä ja takorautakehikosta Laurin suunnittelemana valmistettu sohva kilpailivat kaikki katseen kiinnittymisestä. Suuren ruokapöydän ääreen istuu mielellään hyvän ruoan ja keskustelun pariin. Tuossa kodissa tullaan varmasti viettämään upeita hetkiä!

IMG_2064.jpg

IMG_2059.jpg

Jos toinen puoli on viihtymistä ja viihdyttämistä varten, toinen puoli taloa sulkee hiljaiseen syliinsä makuutilat ja suomalaisen rauhoittumisen pyhätön – saunan mustine lauteineen.

makkari%201.jpg

IMG_2101.jpg

IMG_2095.jpg

IMG_2098.jpg

Veden ääreen on vielä myöhemmin rakentumassa rantasauna vierashuoneineen, mutta kyllä tuolla sisätiloissakini saunoa kelpaa!

Talo oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita minäkin sovitun mukaisesti vain esittelen. Isot kokonaisuudet säästetään tietty telkkarin puolelle, eihän makeaa mahan täydeltä sovi saada…:) Pöllönsilmäiset laatat, wc-tilan hanat, kylppärin amme ja betoninen porraskäytävä sai aika monen meistä huokailemaan ihastuksesta. Silmään osui koko ajan jotain mielenkiintoista!

IMG_2167.jpg

IMG_2133.jpg

IMG_2143.jpg

IMG_2077.jpg

IMG_2080.jpg

Myös seinään upotettu työpiste lastenhuoneessa sekä kellarikerroksen kotiteatteri sai kamerat räpsymään.

IMG_2131.jpg

IMG_2085.jpg

Vaikka talossa riitti silmänruokaa, oli sitä luonnollisesti tarjolla myös fyysistä nälkää varten. Ai että miten hyviltä maistui raikkaan kirpakat smoothiet ja ihanat vegaaniset ruoat! Tuolta tarttui matkaan jo heti yksi resepti, jota kokeilla kotonakin!

jungle%20j.jpg

IMG_2159.jpg

Lauri itse osoittautui sydämelliseksi ihmiseksi, josta huokui lämmin ja vastaanottavainen energia. Hän kertoili innoissaan talosta ja koko projektista. Sen aikana hän on suunnitellut talon myös kolmelle muulle ystävälleen (mainitsinko jo Elastisen, Duudsoneiden Jarpin ja Aleksi Valavuoren…?), ja joiden talot tullaan näkemään telkkarissa kevään kuluessa. Nähtyäni tämän Laurin talon, en malta odottaa minkälaiset kodit on näille muille rakentunut!

lauri.jpg

IMG_2154.jpg

Yritä tuossa nyt sitten istua chillisti sohvalla kavereiden kesken lauman ihmisiä kuvatessa vieressä… 🙂

IMG_2199.jpg

Ilta oli kertakaikkisen mahtava ja oli ihana tutustua uusiin ihmisiin ja tähän ennen näkemättömään projektiin.

Suuri kiitos kutsusta Alvardagille ja Laurille, joka avasi ennakkoluulottomasti ovensa omaan kotiinsa ja jutteli ja poseerasi iloisesti koko illan lukuisten kameroiden edessä.

IMG_2176.jpg

Ilta päättyi – kuinkas muutenkaan näin tavis maanantain kunniaksi – kuin hulppeisiin ilotulituksiin…!

Ai että, kyllä nyt kelpaa painaa pää tyynyyn…

 

*Yhteistyössä Alvardag / Lauri Ylönen / Laurin Talot, MTV3

 

 

Pelastunut oliivipuu eteisessä

Ensimmäistä kertaa voin ilokseni todeta, että oliivipuu on selvinnyt hengissä talvesta! Luulen voivani julistaa näin, sillä pimein aika on ohitettu ja puu on alkanut tekemään uusia versoja!

_MG_2031.jpg

_MG_2018.jpg

Pidin syksyllä oliivipuuta ulkona terassilla auringonpaisteessa niin pitkään kuin vain uskalsin ennen kelien kylmenemistä. Nostin sen sitten sisään takaoven viereen, jotta se saisi mahdollisimman paljon valoa ikkunasta. Kun ilmat alkoivat viilenemään kunnolla, siirsin puun pakkasilta turvaan eteiseen, sillä pelkäsin sen saavan ovesta kylmää. Eteinen on ainoa paikka, jossa puu ei joudu myöskään olemaan patterin läheisyydessä.

Siinä se sitten nökötti jouluun saakka, jolloin sijoitin sen hetkeksi makkarin nurkkaan ikkunan eteen. Patterit eivät tuolloin huutaneet täysillä, sillä kuten tiedämme, etelässä joulu oli plussan puolella.

_MG_2033.jpg

_MG_2020.jpg

Muutamia lehtiä se alkoi tiputtamaan makkarissa oltuaan ja hetken jo pelkäsin, että se alkaa taas kuihtumaan kahden edeltäjänsä tavoin. Nyt puu on ollut kuukauden päivät taas eteisessä ja siinä se näyttää viihtyvän. Se saa kaiken sen luonnonvalon, jota tarjolla on.

Kastelun suhteen en osaa antaa mitään neuvoa, sillä olen kastellut oliivipuuta mutu-tuntumalla. Joskus se on ollut viikkoja ilman, joskus olen antanut runsaammin. Olen tutkinut aina lehtiä, en niinkään multaa. Olen kokeillut kuinka tiukasti lehdet ovat puussa kiinni ja tuntuuko ne kuivalta ja käppyröisiltä. Terveet, hyvinvoivat lehdet ovat pehmeitä ja taipuisia. Liian veden sanoisin olevan haitallisempaa, kuin hentoisen janon, joten olen antanut mullan kuivahtaa ihan koppuraksikin.

_MG_2019.jpg

_MG_2022.jpg

Kunhan kevät menee pidemmälle, siirrän puun taas olkkariin takaoven eteen. Siinä se on suoraan ikkunan edessä odottamassa kevätaurinkoa, kunnes viimein sen voi nostaa taas ulos. Onpa mahtavaa nähdä, että puu selvisi, vaikka en pystykään tarjoamaan sille sen ihmeempiä talvehtimisolosuhteita. Vielä hienompaa on nuo vaaleanvihreät uudet versot.

Pidän harvoista viherkasveista, mutta oliivipuu on kyllä ehdottomasti lempparini.

_MG_2031.jpg

Oletteko te onnistuneet oliivipuun talvehtimisen kanssa?

Sohvakyselyitä

Saan tasaiseen tahtiin kyselyitä meidän sohvasta – sehän on muotoilultaan melkoinen katseenvangitsija! Ajattelin vastata kerralla kaikille sohvakyselijöille tällä postauksella, vaikka toki olen sohvasta kertonut aina siitä kysyttäessä vastaamalla niin kommentteihin kuin sähköposteihinkin. 

sohva%207.jpg

sohva%204.jpg

Me hankimme sohvan kohta jo 3 vuotta sitten kesällä. Etsin nimenomaan kevyennäköistä sohvaa korkeilla jaloilla, jotta siivous olisi helppoa. Etsin myös valtavirrasta poikkeavaa muotoilua, sillä koin monet sohvat isoiksi ja rumiksi möhkäleiksi. En myöskään halunnut heittotyynyjä ja sohvan ulkonäön piti olla moderni sekä jämäkkä. En voi sietää lysyyn meneviä istuin -tai selkätyynyjä. Koska remppasimme koko alakerran lattianvaihtoa myöten ja uusimme ison osan kalusteista, ei budjetti ollut sohvan kohdalla enää kovin suuri. Niinpä jätin mm. kotimaiset monen tonnin sohvat väliin, vaikka niistä olisi mukavia löytynyt.

sohva%208.jpg

Tonnin verran maksanut sohva ostettiin nettikuvien perusteella ja aluksi hirvitti tehdä näin suuren kalusteen kohdalla ”sikaa säkissä” -tyylinen ostos. Sohva osoittautui kuitenkin juuri niin kauniiksi ja jämäkäksi, kuin mitä kuvienkin perusteella se oli. Sohvan hankimme jo edesmenneestä Kodin 1 -liikkeestä, eli tässä kohtaa niille meidän sohvaan ihastuneille huonoja uutisia – sohvaa en ainakaan itse ole enää keneltäkään muultakaan bongannut. On24 on myynyt sohvaa ”Fly” -nimellä, mutta sieltäkään sitä ei löytynyt enää.

sohva%205.jpg

Liki kolmen vuoden käytön jälkeen sohvatyynyt ovat edelleen yhtä jämäkät. Ne ovat säilyttäneet muotonsa erittäin hyvin. Selkätyynyt saa irti ja niitä voi käännellä käytön tasaamiseksi. Sen sijaan sohvan suurin miinus on istuintyynyt. Ne eivät irtoa. En ymmärrä miten niin voi olla. Ne kuitenkin altistuvat mielestäni eniten erilaiselle käytölle, hankautumiselle, erilaisille materiaaleille, koiran tassuille ja tahroille. Sohvan olen käsitellyt tahra- ja kosteussuojalla, joten siitä lähtee kaikki helposti irti ja kangas on säilynyt siistinä.

Harmikseni kankaanlaatu on kuitenkin näiden vuosien aikana kärsinyt. Tyynyjen reunoista, sohvan keskeltä (ihmiset muuten istuvat aina tyhjälle sohvalle keskelle!) missä tyynyt kohtaavat toisensa, on kangas alkanut nyppääntymään. Se on pientä ja tuntuu kädessä kosketeltaessa karhealta, eikä taatusti osu kenenkään silmään. Paitsi minun. Ja sehän riittää. Toistaiseksi se ei häiritse niin paljon, että edes harkitsisin sohvasta luopumista, mutta hieman mietityttää minkälaiseksi nyppääntynyt kangas vielä muuttuu – entistä isommaksi, silmällä selkeästi huomattavaksi…?

sohva%203.jpg

sohva%201.jpg

Sohvan väri on mielestäni kauniin harmaa. Niitäkin kun voi olla niin moneen eri sävyyn shiftaavia. Joskus sohvan väri tuntuu kuitenkin liian tummalta ja kaipaa ehdottomasti raikasta valkoista rinnalleen, edes ripauksen verran. Kun sohvanvaihto seuraavan kerran tulee joskus ajankohtaiseksi, mietin väriä uudelleen. Himoitsen valkoista sohvaa, mutta pelkään yli kaiken sen puhtaana pitämistä. En haluaisi verhota sohvaa millään huovilla tai muilla, mutta tummansinisten farkkujen värjäymät, iltapalalta läikkyneet kaakaot ja illanvietossa kaatuneet punaviinit kammoksuttaa todennäköisesti liikaa. Siksipä tämäkin sohva on harmaa.

sohva%2010.jpg

Vinkkaan tähän vielä sohvista sen verran, että jos joku haaveilee vähän samanlaista muotokieltä sohvaansa kuin meillä – tai ainakin vähän erikoisempaa, kannattaa ehdottomasti piipahtaa Habitat -myymälässä. Heillä on aivan ihastuttavia ja erilaisia sohvia valikoimissaan, joita ei tule joka kodissa vastaan.

sohva%202.jpg

Tässäpä oli muuten samalla kiva satunnaisotos-katsaus olkkarin erilaisiin piensisustusratkaisuihin parin vuoden sisällä. Järjestyshän meillä pysyy samana, sillä piano määrittelee paljon. Sille ei ole olohuoneessa kuin kaksi paikkaa; nykyinen portaiden alla tai entinen paikka takan tilalla. Piano ei saa olla oven lähellä, josta tulee kosteutta ja/tai kylmää, eikä saa sijaita suorassa auringonpaisteessa. Onneksi pienillä huonekalumuutoksilla, valaisimilla, tekstiileillä ja väreillä saa isojakin ilmeen piristyksiä aikaan!

Mikä muuten näistä kuvista ja sisustuksista näyttää sinusta kivoimmailta?? 🙂 Itseäni sykähdyttää ehkä eniten numero 2. Se on otettu vuosi tai kaksi sitten keväällä. Aurinko paistaa, helmililjat kukkivat ja ilme on raikas! Tuota epäonnen reklamaatio-mattoa ei tosin ole ikävä, mutta se toi kyllä kivasti ilmettä kotiin. Uusi matto on haaveissa siis kyllä!

UGG Boots ja varpaat kiittää

Ostin kesällä tehdyltä Nykin reissulta vihdoin kauan kuolaamani UGG Bootsit. Suomessa hintalappu on minusta ollut aina karmaiseva, mutta Nykistä kengät irtosi outletistä yli puolet halvemmalla.

Ai että näillä ei varpaat palele! Tuli testattua poposet niillä taannoisilla liki 30 asteen pakkasillakin ja jos kaikki muu paleli vaatekerroksissa huolimatta, niin jalat ei ainakaan!

_MG_1712.jpg

Valitsin omat kenkäni puolikkailla varsilla. Vierastin ennen tuota nappikoristetta, mutta kyllähän se tuo kivasti ilmettä näihin muutoin aika muodottomiin töppösiin. Tykkään lisäksi karvareunasta, joka pilkottaa sekä kengänsuusta että nappikoristeen molemmin puolin.

_MG_1710.jpg

_MG_1714.jpg

Mitkään vesikelin kenkulit nämä ei ole ja aika arat märälle muutenkin. Varsinkin tyttären kenkiin on tullut katusuolasta valkoisia rantuja, ihan kuin hometta. Täytyykin alkaa metsästää UGG Bootsien hoitoaineita ja harjaa. Toistaiseksi ollaan pärjätty kotikeinoin, mutta ajattelin hommata näille kengille nimenomaiset aineet. Jokin suoja-ainekin on ihan ehdoton!

Talven soisi vielä jatkuvan. Minusta helmikuukin on vielä ihan täysi talvi! Me ollaankin lähdössä lauantaina lemppari-talviurheilulajin pariin, eli skimbaamaan! Jipii!

Arki-iltana meidän kotona

Normaali ruokahuolto ei ole tällä alkaneella viikolla pelannut. Viikonloppu oli hieman erilainen kaikessa rentoudessaan, eikä normaalia kaupassakäyntiä tulevalle viikolle tehty. Tänään pitikin sännätä töiden jälkeen suoraan kauppaan ihmettelemään. No, ostetaan nyt edes parin päivän safkat. Nälkäisenä on niin viho viimeisintä olla kaupassa. Kasvispasta-ainekset ja huomiseksi kanaa sieltä kuitenkin lisukkeineen irtosi. Ja koirankakkapusseja. Vessapaperikin muistettiin viime tingassa. Sen sijaan palovaroittimen patteri jäi, kukaan ei jaksanut juosta hyper-marketin kakkoskerrokseen…

_MG_1904.jpg

Pastavesi nopeasti kattilaan. Tytär tekee kouluhommia keittiön pöydän äärellä isännän loihtiessa kastiketta. Minä tartun kakkostoimeeni kameran varteen ja yritän epätoivoisesti saada pimeässä ihania tunnelmakuvia kirkkaan pinkeistä tulppaaneista ja kynttilästä. Ne tarttui mukaan kaupasta, oli pakko saada jotain väriterapiaa. Kamerasta ei löydy sopivia asetuksia ja keskittymiskykykin on nollassa. Tuijotin töissä 8 tuntia taitto-ohjelmaa tehdessäni leiskaa uusille esitteille. Silmät harittaa ja nälkä kurnii suolissa. Oi, kiehu jo pastavesi!

_MG_1943.jpg

Koira röhnöttää itsepintaisesti jokaisessa kuvassa kuopsuttaen milloin korviaan, milloin takapuoltaan. Olisi sitten edes paikallaan, jos änkee joka kuvaan. Mamman poika. Sekin tahtoo vain huomiota möllötettyään koko päivän yksin. Ja levitettyään kaikki lelut pitkin huushollia. Pallo sohvan alla on bravuuri. Sitä kun ei yksin sieltä alta saa pois, niin on kiva huudella muita apuun.

_MG_1951.jpg

Kunhan sapuska on kauhottu, tartun joogamattoon ja suuntaan kohti salia. Ihana päästä nollaamaan pää. Ja ne silmät. Ne kun voi vallan mainiosti sulkea joogatunnilla ja kuunnella vain omaa hengitystään. Suihkun jälkeen kotona heitän parit näkkärit iltapalaksi, tuijotan ehkä yhden jakson Good Wifea ja laitan tänään ostetun Espritin paidan henkariin huomista varten. Kiva lähteä töihin uudella paidalla!

_MG_1954.jpg

Ei sen arjen tarvitse olla mitään muuta ihmeellistä kuin juuri tätä. Nyt just on aika hyvä olla…

Hyvää vointia joka tavalla

Tässä on aika kivuttomasti menty reilu parikymmentä päivää ilman sokeria ja herkkuja. Eikä pientä hedaria lukuun ottamatta tee edes tiukkaa.

Mieliteot on pysyneet hyvin poissa raikkailla hedelmillä ja marjoilla, joita on vedetty sellaisenaan tai smoothiena. Tänään tosin joutui turvautumaan puolikkaaseen Puhdistamon raakasuklaapatukkaan, kun meinasi tulla ruokaraivo ja varsinaista ruokaa ei ihan heti ollut tarjolla. Raakasuklaa valmistetaan vain pelkällä hunajalla makeutettuna ja suklaakin on vähintään 70% kaakaopapua. Loistava terveellinen ja kotimainen valinta, jos on jotain hyvää saatava.

_MG_1898.jpg

Vitamiineihin ja hivenaineisiin olen kiinnittänyt myös huomiota. C-vitamiinin otan mielelläni suoraan appelsiineista. Tällä hekellä appelsiinit ovat niin hyviä ja jääkaappikylminä maistuvat niin raikkailta! Ja mikä onkaan herkullisempaa, kuin tuorepuristettu mehu! Moni hedelmä aiheuttaa itselleni allergiaoireita, mutta onneksi appelsiini sopii myös minulle. 

Purkista vedän D- ja B-vitamiinia, sinkkiä sekä magnesiumia ja kromia. Kromipikolinaatti tasapainottaa hyvin sokeri -ja rasva-aineenvaihduntaa, joten se auttaa hyvin ainakin itselläni makeanhimoon. Kannattaa kokeilla, jos sokerihammas ei anna rauhaa!

_MG_1901.jpg

Syömme kotona hyvistä raaka-aineista itse valmistettua ruokaa. Emme käytä eineksiä, emmekä juurikaan puolivalmiita tuotteita ja ostamme kaiken maustamattomana. Pelkästään jo vilja-allergiani rajoittaa kaikkea tuota, mutta koska haluamme tietää mitä syömme, huolehdimme itse mausteista ja muista. Kiinnitämme huomiota proteiinin ja hiilareiden määrään, kasviksiin ja rasvanlähteisiin. Pidämme vähintään yhden kasvisruokapäivän viikossa, useimmiten kaksi. Kuitenkin ruokaan voisi kiinnittää vielä enemmänkin huomiota ja korjaantunee kevään kuluessa.

Heti kun luovuin taas sokerista, on olo niin paljon parempi! Jaksaa töissäkin paremmin, eikä inhottavaa vatsan turpoamista esiinny. Vedenjuonnilla yritän pitää aineenvaihdunnan kunnossa, mutta vielä enemmänkin sitä pitäisi kitata. Hyvä olo lähtee todellakin sisältäpäin ja kliseinen ”olet mitä syöt” -sanonta pitää kyllä kutinsa. Johan sen näkee peilistäkin!

appelsiini.jpg

Kurkusta alaslaitetun sapuskan lisäksi pitää olla myös mielenruokaa. Kolme joogakertaa viikossa on elvyttänyt loppusyksystä/alkutalvesta syöksykierteeseen lähteneen mielenrauhan. Työstä ja opinnoista aiheutunut paine alkoi tuntumaan aika kovalta ja uskon, että osittain siksi sairastuin kovaan kuumeiseen flunssaan joulun alla. Mieli ja keho kun kulkee käsi kädessä. Nyt on kuitenkin taas sisäinen rauha saavutettu ja olen luopunut mm. liiasta suunnittelemisesta. Uskokaa tai älkää, on paljon vapauttavampaa elää näin, kun kalenterinsivut ammottaa tyhjyyttään. Jooga on myös toiminut loistavana kuntouttavana elementtinä selälleni, joka ei edelleenkään ole pahojen fasettilukkojen jäljiltä kunnossa, mutta kuitenkin parempi. Taidankin seuraavaksi turvautua ystävääni, yhteen Suomen parhaimpaan kiropraktikkoon avun saamiseksi.

Salitreenit ovat nyt tauolla, tarvitsen tällä hetkellä enemmän palauttavaa ja lempeämpää liikettä keholle. On tärkeää osata kuunnella omia tarpeita ja omaa kehoa. Se kyllä kertoo mitä tarvitsee. Tässä iässä sitä osaa jo kuunnella ja melkein on pakkokin, sillä ei tästä enää nuorruta… Ihanat talvipäivät ovat omiaan myös ulkona oleiluun. Sekin on mitä mainiointa tuuletusta pääkopalle! Ja mikäs näissä Suomen metsämaisemissa on samoillessa vieressä taapertavan koiraherran kanssa…

_MG_1877.jpg

Tänään oli aivan maksimaalisen ihana päivä! Söimme ensin rauhassa koko perheen voimin maistuvaa aamupalaa ja sitten lähdimme puoleksitoista tunniksi kavereiden kanssa auringonpaisteeseen luistelemaan. Perään harrastettiin vähän retail-terapiaa ja sain hankittua mielenkiintoisen kirjan joululahja-lahjakortilla. (Palaan tähän kirjaan aivan varmasti vielä myöhemmin, se nimittäin ansaitsee ihan oman postauksen!) Illansuussa nautittiin kuusi tuntia uunissa muhinutta karjalanpaistia perunamuussin kanssa ja äsken otettiin vielä kunnon löylyt saunassa vartalokuorinnan kera. Nyt on olo ihan super rentoutunut ja levännyt. Kohta kömminkin vällyjen väliin, sillä unta on saatava riittävästi ja vähintään 8 tuntia yössä. Kokonaisvaltaisella hyvinvointiteemalla on siis mennyt tämä päivä. Ja oikeastaan koko tammikuu tähän asti. Näenkin, että tällä polulla on oikein hyvä jatkaa eteenpäin.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu! 

Viileän vaalea olkkari

Talven valo on kyllä mystisen sininen ja kylmä. Näihin viikonloppuna napsittuihin kuviin tallentui pakkanen ja kylmyys, kesäauringolla ei tällaisia kuvia vain saa.

_MG_1759.jpg

Jätin pikkusohvalle taljan, ikkunan vieressä on mukavampi köllötellä niin, mutta sohvalta otin jo paksut tekoturkispeitot ja tyynyt pois. Ne alkoi jotenkin tuntumaan tunkkaisilta. Vaaleus ja pehmeys ja paksu talvinen matto viestii silti vielä talvisesta kodista. Iltaisin sytyttelen lisäksi kynttilöitä ympäri huushollia.

Muutoin sisustus on aika riisuttu. Joulun aikaan koettu runsaus on ihanaa, mutta tammikuussa koti suorastaan huutaa keveyttä ja paljaita pintoja. Tilaa hengittää.

_MG_1737.jpg

_MG_1733.jpg

Kukkakimppu esiintyi jo aiemmassa postauksessa, mutta kyllä sitä kelpaa lisää kuvailla. Se on vieläkin ihan freesi.

_MG_1741.jpg

_MG_1731.jpg

Olen jäänyt ihan koukkuun Good Wife -sarjaan. Taidankin siirtyä kuuman kaakaomukin kanssa Netflixin pariin.

Mukavaa iltaa.

Oman Pentin voittaja

Kiitos teille yli sadalle arvontaan osallistujalle, jotka selvästi arvostatte kotimaista käsityötä ja suunnittelua! Ihania Pentti-kommentteja olitte jättäneet! 🙂 Pentit ovat selvästi sulattaneet aika monen sydämen.

_MG_1651.jpg

Oman Pentti-jakkaran teidän joukostanne Random.orgin arpomana voitti nimimerkki; um.

Screenshot_20170117-205230.jpg

Lähetän sinulle hetimiten sähköpostia! Paljon onnea voitosta! Ja jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut ja Pentti jäi kaihertamaan mieltä – kurkkaa ihmeessä PenttiStoren sivuille ja tilaa omasi vaikka tänään!

Maalissa takki tyhjänä

Perjantai valkeni pienen jännityksen kourissa.

Jo kolme viikkoa deadlinesta myöhässä ollut monen kuukauden työprojekti tulisi vihdoin päätökseen. Odottamattomat tekniset haasteet yllättivät loppumatkasta niin meidät kuin yhteistyökumppanin. Pieni turhautuminen sekä mielessä jo kytenyt turnausväsymys koko syksyn kestäneestä samojen asioiden kelaamisesta alkoi melkein tuntumaan jo liian hankalalta. Voittekin uskoa, että kun perjantaina vihdoin kaikki oli ohitse, takki oli melkoisen tyhjä.

Olo oli innostunut ja helpottunut, tuntui kuin jokin paino olisi nostettu hartioilta. Olin ylpeä, sillä suuri osa visuaalisesta ilmeestä on omaa käsialaani, joskaan en unohda taitavia ja tarkkoja kollegoitani ja yhteistyökumppaneita, jotka omalta osaltaan toivat pakettiin niin paljon lisää sellaistakin, johon oma tieto-taito ei riitä.

_MG_1765.jpg

Pientä lisämomenttia valmiiksi hermoja raastavaan perjantai-päivään toi se, että olin menossa konsultaatiokäynnille plastiikkakirurgille tarkastamaan omituista ihonalaista pattia otsassani, kun yhtäkkiä lounastunnilla lekuriin hilpaistuani huomaankin makaavani toimenpidehuoneessa sairaanhoitajan ja kirurgin asetellessa leikkausliinaa kasvoilleni. Voin muuten kertoa, että tällä kipukynnyksellä ei koskaan tulla ottamaan botoxia otsaan – niin hitokseen sattui kolme puudutuspiikkiä! Sitten jo upposikin skalpelli ihoon…

Palasin puolen tunnin kuluttua toimistolle huonovointisena, päänsärkyisenä, otsa muodottomaksi turvonneena ja tikattuna painesiteen painaessa silmäluomea silmän päälle ja puolen päänahan ollessa täysin puutunut. Normioloissa olisin painunut äkkiä kotiin lepäämään ja katseilta piiloon, näytin aika karmealta, voin kertoa sen, mutta iltapäivän deadline oli nähtävä/koettava livenä.

_MG_1763.jpg

Kun homma oli paketissa, lähdin kerrankin ajoissa töistä ja kurvasin kukkakaupan kautta. Olin ansainnut kukkia. Valitsin eucalyptyksen oksia, lemppareitani neilikoita, tähdykettä ja suuria vihreitä peikonlehtiä. Kotona kaadoin itselleni ison lasin valkoviiniä ja heitin ekaa kertaa pitkään aikaan jalat rentoina pöydälle. Uni kutsui sänkyyn jo kymmeneltä. Silmät eivät enää pysyneet auki. Sama meno jatkui lauantaina.

Tänään olen vähän siivoillut, leiponut ja henkisesti valmistautunut tulevaan viikkoon. Edessä on vielä jälkipyykki; raportointia, viimeisiä hienosäätöjä ja loppupalaveria. On oltava tehokas, sillä viikko on taas puolikas. Torstaina ja perjantaina kutsuu koulunpenkki.

_MG_1764.jpg

Tuntuu ihan uskomattoman hienolta juuri nyt! Ihan hetken verran jäin miettimään tuntuuko ”tavallinen” työ nyt enää miltään tämän puristuksen jälkeen. Edessä on kuitenkin taas uusi pariviikkoinen projekti, joten ei tässä ihan laakereille jäädä lepäilemään. Alkuvuosi on töiden puolesta käynnistynyt siis täydellä höyryllä, mutta onneksi olen onnistunut rauhoittamaan vapaa-aikaa juuri niille asioille joita oikeasti haluan tehdä juuri nyt. Illat töiden jälkeen on täyttynyt lähinnä joogasta. Rauhoittavaa vastapainoa kiireisille ja pitkille työpäiville ja hyvää kuntoutusta marraskuussa oireilemaan ryhtyneelle selälleni.

Tänään paistan vielä lihapullat, kaivan varastosta skrinnarit ja lähdetään raikkaaseen talvi-ilmaan vielä luistelemaan miehen kanssa. Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava viikonloppu!

 

Nälkä kasvaa syödessä – Valokuvaus

Valokuvaus on harrastus, joka vie koko ajan enemmän mennessään.

Aloittaessani bloggaamisen huomasin pian, että puhelimen kamera ei vain enää palvele tarpeeksi hyvin. Sillä saa toki otettua kelpo kuvia ja myönnän rehellisesti, että muutama lemppariotokseni on otettu älypuhelimella. Kuitenkaan hämärässä ei puhelimen kameralla saa kuvia, joita enää halusin blogissani jakaa, tämä alla oleva hyvänä esimerkkinä. Myös nälkä kasvoi syödessä ja ajatus ”oikean” kameran hankkimisesta tuli ajankohtaiseksi. Siitä se sitten lähti.

kamera%203.jpg

Ostin kolme vuotta sitten itselleni joulu/synttärilahjaksi Canonin 600D järkkärin, joka edelleen palvelee hyvänä runkona. Kuvasin pari vuotta kameran mukana tulleella kittilinssillä. Sillä kuvaan edelleen suurimman osan kuvistani, mutta huomasin kaipaavani enemmän valovoimaa sekä pehmeyttä epätarkkoihin kohtiin. Silmä kuvaamiseen niin visuaalisesti kuin teknisempiinkin asioihin keskittyen alkoi kehittyä nopeasti. Kittilinssin vaatimaton valovoima alkoi kyllästyttää sen venyttäessä hämärässä valotusaikaa, lisäten tärähdysherkkyyttä ja jättäen vielä kuviin kohinaa.

Sainkin yllättäen vuosi sitten synttärilahjaksi Canonin 50millisen kiinteän polttovälin linssin. Se on hinta-laatusuhteeltaan tosi hyvä, vaikka onkin muovisella olomuodollaan joidenkin mielestä ”halvan” oloinen. Meni hetki aikaa tottua linssiin, sillä ei-zoomilinssinä sen kanssa kuvakulman muuttaminen tapahtuu omilla jaloilla liikkuen, ei linssin rengasta pyörittämällä. Polttoväli tuntuu välillä ahtaalta ja kun koti ei ole suuri kartano, sisätiloissa kuvaaminen käy linssin kanssa joskus vaikeaksi, kun neliöt ei enää riitä tarpeeksi suureen kuvakulmaan. Käytänkin linssiä enemmän muotokuvaukseen ja yksityiskohtaisempiin kuviin, kuin suurien kokonaisuuksien vangitsemiseen.

IMG_4477.jpg

Nyt olen vuoden verran kaivannut vähän laajempaa kulmaa kuviini haaveillen laajakulmaobjektiivista. Nyt käykin kova vertailu ja jonkin objektiivin aion hankkia ennen helmikuista reissuamme, josta kerron teillekin ihan pian lisää! Ne maisemat tulevat tarvitsemaan hyvää linssiä!

Näen itse kehittyneeni valokuvaamisessa, mutta tekniikka -ja termipuoleen pitäisi panostaa niin paljon enemmän, eikä räiskiä kuvia vain fiilispohjalta ja haastavissa oloissa vain toivoa saavansa hyviä kuvia. Kamerassani on toimintoja joita osaan käyttää sujuvasti, mutta niitä on sellaisiakin, joita en osaa hyödyntää. Osa alan terminologiastakin on sellaista, että olisi kiva tietää tarkemmin. Pitäisi tutustua tarkemmin polttoväliin, kinovastaavuuteen, zoom-kertoimeen ja tuhanteen muuhun alan sanastoon ja vielä oppiakin ne ja harjoitella käytännössä kunnolla erilaisilla asetuksilla ja valotuksilla sun muilla. Ostin aikaa sitten kunnon opuksen järkkärikuvaukseen, pidän enemmän ehdan kirjan tunnusta käsissä kuin tietokoneen ruudusta, mutta en ole vielä(kään) löytänyt hetkeä, jolloin pystyisin kunnolla keskittymään ja sisäistämään luetut asiat.

20140209_102140.jpg

Kunnon laajakulmaobjektiivista saa pulittaa suolaisia tonneja, oma budjetti pyörii kuitenkin enemmänkin satasissa. Pari hyvää ehdokkia on seuloutunut vertailun ja valokuvausta harrastavan työkaverin ansiosta, eiköhän pian omaankin kameralaukkuun uusi linssi ilmesty!

Otan mielelläni vastaan suosituksia myös! 🙂