Aliarvostettu hiljaisuus

Silloin kun aamut ovat rauhallisia ja hiljaisia, ne tuntuvat kaikista parhaimmilta.

Herään aina hyväntuulisena, joskaan en jaksa mitään meteliä tai ääniä aamuisin. En juurikaan halua jutella heti aamutuimaan, vaan olla vain hetken omissa oloissani. Tähän hyvin sopien perheemme kaksi muuta nousee liki pitäen aina väärällä jalalla tarkoittaen yhteen supistettuja huulia ja mörököllimäistä olemusta. Emme siis käy mitään iloista keskustelua aamuisin, saati toivottele hyviä huomenia kovaan ääneen. Vaellamme hiljaisuudessa toistemme ohitse tai viereen sohvalle köllähtäen. Jokainen herätköön uuteen päivään haluamallaan tavalla ja minulle käy oikein mainiosti hiljaisuus.

_MG_0053.jpg

Herään viikonloppuaamuisin yleensä ensimmäisenä. Näinä harmaina hämärinä aamuina sytytän heti kynttilät, valoja en muutoin laita. Hipsin villasukat jalassa ja keitän kupin teetä. Istun sohvalla hiljaisuuden vallitessa rapsutellen vieressä tuhisevaa koiraa. Sitäkään ei näin vanhemmiten heti huvita lähteä ulos, vaan kaivautuu ennemmin kainalooni vielä torkkumaan hetkeksi syvään huokaisten. Kunpa jokaisen arkiaamunkin voisi aloittaa näin kiireettömästi hiljaisuudessa.

Hiljaisuudessa on hyvä olla. Aivot saa levätä, kun ne eivät koko ajan ole alttiina erilaisille äänille. Ajatus kulkee kirkkaampana jos jokin asia pitää ratkaista, kun sitä saa pohtia rauhassa hiljaa. Mieli vaipuu helpommin lepoon, kun ympärillä ei ole ärsykkeitä. Unen sijaan rentoutuminen voi tapahtua myös täysin valveilla ollessa, jos vain pystyy hetkeksi hengittämään ulos kaikki ajatukset, vetää sisään ilmaa ja päästää kaikesta jännityksestä irti.

_MG_0047.jpg

Television sijaan tuijotan usein vain ikkunasta ulos. En kaipaa ruudun välkkyviä valoja tai vaimeaakaan taustaääntä. Pihapuuhun lennähtää satunnainen lintu. Hiljaisen aamun äksöniksi se riittää vallan mainiosti.

Halloween-kattaus

_MG_0040.jpg

Amerikkalaiset osaa tehdä kaikista juhlapyhistä jotenkin niin suurta ja massiivista. En pidä sitä yhtään huonona asiana. Heillä on loppuvuosi yhtä juhlaa – ensin tulee Halloween, joka saa aikuisetkin pukeutumaan ties miksi, lapset juoksentelevat kaduilla naamiaisasuissaan tarjoamassa ovelta ovelle karkkia tai kepposta. Koko naapurusto muuttuu hulluttelevan pelottavaksi ja talot ja ihmiset ovat kuin kauhuelokuvista suoraan. Kurpitsalyhdyt koverretaan ajoissa valmiiksi ja talo koristellaan hämähäkinseiteillä ja pihat hautasmaita muistuttaviksi alueiksi. Juhlaan panostetaan niin ajallisesti kuin rahallisesti.

Sitä seuraa Kiitospäivä – perheen ja suvun yhteinen juhla juuri ennen joulua, jossa keskitytään yhdessäoloon, hyvään mieleen ja siihen, että ollaan aidosti kiitollisia kaikesta hyvästä, jota elämässä on ja niistä kaikista läheisistä siinä pöydän ympärillä. Sitten päästäänkin jo jouluun…

_MG_0041.jpg

_MG_0023.jpg

Suomeen ei Halloween ole vielä rantautunut samassa mittakaavassa. En tiedä tarvitseeko sen edes, joskin huomasin hipeltäväni erilaista Halloween rekvisiittaa Stockan tavaratalossa. Toiset arvostelevat Halloweenin olevan ”taas vain yksi kaupallinen teko-juhla”. Minusta mikään hetki, juhla tai pyhäpäivä ei ole koskaan ylimääräinen, jos se tuo ihmisten elämään iloa millään muotoa. Ei kai kenelläkään sitä voi liikaa elämässä olla, joten pyh, tuollaisille arvosteluille! Ennemmin överit, kuin vajarit!

Meillä piti tänä vuonna olla amerikkalais-tyylinen Halloween-juhla kaikkine kliseineen. Kerkesin jo aloittelemaan juhlan suunnittelua, kun erinäisistä syistä juhlat peruuntuivat. Kylläpä harmitti! Olisi ollut ihana viettää oikein synkkä, hämähäkinseittien ja kynttilänvalon sävyttämä Halloween-ilta, mutta joskus ei mene vain suunnitelmat yksiin. Ehkä ensi vuonna…

_MG_0037.jpg

_MG_0017.jpg

_MG_0025.jpg

Isojen juhlien sijaan vietämme rauhallisen illan kotona. Sekin kelpaa kyllä, eilen en jaksanut mennä edes jumppaan kiireisen työviikon jälkeen, joten rento hengailu kotona sopii passelisti! En kuitenkaan ihan täysin ollut valmis hylkäämään Halloweenia. Tigerista ostetut kynttilät ja hämähäkit toivat kuuden euron sijoituksella oikein kivan Halloween-tunnelman tähänkin kattaukseen. Euron hämähäkkejä lukuun ottamatta rekvisiitta palaa kaikki poiskin, joten ylimääräistä krääsääkään ei kotiin jää. Minä tykkään kattauksesta, sopivan synkkää, joskin tunnelmallista.

Nyt vielä ulos lyhdyt palamaan ja odottamaan, josko oven taakse ilmestyisi jotain kauhistuttavia vieraita illan mittaan…! Niitä pikkuisia naapuruston Halloween-juhlijoita varten varauduimme herkuilla. Ennemmin treat, kuin trick. En usko, että vessapaperi koristaisi etuovemme kirsikkapuuta mitenkään nätisti… 😉

_MG_0045_1.jpg

Kauhistuttavaa Halloween-iltaa kaikille!

Perinteiden puolesta

Ihan tyttäreni syntymästä lähtien olen joka vuosi hänen synttärijuhliensa jälkeen alkanut keskittymään joulun tuloon. No niin, nyt tuo J-sana on sitten mainittu ekan kerran! 🙂

Ensimmäinen askel siihen on ollut itse tehtävien joulukorttien suunnittelu ja askartelu – perinne, jota en ihan heti aio unohtaa. Tykkään kovasti askarrella ja tehdä käsillä, joulukorttien väkertäminen on vain yksi mieluisista joulupuuhista. Uskon, että myös korttien saajat arvostavat elettä, jokainen kortti on kuitenkin ajatuksella ja lämmöllä tehty.

_MG_9953.jpg

Tänä vuonna eniten miellytti perinteisiksi jouluväreiksi mielletyt sävyt; ehta joulunpunainen ja ikisuosikkini, kaunis harmaa. Pilkahdus raikasta valkoistakin niihin eksyy. Vaikka värit ovatkin perinteiset, kortti itsessään on modernimpi. Ideoita pyörittelin mielessäni korttien ulkonäöstä Pinterestiä apuna käyttäen ja muutamaa sieltä bongaamaani kortti-ideaa yhdistellen syntyy tänä vuonna meidän perheen joulukortti.

_MG_9954.jpg

Täällä aukeaa siis korttitehdas ja noita voi pikkuhiljaa reilun kuukauden ajan askarrella aina kun aikaa löytyy. Määrällisesti lähetän kortteja n. 30 kappaletta joka vuosi. Ja ihme kyllä, aika lailla saman verran niitä putoilee meidän postilaatikkoon takaisin. Ihana ajatus, ettei muutkaan ihmiset ole valmiita unohtamaan joulukorttiperinnettä! En tiedä lämmittääkö mikään muu sydäntä niin mukavasti, kuin käsinkirjoitettu tervehdys sukulaiselta tai ystävältä. Aika pienen vaivaa se nimittäin vaatii.

Haastankin kaikki lukijani lähettämään tänä vuonna EDES yhden joulukortin! <3

Nuoren naisen kakkupäivä!

Aika harvoin arkena tulee kakkua syötyä, mutta tänään on erikoispäivä. Rakas tyttäremme täyttää 19 vuotta, kyllä sen siivellä voi yhden kakkupalan nauttia! En kyllä tiedä missä välissä tuo pieni tyttö kasvoi nuoreksi naiseksi… vuodet ovat kuluneet aivan hurjaa vauhtia!

Tänään meillä tarjoillaan pienillä kahvikutsuilla naked cake -henkistä herkkua. Välissä on valkosuklaa-vaniljamoussea sekä tuoreita vadelmia. Koristeena on rosmariininoksia, marenkeja sekä rutkasti tomusokeria. Halusin pitää kakun ilmeen tosi nudena ja herkkänä.

_MG_9976.jpg

Olen hurjan ylpeä tuosta ainokaisestamme. <3 Jotenkin olemme onnistuneet kasvattamaan hänestä itsenäisen ja empaattisen ihmisen. Sellaisen, joka huomioi aina muita, on ehdottoman luotettava ja seisoo rohkeasti omien mielipiteittensä ja uskomustensa takana. Hänellä on isänsä rauhallisuus ja minun päämäärätietoisuus. Joka asiassa läsnä oleva pedanttius on hänen tunnistettavin piirteensä. Ovet ovat auki elämään – näillä piirteillä pääsee varmasti kauas!

_MG_9995.jpg

_MG_9996_2.jpg

Muistan kirjoittaneeni hänen rippijuhliinsa liittyen rimpsun, joka on siitä asti jäänyt mieleen:

Me olemme antaneet siivet ja juuret.
Siivet, joilla lentää maailman tuuliin,
juuret, jotta tietäisit minne palata.

Hyvää syntymäpäivää, rakas.

Onko se betonia?

Tuo taisi olla ensimmäinen ajatukseni nähtyäni tanskalaisen OOhh -merkin maljakot.

Paljastui kuitenkin, että hämäävästä ulkonäöstään huolimatta ei ole, vaan kevyempääkin keveää paperia. Kierrätyspaperia. Maljakot eivät paina mitään. Jos palettiin lisää vielä sen, että sisäpuoli on pinnoitettu kumipuusta peräisin olevalla luonnonlateksilla tehden maljakosta vedenpitävän, olen entistä enemmän otettu.

_MG_9893.jpg

Ei myöskään haittaa, että harmaan sävy tässä maljakossa on aivan täydellinen kotiimme. Minä otin purkin käyttöön ruukkuna. Miten ihanan rauhallinen yhdistelmä, josta kieltämättä tulee vähän jo talvi mieleen; harmaa hillitty ruukku, rypistettyä voimaperia ja herkkä hopealanka käppyräisine oksineen. Taitaa sopia aika hyvin ajankohtaan, keskiviikoksi on luvattu valkoinen maa jo tänne eteläänkin! Miten ihanaa!

_MG_9892.jpg

Omani löysin LOISTE Living -putiikista. Tämä tuote meni heittämällä ykkös-sisustuselementikseni. Tuossa näyttää tulevan juhlakauden hyasintitkin varmasti ihanilta.

Kivaa viikonalkua kaikille!

Joko teillä on kausivalot?

Taidettiin olla ekat naapureistamme, jotka viritteli tänään kausivalot pihapuuhun.

IMG_9966.jpg

Tehtiin ekaksi aikamoinen homma siivotessa villiviinin ja muiden pensaiden lehdet terassiltamme – tuolta koristekivialueelta kun ne pitää ihan sormin nyppiä! Seuraavaksi ripustelimme jo lyhdyt roikkumaan talven varalta, ei niitä pakkasessa enää erkkikään virittele näpit kohmeessa. Terassin kupeessa kasvavalle tuijalle annoimme kyytiä oksasahalla. Muotoilimme über tuuheaa puuta vähän kapeammaksi ja lyhyemmäksi ja siitä tulikin todella siisti! Miten näppärä vekotin tuollainen oksasaha! Tuon lainasimme testiin kaveriltamme, mutta oman ostamme ensi keväänä ihan varmasti – mökilläkin riittää pensaita karsittavaksi.

IMG_9963.jpg

Havupuut onkin hyvä leikata näin syksyllä, kun kasvukausi on ohitse ja puut vaipuvat jo talvilepoon. Toinen vaihtoehto olisi keväällä heti ennen kasvukauden alkua, mutta se on mielestäni vähän vaikeampi ajoittaa. Trimmauksen yhteydessä ripustimme puuhun jo valot. Eipähän tarvitse enää takapihalla tehdä mitään ennen talven tuloa – sen kuin sytyttää kynttilät lyhtyihin ja nauttii! Etupihalle en ihan vielä viitsinyt kirsikkapuun valoja viritellä, ne laitetaan sitten ekana adventtina pikkujoulujen kunniaksi.

Päivä vierähti pihahommissa, jonka päälle nautimme neljä tuntia uunissa muhinutta karjalanpaistia. Nyt on sauna lämpiämässä ja loppuilta kuluukin Netflixin parissa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Antaa kattopeltien paukkua!

Näin eräänä päivänä auton ratin takaa sellaisen näkymän, joka tuntui minusta jotenkin ihan erityiseltä. Tilanne oli tuiki tavallinen, eikä kestänyt kauaa, vain suojatien eteen pysähtymisen verran, mutta nostatti pintaan tuhat ja yksi lapsuudenmuistoa, välähdyksiä luetuista kirjoista ja lapsena tehdyistä asioista. Kaikki tulvahti mieleeni ihan oudolla tavalla ja olen miettinyt tuota hetkeä monesti näin jälkikäteen.

Sade ropisi tuulilasiin niin, ettei pyyhkijät meinanneet riittää. Tuuli puski pisarat vaakatasossa ihmisten syliin, jotka yrittivät ilman sateenvarjoa kiirehtiä kuka mihinkin. Pysähdyin suojatien eteen ja katsoin kuinka oranssinkirjavat, suuret vaahteranlehdet lehdet liitivät ilmavirrassa keikkuen, syöksyen kohti katua ja ohikulkevan bussin ikkunoita niihin liiskautuen. Kuin ilakoivat lapset, ne tanssivat tuulen pyörteissä, rapisivat kantapäillä erilaisten kenkien. Tuo hetki oli niin täydellisesti syksy vihmovine tuulineen ja minä tunsin oloni jotenkin niin onnelliseksi nähdessäni sen. Se tapahtui kuin elokuvissa. Kuin hidastetussa elokuvassa.

_MG_9404.jpg

Nopeasti mieleeni välähti lapsuuden syksyt – kumpparit, joilla hyppelin lätäköihin loiskuttaen. Se pieni sateenvarjo rimpsureunoilla, jolla joskus kauhottiin sitä samaista lätäkköä, tehtiin patoja kaduille kumppareilla asfalttia raapien. Se ääni mikä siitä lähti, muistatteko sen? Tai ne vaahteranlehdistä kasatut keot, joihin pihan lasten kanssa hypittiin ja piilouduttiin. Tai kun heitettiin kasa lehtiä ilmaan ja sukellettiin niiden alle lehtisateeseen. Se tuoksu. Saan sen nenääni tuoksumaan vieläkin. Märkä maa, multa, reunoistaan jo ruskistuneet kirjavat lehdet. Ja kun niitä löytyi hiuksista vielä illallakin niskassa rapisemassa nukkumaan mennessä.

_MG_9393.jpg

Vaikka nyt onkin ollut kauniita päiviä, minua ei haittaa syksyn tuulet tai sateet. Antaa myrskyn pauhaa ja kattopeltien paukkua! Vedän takkia tiukemmalle ja keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Vedän sormikkaat käteen, laitan juoksuksi, jos sateenvarjo unohtui. Lapsena ei kastuminen haitannut. Silloin oli kaikki muukin vain yksinkertaisen kivaa. Milloin lakkasimme nauramasta lätäköille tai tukan kastelleelle sateelle?

Kotiin päästyäni sytytin kynttilät, napsautin sisustustakan päälle ja kuuntelin ropinaa ikkunalla. Katsoin tuulessa tempovia puita sateen piiskaamina. Ajatus päässäni oli, olen turvassa. Olen kotona. Olen lämpimässä. Se vasta on hyvä tunne.

_MG_9411.jpg

Minusta syksy on kivaa aikaa. Tunnelmallista aikaa. Mukavaa valmistautumista talveen ja niihin oikeasti vielä pimeneviin päiviin. Harmauteen ja kaduilla kiilteleviin lätäköihin, kun suurin hohto syksyn kauneudesta on jo haravoitu kompostiin. Silloin puutkin näyttävät ankeilta ja paljailta risuilta odottaen oksilleen kuuraa. Valkeaa lunta. Sillä se tulee vielä. Ja sitten nautitaankin jo ihan toisenlaisista tunnelmista ja maisemista…

Eletään hetki vielä tässä. Lehtensä luovuttavasta luonnosta voimaa saaden.

Tutustumassa LOISTE Livingiin

Sympaattinen ja ajatuksella rakennettu pieni sisustusputiikki LOISTE Living avasi ovensa muutamalle CASAn bloggaajalle viime lauantaina. Pääsimme tutustumaan rauhassa myymälään sen aukioloaikojen ulkopuolella ja jutella mukavia omistajan, Terhin kanssa. Törmäsimme alun perin LOISTE Livingiin Habitare-messuilla, jossa ihastuttava pieni osasto ja sen tuotteet teki vaikutuksen. Tähän piti tutustua tarkemmin!

LOISTE Livingin putiikki sijaitsee Alppilassa, heti Linnanmäen vieressä, joten putiikkiin pääsee kätevästi vaikka raitiovaunulla.

_MG_9814.jpg

_MG_9791.jpg

Putiikki on esteettisesti miellyttävä, jonka seinillä roikkuu rakkaudella itse valmistettuja hyllyjä säilytykseen ja jonka ikkuna kutsuu sisään.

Putiikki on pieni, mutta tilaan nähden sinne on osattu valikoida juuri sopiva määrä tuotteita ja ennen kaikkea juuri oikeita tuotteita. Ne ovat valittu myymälään ja verkkokauppaan ekologisten ja eettisten valmistustapojensa vuoksi. Vai miltä kuulostaa esim. kasviväreillä painetut kortit, jotka painetaan tuulivoiman avulla – ihan vain yksi esimerkki tähän alkuun mainitakseni.

_MG_9794.jpg

_MG_9796.jpg

Ihastuin itse muutamaan kivaan tuotteeseen, joille näin käyttöä heti itsellänikin. Tai no, palmunlehtilautaset saavat odottaa ensi kesään, mutta nämä kertakäyttöiset ihanuudet (raaskiiko noita edes roskiin käytön jälkeen heittää??) näin heti mökillä katetussa pöydässä niiden kammottavien valkoisten ja pyöreiden kertsilautasten sijaan! Onhan näitä näkynyt joillain festareilla tms. mutta en ole kuluttajamyynnissä vielä palmunlehtilautasiin törmännyt. Eikä hintakaan ollut mikään päätähuimaava, yllätti positiivisesti. Lautaset valmistetaan luonnostaan pudonneista palmunlehdistä – miellyttävä ajatus, ettei näitäkään varten revitä puista lehtiä väkisin.

Lautaset sopii niin kylmälle kuin lämpimällekin ruoalle ja ne kestävät myös mikroa. Vaikka kertakäyttöisiä ovatkin, nämä kyllä sietävät vähän vettä pienen huuhtomisen muodossa, jotta samaa lautasta voi käyttää useammin. Nämä lautaset löytyivät LOISTE Livingiltä saadusta goodiebagista ja olen kyllä niistä tosi iloinen.

_MG_9805.jpg

Lautaset tulee säilyttää ilmatiiviisti, siksi ne on muovipakkauksissa myymälässäkin. Jos ei itse tarvitse koko pakettia kerralla, kannattaa loput säilyttää uudelleen teipatussa pussissa, niin lautaset eivät pääse kuivumaan, eikä käpristymään.

Toinen kiva idea, jota heti jäin pyörittelemään mielessäni, oli julistelistat. Enää ei tarvitse laittaa julisteita raameihin, vaan ripustusmuotona voi käyttää tanskalaisen eco-merkin, Message Earthin puisia listoja, joihin juliste sujautetaan väliin. Miten rento ja erilainen tapa laittaa julisteet seinälle – ehdottomasti korvan taakse tämä idea!

_MG_9808.jpg

_MG_9809.jpg

Kolmantena ehkä henkilökohtainen suosikkini, tanskalainen merkki OOhh. Se valmistaa kierrätysmateriaaleista erilaisia tuotteita ja esim. Tokyo-maljakot/ruukut ovat valmistettu kierrätetystä paperista, jonka sisäpuoli on pinnoitettu luonnon lateksilla. Tämä kumipuusta peräisin oleva aine tekee maljakosta vedenkestävän. Ulkopinta näyttää aivan kiveltä ja betonilta ja rakastuin tähän jo messuilla. Niinpä kiikutin yhden matalan ruukun kassan kautta kotiin.

Nämä maljakot on valmistanut joku Sri Lankalainen nainen käsityönä kotonaan, josta Oohh maksaa reilun hinnan, jotta äidit voivat olla kotona samalla työskennellen, samalla huolehtien perheestään ja kodistaan. Kyllähän tällaisen tuotteen ostamisesta tulee vain pelkästään hyvä mieli.

_MG_9812.jpg

Tykkäsin myös kovasti saman merkin huoparuukuista, jotka nekin valmistettu eco-huovasta sisältäen saman lateksi-sisäpinnan, joten tuokin ruukku/kori kestää vettä.

_MG_9803.jpg

Viimeisenä pehmoisena lempparina alpakan villasta valmistetut tekstiilit. Voi pojat, mikä pehmeys!

Tanskalainen Elvang valmistuttaa tuotteet Perussa haluten edistää paikallisen maaseudun taloutta ja hyödyntää perulaista traditiota alpakkavillan kudonnassa. Niinpä näistäkin tyynyistä ja huovista on jokainen tulosta korkeasta paikallisesta ammattitaidosta. Tuo ylähyllyllä vilahtava kauniin harmaa tyyny huopineen oli niin lähellä lähteä kotiin nekin! Huovan rinnalla muuten jo aiemmin mainitsemani Tokio-ruukku.

_MG_9799.jpg

_MG_9819.jpg

Suosittelen lämpimästi tutustumaan LOISTE Livingin tarjontaan niin kivijalkamyymälässä Viipurinkatu 8:ssa tai verkkokaupassa.

*postaus toteutettu yhteistyössä LOISTE Livingin kanssa.

Voidepesu kasvoille

Tuo kuulostaa äkkisältään aika hullulta – mikä ihmeen voidepesu?!

Kirjoittelin hetki sitten silmänympärysihon ongelmista, jotka kaiken järjen mukaan alkoivat vaihdettuani meikinpoistoaineen. Sain tilannetta rauhoitettua Avenen  silmänympärysvoiteella (kts. tarkemmin täältä), mutta huomasin vesipesujen ärsyttävän koko ajan enemmän herkkää ihoa. Parhaimmillaan Pahimmillaan silmäluomet turposi yön aikana tuplasti ja varsinkin vasemman silmän ulkosyrjä punoitti luomesta rajusti ja alkoi kuivumaan ja hilseilemään. Iho tuntui myöskin kireältä ja jos silmät vähänkin vuotivat esim. tuulisella ilmalla, teki suolainen kyynelneste kipeää. Minulla ei ole koskaan ollut vastaavia iho-oireita ja niinpä olenkin nyt aika H. Moilasena, että mistä ihmeestä on kyse! Atooppiselta näyttää ja vaikuttaa, mutta lääkäriin oli turha mennä, sieltä kun saa vain kortisonivoiteen reseptin. Päätin kokeilla ensin kotikonsteja.

_MG_9872.jpg

Havaitsin, että varsinaisesti meikki ei ole se, joka oireita pahentaa, vaan meikinpoiston yhteydessä runsaasti käyttämäni vesi. Päivän aikana silmät ovat rauhalliset kevyen meikin alla ja turvotus laskee normaaliksi. Mutta heti kun pesen silmät kotiin päästyäni, alkaa älytön kutina, kirvely ja hetken päästä luomet taas turpoaa ja punoittaa. Olen pesun jälkeen laittanut luomille heti tuota Avenen voidetta, mutta jotenkin olo on sellainen, että damage has already been done, tuokaan voide ei pysty ihmeisiin. 

_MG_9876.jpg

Niinpä päätin jättää veden kokonaan pois kasvojenpesun yhteydessä ja siirtyä voidepesuihin. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa ruutattuani Aqualan L:ää (jota apteekissa tähän touhuun nimenomaisesti suositeltiin) kämmenelle ja hieroessani sitä maskaralla harjattuihin ripsiin, niin tuntui aika hoopolta. Miten ihmeessä rasva nyt poistaisi nämä tökötit ja sitten sitä ei edes huuhdottaisi pois vedellä, vaan jätettäisiin kasvoihin niine hyvineen?! Mutta mitä vielä, niin vaan kasvot kaikesta epäuskostani huolimatta puhdistuivat meikistä, eikä iho jäänyt ollenkaan kiristävän tuntuiseksi, eikä myöskään ihme kyllä rasvaiseksi. Kevyesti pyyhkäisin pehmeällä vanulapulla mustan ripsivärin värjäämän rasvan poskiltani ja silmäluomiltani ja huhheijaa, puhdas, kiristämätön ja rasvattu olo! 

Hullua, mutta toimii! Ja hei, ne silmät sitten… no ne tykkää kovasti voidepesuista ja olenkin saanut herätä voidepesut aloitettuani aamulla ilman turvonneita ja kipeitä, punoittavia silmiä! Avenella saan pidettyä kurissa muut oireet kuivumisesta kiristämiseen. Arvaatte varmaan, mitä kävi varsinaisille meikinpoistoaineille – ei tule minun kasvoilleni enää. Iso peukku rasvapesuille! 🙂

Tämän päivän ongelmia

Olen parina viime päivänä potenut jotain sisustuksellista kriisiä – niin, ne on näitä first world -ongelmia.

Joskus tökkii omassa huushollissa kaikki. Kaikki tuntuu jotenkin nuhjuiselta, niin nähdyltä ja kaipaa muutosta jokaiseen asiaan. Kaapit on täynnä tyynynpäällisiä, maljakoita, kynttilänjalkoja ja kauniita sisustusesineita, mutta mikään ei sytytä. Päätös valita uusi sohvapöytä tai keittiön ruokapöytä on tällä hetkellä elämäni suurin ongelma. No, ihan noinhan se ei mene, mutta blogimaailmassa tämä lähentelee jo massiivisen kriisin mittasuhteita.

_MG_9886.jpg

Kun tekee koko ajan mieli tehdä jotain luovaa, muokata, keksiä uutta, piristää ilmettä ja tuunata, on välillä hankala todeta, että joskus nykyinen on ihan hyvä. Mutta kun pää pursuaa ideoita ja mieli täyttyy inspiroivista sisustuskuvista, joita Pinterestin liikakäyttö aiheuttaa, tekee mieli myllätä koko huusholli uuteen uskoon! Parasta on kuitenkin miettiä rauhassa isompia juttuja – kuten vaikkapa näitä pöytäasioita ja sisustaa pienillä jutuilla. Niillä saa usein jo sammutettua suurimman janon.

Kaunista sunnuntaipäivää.