Makuuhuoneemme on ollut jo pitkään murheenkryyni. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin aina. En ole saanut sitä missään vaiheessa sellaiseen kuosiin, että se tyydyttäisi täydellisesti. Makuuhuoneemme on varmasti kokenut eniten muutoksia tässä kodissa; tyylejä, värejä ja erilaisia huonekaluvirityksiä on kokeiltu lukuisia vuosien saatossa, maalien väristä ja tapetista puhumattakaan, mutta aina tulos on ollut vähän sinnepäin ja jokseenkin tyydyttävä – ei koskaan täydellinen.
Tilan haasteena on ehdottomasti pienuus. Huoneeseen mahtuu 160cm leveä sänky ja siinä melkeinpä se. Pienet yöpöydät ovat joskus olleet käytössä, mutta en ole koskaan pitänyt sellaisesta symmetriasta, että sängyn molemminpuolin on samanlaiset kalusteet, joten ne ovat saaneet lähteä. Omalla puolellani yöpöydän virkaa toimittaa seinähylly, mies ei sellaista kuulemma tarvitse. Yö/lukuvalot on kiinnitetty suoraan sängynpäätyyn ja tämä onkin ainoa toimiva idea, josta tuskin luovun.
Huoneessa on kaksi ehjää seinää, mutta minusta on luonnollista pitää pääpuoli mahdollisimman kaukana ovesta. Toinen vaihtoehto olisi kääntää sänky niin, että pääpuoli olisivat heti oven vieressä. En halua kuitenkaan tuollaista levottomuustekijää unen ja rauhan kannalta, joten nykyinen sängynpaikka on ainoa järkevä. Ikkunan eteen en sänkyä harkitse vedon vuoksi, enkä oikeastaan siksikään, että ikkuna ei ole keskellä huonetta. Minusta näyttäisi hoopolta, jos sänky ei ole keskellä suhteessa ikkunaan. Ehkä joku päivä, kun tytär muuttaa omaan kotiinsa, me valloitamme hänen huomattavasti suuremman huoneensa ja teemme tästä meidän pikkuruisesta makkarista kauan kaipaamani kirjasto/työ/vierashuoneen isolla, muhkealla nojatuolilla ja valkoisella, lasiovisella kirjakaapilla höystettynä.
Lähdin miettimään mitä oikein makkarilta haluan ja vastaus oli selkeä; tunnelmaa. Makkari tuntuu nyt jotenkin kylmältä, valjulta ja kolkolta, olkoonkin, että sänky sen täyttää. Haluan ilmeestä pehmeän ja kutsuvan. Tummanpuhuvan tunnelmallisen. Minusta makkari saa olla sellainen pesämäinen ja ehkä huoneen pienuus tässä kääntyykin voitoksi. Säilytys vastaa tällä hetkellä tarpeita; pieni yöpöytätaso minulle ja pari seinähyllyä kirjoille ja esineille. Mitä huoneesta puuttuu on persoonallisuus ja se pehmeys, jota kaipaan. Näissä parissa alla olevassa kuvassa on vähän sellaista fiilistä mitä haen:
Koska kalustepuoleen ei ole tulossa muutoksia, jää jäljelle värit ja tekstiilit ja piensisustus. Tässä kohtaa on aikomus tarttua maalisutiin ja vaikka tummat värit pienentävät tilaa, aion siitäkin huolimatta maalata päätyseinän tummalla maalilla. Sävyä vielä pohdin, että jääkö harmaaseen vai meneekö mustaksi… Siinä taidan kääntyä Tikkurilan Deco Grey -värikartan puoleen.
Haluan myös petaukseen muutosta ja harkitsenkin suurta päiväpeittoa. Nythän meillä on ollut käytössä hotellimainen pieni peitto vain jalkopäähän levitettäväksi ja suuri kasa tyynyjä koristeeksi. Tyynyt kuuluvat kuvaan uudessakin suunnitelmassa, mutta ne valikoituu sitten päiväpeiton värin mukaan. Alustavasti olen ajatellut vaaleanharmaata peittoa ja sävyyn sopivia tyynyjä valkoisten lisäksi. Piensisustuspuolella toteutan makkariin myös toisen pitkään kaavailemani idean – kuvakollaasin. Yksi kollaasi meiltä jo kotoa löytyykin portaista, mutta se sisältää perhekuvia, joten sitä ei blogissa näy. Sen sijaan tämä kollaasi tulisi pohjautumaan itse ottamiini kuviin ja suunnitelmissa on teettää kuvat mustavalkoisina. Kollaasin sijoittaisin sängyn yläpuolelle sille tummaksi maalatulle seinälle. Sitten enää puuttuu tunnelmanluojat, kuten jokin ihana lyhty, ehkä orkidea seinähyllylle… jotain sellaista.
Kesäloma alkaa pian – koko loma aikaa suunnitelman hiomiseen ja sen toteuttamiseen. Koska mies inhoaa maalaamista, eikä juurikaan ymmärrä päiväpeittojen päälle, taitaa jäädä koko homma meikäläisen tehtäväksi! 🙂
(makuuhuonekuvat lainattu täältä ja täältä. Maalikuvat Tikkurila)