Meillä on valkoinen keittiö! 🙂
Olen pitänyt tosi paljon kotimme alkuperäisien kaappien vaaleanharmaasta väristä. Olen kuitenkin pitkään pohtinut miltä valkoiset kaapinovet näyttäisivät. Sen sijaan, että olisin maalannut harmaat ovet valkoiseksi (ja näin ollen menettänyt harmaan värin iäksi) tai ostanut kalliilla rahalla uudet keittiön ovet, varsinkin kun se olisi mennyt mittatilaustyöksi, päätin tuunata ovet valkoiseksi – milläpä muullakaan, kuin DC-Fixillä! Tuo kalvo on todettu aivan super hyväksi jo monen monta kertaa ja koska se lähtee irti jälkiä jättämättä, se oli täydellinen ratkaisu kaappien raikastamiseen.
Ostin Etolasta kahta eri leveyttä kalvoa ja kumisen lastan työskentelyä helpottamaan. Vaivan lisäksi tämä tuunaus maksoi n. 65 euroa. Vaivakaan ei ollut suuren suuri, sillä tottuneena päällystäjänä koin kalvon kanssa työskentelyn helpoksi. Kun apuna on vielä tasainen ja riittävän iso työtaso (keittiön pöytä), terävä mattoveitsi, fööni ja tuo kuminen lasta, ei yhden oven kanssa tuhraantunut kuin 15-20 minuuttia. Suurin osa ajasta meni pyöristettyjen kulmien kanssa nysväämiseen. Suuret pinnat huitelin menemään muutamassa minuutissa.
Ja näin sen tein: irrotin oven saranoista, ruuvasin irti vetimen ja pesin ovien pinnat huolellisesti tarttumisen maksimoimiseksi. Päällystämistä aloittaessani teippasin kalvorullan yläreunan keittiön pöytään, jotta alkupää pysyisi tiukasti kiinni – tämä helpottaa suuresti työskentelyä. En nähnyt järkeä yrittää sovittaa kalvoa heti kaapin oven reunaan myötäillen, saati ensin leikata oven kokoista palaa. Kokemuksesta sanon, että kalvo lähtee a i n a vähän vinoon menemään jossain kohtaa ja eniten harmittaisi se, että leikattu pala ei sitten riitäkään lopussa toiseen kulmaan. Tämän takia annoin kalvon mennä yli joka reunasta ja poistin ylimääräiset jälkikäteen.
Kun kalvon reuna oli tiukasti pöydässä kiinni, aloin toisella kädellä vetämään pois suojapaperia kalvon alta ja toisella kädellä silittämään kalvoa oven pintaan kumilastalla. Ilmakuplia ei syntynyt juuri lainkaan, kun pidin suojapaperia tiukkana ja heti kun kalvoa vapautui hiukankin, silitin sen lastalla oven pintaan. Pienet ilmakuplat sai parhaiten pois ihan vain sormella vähän kovemmin silittäen.
Pyöristyneen reunan sain parhaiten tehtyä föönaamalla kalvoa ensin lämpimäksi, jolloin sen käsittely helpottui sen muuttuessa pehmeämmäksi ja joustavammaksi. Sitten vain painelin ja silitin sen kädellä pyöreälle reunalle. Ylimääräiset leikkasin pois terävällä mattoveitsellä ja reunasta tuli erittäin siisti, täysin huomaamaton jopa.
Kulmiin jouduin tekemään pienen taitoksen, jotta kalvo varmasti pysyy irtoamatta kulmistakaan. Nuo taitokset tulivat oven alareunaan, jota kukaan ei katso ja yläreunaan, joka taas on niin ylhäällä, ettei kukaan sitä näe. Taitokset ovat nekin aika siistit, joten en ainakaan itse koe tuota millään tavoin häiritseväksi.
Sitten vain vetimet takaisin ja ovi paikalleen.
Tein päällystämisen osissa kaksi tai kolme ovea kerrallaan, joten aikaa tähän meni noin viikon verran. Eniten nyppi päällystää laatikoita, niitä kun ei saanut samalla tavalla pois paikaltaan. Poistin niistä vain vetimet ja päällystin paikallaan ja selvästi oli vaikeampaa saada kalvo sileäksi ilman ilmakuplia.
Mietin myös vetimien vaihtoa ja yksi DIY-viritys oli jo testissäkin, mutta luovuin kuitenkin lopuksi ajatuksesta vaihtaa vetimet. Pidän noista yksinkertaisista ja melko huomaamattomista lankavetimista aika paljon. Molemmat vedin-ehdokkaat olisivat ulkonäöllään vetäneet liikaa huomiota osakseen ja minä taas kun haaveilen yläkaapittomasta keittiöstä, en halunnut nostaa kaappeja esille yhtään enempää.
No, nyt minulla on sitten valkoinen keittiö! 🙂 Ryhdyin työhön niin innolla, että tuoreet ”ennen” -kuvat jäi ottamatta, mutta ehkä vanhakin kelvannee samasta kuvakulmasta.
Teimme samalla tuollaisen pienlaitehyllyn mikron yläpuolelle. Inhoan, kun keittiön pakollisia pienlaitteita on ripoteltuna tasoille. Paahtimen ja vedenkeittimen siirron jälkeen tasoille jäi silti vielä blenderi ja kahvinkeitin. En kuitenkaan halua sulloa näitä laitteita kaappiin, meillä kun käytetään jokaista vempainta joka päivä. Ei sinäänsä, että kaapeissa olisi edes tilaa näille… Muutenkin rauhoitin tasoja poistamalla tavaroita. Keittiön kaapit tuli samalla raivattua ylimääräisistä roinista (kaikkea sitä ihminen säilöökin!) ja siivottua oikein perinpohjaisesti samalla, kun ovet oli poissa paikoiltaan. Sai samalla iskulla vähän kuin kaksi kärpästä.
Hyvin muuten huomaa kuvista, miten talvella (vasen kuva) valo on sinisempää ja puhtaamman valkoista. Auringon säteet kellastavat valon heti ja kesäaikaan (oikea kuva) sisäkuvat ovat aina lämpimämmän sävyisiä.
Yhtä kaikki, nyt on meillä valkoinen keittiö…! 🙂 Minä tykkään. Entä sinä?