Ylioppilasjuhliin valmistautumista

Onko oikeastaan mitään kauniimpaa yhdistelmää, kuin valkoinen kukka ja vihreä lehti? Ei minusta. Takapihalla kukkii valtavat tuomipensaat ja oli aivan pakko taittaa pari oksaa myös olkkaria koristamaan. Laitoin oksat pyöreään kristallivaasiin, joka on lahja vanhemmiltani. Sain sen pari vuotta sitten valmistujaislahjaksi.

IMG_6945.jpg

IMG_6939.jpg

IMG_6948.jpg

Viikonloppuna kotiin tuli lahjana myös ihastuttavia valkoisia eustomia. On kyllä yksi lempparikukistani ja löytyipä tätä violettina myös hääkimpustani aikoinaan.

IMG_6960.jpg

Minkähänlainen kukkameri on kotonamme tulevana lauantaina tyttäremme ylioppilasjuhlissa? Ainakin ruusuja luulisi tulevan, onhan se aika perinteinen lakkiaiskukka. Maljakot vaan valmiiksi riviin…!

Pientä juhlastressiä alkaa kieltämättä pukkaamaan, vaikka syytä siihen ei varsinaisesti olekaan – kaikki on muistettu huolehtia jo suunnitteluvaiheessa, mutta toteutushan se tässä on vielä edessä:

-vuokra-astioiden haku
-lainattujen lisätuolien ja astioiden haku
-kaupassakäynti
-ruokien etukäteisvalmistelu, leipominen
-kakkujen nouto leipomosta
-kukkien nouto kukkakaupasta (kukituskukat koululle, pöytäkoristeet)
-koristelu ja muu järjestely esillelaittoineen (ylimääräiset istumapaikat, pöytäliinat jne)
-juomien kylmäänlaitto, baaripöydän rakentaminen
-noutopöydän rakentaminen (keittiötasojen raivaus tyhjiksi, tarjoiluastioiden esillelaitto)

Listaa olisi vielä voinut jatkaa muilla yksityiskohtaisemmilla jutuilla, mutta tärkeimmät taisi olla tuossa.

IMG_6958.jpg

Ehkä pientä jännitysmomenttia varsinaiseen juhla-aamuun tuo tuoreen ylioppilaan meikkaus ja kampauksen laitto. Olen aika velho tekemään kampauksia, laitan usein ystävien hiukset ja meikin, jos olemme lähdössä ulos, mutta ei tässä mitään ammattilaisia olla! Vaikka meikki ja kampaus on suunniteltu ja kokeiltu, niin toivoa sopii, että yhtä putkeen menee myös itse lakkiaisaamuna. Ennen tytärtä on pitänyt kuitenkin puunata omakin naamataulu ja kuontalo juhlakuntoon! Meikäläisen kello soikin jo aamuviideltä, että keretään kaikki tekemään. Huh.

Ylioppilasjuhlien suhteen teimme pari viisasta päätöstä heti alkuun. Tykkään leipoa, mutta nyt päätimme säästää aikaa ja ennen kaikkea hermojani ja tilata gluteenittomat kakut valmiina, eikä alkaa tekemään niitä itse 60:lle hengelle. Olemme myös palkanneet juhliin avuksi kokin, joka tekee osan ruokavalmisteluista juhla-aamuna sekä huolehtii tarjoiluista muutenkin koko juhlapäivän ajan. Ehkä paras päätös ikinä! Ei siitä omasta juhlimisesta tulisi muuten yhtään mitään ja minä kyllä katson, että ylpeinä vanhempina päivä on myös meille tärkeä ja sitä pitää saada juhlistaa, eikä seisoa keittiössä tiskivuoren, kahvinkeiton ja ruokien keskellä.

IMG_6967.jpg

To Do -lista odottaa tekijäänsä ja huomenna aloitetaankin ekat valmistelut. Asupuoli on myös vihdoin kunnossa – sekin on erittäin tärkeä osa suuressa päivässä (en edes viitsi lähteä purkamaan yksityiskohtia maailmalta epäonnistuneesti tilatuista mekoista ja kengistä…!). Nyt kuitenkin mekot ovat valmiina hengareissa, kengät seisoo rivissä sisäänajettuina ja isännänkin kauluspaita solmioineen on silitetty. Koko perhe on valmiina juhlistamaan tyttäremme tähänastisen elämän suurinta saavutusta. <3

Onko teillä tulevana lauantaina syytä juhlaan lakkaisten tai valmistujaisten muodossa?

Tea time

En ole koskaan juonut kahvia, mutta hyvä musta tee kuitenkin maistuu englantilaisittain tilkalla maitoa.

Juon enimmäkseen pussiteetä ja lemppariteet löytyy Twiningsiltä; Voayage tai Cinnamon, Apple & Raisin. Molemmat ovat mausteisia ja täyteläisiä. Irtoteetä olen enimmäkseen juonut joulun aikaan, jouluteetä taitaa edelleenkin löytyä kaapista. Hakusessa oli nyt tosi hyvä ja maukas irtotee.

IMG_6920.jpg

Myönnettäköön, että ihan alkuun ostin Tafelgutin Earl Grey -teepurkin täysin ulkonäöllisistä syistä. Näyttäähän se niin ihanan söpöltä! Purkki jää taatusti käyttöön, vaikka teet jo loppuisi.

IMG_6922.jpg

IMG_6923.jpg

Jatkossa ostan tätä teetä kyllä maun takia. Se todellakin on jotenkin toffeisen kermaisen makuinen, nam!

Tafelgutin teemaut ovat muutkin aivan ihanan kuuloisia, vai mitä sanoisit banaanitoffeetortusta, tummasuklaapistaasiteestä tai talvisemmasta lumihiutale-vaahtokarkkiteestä. Oi, näitä täytyy maistella enemmänkin!

IMG_6924.jpg

Omani ostin Hampton House -nettiputiikista. Tiedänpähän mistä jatkossakin ostan teeni.

Onko teillä teesuosikkeja?

Stressin tekeleitä

Vaikka pyhästi olen päättänyt olla stressaamatta, ottamatta ongelmaa ja kirjaimellisesti päänsärkyä asioista, joihin en voi vaikuttaa, ei se aina vaan toimi. Kevät on tuntunut ihanasta auringonpaisteesta ja lämpimistä keleistä huolimatta osittain jotenkin nihkeältä. Pinna on ollut kireällä, mieli apea ja energiatasot alhaalla ja kamala väsymys on ollut koko ajan päällä. Tuntuu, ettei mikään uni riitä ja viikonloppuisin on tullut nukuttua 11 tuntia per yö. Silti olen päivällä ollut kuolemanväsynyt. Arkisin uni taas karkaa liian kauas valoisien iltojen takia, eikä sänkyyn tule mentyä enää tarpeeksi aikaisin. Sitten taas kuljetaan puolivaloilla ja univelkaisena koko viikko töissä ja iltapäivästä meinaa nukahtaa työpöydän ääreen. Plaah.

IMG_6938.jpg

Reilun viikon kärsin kamalasta päänsärystä joka ikinen päivä, sain myös aika ajoin auraoireita. Vasen silmä, johon ne aina ilmestyy, pimeni usein keltaisen sirkkelin alle. Kun tuollaisia näköhäiriöitä tulee, ei voi oikein tehdä mitään. Katsetta ei pysty tarkentamaan mihinkään ja ohimoissa viiltävä kipu ei juuri kannusta lenkkipoluille tai salille saati kotitöihin. Mielessä on pyörinyt niin työasiat, kuin perheasiatkin sikin sokin. Onneksi maanantaina kuulimme uutisia,  jotka oikeastaan sitten katkaisikin päänsärkyputken ja taittoi stressaamiselta suurimman kärjen. Maanantaina julkistettiin ylioppilastutkinnon tulokset ja tyttäremme on uunituore ylioppilas! Jee! 🙂 Kirjoitusten aikaan yksi aine aiheutti vähän harmaita hiuksia ja sitä nyt sitten jännitettiin, mutta uskoin viimeiseen saakka, että läpi mennään ja niin mentiinkin! Olen niin ylpeä kielilukiosta valmistuneesta tyttärestämme, joka kirjoitti mm. neljä vierasta kieltä.

Aikamoinen jännitys ja paine helpottui niin meillä vanhemmilla, kuin toki myös tyttärellä, nyt kun tulokset ovat mustaa valkoisella. Nyt voidaan täysillä keskittyä juhlien järjestelyihin ja siihen itse lakkiaispäivään! Paitsi tytär, jolla on pääsykokeet edessä vielä ennen juhlia ja niihin taas on luettu ja luettu ja luettu… ei tuo abiturientinkaan elämä kovin stressitöntä ole!

IMG_6936.jpg

Ihanat ylioppilas-uutiset piristi mieltä kummasti ja päänsärkyä ei ole viikonlopun jälkeen enää ollut. Näin se ihminen tekee itse itselleen ihan fyysisiä oireita kaikella huolehtimisella. Olen kyllä aika varmasti myös loman tarpeessa. Vaikka tätä nykyistä koulua ja graafisen alan opintojani pystyn paremmin suorittamaan ihan töissä työajalla, kuin vapaa-ajalla verraten edelliseen kouluun, alkaa tämä jatkuva uuden oppiminen painamaan. Huomaan joka vuosi tässä toukokuun loppupuolella, että alkaa riittämään tämä työnteko ja kaipaan pidempää lomaa, se kun on melkein jo ovella. Ehkä kesäiset ilmatkin houkuttelee ennemmin ulkoilmaan ja rentoon oleiluun, kun huonosti ilmastoidussa toimistossa tietokoneen edessä istumiseen.

Viime loma on ollut tammikuussa oltuamme Prahassa. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Kevään työkiireet todellakin tuntuu, ei se huhtikuussa saamani ylennys ole ainakaan helpottanut kiireitä…! Nyt pitäisi jaksaa vielä kärvistellä kolmisen viikkoa ekaan lomaan. Tuntuu ihan hirvittävän pitkältä ajalta, vaikka äkkiä kai tuo menee. Sitten starttaammekin Nykin reissullemme ja sitä en malta odottaa! Loppuloma vietetään sitten heinäkuussa.

Maljakossa muuten ikivihreitä ikisuosikkejani – vuorenkilven suuria, kaalimaisia lehtiä! Nuo ei sitten kupsahda millään! 🙂

Terassin ja kesäkeittiön huolto

Viime kesänä teimme pikkuruisen takapihamme kannalta parhaimman mahdollisen päätöksen poistaa kitukasvuinen nurtsiosuus ja tehdä terassi liki koko pihan kokoiseksi. Rakensimme samaan syssyyn myös haaveissani olleen kesäkeittiön ja tälle kesälle jäi sitten noiden kahden asian huoltaminen – terassin ja kesäkeittiön öljyäminen.

Huoltohommelit on paras tehdä heti keväällä, niin voi sitten koko kesän vain nauttia elämästä takapihalla. Yhteistyö Teknoksen* kanssa ei olisi voinut nasahtaa parempaan saumaan! Teknos toimitti tarkat ohjeet haasteeseemme saada terassin vanha ja uusi osa samanvärisiksi, neuvot talven armoilla olleen kesäkeittiön huoltamiseen sekä tuotteet, joilla tämä kaikki saataisiin aikaan.

IMG_6673.jpg

IMG_6676.jpg

Ensiksi teimme terassille ohjeiden mukaisen pesun Rensa Terrace –terassipesuaineella harjaten lian ja havupuun tuoman vihreän ”homeen” pois ja antaen terassin tämän jälkeen kuivua hyvin muutaman aurinkoisen päivän ajan. Kuivana vanhan ja uuden osan rajaa oli hankalaa enää erottaa, pesu tasoitti jo sekin tuota värieroa tosi tehokkaasti.

Onneksi säät olivat puolellamme ja tarjosivat aurinkoisia päiviä huoltotöiden suorittamiseen. Varsinainen huoltokäsittely tehtiin terassille Woodex Wood Oil puuöljyllä. Sävyksi halusimme ehdottomasti harmaan, ruskeaa terassia olimme katselleet jo monen monituista vuotta kyllästymiseen asti. Sitä paitsi harmaa sopisi täydellisesti muutenkin kotimme väripalettiin ja mikä ihana ajatus onkaan, että kesällä pieni pihamme palvelee meitä toisen olohuoneen tavoin.

IMG_6700.jpg

Purkin sisältö sekoitettiin ensin hyvin ja mieheni, joka vastasi tästä öljyämistehtävästä, suti öljyn terassin pintaan leveällä sudilla, joka oli kiinnitetty jatkovarteen. Näin vältyttiin huonolta työasennolta ja turhalta konttaamiselta. Aloitimme uuden osan käsittelystä ja öljy levitettiin ohjeiden mukaisesti käsitellen koko lauta päästä päähän yhtäjaksoisesti. Tällä tavoin lautaan ei synny päällekkäisiä sivelyjä ja niistä mahdollisesti tulevia tummempia kohtia.

IMG_6701.jpg

IMG_6689.jpg

Alun perin ajattelimme, että riittäisi, jos uusi osa käsiteltäisiin kahdesti ja vanha osa kerran. Kävi kuitenkin niin, että vanha osa, jota emme olleet öjynneet pariin kesään, imi öljyä kuin sieni. Käsittelimme osia useaan eri otteeseen saadaksemme ne suurin piirtein saman sävyisiksi ja loppujen lopuksi taisimme öljytä vanhan osan kahdesti ja uuden osan peräti kolmesti! Värisävykin tummentui kivasti useampien käsittelyiden myötä ja vihdoin ja viimein terassi sai kokonaan yhtenäisen ilmeen!

IMG_6707.jpg

IMG_6726.jpg

Terassiamme kiertää valkoinen kiveys ja joka kevät se vaatii uutta kivikerrosta mm. maan painumisen takia ja toimmekin pihalle 100kg valkoista kiveä lisää. Nyt on kivialuekin taas ihanan raikkaan ja puhtaan näköinen. Pihalla on myös eri reissuilta tuotuja rantakiviä. Tykkään keräillä kiviä merenrannoilla ja pihallamme onkin kiviä jo aika monesta rantakohteesta.

Huolsimme samalla myös havukasvit; kolme tuijaa ja yhden marjakuusen sekä aidoilla kasvavan villiviinin. Nyt on taas kasveilla toivottavasti elinvoimaa lisää.

IMG_6849.jpg

IMG_6854.jpg

Pari sadepäivää osui huoltotöiden väliin ja niinpä jouduimme odottelemaan ennen kuin pääsimme käsiksi kesäkeittiöön. Taas hyödynsimme Teknoksen maalineuvonnasta saamiamme ohjeita tässäkin työssä. Kesäkeittiömme materiaalina on tuppeensahattu leppä, jota emme viime kesänä juurikaan käsitelleet. Raakapuu otti vähän nokkaansa talven pakkasista ja sahattu pinta alkoi hilseilemään.

20160522_213809.jpg

Skrapasimme reunat ja hioimme pinnat kauttaaltaan ja puu olikin aivan ihanan näköistä ja vaaleaa tuon jälkeen. Tuollainen vaalea puu, joka ei taita punaiseen, eikä kellerrä, on oma suosikkini! Harmi, kun puu ei säily tuollaisenaan mitenkään.

IMG_6778.jpg

IMG_6776.jpg

Hiontapölyjen puhdistamisen jälkeen olikin aika tarttua taas sutiin ja niin sai keittiökin harmaan öljyn ylleen. Siitä tuli ihan mahtava!

IMG_6816.jpg

 

kes%C3%A4keitti%C3%B6.jpg

Kesäkeittiön hyllyt täytin erilaisilla yrteillä ja purkeissa rehottaakin jo hyvä setti kaikenlaista; rosmariinia, timjamia, ruohosipulia, basilikaa, herneenversoa ja minttua. Toin ulos myös lopputalvesta kotiin ostamani laakerilehtipuun sekä oliivipuun nauttimaan aurinkoisista päivistä.

Koriin laitoin myös ikisuosikkejani limeä ja sitruunoita. Kesäkeittiön antimista onkin ihana laittaa ruokaan lisämausteita tai virkistää vesikannun sisältöä parilla siivulla kirpakkaa sitrushedelmää tai vihreillä yrttien lehdillä.

IMG_6883.jpg

Villiviini on tehnyt jo suuret lehdenalut, aika aikaisin ne tulivatkin tänä vuonna kiitos kesäisten lämpötilojen. Vielä menee kuitenkin jokunen viikko, ennen kuin tuo köynnös lehahtaa täyteen, syvänvihreään lehteen ja muuraa umpeen aitamme. Sitten on pieni pihamme erittäin suojaisa.

IMG_6895.jpg

IMG_6886.jpg

Takapiha on nyt mitä ihanin! Valmis ottamaan vastaan aurinkoiset päivät ja rennot hetket, kun voi vain loikoilla ja nauttia elämästä. Sitä oikeastaan teinkin jo tämän viikonlopun aikana hyvän kirjan ja kylmän valkoviinilasin kanssa auringon päivettäessä ihoa. Ah!

IMG_6892.jpg

IMG_6870.jpg

IMG_6847.jpg

Ei tässä voi oikeastaan enää muuta sanoa, kuin että tule jo loma…! 🙂

 

*Postaus toteutettu yhteistyössä Teknoksen kanssa.

Hurmaava Reykjavik

Viimeinen osa Islannin matkastani tulee tässä!

Olisi ollut kiva ihan tuoreeltaan laittaa teille Reykjavikin terveiset, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt käymään vielä kuvasaldoa läpi, saati kirjoittamaan ylös kaikki, mitä haluan paikasta kertoa. Tätä postausta on siis tehty useassa osassa, mutta nyt se on valmis! Esittelyvuorossa siis pääkaupunki Reykjavik, joka ennakkokäsitystäni mukaillen oli pieni, joskin ehkä vielä pienempi, kuin osasin edes odottaa!

IMG_6346.jpg

Olen käynyt kaikissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa ja jos näitä muitakaan ei metropoleiksi voi kutsua, Reykjavik on pikemminkin omassa mittakaavassani kylä, kuin kaupunki. Reykjavikin pienuus ei kuitenkaan ollut mikään negatiivinen asia, päinvastoin, se teki syrjäisen saaren pääkaupungista ainostaan vieläkin eksoottisemman ja pittoreskin. Minut Reykjavik kyllä hurmasi ainakin!

Reykjavik sijaitsee Islannin länsi-rannikolla, aivan merenrannan tuntumassa. Aika huikeat maisemat oli hotellistamme parin korttelin verran alemmas käveltyämme.

IMG_6349.jpg

IMG_6350.jpg

IMG_6361.jpg

IMG_6366.jpg

IMG_6369.jpg

Reykjavikissa on oikeastaan vain yksi katu, jota voi kutsua vähän kuin ”Helsingin Mannerheimintieksi” tai ”Aleksanterinkaduksi”, toki mittasuhteiltaan aivan toista luokkaa. Tämä katu on nimeltään Laugavegur ja sen varrella on suurimmat shoppailu- ja ruokailumahdollisuudet. Katuosuus, johon tämä kaikki on keskittynyt, on muutaman kilsan pitkä. Tämän talsii tunnissa tai parissa kaupoissa käyden ja välillä pysähdellen. Katu viettää alaspäin ja päättyy toriauekaan.

IMG_6388.jpg

Laugavegurin varrella talot ovat matalia, kuin omakotitaloja tai rivitaloja. Näky on sympaattinen ja ollaan kaukana suurkaupunkien vilinästä. Yllättäen talot olivat myös osin todella värikkäitä ja koska reissumme aikana Reykjavikia hyväili lämmin kevätaurinko, värit hehkuivat katukuvassa pirteällä tavalla.

IMG_6401.jpg

IMG_6399.jpg

IMG_6403.jpg

Hotelli Alda, jossa asuimme muutaman päivän, sijaitsi sekin Laugavegurilla. Hotelli oli moderni, skandinaavinen ja minimalistisesti sisustettu, joskin laadukkailla materiaaleilla ja kodikkaasti. Ihastuin yksinkertaiseen huoneeseen ja luksusmaiseen kylppäriin sadesuihkuineen. Sängyt olivat huippuluokkaa ja aamiainenkin oli runsas.

IMG_5980.jpg

PicMonkey%20Collage.jpg

IMG_6341.jpg

Parasta hotellissa oli kuitenkin suuri aula, jossa vietimme porukalla aikaa useampaan otteeseen. Ei tarvinnut änkeä jonkun pieneen hotellihuoneeseen, vaan kokoonnuimme esim. ennen illallista aulaan nauttimaan lasilliset kylmää valkoviiniä tai yömyssylle ennen nukkumaanmenoa. Aula oli sisustettu suurilla, upottavilla sohvilla, isoilla kirjahyllyillä ja kauniilla esineillä. Yhtenä iltana emme jaksaneet lähteä ravintolaan, vaan keksimme hakea sapuskaa lähi-pizzeriasta. Hotellin porukka antoi auliisti luvan noutaa pizzat viereisestä kuppilasta ja syödä ne aulassa sohvilla. Ei Suomessa vaan olisi moiseen suostuttu ikinä!

Hotelli Aldassa oli töissä nuorta, palvelualtista porukkaa. Suosittelen hotellia lämmöllä ja jos menen Reykjavikiin takaisin joku päivä, yövyn ehdottomasti tässä keskeisellä paikalla sijaitsevassa korkeatasoisessa hotellissa uudestaan!

IMG_6342.jpg

Reykjavikissa ei näy ketjuliikkeitä, ei edes kultaisia kaaria, eli MacDonaldsia. Sitä en tiedä, sattuisiko näitä liikkeitä olemaan Kringlanissa, Islannin suurimmassa ostoskeskuksessa hieman keskustan ulkopuolella, mutta Laugavegurin katukuvassa ei kansainvälisiä kauppoja näkynyt. Turha on sieltä siis etsiä henkkamaukkaa tai Mangoa, Zaraa tai mitään muutakaan. Ei sinäänsä, että noita kauppoja pitäisi edes joka paikassa ollakaan, niiden positiiviseen puuttumiseen kiinnitti vain huomiota.

Shoppailu Islannissa on kovin tyyristä. Oikeastaan kaikki on Islannissa tyyristä. Ruoka on samanhintaista kuin Suomessa, joskin laatu on ihan mieletöntä! Söimme kaksi kertaa Reykjavikin parhaimmissa ravintoloissa; Kol:issa, joka sijaitsee ihan keskustassa ja Koparissa, satama-alueella ja kummassakin ruoka oli ihan huipputasoa.

islanti.jpg

En tiedä olenko koskaan syönyt yhtä hyvää lammasta, kuin viimeksi mainitussa! Annokset olivat kauniita ja palvelu erittäin ystävällistä. Kuitenkin gluteenittomuus tuotti minulle päänvaivaa Reykjavikissa. Kaupoista en löytänyt mitään gluteenitonta, eikä ravintoloissa varauduttu asiaan korvaavilla tuotteilla, viljatuotteet ainoastaan jätettiin pois lautaseltani. Tähän olen osittain tottunut, mutta koin Reykjavikin hyvin haasteelliseksi gluteenittomuuden osalta. 

Omat shoppailut jäivät Islannin reissulla kokonaan tekemättä, mustaa laavasuolaa lukuun ottamatta. Jos olisin innostunut nahkatuotteista, taljoista tai perinteisistä islantilaisista villapaidoista, olisin ollut oikeassa paikassa ostoksilla. Laugavegur onkin täynnä erilaisia souvenir-shoppeja vieri viereen.

IMG_6387.jpg

Mielenkiintoista Islannissa on se, että maassa ei ole juuri laisinkaan työttömyyttä. Työttömyysprosentti on vain 1,5%. Työpaikoista ja maksukyvystä huolimatta Reykjavikissa asuminen on kallista ja paikallisen kertoman mukaan nuoret muuttavatkin Reykjavikin ulkopuolelle, sillä heillä ei ole varaa asua kaupungissa korkeiden asumiskustannusten vuoksi. Jos asuminen maksaa, helpotusta tuo kuitenkin lämmitysmuoto, sillä suurin osa Islannin asumuksista kun lämmitetään geotermisesti, eli kuumista lähteistä johdetusta lämmöstä. Ei siis ole kovin kalliita sähkölaskuja islantilaisilla maksettavana. Tällä geotermisellä lämmöllä lämmitetään myös kaupungin maauimalat, jollaista mekin kävimme katsomassa. Reykjavikilaisilla onkin kuulemma tapana aloittaa aamunsa uimalla jopa +38 asteisessa vedessä ennen töihinmenoa. Kuulostaa hyvältä!

Maauimalassa emme käyneet sen enempää, mutta Reykjavikin keskustan kirkossa kävimme kyllä. En ole uskonnollinen ihminen, mutta kirkot tekevät aina vaikutuksen, ehkäpä aina mahtipontisen arkkitehtuurin takia.

IMG_6410.jpg

IMG_6415.jpg

IMG_6418.jpg

Tiesin ennakkoon, että Reykjavikilaiset tykkäävät bilettää, mutta viikonloppuiltojen karkelot olivat kyllä huimempaa, kuin osasin odottaa! Väkeä oli kaduilla kuin pipoa! Baareihin ei porukkaa mene ennen kello yhtä yöllä. Tämä johtuu siitä, että alkoholi on Islannissa super-kallista. Paikallisilla nuorilla ei ole varaa mennä juomaan alkoholia kapakka-hinnoin. Kyllä se hieman omaakin lompakkoa kirveli tilata tavallinen drinksu ja maksaa siitä 15 euroa kappaleelta. Parhaimmillaan jotkut drinkit maksoivat jopa 20 euroa / kpl! Huh! Ymmärrän siis hyvin, jos nuoriso aloittelee illanviettoa kotona ja suuntaa baariin vasta myöhemmin. Kuppilat Reykjavikissa sulkeutuvat vasta aamuviideltä, joten hyvin kerkeää juhlimaan, vaikka sinne suuntaisikin vasta yhden jälkeen.

Panimme porukalla merkille, että islantilaiset tytöt bongaavat turistit heti ja liimaantuvat varsinkin miesten kylkeen mielellään ilmaisen juomatarjoilun toivossa. 🙂 Miehet eivät näyttäneet tekevän samaa tai sitten meidän naisporukka ei kelvannut paikallisille viikingeille, hehe! 😀

IMG_6374.jpg

Reykjavikiläiset ovat avointa, sosiaalista ja hyväntuulista porukkaa. Jututin kolmea tyttöä yökerhon vessassa ja kyselin paikallisten tavoista ja mieltymyksistä sun muista ja silloin kuulinkin heidän tavoistaan juhlia ja viettää kotibileitä. Islantilaisista ihmisistä jäi minulle todella positiivinen, avoin ja huumorintajuinen kuva.

Islanti oli muutenkin kyllä erittäin upea tuttavuus! Menen varmasti toiste, sillä jos tästä reissusta jäi jotain paitsi, se oli kyllä jäätikkö ja autiommat kyläpahaset vuorimaisemineen. Jotain jäi siis hampaankoloon seuraavaa visiittiä varten. Tämän matkakokemukseni myötä suosittelenkin Islantiin tutustumista seuraavalla tavalla: 1 päivä Reykjavikissa – se riittää mainiosti hyvin pienen kaupungin koluamiseen. Kaksi päivää kuuluisimpien turistinähtävyyksien katseluun ja tutustumiseen (katso Islanti postaukseni osa 1 ja 2.) Lisäksi varaisin pari päivää jäätikköä tai syrjaisempiä paikkoja varten – ehkä yöpyisin tällä retkellä jossain matkan varrella pienessä kalastajakylässä bed and breakfestissa.

IMG_6443.jpg

Näin on Islanti ja Reykjavik -postaukset paketissa. Seuraava reissu kolkuttelee jo ovelle, lähdemme toista kertaa New Yorkiin juhannusviikolla ja sitä odotan jo niin innolla! 🙂 I’m gonna shop, ’till I drop!! 🙂

Postauksen loppuun laitan vielä näkymän Reykjavikilaisen keskustahotellihuoneeni ikkunanäkymästä. Aika harvasta hotellin ikkunasta näkyy naapurin sympaattinen omakotitalo valkoisine aitoineen.

IMG_6446.jpg

Näihin näkymiin oli rauhallista nukahtaa…

Portaiden raikastus

Huushollissa käy aikamoinen hulina, kun kotia laitetaan kaikin tavoin kuntoon lähestyviä yo-juhlia silmällä pitäen. Eihän meidän koti tietenkään tuona päivänä pääosassa ole, mutta juhlat ja monta kymmentä kotiin tulevaa vierasta on hyvä syy hoitaa kaikki roikkumaan jääneet hommat vihdoin pois alta ja laittaa koti kuntoon! Ja onhan se kiva kutsua ihmiset juhliin, kun tietää kaiken olevan tip top.

Portaat ovat olleet raikasta maalikerrosta vailla jo pitkään. Niinpä ryhdyin tuumasta toiseen ja sutaisin valkoisen maalin portaisiin kahtena iltana. En teippaillut suojateippauksia tai muitakaan, sen kun sudin maalin vain pintaan mattoa varoen. Portaiden pinta on raakabetonia, ne saavatkin olla tosi rouhean näköiset, joten ”sinnepäin” sudittu maalikaan ei haittaisi. Tokin tein reunat ja kaikki muutkin osuudet niin siististi kuin mahdollista, että ei tässä nyt mitään maalivalumia tai rantuja jätetty minnekään. Tuo betonipinta kaikkine koloineen on kuitenkin aika armollinen pelkälle pensselinvedollekin.

IMG_6769.jpg

Revin paikoin repsottaneet numerot pois ja ryhdyin hommiin. Numerot portaissa olivat ihan kiva yksityiskohta, mutta ne piti tietysti poistaa maalauksen ajaksi ja saahan ne takaisin, jos siltä tuntuu – mustaa dc-fix kalvoa löytyy omista varastoista, joten ei kun uusi numeroita askartelemaan! Maali on kyllä maailman parhain ja edullisin keino uudistaa, raikastaa ja muuttaa kodin pintoja!

Lyhtyjä en enää portailla pidä näin valoisan vuodenajan tullen – tuo isokin pääsi takaisin terassille, jonne se kuuluu. Olen muuten haaveillut toisesta tuollaisesta Tine K:n pyöreästä seinätarjottimesta. Olisi aika kivan näköistä, jos niitä olisi tuolla seinällä kaksin kappalein…

portaat.jpg

 Onneksi tämä työviikko kääntyy jo voiton puolelle. Meikäläinen alkaa olemaan jo ihan loman tarpeessa, sellaista haipakkaa on kyllä koko kevät töissä ollut! Nyt monen kuukauden tauon jälkeen tutkailen vähän Netflixin tarjontaa ja sitten unten maille… krooh.

Keittiön kaappien uudistus DC-Fixillä

Meillä on valkoinen keittiö! 🙂

IMG_6802.jpg

Olen pitänyt tosi paljon kotimme alkuperäisien kaappien vaaleanharmaasta väristä. Olen kuitenkin pitkään pohtinut miltä valkoiset kaapinovet näyttäisivät. Sen sijaan, että olisin maalannut harmaat ovet valkoiseksi (ja näin ollen menettänyt harmaan värin iäksi) tai ostanut kalliilla rahalla uudet keittiön ovet, varsinkin kun se olisi mennyt mittatilaustyöksi, päätin tuunata ovet valkoiseksi – milläpä muullakaan, kuin DC-Fixillä! Tuo kalvo on todettu aivan super hyväksi jo monen monta kertaa ja koska se lähtee irti jälkiä jättämättä, se oli täydellinen ratkaisu kaappien raikastamiseen.

Ostin Etolasta kahta eri leveyttä kalvoa ja kumisen lastan työskentelyä helpottamaan. Vaivan lisäksi tämä tuunaus maksoi n. 65 euroa. Vaivakaan ei ollut suuren suuri, sillä tottuneena päällystäjänä koin kalvon kanssa työskentelyn helpoksi. Kun apuna on vielä tasainen ja riittävän iso työtaso (keittiön pöytä), terävä mattoveitsi, fööni ja tuo kuminen lasta, ei yhden oven kanssa tuhraantunut kuin 15-20 minuuttia. Suurin osa ajasta meni pyöristettyjen kulmien kanssa nysväämiseen. Suuret pinnat huitelin menemään muutamassa minuutissa.

IMG_6656.jpg

Ja näin sen tein: irrotin oven saranoista, ruuvasin irti vetimen ja pesin ovien pinnat huolellisesti tarttumisen maksimoimiseksi. Päällystämistä aloittaessani teippasin kalvorullan yläreunan keittiön pöytään, jotta alkupää pysyisi tiukasti kiinni – tämä helpottaa suuresti työskentelyä. En nähnyt järkeä yrittää sovittaa kalvoa heti kaapin oven reunaan myötäillen, saati ensin leikata oven kokoista palaa. Kokemuksesta sanon, että kalvo lähtee a i n a vähän vinoon menemään jossain kohtaa ja eniten harmittaisi se, että leikattu pala ei sitten riitäkään lopussa toiseen kulmaan. Tämän takia annoin kalvon mennä yli joka reunasta ja poistin ylimääräiset jälkikäteen. 

Kun kalvon reuna oli tiukasti pöydässä kiinni, aloin toisella kädellä vetämään pois suojapaperia kalvon alta ja toisella kädellä silittämään kalvoa oven pintaan kumilastalla. Ilmakuplia ei syntynyt juuri lainkaan, kun pidin suojapaperia tiukkana ja heti kun kalvoa vapautui hiukankin, silitin sen lastalla oven pintaan. Pienet ilmakuplat sai parhaiten pois ihan vain sormella vähän kovemmin silittäen.

IMG_6662.jpg

Pyöristyneen reunan sain parhaiten tehtyä föönaamalla kalvoa ensin lämpimäksi, jolloin sen käsittely helpottui sen muuttuessa pehmeämmäksi ja joustavammaksi. Sitten vain painelin ja silitin sen kädellä pyöreälle reunalle. Ylimääräiset leikkasin pois terävällä mattoveitsellä ja reunasta tuli erittäin siisti, täysin huomaamaton jopa.

IMG_6657.jpg

IMG_6659.jpg

IMG_6660.jpg

Kulmiin jouduin tekemään pienen taitoksen, jotta kalvo varmasti pysyy irtoamatta kulmistakaan. Nuo taitokset tulivat oven alareunaan, jota kukaan ei katso ja yläreunaan, joka taas on niin ylhäällä, ettei kukaan sitä näe. Taitokset ovat nekin aika siistit, joten en ainakaan itse koe tuota millään tavoin häiritseväksi.

IMG_6664.jpg

Sitten vain vetimet takaisin ja ovi paikalleen.

Tein päällystämisen osissa kaksi tai kolme ovea kerrallaan, joten aikaa tähän meni noin viikon verran. Eniten nyppi päällystää laatikoita, niitä kun ei saanut samalla tavalla pois paikaltaan. Poistin niistä vain vetimet ja päällystin paikallaan ja selvästi oli vaikeampaa saada kalvo sileäksi ilman ilmakuplia.

IMG_6801.jpg

Mietin myös vetimien vaihtoa ja yksi DIY-viritys oli jo testissäkin, mutta luovuin kuitenkin lopuksi ajatuksesta vaihtaa vetimet. Pidän noista yksinkertaisista ja melko huomaamattomista lankavetimista aika paljon. Molemmat vedin-ehdokkaat olisivat ulkonäöllään vetäneet liikaa huomiota osakseen ja minä taas kun haaveilen yläkaapittomasta keittiöstä, en halunnut nostaa kaappeja esille yhtään enempää.

No, nyt minulla on sitten valkoinen keittiö! 🙂 Ryhdyin työhön niin innolla, että tuoreet ”ennen” -kuvat jäi ottamatta, mutta ehkä vanhakin kelvannee samasta kuvakulmasta.

PicMonkey%20Collage.jpg

Teimme samalla tuollaisen pienlaitehyllyn mikron yläpuolelle. Inhoan, kun keittiön pakollisia pienlaitteita on ripoteltuna tasoille. Paahtimen ja vedenkeittimen siirron jälkeen tasoille jäi silti vielä blenderi ja kahvinkeitin. En kuitenkaan halua sulloa näitä laitteita kaappiin, meillä kun käytetään jokaista vempainta joka päivä. Ei sinäänsä, että kaapeissa olisi edes tilaa näille… Muutenkin rauhoitin tasoja poistamalla tavaroita. Keittiön kaapit tuli samalla raivattua ylimääräisistä roinista (kaikkea sitä ihminen säilöökin!) ja siivottua oikein perinpohjaisesti samalla, kun ovet oli poissa paikoiltaan. Sai samalla iskulla vähän kuin kaksi kärpästä.

Hyvin muuten huomaa kuvista, miten talvella (vasen kuva) valo on sinisempää ja puhtaamman valkoista. Auringon säteet kellastavat valon heti ja kesäaikaan (oikea kuva) sisäkuvat ovat aina lämpimämmän sävyisiä.

Yhtä kaikki, nyt on meillä valkoinen keittiö…! 🙂 Minä tykkään. Entä sinä?

Tänään lähtee!

Tiedättekö, että nyt vihdoin on tuo lääkärin langettama neljän viikon urheilukielto ohitse! 

Neljä viikkoa tai oikeastaan kohta 6 viikkoa on vasenta kättä pidetty levossa. Ensin pari viikkoa säryn takia ja tutkimustuloksia odotellen, sitten käsikirurgilla käynnin jälkeen liki kolme viikkoa lastassa kortisonipiikin vaikutusta odotellen. Ilman lastaa olen elänyt nyt parisen viikkoa kättä normaalitoimissa käyttäen, mutta en vielä urheilulla rasittaen. Tänään kuitenkin menen ekaa kertaa yli kuukauteen salille tekemään yläkropan treeniä ja KÄSIÄ! Ojentajaa ja hauista ainakin, loppuviikolle jätän olkapäät ja selän. Odotan jo, että pääsen töiden jälkeen salille! Hyvät musat korviin huutamaan ja rautaa pumppaamaan! Täytyy malttaa ottaa kuitenkin iisisti kättä kuunnellen. En todellakaan halua uusintakierrosta tästä vammasta!

IMG_1725.jpg

Ehkäpä muistatte, että otin viime vuonna tähän aikaan personal trainerin. Täytyy sanoa, että se setti meni kyllä vähän harakoille. Viime kesänä ja syksynä ei tullut mistään yhtikäs mitään perhesyistä johtuen ja kun tänä vuonna vuoden alusta piti aloittaa täysillä treenaus, onnistui tammikuu oikein hyvin, mutta helmikuussa elämän sotki koiran sairastuminen ja monet treenit peruuntuivat sen takia, ettei haukkua voinut jättää yksin kotiin. Sitten alkoikin seuraavaksi tuo käsi temppuilemaan ja treenit meni lähinnä jalkapainotteisesti.

Ei ne trainer-kerrat tietenkään hukkaan menneet, sain mahtavat saliohjelmat ja neuvot, joiden kanssa jatkan nyt treenausta toivottavasti terveenä ja ilman kaikkea ylimääräistä, mutta ei tuosta treenipaketista ihan kaikkia tehoja irti valitettavasti saanut.

IMG_1735_2.jpg

Teimme trainerin kanssa vikan tapaamisemme kunniaksi jälleen kehonkoostumusmittauksen ja kyllä siinä näkyi positiivisia muutoksia! Viskeraalisen rasvan, eli sen vaarallisen sisäelinten ympärille kerääntyvän rasvan määrä on edelleen hyvällä mallilla, alle suositusrajojen. Myös ”normi” rasvaprosentti oli pienentynyt jonkin verran, joskaan ei mielestäni tarpeeksi. 🙂 No, mutta jos ei treenaa, ei ihmeitäkään voi odottaa. Ja rasvasta viis, se kyllä lähtee ajan kanssa, ensisijaisesti kroppaan lähdettiin hakemaan lisää lihasta ja sitä tuli vuoden aikana 2,5 kiloa lisää. Se on aika hitsin hyvin, sillä trainerin mukaan nainen pystyy keräämään lihasmassaa vuodessa n. 3 kiloa. Eli rasvaa lähti ja lihasta tuli lisää, aika win-win -tilanne! 🙂

Kuvituskuvina viime vuonna otettuja kuvia meren rannalta. Kyllä Suomen suvi on vaan kaunis! Nautitaan auringosta täysin rinnoin!

Musta-valkoisen viehätys

Jos minun pitäisi nimetä yksi lemppari-huonekalu kodistamme, olisi aika tiukka valinta pianon tai vanhan liinavaatekaapin väliltä. Molemmat edustavat 60-lukua ja funkkistyyliä. Liinavaatekaappi toimii tänä päivänä astiakaappina olkkarissa ja se vetääkin sisäänsä aimo kasan maljakoita, kristallilaseja, kulhoja ja kuppeja.

Kaapin päälle on ihana rakennella erilaisia asetelmia ja nyt minua viehättää taas klassinen musta-valkoinen yhdistelmä.

IMG_6602.jpg

Tykkään kovasti myös sekoitella eri tyylejä ja asetelmassa onkin sulassa sovussa halpaa massatuotantoa ja designia; henkkamaukan halpismaljakko, tanskalainen design-valaisin ja Ikean kehyksissä oleva Desenion ihanaakin ihanampi New York -printti. Yhdessä ne muodostavat mielestäni kauniin ja kepeän kokonaisuuden ja valkoiset neilikat antavat viimeisen silauksen koko hommalle.

Tuollainen kolmen tavaran asetelma onkin aika tehokas. (Lisää muuten asetelmien teosta voit lukea täältä!)

IMG_6604.jpg

Kuvat on otettu ilta-auringossa, tuohon nurkkaukseen paistaa illan viimeiset säteet.

IMG_6601.jpg

Onpa muuten helpottavaa, että To Do -lista kotona vielä tehtävistä rästihommista ennen yo-juhlia lyhenee yksi asia kerrallaan. Ihan pian voin esitellä teille uuden ilmeen saaneen keittiön! Jee!

Äitienpäivä

Aurinkoista äitienpäivää kaikille!

IMG_6718.jpg

Miten ihana sää tänäänkin! Kelpaa juhlistaa Äitienpäivää auringonsäteissä. Me suuntaamme mökille haravoimaan ja öljyämään terassia. Tätä säätä on turha tuhlata neljän seinien sisällä ja mikäs siinä on samalla ulkohommia tehdä ja hankkia vähän rusketusta talven jäljiltä kalman kalpeaan ihoon. Eiköhän se grillikausikin mökillä korkata – kotona olemme sen jo kerenneet tekemään.

Meillä muistetaan tänään mummit ja äidit kukkasin ja kortein. Itse sain silmät avattuani nämä upeat lempparivärissäni olevat kukat. Lisäksi minua lahjottiin upealla ja äänekkäällä lahjalla, kerron tästä toiste lisää! 🙂

Äitienpäivänä tulee aina mieleen miten helposti sitä pitää itsestäänselvyytenä sitä itselle tärkeää ihmistä, äitiä. Toivon, että olen kuitenkin aina osannut näyttää, että pidän rakkaimpieni puolta; huolehdin, muistan, autan ja olen siinä jos tarvitaan. Ihan niin kuin äitini on tehnyt minulle. Aina.

IMG_6722.jpg

Kaunista ja aurinkoista Äitienpäivää. <3