Vapun viettoon!

Aamu on vierähtänyt kodin raivaus- ja kunnostuspuuhissa – kerron näistä piakkoin lisää ennen ja jälkeen -kuvien myötä, mutta nyt tulin vain pikaisesti toivottamaan hyvää työläisten juhlaa!

Me napataan kuohuvat pullot kainaloon ja suunnataan ystävien luokse nauttimaan kotibileistä. Jokainen tuo vähän jotain herkkua ja yhdessä kokkaillessa syntyy varmasti maittavat pihvi-parsa-annokset! En ole kolmeen vuoteen syönyt vilja-allergiani takia munkkeja, mutta nyt on ihana ystäväni valmistanut niitä vain minua varten, joten nams – aion syödä niitä halkeamiseen asti! (Saa nähdä saako muut niitä yhtään…!) Ennen bileisiin menoa käyn mummini luona viemässä hänelle perinteisen vappupallon. Olen joka vappu vienyt mummolaan sellaisen lasten foliopallon. Perinteistä pidetään kiinni ja tänä vuonna mummi saa ihanan My Little Pony -pallon. Eiköhän siitä taas parit naurut irtoa mummillakin…! 🙂

IMG_6614.jpg

Jos säät sallii, huomenna suunnataan varmaankin Kaivopuistoon jatkamaan vappujuhlintaa. Täytyy säästää yksi kuohuva sinnekin…!

Tämän tunnelmakuvan myötä toivottelen kaikille hauskaa vappua!!!

14-vuotias karvaturri

Rakas eläkeläispappamme, 14 vuotta sitten heinäkuussa kotimme valloittanut, kahden kämmenen kokoinen ruskea pallero täyttää tänään kunnioitettavat 14 vuotta. Muistan kuin eilisen sen päivän, kun kävimme katsomassa pentuetta 5 viikon iässä. Tämä mahallaan mönkinyt kaveri rantautui isännän tennarin viereen ja valitsi meidät ikään kuin perheekseen jo silloin. Sitten vihdoin 12 viikon ikäisenä saimme hakea pojan kotiin – tähän samaiseen, jossa edelleen asumme.

Muistan, kuinka jouduimme virittämään naruja puutarha-aidan rakojen väliin, kun se pieni karvapallo mahtui joka kolosta karkuun! Muistan myös, miten se pieni rääpäle mönki mökin kuistin alle ja ajoi sieltä jonkun itseään 10 kertaa isomman lapasotkan pesästään pois. Ai, että miten mainio kaveri tuo koira on ollut jo ihan pienestä saakka!

Koiralla on aina ollut tapana ”jutella”. Se kuuntelee päätään puolelta toiselle kallistaen, kun kerron sille juttuja tai kyselen kuulumisia. Sitten se vastaa murisemalla, mouruamalla tai pienen pienillä haukkumaisilla äänillä. Näin me sitten saatetaan jutella vaikka kuinka kauan kuulumisia vaihdellen. Joskus kun pyydän koiraa juttelemaan, se toteaa aivan selvällä suomenkielellä ”hau”, vähän sellaisella kyllästyneellä äänensävyllä. Se naurattaa aina yhtä paljon. 😀

IMG_6594.jpg

Tässä korkeassa iässä on kuulo jo melkoisen huono. Näkökin on selvästi heikentynyt, tarkennuspuolessa on pientä häikkää. Harmaita on, mutta oikeastaan aika vähän, niitä on ilmestynyt charmanttisesti lähinnä korviin ja päälaelle kuonon lisäksi. Trimmissä suurin osa noistakin kyllä lähtee pois. Hampaita on suussa enää siellä täällä ja kovin pitkiä ulkoiluita ei herra jaksa enää tehdä. Spurtteja otetaan kuitenkin silloin tällöin, vaikkapa aamuisin lenkillä yrittäen jahdata pikkulintuja. Leikkisä luonne on tallella, pallolla pitää leikkiä joka ikinen päivä ja tuossa kuvassa se lempparipallo taustalla nököttääkin; vinkuva pallo, jossa on joulupukin kuva. Luonnollisesti tätä lelua kutsutaan pukkipalloksi. Aina yhtä ihanaa on koiran mielestä etsiä myös kotiin piilotettuja namupaloja. Se on oikein hyvää aivojumppaa samalla!

Lopputalvesta meitä koetelleet sairastelut on onneksi takanapäin ja herra selvisi niin epäillystä aivoverenkierronhäiriöstä kuin erittäin sitkeästä kennelyskästä, johon viiden viikon jälkeen saatiin antibioottikuuri. Pieni yskänpuuska tulee vieläkin kovan innostuksen jälkiseurauksena, mutta olemme huomanneet, että osittain tuo köhä – sellainen köh,köh, olen tässä, huomioikaa minut – on tainnut jäädä päälle. Iäkkäänä koirana se on saavuttanut tietyn viisauden ja osaa todellakin vedellä naruista, varsinkin tästä yskänarusta, sillä kun saa selvästi vähän enemmän huomiota osakseen, varsinkin mamman lepertelyä. Hetken tuon kaiken sairastelun keskellä pelkäsimme, ettei rakas ystävä tulisi enää kuntoon, sen verran heikkoon happeen koira varsinkin tuon kennelyskän vuoksi meni, mutta niin vaan vahvalla, terveellä sydämellä ja terrierimäisellä sitkeydellä näistäkin selvittiin!

R14.jpg

Tämä koiraherra on tänään ansainnut pari pakettia lahjoja – uuden keltaisen ankka-vinkulelun sekä keksipaketin. Niitä ei toki kerralla nautita kaikkia, mutta akuutin namutarpeen yllättäessä osaa koira suunnata keittiöön juuri sen tietyn kaapin eteen, jossa herkkuja säilytetään ja ääneen ilmaista, että nyt olisi namun aika. Koiruli rakastaa lahjojen avaamista ja onkin usein enemmän riemuissaan itse paperien silppuamisesta kuin paketista paljastuneesta lahjasta. Jouluisin hän mielellään avustaa myös kaikkia muita pakettien availussa, halusimme tai emme.

Näissä kuvissa herra on vähän kyllä epäsiistin näköinen, kesätrimmiaika on varattu muutaman viikon päähän, sitten kelpaa taas viilettää kesäkaduilla kesätukassa! Kuvissa myös koiran ihan perinteinen poseeraus – suu auki valittaen, että menetkös siitä kuvaamasta! 🙂

Rapsutuksia ja hellyyttä herra saa tänään tuplaten ja aamu aloitettiinkin heti märillä synttärisuukoilla!

Hau vaan kaikille! 🙂

Kun työstä tulee intohimo

Olen ainakin kerran blogihistoriani aikana omistanut kokonaisen postauksen työlle ja ennen kaikkea työnantajalleni. Olen kertonut, kuinka kiitollinen olen nykyisestä työpaikastani ja pomostani, joka on ihan huikea tyyppi! Työskentelen pienehkössä yksityisomisteisessa yrityksessä, jossa ei ole turhaa byrokratiaa tai jäykkyyttä estämässä yrityksen tai työntekijöiden kehitystä ja kasvamista. Olen nimittäin työskennellyt sellaisissakin, joissa mainitut asiat eivät niin vain onnistu ja välillä se on ollut todella turhauttavaa.

IMG_9422.jpg

Olen saanut vapaasti toteuttaa itseäni nykyisen työnantajani palveluksessa – jopa silloin, kuin kolmisen vuotta sitten olin vakaasti päättänyt jättää rahoitusalan ja siirtyä luovempiin hommiin opiskelemalla uuden ammattitutkinnon. Valmistuin visualistiksi, mutta uutta työtä en oikeastaan edes kerennyt alkaa ihmeemmin katselemaan, kun työpaikallani alkoi ilmetä kovaa tarvetta luovemmasta työntekijästä. Tartuin vapaaehtoisena tuumasta toiseen ja aloin tekemään erilaisia taittotöitä ja pulaamaan nettisivujen kanssa, vaikkei minulla ollut hajuakaan niistä! Aloin työstämään asiakasmateriaalia, joka sinäänsä ei ollut uutta, mutta huomasin pian, ettei minulla ollut riittäviä taitoja tehdä kaikkea itse tarpeeksi ammattitaitoisesti ammattilaisten välineillä.

Kävin pikakurssin sivuntaitosta ja huomasin syttyväni siitä ihan täysillä. Pian kävinkin pomoni kanssa keskustelun, joka sysäsi työurani ihan uusille raiteille! Lähdin jälleen opiskelemaan työn ohessa, tällä kertaa graafista puolta painoviestinnän perustutkinnon muodossa – kuvankäsittelyä, vektorigrafiikkaa, taittamista, nettisivujen koodaamista, valokuvausta sun muuta. Olen ihan liekeissä uusista taidoistani, joita olen vuodessa oppinut! Mitä kaikkea opinkaan vielä toisessa reilu vuodessa, joka on opinnoistani jäljellä!

IMG_9427.jpg

Vuodessa olen ottanut jättiläismäisiä harppauksia taidoissani, saanut suurempaa jalansijaa työpaikallani tänä keväänä sekä ylennyksen että alati haasteellisempien töiden myötä. Koska minulle on annettu suuri mahdollisuus osoittaa, että pystyn kasvamaan ja kehittymään, haluan palavasti näyttää olevani kaiken luottamuksen ja odotusten arvoinen. Mielipiteitäni arvostetaan, saan vapaasti toteuttaa visuaalisia ratkaisuja ja huomaan, että aika moni asia käy nykyään minun työpöytäni kautta ennen kuin se päätyy julkiseen levitykseen, asiakkaille tai yhteistyökumppaneille. Olen tästä niin mielettömän iloinen. Olen myös ylpeä itsestäni ja kaikista ponnisteluistani, joita olen tehnyt yhdistämällä jo liki kolmen vuoden ajan työn ja opinnot ja sen sanon kyllä ihan rehellisesti ääneen.

Uusia ideoita tulvii päähän koko ajan ja töistä ei meinaa malttaa millään lähteä päivän päätteeksi! 🙂 Onneksi harrastukset ja perhe kuitenkin ajaa kotiinkin ihan ajoissa! Työt kyllä odottavat huomiseenkin, vaikka välillä niitä pakkaa päälle niin älytön määrä, ettei meinaa keretä keskittymään kaikkeen kunnolla. Ainoa ongelma tässä taitaa olla se, että luovaa työtä on vaikea kiirehtiä. Inspis hommaan usein löytyy ihan vaan sillä, että alkaa ideoimaan esim. uutta kansilehteä julkaisuun, mutta joskus ne ideat antaa odotuttaa itseään ja useimmiten parasta jälkeä syntyy sillä, että voi jättää idean muhimaan – tehdä ensin jotain ja katsoa sitä seuraavana päivänä tuorein silmin ja visioida sitten lisää. En ikinä päädy siihen ekaan ideaani, vaan jalostan sitä aina vähän toisenlaiseksi matkan varrella.

IMG_9426.jpg

Kuten ehkä huomaatte, olen todella, todella innostunut tästä kaikesta uudesta, mitä työrintamalla tapahtuu! 🙂 Olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, mistä olen aina haaveillut – voin kutsua työtäni melkein siksi unelmatyökseni. Toki omaankin työhöni mahtuu rutiineja, puuduttavia hommia, joita ei aina hotsittaisi tehdä, ei se työ sentään pelkkää juhlaa ole! 🙂 Mutta suurimmaksi osaksi teen mielenkiintoisia ja vaihtelevia projekteja markkinoinnin, viestinnän ja tapahtumasuunnittelun parissa. Eli vaikka alkuperäiselle alalleni jäinkin, pystyin siirtymään kohti paremmin omia vahvuuksiani ja mielenkiintoani vastaaviin tehtäviin. Jäämällä samaan paikkaan, saan jatkaa työntekoa mahtavassa työpaikassa, jossa on tiivis ja yhteen hiileen puhaltava työyhteisö ja joka koostuu huumorintajuisista ja osaavista tyypeistä. Olenkin melkoisen onnekas saadessani olla töissä juuri tuossa työpaikassa.

Papiidipaadi!!

Sori, oli pakko laittaa tuo otsikoksi, sillä se on soinut päässäni jo kohta kaksi viikkoa! 🙂 Antti ”Peto” Tuiskun biisin sanoin huomenna on bileet ja sitten piidipaadi! Hah! 😀

IMG_6563.jpg

Huomenna on tosiaan bloggaajien kevätkarkelot tuttuun tapaan Indiedaysin järjestämänä. Itse skippaan päiväohjelman, mutta illalla suuntaan kohti päätapahtumaa, Inspiration Blog Awardseja! CASA Blogeista tietojeni mukaan paikalla on itseni lisäksi ainakin Oma Koti Valkoisen Miia, White & Freshin Irina sekä CASAn uusin tulokas, Paula Viisikosta.

Tykötarpeita on jo otettu esiin – mietitty asua ja koruja, kenkiä ja hiustenlaittoa. Tukkaa kikkaralle ja lilaa luomeen, sillä mennään! Asusteena joudun edelleen pitämään ”frendiäni” vasemmassa kädessä, eli sitä ärsyttävää lastaa, joten viimeistään siitä ainakin meikäläisen tunnistaa.

Toivon törmääväni illan aikana mahdollisimman moneen tuttuun ja tuntemattomaan kanssabloggaajaan! Jeee! Papiidipaadi…! 😉

Projektia pukkaa

Yksi epäkohta kotonamme on vaivannut jo pitkään, mutta en ole millään keksinyt miten sitä parantaisi. En tiedä onko tämäkään vielä loistavin idea ikinä, mutta Bauhausista lähti kassalle mittojen mukaan sahautettuja mäntyisiä liimapuulevyjä ja mustaa maalia. Vielä kun löytäisi jostain aikaa toteutukseen…!

Jotenkin tyttären lähestyvät lakkiaiset saa meikäläisen tarttumaan pienimpäänkin kotona rempallaan olevaan juttuun ja haluaisin, että kaikki on silloin vimpan päälle. Vaikka eihän ne vieraat meidän kotia tule katsomaan, vaan päivän suurinta tähteä – juuri päähänsä valkoisen lakin saanutta ylioppilasta!

IMG_6492.jpg

Olen kärsinyt vetämättömästä olosta pari viikkoa. Väsymystä, kärttyisyyttä ja nyt parin päivän ajan vielä vähän flunssaisesta olostakin. Joku karmea villasukka on hyökännyt kurkkuuni! Fyysinen olo ei siis ihan vielä tänään(kään) mahdollista projektin eteenpäin viemistä, mutta josko viikonlopun aikana saisi jotain aikaiseksi.

Viikonlopusta tuli mieleeni – Indiedays blogigaala lähestyy ja itse suuntaan ainakin iltaohjelmaan. Päiväohjelmaa vielä mietin… Onko muita tuttuja tulossa paikalle?! 🙂

Valoa ja lämpöä olohuoneeseen

Pitkästä aikaa olin viikonlopun kotona ja pieni sisustusinspis iski päälle saman tien.

Laitoin olkkariin lisää lämpöä näin kevään kunniaksi pienillä ripauksilla puun sävyä. Ei mikään henkilökohtainen suosikkini, mutta pieninä määrinä se tuo sellaista pientä kesäistä lämpöä kotiin. Taulunkehykset, vesikrassitabletti… ei se muuta vaadi.

IMG_6479.jpg

IMG_6480.jpg

IMG_6478.jpg

Vaikka tänään on selvästi pilvisempi päivä kuin eilen, on meidän olkkari kuitenkin tosi valoisa. Meillä ei ole takapihalla oikeastaan mitään varjostavaa elementtiä – ei yläkerran parveketta, ei räystäitä tai lippoja tai isoja puita tuomassa varjoa. Niinpä kaikki luonnonvalo pääsee vapaasti tulvimaan sisään. Parhain ominaisuus tässä kodissa!

IMG_6474.jpg

Ostin kolmannen oliivipuuni, heh. Kaikki edelliset ovat kuolleet kupsahtaneet talven aikana ja taas aion yrittää tuon yksilön kanssa uudelleen. Siirrän sen ulos terassille heti kun ilmat sallivat. Minusta oliivipuut ovat vaan niin kauniita ja tuovat heti sellaista etelän fiilistä mukanaan.

IMG_6476.jpg

Tänään onkin vuorossa pientä terassin pesua. Sitten on enää säistä kiinni koska terassi kannattaa öljytä. Meillä on pienimuotoinen haaste saada terassin vanha ja uusi osa samanvärisiksi ja tällä kertaa taidammekin päätyä ihan uuteen väriin…

IMG_6468.jpg

Onpa ollut ihanan rauhallinen viikonloppu! Saanut nukkua pitkään ja tehdä asioita ilman aikatauluja. Olemme etsineet tyttärelle lakkiaismekkoa ja käsikin tuntuu jo vähän paremmalta. Nyt on parempi fiilis kuin pitkään aikaan.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa itse kullekin!

Elämyksellinen Islanti – The Blue Lagoon

Suuntasin vuoden toisen reissun kollegoideni kanssa Islantiin. Tarkoitus oli nähdä Islannin ykkösnähtävyydet ja luonto, kokea elämyksiä ja asioita, joita muualla ei ole. Sitä Islanti tosiaan tarjoilee! Vietimme reissussa pitkän viikonlopun torstaista sunnuntaihin ja matkamme alkoi heti aivan uskomattomalla elämyksellä uidessamme Sinisessä Laguunissa. Islanti on tuliperäinen saari ja The Blue Lagoon -kylpylä sijaitseekin keskellä autiota laavakenttää. Uinti mineraalipitoisessa turkoosissa vedessä, joka on täysin läpinäkymätöntä ja lämmöltään ihoa hyväilevää 38-asteista vettä, oli rentouttavaa ja jotain ennen kokematonta. Maisema oli karua ja oli todella eksoottista lillua siinä vedessä laavalohkareiden keskellä kuohuviinilasi kädessä. Ah!

Veden väri tulee mineraaleista, kvartsista ja mm. levästä, jotka kaikki ovat iholle terveellistä. Vesi ja mineraalit tulevat jostain 2000 metrin syvyydestä ja kylpylän yhteydessä on geoterminen voimala, jolla lämmitetään myös lähialueen asutus. Hassua on se, miten auringonvalo huijaa silmää – vesi on altaassa turkoosia, mutta kun sitä ottaa läpinäkyvään muovilasiin, se onkin täysin valkoista! Laguuni on täysin luonnon muovaama ja se on syntynyt mannerlaattojen liikkumisen myötä. Vesi vaihtuu altaassa luonnollisesti n. 40 tunnin välein ja laguuni on vain n. 1,5 metriä syvä. Siellä on siis aikuisen helppo liikkua ja olla. Itse en lähtisi paikkaan pienten lasten kanssa. Jo tuo läpinäkymättömyys tuo turvattomuutta ainakin omasta mielestäni.

IMG_5966.jpg

Lentomatka Islantiin kestää 3,5 tuntia ja aikaero on -3 tuntia. Laskeuduimme Reykjavikiin melkein samalla kellonlyömällä, kun mitä kone oli Helsingistä lähtenyt. Jo tuon pituinen aikaero tuntui kaikilla, kun päivä vain piteni. Koneessa matkustaminen saa olon aina nuhjuiseksi ja turvonneeksi – The Blue Lagoon oli mitä parhain aloitus lomalle! Koska laguuni sijaitsee n. puolen tunnin matkan päässä Keflavikin kentältä, on siellä käyminen heti loman aloitukseksi jo sijainnillisestikin järkevää. Käytännössä laguuni on kuin uimahalli, paitsi altaat ovat vain ulkona luonnontilassa. Meillä oli etukäteen järjestetty vierailu, joten saimme tarvittavat rannekkeet ilman jonottamista, mutta muutoinkin homma näytti pelittävän. Käteen laitetaan muovinen kova ranneke, joka toimii sekä avaimena pukukaappiiin että baarissa maksuvälineenä. Pukkari oli ahdas ja kaapit pieniä ja kesti hetken tajuta niiden toiminta rannekkeen kanssa, mutta sai sinne kaikki tarvittavat kuitenkin mahtumaan. Altaisiin siirryttiin suihkun kautta.

Ulkoaltaisiin pääsee sisäkauttakin, mutta mikä karaisisi paremmin, kuin astuminen uikkarit päällä parin asteen lämpötilaan ulos, jossa tihutti vettä ja tuuli niin perhanasti! 🙂 Kiljuimme ja nauroimme kylmästä ja yritimme köyttää pyyhkeitä telineisiin solmuin, jotta ne tunnistaisi kaikista samannäköisistä muista pyyhkeistä ja säntäsimme ulkoaltaaseen niin pian kuin mahdollista! Mikä ihana tunne, kun se karkeanoloinen lämmin vesi hyökyi ylitse! (Tässä kohtaa on tietysti sanomattakin selvää, että ne pyyhkeet eivät odottaneet meitä enää telineissä palattuamme. Joku muu oli ne ottanut ja ärsyttikin kovasti, kun piti juosta ilman pyyhettä altaista sisälle täysin jäässä ja käydä pyytämässä sisäbaarista uusi pyyhe. Selitä siinä sitten, että joku muu vei sen, kun myyjä kuitenkin laittoi uuden pyyhkeen rannekkeelle maksettavaksi.)

IMG_5968.jpg

Kaikki korut kannattaa ottaa pois ennen veteen menoa. Aito kulta kuulemma säilyy vedessä, mutta hopea mustuu, rihkamasta puhumattakaan. Itse riisuin kuitenkin kultaiset kihla- ja vihkisormuksetkin – en uskaltanut ottaa riskiä. Lilluimme altaassa reilu tunnin verran. Rannekkeella sai ostaa rajattomasti alkoholittomia smoothieita ja tuorepuristettuja mehuja, mutta alkoholijuomia sai vain 3 per ranneke. Varmasti ihan fiksua!  Altaassa uiskenteli neonkeltaisella Lifeguard -liivillä varustettuja hengenpelastajia ja joka puolella lohkareiden päällä seisoskeli henkilökuntaa valppaana tarkkailemassa turistilaumoja. Niitähän siellä tosiaan riitti muitakin meidän lisäksemme. Siellä sai kuitenkin olla ihan rauhassakin, allas on nimittäin todella iso! Sieltä saa myös pool barin lisäksi käydä hakemassa valkoista savipohjaista naamiota kasvoillensa altaan reunoilta. Se näytti olevan suosittua, mutta jätin itse väliin, koska kasvoilla oli meikkiä.

IMG_5970.jpg

Laguuni oli todellakin suuri elämys. Meidän vierailumme aikana tuuli erittäin kovasti ja altaassa ollessa se tuntui siltä, kuin olisi satanut suolavettä. Päässä tuntui välillä hieman kylmältä, vaikka muu kroppa lilluikin ihanan lämpimässä vedessä. Aurinkoisemmalla kelillä olisi ollut aurinkolasit ehdottoman tarpeen, vesi häikäisee aika lailla! Mineraalivettä eksyi tuulenpuuskassa suuhunkin ja se maistui aivan merivedeltä, yäh! Suosittelen myös lämpimästi, että (pitkiä) hiuksia ei kastele vedessä! Mineraalipitoinen vesi tekee hiukset täysin kampaamattomiksi sotkukasoiksi ja meillekin mainittiin monta monituista kertaa, että jos aikoo kastella hiukset, pitää pukuhuoneissa laittaa hoitoainetta (sitä oli joka paikassa suihkutiloissa isoissa pumppupulloissa!) hiuksiin ja uinnin jälkeen laittaa vielä lisää. Me katsoimme parhaaksi jättää sukeltamisen väliin ja nostaa hiukset päälaelle kiinni, mutta tuulen takia se ei auttanut ja hiukset kastuivat silti. Olikin aika mielenkiintoista valmistautua illalliselle, sillä hiuksia ei aikataulun vuoksi olisi kerennyt pesemään ja harjaa niistä oli turha yrittää alkaa vetämään lävitse. Niinpä ne olivat siinä asennossa, mihin mineraalivesi oli ne jättänyt (minun luonnonkihartavassa pehkossani siis melkoiseksi lampaan takapuoleksi) ja yritin pinneillä pelastaa tilannetta kokoamalla niitä johonkin kampausta muistuttavaan läjään.

Kaikista edellämainituista vetisistä syistä en nähnyt järkeväksi lähteä raijaamaan järkkäriä altaan reunalle uinnin jälkeenkään, niinpä vesikuvat on otettu ennen laguuniin sisällemenoa ja allaskuvat ikkunan läpi kahvilasta.

IMG_5972.jpg

Uloskirjautuminen laguunilta toimi sekin rannekkeen avulla. Ensin kassan kautta maksamaan sisäänpääsymaksu ja rannekkeelle mahdollisesti ostetut juomat ja sitten ranneketta automaattiseen porttiin näyttämällä pääsit ulos. Sen jälkeen ranneke palautettiin koriin, josta se lähti kiertoon seuraavalle vierailijalle.

Suosittelen käyntiä laguunilla kaikille Islannissa vieraileville! Olkoonkin täysin turistihomma, mutta ei tuollaista ole muualla. Olo laguunin jälkeen oli virkistäytynyt ja rento ja mineraalivesi tuntui hoitavan reissussa väsynyttä ihoa. Matka sai todellakin arvoisensa alun!

 

Käsipuolen terveiset

Blogin kirjoittaminen ei ole ottanut onnistuakseen lähipäivinä. Täällä ollaan vähän käsipuolena tällä hetkellä. Tai oikeastaan edelleen.

Palasin Islannista kotiin sunnuntaina iltapäivällä ja heti maanantaina menin aamulla ranteen magneettikuviin. Sain lausunnon samana iltapäivänä ja ranteessani ei onneksi ilmennyt mitään tosi vakavaa ongelmaa. Ranteessa jyllää aikamoinen tulehdustila ja turvotusta esiintyi aika tavalla kudoksissa luiden ja nivelien väleissä, joten käsikirurgi katsoi parhaaksi laittaa siihen kortisonipiikin. Se tuikattiinkin käteeni heti tiistaina ja siitä lähtien on ollut käsi vielä enemmän pois pelistä. Särkyä on, mutta se on kestettävissä.

IMG_6350.jpg

Ennen reissua käteeni saama ”frendi”, eli se musta lasta kulkee nyt kädessäni yötä päivää tämän viikon loppuun ja sen jälkeen tilanteen mukaan ainakin ensi viikon ajan. Kädellä ei saa urheilla kuukauteen ja se jos jokin syö naista! Salitreenaus maistuu tällä hetkellä rajoitteiden takia puulta ja joogaankaan ei ole asiaa moneen viikkoon.

Kortisoni kipeytti kättä edelleen, joten matkareportaasiakaan en ole päässyt vielä koostamaan. Tämä näpytteleminen ei tee kovin hyvää tällä hetkellä, joten näitä rivejä enempää en viitsi kättä kiusata. Onneksi töissä suurin osa työtehtävistä tapahtuu hiirellä, joten pystyn jättämään kipeän vasurini lepoon ja tehdä hommia ykköskädelläni, eli oikealla. Toivon pääseväni viikonlopun aikana taas kirjoittamisen pariin paremmin.

Tässä kuitenkin maistiaiskuva Islannista, Reykjavikin satamasta. En kestä noita maisemia – ne oli niiiiiin upeita!!! 🙂

Uusi ”asuste”

Kolmen viikon jomotus, liikerajoittuneisuus, puristusvoiman heikentyminen, ranteen lukkiutuminen ja ääneen naksuminen johti ensin tulehduskipulääkekuurille, josta seuraavaksi röntgeniin ja sitten ultraan ja viimein käsikirurgille hakemaan tämä ihana asuste vasempaan käteeni ennen ensi viikon jatkotutkimuksia.

Vasen ranne alkoi muutama viikko sitten kipeytyä ihan yhtäkkiä. Heräsin aamulla normaaliin tapaan ja käsi tuntui oudolta. Ajattelin, että olen nukkunut sen päällä tai jotain. Ranne tuntui jäykältä, jomotti ja naksui kovaan ääneen käden normaaliliikkeissä. Tutkimuksien jälkeen kävi ilmi, että kaikki johtuu pikkusormeni ojentajajänteen hyppäämisestä kyynärvarrenluun päälle. Siis sen pallomaisen luun päälle, joka sijaitsee tuossa ranteen ulkosyrjässä. Minulla se tosiaan on nyt ihan pallo turvotuksen takia. Jänne on tulehtunut ja kipeä ja tietyt liikkeet aiheuttavat kipua lisää. Naksuminen ei pelkästään kuulu ääneen, vaan tuntuu erittäin epämiellyttävältä käden ”sisällä”. Jotain muljuu siellä koko ajan. Ranne jää ikään kuin lukkoon ja se pitää väkisin kääntää, jotta se naksahtaa taas liikkeelle. Pannassa on ollut muutaman viikon ajan jooga ja yläkropan treenaus. Harmittaa pirusti.

IMG_5937.jpg

Nyt laitettiin ranne lepoon ja ensi viikolla luvassa on magneettikuvat. Jotenkin se pömpeliin meno ja siellä paikallaan makaaminen vaikka kuinka kauan tuntuu jo ajatuksen tasolla melko ikävältä, vaikken kärsikään mistään ahtaanpaikankammosta. Kai. Tietysti hyvä puoli on se, että tehdään laajat tutkimukset ennen kuin päätetään jatkohoidosta. Kortisonia siihen tullaan varmaankin pistämään, että tulehdus saadaan kuriin. Tulehtunut jänne on turvonnut ja tekee normaalisti littanasta jänteestä pyöreämmän, jolloin se helpommin hyppää luun päälle. En ole koskaan kärsinyt mistään tällaisesta, olen aina ollut kaikin tavoin tosi terve. En ole ikinä murtanut luitani *koputetaan puuta*, enkä ollut missään onnettomuudessa tai satuttanut itseäni mitenkään muutenkaan. Ikinä ei ole reistannut polvet, selkä tai mikään muukaan tuki- ja liikuntaelin. Tosi outoa olla vähän kuin käsipuoli. Onneksi olen oikeakätinen, niin selviän ykköskädelläni normaaliin tapaan.

Tämä rannelasta on nyt sitten mukanani Islannissakin. Ei ihan ykkösvaihtoehto noin niin kuin asusteiden puolella, mutta onneksi se on sentään tyylikkään musta. Ehkä joku erehtyy luulemaan sitä hansikkaaksi…? 😉

Kohti Reykjavikia!

Olen haaveillut Islannista jo aika pitkään! Viime vuoden lopulla varatessani lentoja Prahaan, oli Reykjavik ykköskohteeni, mutta koska aikailin lentovarausten kanssa, nousi lippujen hinnat sen verran korkealle, että yhden lipun hinnalla sai melkein kolme Prahaan. Niin jäi Reykjavik sillä kertaa väliin, mutta onneksi tilanne korjautuu nyt! Huomenna suuntaan tuliperäiselle saarelle ja pääsen kokemaan varmasti jotain ainutlaatuista!

Vierailulistalla on ekaksi Sininen Laguuni. Uinti 35-asteisessa turkoosinsinisessä ja täysin läpinäkymättömässä mineraalien rikastuttamassa vedessä keskellä autiota laavakenttää lohkareiden välissä täytyy olla jotain todella henkeäsalpaavaa!

blue%20lagoon.jpg

Lisäksi neljän päivän vierailun aikana on tarkoitus tutustua tietysti niihin kuuluisiin geysireihin, vesiputouksiin, kansallispuistoon ja Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen erkanemiskohtaan – jotain mitä, ei joka paikassa todellakaan näe! Odotan innolla karua luontoa, ihan uudenlaisia elämyksiä ja kokemuksia sekä tietysti Reykjavikin pienen pienen kaupungin nähtävyyksiä ja ostoskatua.

Sää ei Islannissa ole liki koskaan hyvä – edes meidän suomalaisten mittapuun mukaan. En tiedä miten islantilaiset pärjäävät ilman kesää, tyypillisin kesäpäivän lämpötila kun on vain +16 astetta. Hellettä ei esiinny. Meidän reissun ajaksi saarelle on luvattu n. +5-6 astetta ja puolipilvistä. Vettäkin voi tihuttaa. Aika samaa kuin siis täällä, mutta saarella tuulee ja patikointi mm. märillä poluilla saa ainakin meikäläisen pakkaamaan laukkuun kunnon ulkoiluvaatteet, pipon ja jotkut hyvät, vettäpitävät kengät.

Mukaan reissuun lähtee tietty myös kamera. Muistikortti varmasti p u r s u a a upeita luontokuvia kotiin palatessa!!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Sinisen Laguunin kuva lainattu täältä