Tv-seinusta – rumako?

Eilen postailin olkkarin musta-valkoisesta ja rauhallisesta ilmeestä ja lupasin palata aiheeseen nimeltä televisio. Kyse oli lähinnä siitä kuinka monessa blogissa olen hiljan törmännyt mietteisiin suuren ja mustan telkkariruudun vaikutuksesta kotiin ja kuinka se koetaan ärsyttäväksi ja rumaksi. Useimmiten se tosiaan on kaukana kauniista sisustuselementistä.

Jos tilaa olisi enemmän, yhden huoneen verran vaikkapa tässä alakerrassa, ei meilläkään olisi olohuoneessa telkkaria laisinkaan, vaan meillä olisi erillinen tv:n katseluhuone. Koska neliöitä on kuitenkin tasan tarkkaan nämä 80 tässä huushollissa ja kaikki muussa tarpeellisessa käytössä, ei erilliselle telkkarihuoneelle ole yksinkertaisesti neliöitä uhrattavaksi.

IMG_5247.jpg

Kun kohta kaksi kesää sitten teimme ison rempan kotiimme, mies halusi uusia myös telkkarin. En vastustellut! Vanha oli sellainen järkyttävän kokoinen möhkäle paksuilla hopeisilla raameilla ja sivukaiuttimilla! Se tuntui vievän puoli seinää koko olohuoneesta!

Valkoista telkkaria ei löytynyt sopuhintaan niillä kaikille ehdoilla, joita miehellä oli (merkki, tuumakoko ja kaikki elektroniset toiveet), joten suostuin tuohon ohutraamiseen töllöttimeen. Reunat ovat vain n. 1 cm paksuiset, niitä ei erota juuri lainkaan itse ruudusta. Koon puolesta tämä uusi telkkari on pienempi, kuin vanha, vaikka tuumakoko kasvoi entisestään. Tässä telkkarissa on 46 tuumaa. Telkkari on ohut kuin mikä, vain n. 1,5 senttiä ja painoakin sillä on vain n. 7 kiloa. Tuon kantaa vaikka yhdellä kädellä. Jalka on siro ja mattakrominen, sitä tuskin huomaa ja näyttääkin siltä, että telkkari leijuu ilmassa. Myös tv-tasosta halusin mahdollisimman eleettömän ja yksinkertaisen ja niinpä se koottiin paikalleen kahitiilistä ja valkoiseksi maalaamistani mdf-levyistä. Mies sai vielä kaikki johdotkin piilotettua niin, että lattialla niitä ei ole lainkaan. Toisessa tv-tason lokerossa on tallentava boksi ja miehen usein käyttämät langattomat kuulokkeet ja niiden taakse jää pakolliset johdotkin hyvin piiloon.

IMG_5240.jpg

Tässä vielä joulun aikaan otettu kuva tv-tasosta. Nyt kun telkkarin yläpuolella on eräänlainen ritilämäinen tilataideteos (rullakon välihylly), on siinäkin silmälle muuta katsottavaa.

IMG_3839.jpg

Meillä oli ennen remonttia olkkarissa telkkarille rakennettu ”alttari”, joksi aina sitä nimitin. Fiilis alttarimaisuudesta johtui siitä, että sillä seinustalla (nykyisellä sohvaseinustalla) ei ollut mitään muuta katseenkiinnittäjää ja tuntui, että televisio on ainoa asia, jota sohvalta voi katsoa. Rempan myötä vaihdoimme kalustejärjestyksen toisinpäin ja nyt telkkarin vieressä molemminpuolin on rakkaita huonekaluja; tuo vanha itse tuunaamani 60-luvun liinavaatekaappi. jonka päällä on vaihtuvia asetelmia Milk-valaisimineen sekä toisella puolella samalta aikakaudelta oleva isäni vanha piano.

Televisio sujahtaa mustan ruutunsa ansiosta ihan hyvin sisustukseemme ja näissä älytelkkareissahan on nykyään taustakuvia, joita voi pitää päällä – kaunis järvi- tai muu maisema verhoaa telkkarin tauluksi. Saisipa siihen vaikka oman valokuvankin ladattua taustaksi, jolloin persoonallisuus vain lisääntyisi. En huomannut ottaa tuoretta kuvaa tästä kuvakulmasta, joten alla kesäaikaan otetut kuvat. (Mikä ihana valo ja aurinko!!)

IMG_5056.jpg

tv.jpg

Nykyisten järjestelyiden myötä en enää koe telkkaria mitenkään olkkariamme rumentavaksi esineeksi, sillä nautimmehan siitä kuitenkin päivittäin uutisia, lempparisarjoja tai Netflixiä katsellen. Välttämätön paha sanoisin.

Mitä mietteitä teillä on telkkarin suhteen? Asuinkumppani, johon on vain tyydyttävä vai löytyykö joltain ihka oikea telkkarinkatseluhuone?

Rauhaisa olohuone

Yritin taas värejä hetken aikaa. Ei ne vaan kauaa kotona viivy, vaikka pidänkin väreistä muuten tosi paljon. Rakastan hentoista vaaleanpunaista, raikasta turkoosia, aurinkoista pastellinkeltaista ja viileä mintunvihreää. Silti sisustuksessa ja omassa kodissani väripaletin pitää olla rauhallinen; valkoista, harmaata ja mustaa pienenä ryhdinantajana.

IMG_5205.jpg

Kun mustavalkoistin taas kodin ilmettä, tuli huojentuneempi olo; tämä on kaikista ominta. Tutuinta. Miellyttävintä.

IMG_5218.jpg

Vihreää on pienin ripauksin helmililjojen ja tuon unelmankevyen harsomaisen kukan myötä. Unelma se taitaa olla nimeltäänkin. Kotona on kuitenkin yksi sävypaletistani poikkeava väriläiskä.

Tuo ruskea ja niin rakas karvakasa. <3

IMG_5237.jpg

Olen parissa blogissa törmännyt hiljattain kirjoituksiin siitä, että musta, iso tv-ruutu häiritsee kotona, eikä sitä koeta mitenkään edustavana sisustuselementtinä keskellä olkkaria. Aiemmin täälläkin on koettu se tv:lle rakennettu alttari ärsyttävänä, voisinkin huomenna laittaa pitkästä aikaa kuvia meidän tv-seinästä!

Mukavaa myöhäisiltaa, illan torkuille huomenta…! 🙂

Olutkosmetiikkaa Tsekeistä

Oletteko koskaan törmänneet olutpohjaiseen kosmetiikkaan? Tsekkihän on tunnettu oluistaan, sen toki tiesin minäkin, vaikka en ole eläissäni tainnut edes kokonaista olutpulloa kurkustani kumota, mutta olutpohjaiseen kosmetiikkaan en ollut ennen tutustunut.

IMG_5311.jpg

Prahan katuja kolutessamme törmäsin Manufaktura -nimiseen kosmetiikkaliikkeeseen, vähän kuin paikallinen Bodyshop. Jo ikkunat olivat niin houkuttelevat, että teki mieli mennä sisään. Liikkeitä on pitkin Prahaa, joten kävin itse asiassa kolmessa eri myymälässä tuoksuttelemassa toinen toistaan ihanampia purkkeja ja purnukoita ja testailemassa mutanaamioita ja saippuoita.

Hyllyt notkuivat ihania tuotteita, joista jotkut olivat viinipohjaisia, jotkut yrteistä valmistettuja, mutta minä ihastuin heti näiden olutpohjaisten tuotteiden tuoksuun ja tuntuun. Ja älkää käsittäkö väärin, tuoksu on kyllä hyvin kaukana oluesta, vaikka aika tumma ja maskuliinen onkin.

IMG_5313.jpg

Hurahdin tuohon edulliseen käsinvalmistettuun kosmetiikkaan niin täysin, että ostin koko sarjan; kasvovoidetta, vartalovoidetta sekä käsivoidetta. Lyhyen testailun aikana todettakoon, että voiteet imeytyvät nopeasti, mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin rasvainen iho, joka tarttuu vaatteisiin vielä vartin kuluttua. Näissä sitä ongelmaa ei esiinny. Myös tuoksu voiteissa on pitkäkestoinen ja erittäin miellyttävä. Tuoksu tuntuu jotenkin tosi tutulta, olemme yrittäneet miettiä mistä se tuttuus tulee, mutta vielä ei olla sitä keksitty…

IMG_5314.jpg

Tuotteiden hinnat eivät todella olleet päätä huimaavia ottaen huomioon, että ne valmistetaan käsin perinteisellä metodilla laadukkaista paikallisista raaka-aineista ilman eläinperäisiä aineita tai testauksia. Jälkimmäistä arvostan itse korkealle. Käsivoide maksoi 178 korunaa, eli n. 5 euroa. Vartalovoide isompana pulloa maksoi seitsemisen euroa.

Talven kuivuudesta kärsivä iho saakin näistä nyt mukavaa lievennystä näistä olutvoiteista. Tuttavallisemmin bisserasvoista. 🙂